*

Veikko Huuska

Sekavia päiviä Petrogradissa 100 vuotta sitten

Sekavia päiviä Petrogradissa 100 vuotta sitten

- Vuosisata maailmanhistorian suurimman ihmiskokeen alkamisesta

*

”Venäjä oli kuin asemalaiturilla odottaen junanlähettäjän vihellystä”, kirjoitti Ilja Ehrenburg noihin aikoihin.

Vilkaise myös Wikipedia-artikkeli; https://fi.wikipedia.org/wiki/Lokakuun_vallankumous

*

Smolna – käärmeenpesä

Lev Trotski oli bolshevikkien ja neuvostojen päämajassa Smolnassa, tyttökoulussa.

Kaupungintalolta saapui iltapäivällä pormestarin lähettämä delegaatio kysymään alkaisiko kapina.

Trotski vakuutti että alkaisi, vaikka he näkivät hyvin vähän todisteita siitä.

Muu osa kaupunkia oli päättänyt: vallankaappausta ei tulisi.

Tyylikkäät iltapukuun pukeutuneet ihmiset asettuivat Aleksandran teatteriin seuraamaan Aleksei Tolstoin näytelmää Iivana Julman kuolema.  Oopperanharrastajat olivat Mariinski-teatterissa kuuntelemassa Boris Saljapinia Boris Godunovina.  Restaurant de Paris käännytti pois ruokailijoita, joilla ei ollut pöytävarausta.  Elokuvateatterit, baarit ja yökerhot olivat täynnä.

”Peliluolat toimivat kuumeisesti illasta aamuun samppanjan virratessa ja panokset kohosivat 20.000 ruplaan”, runoili lokakuun merkittävä todistaja, tosin omassa asiassaan, John Reed

”Jalokiviin ja kalliisiin turkkeihin pukeutuneet huorat kävelivät edestakaisin kaupungin keskustassa ja kansoittivat kahviloita. … Ryöstöt lisääntyivät niin rajusti, että kaduilla kulkeminen oli vaarallista.”

Puuttui vain että ruhtinatar Leon Radziwillin seuraavien juhlien kutsut tulisivat, jotta saataisiin varma puheenaihe.

Mutta Lev Trotski, roistojen ja huligaanien kuulu johtaja, hän joka oli bolshevikkien henkinen johtaja, Leninin, ohella, tunsi että puheen, ajattelun ja istumisen aika oli ohi:

”Sanojen aika on ohi.  On koittanut kuolemaan päättyvän kaksintaistelun hetki, vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä!”

Brittiläinen salainen agentti Robert Bruce Lockhart kuvasi Trotskia: ”Hänessä tuli lihaksi porvarillinen karikatyyri vallankumouksellisesta…. pelkkää temperamenttia”

*

Se toinen karikatyyri

V.I. Lenin mitteli lattiaa piilopaikassaan. Siinä missä Trotski käveli avoimesti Smolnan ovista sisään, Lenin – hän piilotteli.  Kummassa oli enemmän dynamiittia?

Illalla kuuden aikaan toveri Lenin kirjoitti viestin:

”Nyt on kaikki hiuskarvan varassa… Tänä iltana, tänä yönä meidän on hinnalla millä hyvänsä pidätettävä ministerit…”

Vähän ilta-kymmenen jälkeen hän päätti lähteä Smolnaan.  Silloin jokin liikahti maailmanhistoriassa.

Hänellä oli peruukkinsa, sen helsinkiläisen peruukkimaakarin luoma, ja nyt myös isot silmälasit, mutta kiihdyksissään hän unohti naamioida kasvonsa.  Lenin ilman naamiota.

Hän kietoi kasvoilleen nenäliinan niin kuin hänellä särkisi hammasta, kulki osan matkaa raitiovaunulla ja saapui Smolnaan vähänennen keskiyötä.  Vartiomiehet eivät päästäneet häntä sisään.

*

Smolna oli vallankumouksen salamatkustajan Reedin mukaan ”kirkkaasti valaistu” ja ”surisi kuin jättiläismäinen mehiläispesä”. 

Punakaartilaiset, ”yhteen sulloutunut joukko työmiesten vaatteisiin pukeutuneita keskenkasvuisia poikia oli aseistautunut luonnottoman pitkillä pistimillä varustetuilla kivääreillä ja keskusteli hermostuneesti keskenään”.  He lämmittelivät käsiään suurten nuotioiden äärellä.  Panssariautojen moottorit hurisivat , moottoripyörät kaasuttivat, ilmassa leijui sininen kirpeä savu.  Eikä kukaan tuntenut Leniniä.  Hänellä ei ollut henkilöllisyyspapereita, niitä hän karttoi neuroottisen raivokkaasti, joten portilla olevat punakaartilaiset kieltätyivät laskemasta häntä sisään.

”Perkeleellinen sotku!” Leninin henkilökohtainen turvamies Rahja karjaisi. 

”Minä olen saatana Eino Rahja Suomesta ja olen kokousedustaja, eivätkä nämä mulkut päästä minua läpitte!” 

Väkijoukko tuki tätä karjuvaa miestä ja työnsi pistinniekkojen mutinoista piittaamatta molemmat miehet sisään. 

Siinä oli "kansan" osuus tässä bolshevikkisen eliitin järjestämässä peijarissa, valtojen kaappauksessa.

”Lenin tuli perässäni, nauraen mielettömästi”, Rahja kertoi myöhemmin.  Mutta kun Lenin otti lakin päästään, myös hänen liiman tönköksi jäykistämä peruukkinsa irtosi.

Smolna oli kuin leirialue.  Neuvoston kokoontuessa upeassa tanssiaissalissa lattioita peittivät sanomalehdet, tupakantumpit ja vuodevaatteet.  Käytävillä kuorsasi sotilaita.  Tupakka, hiki, virtsa lemusi, tämä turakka tunkka sekoittuui alakerran ruokasalista leviävään keitetyn kaalin tuoksuun. 

Lenin kiirehti käytävän läpi peruukkiaan pidellen ja yritti salata henkilöllisyytensä, mutta menshevikki Dan huomasi hänet ja tunsi.

”Ne mätämunat ovat tunnistaneet minut”, Lenin kirskahti Rahjalle, joka seurasi mestariaan kuin hai laivaa. 

Eino Rahjassa toteutui Suomen ja suomalaisten panos tässä valtojen vaihdossa.

*

Smolnan ammattivallankumoukselliset hetki ennen h-hetkeä

Lenin otti yhteyttä Trotskiin, kirjoitti pienen muistilapun, taittoi sen ja antoi eräälle vartiomiehelle pyytäen tätä toimittamaan sen sisälle toveri Trotskille.

Trotskin mielestä Lenin näytti ”aika oudolta”.  Vastapuoli voisi vaikeuksitta tunnistaa hänet.  ”He ovat jo tunnistaneet meidät, ne roistot”, Lenin kiljaisi hermostuneesti. 

Mieliala Smolnassa oli kaikkea muuta kuin vallankumouksellinen.  Se oli ”harmaa. Kasvot olivat väsyneitä, ilmeettömiä, jopa synkeitä”.

*

J.V. Stalin ”säntäili huoneesta toiseen”, Smolnaan saapunut Sagirasvili huomasi  ”En ollut koskaan nähnyt häntä sellaisessa tilassaa. Sellainen kiire ja kuumeinen työskentely oli hänelle hyvin epätavallista” 

Pääkaupungin yllä kajahteli laukauksia, mutta kyse ei ollut taisteluista.  Humalaiset sotilaat ampuivat umpimähkään yössä.

*

Kerenski ottaa ritolat

Keskiviikkona , lokakuun 25. päivän 1917 (vanhaa lukua; 7.11.1917 uutta) varhaistunteina pieniä bolshevikkipartioita lähti liikkeelle kasarmeilta.  Ne olivat silminnähtävästi helpottuneita, kun vastarintaa ei näkynyt.  Ne valtasivat Nevan sillat, päälennättimen, postitoimistot, rautatieasemat, keskuspankin ja voimalat.

Joukkojen ei tarvinnut hyökätä kohteisiinsa – ”riitti kun he vain saartoivat ne”, eräs silminnäkijä kertoi.

Laukaustakaan ei ammuttu.

Kun Aleksandr Kerenski heräsi, hän huomasi puhelinlinjansa katkaistuiksi ja näki Talvipalasin siltaa valvovat bolshevikit.  Hän päätti lähteä kaupungista kokoamaan rintamalta joukkoja kapinan kukistamiseen.  Hallituksen kulkuneuvot eivät toimineet; bolshevikit olivat yön aikana irrottaneet virranjakajat.

Yksi vänrikki lähetettiin katsomaan voisiko jostain pakko-ottaa hallituksen käyttöön toimivan auton.  Britannian lähetystö käännytti hänet pois.  Samoin tekin hallituksen sihteeri Vladimir Nabokov, joka oli aamupesulla, mutta amerikkalaiset olivat anteliaampia.  Lähetystövirkailija Sheldon Whitehouse lainasi oman Renaultinsa oikein kuljettajan kera. Whitehouse oli varma, että saisi autonsa takaisin heti, kun Kerenski palaisi rintamalta mukanaan kapinan kukistamiseen tarvittavat joukot – ”viiden päivän kuluessa”.

Kerenskin amerikkalaiskuski ajoi harhaan ja hänen oli pysähdyttävä kysymään tietä.  Reitti kulki halki bolshevikkien vartioketjujen, joiden oli määrä sulkea kaupungin keskusta.

Kymmenet jalankulkijat tunnistivat ison avoauton takapenkillä istuvan Kerenskin ja hän nousi kiittämään heitä sotilastervehdyksin, lippaan vetäen.  Kaupungin laitamilla, Kerenski on kertonut, punakaartilaisten partio ”rynni kohti autoamme joka puolelta, mutta me olimme jo päässeet ohi”.

*

Hiljaiseloa Petrogradissa

Hallituksen ministerit saapuivat Talvipalatsiin taksilla, samaan aikaan kun Smolnassa Lenin ilmoitti heidän valtansa kukistuneen.

Kaupunki ei huomioinut Leninin ilmoitusta.

Raitiovaunut kulkivat, pankit olivat auki ja tehtaiden pyörät pyörivät.  Kaartilasipartiot kyllästyivät; he seisoskelivat rennosti poltellen.  Suhanovin mielestä tunnelma oli ”melko kevytmielinen” eikä muistuttanut sotaa.  Sotilaat näyttivät siltä, että he hajaantuisivat ensimmäisestä varoituslaukauksesta – ”mutta ei ollut ketään joka olisi ampunut.

*

Hallitus lakkaa

Kello 14:15 Trotski katsoi välttämättömäksi pitää Petrogradin neuvoston ylimääräisen istunnon, jotta edustajakokouksen osallistujien ei tarvitse maleksia tylsistyneinä Smolnassa.  Hän julisti, että hallitus ”oli lakannut olemasta”, mikä oli seurausta ”niin valtavien ihmismassojen” liikehdinnästä, että sille ei löytynyt vertaa historiassa, ja hänen puhuessaan nuo massat kulkivat lähes huomaamattomina kaduilla. 

Ainut merkki vallankaappauksesta, jonka ohikulkijat näkivät, olivat ne muutamat panssarivaunut, joiden harmaisiin kylkiin oli punamaalilla maalattu bolshevikkien tunnus ja jotka kulkivat sireenit ulvoen.  Suhanov oli niin pettynyt tähän kaikkeen, että meni kotiinsa syömään illallista kynttilänvalossa.  Hänen mukaansa bolshevikkihallinto ei voinut olla kuin ”ohimenevä”.

*

Talvipalatsi avoimin ovin

Talvipalatsin ”valtaus” oli niin huolimatonta työtä, että amerikkalaiset reportterit John Reed ja Louise Bryant pääsivät samana iltapäivänä kuljeskelemaan rakennuksessa.  Palatsini tsaarinaikaisiin sinisiin univormuihin pukeutuneet palvelijat ottivat  heiltä takit ja kadetit näyttivät heille mielellään paikkoja.  Louise Bryantin mielestä he olivat ”surullisia, pelokkaita raukkoja”, jotka oli kasvatettu yläluokkaisen suojatusti ja nyt olivat ”ilman hovia, ilman tsaaria, ilman kaikkia niitä perinteitä, joihin he olivat uskoneet”.  Lattioilla lojui pakkauslaatikoita ja patjoja sekä tupakannatsoja ja tyhjiä viinipulloja.

Marraskuun kaappauksen todistusvoimaisin kertoja, partisaanikronikoitsija John Reed oli Oregonissa syntynyt tuomarin poika, joka oli saanut kasvatuksensa Harvardissa.  Hän oli mukana perustamassa Kommunistista työväenpuoluetta, josta myöhemmin tuli Yhdysvaltain Kommunistinen puolue  Hän kuoli lavantautiin Moskovassa vuonna 1920, ja hänet haudattiin Punaiselle torille.

Monet hallituksen puolustajista olivat humalassa.

Eräs alkoholilta leimahtava kapteeni tervehti reporttereita.  ”Haluan päästä pois Venäjältä”, hän sanoi.  ”Aion liittyä Yhdysvaltain armeijaan”.  Kaksi polkupyöräilijä tuli tuomaan bolshevikkien vaatimusta, että palatsia ryhdyttäisiin tulittamaan ellei se 19:10:een mennessä antautuisi.  Ministerit elättivät vielä toivoa, että Kerenski palaisi vahvistujoukkojen kanssa, eivätkä antautuneet.

*

Vallankaappaus ei haitannut kaupungin yöelämää.  Raitiovaunut ja taksit muuttivat paikoin reittiään välttääkseen sotilasketjun.  Talvipalatsissa ministerit nauttivat keittoa, kalaa, artisokkaa ja käskivät syötyään sammuttaa palatsista valot.  Syntyi sekaannusta niin piirittäjien kuin piiritettyjenkin keskuudessa ja neljä Krontantinin akatemian kadettia haavoittui lievästi luultavasti omiensa aseista.

Bolshevikkien miehittämä panssarilaiva Aurora käskettiin kiinnityspaikaltaan Nevalta tulittamana palatsia, kun Pietarin ja Paavalin linnoituksesta näytettäisiin punaista valoa.

Mutta risteilijä oli juuri päässyt korjaustelakalta eikä laivassa ollut kuin harjoitusammuksia.  Linnakkeen varuskunta ei löytänyt mistään punaista lamppua, mutta kello 21:40 linnasta nähtiin nousevan sinipunerva kaje, ja Auroran tykkitornit alkoivat tulittaa paukkupanoksin.  Kadetit vastasivat konekivääritulella, kunnes he huomasivat, että kaikesta savusta ja jyminästä huolimatta heidän päälleen ei satanut ammuksia.

*

Boskarevskin naispataljoona

Kerenskille uskollinen naispataljoona jätti palatsin ilmoitettuaan tehtäväkseen taistella rintamalla saksalaisia vastaan.  Kello 23 Pietarin ja Paavalin linnakkeen kuusituumaisilla tykeillä ammuttiin palatsia kohti kaksi kovaa ammusta.  Räjähdykset pelästyttivät Vladimir Nabokovin, hallituksen sihteerin 18-vuotiaan pojan joka myöhemmin kirjoitti kirjan Lolita ja joka tuolloin kirjoitti juuri runoa vanhempiensa talossa Morskajalla.  Toinen ammuksista meni satoja metrejä ohi 1500-huoneistoisen kohteensa.  Toinen osui, mutta sai aikaan vain vähän vaurioita.  Muutamaa minuuttia myöhemmin kolmituumaiset yhtyivät tulitukseen  ampuen 35 laukausta.  Suurin osa putosi jokeen.  Ainut havaittu suma teki kolon reunuslistaan.  Palatsissa monet torkkuivat tai ottivat vastaan puheluita kannattajiltaan, jotka rohkaisivat heitä kestämään aamuun saakka. 

Bolshevikkeja löydettiin vaeltamasta palatsi käytävillä ja heidät riisuttiin helposti aseista.  ”Kuinka paljon heitä on palatsissa?” kysyi eräs ministereistä.  ”Kenen halussa palatsi oikeastaan on -  heidän vai meidän?” 

Illan ja yön aikana bolshevikit soluttautuivat vähitellen rakennukseen.

*

Aamuyöllä kahdelta

Aamuyöllä kahdelta lokakuun 26. päivänä oikeusministeri Maljantovits sai puhelun ystävältään, joka kysyi hänen vointiaan.  ”Ihan hyvä, mieli on korkealla”, hän vastasi.  Hän lepäili divaanilla saadakseen vähän unta, mutta pian alkoi kuulua ääntä, joka tuli koko ajan lähemmäs.  Ministerit tarttuivat takkeihinsa.  Sisään ryntäsi kadetti, joka teki asennon ja tervehti jännittyneenä mutta päättäväisesti.  ”Mitä hallitus käskee?” hän kysyi.  ”Taistellaanko viimeiseen mieheen?”.

Väsyneet ministerit vastasivat:

”Ei ole tarpeen.  Mitä suotta.  Ei verenvuodatusta!”

Pieni mies, jonka leveälierinen taiteilijanhattu oli työnnetty taakse hänen pitkille punaisille hiuksilleen, pyrähti huoneeseen kuin ”laineen lennättämä lastu”.

Aseistettu väkijoukko valui hänen takaansa ”täyttäen huoneen kuin virtaava vesi”.  Mies huusi korviavihlovan kimeällä äänellä:

”Minä ilmoitan teille väliaikaisen hallituksen jäsenet, että teidät on pidätetty.  Minä olen vallankumouskomitean edustaja Antonov-Ovsejenko.”

Vladimir Antonov-Ovsejenko oli entinen tsaarin upseeri joka sai vuonna 1905 kapinan lietsonnasta kuolemanrangaistuksen, mutta pääsi pakenemaan Pariisiin.  Hän vastasi bolshevikkien vallankaappausstrategiasta.  Hän unohti oman päämajansa puolustuksen – mutta sai pidettyä Talvipalatsin ministerit.  Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin takaisin Moskovaan Espanjasta missä hän palveli sisällissodan komissaarina, ja ammuttiin.

Mutta nyt.

Nyt Petrograd oli bolshevikkien käsissä.

*

Vain hetkeä aikaisemmin oli amerikkalainen korsto John Reed, vallankumouksen runoniekka maalaillut:

Ja sateessa, hyytävässä kylmyydessä suuren sykkivän kaupungin ylitse pyyhkivät yhä nopeammin ja nopeammin pilvet kohti… mitä?”

Nyt pilvet olivat pyyhkineet kaupungin, Petrogradin, yli.  Elettiin hämärää hetkeä.

Vasta aika näyttäisi miten kauan, ja miten.

*

Lähteitä:

Kompilaatio by Veikko Huuska

Brian Moynahan: Venäjän vuosisata. Tammi, 1994.

Simon Sebag Montefiore: Nuori Stalin.

Lenin: Kootut teokset.

John Reed: Kymmenen päivää jotka järisyttivät maailmaa.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

”Miksi Putin ei juuri noteeraa Venäjän vuoden 1917 vallankumouksia?

Miksi noteerata katastrofeja: Kreml viestittää, että unohtakaa mieluiten koko 1917. Sillä Venäjän vallankumousvuosi 1917 ei ole mikään Suuren Isänmaallisen Sodan voittoon 1945 verrattava triumfi.”

Lue lisää;
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23358...

*

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ikävää, ettei suosittelussa voi antaa enempää kuin yhden pisteen.

Mahtavan hyvin kirjoitettu tilannekuvaus.

YYA-Suomen kouluja käyneenä minulle ei koskaan oikein valjennut kuinka virheellinen ilmaisu "vallankumous" oli tuosta bolshevikkiklikin suorittamasta kaappauksesta. Vieraillessani Leningradissa 1978 Inturistin opas kertoi meille Talvipalatsin edessä kuinka valtavat sorretut ja vihaiset työläismassat nälkäisenä vyörysivät talvipalatsiin kumoamaan provarillisen mädän hallituksen, mikä muutti Venäjänmaan työläisten hallitsemaksi Neuvostoliitoksi.

Kyse oli kuitenkin suppean piirin suhmuroinnista, jossa jokainen ajoi omaa etuaan. Kaupunki eli sillä aikaa normaalia elämäänsä. Melko lailla samanlainen tilanne siis kuin Helsingissä muutamaa kuukautta myöhemmin punaisten vallankaappauksessa.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Se oli todella pienestä kiinni, että roskaväki tuhosi Venäjän imperiumin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tämä on Veikko Huuskalta hieno avaus ja historian havinaa ryyditettynä "valhehistorialla".
Helsinkiin lienee vaikeata vetää yhteneväisyysmerkkiä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Yksinäinen mies harppoo hämärässä;
Päivämäärän 7.11.1917 muistolle

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015640655...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset