Veikko Huuska

Maon varpusten tuhoamiskampanja onnistui loistavasti mutta tappoi miljoonia

Maon varpusten tuhoamiskampanja onnistui loistavasti mutta tappoi miljoonia

Hyvä aikomus ja tehokas toteutus ei aina riitä.  Joskus voi seurauksena olla epätoivottuja oheistuotteita.  Collateral Damage on yleisnimitys kuolemantapauksista, vammautumisesta tai muista vahingoista, joita koituu tarkoittamattomille kohteille.

*

Amerikan sotilasterminologiassa sitä tavataan käyttää ei-taistelijoiden satunnaisista kuolemista tai haavoittumisista tai vaurioista, joita siviilien omaisuudelle sotilaiden laillista kohdetta vastaan suuntaaman hyökkäyksen tai iskun yhteydessä.  US military –slangissa tarkoittamaton tuho omissa tai liittolaisten kohteissa on nimeltään “ystävällinen tulitus” (friendly fire).  (In US military terminology, the unintentional destruction of allied or neutral targets is called friendly fire.

Omassa sarjassaan klassinen “tarkoittamaton tuho” koitui erinäisistä Maon pystyyn polkaisemista “kampanjoista”.  Yksi pahimmista oli ”Varpus-sota”.  Mao ei tiennyt mitään eläimistä, eikä halunnut keskustella suunnitelmistaan, saati kuunnella asiantuntijoita, vaan hän yksinkertaistesti päätti, että ”neljä tuholaista” oli tapettava.

“Neljän kopla”

Neljän  tuholaisen kampanjaa, joka tunnetaan myös nimellä ”Suuri varpuskampanja” ja ”Tuhotkaa Varpuset” -kampanja, oli yksi keskeisimmistä kehittämistoimenpiteistä Kiinassa vuosina 1958-1962. Neljä kansanvihollista, jotka oli tarkoitus poistaa, olivat rotat, kärpäset, hyttyset ja varpuset.

Varpusten tuhoaminen johti vakavaan ekologiseen epätasapainoon, mikä sai puhemies Maon lopettamaan verilöylymäisen varpusten vainoamis -kampanjan ja ohjaamaan huomion painopisteen ”vuoteen ötököihin”, siis luteisiin, kirppuihin, täihin etc.

*

Kampanja

"Neljä tuholaista" -kampanja otettiin käyttöön Kiinassa vuonna 1958 Mao Zedongin toimesta osana hygieniakampanjaa, jolla pyritään hävittämään yhteiskuntaa ja kansalaisia kiusaavat tuholaiset, jotka ovat vastuussa  moninaisista harmeista, alkaen hilseilystä ja päätyen tappaviin kulkutauteihin.

Kohteena olevien neljän tartunnanlevittäjän syntilista oli rankka:

Hyttyset levittivät malariaa; Jyrsijät levittivät kulkutauteja; lentävät surilaat leivittivät malariaa ja varpuset – erityisesti eurasian varpunen – söivät viljansiemeniä ja hedelmiä.

Hallitus julisti myös opillisen dogmin, jonka mukaan "linnut ovat kapitalistisia eläimiä".

Innolla käynnistyi ohjelmallinen tuhotyö.  Kampanjan seurauksena monet varpuset kuolivat silkasta uupumuksesta; kansalaiset riehuivat potteja ja pannuja paukutellen niin, että varpusilla ei olisi mahdollisuutta levätä puiden oksille ja ne tippuisivat kuolleina taivaalta.

Myös varpusenpesiä tuhottiin, munat iskettiin säpäleiksi ja poikasia surmattiin. Näiden taktiikkojen lisäksi kansalaiset turvautuivat myös yksinkertaisesti ampumaan linnut alas taivaalta.

Massiiviset hyökkäykset verottivat varpunen populaatiota ja ajoivat sen lähes sukupuuton partaalle. Lisäksi järjestettiin tuhoamiskilpailuja, kirjaimellisesti ”puhdistuksia”,  yritysten, valtion virastojen ja jopa koulujen välillä.  Ei-aineellisia palkintoja luovutettiin voittajille, eli niille, jotka toimittivat järjestäjille suurimmat määrät rottapäitä, kuolleita kärpäsiä ja hyttysiä tai kuolleita varpusia.

Puhtia ”talkoolaisiin” lyötiin julistamalla, että varpuset syvät riisiä ja muita jyviä niin paljon, että niillä ruokkisi 35 miljoonaa ihmistä.

*

Kuvia; The Sparrow Campaign; Varpusten ”puhdistus”; https://www.google.fi/search?tbm=isch&q=mao+1958+birds&chips=q:mao+1958+birds,online_chips:sparrow+campaign&sa=X&ved=0ahUKEwi9ndWVs63aAhXGEVAKHTC2AosQ4lYIJSgA&biw=1536&bih=720&dpr=1.25

*

Yltyy vain

Aamunkoitteessa eräänä päivänä varpusten lahtaus saavutti  huipennuksensa Pekingissä sen jatkuttua maaseudulla jo kuukausia. Varpusiin kohdistuva vaino saa lisäpontta siitä, että ne ovat yhtä nälkäisiä, kuin melkein kaikki kiinalaisetkin.  Niinpä niitä syytetään siitä, että ne ahmivat varastoista ja riisipelloilta kommunistipuolueen virallisen arvion mukaan neljä kiloa varpusta kohden vuodessa.

Niinpä Pekingin kaduilla käyskentelee divisioonittain sotilasjoukkoja, läskipohjaiset kengät jaloissaan vaimentamassa askeleita. Korkea-kaulus-tunikaiset opiskelijat ja virkamiehet ja koululaiset, joissa oli astioita ja pannuja, kauhoja ja kapustoja, hiljakseen ottivat asemat. Radio Pekingin mukaan kokonaisvahvuus näissä tappajaisissa oli 3 000 000 kiinalaista.
 

Jotkut varpuset löysivät turvapaikan Kiinan eri diplomaattisten edustustojen extraterritorial-tiloista. Pekingissä sijaitsevan Puolan suurlähetystön henkilökunta kieltäytyi Kiinan pyynnöstä saapua suurlähetystön tiloihin pelästyttämään sinne lehahtaneita varpusia, jotka olivat siellä piilossa, ja sen seurauksena suurlähetystöä ympäröivät ihmiset raivokkaat rummut. Kahden päivän jatkuvan rumpujen pauhun jälkeen puolalaisten oli käytettävä lapioita tyhjentääkseen kuolleiden varpusten kasat suurlähetystönsä alueelta.

*

Puhdistus

Kaikkien aikojen ”puhdistus” tuotti tulosta.  Miljoonien kiinalaisten ponnistuksin tapettiin melkein kaksi miljardia varpusta ja muuta pientä lintua.

Tulokset näkyivät nopeasti.

Seuraavana vuonna sato toden totta runsastui – eipä ollut lintuja nokkimassa jyviä.

Seuraavana vuonna tuli tragedia.  Nopeasti lisääntyneet hyönteis- ja heinäsirkka-kannat tuhosivat sadon.

*

Huhtikuussa 1960 puhemies Mao määräsi äkkiä varpus-kampanjan lopetettavaksi, ja korvasi ne ”sängyn harmilaisiin”  koska entinen tuhotoiminta järkytti luonnon ekologisen tasapainoa ja satoa tuhoutui suuresti luonnollisten saalistajien puuttumisen vuoksi.

Mutta tämä tapahtui kuitenkin liian myöhään.

Kun ei ollut varpusia syömässä heinäsirkkoja, niiden populaatiot kasvoivat räjähdysmäisesti, ne levittäytyivät kautta maan ja yhdistettynä ”Suuren harppauksen” (Great Leap Forward ) tuottamiin ympäristöllis-tuotannollisiin ongelmiin, mukaan lukien laajamittaiset metsäkadot sekä myrkky- ja torjunta-aineiden ylikäyttö, seurauksena oli valtaisa katastrofi.

Ekologista nyrjähdystä seurasi Suuri Kiinan nälänhätä (Great Chinese Famine ), jossa 20 – 45 miljoonaa ihmistä kuoli nälkään.

Varpusia alettiin suosia. Niitä hankittiin keinohaudottamoissa ja tuotiin Neuvostoliitosta ja Kanadasta lentokuljetuksin.

*

Uusittu kampanja

Myöhemmin, 19.6.1998 havaittiin Lounais-maatalousyliopistolla Chongqingissa julisteita, joissa kehotettiin "Hankkiutukaan eroon neljästä tuholaisesta". Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia kotitalouksista oli määrätty hankkiutumaan eroon neljästä tuholaisesta. Tällä kertaa varpuset korvattiin torakoilla.

Vastaava kampanja havaittiin keväällä 1998 ,uäs Pekingissä. Harvat ihmiset vastasivat näihin kampanjoihin, sillä he olivat jo tappaneet mainitut tuholaiset, erityisesti torakat.

*

Kulttuurivaikutus..

Vuonna TVB-draamasarjassa Rosy Business (ilmestynyt 2009, mutta kuvaa 1800-luvun puolivälin Kiinaa), talonpoika saa ajatuksen tappaa varpuset maataloustuotannon parantamiseksi. Sen oli tarkoitus olla kepponen, jossa varpusia omistavan luokan syöksemiseksi nälkään ja köyhyyteen.

*

Lista Kiinan Kommunistisen puolueen kampanjoista

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_campaigns_of_the_Communist_Party_of_China

Yhteensä mainittu 40 kampanjaa.

Kuolleiden luku yhteensä: 38,97 miljoonasta 53,5 miljoonaan (ihmistä)

*

PS.

Kanadassa ei alun perin ollut varpusia.  Vuonna 1950 Pohjois-Amerikkaan tuotiin vanhasta maailmasta pari varpusta.

Yhtäältä amerikkalaiset siirtolaiset ikävöivät pientä lintua, joka muistutti heille kotimaataan.  Toisaalta he toivoivat, että varpuset suojelisivat peltoja ja satoa toukilta yms.

Varpusten hyödyllisyydestä kirjoitettiin paljon lehdissä, linnuista sepiteltiin runoja, ja lintuja syötettiin paljon.

Kymmenen vuoden kuluessa ruoalle ahneiden lintujen määrä lisääntyi huomattavasti, mikä aiheutti amerikkalaisille farmareille suurta vahinkoa. 

Vuonna 1876 varpusista kärsivät pahaa vahinkoa myös Kanadan viinitilat.  Kahden maan kansalaiset, kaikki maanviljelijöistä viranomaisiin ryhtyivät taistelemaan lintuja vastaan.  Yhteisin voimin varpusten määrä onnistuttiin vähentämään.

Tämä vaati paljon aikaa.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Tietoa siitä, miten monta varpusta Kiinassa oli vuonna 1958, ei ole. Mutta jos jokaista kiinalaista kohden olisi ollut yksi, olisi niitä ollut yli 600 miljoonaa. Satoja miljoonia varpusia tapettiin. Tämä aiheuttaa ongelmia seuraavana satovuonna.
Huomattiin siis, että viljelykasvien parissa viihtyvien tuholaishyönteisten määrät olivat rajusti nousseet.
Verpuset söivät tuholaisia, kuten heinäsirkkoja, ja kampanjan jälkeen heinäsirkat menettivät pahimman luonnollisen saalistajansa. Osoittautui, että Varpuset, eivät olleet vain tuholaisia, kuten oli näyttänyt, eivätkä ne syöneet ainoastaan jyviä ja siemeniä. Ne söivät myös hyönteisiä.

Heinäsirkkojan populaatiot räjähtivät kasvuun ja noustessaan siiville nämä ”raamatulliset” tuholaiset söivät kaiken, mikä osui heidän polulleen. Viljan tuotanto useimmilla maaseutualueilla romahti ja massiivinen nälänhätä alkoi. Ihmisiltä loppui syötävä ja miljoonat näkivät nälkää.

Kiinan hallituksen mukaan kuolonuhrien määrä oli 15 miljoonaa. Jotkut tutkijat arvioivat kuitenkin, että kuolemantapauksia oli jopa 45 – tai peräti 78 miljoonaa ihmistä.

Todettakon, että ensimmäisessä maailmansodassa lasketaan kuolleen noin 10 miljoonaa ihmistä.
Ja toisessa maailmansodassa noin 60 miljoonaa ihmistä.
Maon yksinvaltainen ”sota Varpusia vastaan” saattoi siis tuhota saman verran ihmishenkiä tai jopa enemmän, kuin WW II.
*
Suuri nälänhätä on edelleen tabu aihe Kiinassa yli 50 vuotta myöhemmin.
Kävi niin kuin on ennenkin käynyt äärimmäisissä nälänhädissä: Ihmiset alkoivat syödä toisia ihmisiä, tapahtui jopa, että vanhemmat söivät omat lapsensa. Tai:lapset söivät omat vanhempansa. Tuhansia ihmisiä murhattiin ruoan vuoksi.

Kirjassaan Tombstone, kiinalainen toimittaja Yang Jisheng arvioi (normaalikuolleisuuden ylittävien, vh) kuolemantapausten määräksi yli 36 miljoonalla ihmisellä. Hänen kirjansa kiellettiin nopeasti Kiinassa.
Mao määräsi varpus-kampanjan lopettettavaksi, ja korvasi ne ”sänkyvieraiden” eli luteiden, kirppujen ja täiden etc. tuohoamiseen tähtäävällä ”korjatulla” kampanjalla.

Varpusten tuhoamiskampanjan tavoitteena oli alkuaan kasvattaa maataloustuotantoa, mutta suuren harppauksen aikana riisin tuotto väheni huomattavasti.

Ehkä Mao Zedong halusi voittaa luonnon.
Hänen politiikkansa johti kuitenkin nälänhätään, jossa miljoonat ihmiset katosivat.

*
The VintageNews kirjoitti aiheesta 2016;

http://www.thevintagenews.com/2016/09/26/1958-mao-...

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Edellä esitettyjen numeroiden valossa voimme laskea:
Jos Kiinan väkiluku 1958 oli c 600 miljoonaa henkilöä, niin sota varpusta vastaan tuhosi heistä ennenaikaisesti haarukan äärilaidat mainiten 15 – 78 miljoonaa.

Eli extra-kuolleisuus oli 2,5 – 13 % populaatiosta. Käytettävissä ei ole tähän yhteyteen esittää kuolleiden ikärakennetta ja hajontaa maan eri puolilla. Voisi olettaa, että post-hedelmällisyysiässä olevien kuolleisuus olisi voinut olla keskimääräistä korkeampaa, mutta sitähän emme tiedä. Kiina on vanha gerontokratia, jossa iäkkäitä ihmisiä kunnioitetaan, ja erilaisissa kuolleisuustilastoissa myöskin on muualla esiintynyt viitteitä siitä, että kasvuikäisten ja nuorten miesten kuolleisuus olisi saattanut olla yli keskiarvon.

Niinpä jos laskemme suorat prosenttiluvut sinällään Kiinan nykyisestä väestöstä sukupolvinen väestömenetys voisi tänään olla nyky-Kiinan väestöstä (1,379 miljardia, 2016 Wikipedia) jotain 2,5 %:n ja 13 %:n välillä,
eli noin 35 – 180 miljoonaa ihmistä.
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juhana Lepoluoto esitteli teoksen
Frank Dikötter: Mao. Kiinan suuri nälänhätä 1958-1963
(suom. Seppo Hyrkäs), Siltala, 2011, täällä:
https://www.ksml.fi/kulttuuri/Frank-Dik%C3%B6tter-...

Voisi sanoa: Varsinaiset Maon talkoot.

"Tieteellisen marxilaisuuden" käsitteistöön kuului taannoin sivistyssana voluntarismi, jolla tarkoitettiin paheksuttavaa tahto- ja pakotuspolitikointia. Sitä tahtoa Kiinan kommunistisen puolueen puhemies Mao Zedongin kuristushihnassa tassuttaneilla johtajakoirilla oli 1950-luvulla runsaasti.

Sisällissodan jälkeen valta oli vakiinnutettu, Korean sota oli käyty uljaasti ja menetetty vain muutamia satoja tuhansia sotilaita, Taiwanin Quemoin saarta oli paukutettu. Oli siis suurten tekojen aika.

Teräksen tuotannossa on ensin ohitettava Iso-Britannia, puhemies komensi. Kuivat pellot oli kasteltava, sadot moninkertaistettava ja ahneesta yksityisomistuksesta luovuttava.

Komento kauheiden tuhoeläinten, varpusten hävittämisestä huomattiin kaukaisessa Suomessakin.

Maanviljelijät pakotettiin kommuuneihin, teekannutkin takavarikoitiin ja projektit pantiin alulle. Pellot syväkynnettiin, vanhat sikalat purettiin ja lanta ajettiin maastoon. Työprikaatit koottiin kaivamaan lapiopelillä kasteluojia ja "siirtämään jokia vuorille".

Samaan aikaan teollisuustuotantoa päätettiin kasvattaa rysäyksin sosialistisilta veljesmailta hankittujen koneiden avulla. Maaseudulla työn orjat haalivat kaiken polttopuun takapihojen masuuneihin, joiden piti moninkertaistaa raudan tuotanto.

Tuloksena oli koko suuren valtakunnan laajuinen katastrofi. Tavalliset syyssateet tuhosivat amatöörimäiset kastelujärjestelmät ja täyttivät pellot lietteellä. Maaseudun masuunien likainen, hapero harkkorauta ei kelvannut teräksen tekoon. Väärin käsitellyille pelloille iski kato ja ruoka loppui. Kaaderit olivat kuitenkin edelleen innoissaan.

Veljesmaiden masiinat maksettiin riisillä ja viljalla. Pian tehtaatkaan eivät tuottaneet mitään muuta kuin kaameita saasteita, jotka tappoivat kalat järvistä ja jokialueilta.

Nykyinen uusi, mutta kommunistipuolueen edelleen hallitsema Kiina siivoaa vielä tänäänkin suuren harppauksen saastaa joista ja vuorilta."

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Muistuttaa Keskustan käsitystä vesiekologiasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset