*

Veikko Huuska

Epäsuosittuja mietteitä eli viattomien lasten päivänä 2017

Epäsuosittuja mietteitä eli viattomien lasten päivänä 2017

*

Professori Matti Klinge kirjoittaa uusimmassa vuosipäiväkirjassaan Passan epäsuosio – Päiväkirjastani 2016-2017:

”Erdoganin ja Putinin yllättävä tapaaminen (kirjoitettu elokuun 16:ntena 2016) on uutinen!  Kummatkin ovat perin pettyneitä siihen, ettei heitä ja heidän saavutuksiaan arvosteta ”länsimaissa”.

Krimin asiasta jaksetaan kirjoittaa moittivan omahyväisesti (omat siirtomaavallan vaiheet unohtuvat nopeasti) ilman että kukaan muistuttaisi Krimin mielivaltaisesta siirtämisestä aikoineen (Hrustshev 1955, vh] Venäjän federaatiosta Ukrainan neuvostotasavaltaan – ei tietenkään ollut mitään vaaleja tai kansanäänestyksiä.

Krimillä oli rauhallista niin kuin eri puolilla niemimaata hienosti raportoiva Kerstin Kronvall kertoo televisiossa – tämä Venäjää syvällisesti tunteva tuttavani Moskovan promenadeilta ja teatterista.  Suurin osa asukkaista on venäläisiä, ja he ovat tyytyväisiä, ”Venäjä suojelee meitä”.  Kukapa kaipaisi nykyiseen sekavassa tilassa olevaan ja korruptoituneeseen Ukrainaan, jonka koossa pitäminen on pakostakin hyvin vaikeaa.

Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat viittaavat ”oranssivallankumoukseen”, ”läntisten ristiretkisäätöiden” vuonna 2004 ja sen jälkeen Kiovassa aikaansaamaan sekasortoon.  Venäjällä se edelleen muistetaan vakavasti varottavana esimerkkinä.

Sekä Venäjää että Turkkia ärsyttää ”lännen” harjoittama voimakas kritiikki, näiden suurtenmaiden ja vanhojen kulttuurien jatkuva, omahyväinen ja pinnallinen arvostelu.  Arvostelun ydin on ”lännessä”, etenkin Amerikassa, vallitseva individualistinen, valtionvastainen maailmankuva (ei veroja sosiaalisiin tarkoituksiin, vain aseisiin) ja oman poliittisen mallin levittämisyritys.

Euroopassa pitäisi paljon selvemmin sanoa, ettei Amerikan miljonäärivaltainen valtiomuoto vastaa meidän käsitystämme ”demokratiasta” ja että Euroopassakin on kyllä ongelmia.

Turkin arvosteleminen on hyvin tekopyhää, kun ajattelee monien Euroopan maiden, jopa Saksan, korruptiota, ja Venäjän arvostelemisessa unohtuu kokonaan se, miten valtavasti Venäjä on kehittynyt ja noussut Jeltsinin kauden sekasorrosta ja kommunistisen järjestelmän loppuvaiheen surkeudesta.

Erdogan muistuttaa ensimmäisessä, Le Mondelle antamassaan vallankaappausyrityksen kukistamisen jälkeisessä haastattelussa, että hän ja muut solidarisoituivat kaikin tavoin muun muassa Charlie Hebdon asiassa, mutta häntä ei kukaan nyt riennä tukemaan.  Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry on tulossa NATO-liittolaismaa Turkkiin vasta yli neljäkymmentä päivää tapausten jälkeen!  Siihen väliin tuli siis nopea Putinin tapaaminen!

Le Mondesta olen jo aikoja lukenut Gulenistä, ja edelleen hänen liikettään pidetään vähintäänkin ongelmallisena, humaanista julkisivusta huolimatta.  Nyt Le Monde antaa seuraavassa numerossaan myös Gulenille kokonaisen sivun.

Suhtautuminen Turkkiin on nyt ongelma: yleisesti myönnetään, että Turkki pelasti EU-Euroopan pakolaiskriisiasiassa, ainakin toistaiseksi, mutta silti ei olla valmiita luopumaan mistään tekopyhistä moraalisista vaatimuksista Turkin sisäisten asioiden järjestämisessä.  Tekopyhistä, kun ajattelee EU:n sisällä vallitsevaa korruptiota ja rikollisuutta.  Ja Yhdysvalloissa osin vallitsevaa kuolemanrangaistuskäytäntöä ja jokapäiväistä ammuskelua, kidutuksen kannattamista ja mielivaltaista oikeudenkäyttöä.

*

Elokuun 18:ntena 2016 (prof. Klingen päiväkirjaa..)

Terroristeja ”jahdataan”.  Syntyy todellakin vaikutelma, että terroristien ampuminen olisi samaa kuin suurten eläinten tappaminen.

Mihin on hävinnyt se Euroopan Unionin perusarvoihin luettu oikeusperiaate, että jokaisella syytetyllä on oikeus puolustautua?  Terroristit tietenkin käyttäisivät hyväkseen tällaista oikeudenkäyttöä pitkillä Unionin ja kristittyjen vastaisilla puheenvuoroilla.  Silti sekin pitäisi kestää.  Nopea ampuminen estää kritiikin, jossa voisi aina olla jotakin olennaista.

Jotkut vihattujen valtioiden päämiehet ovat joutuneet pitkiin oikeuskäsittelyihin, mutta Saddam Hussein, Osama bin Laden, eversti Gaddafi ja eräät muut murhattiin ilman mitään oikeudenkäyntiä, jopa hyvin, näyttävän, raa´asti…

Onko sellainen Euroopan arvojen mukaista?

Siihen voisi korkeintaan vastata, että syyllisten murhaajat olivat amerikkalaisia.”

*

Näin siis pohtii ja puntaroi professori Matti Klinge.  Hänen viisaat ajatuksensa voisivat tuskin olla etäämpänä Lännen esillä pitämistä, oikeiksi julistetuista ajatuksista.

Mutta ajatellaan nyt vaikka näitä monttuihin ja makuukamareihinsa ammuttujen kohtaloita.  Eikö teloitus ole enää teloitus, kun tekijä on ”oikea”?  Miksi sitten vaivataan parrasvaloihin joitakin pitkän, yli 90-vuotisen elämän eläneitä ammoisten keskitysleirien vartijoita tai kirjanpitäjiä?  Mikä suhta ja järki tässäkin on? 

*

Mikä on Euroopan periaate ja lojaalisuus sen tehdessä yhteistyötä Turkin kanssa?  Missä Eurooppa nyt menisi, jos Erdogan ei olisi sopimuksen mukaisesti olisi pannut säppiä kulkuväylille, joita gangsterimaiset liikemiehet ja muut laittomasti toimivat ihmiskuljettajat tuottivat väkeä Eurooppaan.  Mitä jos 2016 olisi tullut sama runsas miljoona, kuin 2015.  Entä jos 2017 sama miljoona kuin 2015 ja 2016?  Mitä Eurooppa ja Merkel olisivat tehneet tuossa tapauksessa?  Kysymyksen voi samalla kääntää koskemaan tulevaisuutta: mitä ne tekevät 2018, 2019, 2020?  Kuuluuko Willkommen vielä?

*

NATOn solidaarisuuslausekkeista ja apupykälistä, siitä viidennestä artiklasta on paljon puhuttu.

Mutta kuinka moni muistaa, milloin jokin NATO-maa on tarvinnut apua?  Ranska rantaterrorin päivinä.  Entä mikä muu?

Miten oli Turkki vallankaappauksen (yrityksen) aikaan? 

Vai tiesikö NATO, sen tiedustelu ja jäsenvaltioiden ydin jotain, mitä ei ole kerrottu, - aavisteltu vain?  Se oli siis näytös, teatteria?  Miksi kukaan ei kerro.  Ja jos ei ollut; noinko viileästi NATO seurasi katseella vain, kun yksi sen jäsenistä, liittolainen (ei pelkkä syvennetyn ystävyyden kumppanimaa tms.).  Miksi kukaan ei edes kysy?  Siis onko tässä jokin salattu pelisääntö, pelin säännöt, joiden mukaan natot tanssivat tai taistelevat?  Kertokaa nyt ihmeessä jo.

*

Elämmekö kollektiivisessa uskossa, että NATO ja Yhdysvallat - sekä läntiset vallat ja säätiöt – noin vain voisivat mennä Ukrainaan, ja asettua Krimille, ja lepo vain?  Emme me kai nyt sentään aivan tolloja ole ja uskomattomia naivisteja.

Että Venäjä, suurvalta ja merivaltio, joka on vuosisadat taistellut tiensä merille, niille kaikille, joille sillä ylipäänsä voi olla avoin kulku, antaisi Krimin mennä?  Krimin, jonka ukrainanlainen Hrustshev, suosiota tavoitellen, korruptatiivisesti lahjoitti Ukrainan SNTL:lle, omalle kotivaltiolleen, - Venäjän tahdosta ja asukkaiden halusta piittaamatta. 

Kun EU sanoo, että ”kaikki” riippuu Krimin kohtalosta, niin  mitä EU silloin sanoo?  Sikäli kuin on historiallisesti ja valtapoliittisesti pääteltävissä, Krim tulee olemaan ikuinen osa Venäjää.

Mutta Euroopan Unioni ei ole ikuinen.  Se on selvä, täysin päivänselvä.  Miten pitkä sen historia tuleekaan olemaan, ei ehkäpä kovinkaan pitkä enää. 

Suomenkin pitäisi tällainen ilmiselvä tosiasia ottaa huomioon omia tulevaisuuden linjauksia tehdessään.

*

”Sekä Venäjää että Turkkia ärsyttää ”lännen” harjoittama voimakas kritiikki, näiden suurten maiden ja vanhojen kulttuurien jatkuva, omahyväinen ja pinnallinen arvostelu.”

”Euroopassa pitäisi paljon selvemmin sanoa, ettei Amerikan miljonäärivaltainen valtiomuoto vastaa meidän käsitystämme ”demokratiasta” ja että Euroopassakin on kyllä ongelmia.”

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Eihän Saddamia murhattu ilman oikeudenkäyntiä?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Niin minäkin arvelen. USA:n pidättämä Saddam luovutettiin uudelle Irakin hallitukselle, joka teloitti hänet oikeudenkäynnin jälkeen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

USA ja kumppanit ovat kaivaneet maan reiästä pikku- ukkojakin läntisiin oikeusistuimiin. Silloin kun se on sopinut niiden pirtaan.

Saddamin tapauksessa se ei käynyt päinsä, tunnetuista yleisistä syistä.

Kun puhumme Lännestä, vaikkakin kriittisesti, lähdemme siitä, että Länsi ottaessaan kiinni rikollisen, tasoa Saddam, vie hänet Haagiin. Mikään muu ei riitä. Ei kai kukaan oleta jonkin Irakin kumousistuimen voivan tarjota läntisessä mielessä asiallisen oikeudenkäynnin, vai miten on?
Miksi yleensä on Haagin kv istuin?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #3

Olen pohtinut tätä kysymystä itsekin. USA tahtoi ilmeisesti päästä eroon Saddamista lopullisesti ja samalla legitimoida Irakin uuden hallituksen. Haagin KV. istuimen kohtalo lienee sama kuin Kansainliiton.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset