Veikko Huuska

Erään huligaanin tapaus 1918 – Ikaalisten esikunta: ”Ehdottomasti ammuttava”

Erään huligaanin oikeusjuttu vuonna 1918 – Ikaalisten esikunta lausui: ”Ehdottomasti ammuttava”

Hietamäen akan pojasta ja hänen oikeustaistelustaan ja kohtalostaan.  Sekä siitä, miten valistunut talonpoika toimi Suomessa.

*

PROLOGI

Isä

Hietamäki, Vihtori, syntynyt 17.12.1875 Ikaalinen, Läykkälä, Turun ja Porin lääni.

Torppari, naimisissa, perheen toimeentulon ehdoista ei tietoa.

Rekrytointi sotilasjärjestöön: Ei tietoa.

Osapuoli, johon luettiin kuollessaan: Punainen.

Sotilasarvo: Ei tietoa.

Asema (sotilas vai siviili): Ei tietoa.

Aseenkanto: Ei kantanut.

Vangitsemispaikka: Ikaalinen.

Kuolinpäivä: 13.3.1918, Ikaalinen.

Kuolinpaikka: Haapimaan kylä.

Kuolintapa: Mestattu.  Ikä kuolinhetkellä: 42 vuotta.

Surmamotiivi: Vakoilu.

Hautaustapa: Ei tietoa.

Lähde:

Suomen sotasurmat 1914-1922, valtiollisen selvitysprojektin tuottama verkkotiedosto, Sota-arkisto/Kansallisarkisto, Narc: http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=12149

*

Ikaalisten puhdistus

Ikaalisten kauppalan puolustajat saivat 10.3.1918 Kankaanpäästä avukseen kaksi tykkiä ja kaksi konekivääriä miehistöineen ja vieraikseen eversti Linderin ja esikuntapäällikkö Collanin jotka tulivat tutustumaan tilanteeseen.  (Punaiset vetäytyivät ja osin sekasorron vallassa).

Seuraavana päivänä valkoiset valtasivat vielä punaisten jättämän Sarkkilan kylä.  Taistelu kauppalasta oli päättynyt valkoisten voittoon.

Ylipäällikkö Mannerheim toimitti päämajasta eversti Linderin esikuntaan Ikaalisiin sanoman:

”Onnittelen Ikaalisten kunniakkaan voiton johdosta.  Johtakaa joukkojanne uusiin voittoihin.

Mannerheim”.

Ikaalisissa puhdistustoimiin ryhdyttiin nähtävästi heti kauppalan piirityksen päätyttyä.

Haapimaassa ammuttiin 13.3. Vihtori Hietamäki Läykkälästä vakoojana.  Jalmari Välimäki haettiin kotoaan ja ammuttiin Kurkelan metsässä luultavasti seuraavana päivänä; toisten tietojen mukaan olisi murhattu jo helmikuun lopulla.  Mylläri Arvid Katajamäki, joka muistitiedon mukaan ei ollut kuulunut punakaartiin, haettiin kotoaan ja teloitettiin Luhalahdessa.  Martti Siren –niminen 15-vuotias poika Särkikoskelta vangittiin ja vietiin Vatulaan Kelhän ahteeseen, jossa ammuttiin 29.3.  Seuraavana päivänä vangittiin Luhalahdessa Järvensivun torpasta morsiamensa luota Vihtori Tervalami, joka ei ollut osallistunut sisällissotaan muuten kuin takavarikoimalla taloista elintarpeita, vietiin järvenrantaan ja teloitettiin.

Mannerheimin 25.2. antamia ”ammutaan paikalla” –ohjeita sovellettiin niin täällä kuin muuallakin ilmeisen väljästi, sillä niihin sisältyi myös muistutus siitä, etteivät persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus saaneet aiheuttaa väärinkäytöksiä.

Ikaalisissa, jossa punaiset olivat pakko-ottaneet elintarpeita ja muuta tavaraa joka kylästä lukuun ottamatta Karttua ja Kirkonkylä ja jossa monissa kylissä oli ollut maatalouslakkoja kesällä 1917, persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys sekoittivat helposti harkinnan siitä, millaista väkeä ”sala-ampujilla” tai muilla valkoisen armeijan ”selän takana tavatuilla aseistautuneilla” punakaartilaisilla oikeastaan oli tarkoitettu.

Lähde:

Terhi Nallinmaa-Luoto: Ikaalisten entisen emäpitäjän historia IV, Nälkämaasta kylpyläkaupungiksi 1853-2000. Jyväskylä, 2007. 320-321, 331-32. & Ernst Linder: Muistelmia Suomen vapaussodasta.

*

Mitä kertovat ristit teiden varsilla?

Ikaalisten pitäjäneuvos, toimittaja Onni Lautasalo kirjaa 1918-suruvuoden teokseensa ”Kansakunta jakautui kahtia” seuraavat murheelliset rivit:

Hietamäki Vihtori, s. 17.12.1875.  Torppari Läykkälän kylästä.  Vangittiin kotona.  Ammuttiin Kurkelan soramontulla.  Tuotiin (Ikaalisten eteläiselle hautausmaalle, vh) joukkohautaan.

(Lautasalo esittää surmapäiväksi 26.4.1918, mutta primäärilähteen toteavat 13.3.1918, vh).

Vuonna 1918 ilmestyi monien teiden varsille puihin veistettyjä ristejä näin muun muassa Vatulassa, Kurkelassa ja Haapimaassa.

Kurkelan soramontun takaa kääntyvän tien risteyksessä oli kolme ristiä puussa paikalla, jossa ammuttiin Vihtori Hietamäki ja Jalmari Välimäki Varpeelta, sekä yksi tuntematon mies.

Ampumisen suoritti suojelukuntalainen, parin Kurkelan isännän ollessa vartijoina.

Vuosikymmenien myötä puiden kasvaessa ristit painuivat syvälle puihin, muistelee eräs ikäiseni koulupoika, ja vaimoni koulukaveri.

Erikoisesti lapsia nämä ”tappopaikat” kammoksuttivat.  Lapset ohittivat paikat juosten, naiset tien vastakkaista puolta ”sydän kurkussa” kulkien.

Kolme venäläistä vankia ammuttiin Haapimaassa ”töllinpäässä”.

Lähde:

Onni Lautasalo: Kansakunta jakautui kahtia. Ikaalinen, 1997. s. 69, 100.

*

HULIGAANI

eli Vihtori Wihtorinpoika Hietamäki,

Valaehtoinen Lausunto

Vihtori Hietamäki, Sarkkila (edellisen poika, vh)

Valan velvoituksella todistan, että punakaartilainen

Wihtori Hietamäki Sarkkilasta,

kahden jo tuomion saaneen punasen rosvon kanssa ryösti Köntin talon makasiinista kaiken viljan, puodista lihan, maitokamarista leipiä ja kerman.

Tämä tapahtui 20.2.1918.

Ikaalinen, 6.6.1918.

Emmi Köntti.

Että todistaja on itse kirjoittanut nimensä, todistamme:

Walto Pajunen.  F.E. Seppä

Leima: IKAALISTEN ESIKUNTA

*

Liite B.

Päämajan PoliisiOsastolle Tampereelle.

Me, allekirjoittaneet pyynnöstä todistamme täten, että olemme tunteneet torpparin pojan Wihtori Hietamäjen Ikaalisten pitäjän Läykkälä kylästä, eikä meillä ole mitään muistuttamista hänen käytöksensä suhteen, vaan olemme tunteneet hänen siivoksi ja rehelliseksi työmieheksi ennen nykyistä kapinaa. 

Että tämä todistuksemme on omantuntomme mukaan oikea, voimme sen vaadittaessa valallamme vahvistaa.

Ikaalisissa 6. päivänä toukokuuta v 1918.

(Omakätiset allekirjoitukset)

Talollinen Kalle Winnari      Talollinen Matti Kamraati

Karhostenkylä                        Läykkälänkylä, Ikaalinen

 

Kirjoitti:

Taavetti Fr. Mäkinen

Ikaalinen, Karhosten kylä

*

Pöytäkirja

tehty Ikaalisten Suojeluskunnan Esikunnassa kesäkuun 29 päivänä vuonna 1918 sen johdosta, että Päämajan tutkintoasiain Tuomari on pyytänyt lausuntoa alempana mainitusta vangista.

Läsnä olivat seuraavat Esikunnan jäsenet:

K. Sparfven, J.W. Tuomijoki, W Pajunen ja V.L. Grönlund.

Vangin nimi ja ammatti: Hietamäki. Vihtori

Työmies

Missä ja milloin syntynyt: 9.5.1894

Kotipaikka ja kodin osoite: Ikaalinen, Läykkälä

Jos naimisissa tahi leski, paljonko alaikäisiä lapsia ja minkälaiset varallisuussuhteet: 1 alaikäistä.  Keskinkertainen toimeentulo.

Minkälainen luonteeltaan, kiivas vai rauhallinen, työteliäs vaiko lakkoihin yllyttäjä:

Kiivas.  Oli osallisena Ikaalisten kauppalassa lakkometeleissä niin viime kesänä ja osallisena virkamiehiä vangittaissa

Missä ja kenen luon tehnyt työtä kotipaikallaan ja minkälaisen arvostelun hänen työnantajansa yleensä hänestä antavat: Kotipaikalla, eri paikoissa, hyvä työmies.

Onko kuulunut Työväenyhdistykseen ja mikä asema siinä: on, jäsen.

Onko kuulunut punakaartiin ja mikä asema siinä: on, vapaaehtoisesti lähti.

Missä ja milloin ollut taisteluissa: missä muissa toimissa ollut: mitä aseita on kantanut ja onko vangin luon sellaisia löydetty:

Sarkkilan rintamalla Ikaalisissa.  Kivääriä kantanut.

Onko vanki ottanut osaa aseita riisumiseen ennen sotaa ja sodan aikana ja millä tavalla: ryöstöihin, murhiin, rääkkäyksiin, murhapolttoihin ja kiristyksiin, sosialistien suurlakon aikana viime syksynä ja myöhemmin ja onko vangin luona löydetty ryöstettyä tavaraa:

Ryöstöjä kapinan aikana.  Syksyisen suurlakon aikana oli ase-etsinnöissä ja lakkometeleissä Ikaalisten kauppalassa pyssyn kanssa.

Onko vanki tehnyt mitään muita Esikunnan tiedossa olevia rikoksia nykyisen sodan aikana:

(ei merkintöjä, vh).

Onko vanki esiintynyt kiihoittajana: punaiseen kaartiin: vallankumoukseen: laillista hallitusta vastaan: asevelvollisuutta vastaan: levittänyt vääriä kulkupuheita sotatoimista: tahi uhkauksia laillisen hallituksen kannattajia vastaan: Ei tiedetä, mutta hyvin luultavasti.

Oheenliitetäänkö valallisia todistuksia ja ovatko todistusten antajat luotettavia: liitetään, luotettava.

Esikunnan lausunto vangitusta:

Yleiselle järjestykselle ja yhteiskunnalle erittäin vaarallisena henkilönä EHDOTTOMASTI AMMUTTAVA.

Suojelusk. puolesta:

V.L. Grönlund.  W(alto) Pajunen

Kaarlo Sparfven.  J.W. Tuomijoki

Leima: IKAALISTEN ESIKUNTA

*

Todistus:

Jos Suomen Waltiorikosylioikeus alentaisi torpparinpojalle Vihtori Wihtorinpoika Hietamäelle Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylästä, valtiorikosoikeuden antaman tuomion siihen määrään, että hän sillä perusteella laskettaisiin pakkotyöhön kotipaikalleen, niin sitoudun minä allekirjoittanut ottamaan hänet työhöni siksi ajaksi, kun mahdollisesti hänen työaikansa ehkä annettavan tuomion nojalla kestäisi.

Ikaalisissa, heinäkuun 22. päivänä 1918.

(Omakätinen allekirjoitus)

Talollinen Oskar Läykki, Läykkälän kylästä Ikaalisten pitäjästä.

Todistavat:

K.A. Saurio      Anna Saurio.

kirj. sama

*

Valaehtoinen todistus:

Täten todistamme valan velvollisuudella, että torpparinpoika Vihtori Wihtorinpoika Hietamäki, Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylästä, on viime kesän heinäkuussa olleeseen lakoon saakka esiintynyt ja käyttänyt itsensä hyvin säädyllisesti, eikä ole ollut juoppo eikä tappelija eikä häirinyt järjestystä, vakuutamme.

Ikaalisissa, heinäkuun 22. päivänä 1918.

(Omakätiset allekirjoitukset)

Talollinen Oskar Läykki, Läykkälän kylästä Ikaalisten pitäjästä.

Talollinen Matti Kamraati Läykkälän kylä Ikaalinen.

Todistavat:

K.A. Saurio      Anna Saurio

kirj. sama.

*

Katso asiakirjakopioita täältä: https://photos.google.com/share/AF1QipOzRxAoNBil8TekYLby-wHzPPBCNywoLM71-CBnuxhVit-vtVwGeY6WZ0WVotQ5lQ?key=UnJFeUdhcDlYNnNYZzJxMFhLT1BtbWJUbEVyQjZn

*

HULIGAANIN PIKKUVELI

Papintodistus

Kirkonkirjan sivu 1451.

Torpparin poika Kalle Johannes Vihtorinpoika Hietamäki,

Läykkälän kylästä,

syntynyt 7.8.1896, kuuluu tähän Evankelis-luterilaiseen seurakuntaan, on rokotettu, H.P. Ehtoollisella käynyt ja nauttii kansalaisluottamusta,

todistaa: Ikaalisissa,6. p:nä toukokuuta 1918.

K. O. Mannsröm,

Kirkkoherra.

Lunastus 50 penniä.

*

Esikunnan lausunto:

Onko osallistunut rikoksiin: Ei täällä tiedetä.

Onko vanki tehnyt mitään muita Esikunnan tiedossa olevia rikoksia nykyisen sodan aikana:

Ei tiedetä.

Onko vanki esiintynyt kiihoittajana:

punaiseen kaartiin: ON.

muut kiihoituskohteet: Ei tiedetä.

Esikunnan lausunto vangitusta:

Yleiselle järjestykselle ja yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä pidettävä edelleen vangittuna ja rangaistava lain kaikella ankaruudella.

Suojeluskunnan puolesta:

V.L. Grönlund.  W. Pajunen

Kaarlo Sparfven.  J.W. Tuomijoki

Leima:

IKAALISTEN

ESIKUNTA.

*

Liite B.

Päämajan Poliisiosastolle Tampereelle;

Me allekirjoittanet todistamme täten asianomaisten pyynnöstä, että olemme tunteneet torpparin pojan Kalle Johannes Hietamäjen Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylästä, eikä meillä ole mitään muistuttamista hänen käytöksensä suhteen vaan olemme tuntenet hänen siivoksi ja rehelliseksi nuoreksi mieheksi ennen nykyistä kapinaa.

Että tämä todistuksemme on omantuntomme mukaan oikea, voimme sen vaadittaiseen valallamme vahvistaa.

Ikaalisissa 6 päivä toukokuuta v. 1918.

(Omakätiset allekirjoitukset)

Talollinen Kalle Winnari    Talollinen Matti Kamrati

Karhostenkylä                      Läykkälänkylä Ikaalinen

Kirjotti:

Taavetti Fr. Mäkinen

Ikaalisten Karhosten kylä.

*

PÖYTÄKIRJA

pidetty alempana mainittua vankia kuulusteltaessa Tampereen kaupungissa 16. päivänä toukokuuta 1918.  Todistajina olivat läsnä: V Viljanmaa.

Milloin ja missä vangittu: 6.4.1918 Pispala (Tampereen valloituspäivänä, vh)

Onko sairas? Onko tarttuva tauti?; Terve.

Vangin ammatti ja nimi: Työmies Kalle Johannes Hietamäki

Missä ja milloin syntynyt: Ikaalisissa 7.7.1896

Kotipaikka ja kodin osoite: Ikaalinen, Läikkälä (p.o. Läykkälä, vh)

Jos naimaton, läheisimmän sukulaisen nimi ja osoite:

äiti; Ida Hietamäki, Läykkälä

Mitä koulua on käynyt, tahi osaako kirjoittaa ja lukea: kierto- ja rippikoulu.

Missä ja kenen luona kauemman aikaa ja viimeksi tehnyt työtä: Läikkälässä, ”Kampraatin” talossa 4 kk.  Helsingissä patteritöissä.

Mihin työväenyhdistykseen ja ammattiosastoon liittynyt ja milloin:  Ikaalisten sekatyöläisten ammattiosastoon viime kesästä.

Milloin punakaarti perustettiin vangin kotipaikalla, ketkä johtajat: Ei tiedä.

Milloin yhtyi punaiseen kaartiin: mihin rykmenttiin, pataljoonaan, komppaniaan, osastoon, (plutoonaan):

Helmikuun alussa liittyi Ikaalisten punaisen kaartin

1 Komppaniaan 2 pluutonan 3 osastoon. (plutoona = joukkue; osasto=ryhmä).

(Komppanian päällikkö) Väinö Leppänen.

Plutoonan päällikkö Jokinen Jämijärveltä.

Osaston päällikkö Harju Jämijärveltä.

Mistä syystä liittynyt punakaartiin, mitä palkkaa luvattu ja saanut:

Toisten mukana, vapaaehtoisesti.

Sai palkkaa 305:- mk.

Keitä sotaan tahi kaartiin kiihoittajia tuntee kotipaikallaan:

Karlsson (Ikaalisten punaisen kaartin päällikkö vh),

Kauppalasta Väinö Lindeman.

Missä ja milloin ollut taisteluissa; missä muissa toimissa ollut; mitä aseita on kantanut ja missä aseet nykyään:

Ikaalisissa,

Sikurissa ruuan keittäjänä,

Kyröskoskella,

Siurossa, Pispalassa ketjussa.

Kivääri jäi Pispalaan.

Mitä vanki tietää kätketyistä asevarastoista tai aseista:

Ei tiedä.

Mitä vanki tietää:

aseista riisumisesta ennen sotaa ja sodan aikana (kutka esim. johtivat): ryöstöistä, murhista ja murhapoltoista sosialistien suurlakon aikana viime syksynä ja myöhemmin ja kutka ottivat niihin osaa:

Oli aseita takavarikoimassa Ikaalisten kauppalassa, hääräsi kivääri kädessä.

Nimismies Sparfven (on käymässä) täällä ja väittää että vangittu on kylän suurimpia huligaaneja.

Läsnä ollut:              Tutkinut

V. Viljamaa.             A. Venäläinen.

(Kotipaikan esikunnan)

Lausunto:

Rangaistava aseellisena osanottajana kapinaan. 

Paikka ja aika kuin yllä.

A. Venäläinen.

*

*

Päätös

Valtiorikosoikeuden 55 Osaston päätös asiassa, jossa virallinen syyttäjä Lauri Nystedt on vaatinut vangitun Kalle Johannes Hietamäen tuomitsemista rangaistukseen valtiopetoksesta.

(Valtiorikosoikeus Osasto N:o 55/Sinetti)

Julistettu

asianosaisille 19 päivänä heinäkuuta 1918.

Valtiorikosoikeus on tutkinut tämän asian ja katsoo siinä selvitetyksi, että

syytetty Hietamäki

on toiminnallaan punakaartissa myötävaikuttanut tämän vuoden kapinaan ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi, nojautuen R.L. 11:2, 6, 5:9, 3:2 tuomita Hietamäen AVUNANNOSTA VALTIOPETOKSEEN pidettäväksi kuusi (6) vuotta kuritushuoneessa ja sen jälkeen kahdeksan vuotta olemaan kansalaisluottamusta vailla.

Asian näin päättyessä passitetaan Hietamäki vankileirille sieltä vankilaviranomaisille luovutettavaksi.

Armonanomusosoitus annettu.

Läsnä:

Oikeuden puheenjohtaja v. Willebrand

ja jäsenet Nygren, Hietala, Peltonen, Prommen (nimet hieman epäselvät, vh)

Saapuvilla: virallinen syyttäjä Lauri Nystedt,

vangittu työm. Kalle Johannes Hietamäki Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylästä.

Syyte: valtiopetoksesta.

*

Valaehtoinen todistus

Walan velvollisuudella voimme vaadittaessa todistaa ja vakuuttaa, että torpparinpoika Kalle Vihtorinpoika Hietamäki, Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylästä, on viime kesänä heinäkuussa olleeseen lakkoon saakka käyttäytynyt kaikin puolin säännöllisesti eikä ole häirinnyt yleistä järjestystä ei myöskään ole ollut juomari ja tappelija.

Ikaalisissa, heinäkuun 22 päivänä 1918.

(Omakätiset allekirjoitukset)

Talollinen Oskar Läykki Läykkälän kylästä Ikaalisten pitäjästä

Talollinen Matti Kamraati Läykkälän kylästä Ikaalisten pitäjästä.

Todistavat:

K.A. Saurio                  Anna Saurio

kirj. sama.

*

Armonanomus

Saapui Heinäkuun 25. päiv. 1918.  kahden liitteen seuraamana, 55. osaston puheenjohtajalle.

(josta edelleen)

Saapui Valtiorikosylioikeuteen 31.7.1918 Valtiorikosoikeuden 55 osastolta tämä kirjelmä, 3 liitettä.

VALTIORIKOSYLIOIKEUDELLE

Helsinki

Minä allekirjoittanut, jonka Valtiorikosoikeuden 55 osasto on heinäk 19 p. 1918 tuominnut 6 vuoden kuritushuonerangaistukseen, anon nöyrimmästi armoa, että Waltiorikosylioikeus armahtaisi minut joko kokonaan poistamalla rangaistukseni tai lyhentämällä sen mahdollisimman lyhyeksi.

Minua ei ole milloinkaan rangaistu ja kadun nytkin täydellisesti ajattelemattomia tekojani, samalla lupaan etten milloinkaan vastusta maan laillista hallitusta.

Tampereella heinäk 20 p 1918

(Omakätinen allekirjoitus)

Kalle Johannes Hietamäki sekatyöläinen

Ikaalinen.

*

(Lisäselvitys)

Valtiorikosylioikeudelle

Helsinki

Viitaten armahdusanomukseeni heinäk 20 p:ltä pyydän lausua, että minusta olisi ainoa turva äidille hänen torppansa peltotilkkujensa viljelijänä toisten lasten, joita on viisi, ollessa alaikäisiä niin, ettei heistä ole vähintäkään apua maanviljelystöissä, - kun isänikin Wihtori Hietamäki myös jollain tuntemattomalla tavalla on seonnut punakaartiin niin hän on Ikaalisissä rintaman takana tullut ammutuksi.

Ja koska olen vasta lähes 22 vuotias voi minusta vielä tulla kunnollinen Suomen kansalainen.

Tampereella 22 p heinäk 1918

Kalle Johannes Hietamäki

Sekatyömies Ikaalinen

Kirjoitti:

A.Huila.

*

SITOUMUS

Valtiorikosylioikeudelle

Helsinki

Siinä tapauksessa, että Waltiorikosylioikeus alentaisi torpparinpojalle

Kalle Vihtorinpoika HIETAMÄELLE, Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylästä,

Valtiorikosoikeuden antaman tuomion siihen määrään, että hän tuon tuomion nojalla voitaisiin laskea pakkotyöhön kotipaikalleen, niin sitoudun minä allekirjoittanut ottamaan hänet työhön siksi ajaksi, kun mahdollisesti hänen työaikansa annettavan tuomion nojalla kestäisi.

Ikaalisissa, heinäkuun 22. päivänä 1918.

(Omakätinen allekirjoitus)

Talollinen Matti Kamraati

Läykkälänkylä, Ikaalinen

Todistavat:

K.A. Saurio                Anna Saurio

kirj. sama

*

*

Jälkikirjoitus

”Lakkometelit”

Ikaalislainen kansakoulunopettaja, kirjailija Juuse Tamminen kertoo teoksessaan Ikaalisten rintamalla, kesän 1917 maatalouslakkoihin liittyvistä levottomuuksista Ikaalisten kauppalassa:

Saadakseen työt pitäjässä tyystin pysähtymään ja porvarit polvilleen lakon johtajat yrittivät seuraavina päivinä saada avukseen ryssiä Tampereelta ja Porista.  Porissa ilmestyvän Sosialidemokraatin 82 n:ossa kerrottiin Ikaalisista puhelimitse ilmoitetun: ”Lakko tullaan ratkaisemaan asevoimalla.  Ratkaisu tapahtuu torstaina.  Lähettäkää meille apua!”  Puhujan nimeä ei mainittu.  Lakkolaisten keskuuteen levitettiin johdon taholta huhua, että Ikaalisiin on perustettu lahtarikaarti työväen pään menoksi.  Huhua uskottiin, ja mielet kiihtyivät.  Mutta ryssiä ei toki paikkakunnalle saatu.

Heinäkuun 18 päivänä lakko sai väkivaltaisen luonteen ollen vähällä päättyä verenvuodatukseen.

Jo edellisenä päivänä olivat lakkovahdit käynet Kartun Kappilassa yrittäen hätää heinäpellolta miehet pois, mutta silloin oli maanviljelysharjoittelija (nyk. agronomi) Vihtori Hiekka hakenut talosta Graftonkiväärin, jonka nähtyään lakkolaiset saivat jalat alleen.  Seuraavana päivänä he päivällisaikaan palasivat 150 miehen suuruisena joukkona. Kauppilaan oli puhelimitse ilmoitettu joukon tulosta ja uhkauksista, että ”nyt tapetaan ainakin kymmenen miestä”.

Joukon ilmaantuessa näkyville vetäytyivät talon nuoret miehet (ylioppilas V. Hiekka, veljekset Iivari ja Hjalmari Öhrling, Matti Ilkka, Vännin miehet ja kaksi torpparia sekä talon nuori isäntä Vihtori Kauppila) talon vierasrakennuksen yläkertaan varustettuina haulikoilla ja 3 revolverilla.  Lakkolaiset vaativat miehiä luovuttamaan aseensa, mutta nämä kieltäytyivät ja ilmoittivat ampuvansa heti, jos yritetään tunkeutua rakennukseen. Silloin meni sisu lakkolaisilta, ja noin tunnin veran kiroiltuaan pihamaalla he lähtivät takaisin kauppalaan. – Punaisten tiedossa oli, että Kauppilan  poika, ylioppilas Kalle Kauppila, oli jääkärinä Saksassa, ja he olivat aivan varmat siitä, että hän oli lähettänyt kotiin salaperäisiä ja kauheita aseita, joiden pauketta oli Kauppilanniemeltä kuultu.

tavattuaan vastuksen Kauppilassa lakkolaiset vastoinkäymisestään raivoissaan saapuivat kauppalan rantaan.  Siellä sattui olemaan pyykillä insinööri Nordensvanin palvelija, johon joukon raivo nyt kohdistui.  Hänet ympäröitiin, nimiteltiin rikkuriksi ja vaadittiin paikalla lopettamaan työnsä.  Mutta tyttö antoi sanan sanasta ja jatkoi reippaasti työtänsä.  Silloin eräs naisista meni lautalle, tarttui pesijään ja koetti kiskoa hänet maalle.  Mutta tyttö hyppäsikin järveen ja veti ahdistajansa mukanaan.  Samoin kävi seuraavalle  Silloin saapuivat paikalle poliisit Ivalo ja Jokinen, ja edellinen alkoi vaatia tietoa tytön ahdistelijain nimistä.  ”Niitä ei saa ilmoittaa”, huudettiin lakkolaisjoukosta.

 

Poliisit lähtivät sitten kävelemään rannasta ylös, mutta lakkolaiset seurasivat perässä ja alkoivat vaatia, että Ivalo heittäisi poliisin lakin päästään.  Tämä kieltäytyi.  Muutamat ottivat kiviä ja alkoivat pommittaa niillä poliisia, joka käsi taskussa askel askeleelta perääntyi katua ylös nimismiehen taloa kohden.  Huutava ja uhkaileva miesjoukko ympäröi hänet, mutta eivät uskaltaneet käydä käsiksi.  Ivalo yritti päästä Tampereen Pankin huoneistoon, mutta ovi oli suljettu.  Silloin hän veti revolverinsa ja ilmoitti ampuvansa ensimmäisen, joka yrittää tehdä väkivaltaa.

Nimismies Sparfven kuuli väkijoukon huudon ja tuli katsomaan, mitä tapahtui.  Huomattuaan tilanteen paljasti hänkin aseensa ja vaati väkijoukkoa hajaantumaan.  Tämä perääntyikin jonkin verran kruununvouti Saarioisen taloa kohti huomatessaan, että yhteiskoululta päin riensi miesjoukko nimismiehen avuksi.  Yhteiskoulussa oli ollut Ikaalisten Maanviljelijäin Liiton perustava kokous.  Sinne oli viety sana mellakasta , ja miehet lähtivät kiireesti apuun.  Mutta kun heillä ei ollut aseita, eivät lakkolaiset heistä paljonkaan välittäneet, vaan jatkoivat rähinäänsä nimismiehelle, joka koetti parhaansa mukaan joukko rauhoittaa.

Nimismiestä vaadittiin luovuttamaan revolverinsa.  Hän lupasi lopulta antaa sen insinööri Nordensvanille, joka oli tullut paikalle, kumminkin sillä ehdolla, että väkijoukko hajaantuisi ja rauhoittuisi.  Niin luvattiin tehdä, mutta kun ase oli luovutettu, pidätettiin Nordensvan heti ja vietiin valokuvaaja Karlssonille, missä hänen oli aseesta luovuttava.

Samassa saapui paikalle teknikko J.E. Granstedt poikainsa Paavon ja Lauri Granstedtin kanssa metsästyskivääreillä varustettuina.  Heille oli huvilaansa lähetettysana ja pyydetty apuun.  Nimismies ei kumminkaan sallinut heidän käyttää aseitansa jolloin he menivät nimismiehen talon pihaan.  Suuri miesjoukko ryntäsi heidän peräänsä ja onnistui riistämään kivääri.  Herrat Granstedtit perääntyivät talon seinälle.  Pojat heittivät pois takkinsa ja asettuivat isänsä kahden puolen.  Heihin yritettiin käydä käsiksi, mutta aina kun mies hyökkäsi, lennähti hän takaisin saatuaan  nyrkiniskun leukaansa.  Lopulta uljaat miehet uupuivat  Heidät raahattiin pahoinpideltyinä ”päämajaan” (Karlssonille) ja pidätettiin sinne.  Pian e saivat seurakseen poliisi Ivalon, joka myöskin oli vangittu luovutettuaan ensin revolverinsa nimismiehelle.

Karlssonilla pidätettyjen kohtelu oli äärimmäisen raakaa.  Seppä L(indfors) toi sinne pajassaan korjattavina olleet vankiraudat ja kiinnitti ne pidätettyjen jalkoihin, minkä jälkeen heidät jätettiin vanginkuljettaja Vinnarille, jolle selitettiin, että nimismies oli antanut vangitsemismääräyksen, joten miehet oli heti vietävä vankikoppiin.  Niin tapahtuikin, kunnes heidät seuraavana päivänä vapautettiin.

Nimismiehen pihalle jääneet lakkolaiset vaativat pääsyä tämän asuntoon etsiäkseen aseita.  Lopulta nimismies suostui siihen, että he saavat lähettää kaksi edustajaansa, jotka kruununvoudin ja poliisi Tuomijoen kanssa saavat tarkastaa talon.  Aseita ei kumminkaan löydetty, sillä ne oli ehditty piilottaa suureen seinäkelloon.

Työväen lehdille annettiin Ikaalisten lakoista aivan valheellisia tietoja.  Niiden perusteella Kansan Lehti kertoi, että porvarit ampuivat kansaa revolvereilla ja salonkikivääreillä.  Mainitun uutisen isä oli aikaisemmin mainittu seppä, joka lakkolaisten parhaillaan nimismiehen pihalla mellakoidessa soitti kauppias Järvisen puhelimella Kansan Lehden toimitukseen ja pyysi surkeasti, että toimituksen puolesta lähetettäisiin lakkolaisille apua.  Että lakon aikana ei laukaustakaan ammuttu, kävi täysin selville tutkimuksessa, jonka Hämeenkyrön nimismies Väinö Nyström (hänet punaiset 1918 murhasivat) kuvernöörin määräyksestä Ikaalisissa toimitti.

Lakko saatiin lopetetuksi vasta sitten kun senaatin määräämät sovittelijat, herrat Eriksson ja Peura, Tampereelta saapuivat paikkakunnalle heinäkuun 21 päivänä.  Silloin työnantajat työrauhan säilyttämiseksi suostuivat lakkolaisten vaatimuksiin, joihin sisältyi m.m. 8 tunnin työpäivä ja 50-100 prosentin palkankorotukset yli- ja pyhätöistä. – Lakko oli yllättänyt maanviljelijät aivan valmistautumattomina.  Siksipä se päättyikin heihin nähden jokseenkin täydellisellä tappiolla ja nostatti arvaamattomassa määrin punaisten niskaa.

Lähde: Juuse Tamminen: Ikaalisten Rintamalla Ikaalinen, 1928. sivut. 17-21.

*

Huomautus.

Nimet ja kohtalot

Edellä lakkoselostuksessa mainituista:

vuoden 1918 tappeluissa kuolivat: poliisikonstaapeli Otto Ivalo, teknikot Paavo Granstedt ja hänen nuorempi veljensä Lauri Granstedt, Ikaalisten punaisen kaartin päällikkö, valokuvaaja Nestor Karlsson sekä Hämeenkyrön nimismies Lauri Nyström poikansa keralla.

Ikaalisten Suojeluskunnan johtokuntaan 1918 kuuluivat ja lausuntoja punakaartilaisista ym. antoivat nimismies Kaarlo Sparfven, poliisikonstaapeli Juho Tuomijoki.   Toimittaja-kirjailija Mikko Ilkka toimi Ikaalisten komendanttina, ja lähes kaikki merkittävät talolliset tavalla tai toisella toimivat valkoisen puolen hyväksi.

Torpparinpoika Kalle Hietamäen sijoituspaikkana oli siis Ikaalisten ensimmäinen komppania, jonka komppanianpäällikkönä toimi Väinö Leppänen.  Leppänen kollegansa komppanianpäällikkö Väinö Lindemanin kanssa vei helmikuussa pidätetyn Osaran kartanon isännän A.G. Hildénin Kyröskoskelle, ampuivat hänet, ryöstivät ruumiin ja heittivät sen koskeen, josta se keväällä löytyi.  Leppästä ja Lindemania epäiltiin toisestakin samana päivänä Hämeenkyrössä tehdystä murhasta, ja Hämeenkyrön, Viljakkalan, Ikaalisten ja Jämijärven punakaartien esikunnat asettivat heidät syytteeseen ryöstöistä ja murhista ja kuulustelivat heitä Kyröskoskella 20.2.  Syytetyt myönsivät Hildénin murhan, mutta Tampereen ylempi vallankumous armahti molemmat. Luhalahden punakaartilaiset erottivat kuitenkin Leppäsen komppanian päällikkyydestä ja valitsivat hänen tilalleen suutari Arvo Liliuksen.  Väinö Lindeman jäi kiinni Tampereen valloituksen yhteydessä ja teloitettiin 10.4.1918 Tampereella.  Väinö Leppänen jäi kiikkiin Lahden rysässä ja päätyi Hennalan vankileirille, josta kuitenkin karkasi heinäkuussa 1918, piileskeli sen jälkeen väärällä nimellä Tampereella ja Luopioisissa ja lopullisesti lopulta kiinni Tampereella, vapautuen jossain vaiheessa.  Todisteiden nojalla häntä vastaan nostettiin kanne Hämeenkyrön välikäräjillä 1928, jolloin hänet tuomittiin maatalousneuvos Hildénin (Osara) murhasta elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen, jonka Turun hovioikeus alensi 7.12.1918 säädetyn armahduslain nojalla 12 vuodeksi, sekä menettämään kansalaisluottamuksensa loppuiäkseen.

*

Pikku Sylvin kohtalo 1918 Kamraatin talon pihamaalla

Ilta-Sanomat, 31.3.2018; https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005623664.html

*

Joitain henkilökohtaisia lisäyksiä:

Tässä katsauksessa keskeisesti esillä olleet Läykin ja Kamraatin talot, Ikaalisten pitäjän Läykkälän kylässä (käytännössä Kirkonkylässä, 1 km päässä kirkolta) ovat näytelleet tärkeää osaa minun oman sukuni elämässä. 

Talvisodan kotoaan ajamina isäni ja hänen vanhempansa päätyivät välirauhan aikana Ikaalisiin, ja sijoituspaikaksi tuli Läykin talo.  Isäni pääsi elämään kiinni niinkin hyvin, että hän ehti talvella 1941 kaataa ja veistää tulevan kodin hirret.  Uusi sota iski sitten kesäkuussa 1941, ja hirsitaapelit jäivät Pappilan maalle kirkonkylään, Läykkälän välittömään läheisyyteen.  Isäni vanhempineen palasi kotiseudulleen Vpl. Pyhäjärvelle heti ensimmäisessä aallossa huhtikuussa 1942 ja jatkoi siellä elämää aina kesän 1944 suurhyökkäykseen asti.  Tuolloin vanhukset evakuoituivat Korpilahdelle, jonne myös isä sotapalveluksesta vapauduttuaan sittemmin asettui.  Keväällä 1945 järjestyi viimein paluu Ikaalisiin, jossa sijoituskohteeksi tuli Läykin välittömässä naapurissa oleva Kamraatin talo.  Isäni muisteli lämmöllä molempien talojen suomaa turvaa ja uuden elämän mahdollisuuksia.  Huuskan uudisrakennus valmistui Pappilan maista lohotulle pienelle evakkotilalle, Ikaalisten eteläisen hautausmaan rajalle: juuri siinä kuusiaidalla oli kapinan aikana ollut kauppalan valkoisen rintaman etulohko käytännössä koko sodan ajan.  Juhannuksena 1946 isäni ja äitini vihittiin, muistan äitini joskus maininneen miten Läykin väki antoi myötäjäislahjaksi vasikan, josta muodostui pientilan karjan kantaemä. 

Kerran pikkupoikana alaluokilla kun tulin kotiin, näin miten Läykin isäntä Samuli Läykki veti fergussonillaan, harmaalla piikkilangankiristäjällä syyskyntöjä meidän pellolla.  Saatuaan iltahämärissä työn tehtyä äiti tarjosi pullakahvit tuvassa.  Kun hän kysyi, miten paljon tämä kyntötyö nyt tekee, niin Samuli oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: Jos annat viisi markkaa (500 vmk).  Se oli aivan olematon palkka isosta vaivasta.  Jo vuosia sitten olin saanut erään naapurin halvatulta tyttäreltä ”markan karkkeja”, joita hän mielellään antoi minulle, ja pyysi sitten syliinsä, minne en suin surmin halunnut, hän kun oli liikuntarajoitteensa lisäksi myös mykkä.  Ja ellen aivan väärin muista, niin tuolloin kyseisten karamellien hinta oli inflaation vuoksi kohonnut jo kahteen markkaan.  Eli melkein hehtaarin kynnöt kourallisella ”markan karkkeja”. 

Näin toimi valistunut talonpoika Suomessa.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Niin, kyllä minun täytyy tunnustaa, että jotenkin ymmärrän esikunnan synkeän suuttumuksen. Joutuivathan he mieskohtaisesti itselleen tyystin outoon tilanteeseen jo keväällä 1917, helmikuun vallankumouksen tuitereissa. Heidän asemansa ja siihen liittyvä auktoriteettinsa kyseenalaistettiin, ja heidät pantiin äänekkään torikansan huutoäänestyksellä "vaihtoon".

Ja heinäkuun maatalousmellakoissa heidät, osa henkilökohtaisesti, ja kaikki porukkana laillisen esivallan edustana kirjaimellisesti nuijittiin maahan, ja verissään pantiin vielä vanginrautoihin.
Käyhän sellainen Sisun päälle.
Ja sitten kapinan alettua, kun poliisi hiihtää "apulaisheriffiensä" kanssa pidättelemään omaisuuden takavarikointia, Ikäänkuin mitä tahansa siviilirikosta, niin hän saakin vastaansa ylivoimaista tulta.
Se on täyttä sotaa.
Järjestyksen ytimestä, Ikaalisten 300 asukkaan pikkukauppalassa, kaatuu kolme miestä. Sellainen rassaa, vaikka kuinka kokenut ja valtioviisas mies olisikin.
Ken viitsii, voi aiemmasta blogistani lukea tohtori Gyllingin äidin kapina-ajan päiväkirjan.
Kun leskirouva Eugenie Gylling Kyröskosken rintaman lauettua pääsee palaamaan punaisten panttivankeudesta Ikaalisten kauppalaan, hän löytää kotitilansa Kalmaan kylmänä ja ikkunat säpäleinä. Kenenluo hän tyttärensä kanssa menee ensimmäisenä vapaudenyönä? Naapurinsa poliisikonstaapeli Juho Tuomijoen luo. Tuon suojeluskunnan jäsenen luo, joka runsaan kuukauden päästä on muiden johtokunnan miesten kanssa valmis allekirjoittamaan oikeudelle lausunnon eräästä 23-vuotiaasta vainoojastaan:

Ehdottomasti ammuttava.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hämmentävän monet kokevat ja mieltävät vuoden 1918 kapinan Väinö Linnan taiteellisen sivellinkuvan pohjalta.
Siinä on paljon oivaltavaa näkemystä ja eläytymiskylöäistä samaistusta, myötätuntoa synnyttävää emootioita.
Muta Linnan Pohjantähti ei ole kaikki, eikä se ole kaikin osin edes edustava kuvaltaan ja tyypeiltään.

Mutta nämä kuvat ja kuvaukset Ikaalisista ovat totta.

Tällaisiakin isäntämiehiä oli Ikaalisissa ja Suomessa. Heillä ei ole mitää hävettävää, he voivat seistä suorana historian edessä. He ovat touko-heinäkuussa 1918 valmiita ottamaan mellastelleet torpanpojat takaisin töihinsä. Ei ihan jokapäiväinen ilmiö, muttei myöskään aivan poikkeusellinen eikä tavaton, mutta niin kummallisen harvoin esille päässyt.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Todetaan, että nuorempi veli, Kalle Hietamäki oli ollut patteritöissä Helsingissä. Tarkoittaa Venäjän rahoittamia puolustusrakenteiden tekoa pääkaupungin turvaksi, lähinnä saksalaisten maihinnousun varalta.
Ikaalisista saakka sinne mentiin, töitä kunmuualla oli vähän, ja palkkakin oli moneen nähden kohtuullinen. Kalle olisyntynyt 1896, joten hän oli myöhäissyksyllä 1916 täyttänyt vasta 20 vuotta.
Muistan miten kerrottiin, että pari kaveria jahkaili aikansa, ja lähti Helsinkiin vasta myöhäisvaiheessa , ja he käveltyään koko matkan Ikaalisista Helsinkiin, saivat kuulla ettei miehiä enää tarvita, he palasivat tyhjin toimin kotiin, jälleen kävellen. Matkaa oli 250 km sivu, muta tuon ajan sällit olivat sitkeitä sissejä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Sata vuotta sitten meitä hallitsi diktaattori, saksalainen kreivi, suomalainen vapaaherra ja kolme hallitusta

Suomen historian pahinta hallituskriisiä elettiin huhtikuussa 1918."

https://www.ksml.fi/teemat/sunnuntaisuomalainen/Sa...
Timo J. Tuikka: Keskisuomalainen, 31.3.2018.
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä yksi tarina. Se on yksi n. 1500:sta, joita tuli taannoin YLE/TV2:n vuoden 1918-ohjelmaan palautteena:

"Isoisämme keräsi ennen sis.sotaa risuja talollisen mailta. Isäntä kosti vangitsemalla ja tapattamalla. Jälkeen jäi 6 5-14 v. orpoa."

Tuo on varmaankin totta, yksittäistapauksena. Mutta onko se leimallinen päätarina, ja jos, niin miksi? Oliko Suomi todella tuollainen?

Onneksi on toisenlaisiakin tapauksia. Kuten yllä.

Ks. Linkki YLEn sivuille: K A N S A P U H U U :
katsojien lähettämiä tekstiviestejä

1918-iltaan tuli noin 1500 tekstiviestiä. Kiitos kaikille lähettäjille. Vain pieni osa mahtui lähetykseen. Julkaisemme tässä lisää viestejä.
http://vintti.yle.fi/yle.fi/a2/teema_tekstiviestit...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

ILKKA-lehti on julkaissut alla olevan tekstin kymmenen vuotta sitten:
Julkaistu 05.03.2008 00:00 (Päivitetty 02.05.2011 20:53)

Artikkelissa kuvataan Ikaalisten tilanteita 1918; asiantuntevaa ja muutoinkin jutuista jyvällä olevaa tekstiä. Saanen julkaista sen tässä näin:

TOISENLAINEN VAPAUSSOTA

Eteläpohjalaisille talven 1918 tapahtumat merkitsivät vapautumista vieraasta vallasta, kun sen sotilaat riisuttiin aseista. Vapaussotaa käytiin myös muualla maassa, mutta jo Hämeessä ja Satakunnassa yhteenotoista tuli toisenlaisia, ja nimiäkin annettiin lisää. Juuse Tamminen kuvaa teoksessaan Ikaalisten rintamalla sotaa joukkueen johtajana valkoisten joukoissa.

Ikaalisten rintamassa oli viisi pitäjää: Ikaalinen, Lavia, Suodenniemi, Hämeenkyrö ja Viljakkala. Valkoisten tukikohta oli Ikaalisten kauppalassa, punaisten Kyröskoskella Hämeenkyrössä, ja välimatkaa oli vain viitisentoista kilometriä. Maan vanhin ja pienin kauppala oli tärkeä molemmille. Valkoiset päättivät puolustaa sitä viimeiseen asti, koska se oli este punaisten etenemiselle pohjoiseen, ja siksi piti säilyttää myös kylät kukkuloilla kauppalan ympärillä. Punaisten läntisen rintaman venäläinen ylipäällikkö vaati vielä maaliskuussa kauppalan valloittamista, minkä jälkeen punakaartin olisi edettävä Parkanoon. Mutta jo samana päivänä 10.3. punaisten saartorengas murrettiin.

Ehkä punakaartilaiset olisivat päässeet kauppalaan, elleivät valkoiset olisi saaneet lisäjoukkoja avukseen. Niissä oli mukana eteläpohjalaisiakin miehiä, ainakin jalasjärveläisiä, kauhajokelaisia, kauhavalaisia ja vähäkyröläisiä. Enimmillään valkoisia lienee ollut 900, punaisia Tammisen mukaan 1500 - 1800.

Taistelut Ikaalisten rintamalla kestivät seitsemän viikkoa ja päättyivät lopullisesti kuudes huhtikuuta. Samana päivänä Tampere antautui.

Sodan aikana oli Ikaalisten rintamalla ollut useita yhteenottoja, ja sotijia oli kaatunut ja haavoittunut molemmin puolin. Myös aivan ulkopuolisia oli menettänyt henkensä tai vammautunut.

Juuse Tamminen kuvasi tarkasti varsinkin kauppalan puolustuksen vaiheita, Ikaalisten joukkojen etenemistä Hämeenkyröön ja Mannamäen valloitusta. Hänen nämä tekstinsä on otettu Suomen vapaussota vuonna 1918 -teokseen kirjoittajan nimeä kuitenkaan mainitsematta.

Ikaalisten rintamalla -kirja julkaistiin ensimmäisen kerran yksitoista vuotta sodan jälkeen. Uusintapainos otettiin kaksi vuotta sitten. Sen esipuheessa Tammisen pojat Antti ja Pertti Tamminen sanovat kirjan uusintapainoksella haluavansa kunnioittaa sodassa kaatuneiden muistoa sekä niitä niin punaisten kuin valkoisten joukossa taistelleita, jotka sodan synnyttämästä vihasta huolimatta ovat ristiriidat syrjään jättäen olleet rakentamassa itsenäisen Suomen perustuksia, joiden varaan jälkipolvien hyvinvointi on rakentunut.

Mutta miksi Satakunnan ja Hämeen rajamailla jouduttiin talvella 1918 sellaiseen sotaan, jossa oli muitakin aiheita kuin maan vapaus?

Ikaalinen oli rauhaton paikka, kun 29-vuotias opettaja Juuse Tamminen muutti sinne Alahärmästä syksyllä 1917. Poliittinen kahtiajako oli näkynyt selvästi jo maaliskuussa: toiset juhlivat perustuslakimanifestia, toiset viettivät 3000:een nousseena joukkona vallankumouksen uhrien muistojuhlaa.

Maataloustyöväkeä oli paljon, ja siksi oli otollista maaperää maatalouslakkojen vaatimuksille kahdeksantuntisista työpäivistä sekä ylityö- ja pyhätyökorvauksista. Monet työnantajat olivat valmiita tekemään näistä sopimuksia työväkensä kanssa, ja maataloustuottajien yhdistys kannatti maareformia. Suurlakko marraskuussa osoitti tilanteen Ikaalisissakin yhä kiristyneen. Levottomuudet jatkuivat vuoden vaihduttua ja päättyivät kansalaissotaan helmikuun puolivälissä.

Olen nyt vasta ensimmäisen kerran lukenut Juuse Tammisen kirjan, mutta monet hänen kertomansa asiat ovat tuttuja entuudesta. Oma äitimme oli seitsenvuotiaana evakossa neljän sisarensa kanssa, kun kotitalo oli sota-alueella välillä valkoisten, välillä punaisten hallussa. [Paikka: Ikaalisten pitäjän Kalmaan kylä, vh]

Sukulaistalon naapurissa on Kalmaa, Gyllingien vielä joku vuosikymmen sitten omistama tila. Perheen poikia oli Edvard Gylling, yliopistomies ja poliitikko, joka monien muiden tavoin etsi ratkaisua yhteiskunnan ongelmiin sosialismista. Vapaussodan jälkeen hänestä tuli Karjalan johtaja, ja hänet teloitettiin myöhemmin.

Edvard Gyllingin väitöskirjan aiheena oli maanviljelystyöväestön taloudelliset olot Ikaalisten pitäjässä v. 1902. Ilmeisesti väitöskirjatyö avasi tekijänsä näkemään tuon ajan suuret yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot ja epäkohdat, mutta hän ei osannut hakea niille vastausta oikeasta kansanvallasta. Sitä en ole kuullut arvioitavan, miten suuri oli Gyllingin poliittinen vaikutus Ikaalisissa.

Lähde: Ilkka, Julkaistu 05.03.2008 00:00 (Päivitetty 02.05.2011 20:53)
https://www.ilkka.fi/mielipide/kolumnit/toisenlain...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

laitoin vähän lisää juttuun liittyvää tekstiä facebookiin:

katsottavissa tämän linkin takaa:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015682444...

Torpan poika Vihtori Wihtorinpoika Hietamäen, 24 v., armonanomus heinäkuussa 1918. Laatinut asioitsija A. Liuttu, Tampereen kaupungista, syystä että nuori kapinallinen osasi vetää vain punaisen viivan - ja puumerkin. Omaa nimikirjoitusta hän ei näköjään pystynyt kirjoittamaan, vain hapuilevan X.n.

Nuorempi veljensä torpan poika, Kalle Wihtorinpoika Hietamäki sen sijaan veti kohtalaisen tyylikkään nimmarin oman 6 v. kuritushuonetta -tuomionsa alentamiseen tähdänneen armon anomuksensa alle. Mutta Kallepa olikin käynyt kiertokoulun, rippikoulun - ja vielä lisäksi rokotettu. Rokotettu tarttuvia kulkutauteja vastaan, boslhevismi niihin kaiketi mukaan lukien!
Ainakin hän kirjoitti, että hän on vasta alle 22 -vuotias ja niinpä hänestä voisi vielä tulla kunnon Suomen tasavallan kansalainen.

Perheen varsinainen huligaani, Vihtori 24 v. puolestaan kirjoitti omaan anomuspaperiinsa:
"Minua ei ole ennen rangaistu mistään rikoksesta ja kadun nytkin täydellisesti ajattelemattomia tekojani ja lupaan, etten enää milloinkaan ryhdy missään muodossa vastustamaan maamme laillista hallitusta."

Tuohan oli kokolailla kova lupaus. Eihän monipuoluejärjestelmässä voi esim. vaaleissa kannattaa kuin yhtä puoluetta ja sen yhtä ehdokasta, joten .... mahtoiko Vihtori myöhemmin pidättäytyä vaaleissa äänestyksestä, no mene tiedä. Pitkälle 1930-luvun kynnykselle taisi häneltä kuitenkin mennä, ennen kuin kansalaisluottamus palasi, - ja siihen liittyen ja kytkeytyen äänioikeus yleisissä vaaleissa. Olisi mielenkiintoista tietää lähemmin hänen toteutuneesta sanktio-polustaan.

Käyttäjän ilkkahyttinen kuva
Ilkka Hyttinen

Kiitos Veikko!,

-18 joukkokapinointien infostasi!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset