Veikko Huuska

Pommi iski keskelle Helsinkiä sunnuntaina 8.11.1942

Pommi iski keskelle Helsinkiä sunnuntaina 8.11.1942.

 - 75 vuotta sitten -

”Vihollisen pommikone hiipi Helsingin ylle” (HS, 8.11.2017)

Helsingin historian pahin pommi räjähti Yrjönkadun ja Roobertinkadun risteyksessä ja tappoi 51 ihmistä.  Uhrien joukossa oli pieniä lapsia, useita naisia ja yleensä siviilejä, mutta myös sotilaita.  Haavoittuneita oli ensitietojen mukaan 120, mutta määrä lienee jonkin verran enemmän. HS:n ensitiedon mukaan uhreja oli 45 mutta tiedot tarkentuivat myöhemmin. – Aineelliset vahingot jäivät vähäisemmiksi.

*

”Tivoliin ja Gloriaan elokuviin tulleet ihmiset säntäilivät ilmahälytyksen soidessa kaduilla ehtiäkseen Erottajan kalliosuojaan. Läheisessä Johanneksenkirkossa oli juuri päättynyt jumalanpalvelus, ja väkeä oli liikkeellä myös sen vuoksi. Jumalanpalveluksessa ollut kenttäpiispan puoliso Anni Björklund kuoli onnettomuudessa.”

”Näky kaduilla oli kaamea. Pommi osui kovaan katukiveykseen keskelle raitiokiskoja. Sirpaleet lensivät avoimessa risteyksessä joka suuntaan.”  Lähde: HS 8.11.2017/Satu Pajuriutta.

*

”Suurta surua aiheutti se, että kuolleiden ja loukkaantuneiden joukossa oli paljon lapsia.  Osa vainajista haudattiin yhteishautajaisissa, kuten tuon ajan lehdistä voi lukea.  Lauantaina 14. marraskuuta pidettiin muistotilaisuus kolmelle Tehtaanpuiston yhteiskoulun oppilaalle Mikael Agricolan kirkossa”, kertoo tämän päiväinen Helsingin Sanomat 8.11.2017 ja jatkaa:

”Kukin ja kynttilöin suruasuun saatettu temppeli oli täyttynyt ääriään myöten, nuorten vainajien entisen koulun opettaja- ja oppilaskuntien muodostaessa suurimman osan saattojoukosta”, kirjoitti HS tilaisuudesta.”

”Viikon päästä pommituksesta satapäinen saattue osallistui ilmapommituksessa kuolleiden hautajaisiin Malmin hautausmaalla.   Tuolloin yhteishautauksessa maahan pantiin useita pieniä arkkuja.  Kaikkiaan samassa tilaisuudessa haudattiin kuusitoista pommituksen uhria”. (HS 8.11.2017).

Linkki: https://www.hs.fi/paivanlehti/08112017/art-2000005440415.html

”Parin viikon päästä pommituksesta Suomen Kuvalehti julkaisi artikkelin, jossa oli yhdellä aukeamalla kuva lähes kaikista pommituksessa kuolleista.”

 

*

Sodissa 1939-1945 menehtyneet

Sota-arkiston/Kansallisarkiston ylläpitämä sodissamme menehtyneiden matrikkeli ei tunnista läheskään kaikkia Yrjönkadun-Roobertinkadun risteyksen uhreja.

Kyseisen nettihakemiston mukaan tuona päivänä 8.11.1942 menehtyi 26 henkilöä.  Osa heistä kaatui tai kuoli sotarintamalla tai osa sotasairaalassa ja joidenkin osalta kuolinsyyksi on merkitty ”muu kuin vihollistoiminnasta johtuva” syy.

HELSINGISSÄ kuoli SODISSA menehtyneiden tiedoston mukaan 8.11.1942 yhteensä 11 henkilöä:

Alikersantti Haapasaari, Arvi Iivari, s. 1912; kaatui 8.11.1942 Helsinki, Ilmapommitus

Lotta Hintikka, Maija, s. 1910, kaatui 8.11.1942 Helsinki, Ilmapommitus

Stm Loukiainen, Osmo Kalervo, s. 1914, kaatui 8.11.1942 Helsinki, Ilmapommitus

Nordström, Urban Decider, s. 17.3.1930 (11-vuotias), kaatui 8.11.1942 Helsinki, Ilmapommitus

Rantanen, Alice, s. 10.5.1925, kuolinaika 8.11.1942, haudattu Lapinjärvi (ei kuolinpaikkaa eikä syytä, vh).

Rantanen, Ellen, s. 27.3.1923, kuolinaika 8.11.1942, haudattu Lapinjärvi. (ei kuolinpaikkaa eikä syytä, vh)

Stm Siltanen, Arvo Aleksanteri, s. 1905, kaatui 8.11.1942 Helsinki, Ilmapommitus.

Stm Stenberg, Pentti Arnold, s. 1918, kaatui 8.11.1942 Helsinki (ei lisätietoa syystä, vh)

Stm Tarsala, Kauno Rafael, s. 1905, kaatui 8.11.1942 Helsinki, Ilmapommitus

Korpraali Torkler, Eino Engelbreckt, s. 1909, kaatui 8.11.1942 Helsinki (ei lisätietoa syystä, vh)

Korpraali Wikman, Felix Rudolf, s. 1909, kaatui 8.11.1942 Helsinki (ei lisätietoa syystä, vh).

Linkki; http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?kuol_a_p=08&kuol_a_v=1942&kuol_a_k=11&kuol_l_p=08&kuol_l_v=1942&kuol_l_k=11&kunta=*&haekaikki=0&sort=kaikki&sivulle=100&haekaikki=1&raportti=1

*

Huomioita

Menehtyneiden arkiston tiedoissa vain kuuden (6) kohdalla lukee yksiselitteisesti, kyseisen henkilön kaatuneen 8.11.1942 Helsingissä ilmapommituksessa.  Viiden muun osalta (Stenberg, Torkler ja Wikman) ilmenee henkilön kaatuneen 8.11.1942 Helsingissä; ei kuitenkaan liene syytä kovin vahvasti epäillä etteivätkö he kuuluneet pommin uhreihin. 

Rantasten osalta tiedosto on valitettavan niukkasanainen, heistä kerrotaan itseasiassa nimen lisäksi vain kolme seikkaa: syntymäaika, kuolinaika ja hautauskunta.  Lapinjärvi molempien hautapaikkana viittaa läheiseen sukulaisuuteen, todennäköisesti he olivat sisaruksia, iältään 17- ja 19-vuotiaita.

Maija Hintikka oli Tampereella 27.8.1910 syntynyt filosofian maisteri ja lotta, joka oli naimisissa, mutta lasten määrästä ei ole esitetty tietoa.  Hän asui Helsingissä ja niinpä hänet haudattiin Malmin hautausmaalle, ilmeisestikin Helsingin Sanomien mainitsemassa yhteishautauksessa viikko tragedian jälkeen eli sunnuntaina 15.11.1942.

Matrikkelin mainitsemista uhreista asui Helsingissä ja siellä syntyneitä heistä oli kuitenkin vain kaksi (Nordström ja Torkler), muut olivat muualta muuttaneita.

SA-kuvat, Helsingin pommitus 8.11.1942, kuvasarja 17 kuvaa; http://sa-kuva.fi/neo?tem=webneo_carousel1bbn&lang=FIN&from=7aa7d252216b0553&count=1&timeout=8&auto=NO&startdate=19421108&enddate=19421108&publication=&xsearch_content=Helsingin*&verification=7aa7d22810600c57792a12b661bdefc8&fulltextname=CM_IMAGE&onlyvideo=0&onlycolor=0

*

Miksi?

Aiheellista kummastusta voi tuntea sen havainnon edessä, että osa Helsingin suurpommin 8.11.1942 uhreista on asianmukaisesti mainittu Suomen sodissa 1939 – 1945 menehtyneiden matrikkelissa, mutta osa ei. 

Itse asiassa joudumme toteamaan että 51:stä uhrista suurin osa, peräti 40 on jostain syystä jäänyt/jätetty tiedoston ulkopuolelle. 

Nyt mukana on uhreista 11 (21,6 %).  Poissa on 78,4 %.

Miksi?  Tuntuisi että olisi yhdenmukaisuuden ja tilastojenkin kannalta niiden kattavuuden vuoksi perustellulta, että kaikkien sotapalveluksensa aikana tai suoranaisesti palveluksesta seuranneissa oloissa kuolleiden lisäksi myös kaikki sotatoimien vuoksi menehtyneet siviilitkin sisällytettäisiin Suomen sodissa menehtyneiden matrikkeliin.  Nyt tiedostossa näyttäisi olevan melkoinen aukko, ainakin tämän murheellisen tuhoiskun, siviileihin suuntautuneen sunnuntaipommin, jäljiltä.

Tänään hakuri antaa viime sotiemme menehtyneiden määräksi 94.304 henkilöä.  Kuinka monta sieltä oikein puuttuu?

Matrikkelia koostaneiden asiantuntijoiden tiedossa on ollut tiedossa tämä (ja eräitä muista tuhoisia pommituksia), miksi niiden uhreja ei ole huolellisesti selvitetty riittävän perusteellisen lähdetyöskentelyn keinoin?

*

Helsingin kaupunginmuseo: https://hkm.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:km002zt2

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

”Kun Helsingin taivaalta tuli kuolemaa – Yksi ainoa pommi riisti Pirjolta sisaren vuonna 1942”

Helsingin Uutiset, 4.11.2017;

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/575573-ku...

"Sunnuntaina 75 vuotta sitten kymmenien helsinkiläisperheiden elämä muuttui sananmukaisesti silmänräpäyksessä.

Puna-armeijan lentokoneen yksittäinen pommi riisti kuusivuotiaalta Pirjo Kososelta (nyk. Karlsson) sisaren. Samalla sai surmansa puolensataa muutakin helsinkiläistä – useimmat heistä lapsia.

Pirjon isoveli Raimo oli innokas poika käymään elokuvissa ja vei mielellään niin Pirjon kuin tätä pari vuotta vanhemman Arjan vuorotellen elävien kuvien pariin.

Sunnuntaina 8. marraskuuta 1942 oli Arjan vuoro lähteä katsomaan vauhdikasta komediaelokuvaa nimeltä Kolme väärää muskettisoturia.
Osaa vainajista oli omaisten vaikea tunnistaa."
Pirjo jäi tällä kertaa kotiin.

Raimo ja Arja istuivat jo elokuvateatterin hämärässä, kun ilmavalvontasireenit parahtivat soimaan. Kaikki ryntäsivät salista ulos kadulle.

Jatko ei todellakaan ollut komediaa: Yrjönkadun katukiveykselle osunut pommi silpoi hetkessä toistasataa ihmistä.

Sirpaleet olivat levinneet viuhkamaisesti ympäri katua. Ne leikkasivat lapsilta irti käsiä, jalkoja ja päitä – osaa vainajista oli jopa omaisten vaikea tunnistaa.
Verta oli kaikkialla. Hätä ja tuska oli kadulla valtava.

Itse pommituspäivästä Pirjo Karlsson ei muista juuri mitään. Lapsen mieli on armelias ja sallii unohtaa.

– Äitini oli tuolloin töissä Suomalaisella Klubilla ja sai sinne tiedon pommituksesta. Arja ja Raimo oli viety Kirurgiseen sairaalaan, ja äiti lähti heti sinne, Karlsson kertoo.

Sirpale oli iskeytynyt Arjan päähän ja hän kuoli seuraavana päivänä tajuihinsa tulematta. Raimosta tuli 60-prosenttinen invalidi.

Suru Kososten perheessä oli suunnaton.”

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/575573-ku...
*

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hiukan omituinen kohde pommitukselle tuollainen satunnainen kadunkulma Helsingissä. Eikös pommituksille yleensä pyritä etsimään jokin maali, varsinkin jos kyse oli poikkeuksellisen tuhoisasta pommista?

Lisäksi ihmetyttää kuinka noin paljon porukkaa, niin aikuisia kuin lapsiakin oli liikkeellä juuri siinä kohdassa Helsingissä sunnuntai-iltana. Elokuvateatteri Gloriahan sijaitsi parinsadan metrin päässä Pikku-Robertinkadulla Erottajan toisella puolella. Olen itsekin käynyt siellä muutamia kertoja aikoinaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sanotaan että puhdas terroripommitus siviilikohdetta vastaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset