*

Veikko Huuska

Suomen NATO-jäsenyys ei ole meidän käsissämme - vaan Putinin taskussa

Aikamme suuriin myytteihin kuulu kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä, ja tähän asiaan liittyvä luistelu ja väistely.

Suomi on havainnut oivaksi menettelyksi sanoa; emme hae NATO-jäsenyyttä nyt, mutta muuttuvissaolosuhteissa voimme harkita asiaa toisin, ja hakea.

Muuttuvia olosuhteita on tietysti monia, kuten sota tai sodan uhka.

Sitten on sanottu, että kun Ruotsi hakee, niin Suomen on pakko hakea, ei voi jäädä välitilaan.

Tässä lähdetään ajatuksesta, että Ruotsi ja Suomi ovat jäseniä, joille NATO levittää punaisen maton.

Mutta jäseneksi pääsy ei ole läpihuutojuttu.

Ystävämme Jens Stoltenberg on vuosia yrittänyt viestiä tästä, mutta se sana ei mene läpi.

Kehittynyt kumppanuus on tässä asetelmassa se maximi mihin voidaan edetä, ja edettyhän onkin maximin puitteissa.

On puhuttu ettei Vakuutusyhtiö-NATO ota palovakuutuksia vastaan silloin kun metsä ympärillä jo palaa.

On toinenkin mutta.

NATO ottaa jäseniä vain yhteisymmärryksen oloissa, yhdenkin jäsenen veto torppaa hankkeen. (MAP/Naton laajentuminen).

Kyseessä on viimekädessä poliittinen ratkaisu, joka on hyväksyttävä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa.

Turkin suhteet Venäjään ovat lämpimämmät - ja intressi-intensiivisemmät - kuin sen suhteet NATO-liittolaisiin.

Shakin suurmestari Putinin yksi pointti Turkki-suhteissa on ollut Suomen NATO-kortti.

Eihän tämä tullut yllätyksenä, eihän?

Hän teki taikatempun Turkissa. Ei siitä ole kuin kolme vuotta kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjön Syyrian ja Turkin rajalla. Nyt Venäjän- Turkin akseli dominoi alueella.

Havaittiinko meillä tähän kuvionmuodostukseen sisältyvä, meitä olennaisesti koskeva liikku?

Ei havaittu, ei siitä ainakaan liiemmälti puhuta, eikä uskota.

Ei kyse olekaan uskosta, vaan politiikasta, ja se on nopea liikkeissään.

Ruotsi voi hyvinkin hakea jäsenyyttä, jos se saa vihreää valoa päämajasta, ja päästä NATOn jäseneksi, mutta Suomi ei pääse, eikä se siksi voi edes hakea.

NATO tietää, eikä ota vastaan hakemustamme.

Moskova tietää, siksi pokeri.

Helsinki ei tiedä, siksi vellinki.

Olisi olennaista tietää, mutta kertoahan tällaista ei kansalle voi, eivöt ne kestäisi.

Mutta historiallinen huomio: Ne tekivät sen meille taas. Päättivät päidenme yli.

Nyt eivöt asialla olleet Berliini ja Moskova.

Nyt pelin pelasivat Ankara ja Moskova.

"On se yhtä saatanaa olla pieni maa".

​...ja vähö tyhmä.

Silloin kovin paljon jää hyvän onnen varaan, niin kuin aina ennenkin...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Täsmälleen noin. Nato-optiosta puhuminen on tietynlaista maanpetturuutta, koska optiota ei koskaan ole ollutkaan. Normilogiikalla varustetut ihmiset ovat tienneet asian jo pitkään.

Ihmettelen poliitikkoja jotka edelleen hokevat äänestäjille, miten Suomi voi hakea jäsenyyttä pahassa paikassa tai silloin kun tilanne alkaa kiristyä. Nato on jo pitkään kertonut politiikkansa olevan että se ei ota jäseniä tilanteessa, jossa kriisiä alkaa pukata. Ja lisäksi, jäsenhakemuksesta on todella pitkä ja epävarma matka jäsenyyteen.

Itse olen jo vuosia vaatinut poliitikkoja vastaamaan kahteen kysymykseen:

1. Missä tilanteessa Suomi voisi hakea jäsenyyttä?
2. Onko silloin jo liian myöhäistä?

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Mielessä Turkki kyllä on käynyt, mutta olen olettanut Suomen harjoittaman Erdoganin mielistelyn liittyvän Ukraina-kysymykseen, mikä on näyttäytynyt Niinistön ja Erdoganin tapaamisten muodossa eri yhteyksissä.

Putin-vaikutusta en ole ymmärtänyt. Venäjä ei jätä ainoataan mahdollisuutta hyödyntämättä estääkseen Naton laajentumisen. Erdoganin kautta se käy parhaiten. Luulin Suomesta tulevan Naton heikoimman lenkin ja muodostaen yksin viidennen kolonnan sen sisään.

Melko mielenkiintoiset ovat Suomen ja Turkin väliset suhteet, mikä tulee ilmi esimerkiksi suomalaistoimittaja Ayla Albayrakin kohdalla. Olisiko ensimmäinen kerta, kun Suomen presidentti lähettää kirjeen vieraan maan presidentille telkien taakse toimitetun toimittajan vuoksi.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3695583/President...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Turkki yhteys on yksi syy miksi NATO:on liittyminen ei tule toteutumaan. Ja Suomen on varauduttava toimimaan tästä lähtökohdasta idän ja lännen välien kiristyessä. Toistan vanhan näkemykseni:

"Itse uskon että NATO:on liittyminen ei ole realistisessa valossa mahdollista. Kokonaiskuvassa on ylittämättömiä esteitä, jotka kääntävät Suomen virran uoman toiselle uralle. Sen puolesta voidaan haaskata aikaa ja energiaa, haikailla ja jossitella sillä jälkeenpäinkin, mutta se ei tule koskaan toteutumaan."

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Lukematta muuta kuin otsikon sanon niin, että kyllä päätös Natoon on suomalasten omissa käsissä. Tuskin muutan käsitystä vaikka luen koko blogin.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kannattaa muuttaa käsitystä ja pian. Et selvästikään tunne koko asiaa ja prosessia etkä osaa erottaa hakemusvaihetta itse jäsenyydestä.

Suomi voi vain hakea jäsenyyttä omalla päätöksellään mutta päätös jäsenyydestä on kiinni Venäjästä ja 29 Nato-maan yksimielisestä päätöksestä hyväksyä Suomi jäseneksi. Yksikin ei-ääni merkitsee äänestyksessä Suomen putoamista. Saman tekee esimerkiksi Venäjän Suomeen kohdistama aluevaatimus ja siitä syntyvä riita.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Ties mistä syistä Suomessa on varsinkin poliittista ajattelua, erityisesti kansainvälistä ajattelua estävä tulppa. Aivan ihmeellisesti muka demokratian nimissä, tunnemme että enemmistö on oikeassa ja siksi täytyy kuulua enemmistöön. Paras keino lukeutua enemmistöön on arvuutella ja kuulostella, mitä mieltä se muka kansan enemmistö on: no sehän on näköjään ja kuulojaan NATO - vastaista: sen huomaavat jopa aina kansan suosiosta elävät poliitikot ja ovat tietenkin NATO-vastaisia, että tulisivat valituiksi.

Suurimmalta osalta suomalaisista ei niinkään puutu kykyä ajatteluun, vaan rohkeutta: on parempi mennä lauman mukana vaikka tuhoon; tärkeintä on kuulua enemmistöön. Opetus enemmistön oikeassa oloon tulee jo Antiikin Kreikasta: Sokrateen tuomitsi päättäjien enemmistö kuolemaan nuorison villitsemisestä, vaikka Sokrates vain aivan käytännöllisesti yritti kannustaa ihmisiä AJATTELEMAAN - vain keskustelemalla, kyselemällä, kirjoittamatta ja julistamatta.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Paljolti samaa mieltä. Rohkeutta puuttuu mutta selvästi myös tietoa.

Suuri enemmistö elää mielellään elämänsä lampaana, koska silloin ollaan isossa porukassa ja näennäisesti turvassa. On ikävä haastaa itseään ajattelemaan ja hankkimaan tietoa, ja kun joku on ikävää, sitä ei tietenkään viitsi tehdä. Joukon keskellä on hyvä määkiä ja kulkea.

Käyttäjän riikkasoyring kuva
Riikka Söyring

Miksi NATO-kannattajille ei koskaan tule mieleen, että NATO ei halua Suomea jäseneksi (koska saa täältä muutenkin haluamansa, ja me vielä maksamme siitä)?

Saksan Marshall-rahaston Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyttä käsittelevässä katsauksessa mm. todetaan, että Suomi (ja Ruotsi) ovat jo NATO:n tärkeitä kumppaneita (EOP), mutta ei niitä välttämättä täysjäseniksi haluta, ainakaan vielä, koska se olisi sisäisesti riitaiselle NATO:lle ylimääräinen vaiva, varsinkin kun Suomella ja Venäjällä on niin pitkä yhteinen raja.

Suomen ja Ruotsin pitäminen NATO:n ulkopuolella voisi itseasiassa hillitä ns. Venäjän aggressioita paremmin kuin jäsenyys.

Sen sijaan suomalaisia (ja ruotsalaisia) voisi painostaa kustantamaan lisää Yhdysvaltain/NATO:n menoja ynnä lähettämään suomalaisia korjaamaan vaurioita NATO:n jo tuhoamissa maissa kuten Libyassa ja Irakissa etc.
__
Katsaus:

Chivvis, Christopher S. | German Marshall Fund (30.6.2017): Sweden, Finland, and NATO http://www.gmfus.org/publications/sweden-finland-a...

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

NATO:lla on idän ja lännen välien leimahtaessa eräs näkökulma, mistä Suomen jäsenyyden estäminen on strategisesti edullista. Jos Suomi saadaan muutoin sitoutettua Venäjän vastaiseen sotaan.

Joka tapauksessa, oli Suomi jäsen tai ei, NATO:n jäsenmaiden, jokaisen tehdessä oman päätöksensä, on viisainta jättää Suomi kuluttamaan yksin voimansa etulinjassa mahdollisimman pitkään. Se strategia parantaa niiden omaa suhteellista asemaa.

Tämän strategisen tosiasian valossa NATO voi säilyttää sivuun jättäytyessään uskottavuuttaan sodan alkuvaiheissa pidemmälle jos Suomi ei ole jäsen. Kenenkään ei tarvitse selitellä mitään, jos kukaan ei tule apuun.

Suomen jäsenyys on kaksiteräinen miekka myös NATO:lle. Tosin kokonaisuutta ajatellen tämä ei ole kovin merkittävä näkökulma.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#8.
Juuri näin.
Ja muutenkin, aivan yleisenä periaatteena meidän olisi mahdottoman hyvä joskus asettautua aivan aidosti muiden asemaan.
Niin NATO/maiden kuin myös esim. Venäjän asemaan.
Tälläinen eläytyvä osallistuminen avaisi kummasti perspektiiviä siihen nähden, mikä on mahdollista, ehdollista ja reaalista.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Näin minäkin olen asian ymmärtänyt, ja siksi ei haetakaan NATO:n jäsenyyttä, vaan pidetään illusiota yllä kansan rauhoittamiseksi.

USA:lla olis intressejä hankkia tukikohtaia Suomesta, mutta sitä Venäjä pitäisi melkein casus bellinä. Huomatkaa, ettei Baltiaankaan ole viety mitään strategisia järjestelmiä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#10.
Niinpä niin.
Tarkkaan seurattuna Naton viestintä on matkan varrella sisältänyt kohtalaisen selkokielisiä viestejä siitä, että älkää jättäkö mitään hakemusta, nyt ei ole sen aika - eikä sellaista aikaa ole näköpiirissäkään.
Tätä viestiä on saatu sekä virallista tietä, että sitten hieman epävirallisempia kanavia pitkin.

Jotenkin historiallisesti noteerattavaa on siinä, että näitä tällaisia laakasuja on tullut noin verrannollisesti runsasmääräisesti etelän suunnasta, Virosta.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Jos Putinilla on Erdogan-kortti olemassa ja kahdenvälinen diili voimassa, se tiedetään Kremlissä jo, eikä sitä tarvitse sievistellä.

Hakemus vaan sisään jäämättä vatuloimaan asiaa sen enempää. Asiat voi jättää herran haltuun. On vain pelosta kiinni ettei uskalla tehdä asioita toisin.

Jos asenne on se, että hakemus on jätettävä Venäjältä salaa, on määritetty toiminnalle etukäteen rajoitteita perusteilla, mitkä ehkä olivat relevantteja kylmän sodan aikana, mutta mitkä eivät palvele enää omaa etua. Aikomuksesta jättää Nato-hakemus, on mahdollista kertoa etukäteen ja toimia täysin avoimesti hakemisen suhteen. Mielestäni Nato-kannattajien ajattelu on tässä suhteessa jälki-suomettunutta.

Ei Suomi kuulu samaan sarjaan Ukrainan tai Valko-Venäjän kanssa. Nykyään EU-jäsenyyttä haetaan täysin avoimesti, toisin kuin 90-luvun alussa Suomen aloittaessa jäsenyysneuvottelunsa EU:n kanssa. Jos Turkki ei aloita ratifiointia, on kyse vatuloinnista. Se ei mielestäni ole sama asia kuin jäsenyyden vastustaminen.

Jäsenyys jää odottamaan Turkin ja Venäjän riitaantumista keskenään. Erdogan muuttaa mielipidettään heti, kun etu on saavutettu tai viimeistään silloin, kun diilistä ei enää ole lisähyöytyä saavutettavissa. Paine olisi kuitenkin siirretty Turkin harteille.

Mielestäni Suomella ei ole mitään menetettävää. Jos hakemusta ei uskalla jättää nyt, ei sitä uskalla jättää milloinkaan. Pahimmassa tapauksessa kun ei tapahdu mitään. Mikäli Nato ei kykene ottamaan Suomea jäseneksi Venäjän vuoksi, nauravat sille hevosetkin. Pitäisikö tässä alettava ajattelemaan Nato-maiden kasvojen menetystä? Miksi?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

NATOn suhteen on jäänyt kovin öahasti katveeseen se, että tämä 29 jäsenmaan sotilaallisen aktiivitoiminnan perin heterogeeninen yhteisö on itse syvössä kriisissä ja suoranaisessa hajoamisvaarassa.

Kriisin paljastumiselta sen pelastaa vain se näennäinen rauhantila joka natoaalisella territoriolla vallitsee.
Mutta tosiasia on se, että Natoon kuuluvien maiden keskinäinen koheesio on monestakin syystä olennaisesti heikentynyt.

Monen organisaation identiteettiä, yhtenäisyyttä, toimintakykyä- ja todellisia edellytyksiä hoitaa niitä tehtäviä, joiden suorittamista varten kyseinen organisaatio on perustettu ja on olemassa, pitää aika ajoin koeponnistaa.
Koeponnistus paljastaa organisaation kyvyn ja voiman.

Jos Natoa koeponnistettaisiin nyt syvän rauhan tilassa se leviäisi konehallin lattialle kuin naftaliinista käyttöön vedetty vanha lada. Uskottavuuden ja imagon puolesta on vain hyväksi että tällaista paineponnistusta ei tehdä. Niin on rauhoittavampaa.

Jos NATO tehtäisiin nyt, ei siitä tehtäisi nykyistä Natoa.
Myt Nato on kuin sveitsiläinen linkkuveitsi. Siihen on pakattu kakki mahdollinen, mutta minkään tekemist varten se ei Ole hyvä.

Nation on nyt pakattu sekaainen seurakunta suurvaltoja ja uudestisyntyneitä pikkuvaltioita, joiden ainoa olemassaolon oikeutus natossa on se, että Lännen näkökulmasta on parempi että ne övat Natossa kuin että värjöttelevät ulkona, ja ajautuisivat pahimmassa tapauksessa Venäjän et- ja vaikutuspiiriin. Ja sitten maiden faktinen kyky sotia on niin rajusti heterogeeninen ettei mitään rajaa.

Nykynato ei todellisuudessa ole - se ei yksinkertaisesti voi olla - mikään sotilasliitto.

Se on erikoislaatuinen sekoitus Kansainliton reinkarnaatiota ja Lännen Oikeamielisten kukkoilikerhoa, johon sitten kuuluu kulahtanut kylmän sodan aikainen Lännen puolustuslinnake maaimmankommunismin patoamiseksi.
Tällauseen läntiseen yhteisöön on puikautettusellainenkin Lännen Etuvartimaa kuin Turkki.
Tämä ei Ole vitsi. Se on realismia. Turkki on parempi olla natolainen kuin mikään muu.

Mutta kun tähän sekoitukseen lyödään päälle 5. artikla ja sen sotlasllisen avun velvoite, koko paketti laukeaa väistämättä jostakn nurkasta.

Se ei pysh kasassa. Hoten öarasta että syvä rauhantila pysy syvänä.

29:n maan sotilaalliset takuut eivät toimi - ne eivöt voi toimia , eivöt muuten kuin selektiivisesti ha vain ajoittain.

Siksk Natoon tuler suhtautua fiktikvisena actirkna ja virtuaslisena liittolaisena - tai vihollisena.

Juuri nyt Natonaiden kesken tapahtuvat vihollisuudet ovat lähempänä , kuin koskaan. Itseasiassa, de facto Usa ja Turkki övat Syyriassa toimineet toisiaan vastaan, ja ukurdistanin kysymyksessä intressien ristiriita ei ota lientyäkseen. Kohta voisaan olka tilanteessa jossa voi tapahtua pudotuksia. Niiltä sentään ollaan tähän saakka säästytty.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Ja miksi Nato natisee liitoksistaan? Syy on päivänselvä. Kirjaimellisesti.

Hyvinä päivinä voidaan vakuutella ikuista ystävyyttä. Huonoina päivinä etsitään omaa etua. Omat intressit ovat aina sydäntä lähinnä. Tämä totuus on muuttumaton.

Niin kauan kuin Nato:n jäsenmailla on oma identiteetti ja ajatus omasta kansasta ja valtiosta, ne eivät ole eturistiriitojen tullen valmiit sitoutumaan yhteiseen etuun. Ja tähän voimme luottaa.

Vasta kun ne heitetään ahjoon ja taotaan yhdeksi raudaksi, niin että kansallisvaltiot kuolevat ja niille syntyy yhteinen tahto ja yhteinen identiteetti... kuten Neuvostoliitossa. Vasta tämän jälkeen yhteinen sotilasliitto on mahdollinen.

Mikro- ja makrokosmos toimii samoilla säännöillä. Ihmisen luonto on aina ennalta-arvattavissa.

Käyttäjän MikaPietil kuva
Mika Pietilä

Natohan on natissut liitoksissaan jo 90-luvun alusta asti, kun paljastui sen omien terroriorganisaatioiden eli stay behind-verkostojen Euroopassa vuosikymmeniä harjoittama terrorismi. Daniele Ganserin kirja Operaatio Gladio kertoo perin juurin, kuinka Naton eurooppalaiset murhakoplat tappoivat läjäpäin ihmisiä ja kompromettoivat mm. Italian vasemmiston false flag-terrorilla, ja sieppasivat ja murhasivat pääministeri Aldo Moron.

Tällaisen demokratian ja rauhan yhteisöönkö Suomi pitäisi viedä väkisin, vastoin enemmistön tahtoa? Montako kuollutta meilä jo olisi, jos Gladio-verkosto olisi murhineen sabotoinut suomalaista politiikkaa vuosikymmeniä? Puhuminen rauhasta, ihmisoikeuksista ja Natosta samaan hengenvetoon on lapsellista ja vaarallista haihattelua. Ainoastaan itsenäinen ja oma puolustus voi meidät pitää ulkona suurvaltojen konflikteista. Eikä sekään riitä, ellei poliitikoilla ole järkeä eikä selkärankaa. Nykyään kumpikin tuntuu puuttuvan totaalisesti sekä amerikkalaisia julkeasti kosiskelevilta kenraaleilta kuin myös vastuullisilta poliitikoilta.

Moni hallitus kaatui aikanaan Euroopassa Gladio-paljastusten takia, mutta meillä tästäkään skandaalista ei Nato-kiihkoilijoiden äänekäs junttakuoro halua hiiskua. Propagandaa se ei ole, vaan todistettu fakta, jota ei mitenkään voi puolustella demokratian oloissa. Murhat ja terrori kuuluvat aivan erilaisen poliittisen järjestelmän keinoihin - tai ainakin näin pitäisi olla.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Reuters hetki sitten, täysin odotettu ilmoitus Erdoganilta:

Turkki tyhjentää pohjoisen raha-alueensa terroristeista.
Tarkoittaa Kurdien lyömistä. Kurdit auttoivat amerikkalaisia Isilin pakittamisessa. Nyt kun urakka on tehty, kurdien kohralon kellot lyövät.

Jotuvatko kurdit siihen pitkäön porukkaan jonka kaverina Yhdtsvallat on ollut, mutta vain niin kauan kuin siitä on ollut hyötyä Usalle. Sieltä lempattujen ja petettyjen joukoista ne kovimmat terroristit övat nousset.

Muodostuuko kurdeista seuraava globaali terrorijärjestelmän alusta ja istukka?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Otsikko ei ihan vastaisi tekstiä, vaikka Erdogan olisikin Putinin käsissä. Jos Turkki rupeaa palauttamaan Venäjän asemaa Mustalla merellä, k a i k k i muut Nato-maat ottavat varmasti ihan oma-aloitteisesti yhteyttä Ruotsiin ja Suomeen Itämeren sulkemiseksi.

Kyllä Suomen jäsenyys on edelleen lähinnä Ruotsin käsissä. Kansahan näyttää kannattavan Natoa suorastaan puolitoistaprosenttisesti, joten jäsenyyshakemus varmaan lähtee päivänä minä hyvänsä.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Niinistö kertoo, että meillä on Nato-optio-kortti. Jos Putinilla on Erdogan-kortti, optio-korttimme on arvoton. Jos näin on, olemme hävinneet Nato-pokerin. Emme siis voi enää menettää yhtään enempää vaikka jättäisimme Naton jäsenhakemuksen. Jos taas Putinilla ei olekaan valttikorttia, meillä olisi mahdollisuus päästä jäseneksi.

Niinistön ratkaisu on, että kansa kertoisi ettei meitä edes kiinnosta Naton jäsenyys. ("Pitäkää se tunkkinne")

Ruotsin tilanne on mielenkiintoinen. Estääkö Erdogan-kortti myös Ruotsin Nato-jäsenyyden?

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Varsin selvää on ainakin se, että mikäli Suomi jättäisi NATO-jäsenhakemuksen, itänaapurin reagointi asiaan on varmasti raju ja arvaamaton. Suomen NATO-jäsenhakemus sopisi kuin nenä naamaan Putinin sisäpoliittisiin tarpeisiin, käytäntöihin ja propagandaan Ukrainan ohella.

Voi siis todellakin olla, etteivät muut NATO-maat halua kärjistää tilannetta Venäjän kanssa edelleen yksistään Suomen turvatakuiden takia. Täten Suomen liittyminen NATO:n sateenvarjon alle myöhästyi pahasti ja se olisi tullut tehdä aiemmin ja viimeistää silloin, kun Balttian maat hakivat jäsennyyttä.

Ei ole lainkaan mahdotonta, että Ruotsi on jossakin vaiheessa NATO:n sisällä, mutta Suomi sen ulkopuolella.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Venäjällä ja Turkilla on erinäisiä yhteisiä piirteitä.
Ne ovat kumpikin menneisyyden suurvallan suoranaisia seuraajia alueillaan, tosin supistetuin rajoin. Imperiumin mahdin haikailu ja menetetyn imperiaalisen ja alueellisen suurvallan mahdin palauttamisyritykset leimaavat niitä.
Se, että ne nyt ovat löytäneet toisensa, on yhtä luonnollista ja toiminnan dynamiikkaan kuuluvaa, kuin se, että vain kolmisen vuotta sitten ne eivät olleet järin hyviä kavereita.

Venäjästä on sanottu hieman viileästi, mutta osuvasti:

Venäjällä ei ole ystäviä eikä vihollisia: sillä on vain intressejä.

Aina ei edes toimi se toinen aksiooma, jonka mukaan sinun vihollisesi on (automatic) minun ystäväni. Tosin se ei estä niinkin olemasta.

Mutta ne yhteiset intressit, jotka nyt Lähi-Idässä ovat vieneet Venäjän ja Turkin side by side -tilaan, näyttäisivät olevan sen verran pysyviä, etten veikkaisi tämän "ystävyyden" ihan pian vakavasti rakoilevan, vasta myöhemmin.

Nyt alueella jo jaetaan maita ja mantuja, vanha brittiläis-ranskalaisen imperiumin jakomaa on joutunut uuden konstellaatiomuodostuksen kohteeksi, ja nyt selkeämmin kuin sataan vuoteen. Tähän olotilaan tuo oman mausteensa Yhdysvaltain ainakin osittainen vetäytyminen tai haluttomuus satsata entiseen tapaan alueen "hoiteluun".

Mitä tekee EU? Siltä on hanskat tippuneet maahan jo aikaa sitten. Kiinan roolia seuraan. Mutta keskeiset jakoavaimet ovat nyt Ankaran-Moskovan akselilla. Ei Erdogan ala apumieheksi, mutta hänellekin sopii Putinin läsnäolo, yhdessä riittävän voimakkaina.

Turkin ja USA:n suhteiden tilan muotoutuminen kurdi-/kurdistan -kysymyksen tiimoilta ja ison alueellisen kuvan kannalta on seurattava asia.

Mehän tavallamme olemme olleet kummankin jakokaverin kavereita, niin Venäjän kuin EU-porstuassa kohta sukupolven kolistelleen Turkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset