Veikko Huuska

Politiikan korjaussarja - tarjous josta ei voi kieltäytyä

​Politiikan korjaussarja.

Avoin tarjous nopeille.

Todetaksemme tämän selviön vielä kerran: Politiikan pihvi on kateissa. Se ei ole lautasella, eikä hasrukassa, vaan jossain jaloissa, tomuttunut.

Miten löytää pihvi ja nostaa kunniaan?

Tässä joitain huomioita.

Politiikan korjaussarja ja kalupakki. Näin Vapun sateessa mietittyä:

Massiiviset vaalikaudenmittaiset hallitusohjelmaan hirttäytyvät ylileveät mutta mykät hallitukset pellolle. Niiden aika on ohi. 1983 - 2019, RIP.

Elämä on, paitsi liian nopea näille massamonstereille, myöskin liian multidiversiteettinen. Neljä vuotta mitä tahansa aivokuollutta poliittista jähme-massaa on liikaa.

Vähemmistöhallitukset tilalle. On pakko edes jututtaa takarivin taaveja enemmän kuin 2 minuuttia per politiikan olympiadi ( vert. Orpo <>Hjallis).

Vaalikaudet lyhennettävä 4 v. > 3 v.

Hallitukset tekevät työnsä nykyisin kahdessa vuodessa; Suomi ei kestä politiikan 2-vuotisia sapattivapaita. Joten: 2 vuotta työtä ja 1 v vaalivalmistelua = 3 v.

Puolueista selkeämmin vaaliorganisaatioita/

kansanliikkeitä, joihin kannattajaksi rekisteröityminen tuo vanhaa puoluejäsenyyttä vastaavan statuksen. Kannattajuusstatuksen voi hankkia tai siitä luopua yhtä helposti kuin täyttäisi liity kirkkoon/ eroa kirkosta - ilmoituksen.

Eduskuntaan valittavien kansanedustajien kokonaismäärä riippuvaiseksi äänestysprosentista;

tulosvastuuta puolueille ja ehdokkaille!

Esim.: 70 %:n äänestysvilkkaudella Arkadianmäelle jaettaisiin valtakirjat vain 140: lle senaattorille. Panis vähän vipinää politiikan puntsikoille, ei enää 200 jakarandatuolia jaossa automatic!

Sitten varsinainen mansikka:

Kansanedustajien vaaleissa valittaisiin kuitenkin kaikkiaan 556 kansan valtuuttamaa.

Siis yksi valtuutettu jokaista 10.000 kansalaista kohden. Vauvasta vaariin. Mutta Parlamentissa istuisivat vain ne noin 140 äänestysprosentin mukaan "riman ylittäneet" (dHont).

Ja loput, mitä heitä jäisikään, rapiat 400 olisivat kansanvallan reservissä,

ja osallistuisivat oto eduskuntatyöhön. Äänivalta heillä olisi laissa määritellyissä kysymyksissä, ja eduskunnan erikseen tapauskohtaisesti päättämissä ratkaisuissa!

​Niin ja äänioikeus kaikille, nollasta äärettömään; Äänioikeutetut 17 v. täyttäneet ja sitä vanhemmat (lapsilisiä ei enää tule) voivat siis äänestää itse.

Alle 17-vuotiaiden huoltajille jakosysteemin mukaisesti aläikäisten äänivalta.

​Nii

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Alkaa vöhitellen tuntua, että nämä ylileveät hallitykset, jotka on lastattu hallitusohjelmalla, rupevat olemaan menneisyyden vehkeitä.
Vähön luulen, että ne porukat, jotka övat tämän homman miettimeet pohjaan Asti, saartavat yllättää ensi keväänä.
Pykäävät vähemmistöhallituksen, kun hitaammat vielä juonivat kabineteissaan..

On siinä naurussa pitelemistä..

Nopeat syövät hitaat. Ja oresidentti ei tynnetysti hevin päästä heiveröistäkään hallitusta kaaumaan. Tukikeppejä veistellään vielä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Takaisinkutsumahdollisuus esim. kansalaisaloitteen pohjalta?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#2.
Mahdollisesti.
Ajallisesti rajoittamaton takaisinveto-oikeus voisi altistaa kovalle populismille ja hetken humauksille. Siis täysin rajoittamaton takaisinottooikeus voisi lisätä järjedtelmän epävakautta turbulenntteina hetkinä, jolloin lähtökohtaisesti tarvittaisiin nimenomaan stabilisuutta, liimaa - ei liimanpoistoainetta.

Esityksessäni johtolankana ovat periaatteet:
Äänestäjien tahdonilmaisun vaikuttavuuden lisääminen;

Demokratian laajentaminen; pienen klikin betonoidun vallan hajauttaminen laajemmille hartioille; kahdensadan nimellisen päättäjän määrän laajentaminen 556:een. Toisaalta de facto -päättäjien määrän nosto nykyisestä 2-3:sta puheenjohtahasta laajimmillaan muuramaan sataan;

Eduskunnan merkityksen ja de facto - päätösvallan lisääminen neuvottelu- menettelyn vahventamisen kautta;

Jakaranda-edustajille voisi vielä panna vaalikautiset erovuorot ( koskisi osaa kansanedustajista, ei kuitenkaan tietenkään kaikkia); tällä korostuisi suora valtuutus kansalta, eikä puoluejohtajalta, tai kasvottomalta puoluehallitukselta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vappu-HS 1.5.2018 kertoo Taloustutkimuksen/Juho Rahkonen, tutkimuksesta, jonka mukaan vaaleissa nukkuvat övat keskimäärin konservatiivisempia kuin äänestävät henkilöt.

EI sinänsä järisyttävä tulos. Ainahan on tiedetty että koulutetut övat kovimpia äänestämään. Ja nykyisin punavihreät liberaalit övat hyvinkoulutettuja ja tunnollisia äänestäjiä.

Kysymys äänestysaktiivisuuden nostamisesta on monille tahoille tarkoituksenmukaisuuskysymys.

Tuntien vuoden 2011 jytkyn tulokset; silloinhan aidosti konservatiivi-nationalistit aktivoituivat uurnille. Äänestysaktiivisuus nousi tuolloin 2,6 %-yksikköä koko maassa. Eniten se nousi kaikkein perussuomalaisimmissa kunnissa.

Nukkuvat siis siirtyivät ennen kaikkea perussuomalaisten äänestäjiksi.
Viime vaaleissa 2015 perussuomalaisten äänestäjiä siirtyi takaisin äänestämättömien riveihin. Toisaalta puolueeseen tuli maltillisempia aineksia.

Taloustutkimus toteaa, että nukkuvissa on valtavasti potentiaalia.

Suhteellisen pienet prosentuaaliset erot voivat ratkaista, kun on kyse pienistä eroista puolueiden välillä.

Näin siis Juho Rahkonen/Taloustutkimus.

Seuraavissa ek-vaaleissa, ovat ne sitten ennenaikaiset, tai sääntömääräiset 4.2019, puolueiden suuruusjärjestyksen ratkaisevat pienet voimasuhdemuutokset.
Voimasuhteisiin vaikuttaa olennaisesti äänestysaktiivisuus. Siihen taas vaikuttavat ulkoiset, useinkin hyvin satunnaiset tekijät.

Mitä ne tällä kertaa ovat?

Talous? Suomen velkakriisi? Sota jossain meitin nurkilla? Eurokriisi? Maahanmuuttokriisi? Sote-kriisi? Musta joutsen?

Ehtiikö jokin noista tai joistakin edellä mainitsemattomista riskeistä laueta ennen vaaleja?
Varmaa on vain, että tulevalla vaalikaudella taas paukkuu ja rytisee.
Kysymys on siitä, onko uusi eduskunta - taas kerran - "hyvänkelineduskunta", siis valittu talouskasvun ja suhteellisen harmittoman tilanteen olosuhteissa, siis mahdollisimman kriisikyvyttömistä hahmoista?

Oma momentti on sillä, miten perussuomalaisten äänestäjäkenttä jää hajonneen pesän jälkirekenteisiin. Vai jääkö?

Oma kysymyksensä miten hyvin (huonosti) - ja millä tavoin toimien, demarit onnistuu hoitelemaan äänestyskopin suuntaan perussuomalaisiin yms suunnanneet miesäänestäjät? Tuleeko paluumuuttoliikennettä, vai onko se polku ummessa?

Sipilän hallituksella ei Ole kissankaan vertaa intoa saati motivaatiota ryhtyä minkäänlaisiin äänestysaktiivisuutta kohottaviin toimiin.
Saati edellä hahmottelemieni demokratian hartioiden laajennukseen pyrkivien toimien suuntaan!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset