Veikko Huuska

Miten suursäähän vaikutetaan?

Tulin eilen Venäjältä.

Siellä oli vähintäinkin yhtä kylmä kuin Suomessa ja monessa paikassa läntistä Eurooppaa. Nykyisen syklisen tai sitä pidempiaikaisemman ilmaston lämpenemisen aikana meillä Lännessä ei ole ollut näin pitkää kylmää talvisäätä vuosikymmeniin. Ilmankos ulkoministeri Lavrov sarkastiseen tapaansa sanoi eilen, ettei kukaan sentään ole syyttänyt Venäjää tästä kylmyydestä.

Venäjällä kuulin huhun, jonka mukaan Lännen ylle seisomaan saapunut kylmän keskus olisi venäläisen manipulaation mutatoitunut ja tavallaan karannut seuraus. Tavoiteltiin säähäiriöitä, kuten tuulia ja vesisadetta, mutta saatiin lumetonta kylmää, holodnajaa.

Senhän tiedämme, että viime vuosikymmeninä kesäaikaan on Keskisen Euroopan alueelle on useana kesänä parkkeerannut poikkeuksellisen stabiili matalan keskus, joka on ollut paitsi laaja myös erityisen sateikas. Jokien ja tulvavallien rajat on monasti ylitetty ja moninaisia vahinkoja aiheutunut.

Eri tahoilla on panostettu tulvatorjuntaan, ja sen ohella myös itse poikkeusilmiön syntyihin syviin. Venäjällä sateenteon teorialla on pitkät juuret. Varteenotettavan nykytieteellisen sadettajatieteen synnyn voimme ajoittaa 1960-luvun alkuun, Hrutshevin onnettoman maatalous-ohjelman päiviin, jolloin tavoitteeksi asetettiin nasevan vastaiskun luominen amerikkalaisten puuvilla- ja maissi- ym. tuotannolle.

Kuivuus oli varteenotettava ongelma, ja sitä alettiin purkaa kahta linjaa pitkin: maalta ja imasta käsin. Maan kosteudenpidätyskyvyn kohottaminen ja olemassaolevan veden saaminen sinne missä tuotanto sitö tarvitsi. Maanmuokausmenetelmät, suojakasvusto, vuoroviljely ja kanavointi, siinä keskeisiä toimia.

Ääriesimerkkinä jokien juoksun muuttaminen, a la Aralin ja Siperian joet. Toinen pääsuunta maakosteuden ongelmien ratkaisuoyrkimyksissä oli aerologisakvatistisen tiedon kehittäminen, tarkoittaa sateiden tihentämistä tai suoranaista rikastamista Eli naturalististen sateiden myötä maahan tulevan veden massan lisäämistä. Alatyyppinä oli brutaalin keinosateen synnyttäminen.

Tämä oppi lisääntyvistä sateista käsitti fysikaalisia, kemiallisia ja muita elementtejä. Myös lännessä tämä laajasti otettava säähän ja jopa ilmastoon vaikuttava toiminta kuului agendalle.

Siviilihallinnon tavoitteita palveleva tutkimus- ja kokeilutoiminta laajeni pian sotilassektorille, jonka saamat resurssit pian johtivat painopisteen siirtymistä puolustus- ja hyökkäystä tukevien tekniikoiden kannalta merkitsevien sääolosuhteiden merkittävään fokusointiin.Kylmän sodan jälkeen kun sodan luonteen uskotiin pysyvästi muuttuneen uusien sodankäynnin muotojen suuntaan ja vanhan puskajussitoiminnan ja joukkoarmeijoiden käymän maasodan joko väistyneen tai ainakin muuttuneen toissijaiseksi, säätieteen merkitys asettui uusille raiteille.

Tiedustelu, sateliitit, ohjukset, ilma-ase ja sen mahdollisuudet ohjasivat fokusta säähaittojen voittamisen ja hyödyntämisen suuntaan.

Summa summarum voimme todeta, että maapallon ilmakehään ja sen alempiin kerroksiin vaikuttaminen on itseasiassa sekä tuotantotalouden että sotilasteknologian kehityksen keskiössä, ja suurvaltojen nykyisten riski-, uhka- ja turvallisuusskenarioiden vakiokamaa, toisin kuin meillä.

Voimakkaan panostuksen ja pitkällisen työskentelyn ansiosta suursään taito on moninkertaistunut aikanamme.

Suursäähän vaikuttamisen keinot ovat vastaavasti kehittyneet. Ja kuten aina, häirintä ja tuhoaminen on merkittävästi helpompaa, kuin kehittäminen ja hyödyntäminen.

Niinpä nykytasolla manipulatiivinen suursääosaaminen on selvästi osa sotilaallista pääomaa ja iskuvoimaa, ei niinkään säiden hyväätarkoittavaa hallintaa ja ilmastokatastrofin torjuntaa. Noilla alueilla sen saavutukset ovat jääneet vähäisiksi.

Venäjän kiinnostuksen säähäirintään on sanottu inspiroituneen Suomessa viime vuosina lisääntyneet myrskyjen ja tykkylumen aiheuttamat sähkökatkokset, joista omakohtaisia kokemuksia ovat saaneet täällä majailleet turistit ja spesialistit.

Läntisten teknisten yhteiskuntien haavoittuvuus ei ole jäänyt venäläisiltä huomaamatta, ja siihen tepsivien destruktiivisten planien kautta on edetty täysin rauhanomaisen suursäämanipulaation ohjelmalliseen tehostamiseen.

Miten vallitsevaa kylmän vuodenajan ilmavirtausten ja korkean keskusten lokaatiota ja suuntaa muutetaan?

Miten luodaan pitkät talvipakkaset Euroopan riesaksi?

Tätä ei välttämättä läntisen arvoyhteisön turvallisuusrakenne kykene aukottomasti avaamaan, mutta epäilemättä seuraava suuri kilpavarustelukierteen kiihdytys tapahtuu suursäähallinnan ja sotilaalliseksi laskettavan häiriöohjailun alalla.

Toimet ja vastatoimet seuraavat toisiaan. Kuka saa eniten kylmää ja jäätä niskaansa. Putin voitti ainakin tämän erän. Se ei ole jäävä viimeiseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

''Kuka saa eniten kylmää ja jäätä niskaansa. Putin voitti ainakin tämän erän. Se ei ole jäävä viimeiseksi.''

Ladan osaa valtaosa korjata itse. Muut merkit vaativat korjaukseen Ladan hinnan.

Pekka Iiskonmaki

Venäläinen kaverini on eversti.

Kysyin häneltä mitä pidät tärkeimpänä aseena?

Hän sanoi heti. Kenttälapio.

Pekka Iiskonmaki

#3
Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia.

Ilman maavoimia voidaan tuhota vain siviilejä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Tuntuu siltä, että lännessä ei ole löydetty säälle 0- pistettä, mihin sään vaihteluja voitaisiin verrata, ts mikä on normaali sää milläkin alueella.

Ovatko siellä Venäjällä viisaampia?

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ihan melkein just normaali talvi, ei tunnu missään. Antaa tulla vaan kelejä, mutta ei kiitos ydintalvea, kuten tsaari Putin yllättäen viittailee. Toivottavasti ei oo pää jäätynyt herralla ;O

Pekka Iiskonmaki

#6
Jokin on pahana kivenä Putinin kengässä. Putin on puun ja kuoren välissä.

Varmasti ikävöi usein leppoisia iltoja bierstubessa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sellaisista voi aina haaveilla, mutta Putinin päällikkötrauma.
Hänen elämänpainajaisensa liittyy aikalaisiinsa johtajiin, kollegoihin, kuten Saddam, Gaddafi, Ceausescu, bin Laden.. Kun järjestys on sitä, että minä olen vallassa ja yöt rauhalliset, aika valtakauteni jälkeen, on, ja voi merkitä vain kaaosta, katujen verenhimoista tyranniaa ja hullua pallopäistä seuraajaa, jonka suurin intohimo on pestä initiaatiomenona kätensä verelläni.

Siksi mahdoton haave, elinkautinen tsaarina.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Otsikkoaiheesta sinänsä;

Suursääfundamentteihin liittyvä vaikuttaminen ei ole mitenkään uusi ajatus.
Sen jälkeen kun Golf-virta tunnistettiin on jatkuvasti pohdittu erilaisia keinoja maksimoida lämmön hyödyt. Taannoin kirjoitin bloginMiten Golf-virta käännetään?
Aiheesta on eri tahoilla saatavissa aineistoja. Itse viittasin neuvostoliittolaisen insinööri Audojevin kaavailuihin, sekä amerikkalaisen E.V. Gagottin tutkimuksiin.
Merellä virtausten ohjausta voidaan suunnitella porttien, patoseinämien ja muiden mekaanisten massoitusten avulla.

Pohjoisen suursään fundamentteja ovat Pohjois-Atlantin oskillaatio, suihkuvirtaukset muuttavat yleistä säätä ohjaamalla matalapaineiden reitit.
Miten tähän järjestelmään vaikutetaan? Onko siinä sinänsä syklisyyttä, tiettyä systeemistä loogisuutta ja toistuvuutta,vai onko satunnaisuus vallitseva? Oppiriidoista huolimatta mekanismiin vaikuttamista on tutkittu ja empiirisesti selvitetty. Pitkillä ja monimutkaisilla tietokoneajoilla mallinnetut säätilaan vaikuttavien momenttien pelikirjat ovat manipulaation lähtökohtana. Jossain väitetään virtausstriimin suuntaan vaikutetun Siperian öljylähteiden liekityksillä, sarja kaivoja poltetaan strategisissa ikijään kohdissa.
Tästä on myös venäläistä tutkimusaineistoa, mutta niistä paremmallaajalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset