*

Veikko Huuska

Kustaa Vilkuna ja Uutisleipä 1967

Kustaa Vilkuna ja Uutisleipä 1967

Entisajan talonpojan elämässä oli tärkeää "päästä uutiseen", kertoo tässä YLE Radio 1:n arkisto-ohjelmassa akateemikko Kustaa Vilkuna. Mitä niinsanottu "uutisleipä" on merkinnyt suomen kielessä? Vilkuna pohtii leipä-sanan syntyä ja kuvailee leipä-sanan merkityksiä eri vuodenaikoina ja myös eri kielissä. Entä millainen onkaan ollut joululeipä? Uutisleipää-ohjelma on vuodelta 1967.

*

Entisajan talonpojan elämässä ehkä tärkein päivä oli päästy ”uutiseen”.

Kun kesäsydännä viljapurnun pohja alkoi paljastua, kun jauhettavaa ei ollut ja rukiinsiemenkin alkoi olla vähissä, kun hampaat uhkasivat uotinkoukun aikaan henäkuulla joutua naulaan, niin huokailtiin yhä useammin ja yhä hartaammin, ”kun päästäs uutiseen”.

Ahdistus sydämessä tähyiltiin kohti seestyvää taivaanrantaa, tyyntyykö tuuli, tuleeko halla, näin kyseltiin.  Kun ohra alkoi ensimmäisenä tuleentua ja ruis vaaleni niin sirppi sai asiaa pellolle.  Siemenpulassa leikattiin vihantaakin ruista, vaikka hyviin tapoihin kuului, että riihikuivaa ylivuotista viljaa oli aina sen verran aitassa, että siemen saatiin jos halla olisi sattunut.

Köyhimmät ja hätäisimmät tekivät myös itse pellolla ”sirppihallaa”, millä ilmaistiin se, että viljaa leikattiin syötäväksikin vihantana jotta ensimmäiset lyhteet olisi saatu hätäisesti riihen parsille kuivumaan, sitten lattialle puitavaksi, riihoviskattavaksi, pohdittavaksi ja jyvät myllyyn.

Lapsena kuulin mainittavaksi vähätöiseksi syrjäkylän torppariksi Raksin Jussista.  Hänellä oli pellot pienet ja nälkä usein vieraana.  Eräänäkin kesänä jolloin vilja tuleentui hitaasti naapurit totesivat: Raksin Jussi ei ainakaan pääse uutiselle.  Nimittäin omillaan.  Mutta Jussipa leikkasi ohransa vihantana, pui ja jauhoi käsikivillä.  Emäntä leipoi pikarieskat.  Hyvän tavan mukaan Jussi juoksutti uutisleipää – tosin sisältä vähän vihertävää – naapuriin ja jo ovelta iloisena totesi: Pääsinpäs uutiseen jo ennen kuin talolliset!

*

Uutiseen pääsy toi hyvän mielen koko kylälle.  Olihan selvä, puhdas leipä taattu vuodeksi eteenpäin.  Siitä annettiin naapurille maistiaiseksi ja jaettiin myös köyhille iloisena almuna.  Tyytyväinen juhlamieli täytti sydämet.  Oltiin taas uutisessa. 

Tämän koki Lappajärvellä köyhien viljavuosien jälkeen helsinkiläisrouva Ilta Koskimies vuonna 1920.  Se liikutti niin pysyvästi hänen mieltään että hän runoili siitä myöhemmin säkeistön. 

Kun näinä vuosina kokouksiaan pitänyt otti ehdotukseensa hänen miehensä tohtori A.W. Koskimiehen promootiokantaatista eräät säkeet, liitti niihin Ilta Koskimies pyynnöstä kolmannen säkeistön. 

Näin syntyi ihmeen kaunis ja yhä useammin kuultu vuodentulon kiitosvirsi.  Jean Sibeliuksen säveltämä ”Soi kunniaksi Luojan”. 

Sen kolmas, Lappajärvellä runoiltu säkeistö kuuluu:

”Siis kiitos Herra taivaan, kun lahjas meille toit

ja palkaks työn ja vaivan taas puhtaan leivän soit.

Suo että alttiin mielin myös köyhää holhoomme

ja sydämin ja kielin Sua lakkaamatta kiitämme.”

*

Tässä on erittäin herkä(sti) ja sattuvasti kuvattu vakaan suomalaisen maalaiskansan mieliala uutisleivän syntymähetkellä, ja samalla ilmaistu se vanha sosiaalinen velvoite, joka hyvän osan saaneille kuuluu vähempiosaista kohtaan. 

Uutisleipä ei ollut vain merkki vuodentulosta ja palkka vuoden työstä, vaan sillä oli vanhan kansan ajatusmaailmassa vielä syvällisempi merkitys.  Sillä siirrettiin jatkuva onni ja menestys vuodesta toiseen, sadosta satoon.  Se oli siten välttämätön ja voimallinen vaulo nykyisen hetken ja tulevaisuuden välillä.

Miten tämä kävi päinsä?  Siitä kertoo nuori ylioppilas Jaakko Blomerus, myöhemmin professori ja piispa, joka yhdessä opettaja Gabriel Framnin kanssa vuonna 1890 keräili kansanperinnettä Pihtiputaalla.  Näin kuului muistiinpano:

”Kerta eräs emäntä, hän oli syntynyt vuonna 1827, että he aina panivat ensimmäisestä uutisesta ensimmäisen leivän hinkaloon, ja se leipä pidetään niin kauan hinkalossa kunnes lähdetään kylvämään.  Ja kun lähdetään kylvämään se vasta syödään ja jaetaan leivästä pala itse kullekin.  Sitten se pidetään vierasleipänä muiden leipäin alla.  Mutta siihen ei saa koskea, niin hyvä onni pysyy. Loppu syödään vasta sitten, kun toinen uutisleipä joutuu.” 

Myöhemmin tästä alkuaan uutisleivästä on tullut joululeipä, jonka vanha polvi vielä äsken muisti lähes kautta maan.  Joulustahan on kuluvalla vuosisadalla on jo muodostunut sellainen juhlamahti, että se on kerännyt lähes kaikki vanhat vuotuistavat itseensä, omiin juhlamenoihin, jotka puolestaan nyt ovat hukkuneet joulun kaupalliseen markkinahumuun.  Yksi näistä on ollut joululeipä. 

*

Kuuntele akateemikko Kustaa Vilkunan hieno radioessee täältä, kesto 16 minuuttia.  Ohjelma esitetty ensi kerran vuonna 1967, Suomen täyttäessä 50 vuotta.  Uusintaesitys oli sunnuntaina, 26.11.2017;

https://areena.yle.fi/1-4293152  Tekstin purku YLEn Arkiston nauhalta: Veikko Huuska.

*

Soi kunniaksi luojan

Virsi 462. ; https:// 2:08 min.

Sanat: Aukusti Waldemar Koskimies (alk. Forsman) säkeistöt 1-2, 1897 sekä vaimonsa Ilta Koskimies 3. säkeistö, vuonna 1923.

En voi käsittää, miten tämänkin virren kolmatta säkeistöä on jonkun toimesta menty peukaloimaan.  Tässä ovat ne alkuperäiset sanat.  Nykyisessä virsikirjassa ”muutetut”.

*

Ilta Koskimies, Wikipediassa; https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilta_Koskimies

Aukusti Wilhelmi Koskimies; https://fi.wikipedia.org/wiki/A._V._Koskimies

https://www.geni.com/people/Ilta-Evelina-Koskimies/6000000007150633227

https://www.geni.com/people/Aukusti-Koskimies-vuodesta-1906/6000000007150642219

*

Syksyyn ajoittuva merkittävä vuotuisjuhla, kekri, on esillä täällä:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245497-kekri-on-sadonkorjuun-ikiaikainen-juhla-jolla-on-antinsa-nykyihmisillekin

Elli Neidin kiva juttu Uutisjuhlasta (Leipämessu - Lammas eli Loaf Mass-juhlaa);

http://elli-neidin-unelmia.blogspot.fi/2011/08/uutisjuhla.html

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Oma äitini on syntynyt Suomussalmen Ämmänsaaressa 1911. Hän muisteli toisinaan, miten hän meni mummonsa (äiti oli kuollut) kanssa metsään pettua vuolemaan. Tämä tapahtui sata vuotta sitten, keväällä 1917 ja 1918.
Yksi sukupolvi sitten.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Vuonna 1911 sntynyt äitini oli syönet lapsena pettuleipää.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Pettujauhossa saa olla karkeutta
Suomussalmelainen Vesa Rannikko on valmistanut pettua viimeksi pari vuotta sitten. Petun valmistaminen lähtee puun ja ajankohdan valinnasta. Sitä tehdään yleensä juhannuksen seudulla, koska silloin männyn nilakerros on kaikkein kosteimmillaan.
– Männyn täytyy olla pitkärunkoinen, mahdollisimman vähäoksainen ja vaaleanruskeaa männyn osaa eli silvettoa tulee olla mahdollisimman paljon. Sopiva puu on yleensä 20–30 senttiä paksu.
Kun puu on kaadettu, siitä irrotetaan pettuliinat eli kostea ja vaalea nilakerros. Tämän jälkeen liinat silpitään puukolla eli huonot osat otetaan varovasti pois. Kuivaamisen jälkeen pettuliinat paahdettaan kuumahkossa uunissa, pilkotaan mahdollisimman pieniksi palasiksi, murskataan huhmareessa ja vielä jauhetaan myllyn avulla.
– Pettujauhossa saa olla vähän karkeuttakin. Se on hyvin kevyttä, jos sitä laittaa normaaliin kilon jauhopussin täyteen, se ei varmaan paina kuin 100 grammaa, Rannikko kertoo.
Rannikon vanhemmat Götha ja Reima tekivät aikoinaan kirjan "Kainuun leipä", jossa petulle on omistettu yksi osio. Rannikko kertoo, että petussa on tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, mutta sen huonona puolena on energian vähyys
Lähde: YLE Luonto; 20.10.2015 https://yle.fi/uutiset/3-8391722
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Karu pettuleipä pelasti suomalaisia nälkäkuolemalta

Suomussalmella Varisjärven maastossa Matti Moilanen palaa aikaan, jolloin nälkä riivasi maatamme ja ruoka ei riittänyt.

- Ensimmäiset havainnot petun käytöstä on tehty jo 1600-luvun lopulla, ja Kainuuussa viimeisimmät tiedot aiheesta ovat 1920-luvulta. Jos tätä pettua ei olisi ollut, nälkään kuolleiden määrät olisivat olleet vielä suurempia.

- Tarkkaa vastausta siihen ei tiedetä, että kuinka on keksitty käyttää puuta korvikkeena leivässä. Joku on varmaan kokeillut ja ajatellut, että maku on ollut suhteellisen hyvä.

Petäjästä saadut pettumäärät eivät ole suuria, lisäksi petun irrotus on hidasta. Myös talteenoton ajankohta on tärkeä.

- Isosta männystä ei paljon korviketta irtoa, korkeintaan 5 – 6 kiloa. Kesäkuun puolivälissä pettu on rautapitoisin ja maukkain. Silloin siinä ei maistu pihka, jos puu on vielä mahdollisimman harvaoksainen. Kaarna tekee pettuun väkevän mauan, siksi se pitää irrottaa huolellisesti, kertoo Matti Moilanen.

Lähde: YLE 4.7.2013, https://yle.fi/uutiset/3-6709997

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kainuussa kuoltiin joukottain nälkään vielä 1900-luvun puolellakin 1902 - 1903 talvella. Amerikkalainen lehti kertoi asiasta julkisesti ja rapakon toisella puolen alettiin kerätä ruoka-apua kainuulaisille - mutta aivan liian myöhään. Asiasta oli artikkeli Suomen Kuvalehdessä joitakin vuosia takaperin.

Edes muualta Suomesta tai Venäjältä näille köyhille nälkämaan asukkaille poloisille ei tuolloin apua tai armoa löytynyt.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/nalkamaan...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska
Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Sodan jälkeen ennen Helsingin olympialaisia isoäitini teki uutispuuroa, mikä lienee vähän sama asia kuin uutisleipä. Ensimmäiset ruislyhteet vietiin riihen sijasta saunan lauteille kuivumaan ja sitten riihen lattialla hakattiin jyvät irti ja käsikivillä tehtiin kesän ensimmäinen ruispuuro.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Kustaa Vilkuna on varmasti ollut suurin vaikuttaja Kone Oy:n menestykseen.

Paavo Rintala kaiketi kakkosena.

Nykyisestä historiasta en tunne mesenaatteja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset