Veikko Huuska

Kekri on sadonkorjuun ikiaikainen juhla, jolla on antinsa nykyihmisillekin

Kekri on sadonkorjuun ikiaikainen juhla, jolla on antinsa nykyihmisillekin

Kekrijuhla, Oma Tupa 13.10.2017 (puhe V.H.)

*

Kun tänä iltana vietämme perinteistä suomalaista Kekriä täällä Omalla Tuvalla, tulemme samalla osallistuneeksi vanhempaan ja kansainvälisempään juhlaan kuin aavistammekaan.

*

Kekri kuuluu suurten vuodenaika-juhlien joukkoon. 

Aurinkovuodessa näitä on neljä, sen mukaan milloin auringonvalo on suurimmillaan (juhannus), niukimmillaan (joulu), milloin taas kevät voittaa talven eli kevätpäivän tasaus (pääsiäinen).

Syksyn juhla on kekri. - Kekri on sadonkorjuujuhla, joka päättää satovuoden.  Juhlassa jätetään hyvästit kesälle ja valolle, siinä kiitetään sadosta, nautitaan siitä ja siirrytään elävän ravinnon parista varastojen, laarien ja tiinujen pariin.  Kekriin päättyy maamiehen työvuosi ja karja siirtyy sisäruokintaan.  Vanhastaan Mikkelinä  piti olla ”perunat ja nauriit kuopassa ja ämmät uunilla”.

*

Historiallisesti kekrin juuret yltävät  muinaiskelttiläiseen syysjuhlaan, jonka nimi Samhain juontuu sanoista ”kesä”; ”loppu”.

Suomessa kekriä on vietetty 5000 vuotta – eli siitä lähtien kun maataloutta harjoittava pysyvä asutus alkoi levitä Lounais-Suomesta syvemmälle sisämaahan.

Maantieteellisesti kekri-juhlaa on vietetty Atlantilta Kuolan niemimaalle, jossa se on tunnettu nimellä Kewre.  Kun viime viikonvaihteessa olin Moskovassa, Punainen tori Kremlin muurilla oli täynnään myyntikojuja upeine asetelmineen ja valtavine kurpitsarykelmineen.

Esikristillisen ajan maaseutukulttuurissa kekri oli koko Euroopassa vuoden suurin juhla

Sen ajankohtaa ei määrännyt keisari eikä kalenteri vaan se, miten sadonkorjuu ja muut syystyöt kulloinkin saatiin päätökseen.

Samaa kekrin juurta ovat niin latinalaisten maiden kuolleiden päivä (Dia de los Muertos), irlantilaisten halloween (All Hallows Eve) kuin kristillisen kalenterin vanha Pyhäinmiesten päivä.

*

Kekri on yhtä aikaa monta asiaa.

Kirjailija, maaseutukulttuurin tuntija Juha Kuisma, - jolle Ikaalinenkin on tuttu paikka - , määrittelee kekrin viisi ulottuvuutta:

 

Ensinnäkin Kekri on uuden vuoden aatto, jolloin pyritään erilaisin maagisin taioin turvaamaan tulevan vuoden sato ja menestys.  Kekrinä juotiin runsaasti uuden sadon olutta, syötiin yltäkyllin liharuokia, erityisesti lammasta maanhaltijan kunniaksi, annettiin saunassa ruokaa esi-isille.  .  Kekrinä isäntäkin sai juoda olutta ja paljon, kunhan piti varansa ettei sammunut; silloin oli vaarana että luontokin olisi herpaantunut ja antanut heikon sadon.

Toiseksi kekri on maatalouden sadonkorjuujuhla, jolloin maan hedelmät on saatu varastoihin, karja navettaan  ja talon väki kokoontuu yhteen.

Kolmanneksi kekri on renkien ja piikojen, entisajan pätkätyöläisten juhla.  Se tiesi palkollisille viikon mittaista lomaa (runtuviikko, römppäviikko, kissaviikko), jolloin he tekivät mitä lystäsivät, kulkivat kylillä ja pitivät hauskaa.  Viikon aikana selkisi myös, jatkuiko pesti talossa vai tuliko lähtö muualle. 

Neljänneksi kekriin eli talonpoikaiseen vuoden vaihtumiseen liittyi välikausi eli niin sanottu jakoaika, jolla tasattiin aurinko- ja kuuvuoden välinen 12 vuorokauden ero.  Jakoaika oli pyhää aikaa uuden ja vanhan välissä.  Oikeilla toimilla kuluneen vuoden onni siirrettiin seuraavaan vuoteen.

Viidenneksi kekri oli esi-isien juhla.  Heitä muistettiin jättämällä ruokaa saunaan, kuusen juurelle tai kuppikivelle.  Sytytettiin valoja, joita olivat soihdut, päreet ja koverretun nauriin pohjalle sytytetyt ”kitupiikit”.  Ja kurpitsa on korvannut nauriin.

Ja vielä on kekrin kuudes ulottuvuus:

kekriaattoa seuraavana päivänä eli varsinaisena kekrinä kylän nuoriso lähti ”kekriä kiertämään” ja näytti ilveensä.  Jotkut pukeutuivat kekripukeiksi (naamari, turkki nurinpäin, keritsimet tai kauhat sarvina).  Tyttäret pukeutuivat kekrittäriksi, lakanat kauhtanana. 

Nämä porukat kiersivät talosta taloon juotavaa (olutta) pyytämässä. 

Tarjooko talo olutta vai kaadammeko uunin?”.  -  Se oli sen ajan ”karkki vai kepponen”.

*

Riehakkaimmillaan juhlinta tietysti karkasi ”lapasesta”.  Kun kirkko sitten ison vihan jälkeen kielsi rangaistuksen uhalla moisen pakanallisen juhlinnan, saatettiin juhla-ateria syödä tuvan sijasta navetassa.

1800-luvulla kirkko kehitti kekristä kristillisen pyhäinpäivän.  Nyt vietämme sitä kaikkien vainajien muistopäivänä.  Sotien jälkeen tuli tavaksi viedä kynttilöitä haudoille.  Kekriperinteessä yhtyy joulun ja uudenvuoden piirteitä.

*

Ruotsalainen olkipukki-traditio, tunnetuimpana Gävlen olkipukki, liittyy sekin sadonkorjuuseen, uusiin puhtaisiin olkiin.

13-metriä korkea Gävlebocken on pystytetty ensimmäisenä adventtina vuodesta 1966 lähtien.  Tähän asti rakennetuista 51:stä olkipukista harva on selvinnyt tolpillaan jouluun asti. 

30 pukkia on poltettu, yksi rikottu, yksi varastettu ja yksi kaadettu maahan autolla.  Kun pukki viime adventtina taas poltettiin kaupunginisät päättivät luopua leikistä.  (19.9.2017 paikallisen Osaran oppilaat veivät paikalle 4-metriä korkean mini-Gävlebocken).

Suomessa toimitaan toisin: Kajaanissa on otettu tavaksi pystyttää kekripukki Kajaanin linnan raunioille Kajaanijokeen.  Tänä vuonna juhlaa vietetään Suomi 100 –teemalla ja ohjelma huipentuu jälleen pukin polttamiseen.

Oljet, pukki ja tulet kuuluvat sekä kekriin että jouluun, - mutta riehat vain kekriin.  Harmaasta kekripukista kehkeytyi nykyajan punainen joulupukki.  Samoin olkipukit ja himmelit ovat osa kekriperinnettä, mutta löytäneet sijansa joulusta.  Pukit ja himmelit ovat osa tiedostamatonta hedelmällisyyskulttia.

Kuten huomataan kekrin juhlaperinteessä sekoittuu mielenkiintoisella tavalla vanhaa pakanallista, uudempaa kristillistä, ikiaikaista luonnon ja kohtalon lepyttelyä, sekä nykyaikaisia karnevalistisia kauhu- ja muoti-ilmiöitä.

*

Sieluinpäivän iltana eli kekri-iltana naapurit kutsuivat toisiaan vieraiksi, lihaa syötiin ja viinaa juotiin ja yönvalvojaisia piettiin. Painittiin ja veisata völlötettiin”, sanottiin Valtimossa.

Kun kylässä pidettiin yhteinen juhla, pöydät notkuivat, ja pihamaalla roihusivat reippaat tulet.  Kotiinlähdön hetkellä perhekunnat ottivat lyhtyihinsä tai soihtuihinsa tulen ja veivät koteihinsa, näin juhlamieli kulkeutui kaikkialle.

*

Täällä Ikaalisissa paikalliset järjestöt tekevät ansiokasta työtä kekri-kulttuurin hyväksi. 

Tänään täällä kekri on yhteinen juhla; ohjelman, seurustelun ja runsaiden pöydänantimien parissa.  Kaikkea pahaa karkoittavia tulia unohtamatta.

Sadonkorjuujuhlan runsaasta syömisestä ja juomisesta tulee sana ”kekkerit”. 

Joten: Hyviä kekkereitä!

*

Keskeinen lähde: kirjailija-lehtimies-tutkija Juha Kuisma eri artikkeleissaan ja haastatteluissaan. Kiitos!

TEXT: 696 sanaa.

http://www.gavle.se/Kommun--politik/Press-och-informationsmaterial/Gavleberattelser/Gavleberattelser/Bockumentaren-om-Gavlebocken-/

http://www.gavle.se/Kommun--politik/Press-och-informationsmaterial/Gavleberattelser/Gavleberattelser/Lill-bocken-tog-plats-i-gardesgarden/

http://ubabushki.net/?p=5215

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Kekrin ja Joulun yhdistymisestä nostan vielä yhden tradition esille. Jouluna on ollut tapana viedä lyhde linnuille. Alkunsa se saa esi-isien kunnioittamisesta (pyhät miehet), sillä suomalaisessa uskonnossa ihminen siirtyi linnun hahmossa tuonpuoleiseen. Lintu oli mytologiassa hyvin yleisesti synonyymi sanalle henki.

Tämä uskomus on säilynyt joululaulussa Varpunen Jouluaamuna:
"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta.
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta."

Näin sekä sadonkorjuun uhrilyhde että vainajan kunnioittaminen siirtyivät Jouluun.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos, Timo. Tämä on aivan huima kytkentä, ja niin helposti tajuttava, kun sen näin avasit, - mutta ei aivan yleisesti tunnettu yhteys.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Sinällään kannattaa huomata, että kekri, halloween, pyhäinmiestenpäivä ja samhain ovat kulttuuriselta alkuperältään, merkitykseltään ja myös ajankohdaltaan aika erillisiä. Varsinkin kekri on enemmän yhteydessä nykyiseen joulun ja uudenvuoden viettoon.

    «Aurinkovuodessa näitä on neljä, sen mukaan milloin auringonvalo on suurimmillaan (juhannus), niukimmillaan (joulu), milloin taas kevät voittaa talven eli kevätpäivän tasaus (pääsiäinen).»

Joulun ajankohdasta kannattaa huomata, että se ei varsinaisesti ole talvipäivänseisauksen aikaan vaan hieman myöhemmin. Ajankohta ilmeisesti määräytyi sen mukaan, milloin päivän pitenemisen saattoi havaita, hieman vastaavasti kuin roomalaisessa kalenterissa kuukausi alkoi uudenkuun varhaisimman sirpin näkymisestä.

Kristillinen pääsiäinen on sinällään selvästi kevään juhla, mutta ajankohta ei määräydy aurinkokalenterin mukaan. Ajankohta määräytyy hieman samalla lailla kuin sen juutalaisen alkuperänsä pesahin ajankohta määräytyy heprealaisen lunisolaarisen kalenterin mukaan.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Kristillinen pääsiäinen on sinällään selvästi kevään juhla, mutta ajankohta ei määräydy aurinkokalenterin mukaan... ...ajankohta määräytyy heprealaisen lunisolaarisen kalenterin mukaan."

Pääsiäinen on kevään juhla ja määräytyy aurngonkierron mukaan, mutta kuukalenteria noudattaen tarkempi ajankohta on kevätpäiväntasauksesta seuraava täysikuu valon voimaa kunnioittaen. Ja kristillisessä perinteessä sitä seuraava sunnuntai.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset