Veikko Huuska

Pohdintoja itsenäisyydestä, sisäisestä sovusta ja ulkovalloista v. 1917 lopussa

Pohdintoja Suomen itsenäisyydestä ja sen edellytyksistä Euroopassa 1917

Suomi 100 vuotta sitten

Pohjois-Satakunta, Ikaalinen perjantaina 28.12.1917

*

Joulu

on meillä taaskin ovella.  Voinemmekohan tänäkään kristikansan rauhanjuhlana paremmin nyt kuin kolmena edellisenä vuonna puhua rauhasta.  Tuoneekohan tämäkään joulu todellista rauhansanomaa niin maamme sisällisistä kuin ulkonaisista vihollisista.  Sitä kuitenkin kaikkialla ja erittäinkin meidän köyhässä maassamme toivotaan ja odotetaan.

Voineekohan tämän verisen maailman sodan raunioista Euroopan pienet kansat nousta ja saada tunnustusta omille valtiomuodoilleen itsenäisiksi suurista kansoista riippumattomiksi kansakunniksi tai jäävätkö ne edelleenkin voimakkaampien sorrettaviksi.  Sen kaiketi meille vasta tulevaisuus näyttää.

Suomen kansa m.m. seisoo nyt historiallisella hetkellä, suurten tapausten ovella.  Jaksammeko säilyttää itsenäisyytemme tai täytyykö meidän sisällisten riitojemme tähden ottaa taka-askel siltä tieltä, joka nyt on avoinna!  Täytyykö vieraan vallan sekaantua asioihimme ja tulla tänne lujalla kouralla rauhallisten kansalistemme henkeä ja omaisuutta suojelemaan?  Jos niin käy, niin silloin ei taida itsenäisyyspyrintömme kovinkaan pitkälle päästä ja vieras, voimakkaampi valta on se mahti, joka tulee täällä määrääjäksemme.”

*

Tämä maalaiskauppala Ikaalisissa sata vuotta sitten ilmestyneen paikallislehden pääkirjoitusteksti panee ajattelemaan.

Taitaa teksti olla alun perin tarkoitettu viikkoa aikaisemmin, perjantaina 21.12.1917 joulun aluspäivinä julkaistavaksi, mutta liekö jäänyt tärkeämpien tekstien vuoksi välipäiville?  Ken sen tietää.  Vai onko kirjoittaja – joka lienee muuan pappismies – ollut joulun alla niin ylösotettu, että on saanut tekstinsä valmiiksi latomoon vasta pyhien jälkeen.

Mutta kirjoittaja käyttää sanaa viisaasti ja pohtii kerrassaan tärkeitä asioita.  Voiko jo kolme vuotta mellastaneen suursodan keskellä puhua rauhasta?  Ja miten sen rauhan saavuttaisi, kun sitä näyttävät vihamielet saartavan niin ulkoa kuin sisältäkin.

Kirjoittaja potee myös huolta Euroopan pienten kansojen olosta ja noususta.  Suomi oli kolme viikkoa aikaisemmin ikään kuin vaivihkaa ja ”matalalla profiililla” julkaissut itsensä valtiollisesti itsenäiseksi, ja nyt odoteltiin, miten muut kansakunnat tähän uskaliaaksikin tuomittuun hankkeeseen suhtautuvat. 

Maanantaina 31.12.1917 oli sitten – vuoden viimeisellä tiimalla – tulossa se ensimmäinen kansainvälinen askel kohti itsenäistä valtiollista tointa ja asemaa, kun Venäjän kansankomissaarien neuvosto nenämiestensä toimesta olisi piirtävä Svinhufvudin lähetyskunnan riemuksi puumerkkinsä muutamaan kertaan sorvailtuun anelmaan tämän suurenmoisen itsenäisyyden tunnustamiseksi.  Ja tulihan siihen sitten nimiä: Uljanov (Lenin) jne. 

Mutta kysymys rauhasta ja väkivallasta, ja siitä, että:

Voineekohan tämän verisen maailman sodan raunioista Euroopan pienet kansat nousta ja saada tunnustusta omille valtiomuodoilleen itsenäisiksi suurista kansoista riippumattomiksi kansakunniksi tai jäävätkö ne edelleenkin voimakkaampien sorrettaviksi”,

oli jäävä vielä odottamaan pysyvämpää ja parempaa vastausta. 

Totisinta totta oli se, minkä maalaiskauppalan skribentti pääkirjoituksensa lopuksi paperille pani tasan sata vuotta sitten:

”Suomen kansa m.m. seisoo nyt historiallisella hetkellä, suurten tapausten ovella.  Jaksammeko säilyttää itsenäisyytemme tai täytyykö meidän sisällisten riitojemme tähden ottaa taka-askel siltä tieltä, joka nyt on avoinna!”

Vakavien kysymystensä ja pohdintansa lomassa osoitti hän myös poliittista ja historiallista viisautta jättäessään tarkemmin nimeämättä ne ulkoiset voimat, jotka meidän tuossa vaiheessa jo perin toraisaa kansaparkaamme ulkoa uhkasivat (kaksittainhan niitä oli):

”Täytyykö vieraan vallan sekaantua asioihimme ja tulla tänne lujalla kouralla rauhallisten kansalistemme henkeä ja omaisuutta suojelemaan?  Jos niin käy, niin silloin ei taida itsenäisyyspyrintömme kovinkaan pitkälle päästä ja vieras, voimakkaampi valta on se mahti, joka tulee täällä määrääjäksemme.”

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset