Veikko Huuska

Suomen synty 1917 – Suomalaisen synty

Suomen synty 1917 – Suomalaisen synty  = Suomen ihme

Lukuina:

Itsenäisyyden ajan sodissa, joita on neljä (Kansalaissota, Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota), sotatoimissa tai niihin välittömästi liittyen kuolleita on yhteensä noin 123.000 ihmistä (Tilastokeskus).  Sotasurma- ja Sodissa 1939-1945 –projektien verkkomatrikkelien mukaan sodissamme menehtyi jopa 132.000 suomalaista.

Mutta kuka tietää ja muistaa Suomen lapsikuolleiden määrät satavuotisen itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä?

Imeväiskuolleisuudesta puhutaan kun puhutaan alle 2-vuotiaana kuolleista lapista.  Saman satavuotiskauden aikana kuoli imeväisiä tuplasti sodissa menehtyneiden määrän.

Imeväiskuolleisuus Suomessa 1917-2017 on ollut noin 262 000 lasta.  

Kaksinkertainen määrä, mutta kuka puhuu näistä viattomista ja täysin syyttömistä pulmusista!  Ei kukaan.

Vuonna 2015 menehtyi alle 2 -vuotiaita lapsia enää 94 henkilöä, kun vuonna 1917 menehtyi 9 574 imeväisikäistä.  Määrä on pudonnut alle yhteen prosenttiin sadan vuoden takaisesta.

Lisäksi itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä oli kuollut satoja naisia vuosittain synnytykseen. Vuonna 2015 kuoli alle 5 naista synnytykseen.  

Se jolle hyvinvointivaltio on rasite, miettiköön tätä.

*

Suomineidon äidit

Äiti vuonna 1917

Keskivertoäiti meni naimisiin 25-vuotiaana ja sai ensimmäisen lapsensa noin 26-vuotiaana. 
1917 syntyi 81 000 lasta. Raskauden aikaista terveyden seurantaa ei ollut.  Lähes kaikki pienokaiset syntyivät kotona.  Sairaaloissa synnyttivät lähinnä vain ne, joilla ei ollut kotia.  Kivunlievitystä ei ollut.   Joskus synnytys kesti päiväkausia.  Silloin ei ollut tehtävissä juuri mitään, vaan äiti saattoi kuolla, joskus myös lapsi.  Äitiyskuolleisuus oli yleistä, satoja naisia vuosittain.  

Keskivertoäiti sai 3–4 lasta.  Tuhansia alle yksivuotiaita kuoli vuosittain ripulin ja keuhkokuumeen kaltaisiin tauteihin.  Pienillä keskosilla ei ollut mahdollisuutta selvitä.  Valtaosa kansasta asui maalla eikä saanut äitiyslomaa tai -avustusta.  Tehdastyöläisille tuli neljän viikon palkaton loma synnytyksen vuoksi vuonna 1917.   Äidin eliniänodote oli alle 50 vuotta, - yhtä pitkä kuin Afrikassa tänään. 

 

Äiti vuonna 2017

Synnyttäjien keski-ikä on viime vuosina noussut. Vuonna 2016 kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 30,7 vuotta ja ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,0. Molemmat olivat korkeammat kuin kertaakaan aikaisemmin 30 vuoden tilastoinnin aikana. Kaikista synnyttäjistä yli 35-vuotiaita oli 22,0 prosenttia. Alle 20-vuotiaiden osuus puolestaan vähentyi yhä ja oli 1,6 prosenttia.  Naimisiin äiti menee tilastollisesti todennäköisimmin 31-vuotiaana. Ennen ensimmäisen lapsen saamista hän on käyttänyt ehkäisyä noin 10 vuoden ajan. 

Vuonna 2016 Suomessa syntyi 53 614 lasta, mikä oli 4,0 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015. Syntyneiden lasten määrä on pienentynyt yhtäjaksoisesti vuodesta 2011 lähtien. Maahanmuuttajien osuus synnyttäjien keskuudessa on kasvussa.  Äidin ja lapsen terveyttä seurataan raskauden aikana neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla. Kotisynnytyksiä on alle 50 vuodessa. Valtaosa synnyttää sairaalassa ja saa kivunlievitystä. Äitiyskuolleisuus on maailma vähäisintä, 0–5 vuosittain. Keskivertoäiti saa 1–2 lasta. Lapsikuolleisuus on tällä hetkellä Suomessa maailman pienin. Pienten keskosten selviytyminen on maailman huippua. Äiti saa 105 päivää äitiysvapaata ja isä 54 päivää isyysvapaata sekä lisäksi 158 päivää vanhempainvapaata, jonka vanhemmat voivat jakaa. Isät voivat olla vahvasti mukana jo vastasyntyneen elämässä. Äidin eliniänodote on yli 84 vuotta.

*

Miksi toistuvasti (ja erityisesti) itsenäisyyspäivänä päädymme poteroihin, juoksemme juoksuhaudan mutkaan ja sinkoamme käsikranaatin ja tulisuihkun, miksi ryynäämme risukossa ja konttaamme kohti bunkkeria. 

Reipasta menoahan sekin on, tokikin, mutta joskus voisimme ehkä muistaa myös vähän rauhallisempia asioita, kuten äitejä, lapsia – ja kansakunnan kokemaa huimaa (lue: Maailman hienointa kehitysloikkaa), jonka Suomi ja suomalaiset ovat ensimmäisen satavuotisen itsenäisyyskautensa aikana ottaneet.

Uskomaton menestystarina tämä Suomi.

*

Lähde:

Ennakointiasiantuntija Juha Salminen, Pmaan Ely; sekä Wikipedia; https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Otetaanpa tähän vielä globaali näkökulma:

Arno Forsiuksen hienoilta kotisivuilta, artikkelista
"Kuolleisuus on vähentynyt - kuolemat lisääntyvät";
(julkaistu 2008, joten jotkin tiedot eivät ihan päivänpäälle, mutta itse sisältö varsin huomionarvoinen, vh)

"Syntyneiden määrä on 2000-luvun alussa vuosittain noin 170 milj., kuolleiden noin 70 milj. ja väestön vuotuinen lisäys noin 100 milj. Nykyisen kasvuvahdin jatkuessa maailman väkiluku kohoaisi yli 20 miljardiin vuoteen 2100 tultaessa.
Viimeisten vuonna 2002 esitettyjen ennusteiden mukaan maailman elossa olevien ihmisten määrä on suurimmillaan, noin 9 miljardia ihmistä, vuoden 2050 tienoilla. Sen jälkeen väkiluvun arvellaan pysyvän samalla tasolla tai jopa laskevan hieman. Pitkän aikavälin ennusteisiin on kuitenkin suhtauduttava suurin varauksin, sillä emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Lähes kaikki maailmassa nyt elävät ihmiset, siis runsaat 6 miljardia ihmistä, kuolevat vuoteen 2100 mennessä.

Samana aikana kuolee lisäksi vuoden 2001 jälkeen syntyneistä ihmisistä, väestökehityksestä riippuen, ainakin 3 miljardia ja nykyisen kasvuvauhdin jatkuessa mahdollisesti 7 miljardia ihmistä. Meneillään olevan vuosisadan aikana kuolevien ihmisten määrä on joka tapauksessa todennäköisesti ainakin 9 miljardia, enimmillään jopa 13 miljardia.

Alkukantaisissa kulttuureissa syntyneisyys on kaikesta päätellen ollut noin 40 o/oo:n tasolla.

Myös kuolleisuus oli korkea, noin 36 o/oo:n tasolla.

Siten luonnollinen väestönlisäys oli hyvin hidasta, noin 4 o/oo (0,4 %).

Neljäsosa syntyneistä kuoli alle vuoden ikäisenä ja toinen neljännes ennen 10 ikävuoden täyttämistä. Suurin osa lasten kuolleisuudesta johtui tartunta- ja kulkutaudeista, ripulitaudeista sekä riittämättömästä ja puutteellisesta ravinnosta. Suuren lapsikuolleisuuden vuoksi keskimääräinen elinaika oli vain noin 25 vuotta.

1900-luvun päättymiseen mennessä kuolleisuuden väliset tasoerot olivat vähentyneet, sillä kehitysmaissa kuolleisuus aleni lapsikuolleisuuden pienentyessä ja kehittyneissä maissa kuolleisuus kääntyi kasvuun vanhusten ikäluokkien suurentuessa.

Useimmissa kehitysmaissa kuolleisuus oli laskenut 12 o/oo:n tasolle, siis lähes neljännekseen muutaman sadan vuoden takaisesta tasosta. Syntyneisyys oli vähentynyt vain vähän, noin 32 o/oo:n tasolle. Sen seurauksena kehittyvissä maissa luonnollinen väestönlisäys oli kasvanut 20 o/oo:n tasolle eli viisinkertaistunut.

Juuri siitä syystä maapallon väkiluku alkoi 1800-luvun lopulla lisääntyä melkeinpä räjähdysmäisesti, siitäkin huolimatta että kehittyneissä maissa luonnollinen väestönlisäys putosi syntyneisyyden laskun vuoksi 5 o/oo:n tasolle tai jopa sen alle.

(Lisäys lokakuussa 2008) Suurimpia väestökatastrofeja ovat aikaisemmin olleet nälänhädät, joiden seurauksena on saattanut kuolla lähes 1 milj. ihmistä vuodessa. Esimerkkinä mainittakoon, että Kiinassa kuoli nälkään vuosina 1333—1337 pelkästään yhdessä maakunnassa 4 milj. ihmistä. Nälänhädät olisivat nykyään lievitettävissä laajamittaisten avustustoimien avulla, mutta usein sodat ja poliittiset ristiriidat ovat niiden esteinä.

Väestökatoa aiheuttavista taudeista isorokko on saatu häviämään, koleraepidemioita on harvoin ja taudin hoito on kehittynyt, punatauti on hoidettavissa, keltakuume on vähentynyt hyttysten tuhoamisen ja rokotusten ansiosta, lepraa ja tuberkuloosia voidaan hoitaa lääkityksellä.

Silti monet sairaudet ovat yhä suuria tappajia. Erilaisiin tartuntatauteihin kuolee maailmassa vuosittain noin 14,7 milj. ihmistä, noin 20 % kaikista kuolleista.

Tuberkuloosiin kuolee ihmisiä vuosittain noin 1,7 milj., malariaan noin (1,1–) 2,5 milj., ripulitauteihin 2,2 milj., tuhkarokkoon 0,9 milj. ja erilaisiin hengitystietulehduksiin 3,9 milj. HIV-tartunta ja sen aiheuttama AIDS tulivat 20 vuotta sitten esiin uutena ja tuhoisana tartuntatautina. AIDSista on tullut lyhyessä ajassa tärkein yksittäinen kuolinsyy, joka aiheuttaa nykyään noin 3 milj. kuolemaa vuodessa.

Tuberkuloosiin kuolleista melkein kaikki ovat nykyään yli 5-vuotiaita. Muihin edellä mainittuihin sairauksiin kuolleista on alle 5-vuotiaita malariassa lähes 50 %, ripulitaudeissa noin 80 %, tuhkarokossa kaikki, hengitystietulehduksissa noin 65 % ja AIDSissa noin 15 %.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa kuoli vuonna 2000 väkivaltaisista syistä arviolta 1,6 milj. ihmistä, joista joka viides eli noin 0,3 milj. ihmistä menehtyi sodassa tai muussa aseellisessa selkkauksessa.

Väkivaltaisista kuolinsyistä noin puolet oli itsemurhia ja kolmannes henkirikoksia. Väkivallan uhreista kaksi kolmannesta oli miehiä ja henkirikosten uhreista suuri osa oli 15–29-vuotiaita miehiä.

Kuolema on lähes kaikkien joukkoviestimien ja uutisten jokapäiväinen aihe. Uutiset kuolemantapauksista ovatkin merkkejä odottamattomista ja pelättävistä tapahtumista ihmiskunnan keskuudessa. Ne ovat jo historian muinaisuudesta lähtien olleet ihmiskunnalle osoituksena siitä, mihin olisi voitava vaikuttaa paremman tulevaisuuden toivossa.

Uutinen kuolemasta saadaan hätkähdyttämään ihmistä, kun se liittyy julkisuuden henkilöihin, hengenvaarallisiin sairauksiin, henkirikoksiin, onnettomuuksiin, terrorismiin, sotiin ja luonnonkatastrofeihin.

Uutinen 1000 ihmisen kuolemasta jonkin tapahtuman yhteydessä tuntuu valtavalta määrältä, mutta koko maailman väkilukua ajatellen se ei ole merkityksellinen, sillä maailmassa kuolee nykyään joka päivä noin 190 000 ihmistä, vuodessa noin 70 milj. ihmistä.

Siten ylimääräinen 1000 ihmisen kuolema on vain noin 0,5 % yhden päivän aikana kuolleista ja vain noin 0,4 % joka päivä tapahtuvasta 280 000 ihmisen suuruisesta väestönlisäyksestä.

(Lisäys lokakuussa 2008) Vuonna 2008 maailman väestön määräksi arvioidaan lähes 6,7 miljardia. Kymmenen viimeisen vuoden aikana syntyneisyys on ja kuolleisuus ovat laskeneet hieman, vuonna 2008 syntyneisyydeksi arvioidaan 20,0 o/oo ja kuolleisuudeksi 8,3 o/oo. Maapallon vuotuinen väestönlisäys on edelleen noin 80 miljoonaa vuodessa eli hieman yli 200 000 henkeä päivässä.

(Lisäys lokakuussa 2008) Intian valtameressä Sumatran saaren länsirannikon lähellä merenpohjassa 26.12.2004 tapahtunut maanjäristys aiheutti valtavan hyökyaallon, jonka seurauksena Intian valtamereen rajautuvilla rannikoilla hukkui tai kuoli vuorokauden kuluessa yli 200 000 ihmistä.

Silti näinkin suuri lukema oli pienempi kuin yhtenä päivänä maailmassa keskimäärin tapahtuva väestönlisäys."

Lähde:
Arno Forsius, kotisivut;
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kuolema.html

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Edellä esitettyjen kehityskäyrien jyrkin edistysmuutos tapahtui sotiin mennessä ja 1950-luvulla.
Mutta tässä muutama luku, jotka osoittavat, miten merkittävä - suorastaan radikaali - kehitys parempaan on tapahtunut viimeisimmän 30 vuoden aikana.

Tilastolukuja muutoksesta v. 1987 > 2016;

Kuolleena syntyneet lapset: 327 > 181 lasta
Kuollut < 7 vrk iässä: 195 > 58 lasta

Perinataalinen kuolleisuus: 522 > 239 lasta

Imeväiskuolleisuus (k< 2v): 355 > 97.

SUMMA: lapsikuolleisuus 1987: 877 > vuonna 2016: 336 lasta.

Varhaiskuolleisuuden lasku 877 > 336 = 541 lasta.

Vuositasolla lähes viisi ja puolisataa lasta, pelastettu elämälle.

Lähde:
http://www.thl.fi/tilastoliite/tilastoraportit/201...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ja tähän on tultu vain muutamassa vuosikymmenessä:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005447989.html

Aiemmin uutisoitiin, että hyönteisten määrä on Keski-Euroopassa tänä kesänä romahtanut alle puoleen normaalista, eikä syytä tähän ilmiöön tunne kukaan. Asiasta ei ole sen koommin ole uutisoitu näkyvästi, joten miten lie ?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset