Veikko Huuska

Miksi Suomi ei liittynyt NATOon – ja milloin se olisi voinut tapahtua?

Miksi Suomi ei liittynyt NATOon – ja olisiko pitänyt?

*

Tri, kolumnisti, poliitikko Jukka Tarkka tarkastelee tuoreessa kirjassaan Muistumia, pidemmässä perspektiivissä Suomen Nato-kysymystä.  Ja myöskin Yhdysvaltain näkökannalta.

Tarkan mukaan Yhdysvaltain suhtautumisessa Suomen jäsenyyskysymykseen on tapahtunut muutoksia, jotka itseasiassa ovat hämmästyttävän suuria. 

Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan.  Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.

Suomalaiset vakuuttivat, että juu kyllä.  Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa.  Ja tämän tietysti yhdysvaltalaiset tajusivat ja oivalsivat. 

Mutta sitten 1990-luvun lopulla rupesi yhtäkkiä kehittymään sellainen tilanne, että ei Yhdysvallat ollenkaan ollut kiinnostunut Suomen  Nato-jäsenyydestä.  Päinvastoin.  Suomi käyttäytyi heidän näkökannaltaan katsellen aika epäilyttävällä tavalla ja kummallisella tavalla.

Se asia, joka Suomen käytöksessä silloin herätti Yhdysvalloissa epäilyksiä ja epäluottamusta oli Suomen hyvin läheiseksi kehittynyt yhteistyö Viron kanssa, joka siinä vaiheessa oli Yhdysvalloille ja Natolle tuntematon vaikea alue.  Silloin vielä ei Viron ja Baltian maiden Nato-jäsenyydestä puhuttu muuta kuin hiljaisella äänellä kulisseissa.  Ja silloin Baltia oli poissa Yhdysvaltojen ja Naton pelikentältä – ja Suomi näytti olevan hakeutumassa tälle, Yhdysvaltojen ja Naton näkökannalta tuntemattomalle ja epätoivotulle alueelle.

Tämä oli Muistumia-kirjaa tehdessäni hyvin mielenkiintoinen ja kummallinen asia, sillä silloin 90-luvun ihan lopussa, muistaakseni vuonna 1999 me saatiin tuolla Nuorsuomalaisten porukoissa kaveripiireiltämmme sellaisia tietoja, jotka viittasivat juuri siihen, että Yhdysvaltojen kiinnostus Suomen Nato-jäsenyyteen on lopahtamassa.   

(Huom.: Erkki Tuomiojan arvio Tarkan kirjasta täällä: https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/ )

Ja minä en silloin ollenkaan ymmärtänyt, enkä uskonut sitä, että mikähän vedätys tässä oikein on. 

Ja nyt kun minä sitten tein tätä kirjaa, ja pöydälle rupesi sitten kasaantumaan taustatietoa enemmän, yhtäkkiä minä huomasin, että tämä irralliselta, kummalliselta silloin näyttänyt pikkuinen tiedon palanen loksahti siihen isoon kuvioon kauhean luontevasti ja tuntui yhtäkkiä uskottavalta ja mielenkiintoiselta.

Se on tämmöisten kirjojen teossa kaikesta kivointa, kun yhtäkkiä semmoinen asia, joka vaikuttaa oudolta ja ihmeelliseltä rupeaakin näyttämään johdonmukaiselta, ja asettumaan ison kokonaisuuden johdonmukaiseksi osaksi.

(Huom.: Tarkan oma esittely kirjastaan; http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html )

Toimittaja Päivi Neitiniemi kysyy: Natoon menoa on perusteltu Venäjän uhalla ja Natoon menemättömyyttä on perusteltu Venäjän uhalla, niin että minkälainen uhka Venäjä mielestänne on?

Jukka Tarkka: Parinkymmenen vuoden aikana (Venäjä] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten. 

Sellainen uhka se on.

Joidenkin mielestä tästä seuraa se, että pitää olla hiljaa omassa kolossaan eikä vikistä.  Ja toisten mielestä täytyy varautua siihen, että jos tämän tyyppisiä suuria ongelmia tulee Suomen osalle, niin niihin pystytään reagoimaan ja puolustautumaan. 

Neitiniemi: Eli yhdyttekö niihin, jotka ajattelevat, että esimerkiksi Baltian tai Viron on järkevää pelätä Venäjää? 

Tarkka: Niillä on siihen erittäin vahvat historialliset perusteet, ja perusteet myöskin sillä tavalla, että kun luetaan Venäjän nykyinen voimassa oleva sotilasdoktriini, siellä lukee kyllä niin harvinaisen selvästi sellaiset asiat, jotka viittaavat suoraan siihen, että Balttian maiden huolestuminen Venäjän käyttäytymisestä on erittäin aiheellista.

Ja se tarkoittaa myös sitä, että kun Balttian mailla on perusteitä tämänkaltaiseen ajattelutapaan, niin se vaikuttaa kyllä myös Suomen asemaan.  Ei Suomi ole erillinen saari.  Me olemme siinä samassa liemessä, kiitos kysymästä!” – Näin siis valt.tri Jukka Tarkka Yleisradion haastattelussa heti joulun jälkeen.

Lähde: YLE, Radio1, Ykkösaamu, ke 27.12.2017 kelo 08:10, haastattelijana toimittaja Päivi Neitiniemi;

Haastattelussa tietokirjailija, valt.tri. Jukka Tarkka, keskustelunaiheina mm. presidentinvaalit, Venäjä, työelämä ja 2018. Linkki: Areena: https://areena.yle.fi/1-4280940 ajassa: 00:00 > 20:20saakka.

http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html

*

Joitain huomioita Tarkan haastattelulausunnon johdosta

Otan tähän pari aikajanaa: Yhdysvaltain ja Suomen ulkopoliittisten johtajien suhteet ja saumat.

Presidentit: USA ja Suomi

George H.W. Bush 1989-1993  *  Mauno Koivisto 1982-1994 (kavereita)

Bill Clinton 1993-2001   *  Martti Ahtisaari 1994 – 2000 (Jeltsinin aika, Venäjä heikkona, Nato liudentui)

George W. Bush – 2001 – 2009  *  Tarja Halonen 2000 – 2012 (”jääkausi”, terrorismin vastainen sota)

Barack Obama 2009 – 2017  *  Sauli Niinistö 2012 – 2018 (USA – Suomi –suhteiden normalisoituminen ja lähentyminen)

*

Aikaikkuna josta Suomi ei hypännyt

Toistuvasti on palattu siihen, että Suomi ”nukkui” jonkin ohi, ehkä onnensa, joskus 1990-luvulla, jolloin ”olisi pitänyt hakea ja liittyä Natoon”.

Mutta eihän se tullut kysymykseen presidentti Koiviston valtakaudella (1982-1994).  Koivisto oli kekkoslaisempi kuin kukaan uskoo, ja noudatti niin kekkoslaista politiikkaa, että huimaa, - vaikka aika ja Venäjä oli muuttunut.  Koivistolla oli 1950-luvulta lähtien linkit ulkopolitiikkaan ja venäläisiin, ja niin konventionaalisessa muodossa, että hän jähmettyi sen rämeisiin, eikä missään olosuhteissa pystynyt luovaan ja orientoivaan ulkopolitiikkaan.

Oliko sitten Suomen amerikkalaistyylisimmän presidentin, Martti Ahtisaaren, aika, - se, jona olisi pitänyt hypätä Pohjois-Atlantin liiton vesiin?  Siis vuodet 1994-2000? 

Jukka Tarkka sanoo edellä:

”Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan.  Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.”

Hän puhuu siis presidentti Bushin, vanhemman Bushin, valtakauden loppuvuosista, jolloin meillä elettiin vuoteen 1992 saakka Koiviston aikaa.  Pitkät miehet, ja jäykät, Bush ja Koivisto, kohtasivat jonkinlaisina sielunkumppaneina ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa, jonka kaikkein intiimeimmät, muun muassa Natoa, koskevat osat ovat vielä salatut.  Koivisto pani muistelmiinsa ne palat, jotka sopivat hänen agendaansa.  Ymmärrettävää, joskin ikävää, on se, että hän vaikeni ja salasi likipitäen kaiken, mikä koski NATOa.

Clinton, Bushin seuraajana myötäili virkakunnan, joskin normaalilla tavalla vaaleissa vaihtuneen, näkökantoja Suomen houkuttelevuudesta NATOn jäseneksi, mutta jatkuttuaan noin 90-luvun puoliväliin, tämä kiinnostus laimeni.  Siitä hieman enemmän alempana, ”suoraan hevosen suusta”, eli presidentti Ahtisaaren itsensä kertomana. 

Ahtisaari priorisoi virkakautensa alussa 1994-1995 Suomen lännettymisen ohjelmassa ensisijaiseksi ja tärkeimmäksi kaupallis-taloudellisen, niin kuin hän sen näki, integroitumisen Läntisiin yhteisöihin, Suomen EY:n (Euroopan yhteisöt) eli sittemmin EU:n (Euroopan Unioni) jäseneksi pääsemisen.  Tähän hän suorasukaisesti kytkee emu-jäsenyyden, vaikka ei sitä itse, eikä juurikaan kukaan jäsenyyden puolesta puhunut, maininnut.  Siis tuolloin, kampanjoitaessa jäsenyyden puolesta.  Myöhemmin emu-jäsenyys hahmottui itsestäänselvyytenä, vaikka Ruotsi ei siihen hairahtunutkaan.

Ahtisaari muotoili Länsi-integraation näkemyksensä vuonna 2015 näin:

”Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.

Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.”

Eli hän esittää näkemyksen, jonka mukaan koko ”jack pot” eli jäsenyys EU:ssa, Emussa ja NATOssa olisi ollut ”liikaa” Suomen kansalle, noille pässinpäille (!), joten kannatti satsata poliittisesti lievimpään vaihtoehtoon, matalimman kynnyksen jäsenyyteen, eli siis Euroopan Unionin jäsenyyteen, koska hiljaa olemalla, ”saatiin” ikään kuin kaupan päälle Emu-jäsenyys.  Jos samaan pakettiin olisi myllätty vielä NATO-ehdokkuus ja hakemus, olisi liika voinut olla liikaa.  Tämän voi lukea niin, että otettiin ”varma” EU-jäsenyys, eikä haluttu riskeerata sitä samanaikaisella Nato-vouhkaamisella, joka olisikin ilmeisesti johtanut vähintäinkin Nato-kielteiseen ratkaisuun, joka olisi pitkäksi aikaa lukinnut Suomen NATO-oven kuuden tuuman rautanauloilla umpeen. 

Nyt ja edelleen Suomi voi ”lonksutella” NATO-ovea.  Eli aivan kuin Jukka Tarkka haastattelussaan 27.12.2017 myöskin sanoi: (vapaasti muistista): Vastuullisen presidenttiehdokkaan, jonka täytyy huomioida sekin ”vaara” että tulee valituksi hakemaansa virkaan, on viisasta pidättäytyä ilmaisemasta mitään varmoja kantoja NATOn suhteen, vaan pitää vaihtoedot avoimina.  -  Tästä seikasta olen muuten täysin samaa mieltä Tarkan ja Niinistön kanssa.

*

NATOn seitsemän laajentumaa

Nato perustettiin 4.4.1949, jolloin perustajajäseniä oli 12 maata, mukana kolme pohjoismaata, Norja, Tanska ja Islanti.

Sittemmin NATO on laajentunut seitsemän kertaa.  Suomen kannalta kenties potentiaalisimmat ”aikaikkunat” olivat Neljäs laajentuminen vuonna 1999 – sekä viides laajentuminen vuonna 2004.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato

Vuoden 1999 oven aukaisuun paineleminen olisi tapahtunut siis Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla, jolloin hänen asemansa oli jo kutakuinkin hutera, ja hänen entinen puolueensa SDP oli jo vakaasti päättänyt panna hänet vuoden 2000 presidentinvaaleissa ”vaihtoon”. 

2000-luvulla maa sain päämiehekseen naisen, jonka vegetatiivinen järjestelmä jo rasiintui pelkän NATO-sanan lausumisesta.

*

Ikuisen rauhan illuusio

Toteutunut EU-jäsenyys, sitä edeltänyt ”eurokuntoon laitto”, 1991 alkanut syvä lama ja siitä rämpiminen ylös, tietynlainen korporatisoituminen sekä Kiina-ilmiön esiasteet – yhdessä selkäytimiin sujahtaneen Kreml-altistuksen kanssa tekivät käytännössä vaikeaksi, tosiasiassa mahdottomaksi, Suomen NATO-käännytyksen.  Pohja se oli kansankin säkissä, ihan mihin vain sen mentaliteetti ei veny.  Etenkin, kun Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi ikään kuin huokasi helpotuksesta. 

Kollektiivinen tajunta laski, että EU-jäsenyys, johon kansanäänestyksessä enemmistä (56,9 %) päätyi, merkitsi jo Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua. 

Me liityimme Euroopan läntisen yhteisön yhteyteen, minkä laskettiin riittävän, vaikkei EY/EU:lla tuolloin, eikä itseasiassa tänäänkään, ole varsinaista, todellista, sotilaallista ulottuvuutta.  Turvatakuista nyt puhumattakaan.

Mutta meillä tämä Venäjän pahimpien sapelihampaiden tippumiseen uskominen ja maailman viisastuminen, eikä vähiten integraation myötä, oli vielä pientä siihen nähden, mihin hairahtui meille aina niin rakas Ruotsi, joka usko siirtyneensä suoranaisesti ”ikuisen rauhan kauteen”, ja purki oman armeijansa miltei viimeiseen mieheen, jättäen vain kansainvälisen rauhantyön jämät jäljelle.

*

Ahtisaari: ”Ne pässinpäät..”

Vuonna 1994 maaliskuussa Suomen tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari ajoi voimakkaasti Suomea Euroopan Unionin jäseneksi.

Tänään julkaistu Katri Merikallion ja Tapani Ruokasen kirja Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina (Otava) paljastaa, kuinka tärkeä asia EU-jäsenyys oli presidentti Ahtisaarelle.

Oli sovittu, että kansanäänestys pidetään 16. lokakuuta. Ahtisaari toivoi nopeampaa aikataulua.

- Sanoin kokoomuksen puheenjohtaja Pertti Salolaiselle ja keskustan Esko Aholle, että Suomi menee unioniin Pohjoismaista ensimmäisenä - se helpottaa ruotsalaisten ja norjalaisten päätöksentekoa, luo myönteisen ilmapiirin. Aho ei tätä kannattanut, mutta sanoin, etten suostu muuhun. Se oli enemmänkin käskynanto kuin neuvottelu. Ei meidän tarvinnut pyytää tähän päätökseen keneltäkään lupaa eikä se loukannut Venäjää, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Tarkoitukseni ei ole ollut lännettää Suomea vaan toimia kuin normaali läntinen demokratia, Ahtisaari sanoo kirjassa. (vert. käskynanto - "normaali läntinen demokratia", vh)

- Minähän sanoin, että jos ne pässinpäät eivät äänestä EU:n puolesta, minä eroan, Ahtisaari nauraa kirjan mukaan.

- Ja minä ajattelin, että sehän olisi aivan kauheata - se voi tosiaan erota. Se olisi tosi noloa. Luulin tosiaankin, että kyllä se mokoma lähtee, jos Suomi hylkää EU:n Eeva Ahtisaari jatkaa.

Norjan ratkaisu ei miellyttänyt presidenttiä.

- Harmitti sitten, ettei Norjaa saatu mukaan, sehän on semmoinen Pohjolan Sveitsi tai rikkaitten bantustan, Martti Ahtisaari sanoo kirjassa.

Lähde: Iltalehti/Pasi Lehtinen, 20.10.2011.  Lue lisää: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml

*

Ahtisaari: Olisin eronnut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun

Presidentti Martti Ahtisaari oli valmis eroamaan, jos kansa olisi torjunut Suomen liittymisen EU:hun. Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa laittaneensa persoonansa ja uransa vaakalaudalle jäsenyyden puolesta

Presidentti Martti Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa olleensa valmis eroamaan, jos kansalaiset olisivat äänestäneet eri tavalla vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä.

– Se (lopputulos) ei ollut niin selvää, muisteli Ahtisaari Ykkösaamussa presidenttikautensa aikaista äänestystä.

En tiedä olenko koskaan asiaa julkistanut. Sanoin vaimolleni, että jos en saa suomalaisia vakuuttuneeksi siitä että EU:hun pitää mennä, niin sitten eroan. Sitten saavat hankkia toisen presidentin tähän maahan. Olisin sen myös tehnyt, hän vakuutti.

Vuoden 1994 kansanäänestyksessä EU:hun liittymistä kannatti lopulta 56,9 prosenttia äänestäneistä suomalaisista. Suomi liittyi EU:n vuoden 1995 alussa yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa.

Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.

– Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.

Ahtisaaren mukaan Venäjä ei ole Suomelle uhka, eikä se tekijä jonka vuoksi puolustusliittoon pitäisi liittyä.

– Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat.

Lähde: YLE Uutiset/Johanna Östman, 14.2.2015; https://yle.fi/uutiset/3-7805561

(Tämä viimeistään vahvistaa sen, että Mara ei ole itse kirjoittanut muistelmiaan. vh)

*

Ahtisaari IS:lle: ”Kansanäänestykset pitäisi lailla kieltää”

Presidentti Martti Ahtisaari kertoo 80-vuotishaastattelussaan Ilta-Sanomissa, ettei hänen presidenttikaudellaan vuosina 1994-2000 edes harkittu Suomen Nato-jäsenyyttä.

Syy Nato-hiljaisuuteen oli tuolloin se, että EU-jäsenyyden ja rahaliiton markkinoimisessa oli tuolloin haastetta tarpeeksi.

Martti Ahtisaarta haastellut  Lasse Lehtinen muistutti, kuinka pari vuotta sitten Ahtisaari paljasti Ylen Ykkösaamussa, että mikäli Suomen kansa olisi aikoinaan hylännyt EU-jäsenyyden, hän olisi eronnut presidentin virastaan.

Ahtisaari tunnustaa yllättyneensä, että kansanäänestys meni niin täpärälle.

– Kansanäänestys ei ole toimiva järjestelmä, ei Sveitsissäkään, ne pitäisi lailla kieltää. Niitä hyväksi käyttäen poliitikot vain väistävät vastuutaan, Ahtisaari sanoo.


Tänään, ja jo vuosia, Ahtisaari on puhunut kuuluvasti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

– Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat. Sillä ei ole mitään Venäjän uhan kanssa tekemistä enkä minä sen takia ole argumentoinut, että Natoon pitää liittyä, Ahtisaari selittää.

 

Lähde: Ilta-Sanomat, 10.56.2017: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html

*

POST SCRIPTUM:

Jukka Tarkka edellä sanoi:

Parinkymmenen vuoden aikana (Venäjä] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten. 

Sellainen uhka se on.”

*

Huuska sanoo:

Yhdysvaltain presidenttien Bush Sr. – Clinton – Bush Jr. – Obama aikana käymät tai aloittamat sodat ja sotatoimet:

*

41. BUSH, George H(erbert) Walker (1924- ), virassa 1989-1993,

Republikaani.

Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990

Interventio Liberiassa 1990.

Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.

Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.

Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.

*

42. CLINTON, William Jefferson ”Bill” (1946- ), virassa 1993-2001,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.

Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).

Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.

Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.

Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,

Serbian vs. Bosnian sota,

Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.

NATOn laajeneminen.

*

43. BUSH, George W. ”Dubya” (1946- ), virassa 2001-2009,

Republikaani.

Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..

Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003…

”War on Terror”/sota Terroria vastaan.

Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).

*

44. OBAMA, Barack Hussein II, (1961- ), virassa 2009-2017,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.

Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.

”Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) ”Durandin sota” (The War Across the Durand Line”, https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line

Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.

Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.

Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).

Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen  (vuodesta 2014).

Palkittiin Nobelin rauhanpalkinolla vuonna 2009.

*

45. TRUMP, Donald John (1946- ), virassa 2017- ..

Republikaani.

No War (Yet).

DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:

pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.

Lähde: Huuskan blogi:

Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä, 24.10.2017:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Baltian maiden imussa olisi päätös pitänyt tehdä tai Neuvostoliiton hajottua, mutta muuan presidentti Mauno Koivisto taisi torpata maan historiallisen tilaisuuden NATO:n takaamiin turvatakuisiin.

Iso ja vielä selvittämätön kysymys Koiviston Suomen NATO-vastaiseen toimintaan ja mm. vastahakoisuus Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiin on edelleen auki: Miksi ?

Vastaus tähän voi olla varsin yksinkertainen ja ehkä yllättävän selvä Koiviston omin motiivein.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Eräs näkökulma miksi suomalaiset perääntyivät 1990-luvun puolivälin neuvotteluissa:

"Silloin oli sellainen henki, että Naton vanhat jäsenmaat olivat työntämässä Baltian turvallisuutta meidän kontollemme - että Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Baltian turvallisuuden takaajia, entinen puolustusvoimien komentaja, amiraali evp Juhani Kaskeala kertoo Iltalehden Nato-Extra -lehdessä... ...Tämä käsitys varmasti vaikutti siihen, että Suomi ei halunnut liittyä Natoon, Kaskeala sanoo." (Iltalehti)

"Hurd kysyi, eivätkö Suomi ja Ruotsi voisi ottaa Baltian maita vastuulleen. Samalla ulkoministeri totesi maiden olevan indefensable, mahdottomia puolustaa.

Naton itälaajentumisen arkkitehti ja entinen USA:n apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Naton uutta johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta.

Martti Ahtisaari oli sanonut USA:n ulkoministeri Warren Christopherille, että ehdotus ei ole realistinen eivätkä pohjoismaat voi taata Naton turvallisuutta. Suomi pelkäsi USA:n lipeävän pois Pohjois-Euroopasta ja teki väistöliikkeen..." (Verkkouutiset)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

blogini 27.5.2017; http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23752...

Suomen NATO-jäsenyyskysymys 1992 Koiviston muistelmissa

27.5.2017 15:52 Veikko Huuska Manfrrd Wörner
Mauno Koivisto
Nato
Olli Ainola
29 kommenttia .

Olli Ainola kirjoitti tänään (IL 27.5.2017) miten Englanti "tyrkytti" Nato-jäsenyyttä Suomelle 1992. - http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705272200165592...

Jutun ingressi tiivistää asian:

"Suomen valtiojohto säikähti 25 vuotta sitten, kun Englanti täysin yllättäen alkoi tyrkyttää Suomelle sotilasliitto Naton jäsenyyttä.
•Erittäin salaisiksi leimatut arkistolähteet paljastavat, että Ison-Britannian hallituksen edustajat vaativat Suomea liittymään Natoon kevätkesällä 1992.
•Yllättävä ehdotus kaatui nopeasti. Brittejä hirvitti Suomen asema Venäjän kainalossa.
•Suomi on nyt vielä vakavammassa paikassa. Joudumme ennen pitkää ottamaan kantaa eurooppalaisen ydinpommin rakentamiseen."

​*

​Presidentti Koiviston muistelmat valaisevat jossain märin tätä vaihetta.

Koivisto vieraili lokakuun 1992 lopussa EY-jäsenyysprosessiin liittyen pääkallon paikalla ja tapasi mm. Komission puheenjohtaja Jaques Delorsin.

Delors kysyi: Mikä on asenteenne ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan? Vastasin: Me olemme valmiita tulemaan jäseneksi liittoon (EY) , mutta emme ole vielä jäseniä, joten sanomme olevamme puolueettomia. ... Delors kysyi: Entäs WEU? (Länsi-Euroopan Unioni). Vastasin: En voi antaa vastausta. Meidän täytyy tutkia asiaa ja harkita tarkemmin. Delors sanoi: Teidän täytyy tehdä valintanne. Vastasin: Me olemme valmiita päättämään optiostamme. -

Tässä siis jo esiintyy tuo sittemmin mitä sitkeimmin Nato-debatissamme esiintynyt muotoilu ja idea. Sitten Koivisto vielä kertaa miten hän oli tovi sitten tavannut NATOn pääsihteerin Manfred Wörnerin ennen keskusteluani EYn komissiossa. Me olemme valmiita keskustelemaan ja katsomaan, miten tilanne kehittyy. Ja edelleen: Keskustellessani Luxemburgin pääministerin Jacques Santerin kanssa toistin taas saman: Me emme asettuisi minkään yhteisesti sovittavan järjestelyn tielle, mutta tällä hetkellä suhteemme NATOon ja WEU:hun oli vielä ratkaisematta. Totesin,että yksi EY:n jäsenmaa, Irlanti, ei ollut kummankaan jäsen.

Santer korosti, että kaikkien täytyi tietää, millaisiin puolustusta koskeviin määräyksiin oltiin sitoutumassa. Pitäisi antaa sitoumus osallistua työhön yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tämä koski myös puolueettomia maita. Totesin, että Suomi oli parhaillaan siirtymävaiheessa. Me emme olleet vielä jäseniä (EY:ssä, vh) emmekä voineet olla varmoja, että meistä sellainen tulisi. Tämän vuoksi emme voineet luopua aikaisemmasta, hyväksi havaitusta turvallisuuspolitiikastamme. Vakuutin, että kun meidät olisi hyväksytty jäseneksi, olisimme valmiit ottamaan täyden vastuun. Sanoin, ettemme tunteneet itseämme uhatuiksi emmekä olleet hakemassa uusia turvallisuustakuita.

Koivisto jatkoi vielä: Me emme haluneet muodostua taakaksi tuomalla mukanamme turvallisuusongalmia liitolle, johon olimme liittymässä.

*

Tässä on nähtävä neuvottelutilanteen synnyttämää muotoilua, eihän Suomen jäsenyys yhteisössä tuolloin ollut läpihuutojuttu, asemamme karhun kainalossa oli täysin tiedostettu, eikä se missään nimessä ollut Suomen kannalta suositus.

Vuotta myöhemmin, muuttuneessa tilanteessa, Koivisto kertoo miten Viron presidentti Lennart Meri oli tiedustellut suhtautumistamme NATOon. Sanoin, ettei NATO:n jäsenyyttä ollut harkittu. Sanoin tuntevani tarvetta korostaa sitä, että Pietari-Leningradin turvallisuuden parantamisella on perusteltu toimia, jotka olivat johtaneet Suomen turvallisuuden heikkenemiseen. ...

Nämä fragmentit Koiviston muistelmista antavat niukkuudessaankin ymmärtää että Suomen turvallisuuspoliittista asemaa on puntaroitu ja siitä on kysytty suomalaisten näkemyksiä matkan varrella eri toimijoiden taholta. Tähän, muutoksessa ja muotoutumassa olevien rakenteiden keskellä on hyvinkin voitu esittää myös Ainolan esittämien lähteiden tallentamia "patisteluja", mutta kokonaiskuvan kannalta näille ei voi mitään erinomasta painoarvoa antaa.

Suomalaisille ensiarvoista oli EY-jäseneksihakuprosessin kestäessä sordinoida puolustus- ja sotilaspoliittisia ulottuvuuksia, ja samalla pelata aikaa, kuten Koiviston fragmentaariset muistelmiin tarkoin puntaroidusti kirjatut selostukset osoittavat.

Jäsenyyden varmistuttua Koivistokin saattoi julkituoda EY -jäsenyyden turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet, elementit, jotka kaikki me tiesimme, vaikka jätimme pahemmin maailmalle kuuluttamatta.

Ehkä luotimme hyväuskoisesti niiden riittävyyteen, mutta myöhemmät tapahtumat asettuvat tuon luottamuksen ankarasti koetuksen alle."

*

Toistan lopuksi: Koivisto, kuten monet pienemmätkin muistelijat, kertoo sen, minkä itse haluaa. Se oli syy, miksi Koivisto ahersi kiireesti kokoon avustajakaarteineen kaksi paksua "muistelmaa", dokumenttivalintoineen.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Nato-jäsenyys ja Suomen tarve saada apua sodan tai sen uhan aikana ovat eri asioita. Suomen mahdollisen tarve kumppanuuteen puolustuksessa ja huoltovarmuuden turvaamisessa kriisiaikoina voidaan ratkaista ilman Nato-jäsenyyttä kahdenvälisin suhtein.

Teoriassa Nato-jäsenyys voisi tuoda ratkaisun Suomen huoltovarmuus- ja puolustuskysymykseen poikkeusoloissa. Kuitenkin Suomea joutuisivat puolustamaan suomalaiset, vaikka sodan olisivat aiheuttaneet muut. Muodollinen Nato-jäsenyys voisi pienentää entisestään Suomen liikkumavaraa poikkeusolosuhteissa.

Tämä lienee tajuttu selkeästi Suomen Tasavallan ylimmässä johdossa jo varhain 1990-luvulla. Nato-jäsenyyden myötä suurin osa nykyisen presidentti-instituution roolista sulaisi pois.

Yhteistyö USA:n kanssa ei ole sinänsä paha asia, jos näin toimien voidaan hyödyttää Suomea. Suomen kumppani Jatkosodassa oli Natsi-Saksa.

Suomen ulkopolitiikasta on aina päätetty pienessä piirissä suljettujen ovien takana. Eikä tämä perinne osoita loppumisen merkkejä. 1990-luvulla oltiin Suomessa näissä asioissa päättävissä piireissä kohtuullisen konservatiivisia.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tarkoittako Pertti kohtuullisen konservatiivinen kohtuullisen suomettunutta kotiryssineen ?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Silloiset päättäjät olivat suomettuneita, eikä kotiryssätkään olleet heille tuntemattomia. En kuitenkaan tarkoita suomettuneisuutta. Snellmannilaisuus on tapa selviytyä Venäjän/Neuvostoliiton vallan alla ja samalla rakentaa Suomea ja suomalaisuutta. Snellmannilaisuus vaikuttaa edelleenkin Suomen ylimmän johdon piirissä; kaikki päätökset punnitaan Suomen kokonaisedun kannalta.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Hyvä kirjoitus lisäyksineen. Kiitokset blogistille!

Suomalaisilla on kollektiivinen ajatusvääristymä aikaikkunasta. Ajatellaan selkojärkisesti ettei sellaista ole kuin omissa kuvitelmissamme.

Suomi voi koska tahansa hakea Nato-jäsenyyttä, eikä sen seurauksena ala satamaan meteoriittejä niskaamme Venäjän suunnalta. Suomen rinnastaminen tässä asiassa Valko-Venäjään tai Ukrainaan, on joltakin tiedotustoimistolta lähtöisin oleva pinttymä. Silmiin pistävää on, että tätä näkemystä esillä pitävät nato-kannattajat.

Olisiko kyse venäläisestä propaganda-taidosta, että saadaan istutettua vastapuolen tajuntaan heillä olevaa tavoitetta haittaava käsitys, heidän kanssaan samaa mieltä olemalla? Vertautuu siihen, että sanoo vastustavansa Nato-jäsenyyden hakemista, vaikka sen seurauksena Suomen turvallisuus jääkin riittämättömäksi.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

https://www.youtube.com/watch?v=TBGsRmRjuHE&t=165s

Venäjä ei hyökkää Eurooppaan, katsokaa tämä ajatuksella.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Jos Venäjästä ei olisi uhkaa Suomelle, niin miksi ihmeessä meillä on puolustusvoimat ?

Ehei Roponen, historian tuntemuksellakin on osansa terveen epäluulon lisäksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset