*

Veikko Huuska

Muuan kuva lasin takana – Sortavalan muistoja

Muuan kuva lasin takana – Sortavalan muistoja.  Kunnallisneuvos Juhani Leppälä

Asiat menevät joskus kummallisesti, pikkuseikan kautta, ja johtavat toiseen. Kävelin tuulisessa Sortavalassa eräänä lokakuun lopun iltana taivaan jo sammuessa.  Erään talon seinässä oli ilmoituskaappi ja lasin takana juliste, josta silmäni erotti vilauksena jotain tuttua.  Ennen reissua oli jossain lehdessä, en muista missä, ollut juuri tuon miehen kuva, kaksikin: nuorena ja vanhana.  Palasin takaisin, olin jo kulkenut ohi, sen verran kiinnosti: katsoin, venäläisin kirjaimin mainittiin nimi Juhani Leppälä/Lindegvist 1880-1976.  Panin merkille g-kirjaimen.  https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156434055158484&set=a.10155775283693484.1073741827.638623483&type=3&theater

En tuntenut, mutta ajattelin kotona joskus katsoa kuka miehiään tämä Juhani Leppälä.

*

Kotona myöhemmin muistin ja lunttasin Kansallisbiografiasta.  Ilmeni kiinnostavaa:

Johan Fredrik Lindeqvist, vuodesta 1906 Leppälä Juhani, syntyi 10.5.1880 Nummi – kuoli 15.12.1976 Porvoo.

Nuori Johan/Juhani https://www.geni.com/people/Juhani-Leppala-Lindeqvist/6000000025721089075

Vanhemmat: lampuoti Kustaa Lindeqvist ja Henriika Loviisa Sandell. Ensimmäinen puoliso 1910- opettaja Fanny Matilda Pulkkinen, kuoli 1914.  Toinen puoliso kansanedustaja, emäntä Bertta Pykälä (1891-1966).

Mutta mitä tekee hänen naamansa Sortavalassa?

Uusmaalaissyntyinen Juhani Leppälä teki pääasiallisen elämäntyönsä Karjalassa samastuen syntyperäisiin karjalaisiin ja paneutuen heidän ongelmiinsa.  Hän edusti Karjalan maalaisliittolaisia eduskunnassa ja toimi ministerinä 1920-luvun lopulla”, kertoo Kansallisbiografia, Mikko Uolan kirjoittamassa pienoiselämäkerrassa.

Museoviraston kuva-arkisto, kuvia Juhani Leppälästä; https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=Juhani+Lepp%C3%A4l%C3%A4&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FImage%2F%22

*

Opettaja

Orvoksi jäänyt Leppälä elätti itseään sekalaisilla ammateilla, renkinä, muurarin lekarina, rakennustöissä ja kauppa-apulaisena, mutta lähti Sortavalan seminaariin ja valmistui opettajaksi 1902.

Hän sai opettajan viran Sortavalan maalaiskunnasta, ja Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 seudun maalaisliittolaiset asettivat hänet ehdokkaakseen.  Vain pari vaalipuhetta pitänyt Leppälä huomasi yllätyksekseen tulleensa valituksi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan yhtenä sen yhdeksästä maalaisliittolaisesta.  Innolla Leppälä paneutui työhönsä parlamentissa, hän nosti esiin Karjalan erityisongelmia ja vaati syrjään jääneen maakunnan elinolojen parantamista. 

Vaikutusmahdollisuudet osoittautuivat rajallisiksi, Leppälä ei ollut ainoa pettynyt, mutta toisin kuin monet muut hän kieltäytyi asettumasta ehdolle hajoitusvaaleissa jotka pidettiinkin jo 1908.

*

27 vuoden ”tuomio”

Se oli sitten siinä, saattoi ajatella edustajan hommasta.  Vaan eipä suinkaan.  Suomen itsenäistyttyä 6.12.1917 Leppälä palasi takaisin eduskuntaan vuoden 1919 vaaleissa.  Niinpä hän sitten makuun päästyään istuikin eduskunnassa ensin 1919-1921 ja sitten yhteen soittoon vuodesta 1927 vuoteen 1951, eli yhteensä 27 vuotta tuli ”istuntoa” kaikkineen.

*

Ensimmäisen maailmansodan aikana Leppälä jätti opetustyön ja siirtyi osuustoimintaliikkeen mieheksi.  Ensin hänestä tuli Pellervo-Seuran konsulentti ja 1920-luvulla Osuuskassojen tarkastaja.  Osuuskassaorganisaation turvin hän järjesteli Raja-Karjalan kansan asioita, muun muassa Suojärven lampuotien asemaa.  Tuloksena oli entisten maaorjien jälkeläisten mahdollisuus lunastaa kiviset tilansa perintötiloiksi.

Suojärven lampuotit

”Venäjän vallan aikana Suojärven tilalliset joutuivat omilla tiloillaan lampuodeiksi. Ts. Venäjä otti maat valtion omistukseen ja luovutti Suojärven ns. rälssitilan vuokraoikeudet yksityisille. Suomen valtio lunasti maat ja sai omistusoikeuden 1881. Isojako pantiin toimeen ja sen yhteydessä syntyi peräti 138 uudistilaa ”sellille ja vaaroille”.  …

perintökirjojen jakotilaisuudessa elokuussa 1922 sai Suojärvellä kaikkiaan 570 talonpoikaa perintökirjansa ja marraskuussa vielä 130. Näin Suojärveläiset saivat täyden omistusoikeuden kaikkiaan 700 maatilaan, joista tšupun tiloja tai suurempia oli 234. Suojärveläiset talonpojat joutuivat koko tuon ajan yli neljäkymmentä vuotta maksamaan omista tiloistaan vuokraa valtiolle. Syynä perintökirjojen luovuttamisen viivästymiseen aiheutti metsäomaisuuden tasapuolisen jaon vaikeus tilallisten ja valtion kesken.” – Lähde: Paavo Harakka: https://www.geni.com/projects/Kyl%25C3%25A4-Kaitaj%25C3%25A4rvi-Suoj%25C3%25A4rvi-aliprojekti-Suvut/42721  & Lue myös: https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/korpiselka/korpiselkahist.htm

*

Raitis mies

Vakaumuksellisena raittiusmiehenä Juhani Leppälä nimitettiin kieltolain aikana salkuttomaksi ministeriksi Kyösti Kallion kolmanteen hallitukseen 1929.  Pian tehtävä muuttui soisen sosiaaliministerin postiksi. 

Ministerinä Leppälä profiloitui tuolloin ajankohtaisen virkamiesten palkankorotushankkeen vannoutuneeksi vastustajaksi.  Kallion hallitus joutui väistymään kesän 1930 Lapuan liikkeen paineiden edessä, ja tilalle nimitettiin Svinhufvudin hallitus.

*

Karjala takaisin

Useiden karjalaisedustajien tavoin (Kekkonen, Niukkanen) Leppälä vastusti ankarasti Moskovan rauhaa ja sen rauhanehtoja.  Hän pysyi linjallaan myös syksyn 1944 välirauhan suhteen. 

”Kun J.W. Rangellin hallitusta 1941 muodostettiin, Leppälä oli ehdolla hallituksen jäseneksi.  Hän kieltäytyi kuitenkin periaatteellisista syistä, sillä hän ei hyväksynyt ruotsinkielisille annettuja lupauksia erityiskohtelusta Karjalan siirtoväkeä autettaessa.

Juhani Leppälä oli esillä valtioneuvoston jäseneksi myös 1943 Edwin Linkomiehen halitusta muodostettaessa.  Linkomies ei kuitenkaan kelpuuttanut mielestään ”pateettisen ontolta ja kiihkomieliseltä” vaikuttanutta Leppälää hallitukseen karjalaisten edustajaksi.

Jatkosodan jälkeen Leppälä vaati sitkeästi, että Karjalan takaisin saamiseksi olisi ryhdyttävä neuvotteluihin venäläisten kanssa.  Hän kävi useaan otteeseen presidentti J.K. Paasikiven puheilla ja yritti saada tätä matkustamaan Neuvostoliittoon pyytämään Josif Stalinilta Karjalaa takaisin”, kertoo Mikko Uola pienoiselämäkerrassa.

*

Koulumies

Leppälää voidaan pitää sotien jälkeen muotoutuneiden kansakoulun jatkoluokkien, niin sanotun kansalaiskoulun, isänä.  Hän oli aloitteentekijä kun Tohmajärvelle perustettiin Karjalan suoviljelyskoetila.

Leppälä oli ideoijana kun Maalaisliitolle synnytettiin vuotuiset kekrijuhlat.  Tämä tuntuu minusta läheiseltä nyt, kun sain pitää Kekriä koskevan esittelypuheen Ikaalisten tämän vuoden kekripidoissa, jotka olivat kylläkin täysin puoluepoliittisesti neutraalit, mutta hauskaa kuitenkin oli.  Leppälää oli vähän korpennut se, miten sosialistit juhlivat vuosittain Vappua ja saivat paljon näkyvyyttä.  Kekristä pyrittiin luomaan vastaveto vapulle luomalla sydänsyksyyn Kekrijuhla.

Leppälän monipuolinen harrastuneisuus ulottui myös uskonnollisiin pohdintoihin, minkä tuloksena 1967 hän julkaisi sodan ja rauhan suhteita käsittelevän kirjan.

*

Kansanedustaja Bertta

Juhani Leppälän toinen vaimo Bertta Leppälä, omaa sukua Pykälä, toimi Maalaisliiton kansanedustajana 1917-1922.  Hän oli toisen polven kansanedustaja, sillä hänen isänsä, muolaalainen maanviljelijä Karl Gustaf Pykälä istui eduskunnassa Maalaisliiton apila takinlävessä vuosina 1907-1914.

Näin ollen Juhani Leppälä ja hänen tuleva appensa istuivat samoilla, ensimmäisillä valtiopäivillä vuonna 1907, tietämättä tosin tuossa vaiheessa tulevaa sukulaisuuttaan sillä Juhanin ja Bertan vihkikellot soivat vasta vuonna 1919.

*

Legenda jo eläessään

”Valitussa (ensimmäisessä] eduskunnassa oli tunnettuja nimiä. Sosialidemokraattien joukossa olivat mm. Väinö Tanner, Oskari Tokoi ja Miina Sillanpää.  Suomalaista puoluetta edusti mm. Juho Kusti Paasikivi.  Mutta olipa joukossa yksi henkilö, jonka minäkin onnistuin tapaamaan. Hän oli Maalaisliiton Juhani Leppälä. Hän oli viimeinen tuon ensimmäisen eduskunnan elossa ollut kansanedustaja. Leppälä toimi myös ministerinä 1929-1930.

Leppälä oli mahtava persoona. Hän oli vuosisadan vaihteessa kansakoulunopettajana ja maanviljelijänä Sortavalassa. Vuoteen 1944 saakka hän oli Viipurin läänin itäisen vaalipiirin kansanedustaja. Kansanedustajana Leppälä toimi vuoteen 1950 saakka. Hän kuoli 96-vuotiaana vuonna 1976. 

Minä sain tutustua tuohon legendaariseen mieheen setäni kautta. Setäni Eino Murole oli Sortavalassa toimineen maanviljelysseuran toiminnanjohtaja ja Leppälän ystävä. …”

Suomen suuriruhtinaskauden ensimmäisen eduskunnan jäsen Juhani Leppälä oli kansanedustajana vuoteen 1950 saakka. Hän oli henkilönä valtaisan ihana ja dynaaminen. Muistan aina sen hetken kun Ruovedellä ihailimme Runebergin lähdettä. En muista pistikö hän runoksi, vaikka pahasti pelkään niin tapahtuneen. Hän oli varsinaisesti tutustumassa Sortavalan aikaisen Karjalan Villa ja Tiiliputki Oy:n laitoksiin Vesilahdella. Minä olin autokuskina.”

Kertoja:

Pentti Murole, blogi 14.3.2015; http://penttimurole.blogspot.fi/2015/03/kaksi-tabua-ja-vaalit.html

*

Viimeinen mohikaani

Toisen kerran evakkoretkelle kesällä 1944 joutunut Juhani Leppälä perheineen asettui maanviljelijäksi Askolaan. 

Hän oli viimeinen elossa ollut Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan 1907 riveissä istunut kansanedustaja. 

Sinnikäs ja persoonallinen maalaisväen ja Karjalan puolustaja vaipui ikilepoon 15.12.1976 Porvoossa.

Hänen syntymäpaikalleen, Langin tilalle, Lohjan Hyrsylänkylässä on hänelle omistettu muistomerkki.

*

*

Lisäyksiä:

Juhani Leppälä

Sukua:

https://www.geni.com/people/Juhani-Leppala-Lindeqvist/6000000025721089075

Elämänvaiheita: http://www.kolumbus.fi/jarmo.hallikas/Raunin%20suku/7.htm

*

https://www.finna.fi/Cover/Show?id=musketti.M012%3AKK5596%3A3.HK.109&index=0&size=medium&w=1200&h=1200

*

Juhani Leppälä 90-vuotispäivänään:

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/thumb/KK5596_3_HK_111.jpg

*

Bertta Pykälä, vaimo

http://www.naistenaani.fi/bertta-leppala-karjalan-siirtovaen-edustaja-ja-jarjestoaktiivi/

Kirsti Manninen kertoo: Bertta Leppälä – Karjalan siirtoväen edustaja ja järjestöaktiivi

”Maatalousnaisten Keskusjohtokuntaan karjalaisen siirtoväen edustajaksi valittu emäntä Bertta Leppälä oli syntynyt 18.12.1891 Helsingissä, jossa hänen isänsä Kalle Kustaa Pykälä toimi rakennuspuuseppänä.

Kolme vuotta myöhemmin perhe muutti Muolaaseen, jonne Kalle Kustaa Pykälä asettui ensin tilanvuokraajaksi ja sitten itsenäiseksi tilalliseksi. Hän toimi myös asioitsijana, harjoitti mylly- ja sahaliikettä ja oli Vuosalmen suuren yhteismetsän osakkaiden asiamies.

Vuonna 1907 Kalle Kustaa Pykälä valittiin Maalaisliiton edustajana ensimmäiseen eduskuntaan. Hän oli teräväkielinen virkamiesten arvostelija, jonka vakiolauseita oli mm. ”Herroja pittää eppäillä…

Ura kansanedustajana päättyi lokakuussa 1915, kun Pykälä ammuttiin ikkunan läpi kotitalonsa saunaan. Salamurhasta epäiltiin toisen paikallisen valtiopäivämiehen poikaa Matti Poutiaista, joka piileskeli kotitalonsa metsissä ja pakeni lopulta Amerikkaan. Murhan syynä oli ilmeisesti kiista yhteismetsän jaosta.

Nuori kansanedustaja

Isänsä kuollessa Bertta oli vasta 24-vuotias. Hän oli käynyt kansakoulun ja kansanopiston mutta joutui nyt luopumaan jatko-opinnoista. Sen sijaan Bertta ryhtyi hoitamaan velkaista kotitilaa ja saikin isänsä velat maksettua. Syksyllä 1917 hänet valittiin Maalaisliiton kansanedustajaksi.

Eduskunnassa Bertta tutustui kansanedustaja Juhani Leppälään, joka oli jäänyt leskeksi kolme vuotta aikaisemmin. Leppälä oli toiminut nuoruudessaan muun muassa renkinä ja kauppa-apulaisena. Hän oli valmistunut vuonna 1902 kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista, ja viljeli nyt omaa maatilaansa Sortavalan maalaiskunnassa sekä toimi Pellervo-seuran konsulenttina. Pariskunta avioitui vuonna 1919, eikä Bertta enää asettunut ehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa, vaan keskittyi Ukonkorven tilan ja kasvavan perheensä hoitoon.”

Lähde: Kirsti Manninen: Omat avaimet. Maa- ja kotitalousnaisten  yhteistyön ja neuvonnan historiaa. Keuruu 2016

*

Sortavalan mlk Muistojen kirja, 1953

https://www.antikvariaatti.net/tuotekuvat/isot/172977.jpg

*

Viimeinen valtiopäivillä mukana ollut ensimmäisen eduskunnan jäsen oli Väinö Tanner, joka jätti eduskunnan vuoden 1962 vaaleissa. Viimeinen elossa ollut oli Juhani Leppälä, joka kuoli 1976.

http://naskinen.blogspot.fi/2011/05/demarit-ja-kepu-rakentaneet-suomen.html /Kari Naskinen.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjala-lehti 24.4.1997/Alpo Hukka;

Sortavalan hautausmaita kunnostetaan

"Sortavalan hautausmaat ovat olleet monien kaupungista ja maaseudulta aikoinaan evakkoon lähteneiden ja heidän jälkeläistensä käyntien kohteina. Omaisia, ystäviä ja Sortavalan monivaiheisen historian henkilöitä on voinut muistella siellä käydessä.

Eniten kiinnostusta on herättänyt kaupunki- ja maaseurakunnan yhteinen (”vanha”) hautausmaa, joka on suurin ja näkyvimmällä paikalla Helylän ja Karmalan tien risteyksessä kiviaidan ympäröimänä.

Sen keskellä on Suomen Vapaussodan vankka muistopaasi saanut olla koskemattomana kuluneet vuosikymmenet teksteineen:

”Ei pelkuruutta, petturuutta povi tuntenut sen joukon,
joka kummun yöhön täss' on astunut.
Ja vapauttas, isänmaa, jos konsa uhataan,
me nousemme ja kanssamme taas nousee Suomenmaa”.

Hautamuistomerkkejä muuten on jäljellä vähän ja paikalla olevatkin muutamaa lukuunottamatta rikottu tai kaadettu maahan. Sortavalan maaseurakunnan uusi hautausmaa on jopa täyttynyt uusista vainajista. Silti moni käyttää lyhyen vierailunsa myös käyntiin niillä paikoilla, joihin vuosikymmenien takaiset muistot sitovat. Samalla joutuu panemaan merkille eron maittemme kulttuurin välillä.

Jo vuosikymmeniä sitten vierailivat Sortavalassa Itä-Karjalan maanviljelysseuran edustajat kunnallisneuvos Juhani Leppälä ja agronomi Eino Murole luovuttamassa seuran historian silloisille isännille.

Leppälä kertoi, että he halusivat silloin, kun matkaluvan saanti vielä oli vaikeaa, näin kiinnittää kaupungin johdon huomion siihen, mitä alueella oli aikaisemmin maanviljelyn alalla tehty.

Tulkoon tässä mainituksi, että hän samalla itkusilmin kertoi oman mallimaatilansa Kirjavalahdessa muuttuneen pajukoksi.

Hänkin kiinnitti vierailulla isäntiensä huomiota siihen, että sivistyskansat hoitavat hautausmaitaan. Kaupungin johto oli luvannut korjata tilannetta, ”kun ehkä ensi vuonna saadaan määrärahat tarkoitukseen”.

Kun tämän vuosikymmenen alussa aloimme päästä käymään Sortavalassa, ensiksi huomasimme keskellä kaupunkia olleen sankarihautausmaan muuttuneen kaatopaikaksi. Suomen Sortavala-järjestöjen ponnistuksin yhteisymmärryksessä kaupungin nykyisen johdon kanssa paikka saatiin puhdistetuksi ja sille pystytetyksi vuonna 1993 kivinen risti."

Linkki, lue lisää;
https://www.facebook.com/notes/sortavala-valokuvin...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjalan Liitto/Sortavala-Seura Helsinki ry:
Vuosikertomus
Linkki: https://www.karjalanliitto.fi/karjalan_liitto/jase...

Kevätretki 25.4.2012 Hyrsylän mutkaan.

"Retkellä nivoutuivat hienosti yhteen valtiopäivämies Juhani Leppälän ja monitoiminainen Aira Samulinin elämän polut.

Juhani Leppälä syntyi siinä talossa, minkä Aira Samulin on siirrättänyt
nykyiseen pihapiiriinsä.

Toisaalta Sortavalan maalaiskunnassa asunut Leppälä vakuutti aikuisena mm. silloisen Hyrsylän mutkan kehitykseen hankkimalla sinne tien. Se taas vaikutti Aira Samulinin os.Suvio perheen elämään ratkaisevasti.

Muisteloita vauhdittivat Aira Samulin itse sekä Juhani Leppälän tyttärenpoika, seuran aktiivi Jarmo Hallikas.
Tutustuttiin innokkaasti myös monimuotoisiin alueen elämyksiin. Mukana oli 43 jäsentä ja ystävää.

Kiitokseksi lahjoitettiin Juhani Leppälää kuvaava hiilipiirros."

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Karjala-lehden Pitäjä pitäjältä -sarjassa vuorossa Sortavala,
n:o 4/1970;

https://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajalii...

Mielenkiintoista juttua mahtuu 16-sivuiseen lehteen..

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Kiitos Veikko mielenkiintoisista Sortavalaa koskevista tiedoista. Minua ne kiinnostavat siksikin, että edesmennyt äitini Anna Karjalainen ( 1912 - 2008 ) os. Pärnänen oli kotoisin Sortavalan maalaiskunnan Otsoisten kylästä. Äidilleni Sortavalan menetys oli sen verran katkera, ettei hän halunnut enää sodan jälkeen käydä siellä. Äitini kertoi kyllä nuoruutensa Sortavalasta, mm. Vakkosalmen oopperaesityksistä ja laulujuhlista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset