Veikko Huuska

Jalkaväenkenraali, ruhtinas Pjotr Ivanovits Bagration – Venäläinen sotilas

Jalkaväenkenraali, ruhtinas Pjotr Ivanovits Bagration – Venäläinen sotilas

Pjotr Ivanovits Bagration (1765 - 1812), ruhtinas, jalkaväenkenraali

Motto:

Neuvostoliiton Operaatio Bagration lienee suurelle sotahistoriaa ja menneisyyttä tuntevalle yleisölle merkittävästi tutumpi käsite kuin tälle merkittävälle sotaliikkeelle nimensä antanut kenraali Pjort Ivanovits Bagration.  Siksi lieneekin paikallaan esittää tiivis koonnos kyseisen sotaherran elämästä, urasta ja kohtalosta.  -  https://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

Liittyyhän P.I. Bagrationin toiminta myös Suomeen ja suomalaisiin ainakin kahdella tavalla: kenraali Bagration osallistui Venäjän hyökkäykseen Suomeen vuosien 1808-1809, nk. ”Suomen sodan” aikana. 

Ensi vaiheessa hän osallistui Turun miehitykseen ja oleskeli sitten Porissa, ja vuoden 1809 maaliskuussa hän joukkoineen hyökkäsi Ahvenanmaalle jään yli ja miehitti Ahvenanmaan saaristoa. 

Sittemmin Napoleonin sotien aikana Bagration – osallistuttuaan uratiedoista lähemmin selviäviin lukuisiin taisteluihin ja sotaretkiin – toimien Toisen läntisen armeijan ylipäällikkönä osallistui 7.9.1812 alkaneeseen ratkaisutaisteluun Borodinon kylän alueella, 120 km länteen Moskovasta.  

Tuohon taisteluun osallistui myös suomalaisia joukkoja (ks. lähemmin alempana tekstissä).

Tässä taistelussa eteväksi tunnetulle kenraalille kävi huonosti.  Tiettävästi iltapäivällä shrapnellin karkeat kuulat (tai kranaatin sirut) osuivat hänen vasempaan jalkaansa ja murskasivat jalan luut (”kolmannen kolmanneksen luut”) niin pahasti, että hän menehtyi haavoihinsa 12.9.1812 kenttäsairaalassa hyväkuntoisena ja verevänä 47-vuotiaana sotilaana, jolla olisi ollut vielä ”tulevaisuus edessään”.  On sanottu, että taistelun alalta päällikön hoiteli suojaan upseeri nimeltä A. D. Olsufiev.

(Lue lähemmin Bagrationin viimeisistä päivistä alempana)

Kenraali Bagration oli etevä sotilas, käsitykseni mukaan häntä arvostetaan nyky-Venäjällä, ja jo Leo Tolstoi antoi hänestä ja hänen toiminnastaan varsin myönteisen kuvan suurteoksessaan Sota ja rauha.

Äskeisellä Moskovan matkallani tapasin eri yhteyksissä joitain kosketuksia ja haviantoja Bagrationista, ja pyrin välittämään nekin tämän blogin yhteydessä.

Elämä:

Pjotr Ivanovits BAGRATION syntyi 1769 Kizlyarin kaupungissa Astrakhanin provinssissa, Venäjällä.

Esiintyy myös vuosiluvut: 1765 ja 1764.

Hän kuoli 12.09.1812 Vladimirin provinssin Simy Yuryev-Polskyn  kylässä, Borodinon taistelukentän läheisyydessä, n. 120 kilometriä Moskovasta länteen.

Hänet haudattiin Vladimirin provinssin Sima Yuryev-Polskyin kaupungin kirkkoon.

Haudattu -? .07.1839 Borodinon taistelukentälle lähellä päämuistomerkkiä;

(vuonna 1932 hauta tuhoutui, vuonna 1987 hautakivi palautettiin).  Katso: http://www.rusgeneral.ru/pam/b/gen_b035_P1.jpg

Koulutus - Kizlyarin Päämajan ja korkeiden upseerien lapsille tarkoitettu korkeakoulu (1783).

http://hrono.ru/biograf/bio_b/bagration_pi.php

*

Kampanjat ja sotaretket:

1783-1787 - Kaukasialainen linja:
07/06/1985 - taisteli tšetšenien kanssa Aldan kylän lähellä.

• 1789 - palvelu Kaukasian linjalla.

• 1787-1791 - Venäjän ja Turkin sota:
12.6.1988 - Ochakovin hyökkäys (kultainen risti ja kapteeni).

• 1794 - Puolan kampanja:
11/04/1794 - Prahan hyökkäys (IV. Vladimirin neljännen luokan kunniamerkki, jousen kera, sekä ylennys everstiluutnantiksi.

1799 - Italian ja Sveitsin kampanja generalissimus Suvorovin komennossa (etujoukko komentaja, Pyhän Johanneksen kunniamerkki timantein, Itävallan sotilastuomioistuimen myöntämä Maria Theresian kunniamerkki 2 lk, Sardianian Mauritiuksen ja Lasaruksen kunniamerkki 1 lk.):
10.04.1799 - Brescian linnoitus (Pyhän Annan km 1. kl.),
14.04.1799 - taistelu lähellä Lecco - Adda (haavoittui luoti oikean jalan polven yläpuolelle, Order of St. John of Jerusalem)
05/05/1799 - Marengon taistelu (Pyhän Aleksanteri Nevskin kunniamerkki),
06-08.06.1799 - taistelu Tidonallajoella ja Trebbiyanjoella,
04.08.1799 - Novi-taistelu (Pyhän Aleksanteri Nevskin kunniamerkki),
13.09.1799 - Saint Gothardin solan ylittäminen Alpeilla,
09/20/1799 - taistelu Glarusin alapuolella (aivotärähdys, haavoittui kartushin karkeista hauleista).

1805 - venäläis-itävaltalais-ranskalainen sota (takahuoltokomentaja, luutnantti):
04.11.1805 - Shengrabenin taistelu (toisen luokan jumalankuoro)
20.11.1805 - Austerlitzin taistelu.

1806-1807 – Venäläis-Preussilais-Ranskalainen sota (21-divisioonan päällikkö, Prussianiset punakampaat ja Musta kotka):
01/26/1807 - Preussin-Eylaun taistelu (Pyhän Vladimirin kunniamerkki 2 lk)
24.5.1807 - Guttstadtin taistelu (kultainen miekka "rohkeudesta" timanttien kanssa),
05/29/1807 - Heilsbergin taistelu,
06.02.1807 - Friedlandin taistelu (St. Vladimirin 1. kl.).

1808-1809 - Venäjän-Ruotsin sota = suomalaisittain Suomen sota (Armeijakunnan komentaja):
? .04.1808 – Turun/Abon kaupungin valtaus,
? .09.1808 – Torjuu ruotsalaiset (=suomalaiset) desantit (sissijoukot, vh)
01.03.-03.03.1809 – Ylittää Pohjanlahden jään ja miehittää Alandsaaren/Ahvenanmaan saaret (jalkaväen kenraali).

*

Suomalainen Wikipedia kuvaa Suomen sodan toisen sotavuoden (1809) taisteluja:

”Venäläisten joukkojen ryhmitykset sodan alussa: Sprengtportenin suunnitelman mukaisesti venäläiset joukot olivat jakautuneet kolmeen osastoon. Pohjoista Heinolaan ja sieltä Etelä- ja Pohjois-Savon kautta Pohjanmaalle Suomen manneryhteydet Ruotsiin Torniossa katkaisevaksi tarkoitettua 5. divisioonaa komensi kenraaliluutnantti Nikolai Tutškov. Keskimmäistä Salpausselkää pitkin Hämeenlinnaan ja lopulta Turkuun hyökkääväksi tarkoitettua 21. divisioonaa komensi Pjotr Ivanovitš Bagration. Eteläistä rannikkoa sekä rantatietä pitkin Suomenlinnaan ja Helsinkiin sekä sittemmin Turkuun eteneväksi tarkoitettua 17. divisioonaa Aleksei Ivanovitš Gortšarov.”

”Maaliskuussa 1809 venäläiset joukot hyökkäsivät kolmelta suunnalta. Eteläisin hyökkäys tapahtui Ahvenanmaalle ja sieltä edelleen Grisslehamniin. Ahvenanmaan rintamalla solmittiin aselepo 20. maaliskuuta. Maaliskuussa venäläiset hyökkäsivät Merenkurkun yli ja valtasivat Uumajan. Venäläiset kuitenkin peräytyivät Uumajasta, sillä he uskoivat rauhan tulevan pian. Kolmas hyökkäys tapahtui Pohjanlahden ympäri Kemin ja Tornion alueelle 22. maaliskuuta. Ruotsalaiset joukot antautuivat alueella 25. maaliskuuta. Alueelle ei jäänyt merkittäviä ruotsalaisia joukkoja, mutta venäläiset eivät edenneet etelään, lähinnä huolto-ongelmien vuoksi. Katso laajemmin:   https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota

*

1809-1810 - Venäjän ja Turkin sota 1806-1812 (Moldovan armeijan komentaja):
09.04.1809 - Rassewatin taistelu (Pyhän Andreaksen kunniamerkki 1 lk),
? .09.1809 - Silistrian linnoituksen piiritys,
19.10.1809 - Tatarstanin taistelu.

1812 - isänmaallinen sota (Toisen läntisen armeijan päällikkö):
28.06.1812 – Miromin taistelu,
07/02/1812 - Romanovin taistelu,
11/07/1812 - Saltanovkan taistelu,
08.04.1812 - Smolenskin taistelu,
24.08.1812 - Shevortin taistelu,
26.8.1812 (ul 7.9.1812) - Borodinon taistelu (hän haavoittui "shrapnellin kuulasta" vasempaan jalkaansa, luiden pilkkoutuessa).  Päivämäärä 26.8.1812 on vanhaa lukua; juliaanisen kalenterin mukaan se oli 7.9.1812 ja kellonaika ”iltapäivällä”. 

*

Kenraalin kuolema

Seuraavana päivänä (8.9.1812) haavoittunut Bagration lähetettiin yhdessä lääkäreiden Govorovin ja Gangartin kanssa Moskovaan.

9. syyskuuta alkoi yleinen kuume. Syyskuun 10. päivä haavan murto on alkanut. Ainoastaan 12. syyskuuta lääketieteellisen kuulemisen jälkeen tuli selväksi, että ydinfragmentti (kranaatinsirpale?) on edelleen Bagrationin ruumiissa.

Syyskuun 15. päivänä, kun Bagration saapui Sergiev Posad –hotelliin гостиницу Сергиева Посада ja kun haava tutkittiin, lääkärit onnistuivat tämän peruuttamattoman viivytyksen jälkeen vihdoin kuvaamaan haavan kokonaisuudessaan: lääkärit olivat yhtä mieltä luunmurtumista.

Samana päivänä, kuulemisen päättyessä, tehtiin päätös välittömästä amputoinnista. Ruhtinas kieltäytyi lääkäreiden ehdottamasta amputoinnista. 14. syyskuuta Bagrationissa todettiin sepsis. 19. syyskuuta Bagration saapui Simyyn. Syyskuun 21. päivänä Simyssa hoidettiin haavan laajentamista, ja vasta tulosten jälkeen lääkärit, joiden auttamaton viive pystyivät saamaan täydellisen kuvan haavasta:

"Pehmeiden osien huomattava viilto lähellä haavaa oli murtanut ja repäissyt (sääriluun)luun auki, jossa terävät ja epätasaiset päät yhdessä luuytimen kanssa sirottunut syvälle lihasosiin aiheuttivat epäilemättä julmaa ja sietämätöntä kipua ja kuumetta ruhtinaan sairauden aikana. Märkivää ja haisevaa ainetta tuli haavasta poikkeuksellisen paljon, ja haava näytti erittäin syvältä ja vahingoitti tärkeitä verisuonia ja hermoja”.

Suurten viivytysten aikana ulkoisia kappaleita poistettiin haavasta, mukaan lukien luuydinfragmentteja. Nykyaikaisessa kirjallisuudessa on yleisesti hyväksytty näkemys, jonka mukaan kenraalin kuolema johtui väärästä alkuarvioinnista.

22. syyskuuta Bagrationissa todettiin gangreeni. Tuon päivän aamulla Bagrationille tarjottiin jälleen amputointia, mutta illalla lääkärit itse kieltäytyivät leikkauksesta.

23. syyskuuta Bagration, joka tunsi kohtalonsa, saneli viimeisen tahtonsa (testamentin).

8. syyskuuta Bagration viittasi Tsaari Aleksanteri I:lle haavastaan antamassaan raportissa:

"Olen melko epämiellyttävästi haavoittunut luodin iskettyä luita rikki vasemmasta jalastani, mutta vähiten en ole pahoillani siitä, että olen aina valmis uhraamaan ja antamaan viimeisen veripisarani suojellakseni isänmaata ja keisarillista valtaistuinta ... "

Sotapäällikkö kuljetettiin hänen ystävänsä, ylipäällikkö ruhtinas Boris Golitsynin taloon, - tuo ystävä myös osallistui myös Borodinon taisteluun, - Syman kylään, Vladimirin maakunnassa.

Syyskuun 12 (24.9. uutta lukua), 1812, iltapäivällä kello 1 Peter Ivanovich Bagration kuoli gangreenista 17 päivää haavoittumisensa jälkeen.

Syman kylässä olevan haudan kannessa olevan merkinnän mukaan hän kuoli 23. syyskuuta.

Wikipedia, ru; https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%91%D0%B0%D0%B3%D1%80%D0%B0%D1%82%D0%B8%D0%BE%D0%BD,_%D0%9F%D1%91%D1%82%D1%80_%D0%98%D0%B2%D0%B0%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87

PS: kenraali Bagrationin kuolinsyystä;

Gangreeni

kuolio; (etenkin verenkierron estymisen aiheuttama) kudoksen paikallinen tuhoutuminen (jota usein seuraa infektoituminen); vrt. nekroosi1 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt00938

*

Urakehitys:

23.08.1783 – Astui sotapalvelukseen Astrakanilaiseen jalkaväkirykmentiin musketööriksi.

• .06.1786 – Siirto Kaukasian jalkaväkirykmenttiin.

• 01.09.1787 – Ylennys upseeriksi.

• .11.1789 - ylennettiin luutnantiksi.

•? .05.1790 - ylennettiin kapteeniksi.

• .07.1791 – ylennettiin sekundantti-majuriksi ja siirrettiin Kiovan ratsujääkärirykmenttiin.

• 26.11.1973 - ylennettiin prime-majuriksi.

• .05.1794 - siirto Sofian karabinierirykmenttiin.

• .06.1795 – Määrättiin Liivinmaan Jääkäriarmeijan 1. pataljoonan komentajaksi.

• 29.11.1796 – Määrättiin Seitsemännen Jääkäripataljoonan komentajaksi (17.05.1797 - Seitsemäs Jääkärirykmentti).

• 13.02.1798 - Ylennettiin everstiksi.

• 17.01.1799 – Nimitettiin Seitsemännen Jääkärirykmentin komentajaksi.

• 04.02.1799 – Ylennettiin kenraalimajuriksi.

• 09.06.1800 – Määrättiin Henkivartiokaartin (6. Jääkärirykmentin) päälliköksi.

• 08.11.1805 - Ylennettiin kenraaliluutnantiksi.

• 28.01.1806 - Palkittiin 2. luokan luokan Pyhän Yrjön ristillä "Shengrabenin taistelussa 4. marraskuuta 1805" osoitetusta urhoollisuudesta ja oivallisuudesta.

24.12.1808Myönnettiin Pilsugin tilukset 12 vuodeksi verosta vapautettuina Vilnan maakunnan Rossiensky-boviatissa, hänen Ruotsalaisia vastaan käydyissä taisteluissa 6. ja 16. syyskuuta 1808 osoittamansa rohkeuden johdosta, hänen lyödessään kaksinkertaisen vihollisen ja aikaansaaden sen perääntymisen Lakolahden (onko Lokalahti tms.?] ja Helsingin pitäjän lähistöllä.

• 20.03.1809 - Ylennettiin jalkaväen kenraaliksi.

• 19.03.1812 - Nimitettiin toisen Läntisen armeijan komentajaksi.

• 12.09.1812 – Poistettu komentajaluettelosta kuoleman johdosta.

*

Kunniamerkit:

Venäläiset kunniamerkit:

Pyhän Andreaksen kunniamerkki I lk (27.09.1809), 

Pyhän Aleksanteri Nevskin km (06.06.1799) timanteilla (1799),

Pyhän Yrjön toisen luokan. (28.01.1806),

Pyhän Wladimir 1. kr. (20.05.1808, 2. vaihe - 1807),

Pyhän Annan km 1. krs. (05.05.1799),

Jerusalemin komentajan Pyhän Johanneksen km (14.05.1799) timantein (1799).

Ulkomaiset kunniamerkit:

Preussin kunniamerkki: Punainen kotka (1807),

Musta kotka (1807),

Itävallan roomalainen kunniamerkki Maria Theresa 2. kr. (1799),

Sardinilaisen Mauritiuksen ja Lazzarin kunniamerkki, 1. krs. (1799).

*

Muita huomionosoituksia:

Kultainen miekka "rohkedesta" timanttien kanssa (01.12.1807),

Kultainen risti Ochakovin vangitsemiseksi.

Katso; http://ordenrf.ru/rossiya/medali-rossiya/ochakov-vzyat-zolotoy-krest.php

*

Lue lisää; (ven.) http://www.rusgeneral.ru/gen/b/gen_b035.html

*

LISÄYS;

Suomalaiset Borodinon taistelussa 1812

Vanhan Suomen joukko-osastot:

Venäläisissä joukoissa taisteli kaksi Vanhan Suomen joukko-osastoa:

 

86. Lappeenrannan jalkaväkirykmentti asetti muistolaatan vuonna 1912 Borodinon taistelun 100 vuotisjuhlien yhteydessä omille sankareilleen

1. Lappeenrannan jalkaväkirykmentti komentajanaan eversti Fjodor Sokarev. Rykmentti kuului Baggovutin II jalkaväkiarmeijakunnan 17. divisioonan 2. prikaatiin, ja se taisteli Utitsan alueella.

2. Käkisalmen jalkaväkirykmentti. Käkisalmen jalkaväkirykmentti kuului Alexander Osterman-Tolstoin IV jalkaväkiarmeijakunnan 11. divisioonan 1. prikaatiin, ja sitä johti eversti Nikolai Emeljanov, ja se taisteli Rajevskin redutissa. Se oli torjumassa Latour-Mauborgin ratsuväen hyökkäyksiä.

Borodinossa oli taisteluissa myös Strelnassa Inkerissä 24. joulukuuta 1806 (J: 12. joulukuuta) perustettu Suomen Henkikaartirykmentti. Kaarti koostui inkeriläisistä, ja sitä käytettiin Napoleonin sodissa. Borodinossa Henkikaartirykmentti kuului Nikolai Lavrovin komentamaan V jalkaväkiarmeijakunnan Henkikaartidivisioonan 3. prikaatiin. Henkikaartirykmenttiä komensi Baltian saksalainen eversti Karl Heinrich Georg von Bistram.

Lähde: Wikipedia (suom.): Borodinon taistelu; https://fi.wikipedia.org/wiki/Borodinon_taistelu

*

Toteamus:

Jos lasketaan, että mainitut Lappeenrannan ja Käkisalmen JR:t olivat edes likimäärin täysimääräisiä miesluvultaan, olisi Borodinon taistelussa tapellut noin 5000 – 6000 suomalaista sotilasta.  Jos mukaan huomioidaan inkeriläisistä koostuva Suomen Henkikaartirykmentti ja sen ehkä noin 3000 miestä, lähenteli suomalaisten määrä jo 10.000 sotilasta.

Miten monta miestä kaatui, kuoli haavoihinsa, haavoittui, katosi, joutui sotavangiksi, tuli raajarikoksi ja sairastuneena ja heikentyneenä kuoli ennenaikaisesti+

Siinäpä kysymys. 

Onkohan tätä kohtaa tutkittu, ja jos niin missä?  Ehkä aktiivisten jalkaväkirykmenttien perinneyhdistyksissä tai niiden lähipiirissä?

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska
Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kuvasin kenraali P.I. Bagrationin Moskovassa runsas viikko sitten:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015635752...

Fb-sivuillani on lisää kuvamateriaali Borodinon taistelusta 7.9.1812. Tuosta ottelusta, joka muodostui Bagrationille kohtalokkaaksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset