*

Veikko Huuska

Montako venäläistä kuoli Ikaalisissa vuoden 1918 kapinassa?

Montako venäläistä kuoli Ikaalisissa vuoden 1918 kapinassa?

Ja muita muistoja Ikaalisten rintamalta.

*

Montako – ja ketkä – saivat surmansa Suomen 1918 vuonna tapahtuneissa valtiollisen selkkauksen olosuhteissa, sitä edistäessään tai torjuessaan?

Tähän ei ole saatu tarkkaa vastausta, hyvistä yrityksistä huolimatta.  Puhutaan muutaman tuhannen kuolleen ihmisen ”klapista”. 

Katso esim. tästä: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127264-montako-suomalaista-todella-kuoli-vuoden-1918-kapinassa

*

Montako venäläistä kuoli samassa sodassa?

Sitäkään emme tiedä.

Kansallisarkiston Sotasurma-projektin sivustoilla esiintyy tiedosto, jonka nimi kuuluu: ”Vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto, Venäläiset”. 

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/results

Siihen sisältyy puutteellinen nimiluettelo, joka käsittää 1.604 nimeä.  Mutta kuten esittely kertoo, ne jakaantuvat vuosien 1914-1922 ajalle.  Miten monta heistä kuuluu vuoden 1918 kapinan tiimoilla henkensä menettäneisiin, ja nimenomaan Suomen kamaralla?  Sitä tiedosto ei kerro. Kerrotaan ainoastaan: ”Surmansa saaneisiin venäläisiin kuuluvat kansalaisuudeltaan ja kansallisuudeltaan venäläiset sekä Venäjällä kirjoilla olleet ja Venäjän armeijaan kuuluneet.”

Jos haemme hakutekijöillä: Kirjoillaolo maa:

Venäjä, sekä: aikarajauksella 1918-01-27 ja 1918-05-16 saamme venäläisten kuolinmääräksi koko Suomessa: 142 venäläistä uhria. 

Tämä on vain murto-osa todellisesta. 

Rekisterin puutteellisuuteen on monta syytä, joista ei vähäisin joukkoteloitukset, joissa kaiketi enin osa venäläisitä menehtyi.  Näihin ryhmiin kuului sekä Venäjän armeijan palveluksessa olleita sotilaita, että siviilejä, joista monet saattoivat olla jo pitkäänkin Suomessa asuneita.

*

Ikaalisten pitäjän osalta Sotasurmaprojekti ei tunnista yhtään (0) venäläistä kaatunutta, teloitettua tai muuten kuollutta 1918.

Tässä esitän muistitietoon ja muistelmiin perustuvat kuvaukset kuuden (6) venäläisen yksilöidyistä kuolemista Ikaalisten pitäjän alueella kapinakevään 1918 tuoksinoissa

Kenenkään venäläisen menehtyneen nimeä ei mainita. 

Sen sijaan ajankohtaa käsittelevissä teksteissä ja muistipuheessa esiintyvä kuohari, eläinlääkitsijä ym. venäläinen Juho Volotiini/Volodin/Wolodin tunnistetaan Ikaalisten – Parkanon seudulla ja lähipitäjissä, joissa hänen kerrotaan ennen sotaa ammattiaan harjoittaneen.  Volotiinin sanotaan toimineen ainakin jollain muotoa punaisten puolella, ja tykinohjaajana aivan kotini ja synnyinkontujeni tunnsitettavissa paikoissa, ja tyrineen tehtävässä siinä määrin, että punaiset olisivat hänet petturina/luopiona teloittaneet.  Sanotaan myös hänen joutuneen, perheellisen miehen, vastoin tahtoaan punaisten riveihin otetuksi. 

Häntä en kuitenkaan lue tuohon puolen tusinan Ikaalisissa kapinan aikana surmansa saaneen joukkoon, koska tietoa siitä, teloitettiinko hänet Ikaalisissa vai Tampereella, ei ole käytettävissä.

*

Venäläisen sotilaan kuolema Kallin talon vainiolla

”Olen kuullut, että Kalmaan saunan takana olisi yksi punakaartilainen kaatunut.  Täällä Kallin heinäladossa (kellarilato) olisi ollut neljän punasen ruumiit, joista yksi alasti riisuttu oli venäläinen.

Alkuvuosinamme 1950-luun alussa ajoi linja-auto Kallin pihaan.  Olivat vapaussodan valkoisten puolella taistelleita veteraaneja Mannanmäeltä palaamassa ja halusivat poiketa Kallissa, kun mukana oli muutama täällä taistellut.  He olivat jostain Pohjanmaalta.

Yksi tuli joukosta kysymään, onko isännällä aikaa, käytäisiin tuolla viereisellä metsärinteellä.  Menimme hänen ohjaamanaan paikalle, jonka hän monen vuoden jälkeen tunnisti.  Paikalla kasvoi nuorta metsää ja taimistoa.  Tuolloin (1918) oli ollut harvakseltaan isompia puita.

Ihmettelin, mitähän mies hakee, kun konttaa taimistossa.

Vihdoin hän löysi kaipaamansa kiven, kävi pitkäkseen kiven taakse.  Tässä se tapahtui, näytti noin 10 metrin päässä olevaa kiveä.

Sen kiven takana makasi Viljakkalan Toivo – sen parempaa nimeä hän ei ollut kuullut.  Silloin kuulin, miten oksa takanani raksahti.  Samassa käännyin ja tunsin kuin olisi halolla lyöty olkapäähän.  Noin 20 metrin päässä teki venäläinen sotilas latausliikkeen, mutta yhtäkkiä hän vaipui maahan.

Laukaus Viljakkalan Toivon kivääristä pikkuisen ennempää pelasti todennäköisesti hänen henkensä.

Punaset olivat asemissa (Kallin) Raatia mäen laella, valkoisten ketju oli Kuusiston metsän reunassa.  Väliin jäi Hietarannan pelto ja rantaniitty. 

Valkoiset yrittivät sitoa sitä haavoittunutta venäläistä hänen omilla alusvaatteillaan, mutta hän oli saanut luodin vatsaan ja hän kuoli sisäelimiensä saamiin vammoihin. 

Tämä vainaja oli ladossa neljäntenä  ja alasti.

Pohjalainen näytti olkapäätään; kuoppa haavoittumisen jäljitä ei ollut paljon haitannut käden liikkeitä.

Linkki (1]

*

Kuohari Volotiinin tarina

Volodin (Volotiini) oli venäläinen, joka toimi paikkakunnalla, Ikaalisissa, välskärinä eli paranteli sairastuneita elämiä, leikkasi varsoja ja sianporsaita y.m.  Asuiko hän Läykillä, sitä en tiedä, eikä ollut muistaakseni koskaan puhetta.

Hän oli ollut vuoden 18 tapahtumissa tykinjohtajana punasten puolella.  Tykki ampui lähimpänä Sarkin luona (noin 3 km Ikaalisten Kirkolta Tampereen suuntaan, vh).

Kranaatteja sateli kauppalaan ja ympäristöön.  Olen kuullut myöskin tuon kirkkotapauksen  -  kerrottiin, että Volodin ortodoksina kavahti ampua Ikaalisten kirkkoa, joka hänelle oli tehtäväksi määrätty – ja se kai johti myöhemmin hänen ja ehkä myös Lindemanin teloitukseen heti Mannamäen taistelujen jälkeen. 

Väinö Lindeman asui Kalmaan tien vierellä olevassa torpassa naapurinaan Tuomijoki.  Molemmat olivat Kallin entisiä torppia.  Ovat vieläkin entisessä asussaan ja ainakin kesäkäytössä.

Lähde: Mv. Toivo Kalli, kirjeessään minulle 1.4.2003.

Lisäys:

Kuohari Volodin kiersi työnsä puolesta Parkanon-Ikaalisten alueella, ja hänen sanotaan tulleen teloitetuksi.  Mutta Sotasurmat 1914-1922 –projektin tiedosto ei kerro hänen kohtalostaan mitään.

Työmies, Ikaalisten punaisen kaartin harjoitusmestari ja sittemmin pataljoonan komppanianpäällikkö Väinö Lindeman surmasi toisen ikaalislaisen komppanianpäällikön, Väinö Leppäsen kanssa Osaran kartanon isännän, maatalousneuvos A.G. Hildénin 13.2.1918 Kyröskoskella, ryöstivät ruumiin ja heittivät koskeen, josta se keväällä löytyi.  Kyseisiä miehiä epäiltiin toisestakin samana päivänä Hämeenkyrössä tehdystä murhasta, ja Hämeenkyrön, Viljakkalan, Ikaalisten ja Jämijärven punakaartien esikunnat asettivat heidät syytteeseen ryöstöistä ja murhista ja kuulustelivat heitä Kyröskoskella 20.2.  Syytetyt myönsivät Hildénin murhan, mutta Tampereen ylempi vallankumousoikeus armahti heidät. 

Luhalahden punakaartilaiset erottivat Leppäsen komppanianpäällikön tehtävistä tapahtumien johdosta, mutta Lindeman jatkoi omassa vielä jonkin aikaa, mutta pakeni sitten Tampereelle. 

Tampereen taistelujen tuoksinoissa Väinö Lindeman vangittiin ja teloitettiin 10.4.1918 Tampereella.  Muistitiedon mukaan Ikaalisten piirilääkärin Henrik Holmströmin poika tapasi Lindemanin Tammerkosken sillalla ja vei ammuttavaksi.  Pulmalliseksi asian tekee se, että piirilääkärin poika Torsten Holmström kuoli jo 25.3.1918 Messukylän kirkossa salakytän luodista.  Ellei sitten ollut kyse jostain toisesta pojasta.

Viite: (1]

*

Tykin hylsy ja muuta amisioonia

Yksi tykin 3” hylsy on muistona (1918 taisteluista Kalmaan-Kallin vainioilla).

Naapurissa (Edvard Gyllingin Kalmaalla) sitäkin enemmän.

Sain heiltä (Kalmaan vanhoilta neideiltä, Edvard Gyllingin sisarilta, vh) tyhjentääkseni viljalaarit, kun neidit muutti itse pois Kalmaalta (n. 1983 tai 84).

Kysyin Margit-neidiltä, mitä oat nuo ”Varokaa”-taulut tuolla parvella.

Hän sanoi, että siellä on sodan muistoja.

Miehet niitä löysi pellon ojista ja toivat mukanansa taloon.

Sanoin: on parasta ilmottaa poliisille näistä.  Kun talo nyt jää tyhjäksi, niin poikaset ovat kiinnostuneita näistä ja voi tulla vahinkoja.

Myöhemmin sain kuulla, että ammukset oli viety poliisin toimesta Niinisaloon tuhottaviksi.

Viite: (1]

*

Helsingiusten talo

Erämaan talo sijaitsee Kalmaasta noin 300 metriä Tapiolan lahden suuntaa.  Sitä on omistanut alkujaan yksi Helsingiuksen tyttäristä (Edvard Gyllingin äidin, Eugenie Gyllingin, o.s. Helsingius, sisar).  http://hiski.genealogia.fi/hiski/8pbu1d?fi+0114+kastetut+26991

Seuraava omistaja oli Granstedt.  (Granstedtilta kaatui kaksi poikaa, Lauri ja Paavo, Ikaalisten taistoissa, valkoisella puolella.  Lauri tuupertui konekiväärinsä tykö Viljalan rinteellä koneen mentyä epäkuntoon, ja Paavo puolestaan menetti henkensä Kallionkielessä turkulaisten punaisten sotajuonen tuloksena, vh).

Ikaalisten punakaartin päälliköihin lukeutuneen Nestor Karlssonin leski oli seuraava ja nimi myöhemmin oli Kajola. 

Rouva oli aikaisemmin asunut Piiskurilla paikalla, jossa nyt on Metsänhoitoyhdistys (sekin talo nyttemmin purettu, vh).  Rouva Karlsson piti valokuvausliikettä.  Niilo Kajola hänen jälkeensä, ja taitaa olla asumaton nykyään (2003).

Viite: (1]

*

Seitsemän kuusen talon eli Kallin yksi kuusista sai kranaatti-osuman, menetti kolmanneksen pituudesta.

Puu kasvatti uuden latvan ja on nyt pidempänä, vielä elinvoimaisena kestänyt monet myrskyt ja tuulet.

Valkoisilla oli tykki Käkikallion (Kukkukallio) alapuolella, joka silloin oli peltoa.  Joten puuhun osunut kranaatti saattoi olla kummalta puolen hyvänsä. …

Karjasta oli punasten toimesta hoidettu.  Ruokintapöytä oli täynnä heiniä.  Tarkoitus oli ollut teurastaa karja, koska olivat rakentaneet kinnerpuut valmiisi tehtyinä.  Varsa ja sika oli teurastettu.

Viite: (1]

 

*

Kolme venäläistä kaatuu Ikaalisissa 8.3.1918

Opettaja, valkoinen joukkuepäällikkö Juuse Tamminen kertoo teoksessaan Ikaalisten rintamalla (1929):

Maaliskuun 8.päivä: …

Näytti siltä, että punaiset pyrkivät uudelleen katkaisemaan Ikaalisten joukkojen yhteyden Kankaanpäähän, mutta eivät onnistuneet.

Heidän raporttinsa päivän taisteluista kertoo (valkoisten valvontayksikkö kuunteli punaisten Tampereelle puhelimella selkokielisenä jättämiä taisteluraportteja, vh):

Ikaalisissa on taisteltu koko 8:s päivä;

alettiin kello 4 huolellisen valmistelun jälkeen ja kehittyi taistelu ajoittain oikein kiivaaksi.
Käytettiin kuularuiskuja ja myös tykkejä.

Meikäläisiltä kaatui 5, joista 3 oli venäläistä sotilasta ja haavoittui noin 10, joista vaikeasti 1.

Me valtasimme Talolan talon Palomäen kylässä. Taistelun tuloksista ei ole muuta erittäin mainittavaa.  Lahtarien tappio kaatuneissa on tuntuva.  Toinen tykeistämme oli suunnattu Viljalan kylään, jossa syttyi yksi talo palamaan; myös toinen talo syttyi, jonka saivat kuitenkin sammumaan.”

  - Näin siis siteeraa Tamminen Ikaalisten rintaman punaisten Tampereelle Läntisen rintaman esikuntaan tekemää päiväraporttia.  …

(Tammisen huomautus: Ei Palomäen kylässä ole Talolan taloa! – Tähän voi kommentoida: virhe voi olla alkuperäisen raportin antajan kontolla, mutta voi myös johtua puhelinlinjaa kuunnelleen kytän virhekuulemasta, vh).

Sitten Tamminen kertoo, miten

”Punaiset olivat nyt taas viikon ahdistellet Ikaalisten kauppalaa kolmelta puolelta (Sarkkila, Palomäki ja Haapimaa) pommittaen sitä kolmituumaisilla pikatykeillänsä (osaksi kahdella) kaiket päivät ja osan iltaöitäkin.  Kiivaimpina taistelupäivinä olivat he ampuneet noin 200 granaattia tai shrapnellia vuorokaudessa, ja heidän tykkinsä oli ollut asemissa kolmen km päässä.  Meidän vahinkomme: kahden mökin katto kirkonkylän laidassa oli ammuttu puhki ja samoin Hakumäen kuisti: yksi kaatunut.  Kauppala ei kärsinyt mitään vaurioita (Viljaan kylän hangoista on edellä kerrottu: yksi talo tuleen).

Tämä kuulostaa aivan uskomattomalta.  Näyttää siltä, että punaiset tahtoivat säästää kauppalaa tai että heillä oli kelvottomia tykkimiehiä.  Edellinen otaksuma tuskin pitää paikkaansa.  Heidän tykkimiehistään tiedetään vain sen verran, että suuntaaja oli eräs forssalainen konepajan työmies.

Myöhemmin saivat he Venäjällä opinkäyneen tykkimiehen, mutta hän haavoittui heti kivääritulestamme.”

(Oliko tämä mies Volotiini?, vh).

Viite: (2]

*

10. päivä maaliskuuta 1918:

Tamminen kertoo:

Aamupäivällä noin kello 11 komennettiin joukkueeni Oluttehtaan eli Salmin mäkeen vahvistamaan sikäläistä vartiostoa, joka oli joutunut ahtaalle. Lähetessämme Salmin siltaa kuulimme kiivasta ammuntaa Vatulan suunnalta.  Siellä oli parhaillaan kehittymässä turkulaisten (Turun pataljoona, valkoinen) saartoliike.  Päästyämme asemiin Salmin mäessä huomasimme punaisten pakenevan Vatsiaisista ja Kurkelasta Haapimaahan päin. 

Salmin mäki oli sekä meille että punaisille mitä tärkein paikka.  Jos he olisivat saaneet konekiväärinsä ja varsinkin tykkinsä sijoitetuksi sinne, olisi kauppala pian ollut mennyttä. …

Tähystellessämme Kurkelassa liikkuvia punaisia saimme äkkiä tekemistä lähempänäkin.

Ryssien tukemina punaiset yrittivät taas hyökkäystä Salmin mäkeen, mutta Vinnarin talon riihen nurkalle – noin 200 metriä asemistamme- täytyi heidän ketjunsa pysähtyä. 

Alkoi kiivas laukausten vaihto.  Saimme tulta myös etuoikealta eräältä kukkulalta, niin että sulava lumi mäntyjen juurella kuohahteli.  Kun konekiväärimme sekaantui leikkiin, pakenivat punaiset Mäkelän talon taakse metsään.

(Kaatuiko tässä laukaustenvaihdossa venäläisiä, Tamminen ei mainitse: ilmeisesti ei, vh).

Viite: (2]

*

Venäläisten kokonaismäärä Ikaalisten rintamalla 1918

Buxhoevden, venäläinen upseeri, luutnantti, punaisten puolella 1918. 

Kuoli 22.3.1918 Kyröskoski, Hämeenkyrö.  Kuolintapa: Ammuttu.  Hautaustapa: Ei tietoa.:

Suomen sotasurmat 1914 – 1922, nettitiedosto.

 

[Punaisten] Pohjoisen rintaman vasemman sivustan Kyröskoskella Sokolovin johtamat venäläiset ja suomalaispunaiset taistelivat sitkeästi, mutta menettivät maaliskuun 24. päivään mennessä päällikkönsä mukaan yli 300 miestä katuneina, haavoittuneina ja kadonneina – ehkä paenneinakin. 

 

Lappalainen totesi, että venäläisiä oli Kyröskoskella yhteensä noin 80.  Tanskanen päätteli, että paikkakunnalla oli 80 venäläistä, joista 45 oli poistunut (13.3.1918) johtajaansa uhkaillen.  Komppanianpäällikkö Belousovin avunpyyntö (23.3.1918) toi kuitenkin vielä 125 tykkimiehen vahvistuksen, minkä jälkeen venäläistaistelijoita oli Kyröskoskella ennen vetäytymisvaihetta kaikkiaan 150. 

Vahvuudet vaihtelivat, mutta molemmat arviot ovat oikeita, jos ajanmääritys ymmärretään kahakoiden keston tapaan monipäiväiseksi.  Taisteluissa  vangittiin mm. luutnantti Buxhoevden, toinen tuntematon upseeri sekä eräs kasakka.  heidän kohtalonsa on Mannerheimin helmikuisen käskyn valossa selvä.:

[ Tanskanen, Aatos: Venäläiset Suomen sisällissodassa vuonna 1918, Tampereen Yliopisto, 1978; Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota 1-2].: Jyrki Loima: Venäläistappiot Tampereen pohjoispuolella helmi-maaliskuussa 1918, teoksessa: Venäläissurmat Suomessa 1914 – 22, Osa 2.1., toim. Lars Westerlund; www.vnk.fi/julkaisukansio/ 

Lisäys:

Valkoisen armeijan ylipäällikkö, kenraali G.Mannerheimin päiväkäsky 11.2.1918.  Sen mukaan taisteluihin osallistuneet venäläiset voitiin – siviiliasusinkain – ”ilman muuta” ampua.:

Ylipäällikön käsky 11.2.1918, ks. esim. Jägerskiöld 1967, 254-257.

*

Kapinassa kaatuneiden ilmoitetut määrät ja niiden paikkansapitävyys

Pohdintaa*

Molempien taistelevien osapuolien taistelujen kestäessä tai kohta niiden jälkeen laatimien ”taisteluraporttien” tai myöhempien aikojen historiikkien ja muistelusten paikkansapitävyys on jossain määrin kysymyksenalainen. 

Virheelliset tai puutteelliset tiedot johtuvat monista syistä. 

Usein taustalla on silkka tiedon puute.  Propagandistiset tavoitteet paistavat joskus läpi.  Tarve kaunistella omia menetyksiä ja liioitella vastustajan tappioita on ilmiselvä monissa yhteyksissä.  –

 

Useissa tapauksissa oli täysin mahdoton saada – vaikka haluaisikin - kokonaiskuvaa omien joukkojen menetyksistä jopa asemasodassa, saati liikkuvassa sodankäynnissä: porukoissa oli eri paikkakuntien joukkoja, joiden  koostumus ja määrä vaihtelivat sattumanvaraisesti, toisilleen vieraita miehiä taisteli rinta rinnan enemmän tai vähemmän epämääräisin menetelmin, tietämättä minne äskeinen kaveri oikein häipyi, kaatuiko vai haavoittuiko vai lähtikö toteuttamaan jotakin tuntematonta tehtävää - tahi lähtikö muuten vain ”kotio mamman viereen”.

  –Tämän kaltaiset ”kirjanpidolliset” vaikeudet vain korostuvat, kun on kyse vastapuolen menetyksistä, niiden määrittelystä tai arvioinnista. 

Ensilähteiden virheellisiä – ja usein aika uskomattomiakin – tietoja on eri yhteyksissä myöhemmin toistettu melko kritiikittömästi. 

Haavoittuneet mainitaan joidenkin taisteluiden yhteydessä, Tamminen kertoo myös heidän kohtelustaan.  Useiden Ikaalisten kahakoiden haavoittuneista ei ole tehty listaa: valkoisten puolella se olisi aikalaishistorioitsijoille ollut melkoisen helppo tehdä, kävellä kunnansairaalaan ja kopioida potilasluettelot.  Sitä ei ole koettu tarpeelliseksi.  

Lähteenmäki kertoo värikkäästi omista kokemuksistaan Kyröskosken rintamalla: toisessa lääkintäteltassa stressaantunut lääkäri ei välittänyt mitenkään kirjata käsiensä läpi kulkeneita miehiä, viereisessä teltassa oli huolellinen protokolla kuolleista, Ikaalisiin jatkohoitoon lähetetyistä ja paikalla sidotuista.  Näin se kai on aina.

Ikaalisten kunnansairaalassa [kenttäsairaala] hoidettuja haavoittuneita punaisia koskevia tietoja ei tahdo löytyä, heitä kuitenkin tiedetään potilaiden joukossa olleen.  Liekö syynä mainintojen niukkuuteen punaisten potilaiden myöhempi kohtelu, mahdollinen arkibuseeraus, jota paikallisena päällikkönä toimineiden Ilkan ja  Tammisen ja heidän seuraajiensa intressi ei ole sallinut panna kirjoihin, myös eräiden kiinteiden asiakirjojen [sidotusta diariokirjasta reivitty pois sivuja, joilla ilmeisen arkaluontoisia tietoja teloituksista yms.] poistaminen voisi viitata näin karuun syyhyn.

 

– Kaatuneiden tai murhattujen venäläisten kohtalo näyttää kiinnostaneen varsin vähän.  Tiedot heidän kohtaloistaan ja lukumääristään ovat niukkoja ja satunnaisia. 

Valkoiset ensilähteet mainitsevat satunnaisesti venäläisten joukkojen läsnäolon ja toteavat muutamia kertoja kaatuneiden joukossa olleen venäläisen näköisen tai taskusta löytyneillä papereilla sellaiseksi varmennetun. 

Punaisella puolella, niukansorttisissa alkuperäisläheissä ei erityisemmin selvitellä venäläisiä ja heidän määriään, menetyksiään, saati yksilöidä heitä nimillä ja muilla tavanomaisilla henkilötiedoilla. 

Sotasurma –projektin menehtyneitten tiedoston mukaan Ikaalisten taisteluissa kuoli vähemmän miehiä, kuin osapuolten raportit kertovat. 

Esimerkiksi Tamminen väittää vielä vuonna 1929, että Vähäröyhiön ”kahakassa” 25.2.1918 kaatui 18 punaista.  Myllymäen joulukuussa 1920 päivätty kuvaus mainitsee saman lukumäärän – perustuuhan hänen historiikkinsa ainakin osittain Tammisen Ikaalinen –lehdessä kesällä 1918 julkaisemaan ensimmäiseen kapinakuvaukseen. 

Sotasurma-matrikkelin tiedot eivät tunne tällaista kaatuneitten määrää, kuten ei välttämättä myöskään paikkakunnan muistiperinne.  –

Samoin Tamminen kertoo, että 04.03.1918 Vatulan taistelussa kaatui 18 punaista, ”jotka aluksi haudattiin taistelupaikalle, mutta myöhemmin siirrettiin Ikaalisten hautausmaahan.”   Lautasalo mainitsee Vatulan taiston punaisten uhrien määräksi 17.  –

Tässä puheena oleva Punaisilta siepattu puhelinraportti perjantaina 08.03. käydyn Viljalan taistelun menetyksistä vaikuttaa realistiselta: 5 kaatunutta ja 10 haavoittunutta, joista vaikeasti 1.  Kaatuneista 3 venäläisiä ja 2 kotimaisia punaisia. 

Pienissä lukumäärissä satunnaisuus voi tehdä tepposia, mutta venäläisten määrä antaa perusteen uskoa, että heidän osuutensa punaisten taistelujoukosta tuolla kertaa ei ollut aivan vähäinen.  Punaisia uhreja päivämäärältä 08.03. löytyy SoSu –matrikkelista tasan yksi: Dragsfjärdin mies, Ivar Malin, joka tiedon mukaan ammuttiin, ilmeisesti taistelusessioon liittynyt teloitus.  Puhelinraportin tarkoittamia kahta kaatunutta punaista kotimaista ei löydy.  Mahdollisesti he sisältyvät maaliskuussa Ikaalisten rintamalla menehtyneisiin epätarkkoihin tapauksiin, joissa kuolinpäivää tai mahdollisesti kuolinkuntaakaan ei ole kyetty tarkentamaan. 

Tämä tapaus yksi esimerkki kohtalaisen hyvin dokumentoiduista kuolintapauksista, jotka eivät ”tahdo mahtua” SoSu –matrikkelin kuolleiden määriin: onko tuntemattomia uhreja kaikkiaan enemmän kuin tiedetään olevan?; *VH. 

*

Alaston venäläinen

”Olen kuullut, että Kalmaan saunan takana olisi yksi punakaartilainen kaatunut [ks. ja vertaa Nurminen Emil, VH].  Täällä Kallin heinäladossa (kellarilato) olisi ollut neljän punasen ruumiit, joista yksi alasti riisuttu oli venäläinen. 

Näinhän Kallin vakaa isäntä kertoi alussa.

Viite: (1]

*

Yksi oli alaston venäläinen.

Mutta keitä olivat kolme muuta punaisen puolen kaatunutta tai surmattua?

Nurminen-Halmela, Kaarle Vihtori

s. 5.10.1876 Sipsiö, Luhalahti, Ikaalinen  – Kaatui 4.3.1918 Kalmaan, Ikaalinen.

Ammatti: Mäkitupalainen.

Liittynyt Ikaalisten punaisen järjestyskaartiin.  Perheen toimeentulo: heikko.

Kaatunut 04.03.1918.

Kansallisarkiston Sotasurma-matrikkeli ei tunne K.V. Nurminen-Halmelaa.

* Nurminen (Halmela) kaatui taistelussa Kalmaan saunan luona; OL.

* Maanantaina 04.03. Ikaalisten pataljoonan 5. joukkue , joukkuepäällikkö, vääpeli K.F. Lindströmin johdolla hyökkäsi Kalman taloon ja valtasi sen, mutta jäi jonkin erehdyksen vuoksi ilman ammuksia ja sen oli pakko taas peräytyä. …6.3.Saimme selville, että he olivat yön aikana vetäytyneet pois Kallin ja Kalman taloista, osista Sarkkilaa ja Palomäen kylästä.  Tiedustelijat kävivät tutkimassa ryöstettyjä taloja.  Kymmenkunta punaista kaatunutta löytyi eri tahoilta.  Kallin talon sisustus oli aivan tuhottu.  Mitä ei oltu voitu kuljettaa pois, oli särjetty.; Juuse Tamminen.

* ”Olen kuullut, että Kalmaan saunan takana olisi yksi punakaartilainen kaatunut.  Täällä Kallin heinäladossa (kellarilato) olisi ollut neljän punasen ruumiit, joista yksi alasti riisuttu oli venäläinen”: Toivo Kalli kirjoittajalle 1.4.2003.   

Mikäli Tammisen ilmoittama ”kymmenkunta punaista kaatunutta löytyi eri tahoilta” Kalmaan alueelta, emme pääse varmuuteen, oliko Nurminen-Halmela niiden joukossa, jotka Kallin väki löysi Kallin heinäladosta.  Mitä ilmeisemmin he olivat toisia miehiä. Tuskin kukaan oli vielä noin tuoreeltaan ruumiita minnekään siirrellyt.  Tämä merkitsisi jopa yhteensä 14 kuollutta Kalmaan-Kallin alueen taisteluissa punaisten puolelta?

Sotasurmat-projektin tiedoista ei löydy läheskään näin suuria nimettävissä olevia kuolemantapauksia.  Joko projektin tiedot ovat puuttellisia, tai paikalliset sodan tietämykseen liittyvät tiedot ovat suurennelleet määriä.  Sekään ei tunnu aivan ilmeiseltä.

*

Kaksi kuollutta venäläistä Kamraatin karjakujalla

Pentti Lappalainen kertoi lauantaina 27.1.2019 vuoden 1918-seminaarin päätyttyä:

Kamraatin talolta Läykille vei aikoinaan aidattu kuja.  Sen varrelta löydettiin taistelujen jälkeen lumessa makaamassa kaksi venäläistä kaatunutta.  Toinen makasi penkassa heidän nykyisen autotallinsa lähettyvillä ja toinen hieman siitä Läykin suuntaan.  Tämän on Pentille kertonut Kamraatin vanhaisäntä, joka sen oli itse havainnut.

Kamraatin talo joutui kauppalaa puolustavien, ja eteläisen hautausmaan kuusiaidan linjalla vahtia ja taistelurintamaa pitäneiden valkoisten, sekä Palomäessä, Läykin ja Palomäen talojen takana olevalla mäellä kauppalaa kohden ampuneiden punaisten tulitusten alle, ei-kenenkään maalle.  Niinpä talon väki joutui lähtemää toisaalle, ja talossa kävi lehmiä hoitamassa sukulaisväkeä.  Venäläiset mitä ilmeisimmin kuuluivat Palomäkeä miehittäneeseen punaisten joukkoon.  Luultavasti he olivat avomaastossa edenneet Kamraatille ja tiedustelemaan valkoisten liikkeitä etumaastossa. 

Hautausmaan asemista näki vaivattomasti talon ympäristöön, ja niinpä karjaa hoitamaan tulleet omaiset joutuivat valkoisten tulen kohteeksi.  Iltahämärissä suoritetussa laukaustenvaihdossa kuoli

rautatieläisen tytär,

9- vuotias tyttö Sylvi Aleksandra Perttula, s. 3.6.1908 Tampere, kirjoilla Tampere, Kamraatin talon pihalla.

Kuolintapa: ampumahaava. Kuolinpäivä 5.3.1918, Ikaalinen, kirkonkylä.

* Saman päivän iltana hämärissä sattui tapaus, joka syvästi järkytti niitä, jotka sattuivat sen näkemään. 

Valkoisten ja punaisten asemien välissä, siis tavallaan puolueettomalla alueella, sijaitsi Kamratin talo Läykkälän kylässä.  Tietämämme mukaan olivat asukkaat muuttaneet kauppalaan, ja talo näytti aivan asumattomalta ja elottomalta.  Silloin äkkiä huomasimme, että talon päärakennukselta käsin juoksee mies kumarassa pitkin aidan vartta riihelle päin.  Hetken kuluttua seuraa toinen, kolmas, neljäs.  Silloin luulimme, että punaiset aikoivat hämärän turvin hiipiä kohti riihiltä lavaa kauppalan rantaan asti ulottuvaan vesakkoon ja aloimme vimmatusti ampua.

Myöskin punaiset Läykkälästä ja Palomäestä alkoivat kiihkeän tulen.  Kun juoksijat saapuivat riihen suojaan, lakkasimme ampumasta ja tähystimme tarkkaan, näkyisikö vielä liikettä. Oli aivan hiljaista pitkän aikaa, kunnes talon rappusille ilmaantui nainen (Kamraatin emäntä) ja alkaa huudella riihelle tähystellen: ”Ettekö jo tule sieltä, lapset!”

Olimme aivan kauhuissamme ja lamaantuneita.  Lapsia olimme siis luulleet hämärissä vihollisiksi ja ampuneet.  Lienemmekö vielä osuneet?

Seuraavana päivänä kuulimme:  eräs poikanen (p.o. tyttönen, vh), joka talon lasten mukana oli mennyt elukoille rehuja riihestä hakemaan, oli saanut kuulan ohimoonsa ja kuollut paikalle.  Selvittämättä jäi, meidänkö vai punaisten kuula oli onnettoman erehdyksen kautta pojan surmannut. 

Ei niillä hätää, jotka ovat sodassa, mutta voi niitä, jotka ovat sodan jaloissa ! - ; (Juuse Tamminen).

* Perttulan tytär meni hakemaan vakalla rehua karjalle: valkoiset ampuivat hautausmaan kuusiaidan ampumalinjalta; veteraani Sulo Vuorisalo kertonut kirjoittajalle (VH).  

*

Kuinka monta venäläistä kuoli Ikaalisissa?

Edellä kerrotun perusteella voimme vetää yhteenvedon:

Kalmaan luona alaston venäläinen;

Viljalassa punaisten puhelinraportin mukaan 3 venäläistä kuollutta ja

Kamraatin aitakujalla 2 venäläistä kuollutta.

Yhteensä tämän mukaan 6 kuollutta venäläistä.

Voisi arvioida, että se on ennemmin minimi kuin maksimi.

Joka tapauksessa näiden mukaan Ikaalisissa vuoden 1918 kapinan tapahtumien yhteydessä kaatui tai surmattiin ainakin puolitusinaa (6 kpl) venäläistä sotilasta.

*

Sotasurmat 1914-1922 –tiedoston mukaan: 

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input

 

Ikaalisissa  kuoli 1918 tapahtumissa 109 henkilöä:  (Kuolinkunta: Ikaalinen)

Kaikki 109 henkilöä olivat suomalaisia.

Tiedosto ei tunnista yhtään Ikaalisissa kuollutta venäläistä!

Ikaalisissa kuolleet; Kuolinsyyt:

Kaatunut 65 henkilöä

Haavoittuneena kuollut 18

Murhattu 17

Mestattu 8

Kuollut vankileiriltä vapauduttuaan 1 henkilö:

Yhteensä 109 kuollutta

*

Viitteet:

(1]: Maanviljelijä Toivo Kalli kertonut kirjeessään Veikko Huuskalle 1.4.2003.

(2]: Juuse Tamminen: Ikaalisten rintamalla. (1929, uusintapainoksia).

(3.]:

Ikaalisten piirilääkäri Henrik Holmström; http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218968-taistelua-elamasta-ja-terveydesta-ikaalisten-suunnalla-100-vuotta-sitten

Sähkömekaanikko, Ikaalisten suojeluskunnan joukkueenjohtaja Paavo Granstedt; http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=16566

Sähköteknikko, Ikaalisten sk:n kuularuiskupäällikkö Lauri Granstedt; http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=16621

Väinö Lindeman, lisää: https://books.google.fi/books?id=dBCvBgAAQBAJ&pg=PT131&lpg=PT131&dq=%22V%C3%A4in%C3%B6+Lindeman%22&source=bl&ots=ZjzUsqlLX4&sig=WxxoduZ9pIpQxSstLPiPAxOXoIc&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwiMiarTrILZAhXH1iwKHXuIAy8Q6AEIOTAE#v=onepage&q=%22V%C3%A4in%C3%B6%20Lindeman%22&f=false

*

Juho Volodin, lisää Olli Korjuksen teoksessa Kuusi kuolemaantuomittua:

https://books.google.fi/books?id=dBCvBgAAQBAJ&pg=PT352&lpg=PT352&dq=juho+volodin&source=bl&ots=ZjzUsqmLX4&sig=F-j0lmP1fg6q99M1BIG6ddHuTqg&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjvwfqvsILZAhUFiiwKHTfECVgQ6AEIJjAA#v=onepage&q=juho%20volodin&f=false

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Jos se oli sisällissota, niin miksi siihen osallistui venäläisiä sotilaita?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Catch as catch can..
Eli ota kiinni mistä saat. Sisällissodat tuppaavat yleisestikin olemaan melko likaisia tapauksia, ei niissä mitään gentlemanni-systeemejä noudateta. Tyylipisteet jäävät alhaisiksi..
Venäjän miehitysarmeijan läsnäolon jatkuminen 6.12. jälkeen maassammemuodostaa oman problematiikkansa, mutta kyllä se yleisen sotilasstrategian kannalta oli ymmärrettävää.Saksan maihinnousun uhkaa ja sen muodostamaa vaaraa zPietarille ei voi kieltää, oli sitten siitä mitä mieltä tahansa (toivoi sitä tai pelkäsi).
Tosiasiassa vallankumoukselisia venäläisiä sotilaita johti ja komensi kovin epäyhtenäinen uuskomentajien ja sotamiesneuvostojen kirjo, ei se ollut minkään yhtenäisen komentoketjun johdettavissa. Nykytutkimuksenkin mukaan venäläisten panos rintamataisteluiden kulkuun oli vaatimaton.
Enemmän lopputulokseen vaikutti Saksan Itämerendivisioonan toiminta.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Venäläisiä sotilaita oli 58.000. Punakaartin vahvuus 78.000.

Ei se nyt ihan pelkkä partio ollut ystävyysvierailulla.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kun näyttää sille, että suomalaisista lehdistä ei venäläisten kuolleiden määriä löydy. Niitä voisi löytyä kanslliskirjaston digikokoelmata, jossa on venäjänkielisiä lehtiä. Tässä linkki niihin. Suosittelen.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/titl...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos, Irja.
Pitääpä tutkailla, kunpa ehtisi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Edvard Gylling oli yksi punakapinan johtajista ja agitaattoreista, joka tunsi henkilökohtaisesti Leninin ja Stalinin ja oli SDP:n marraskuun lopun puoluekokouksessa v. 1917 päättämässä Otto Ville Kuusisen sun muiden SDP:n bolsevikkien kanssa väkivaltaisen sosialistisen vallankumouksen luomisesta Suomessa. Tuossa marraskuun lopun SDP:n kokouksessa oli paikalla itse Isä Aurinkoinen Stalin, joka toi kokoukseen vallankumoushurmosta itse Leniniltä.

Kaikki Suomen vallankumous- ja kommunistijohtajat pakenivat Venäjälle jo hyvissä ajoin huomattuaan vallankumouksen mennen mönkään valtaosan kansasta vastustaen sitä, mutta Gylling jäi naisasioisaan viivyttelemään Viipuriin, jossa sitten joutui lopulta piilottelemaan ullakoilla kuukausien ajan valkoisen armeijan tultua kaupunkiin. Vasta myöhemmin kesällä 1918 Gylling pääsi pakenemaan Tukholman kautta Neuvosto-Venäjälle.

Tämä aatteeseensa ja väkivaltaiseen vallankumoukseen uskonut Kuopiossa syntynyt kommunisti sai niskalaukauksen NKVD:n taholta v. 1938 Moskovassa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juu, Gylling oli itseasiassa Ikaalisten mies; hänen äitinsä asui täällä heidän sukutilaansa, Kalmaata, jonka isännän hommista vastasi etänä Edvard Helsingistä käsin, tuo SDP:n torppari-asiantuntija.
Yhteydenpito oli tiivistä Helsingin ja Ikaalisten välillä. Eetin vaimo, Fanny Gylling, o.s. Achrén oli Ikaalisten piirilääkärin tytär, ja vaimo lapsineen vietti kesiä kotiseudulla Kalmaalla ja Vienolassa, joka oli apen virkatalo. Lisäksi mm. kesän 1917 kuumat maatalouslakot pitivät E.Gyllingin tiiviisti arjen tasolla, sillä Kalmaalla oli omat torppansa ja muonamiehensä ynnä piikansa, joten tes-neuvottelut tulivat liki.
Kalmaalla ne hoidettiin kutakuinkin samaan tahtiin ja vain pienellä etunojalla muihin pitäjän taloihin nähden, niiden osalta pari kansanedustajaa kävi neuvottelemassa kirkolla, ennen kuin sopu syntyi. Sopu, joka oli nimellinen mutta ei todellinen, sillä Ikaalisissa(kin) käytiin kovaa otatusta voiman ja hegemonian hengessä: täysi väkivaltainen ottelu oli enemmän kuin lähellä, ja vain viimeinen kipinä jäi tuossa vaiheessa puuttumaan, mutta senkin aika tuli sitten tammisunnuntain murheellisissä hämäröissä.
Gylling oli pelimiehiä, ytimessä viemässä hommaa vallanhaltuunoton suuntaan, mutta putsasi jälkiään samaan malliin kuin Kuusinen, mutta jälkimaailman silmissä taitavammin, siis juonimmin.
Siinä missä Kuusinen Venäjällä toimi ohjelmien ja paperien ja strategioiden parissa, Gylling Karjalassa - toki panosti taloudellis-sivistyksellis-valtiolliseen suunnitteluun ja kehitykseen - päätyi virkansa puolesta myöskin bolshevikkivallan vakautamisen keskeisen koneen, Tshekan, sen toisen valtiomahdin, keskukseen ja hallintoon: se oli sen unelman "konehuone", jossa musta öljy ja kaiken tahraava vaseliini oli kohdattava niin sanotusti ihopinnalla. Olen tästä kirjoittanut joskus tänne, ja jatkan kun ehdin ja jaksan. Aihe on rankka.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset