*

Veikko Huuska

EU:n Lissabonin strategia-paperi 2000 ja kirjan katoaminen vuoteen 2018 mennessä

Luin viikonloppuna jokasyksyistä herkkuannosta, eli professori Matti Klingen maanmainiota päiväkirjasarjaa, sen uusinta opusta, ”Paššan epäsuosio – Päiväkirjastani 2016-2017”.  http://www.siltalapublishing.fi/kirja/325/

Klingen huomiot ja pohdinnat ovat jälleen aivan omaa luokkaansa.  Ainoa seikka, joka hieman jää harmittamaan on hänen puristinen pitäytymisensä kirjallisessa muodossa.  Kerran vuodessa loppukesästä ilmestyvän vuosipäiväkirjan ehdoton vahvuus on juuri muoto, faktinen pysyvyys ja kirjan kauneus.  Mutta koska emeritusprofessori on tiukasti ajassa mukana, on joskus hieman harmillista päästä lukemaan hänen ajatuksistaan vasta noin vuoden viiveellä (en pidä muodosta viipeellä, vh).  Toista se olisi, jos hän pitäisi verkkopäiväkirjaa..

Mutta niinpä a´ propo..

*

Maaliskuun 8:tena 2017

professori Klinge kirjoittaa:

Euroopan Unioni yhtyi Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2000 ”elektronisen vallankumouksen” ilosanomaan, uskomaan, että kirja katoaa ja että vuonna 2018 ilmestyy viimeinen paperille painettu sanomalehden numero.  Kiusallista kyllä, loveletter-virus tuhosi heti perään monissa maissa valtavat määrät tätä ihannoitua digitaalista aineistoa, eivätkä ilosanoman profeetat muistaneet, että digitaalisessakin muodossa teksti on kieltä ja vaatii kieli- eli kirjotustaitoa, että suuri osa maailmaa oli silloin ja on vielä lähes tai täysin lukutaidotonta ja että kumma kyllä kaikki eivät olekaan englanninkielisiä.

Nyt olemme jo lähellä vuotta 2018, eikä ainakaan kirjan ja sanomalehden nopea kuolema näytä luultavalta.  Vai kuinka?”, professori kysyy ja jatkaa vielä:

Kaiken takana on usko kehityksen lineaarisuuteen.  Mutta kaikki mikä pätee konetekniikkaan ei päde ihmismielen moninaisuuteen.”  -  (vahvennukset vh:n)

*

Viisaita sanoja, ja niin tosia. - …ja vähemmän viisaita

Mutta kaikkein eniten kauhistun Euroopan Unionia.  Sen naiviutta, sen suorastaan lepertelevän lapsellista unimaailmaa ja reaalitodellisuuspakoisuutta.

Mitä, että onko Euroopan Unionissa vuonna 2000 tehty jotain noin käsittämättömiä ”vallankaumoustekstejä”, nehän eivät enää kalpene edes utooppisimpien bolshevikkitekstien rinnalla! 

Siis oikein Euroopassa vahvistettu ohjelma ja strategia, jonka mukaan kirja katoaa.  Ja painettu sanomalehti kuolee.  No, eihän sovi ihmetellä ongelmia, joiden kanssa nyt painimme.

*

Täytyi ihan kaivaa Brysselin paperikasaa ja onkia esiin Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. päivä maaliskuuta 2000 Lissabonissa pitämän erityiskokouksen paperit.

Näet siellä EU:n valtioiden ja hallitusten päämiehet asettivat huippukokouksessa Euroopan Unionille uuden strategisen tavoitteen: Unionista oli tehtävät maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. 

Tarkemmin ottaen päämiehet julistivat Lissabonissa, että Unionista

on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin, tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”.

Tämä opittiin tuntemaan ”Lissabonin strategiana”, ja se ”edellytti toimia monilla aloilla: sisämarkkinat, tietoyhteiskunta, tutkimus, koulutus, talouden rakenneuudistukset, valuutan vakaus sekä kasvua ja kestävää julkista rahoitusta suosiva makrotalouden politiikkojen yhdistelmä.”

Osiossa ”Tietoyhteiskunta” Euroopan päämiehet julistivat:

Tietoyhteiskunta

Lissabonin strategiaan sisältyi myös tietoyhteiskunnan kehittäminen, jolla oli määrä helpottaa tietopohjaiseen talouteen siirtymistä sekä työpaikkojen luomista runsaan kasvupotentiaalin aloille. Nykyinen parlamentti on hyväksynyt merkittäviä säännöksiä, joilla tehostetaan televiestintäalan kilpailua ja Internetin käyttöä. Nykytilanne on jo hyvinkin suotuisa, sillä komission tutkimusten mukaan Euroopan televiestintäalan tuottavuus on noin 15 prosenttia suurempi kuin Yhdysvalloissa. Täysin integroidut ja vapautetut televiestintäalan markkinat alentanevat kuitenkin entisestään sekä yksityis- että yritysasiakkailta perittäviä hintoja ja Internet-yhteyksien kustannuksia. Internetin käytön tehostamiseksi on myös annettu uusia säännöksiä esim. ottamalla käyttöön .eu-verkkotunnus, käsittelemällä roskapostin muodostamaa ongelmaa ja helpottamalla ostosten tekoa Internetissä.”

Lähde: http://www.europarl.europa.eu/highlights/fi/1001.html

Mutta, mutta:

missä on esimerkiksi Euroopan toimet ja vastatoimet Googlen, Microsoftin ja muiden yhdysvaltalais-monikansallisten jättiyhtiöiden tilanvaltaushankkeiden rinnalla.  Missä oma Eurooppalainen verkosto ja rahajärjestelmä, jonka varaan tämän johtavan maanosan telekommunikaatio ja viestintärakenne nojaa?  Tällainen konkreettinen, koko maanosan kannalta ensisijainen näkemys loistaa poissaolollaan. 

Nyt jokainen Euroopan Unionin jäsenvaltio ja kansakunta maksaa itsensä kipeäksi mainos- ja liityntämaksuina noille merten takaisille valloille, yhtiövaltiolle, joiden budjetti ja tulorakenne ylittää monen suurenkin kansallisvaltion rahaliikenteen.

*

Miksi Lissabonin strategia ei toteutunut?

Yhtä hyvin voimme kysyä professori Klingen tavoin:

”Nyt olemme jo lähellä vuotta 2018, eikä ainakaan kirjan ja sanomalehden nopea kuolema näytä luultavalta.  Vai kuinka?”

Monelta osin on hyvä, että Lissabonin strategia ei toteutunut. 

Mutta aiheellisesti joudumme kysymään, miksi laadittiin tuollainen strategia, joka oli tukevasti maan pinnan yläpuolella, ja täynnä höttöä?  Toisaalta sen hyvien osien suhteen – niitäkin oli – kysykäämme: miksi hyvät ja reaalisesti toteutettavat osat eivät toteutuneet?  Tämä on parasta EU-politiikkaa: esittää tiukkoja kysymyksiä ja vaatia päteviä vastauksia.

*

Suomen ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola julkaisi Pohjolan Sanomissa 8/2010 kolumnin, jossa hän selvitteli otsikkokysymystä: Miksei Lissabonin strategia toiminut?

Päästiinkö tavoitteisiin? hän kysyy.

Ei päästy, myönnetään nyt kaikkialla tavoiteajan täytyttyä (tämä kirjoitettiin siis vuonna 2010, vh).  Nyt etsitään parhaita vastauksia kysymykseen, miksei tavoite toteutunut.

Kirjoittaja vastaa, Helsingissä UPI:n järjestämässä seminaarissa puhuneen professori Iain Berggin luennon pohjalta.  Mr Bergg on Eurooppa-tutkimuksen terävimpiä päitä Lontoossa, ja hän on löytänyt kolme perussyytä, miksi Lissabon in strategia epäonnistui:

”Ensiksikin talouksien globalisaatio on vauhdillaan yllättänyt Lissabonin strategian laatijat ja EU-valtiojohtajatkin. Tuotannon ja kaupan geopolitiikka on muuttunut EU-alueelle epäedulliseksi vuosituhannen alusta lähtien. Tuotantoa on kustannussyistä siirretty muualle ja kauppavirtojen suunnat ovat muuttuneet.

Toisena haittana EU-Euroopassa on väestön ikärakenne muihin suuriin talousalueisiin, varsinkin Kaukoidän ja Amerikkojen nouseviin talouksiin verrattuna. Väestön huoltosuhde täällä on selvästi huonompi kuin muualla ja huononee jatkuvasti.

Kolmanneksi EU-alueen kilpailukykyä heikentäväksi syyksi Begg näkee ilmastonmuutoksen torjuntatavoitteet. Ne ovat unionialueella korkeimmat ja samalla siis kalleimmat. Muualla nämä tavoitteet ovat löysempiä ja tulevat halvemmiksi, ainakin toistaiseksi.

Tämän lisäksi Euroopan unionin laajentaminen 12 uudella ja erilaisella valtiolla kuluneella vuosikymmenellä haittasi ilmiselvästi Lissabonin strategian toteuttamista. Unionin jäseniksi otettiin vuonna 2004 kymmenen uutta maata keskisestä ja eteläisestä Euroopasta, talouksiltaan hyvin erilaisia. Niiden jälkeen vielä Romania ja Bulgaria siirtymätalouksina hyväksyttiin unionin täysjäseniksi.

Jos unionin kaikki 27 jäsenvaltiota olisivat talouksiltaan Luxenburgin, Ruotsin tai Alankomaaiden kaltaisia, EU voisi hyvinkin olla nyt maailman paras ja kilpailukykyisin talousalue. Kahdentoista uuden ja erilaisen talouden yhdentäminen aiempaan unionirakenteeseen on kuluttanut niitä voimavaroja, joita muutoin olisi voitu sijoittaa Lissabonin stretegian toteuttamiseen.”

*

Oppiiko Euroopan Unioni?

Tuossahan ei sinänsä ole mitään uutta: kaikki tuo ja paljon muuta on ollut valistuneiden asioita seuraavien kansalaisten tiedossa jo vuonna 2000 ja 2010 ja nyt edelleen 2017.

Vakavampi asia on vastaaminen kysymykseen: Onko EU oppinut mitään kuluneiden 17 vuoden aikana? 

Ei ole oppinut.  Päinvastoin, se on yhä päättäväisemmin päättänyt olla huomioimatta ilmiselviä tosiasioita, joita ei ”rangaistuksetta” ohittaa, mutta meidän kapteenimme ovat päättäneet itsepintaisesti jatkaa kivikkoisilla vesillä tämän omaksumansa poliittisen hankkeen nimissä.  EU ja sen tavoitteet ja vimpeet ovat poliittinen hanke, joka on jo aikaa sitten osoittanut laatunsa ja rajansa, mutta ominaisesti itselleen ja linjalleen EU ei piittaa näistä luonnonmerkeistä ja empiirisestä havaintotaakasta, joka on kaikkien nähtänä.

*

Lissabonista eteenpäin … kuin mummot lumessa

Vuonna 2010 Euroopan Unionissa leivottiin Lissabonin Strategian 2000 jatkoleipomus EU2020 –paperi.

Lissabonin strategiaa on pidetty loistavana paperina. Sen ainoa ongelma oli, että sellaiseksi se myös on jäänyt - paperiksi. EU:n jäsenmaiden sitoutuminen strategiaan on ollut heikkoa ja yhteinen solidaarisuus ja yhteiset pyrkimykset ovat pakanneet jäämään taka-alalle. Lissabonin strategia ja sen toteutus ontui myös sosiaalisen ulottuvuuden osana. Komission pyrki työelämän joustavuudella eli joustoturvalla vahvistamaan strategian täytäntöönpanoa. Joustoturvapolitiikka lähti ensin väärille raiteille, joilta se vihdoin parlamentinkin avustuksella saatiin ohjattua siivommille raiteille”, näin kriittisesti Lissabonin paperia käänteli käsissään Palkansaajajärjestöjen EU-edustuston tiedote 18.12.2009.

Jatkoteksti on samaa:

”Viimeksi komission asettama ns. Stoiberin korkean tason työryhmä heikon ja vinon valmistelun pohjalta on yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi tehnyt ehdotuksia, jotka uhkaavat EU:n työelämän säännöksiä työnantajien tiedonantovelvoitteiden osalta ja erityisesti työntekijöiden työturvallisuutta. Stoiberin konsulttivetoisissa selvityksissä, joita ei ole uskallettu edes julkistaa, unohdettiin, että työturvallisuuteen ja työterveyteen liittyvät hallinnolliset kustannukset vähentävät kokonaiskustannuksia juuri direktiivien ja lakien asettamien velvoitteiden ansiosta.

Kritiikistä huolimatta puheenjohtaja Barroso on uhmakkaasti, ainakin tässä vaiheessa, ilmoittanut komission etenevän Stoiberin työryhmän ehdotuksien suunnassa.”

Valitettavasti tämä on normikamaa EU:n suhteen, ei poikkeus, saati ikävä poikkeus.  Normikamaa siis.

*

EU-sektorisuurlähettiläs kirjoittikin kolumnissaan kesällä 2010 otsikolla

”EU 2020 ja tarina kirnuavasta hiirestä”.

Hän oli saanut toimeksiannon;  ”kirjoita Lissabonin strategian jatkosta, EU 2020 –strategiasta”.

”Siis EU2020 –strategiasta?

Aloitan siis hauskuudesta, sillä se on helpointa. Olenhan kuullut useammin kuin kerran monilta kollegoilta, tuttavilta ja kadun miehiltä, että Lissabonin strategia oli lähinnä vitsi. Strategian tavoitteena kun oli luoda EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tavoite ei toteutunut. Päinvastoin: EU:n sanotaan nyt olevan pahemmassa tilanteessa talouskriisin pyörteissä kuin koskaan aikaisemmin. Minulta onkin kysytty, oliko ylipäätään mitään mieltä siinä, että Eurooppa-neuvosto toisti vanhan vitsinsä sopiessaan uudesta kasvu- ja työllisyysstrategiasta vuoteen 2020 asti.”  ... 

”Monista hyvistäkin tuloksista huolimatta Lissabonin strategiaa voidaan kuitenkin pitää pettymyksenä. Miksi siis haluttiin jälleen sopia uudesta kunnianhimoisesta strategiasta? Onko takeita, että tälläkään kertaa onnistutaan? Miten EU 2020 -strategia poikkeaa edeltäjästään?

Ensimmäinen ja ehkä merkittävin ero on jäsenmaiden vahvempi sitoutuminen EU2020 –strategiaan. Strategiaa ryhdyttiin valmistelemaan uudelta pohjalta. Eurooppa-neuvosto itse määritteli strategiset linjaukset ja numeeriset tavoitteet. Strategian toteuttaminen on lähtenyt liikkeelle ylhäältä alaspäin niin EU:n tasolla kuin myös kansallisesti. Sen pitäisi olla parempi tae sitoutumiselle.”

*

Professori Klingen henkilökohtainen kritiikki Euroopan unionia kohtaan ei ole lainkaan myöhässä.  Se on yhtä ajankohtainen nyt kuin maaliskuussa – ja tulee pysymään ajankohtaisena varsin pitkään.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Kirja-arvioita:

Pekka Harttila/Satakunnan Kansa, 4.10.2017: Professori Matti Klinge arvostelee Suomi 100 –juhlintaa;

https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/kirja-arv...

*

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

”JULKUSEN MUKAAN DIGITAALISTEN TUOTteiden osuus alkaa olla 7–10 prosenttia. Ne ovat tuoneet sekä kustantajille että tekijöille merkittävän uuden tulonlähteen, ja ne tuovat nuorempia kuluttajia kirjan pariin.
Suomen Kustannusyhdistyksen toimitusjohtaja Sakari Laihon mukaan käännekohta oli viime vuonna.
”Sähköisten kirjojen myynti päihitti painettujen kirjojen myynnin laskun”, hän sanoo. Vientikin vetää. ...” Talouselämä

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

En olisi läheskään yhtä ortodoksinen perinteisen kirjan ja printtimedian puolesta, niinkuin Klinge näyttää olevan. Näen että niillä on oma luonteva kysyntänsä, mutta en usko kovinkaan nopeaan kasvuun ja korkeaan kokonaisosuuteen uustuotannosta - saati olemassaolevasta.
Mutta pointti on tietysti tuo utooppinen tavoitteenasttelu, jossa realiteetit ja käyttäjämieltymyksiä ei kysytä eikä kaivata. Valitettavan tavanomaista EU-toimintaa. - Niin etäällä kansalaisten Euroopasta!

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Valitettavan tavanomaista EU-toimintaa. - Niin etäällä kansalaisten Euroopasta!"

Näin, ikävä kyllä. Ei voi kuin ihmetellä näitä suomalaisia jotka pitävät EU:ta jotenkin hyödyllisenä ja tavoiteltavana järjestelmänä. Ideologia voi olla vahva ja todellisuudelle sokea.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Jos nyt puhutaan vain yhdestä tarpeeksi suuresta kokonaisuudesta kerrallaan. Keskitytään EUn strategioiden toteuttamiseen.

Homma on niin, että poliitikot EUssa kuvittelevat ohjaavansa pääsääntöisesti taloudellista kehitystä EUssa. Mikään ei ole vähemmän totta.

EUn ja muun vapaan maailman talouskehitys on yritysten päätösten ja toiminnan varassa. Ne liikuttelevat sijoituksiaan ja tuotantoaan vapaasti globaalisti. Samoin ne päättävät itse paljonko voittoja näyttävät sekä veroja maksavat ja minne. EUn strategiat toteutuvat tämän kokonaisuuden ehdoilla. Vaikeaa toki tämän myöntäminen on poliitikoille.

Klinge ja muut oppineet ovat pihalla tästä talouden reaalimaailmasta Hansakaupan ajoissa, jolloin valtioiden johto määritti bisnesoikeudet ja verotuksen kaikille.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juuri näin.

Meillä etenkään nämä etunojaiset unionistit eivät ole valtiounionikiihkossaan = liittovaltioitimishankkeissaan näköjään lainkaan havainneet, että vuosituhannen vaihteessa tapahtui taloushistoriallinen suurilmiö, jossa globalisaatio oli vain pintailmiö, ja syväilmiö oli yhtiövallan nousu ja uho.

Sen pelkistettynä ytimenä oli vallankumous, jossa yhtiövaltiot astuivat eturiviin ja vaktiovaltiot joutuivat vetäytymään takariviin.
Tai, on selvä historiallinen virhe sanoa noin: Valtiovaltiot eivät " joutuneet" takariviin, vaan ne suorastaan hakeutuivat sinne, markkinaorientoituneen liberalisminsa harhauttamina.
Oikeistolainen markkinaliberalismi häikäisi illusoriset poliitikot luovuttamaan, suorastaan tyrkyttämään vallat näennäisesti kasvottomille markkinavoimille, ja niiden näkymättömälle kädelle.
Mutta valta ohjautui suuryhtiöille ja rakenteellisille konglemerasteille, joita kuitenkin aina ohjaa joku ihminen ja etujkukko, jota kutsutaan suursijoittajien visiireiksi.

Näin valta liukeni valtiovaltioilta taviittamattomiin, yhtiövaltioiden plyyshin pehmeisiin ja sikarin sinisiin kabinetteihin.
Alkoi vapaaehtoinen mutta loputon diktatuuri, sillä tämä valta ei vaihdu, eikä tämän vallan käyttäjiä vaihdeta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset