Donald Trumpin Yhdysvallat – professori Martti Koskenniemen tuoreet vaikutelmat
Donald Trumpin Yhdysvallat – professori Martti Koskenniemen tuoreet vaikutelmat
Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on palannut New Yorkin yliopiston oikeustieteellisen opetusvierailultaan ja kertoi verekseltään viimeisimmät vaikutelmat Yhdysvaltain poliittis-yhteisöllisestä tilasta YLE Radio 1:n Ykkösaamussa. Haastattelijana äskettäin palkittu huipputoimittaja Olli Seuri. Linkki: Areena: https://areena.yle.fi/1-4351626?autoplay=true
*
MK: Vuosi sitten (presidentti Trumpin astuttua virkaansa) haastattelussa kuvasitte, että New Yorkissa oli hyvin intensiivinen tunnelma. Kollegasi pitivät tilannetta tavattoman synkkänä, osa oli jopa shokissa. Minkälainen tunnelma nyt oli?
Tilanne oli muuttunut, tunnelma oli toisenlainen. Se oli aikalailla masentunut ja alistunut. Suomessa tavataan sanoa, että Suomi on niin pieni maa, että tänne mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Mutta vaikka Yhdysvallat on iso maa, niin nyt siellä havaitsin että tähän suureenkin maahan mahtuu vain yksi asia. Tämä Trump ja niin poispäin. Mutta siitä ei keskustella samalla tavoin kuin vuosi sitten. Silloin oli kaikenlaisia suunnitelmia, järjestettiin mielenosoituksia, otettiin kantaa, oltiin kiihkomielellä…
Nyt on aikalailla masentunut ja alistunut tunnelma. Ja erityisesti panin merkille, että tämän presidentin nimeä ei haluttu mainita..
OS: Eli että ”hän jonka nimeä ei mainita”, Harry Potterissakin taitaa olla sellainen hahmo.
(Yhdysvalloissa tavataan puhua Trumpista ”45:na” eli ”forty-fifth” – hän on YV:n 45: presidentti, VH)
OS: Demokraattien – tai hänen vastustajiensa yleisemminkin – toiveet kohdistuivat siihen, että hänestä päästäisiin eroon, Trump lähentyisi poliittista keskustaa tai että tämä vastarinta kasvaisi merkittävästi. Mikä tilanne on tänään?
MK: Kyllä joka päivä on yllättynyt siitä, mitä tapahtuu. Mikään näistä kuvitelmista, skenarioista, joita vuosi sitten mietittiin ei ole toteutunut, sellaisena. Tietysti maailma on myöskin muuttunut, ja presidentti on joutunut reagoimaan näihin muutoksiin, mutta yleensä hän on reagoinut yllättävästi ja ristiriitaisesti. Hän ei ole tullut lähemmäksi keskustaa, se on selvä. Mutta hän ei myöskään ole valinnut siellä republikaanipuolueessa mitään joukkoa, jonka hän olisi ottanut omaksi tukijakseen.
Jos haluaa jonkinlaisen johdonmukaisuuden sieltä löytää niin Fox-kanavan katselemisesta ehkä sen saa aikaiseksi. Se on hänelle tärkeä, hän haluaa että häntä käsitellään arvokkaasti Fox-kanavalla, ja tässä dialogissa tämän oikeistolaisen televisiokanavan ja presidentin välillä on ehkä jonkinlainen johdonmukaisuus.
OS: Vuosi sitten puhuttiin paljon nyt jo syrjäytetystä neuvonantaja Steve Bannonista ja hänen merkityksestään Trumpin hallinnossa. Vuosi sitten haastattelussa totesit: (nauhalta):
”Demokraattinen järjestelmä on ilman muuta uhattuna, se on ehdottomasti totta. On mahdollista, että Yhdysvalloista tulee Turkki. En olisi voinut 6 kk sitten uskoa, että tällä tavalla sanon. Ei ole selvää, että nämä instituutiot kykenevät vastaamaan tähän hyökkäykseen. joka siihen kohdistuu. Mitä siitä sitten seuraa; jos Yhdysvalloista tulee Turkki, siitä ei kuitenkaan tule Hitlerin Saksa”.
OS: Vuosi ja 8 päivää myöhemmin, miltä tuo kuulosti, professori Koskenniemi?
MK: (naurahtaa) Tulipa tuossa vähän kärjistettyä. Myönnän sen. Mutta kyllähän tämä Turkkiin vertaaminen siinä mielessä pitää paikkansa, että tämä autoritääristen johtajien nousu – siihen kuuluvat sekä Erdogan Turkissa, Putin sitten ja Trump – jonkinlainen vertauskohta siinä voi olla, tietenkään Yhdysvalloissa ei poliittisia vastustajia suljeta vankilaan.
Demokraattiset instituutiot ovat edelleenkin uhattuina, se taistelu on edelleenkin olemassa, nythän nähdään, että nämä turvallisuuspuolen instituutiot FBI ja CIA ovat kovan hyökkäyksen kohteena, samoin tuomioistuimet ovat kovan hyökkäyksen kohteena, emmekä tiedä miten siinä käy. Ehkäpä nyt kuitenkin alkaa huomata sen, että presidentin valta ei ole rajaton Yhdysvalloissa.
Ja mitä Kongressi tekee, mitä Kongressi ei kykene on myös tavattoman tärkeää ja tällä hetkellä Kongressi on hyvin halvaantunut. Siinä demokraatit ja republikaanit eivät oikein kykene keskustelemaan keskenään. Voisi ehkä jopa sanoa, että he halveksivat toinen toisiaan ja kielenkäyttö on hyvin voimakasta, eikä varmasti luo pohjaa yhteistyölle tulevaisuudessa.
Sanoisin, että siinä missä Trump keskustelee Fox-kanavan kanssa se on tietysti jonkinlaista yleistä viihdettä, mutta Kongressin puolella ehkä vakavampi kysymys on, että poliittinen järjestelmä, sen aatteellinen tausta, ja sen järjestöt ovat sellaisessa shokkitilassa edelleenkin, että emme tiedä, mihin se johtaa.
OS: Paljon puhutaan tästä polarisaatiosta. Se on yhtäältä siellä Kongressissa ja se on toisaalta yhteiskunnassa, niin että minkälaisessa umpikujassa tämä Yhdysvaltalainen politiikka on?
MK: No, se on täydellisessä umpikujassa. Kysymys aselain muutoksista on asia, missä tämä tiivistyy. Kun maassa on näitä joukkomurhia jatkuvasti, niin siinä demokraateilla ja republikaaneilla, tiukempien aselakien kannattajilla ja vastustajilla, on jatkuva tilaisuus haukkua toinen toisensa maanrakoon. Ja tämä tietysti levittää sellaista huonoa ilmapiiriä siinä sitten. Se on tavattoman valitettavaa.
On vaikea löytää sellaista aihepiiriä jossa demokraatit ja republikaanit katsoisivat samaan suuntaan. Nythän esimerkiksi suhde Neuvostoliittoon ja Venäjään oli jotenkin sellainen neutraali aihepiiri, jossa amerikkalaiset olivat jotakuinkin yhtä mieltä. No ei ole enää!
Ja vaikea nähdä, millä tavoin tästä päästään eteenpäin.
Ehkä uusissa vaaleissa tulee uusia ihmisiä. Me olemme nähneet, että eräissä esivaaleissa on ollut jo uusia ehdokkaita, jotka pyrkivät puhumaan uudella äänellä. Mutta se on pitkän tähtäyksen ajattelua.
OS: Samoin noissa kouluampumisissa on syntynyt nuorten Never again –kampanja. Eli jotain uutta siinäkin kysymyksessä, jossa vanhat jakolinjat ovat olleet vahvat.
MK: Hetken aikaahan siinä kuviteltiin – ehkä pari viikkoa – että nyt tässä on uusi tilanne syntymässä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että ehkä sitten ei kuitenkaan. Presidentti Trump myöskin peruutti siitä lupauksesta, että hän muuttaisi aselakia niin, että automaattiaseiden ostamisen ikäraja nostettaisiin 21 vuoteen. Tätä nyt ei sitten kuitenkaan tulla esittämään.
OS: Tämä Fox News –kanava on tullut esille pari kertaa tässä. Sanotaan, että ilmapiiri myös mediassa oli (vuosi sitten) hyvin erilainen kuin tällä hetkellä?
MK: (naurahtaa) On, niin on. Se on hirveän ahdistavaa katsella, mutta se täytyy katsella ja seurata sitä varten, että tietäisi ja ymmärtäisi miten tämä amerikkalainen yhteiskunta on tullut tällaiseksi hullunmyllyksi.
On vaikea asettaa Fox-kanavaa ja näitä perinteisiä kanavia ikään kuin samalle viivalle. Se on niin erilaista, se kielenkäyttö, se uutisointi, mihin huomiota kiinnitetään.
Siinä eletään kahdella aivan eri planeetalla.
Jos seuraa Fox-uutisia niin silloin ei kuule mitään negatiivista Trumpista, ei kuule mitään tästä Venäjä-tutkinnasta, ei kuule Valkoisen talon sisäisestä kaaoksesta. Siellä on sellaisia skandaaliuutisia, ja sitten tällaista jatkuvaa jykevää demokraattipuolueeseen kohdistuvaa kritiikkiä.
OS: Pääsit New Yorkissa kuuntelemaan politiikan tutkija Katherine Crameria, joka on tutkinut Trumpin kannattajia. New Yorkissa tulee helposti se (NYC:n kupla), ja New York Times.. Minkälainen silmienavaaja tuo Cremerin esitys oli? (ks. Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/Kathy_Cramer )
MK: Erinomainen esitys. Cramer julkaisi pari vuotta sitten kirjan tutkimuksesta, jonka hän oli tehnyt Wisconsinin osavaltiossa, siellä maaseudulla asuvien amerikkalaisten jokapäiväisestä elämästä ja siihen liittyvistä asenteista, ja suhteista itä- ja länsirannikon eliitteihin.
Hän on parhaillaan updeittaamasa, päivittämässä, teostaan. Hän kävi siellä puhumassa ja ensimmäisen kerran aloin itse ymmärtää, mitä ajatellaan siellä maaseudulla Yhdysvaltain politiikasta ja Washingtonista jne.
Se oli hämmästyttävää, että näissä tutkimuksissa kävi ilmi, että se kritiikki, joka maaseudulta, tai Ruostevyöhykkeeltä kohdistuu Washingtoniin ja akateemiseen eliittiin, on täsmälleen samanlaista kuin se, jota nämä eliitit ovat kohdistaneet Trump-äänestäjiä kohtaan.
Siinä on kolme asiaa, jotka ovat keskiössä:
Ensinnäkin: Siellä ajatellaan niin, että länsi- ja itärannikolla ei lainkaan tiedetä, mistä on kysymys Yhdysvaltain sydänmailla. Ei ole minkäänlaista ymmärrystä, eikä edes pyrkimystä ymmärtää. Siis tietoa puuttuu.
Toiseksi: Sanotaan että siellä itä- ja länsirannikolla toistetaan jatkuvasti samoja dogmeja. Ei olla valmiita keskustalla. Ollaan ikään kuin lukossa. Ei haluta edes muuttaa niitä omia ennakkoluuloja ja ennakkonäkemyksiä. Nämä ovat kovia kritiikkejä. Varsinkin kun ne ovat oikeita. Ehkä niissä on jotakin oikeaa.
Kolmanneksi: Sanotaan, että siellä sydänmailla on kolme asiaa, joita toivottaisiin: Että heihin kiinnitettäisiin huomiota. Että sinne sijoitettaisiin enemmän resursseja. Nythän erittäin monet näistä sydänmaiden kaupungeista ovat erittäin huonossa kunnossa. Työttömyys on hyvin korkea, ei ole teollisuutta jnpp. Ja kolmas, ehkä tärkein on, että heitä arvostettaisiin amerikkalaisina. He kokevat, että perusmediassa, New York Timesissä, CNN:ssä, poliitikkojen puheissa ym. ei anneta heille sellaista arvostusta, mitä kuuluu, vaan käytetään tällaisia perusformulaatioita, jotka eivät sano mitään, jotka vain osoittavat, ettei tiedetä mitään heistä.
Tämä oli mielestäni tärkeä, ja antoi jollakin tavoin ymmärrettävän äänen tälle Trumpin kannattajakunnalle. Kun itse kuljen siellä itärannikolla akateemisissa piireissä, en koskaan tapaa heitä,. Mutta tämä Cramerin tutkimus hienosti antoi heille oman äänen ja äänen, joka jollakin tavoin täytyy ottaa huomioon.
OS: Ja tällöin ei ole kyse siitä, että he olisivat jollaintavoin viehättyneitä Trumpin politiikasta, poliittisesta linjasta, tai siitä että heitä nyt edustaa tällainen miljonääri?
MK: Ei. Pikemminkin päinvastoin. He ovat hyvin yksimielisiä siitä, että Trump on aivan mahdoton mies, moraaliltaan kyseenalainen. Mutta tämä on toissijaista siihen nähden, että tällä tavalla kyetään ikään kuin rankaisemaan tätä itärannikon ja länsirannikon eliittiä, ja avaaman tie sellaiselle maailmalle, jossa kuvitellaan että se oma ääni tulee kuuluville.
Mutta Turmpin ihailua sieltä ei lainkaan löytynyt.
*
MK: Venäjä-tutkinnasta. En ole pitänyt sitä tärkeänä. Liberaalien taholta siihen on kiinnnitetty aivan liian paljon huomiota. Muller ei ole paljastanut mitään siitä, mitä hän on saanut koottua. Hän on vain sanonut, että hän on kerännyt tietoja, ja media on sen pohjalta mistä niitä tietoja on kerätty ja keitä on tuotu haastateltavaksi, koittaneet vetää johtopäätöksiä siitä, mistä oikein on kysymys.
Tämähän saa aikaan sen, että oikeistossa republikaanien piirissä sanotaan: Katsokaa nyt, eihän mitään ole. Ja sitten demokraattien puolella spekuloidaan, että varmaankin, kun hiljaisuus on niin suurta, niin siellä on joku suuri tieto avautumassa.
Totta on, että tiedonhankinta on näiden kuukausien aikana aina vain siirtynyt lähemmäksi Trumpin lähipiiriä.
*
Lopussa vielä mielenkiintoista pohdintaa Vietnamin sodan amerikkalisiin jättämän sielullisen trauman piirteistä, ja sitä vasten peilautuvaa tukahduttavaa hiljaisuutta, joka vallitsee Irakin sodan tiimoilta. Kuitenkin melkoinen määrä amerikkalaisia on palvellut Irakissa, mutta sen syntyyn, tavoitteisin ja toteutukseen liittyy niin paljon kipeitä pisteitä, joiden takaa itse aihetta ei ole kunnolla päästy käsittelemään.
Kannattaa kuunnella Areenasta https://areena.yle.fi/1-4351626?autoplay=true
*
Katherine J. Cramer (B.A. University of Wisconsin-Madison 1994, Ph.D. University of Michigan 2000) is a Professor in the Department of Political Science at the University of Wisconsin-Madison.
Link: https://faculty.polisci.wisc.edu/kwalsh2/
Her work focuses on the way people in the United States make sense of politics and their place in it. She is known for her innovative approach to the study of public opinion, in which she invites herself into the conversations of groups of people to listen to the way they understand public affairs. Her book, The Politics of Resentment: Rural Consciousness in Wisconsin and the Rise of Scott Walker, examines rural resentment toward cities and its implications for contemporary politics (University of Chicago Press, 2016).
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää tekstiä, tuohon on helppo yhtyä.
Tämän aamun huumoripläjäys tähän samalla:
Joe Biden on jotain 70-vuotias aivosyöpäpotilas ja Trump twiittasi vajaa tunti sitten vetävänsä häntä turpaan. https://twitter.com/realDonaldTrump/status/9767654…
Ei vanhusten hakkaaminen hauskaa ole, mutta jotain parodiahorisonttia tässä ylitetään.
Ilmoita asiaton viesti
Missä kohtaa Trump kirjoitti ”vetävänsä häntä turpaan”?
Biden kyllä kertoili väkivaltaa lietsoen high school:n oppilaille, että hakkaisi mielellään Trump:in. Johon kyseinen twiitti on ”vastaus”.
”Civil Joe Biden would ”beat the hell out of Trump” if in high school”
https://youtu.be/B60zjj3LapM
Ilmoita asiaton viesti
Sosialisteilla kovat ajat 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastoin, sosialistien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti USA:ssa.
Ilmoita asiaton viesti
CNN vs FOX.
Kumpi pyrkii journalismiin ja tuomaan faktoja esiin ja
kumpi pyrkii luomaan hysteriaa propagandan keinoin, faktoista välittämättä?
Mitä sinä olet mieltä, kumpi on kumpi?
”Former CIA Director: Putin influences Trump through his ego”
https://youtu.be/zPiaWRwar_w
Tähän täytyy vielä mainita, että joku WH:sta vuoti laittomasti tiedon ohjeistuksesta ”ÄLÄ ONNITTELE” lehdistölle.
”The ’deep state’ should be very worried”
https://youtu.be/LG4GSa2o9Mo
Kummankaan median agendat eivät kyllä jää epäselviksi, mutta kumpi on mielestäsi enemmän faktoihin nojaava?
Ilmoita asiaton viesti
Kathryn Cramerin syvää maaseutua, takamaita, ”Ruostevyöhykettä” – millä nimellä sitä kutsummekin – koskevien tutkimusten keskeiset tulokset voimme tiivistää näin, kuten englanninkielinen Wikipedia tekee:
Tutkija Katherine Cramer on The Resentment of Politcs –teoksen kirjoittaja (Kaunapolitiikka – Politiikan harhautuminen).
Teos on tulos lähes vuosikymmenen mittaisesta tutkimustyöstä Wisconsinin maaseudulla, missä Cramer on etnofrafisin menetelmin tutkinut maalaiselämän asenteita.
Hän väittää, että ”maaseudun tietoisuus” toimii ikään kuin linssinä, jonka kautta maaseudun asukkaiden sosiaalinen identiteetti muotoutuu, ja jonka kautta he ”ajattelevat itseään, muita ihmisiä ja julkisia asioita.”
Cramerin mukaan maaseudun äänestäjän mielipiteitä ohjailee poliittinen tuntemus, jonka mukaan kuten ”en saa kohtuullista osuutta vallasta, aineellisesta hyvästä tai kunnioituksesta” ja ”kaikki päätökset tehdään Madisonissa ja Milwaukessa, eikä kukaan ei kuuntele meitä”.
Cramer on havainnut, että tämä ”maaseudun kauna” johtuu osittain maaseudun elämästä itsestään ja osittain koetuista suurista talouden muutoksista.
Maaseutuväestö, Cramer väittää, kokee, että eliitit eivät välitä heistä ja jättävät huomiotta heidät; he työskentelevät kovasti, mutta he näkevät, miten ”hyvä elämä” valuu heidän ohitseen, mikä on yksi syy, miksi he äänestivät Donald Trumpia vuoden 2016 vaaleissa.
(pikakäännös: VH)
Ilmoita asiaton viesti
Trump selvitti, että mitä kansa tahtoo. Rakensi sen pohjalta kampanjan ja lupasi kansan haluamia muutoksia. On pyrkinyt lupauksiaan toteuttamaan mahdollisimman hyvin, vaikka vaikeaa se on ollut, kun kapuloita tulee rattaisiin joka suunnalta. Mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, kun kerrankin demokratiaa yritetään USA:ssa toteuttaa aidosti?
Mikäli oikeasti haluaa ymmärtää, että miten vaaleja nykyään voitetaan, niin kannattaa katsoa alla oleva video.
”Obama Data Mined Facebook Before Cambridge Analytica”
https://youtu.be/fDMLtkqDEeI
Ilmoita asiaton viesti
#8.
Good.
Varsin ajantasaisesti tiedettiin jo 2008 Yes We can -kampanjan aikana koottiin Obaman tietohallintaesikunnassa fb- ja muusta sähköisen viestinnän aineistosta ja sanomista laajoja kuvia. Siis tuollaisessa satojentuhansien osallistujien datamassasta. Sinänsä pientä, mutta nostehuumassa poikkeuksellisen aitoa ja vilpitöntä tunneviestintää. Sen hyödyntäminen jäi hektisen kampanjan aikana hieman suuntaa-antavan osviitan ja tietynlaisen perstuntuma- touchen varmentajan asemaan. Mutta työstötoimet olivat sinänsä uraauurtavia.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt ainakin meillä että Obaman voittoisien vaalien kokemuksia oli varsin nihkeästi tarjolla Hillarylle, joskin lähtökohtainen syy oli ko. ehdokkaan täysi torjunta. Hän luuli tietävänsä jo kaiken.
Ilmoita asiaton viesti
Katherine Cramerin tuloksissa ei sinänsä ole uutta, nämä sivuutettujen, nurjeksittujen ja dissattujen tunnot ovat entuudestaan tuttuja.
Vaikka ei saisi siteerata itseään, tiivistin nuo tunnot omien tarkkailevaan osaallistumiseen perustuvien havaintojeni mukaisesti:
Älkää koskaan tulko kysymään, miksi te ihmiset olette noin äkäisiä ja käännätte selkänne yhteisskunnalle: Te nimittäin, eliitti, käänsitte ensin selkänne meille.
Ilmoita asiaton viesti
Myöhästynyt kommentti:
Asuin ja työskentelin korkeakoulussa (UIUC) keskilännessä kolme vuotta.
Moni suomalainen USA:ssa asunut olisi voinut kertoa prof. Koskenniemelle sen, jota hän luonnehti, että ”ensi kertaa aloin itse ymmärtää” ns. sydänmaiden ihmisten ajattelua” kuulutuaan Cramerin luennon. (Sattumoisin professorini oli kirjoittanut kirjan ”Heartland Excursions”…)
Koskenniemen olisikin pitänyt ensin ymmärtää, ja vasta sitten antaa lausuntojaan.
Koskenniemi on ehtinyt jo vuosien ajan puhua Yhdysvalloista ja Trumpin asemasta sellaisen määrän palturia ”kiihkomielellä, shokissa ja kärjistäen” sekä ”synkkänä, masentuneena ja alistuneena”, että median tulisi vaihtaa noilla näytöillä käyttämäänsä asiantuntijaa.
USA pyörii ilman Trumpia ja Trumpinkin johdolla sen vaalien antaman mandaattiajan. Väitän, että nyt alussa ovat esiintyneet lähinnä likinäköiset eliitin ylimieliset, joskin osittain hyvää tarkoittavat edustajat. Syvemmät arviot tulevat myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti