Veikko Huuska

Ajautuuko Yhdysvallat sisäiseen sotaan?

Ajautuuko Yhdysvallat sisäiseen sotaan?

*

Meidän ei pidä kysyä, ajautuuko Yhdysvallat sisällissotaan.  Oikea kysymys on, miksi Yhdysvallat ei jo sodi.

Mutta sehän sotii.  Sisäinen sota on jo käynnissä, ollut monta vuotta, tosin piilevänä mutta näkyvänä, ei täysin militaarina, vielä.

*

Kipinä vaan puuttuu, jotta koko maa palaisi avoliekillä.  Nyt se kytee ja kitkuaa.

Yhdysvallat on lähellä sitä rajaa, jolta ei ole paluuta.  Rajaa, jonka ylittäminen on ylitys ilman paluuta.  Paha kyllä se on rajan lähellä, mutta jo rajan väärällä puolella.

Se on pitkän vihan vihan ja syvän separaation tulosta.  Yhdysvallat ja sen kansa on astunut Rubikoninsa yli, vaikka ei sitä vielä tiedä, eikä havaitse että sen sukat ovat litimärät.

*

Rodney King –syndrooma.  Yhdysvalloilla sylissään erillisyys, viha ja aseet.  Se on niin näkyvää ja havaittavaa, että voi vain ihmetellä, miksi tätä vaarallista trinity on niin huomaamaton, salattu monilta.

Tähän täytyy vastata vastakysymyksellä: miten oli mahdollista, että Rodney sai maassa makaamalla ja iskuja vastaanottamalla kokonaisen kaupunginosan syttymään ja palamaan.  Siksi kun väärät rakenteet ja räikeä yksittäistapaus vain pelmahtivat tuleksi ja liekeiksi, kun joku heitti kipinän tähän sekoitukseen.  Yhdysvaltain tihentynyt ja kaasuuntunut tilanne vain odottaa kipinää, että joku heittää soihdun valmiiksipuristettuun kaasuun.

Siksi meidän ei pidä kysyä, miksi yksi RK-väkivalta puhkesi, vaan miksi ei tämän enempää rodney-väkivaltaa.

*

Sumean vihan ja oikeudettoman rangaistuskäytännön oikein kukkea ilmentymä on #MeToo –liike ja sen saama laaja huomio ja eittämätön kollektiivinen hyväksyntä.  Vain harvoilla on ollut kanttia suhtautua pidättyvästi tuohon huumaan, joka on tempaissut miljoonat mukaan kaivelemaan menneitä ja syyttämään nimettyjä tai nimeämättömiä henkilöitä. 

Siinä kelkassa yhteinen tuohtumus, monessa mielessä lähtökohtaisesti aivan oikea, aito ja perusteltu, on vain muuntautunut ajalle ja hengelle niin ominaiseksi kollektiiviseksi lynkkaushurmaksi, jossa jo filmattuja elokuviakin kuvataan uusiksi, jotta saadaan ”hylkiö” pois kuvaruuduilta ja valkokankaalta. 

Hänestä tehdään epähenkilö, paljon avoimemmin ja härskimmin kuin Stalinin Neuvostoliitossa aikoinaan.

Siellä sentään Isä Aurinkoinen välitti järjestää näytösoikeudenkäyntejä, nämä meidän aikamme kellokkaat ja tuomarit eivät moiseen vaivaudu, vaan enemmän tai vähemmän todentamattomien, mutta liki aina missään tuomioistuimessa tuomitsemattomien, tekojen ja härskiyksien sanktiointi on tätä aikaa. 

Mitkään alkeellisetkaan tutkimisen välttämättömyyttä korostava puheet eivät saa tilaa, mitkään syytetyksi joutuneen kuulemisen keinot ovat pannassa, mitään lakeihin ja paragraafeihin määritellyt oikeuskäytännöt, valitusoikeuksista, todistelusta, pelkän syytöksen nojalla tapahtuvasta julkisesta leimaamisesta tai rikkoksen tekijäksi nimeämisestä yms. puhumattakaan on visusti unohdettu.  Kun on sellainenkin ulottuvuus, kuin rikosten vanhenemissääntö.  Vain murha ei vanhene koskaan. Samoin voidaan muistaa lainkäytön periaatteisiin kuuluvan kohtuudellisuuden: sanktio erilaisine seurannaisineen ei saisi olla kohtuuton tekoon ja tapaukseen nähden.

Asialla ovat ihmiset, jotka toisissa tilanteissa ensimmäisinä ovat vetoamassa lakiin, kansanvaltaan ja oikeuskäytäntöihin – niin ja ihmisoikeuksiin.  Soveliaassa kohdassa nämä lahjakkaasti unohdetaan.

En voi arvostaa maata ja mentaliteettia, joka elää tällaisessa pulssissa.  Missä ovat itsensä likoonpanevat laillisuushenkilöt, ihmisoikeusihmiset ja kohtuuden ystävät?  Onko Catherine Deneuve ainoa järkensä säilyttänyt?

Mitä tapahtuu kun jotkin laajaa hyväksyntää ja ajan henkeä myötäilevä, sitä herkin sormin näppäilevä, taho keksii nostaa kuohunnan jotain presidenttiä tai muuta napahenkilöä tai ryhmää vastaan. 

Silloin lynkataan kaduilla, ihan fyysisesti, eikä enää vain virtuaalisesti.

*

Yhdysvallat elää jatkuvassa sokerihumalassa, ja siellä elää vahva amerikkalaisen unelman harhainen eetos.

Amerikkalainen köyhä on sokerin ja rasvan toppaama obeesi häviäjä, maailman pullein köyhä koskaan. 

Kaksipuoluejärjestelmä ja eriytyneet aatejärjestelmät ovat taanneet sen, että mitään toimivaa dialogia ei yhteiskunnassa käydä.  Kulttuurisesti ja toiminnallisesti ihmiset ovat jakautuneet fraktioihinsa, niin sosiaalisessa mediassa kuin kansalaisyhteiskunnassa, että mitään kosketuspintaa ei enää ole.  Politiikkaa olisi se alue, jossa voisi ja pitäisi käydä tehokasta, ratakisuihin pakottavaa keskustelua ja sovittelua, mutta se on ajat sitten lopetettu, lakkautettu.  On vain omat lukitut kannat ja mielipiteet.  Eikä Obama suinkaan ollut tässä mikään sillanrakentaja, hän kaivoi juoksuhautoja siinä missä muutkin edeltäjänsä.  Paha vain, että Obama ilmeisesti oli viimeinen, jolla olisi ollut tilaisuus neuvotella ja höylätä, mutta hän ei edes yrittänyt, tappion uhallakin.  Trump ei tullut avaruudellisesta tyhjyydestä, vaan hän on tulosta menneestä, Trumpissa USA maksaa raskaita sanktioita menetetyistä vuosista.

*

Mutta Yhdysvaltain velkalasti on pidempi.  Vaikka Yhdysvallat onkin syntynyt jo 1770-luvulla, se on valtiona ja kulttuurina niin nuori, elastinen ja muuntunut, että sillä ei ole sitä kaksoisvirtain-kreikkalaisen menneisyyden kulttuurista köliä, joka Euroopalla on – tai ainakin joskus on ollut, niin ainakin uskotaan.  Siltä puuttuu sellainen vakauttava kulttuuris-valtiollinen suunnin, joka vanhoilla kulttuureilla on, Eurooppa, Kiina..

Läntisenä johtavana talous- ,sotilas- ja valtiomahtina Yhdysvallat vannoo, nimellisesti, demokratian, ihmisoikeuksien ja laillisuusperiaatteen nimiin.

Mutta käytännössä se on kaukana, hyvin kaukana tästä julistetusta ideasta ja lippulinnasta. 

Missä on yhdysvaltalainen demokratia, eihän kansanvalta siellä toimi, vaan rahanvalta, kaikkialla, läpi yhteiskunnan.

Missä ovat ihmisoikeudet, eihän ihmisoikeudet siellä toimi, vaan rahanoikeudet, ihmisillä ei monilla elämänalueilla ole mitään oikeuksia, ja nekin jotka ovat, jäävät nimellisiksi tosielämän tulikokeissa.

Missä ovat laillisuusperiaatteet, eihän laillisuusperiaatetta ole eikä sitä toteuteta, vaan rahan ja mahdin oikeudet jylläävät, lakeja avoimesti halveksitaan, niitä ei panna täytäntöön, rahalla voit ostaa vapauksia, lait laaditaan rahan silmämäärällä, sen lujassa ohjauksessa, ja kirjoitettuja lakeja – niihin suhtaudutaan elastisella kissamaisuudella.

On aikamme suuria bluffeja ja kollektiivisia valheita uskoa ja nähdä Yhdysvallat jonain julistettujen periaatteidensa täyttymyksenä.

*

Tämä entropia on murentanut Yhdysvallat.  Se on tehnyt maasta vihan pesän, jossa improvisointi, militarisointi, toiseus, ohjelmallinen dissaus ovat uusi normaali.

Miten maa pysyy kasassa?

Ei se pysykään.  Se on jo nyt kaksi maata ja kaksi kansaa, samojen rajojen sisälle tungettuna, toinen toistaan ahdistaen ja toisistaan ahdistuen.  Maa ja valtio ei ole kenenkään sydämessä, vaan oma heimo ja legioona.  Muusta viis.  Kukaan ei enää aja Yhdysvaltain hyvää, vaikka kaikki häviäisivät minä en halua menettää tätä peliä.

*

Sytykkeet ja energia on jo, vain sytytin puuttuu

Katsokaa yhdysvaltalaisia televisio-ohjelmia.  Siellä kiroillaan ja perseillään, empimättä ja rajoituksetta.  Eivät ne edes yritä rajoittaa vihasanoja, likasankoja, ne vain piipataan peittoon ja hämytetään peittopalloilla. 

Ovat lakanneet edes yrittämästä arvokasta ja asiallista seurustelua, normipoikkeamat vain teipataan piiloon, vaikka kaikki havaitsevat ja tietävät, mitä sanotaan.  Mikä tehokas tapa ylläpitää ja läpiajaa koko yhteiskuntaan tätä järjetöntä epäasiallista kielenkäyttöä, ruokkimalla ruokkia vihaa?

Voiko kaksinaismoraali enää näkyvämmin leimata kansakunnan sisäistämiä ja perinjuurin omaksumia kaksoisstandardeja?  Trikkien rakastajat.  Tämä jakomielinen väki etsi itselleen messiaan ja huusi hänet päämiehekseen, Trumpiksi.  Jos Donald J. Trumpia ei olisi ollut, kansa olisi luonut sellaisen itselleen.

*

Jonain päivänä ihmiset ihmettelevät ja halveksivat itseään, heidän silmänsä avataan ja he hämmästelevät miten mieletön oli Occupai Wall Street –liike, kun sen edustajat majoittuivat kaupungin kaduille ja aukioille, kärvisteli märissä teltoissa ja piti pientä tulta. Miksi se pani itsensä likoon ja hävisi.  Miksei se pannut noita luikureita, sitä 1 prosenttia, kärsimään.  Ei Wall Streetiä sillä vallata, että jotkut pitävät telttaleiriä kaupungilla.  WS vallataan räjähteillä, kohdeiskuilla, verellä ja kärsimyksillä, mutta kärsijöiden pitää olla oikeita, ei meitä.

En haluaisi herätä siihen päivään, jona miljoonat äkkiä havaitsevat, että he itse voivat tehdä ”jotain” tälle vääryydelle: he voivat tehdä ja – he tekevät.  Eikä se ole kovin kaunista eikä esteettistä, mitä he porukalla keksivät tehdä.

*

Jollei miljoonien päätä olisi sekoitettu tällä kohkaamisella, maa ei olisi päässyt näin pahaksi.  Viholliskuvat ja reaaliolot eivät olisi näin brutaalit; olisi ollut jokin jarru.  Massojen jarru, joka olisi hillinnyt menoa ja kuvia.

Yhdysvaltain vaalit 2016 osoittivat yhdysvaltalaisten todelliset arvot ja tarpeet.  Huikaisevien valojen ja lahjomattomien kameroiden edessä tuo maailman uskonnollisin maa ja kansa huusi vapaaksi barrabbaansa ja myytti muuttui todeksi.

Kun nykyhetki on sietämätön, kauheinkin teko muuttuu tavoiteltavaksi, jotta sietämätön loppuisi.

Toiseus, vihaohjelma ja tosiasiallisten sähköaitojen jakama maa.  Voiko välinpitämättömyys jatkua?  Rauhanomaisen rinnakkainelon vähäisetkin edellytykset on poljettu maahan, se on mahdottomuus.  Yhteenoton kaikki aineelliset ja henkiset tekijät ovat jo koossa.  Kipinä puuttuu.  Se on pieni puute, kevyesti korjattavissa.

*

Lännen liberalismin (laaja käsite) luonnollinen opponentti oli saksalais-venäläinen kommunismi, se oli sähköpaimen, joka piti liberalismin järkevänä.  Järjissään.

Järjetön siitä tuli, kun se erikoistui rikkaiden papistoksi, rahamiesten takuumieheksi.

Ihmiset eivät ole ensisijaisesti yksilöitä, vaan kulttuurin ja yhteiskunnan osia.

Kun Yhdysvalloista tuli vain rahantekokone, joka suojeli suurpääomaa ja konserneja, siitä karisi sekin vähä kulttuurinen kerros ja silaus, joka sillä oli ollut.  Siitä tuli pelkkä talousvaltio, suuren rahan yövartija.

Ilman kulttuuria ihminen on vain finanssifasismin uhri, nyljettävä.  Talousvaltion osasana yksilö on varma häviäjä.  Luuseri, olla ei ole kykyä jalompiin tavoitteisiin, eikä yhteistoimintaan, sillä niukkuuden laki.  Sen hän tajuaa, vaikkei muuta. 

*

Transendentiaalinen minä on täysin vieras yhdysvaltalaisille, he eivät tunnista, eivät kaipaa sitä, ja se kuitenkin on syvintä ja pisintä, mitä ihmisessä on.

Itseään pidemmän tajunnan omaava ihminen ymmärtää, sydämestään, että minä olen se, joka päätän, arvoni, historiani, tavoitteeni.  Sen, minä päätän, minkä hyväksi minä ponnistelen.

Mutta amerikkalaisille on se annettuna, raha, sen tekeminen, sen ajatteleminen.

Aristotelinen, rationaalinen yhteiskunta, on loppu.  Se on kuollut, vainaa, Yhdysvalloissa. 

Emotionaalinen preferenssi on vallannut sielun ja sydämen:

tunteminen, tykkääminen.

Eletään sekasortoista aikaa, ei ole selkeitä säveliä, ja maassa eletään sen mukaan, ”miltä tuntuu”.  Niinpä juostaan virvatulten perässä.

*

Järjen käyttö analyysin välineenä ei koskaan vanhene, saati tyhjene.  Tämä valistuksen hanke on jollain lailla taittunut.  Kun yhteiskunta on valmis, kansalaisyhteiskuntana, hylätty ja purettu, jäljelle jää vain yövartija, joka vartioi rahatehtaiden rauhaa, ja karkoittaa tunkeilijat kauas pois.

Kun yhteiskunta on valmis, ihmisten kannalta, ja kuolleena, purettuna se on kaikkein valmein, ihmisten pitäisi havahtua.  Mutta he luopuvat kallisarvoisesta elämästään, yksilö nousee yhteisönsä ulkopuolelle.  Heidän pitäisi miettiä yhdessä ja toimia yhdessä.  Mutta he alkavat päättäväisesti itkemään.

*

Kun viha yltyy yli kaikkien rajojen, sen täytyy purkautua.  Aivan kuten universumissa ei voi olla tyhjiöitä, vaan ne väistämättä täyttyvät, jos sellainen alkaa ilmetä, niin samoin myös viha, joka paisuu ja paineistuu, jossain vaiheessa purkautuu.  Samoin kuin tyhjiö täyttyy, myös paisuva viha purkautuu.

Tässä ajassa vihaa ei ole edes yritetty rajoittaa.  Sitä on vain yllytetty.  Pakkohan sen on pelmahtaa.

Jossain vaiheessa tehokas vaikuttaminen toisin ajattelevia kohtaan ei enää tunnu kavahduttavalta ja torjuttavalta, vaan houkuttelevalta, melkeinpä kuin velvollisuudelta. 

Pisteessä, jossa epäilyskin vihan kohteen jatkuvasta häpeämättömästä olemassaolosta alkaa tuntua sietämättömältä, ja kohteen tuhoamisen ajatus alkaa tuntua entistä hyväksyttävämmältä,.aletaan myös tätä ajatusta  laajasti panemaan toimeksi.

Kun tuhoaminen ei tunnu enää vain mahdollisuudelta mahdollisuuksien joukossa, vaan se alkaa tuntua hyväksyttävältä ja suorastaan historialliselta velvollisuudelta, silloin Prometheus on tuonut sen kipinän.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Deneuve, joka on vain yksittäinen indikaattori tässä, mutta paljastava ja oireellinen;

Le Mondessa julkaistun joukkokirjeen allekirjoittajina on muun muassa esiintyjiä, kirjailijoita ja akateemikkoja. Heidän mukaansaa kampanja on lähtenyt käsistä ja muuttanut ilmapiirin seksuaalisesti ahdasmieliseksi.

– Tämä pakkomielle lähettää "sikoja teuraaksi" ei todellakaan auta naisia voimaantumaan, vaan palvelee niiden tarkoitusta, jotka haluavat rajoittaa seksuaalista vapautta – esimerkiksi ääriuskonnollisia tahoja.

https://www.mtv.fi/viihde/hollywood/artikkeli/rans...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Deneuve oli yksi sadasta Le Monde -lehdessä julkaistun kirjeen allekirjoittaneista ranskalaisnaisista, joiden mukaan ahdistelusyytöskeskustelu on mennyt liian pitkälle. Konkarinäyttelijä perusteli allekirjoitustaan Liberationissa julkaistussa kirjoituksessa.

- Rakastan vapautta. En pidä nykytilanteesta, jossa jokainen tuntee olevansa oikeutettu tuomitsemaan ihmisiä. Aikakaudesta, jossa sosiaalisessa mediassa rangaistaan ja usein media lynkkaa ihmisiä, Deneuve kirjoitti.

IL, 15.1.2018; http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201801152200...
*

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olipa siinä väkevää retoriikkaa. Taitavaa metaforista pohdintaa.

Täytyy kuitenkin muistaa, ettei USA juuri näinä aikoina ole muuttunut keskustelu- ja kommunikaatiokulttuuriltaan sellaiseksi kuin se on nyt eikä rahan valta siellä mitään uutta ole. Vaikka menisimme ajassa sata vuotta taaksepäin, niin havaitsisimme aivan samat eroavaisuudet eurooppalaisten silmälasien läpi katsoen. Ja toki 60-luvun kansalaisoikeusliikkeen kulta-aikana yhteiskunnallisten ongelmien konkreettinen ilmeneminen oli vielä huomattavasti selvempää kuin tänä päivänä.

Tuohon alussa mainitsemaani väkevään retoriikkaan palatakseni seuraava toteamus varsinkin on aika raju, jos sitä vakavana kehoituksena pidetään:

"Miksei se pannut noita luikureita, sitä 1 prosenttia, kärsimään. Ei Wall Streetiä sillä vallata, että jotkut pitävät telttaleiriä kaupungilla. WS vallataan räjähteillä, kohdeiskuilla, verellä ja kärsimyksillä,..."

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Olet yksi niistä,jotka tulkitsevat Deneuven sanoman oman ideologian pönkittämiseen.Tämän takia näyttelijätär katsoi itsensä pakotetuksi tarkentamaan viestiään.Tuskin se sinultakaan on ohi mennyt.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#4.
viitaan kommentteihin #1 ja #2.

Ymmärtänet kuitenkin, minkälainen paine Catherinea on kohdannut sen kirjelmän julkitulon jälkeen? Ei hänellä kaiketikaan ollut kotirauhan yms. suhteen muuta mahdollisuutta. Näin tätä nyt pelataan.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Trump puhui monet amerikkalaiset ”pyörryksiin” ja valittiin presidentin virkaan. Demokratiassa älykkäällä ja älyttömällä ihmisellä on yhtäläinen äänioikeus. Kansanvillitsijät ovat käyttäneet tätä hyväkseen ”jo ammoisista ajoista lähtien.” Trump oli viimeinen hyväksikäyttäjä. Hänen valintansa jakaa amerikkalaista yhteiskuntaa. Moni häntä äänestänyt tulee huomaamaan kantapään kautta ennen pitkää sen, että on joutunut ”hyödyllisen idiootin osaan.”

Pattitilanteessa oleva budjettikiista on yksi esimerkki yhteiskunnan jakaantumisesta Yhdysvalloissa. CNN mittaa jopa sille aikaa päivissä, tunneissa, minuuteissa ja sekunneissa uutistoimituksessaan tv:ssä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mitä tulee tuohon budjettikiistan seurauksena tapahtuneeseen valtiohallinnon sulkemiseen, niin on syytä ymmärtää, että se ei amerikkalaisille ole lainkaan samanlainen indikaattori katastrofista kuin vastaava asia olisi Suomessa.

Suomi on rankeerattu maailman onnistuneimmaksi valtioksi ja juuri tämänlaisten tilanteiden kohdalla sen huomaa. Amerikkalaisille ei valtio käsitteenä merkitse samaa kuin meille. Valtio on siellä jokin välttämätön paha, jota monet eivät pidä kovin tärkeänä ylipäätään. Valtiollahan ei esimerkiksi ole USA:ssa koskaan ollut juuri mitään muuta "liiketoimintaa" kuin postilaitoksen ylläpitäminen. Ennen Georg Bush juniorin valitsemista presidentiksi ensimmäisen kerran republikaanisen puolueen tukijoukot esittivät ohjelmanaan "supistaa valtio niin pieneksi, että sen voi vetää alas vessanpöntöstä."

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

#6.
TV-uutisissa ainakin kerrottiin että viimeksi vastaava budjettipiikki -kiinni tilanne oli vuonna 2013. Silloin oli Valkoisessa talossa - jonka orjat ovat rakentaneet - toinen pariskunta kuin nyt.

Kun talo alkaa huojua, rakenteet ratkaisevat, niiden kestävyys. Ei mikään pidä yhteiskuntaa koossa ja järjestyksessä, ellei ole rakenteita. Yksi yritys blogilla oli kuvata - ellei suorastaan läpivalaista - Yhdysvaltain valtiollisen yhteisön rakenteiden tilaa.
Kun/Jos myrsky tulee (tuossa järjestyksessä), ei paljon merkitystä sillä, miten vanhat rakenteet ovat, ja minkälaisia myrskyjä kestäneet. Tämä myrsky on aivan uusissa sfääreissä, ei verrattavissa mihinkään aikaisempaan.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Blogisti on yksi niitä harvoja, joka on todennut tämän tosiasian, että USA voi sortua sisäisiin ongelmiin niin kuin kaikki supervallat ovat historiassa sortuneet. Tällä asialla apitäisi olla tietty linkki meidän Nato-pohdintoihin. Natohna on käytännössä sama kuin USA. Mitäs jos USA poistuu takavasemmalle ihan äkkiarvaamattta?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Tätä kehityskulkua aniharva Nato-kannattaja ottaa huomioon.

Yleensäkin olen sitä mieltä, että sitoutuminen Yhdysvaltojen agendaan on tarttumista putoavaan puukkoon. Maailman painopiste tulee muuttumaan itään ja se on otettava linjauksissa huomioon jo nyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

NATO ei ole käytännössä sama kuin USA. NATO:n pääsihteerinäkin on yleensä joku eurooppalainen ja siihen kuuluu kaksi eurooppalaista ydinasevaltiota, liki satamiljoonainen Saksan kansa j.n.e.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Pääsihteeri on täysin epäolennaista. Se kuka hyötyy eniten on olennaista. Kenen viitoittamaa agendaa toteutetaan.

Nato ei ole Nato ilman Yhdysvaltoja. Sen luonne muuttuisi joksikin muuksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #12

NATO on selkeästi Eurooppaa varten perustettu ja Eurooppa on sen "agendan" keskiössä.

USA on mukana toisen maailmansodan painolastin vuoksi, kun kahtiajako syntyi Euroopassa USA:n ollessa Neuvostoliiton ohella merkittävin Saksan miehittäjävaltio.

Jos USA nyt vetäytyisi pois NATO:sta, niin siitä seuraisi todennäköisesti Saksan hyvin nopea sotilaallinen nousu siitä alhosta, joka sille annettiin osakseen 40-luvun lopulla. Saksalaisista ei ole marttyyreiksi, he hyödyntävät mahdollisuudet.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #14

Nato perustettiin Neuvostoliittoa varten. Ja se agenda on heräsi uudelleen eloon kuolleista 2007. Eurooppa ei ottanut sitä agendakseen. Se ohjeistettiin Yhdysvalloista ja Yhdysvaltojen etuja toteuttaakseen.

Eurooppa maksaa laskun.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Juuri käytännössähän se on ja teoriassa ei.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Amerikan tiesin jo silloin, kun sitä oikeasti pitää kutsua plutokratiaksi, ei demokratiaksi. Follow the moneys sanoi eräs henkilö ja Suomestakin meinaa muodostua sellaiseksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Jenkeissä neuvottiin, jotta älä koskaan anna ensiapua hätätilanteessa. Medicit voit soittaa, that is it. Lääkäri kuitenkin haastetaan oikeuteen virheellisestä ensiavusta.

Jenkeissä neuvottiin, jotta Highway Patrolin pysäytettyä pidä kädet ratissa, ja kun poliisi on sivuikkunan kohdalla, voit ottaa auton paperit häikäisysuojan taskusta. Jos yrität avata hansikaslokeron, tulet ammutuksi.

Uima-allasvahdilla oli kirjanpito hotellissa, ettei joku väiti kolhineensa itseään uima-altaalla korvausten toivossa. Helon kiukaassa muuten ei ollut kiviä, löylynheitto ankarasti kielletty.

Niin, ja hissiin ei koskaan pidä mennä nuoren naisen kanssa kaksistaan.

Freudin mukaan USA on suuri erehdys.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Jenkeissä neuvottiin, jotta älä koskaan anna ensiapua hätätilanteessa."

Eikös siellä myös velvoiteta lääkäreitä sitä ensiapua antamaan. Muutoin se tulkitaan laiminlyönniksi lääkärin taholta ja juridiset seuraamukset ovat vielä varmempia.

Isäni kertoi aikoinaan ystävästään, joka oli tekniikan tohtori. Hän oli jollain laivalla matkustajana ja matkustajaluettelossa hänen tittelikseen oli kirjoitettu vain "tohtori". Yhtäkkiä tuli kuulutus: "Tohtori Pohjanpaloa pyydetään saapumaan komentosillalle". Siellä oli nuori nainen, joka oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja kutsuttua henkilöä pyydettiin katsomaan sitä. Hän oli ilmoittanut, että ei hänellä mitään sitä vastaan ole, että katselee tytön sääriä, mutta hän on tekniikan tohtori eikä pysty paljon auttamaan.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Vaikea sanoa. Suomessahan tällainen velvolisuus on. Jenkeissä on vielä sillä tavalla sekavampi tilanne, että lääkärinoikeudet ovat osavaltiokohtaisia - jos potilaasi on matkoilla naapuriosavaltiossa, et välttämättä voi sinne määrätä lääkkeitä.

Varmaan psykiatrin erikoisala olisi lieventävä asianhaara :-)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Yhdysvallat on siis The United States of America.

Mutta se ei ole Yhdistyneet Yksilöt - United Individuals.
Eikä se ole myöskään Yhdistynyt Kansakunta - United Nation.

Onko muuten toiminnassa yhtään järjestöä tai muuta tahoa, joka oikeasti ponnistelisi Yhdysvaltain kansakunnan ja kansalaisten YHDISTÄMISEN puolesta?
Niin monet ponnistelevat Yhdysvaltain hajoittamiseksi, romuttamiseksi ja murentamiseksi.

Olisi oikein positiivista, jos olisi edes yksi ihminen tai järjestö, joka kaikin voimin tekisi työtä yhtenäisyyden, Unity´n puolesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset