Veikko Huuska

Stalinin mestariteloittaja Pjotr Ivanovits Maggo

Stalinin mestariteloittaja Pjotr Ivanovits Maggo

Salaisen poliisin toimihenkilön P.I. Maggon kerrotaan ampuneen hengiltä yli 10.000 ihmistä – nyt hän lepää Moskovan tunnetuimmalla, Novodevitshin hautausmaalla, lukuisien NL/Venäjän suurmiesten kuten presidentti Jeltsinin, pääsihteeri N.S. Hrutshevin, kirjailija Mihail Bulgakovin ym. kanssa.  https://sovereignukraine.files.wordpress.com/2015/04/04-pic-maggo-grave.jpg

*

Kirjoittajan huomautus:

Nyt itseasiassa suosittelen, että lukijani, ole hyvä älä jatka tämän lukemista pidemmälle. Teksti saattaa sisältönsä puolesta aiheuttaa tarpeetonta tuskaa mielelle ja sielullesi.

*

Siinä missä Stalinin terrorin suurimpiin henkilökohtaisiin surmalukuihin pääsi kuuluisa teloittaja Vasili Mihailovitsh Blohin, niin kutakuinkin yhtä selvä kakkonen oli Petr Ivanovits Maggo (latvialaisittain: Peteris Mago), - tosin paljon Blohinia tuntemattomammaksi jäänyt surmari.  Maggo palveli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun kulloistakin organisaatioita, Tsheka, (O)GPU ja NKVD.  https://de.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Iwanowitsch_Maggo

*

Petr Ivanovitsh MAGGO (1879-1941) syntyi Dvinan piirissä (Ujesd Dwinsk, Vitebsk), joka nykyisin sijaitsee Latvian alueella, varakkaan talonpojan perheeseen.  Hänen etninen kansalaisuutensa oli latvia.  Hän suoritti silloisen kaksivuotisen kansalaiskoulutuksen, ei enempää, ja meni mukaan kauran ja pellavan viljelytoimintaan, minkä parissa hänestä kehittyi vuosisadan taitteen jälkeen vauras maanviljelijä.

Hän osallistui armeijapalvelukseen ja oli mukana valankumouksellisen liikehdinnän kukistamisessa vuonna 1905 Siperiassa.  Hän ei tuolloin osoittanut kiinnostusta politiikkaa kohtaan.

Vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan puhjettua elokuussa, hän palasi vapaaehtoisena rintamajoukkoihin, jossa saavutti menestystä ja kohosi aliupseeriksi.

*

Monarkian kaatamisen jälkeen 1917

Petr Maggo liittyi V.I. Leninin johtamaan bolshevikkipuolueeseen syyskuussa, koska katsoi, että se kykeni ”luomaan järjestyksen maahan”. 

Maggo tunnettiin salaisilla puoluenimillä ”Magician” ja ”Wizard” (Taikuri ja Noita, kuvaannollisesti: Nero; venäjäksi маг.).

Tammikuussa 1918, kohta marraskuisen vallankaappauksen jälkeen, Maggo astui Tshekan (Bolshevikkipuolueen ohjauksessa toimivan salaisen valtiollisen poliisin) palvelukseen.  Tshekan päällikkö Felix Edmundovitsh Dzerzhinski kiinnitti huomionsa tulokkaaseen.  Dzerzhinski piti Maggon armottomuudesta ja hänen valmiudestaan panna henkilökohtaisesti täytäntöön ”vallankumouksen vihollisille” määrätyt ”toimenpiteet”. 

Maggo oli mukana Tshekan suorittamassa Sveaborgin (Viapori, Suomenlinna) saarrossa ja sitten Tshekan ensimmäisessä erillisessä osastossa: tämän osaston eliitti-yksikkö vartioi henkilökohtaisesti Dzherzhinskiä ja päällikkö käytti yksikköä usein ”henkilökohtaisena” teloituskomennuskuntanaan, jonka jäsenet ”takavarikoivat” ja teloittivat oikeudenkäyntiä ihmisiä, jotka Rauta-Felix heille nimesi. 

Tällaisiin ”operaatioihin” kuuluivat tuohon ajankohtaan kuuluvat kansalaisten katoamiset: ei-toivottuja ihmisiä pidätettiin ilman oikeudenkäyntiä, ja he katosivat jälkiä jättämättä tietymättömiin.

Maggon ja muiden baltialaissyntyisten tshekistien roolia ”Lokakuun vallankumouksen vartijoina” ovat tutkineet V. Goctsharov ja A.Kokutin tutkimuksessaan Baltian maiden alkuperäiskansojen rooli bolsehevikkijärjestelmän perustamisessa ja vahvistamisessa (2009).

*

Petr Maggo ”erotti itsensä” tästä tehtävästään vuonna 1919.  Dzerzhinski nimitti hänet tällöin Tshekan sisäisen vankilan valvojaksi Ljubjankaan (”samanaikaisesti” Peter Ivanovits toimi myös teloitusten ja kidutusten täytäntöönpanijana), ja seuraavana vuonna, 1920, hänestä tuli vankilan päällikkö.

Nyt Maggo ei olisi tarvinnut enää ”vaivautua” henkilökohtaisesti osallistumaan teloituksiin, mutta hän kuitenkin vapaaehtoisesti halusi tehdä niin.  Hänen käytöksensä poikkesi jyrkästi hänen tavanomaisesta esiintymisestään; Silminnäkijät muistavat että hän oli hiljainen, kohtelias ja laati todistajalausuntojaan nenälasit nenällään, ja pienine partoineen hän muistutti enemmänkin kyläkoulun opettajaa kuin teloittajaa.

Katso: www.psj.ru/saver_national/detali.php?ID=6015

*

Vuonna 1924 Maggo kohtasi elämänmuutokseen, kun F. Dzerzhinski siirtyi taloudelliseen työhön VSNKH:iin, ja uudet johtajat halusivat korvata Maggon jollakin ”omalla” miehellä.  Uusi tehtävä taloushallinnossa ei miellyttänyt Maggoa ja vuonna 1931 hän esitti vetoomusaloitteen päästä palvelemaan OGPU:n komentajan toimistossa erityistehtävien työntekijänä.  Työntekijällä tuossa paikassa oli vain yksi ”tehtävä”: teloitusten suorittaminen.

Petr Ivanovits Maggon pyyntöön suostuttiin, ja niin hän palasi rakkaan ”tehtävänsä” pariin OGPU:n johtajan alaisuuteen.

*

Tappajan sielu

On sanottu, että Petr Ivanovits/Jakovlevits pyysi sydämensä halusta komentajaltaan tätä rangaistusta alennusta virassa.

Rajaton oikeus ”leikata jonkun toisen ihmisen elämä” oli näille ”stahanoviiteille” (intomielisille virallisille murhaajille) erityistehtäviin pääsyn kannalta merkittävän motivoiva tekijä, kuin missään muissa yksiköissä. 

Maggo oli pienistä oloista lähtenyt ja Sormovon organisaatioon edennyt työntekijä, joka oli kuulunut Kremlin johtajien henkilökohtaisiin kuljettajiin; hän oli sentään ajanut sekä Leninin että Stalinin ajoja.  (Sormovon tehtaista; https://en.wikipedia.org/wiki/Krasnoye_Sormovo_Factory_No._112 )

Sitten hänestä tuli eversti, joka lähti kuuluisalla erikoisautolla numero 1 Varsonofevskissä, jossa iltaisin kuorma-autoja pestiin verestä.  (Pahamaineisin kaikista, Suhanovon vankila; NKVD head N. I. Yezhov was imprisoned in Sukhanovka beginning on 10 April 1939 and was interrogated there by the Main Military Procurator, N. P. Afanasyev. His trial took place in the office of the chief of the prison in February 1940, although he was executed in Moscow, on Varsonofevskii Lane, not far from the Lubyanka prison.; https://en.wikipedia.org/wiki/Sukhanovo_Prison huom: vh).

Kerran hänestä tuli jopa Moskovan kaupunginvaltuuston varamies. 

Ja sitten hän yhtäkkiä otti vastaan ja siirtyi komentotoimiston tavallisen työntekijän asemaan, jossa hän työskenteli epäitsekkäästi, kunnes vuonna 1940 irtisanottiin.  Kyllä; tavallisen sotilaan vakanssilla, mutta ”erityistehtävissä”!

*

Pian hän yleni valtion turvallisuuspalvelun kapteeniksi.  Ne, jotka tunsivat hänet, väittivät, että Maggo teki tämän uravaihdoksen, koska hän vain halusi tappaa, ei siksi, että hän katsoisi, että teloitettavat olivat ”kansanvihollisia”.

Kun hän näki ihmiset, jotka olivat joutuneet hänen armoilleen, hänen kasvonsa valaistuivat iloisella hymyllä.  Toisin kuin monet muut OGPU:n komentotoimiston ”toteuttajat”, Maggo ei nikotellut naisten ampumisen suhteen.  Siinä, missä laitoksen käsky ohjeisti, että uhrien oli riisuuduttava alusvaatteisilleen, Maggo määräsi naiset ammuttavaksi alasti.

Katso: www.ej.ru/?a=note&id=10007 

Mitä tulee kuolemaantuomittujen naisten raiskauksiin; NKVD:n päällikkö Nikolai I. Jezov kannusti tätä menetelmää, pitämällä tällaista ”mahdollisuutta” eräänlaisena ”bonuksena” josta etevimmät täytäntöönpanijat, eritoten ne jotka tuottivat erityisen ”kiihkeitä” lausuntoja, pääsivät luvan kera nauttimaan.

*

Vuosina 1931-1940 Maggo ampui yli 10.000 ihmistä.  Päivittäinen urakka oli 3-15 henkilöä.  Usein hän ”työskenteli” viikonloppuisinkin ja juhlapäivinä.

”Toteuttajat” työskentelivät yleensä kolmen päivän löyseissä.  Heitä kannusti perustyötä korkeampi palkkaus, parempi ruoka (saivat viikoittain ruokaa erityisinä annoksina), retket parhaisiin sairaaloihin ja lepokoteihin sekä pääsy erikoislääketieteellisten palveluiden pariin.

”Suorituksen” jälkeen teloittaja voi siirtyä lepohuoneeseen, jossa hänelle oli varattu pikkupurtavaa sekä alkoholijuomia.

Toisinkuin muilla kollegoilla, varsinkin ”uusista tulokkailla”, ”taikuri” Petr Maggolla oli silminnäkijöiden mukaan aina erinomainen ruokahalu. 

P.I. Maggolle myönnettiin kelpo ”työstään” Leninin Kunniamerkki ja kaksi Punaisen nauhan kunniamerkkiä sekä tunnustuskirja ”Kunnianarvoisa Tshekisti”.

*

Emme tiedä, kuinka monta rauhoittavaa litraa vodkaa ja muita viinipuun anteja tarvittiin tukemaan toveri Maggoa hänen suorittaessaan yli 20-vuotista tshekisti-palveluaan. 

Mutta lahjomattomien arkistojen asiakirjojen mukaan Petr Ivanovits Maggo on allekirjoituksellaan vahvistanut suorittaneensa henkilökohtaisesti yli 10.000 teloitusta.

*

Vuosien 1931-1940 aikana P.I. Maggo ampui siis henkilökohtaisesti hengiltä yli 10.000 ihmistä. 

Se tarkoittaa keskimäärin 1.000 kuollutta vuodessa.

Tavallisesti teloittajat eivät olleet ”pitkäikäisiä” toimessaan: heidät itse poistettiin ylimääräisten todistajien joukosta toispuoliseen.  Mutta Petr Maggolle ei tapahtunut mitään tämänkaltaista: hän oli ”liikekannalla” niin Jagodan kuin Jezovin alaisuudessa ja sitten vielä Lavrenti Berijan aikana. Tässä suhteessa hän oli ensimmäinen, ja Berija toinen.

Katso: www.pseudology.org/Abel/Maggo_PI.htm

Vuonna 1940 Maggo kuitenkin irtisanottiin työstään Berijan määräyksestä, samalla kuin muitakin teloittajia pantiin viralta.  Berijan päätöksellä nämä korvattiin sotilailla.  Toimikautensa näin päättyessä Maggo oli NKVD:n komisario 3 pl.

*

Lähes kaikki syrjäytetyt teloitettiin erittäin sadistisia taipumuksia ilmentävin muodoin.  Niiden suhteen ei ollut vaikeuksia: Lavrenti P.Berija laati luettelon tuhottavista ja Stalinin sihteeri A.N. Poskrebyshev allekirjoitti sen.  Luultavasti vielä tuolloin elossa ollut Maggo olisi ennemmin tai myöhemmin löytynyt tuollaisen tuhottavien listan riveiltä, ellei tätä sivuunvetoa olisi tapahtunut.

*

Erityiskomentajan toimiston ”palvelu” ei enää ollut ammatti, vaan jäsenyys sen riveissä muuttui muutaman kuukauden välein.

Sotilaiden käyttöönottoon teloituksissa liittyi psykologinen aspekti: he tekivät kaiken sotilaallisen käskynalaisuuden mukaisesti, ja vain sen mukaisesti.  He eivät ”palvelleet vallankumousta”, kuten ammatti-tsekistit lähtökohtaisesti tekivät.  Siksi heidän (sotilaiden) keskuudessa esiintyi sadistisia ja psykopatologisia tapauksia merkittävästi vähemmän kuin tshekistien keskuudessa.

Tuossa vaiheessa myös teloitusten täytäntöönpanomenettely muuttui: tuomitut otettiin ja kuormattiin pois kaupungista ja ammuttiin huomattavan etäisyyden päässä asutuksesta automaattiaseilla.  Lisäksi suoritusta ei nyt toteutettu yhden teloittajan ”soolona”, vaan useammalla ampujalla, jotta pehmennettäisiin teloitukseen osaa ottaneiden henkilökohtaista vastuuta uhrien kuoleman johdosta.  Berijan tavoitteena oli vähentää rangaistusten toteuttajien psykologista taakkaa.  Samaan tavoitteeseen tähtäsi ratkaisu kierrättää teloitusryhmän jäsenyyksiä säännöllisillä korvausvaihdoilla.  Ennen näitä toimia olivat mentaaliset häiriöt ja itsemurhatapaukset olleet usein todettuja tapahtumia. 

*

Lubjankan kellarissa suoritetut kuolemantuomioiden täytäntöönpanot lopetettiin vuoden 1940 jälkeen.  (Ne siirrettiin kaupungin keskustan ulkopuolelle, muun muassa Kommunarka-lanssille,

Lubjankasta noin 14 kilometriä etelään.  -  Siellä oli nykyisen tiedon mukaan teloitettu jo kesällä 1938 muun muassa Karjalan ASNT:n puheenjohtaja Edvard Gylling, vh).

*

Petr Ivanovits Maggo oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut Berijan suorittaman irtisanomisen vuoksi, ja hän kirjoitti valituksen Josif Stalinille, mutta hän ei saanut siihen muuta vastausta kuin: ”isännällä” on tarpeeksi muita ongelmia.

Maggo alkoi ryypätä raskaasti ja vuoden 1941 lopulla, kun Saksan panssarikiilat kolkuttelivat äiti-Venäjän sydänmailla, hän heitti henkensä maksakirroosin nujertamana.

 

P.I. Maggo on haudattu Moskovan Novodevitshin hautausmaalle.

Katso: www.ogoniok.com/4911/23/  &  https://en.wikipedia.org/wiki/Novodevichy_Cemetery

https://commons.wikimedia.org/wiki/%D0%9D%D0%BE%D0%B2%D0%BE%D0%B4%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87%D1%8C%D0%B5_%D0%BA%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B1%D0%B8%D1%89%D0%B5

*

Summa summarum:

Maksakirroosiin menehtynyt P.I. Maggo oli ”stahanovilainen pyöveli”.

*

Muita huippuammattilaisia

Edellä mainittujen teloittajien lisäksi Stalinin ennätystenrikkoja-teloittajia olivat:

NKVD:n ampujaryhmä:

Ernest Match, Ivan Shigalev, Alexandr Jemeljanov, Vasili Shigalev, Piotr Maggo sekä Ivan Antonov.

 

NKVD teloitti repression huippuvaiheessa vuonna 1937 kaikkaan 353074 teloitusta – lähes 1.000 ihmistä per päivä.

Vuonna 1938 teloitettujen luku oli 328.618.

Tämän jälkeen teloitusten määrä laski dramaattisesti:

1939: 2.552,

1940: 1.649, ja esimerkiksi

1950: 1.699 ihmistä.

*

Teloitusten mestari

Todellinen ennätysmies teloittajien joukossa oli Vasili Blohin.  Pitkään jatkuneen uransa aikana kenraalimajuri Blohin ampui henkilökohtaisesti noin 20.000 ihmistä. 

Kaksi muuta ”mitalistia”, Pjotr Maggo ja S.N. Nadaraja, jäivät selvästi jälkeen.  Kumpikin ampui likipitäen 10.000 ihmistä.  https://rarehistoricalphotos.com/vasily-blokhin-executioner/

*

Vasili Blohin syntyi 1895 köyhään maanviljelijäperheeseen Vladimirin alueella Venäjällä.  15-vuotiaana hän alkoi työskennellä muurarina Moskovassa, ja ensimmäisessä maailmansodassa hän kohosi aliupseeriksi.  Vuodesta 1921 lähtien hän palveli Tshekassa.  Vuonna 1926 hänet ylennettiin OGPU-NKVD-MGB:n komentajaksi, ja mainitusta vuodesta lähtien hän toimi teloitustoimen pysyvänä komentajana aina eläkkeelle jäämiseensä 1953 saakka.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Vasili_Blohin  &  https://en.wikipedia.org/wiki/Vasily_Blokhin

Virassa ollessaan hän valmistui vuonna 133 Moskovan Arkkitehtuuri ja insinööri-Instituutista, kohoten näin teloittaja-intellektuelliksi. 

Työ, jota Blohin teki, oli varsin rankkaa.  Tosiasiassa hän oli ainoa 15-jäsenisestä teloitustiimistä, joka eli vankassa terveydentilassa eläkkeellepääsyyn saakka.  Ehkäpä tämä johtui siitä, että hän noudatti aina työssään tiukasti turvallisuusmääräyksiä, eikä hän juonut työtehtävissään. 

Eräs teloittajista, Jemeljanov, toteaa:

Vodka, toden totta, kuului asiaan, me joimme kunnes menetimme tajuntamme.  Sankaa mitä sanotte, mutta työmme ei ollut helppoa.  Me olimme välillä niin uupuneita, että pystyimme töin ja tuskin seisomaan tolpillamme.  Me peseydyimme eau de golognella.  Toisaalta, te ette pysty irtautumaan siitä veren hajusta ja ruudinmustumista.  Jopa koirat kaihtoivat meitä, ja jos ne kohtasivat meidät, samassa ne painuivat karkuun”.

*

Ei ole lainkaan yllättävää, että teloittajat kuolivat varhain tai menettivät järkensä.

Niinpä Jusin kuoli luonnollisella tavalla vuonna 1931; Maggo vuonna 1941; Vasili Shigaljev ja hänen veljensä Ivan Shigaljev vuonna 1944. 

Monet siirtyivät eläkkeelle, menetettyään työkykynsä skitsofrenian vuoksi, kuten Jemeljanov, tai neuropsykiatrisen sairauden vuoksi, kuten Maggo.

Jemeljanovin työkyvyttömyys määriteltiin seuraavasti:

”Toveri Jemeljanov on eläköitynyt, koska sairaus (skitsofrenia) on johtanut pitkäaikaiseen toimintakyvyn menetykseen (valtion turvallisuus)organisaation tehtävissä.”

Kerran Piotr Ivanovits Maggo, kerran ammuttuaan 20 ihmistä, joutui sellaisen raivon valtaan, että hän huusi Erikoisosaston johtajalle Popoville, joka seisoi hänen vieressään, uhaten ampua hänetkin: ”Miksi seisot siellä.  Riisuudu!  Välittömästi!  Minä ammun sinut tähän vitun paikkaan!” 

Kauhistunut NKVD:n toimintaosasto vaivoin sai estettyä fanaatikkoa toteuttamasta aiettaan.

Erään toisen kerran Maggo sai määräyksen hänen välittömältä esimieheltään (Isai Davidovits) Bergiltä.  Maggon mukaan Berg totesi kirjallisessa määräyksessään, että monet tuomitut ovat huutaneet juuri ennen kuolemaansa sanat: ”Eläköön Satalin!”  Johtajan käsky kuului seuraavasti: ”Teidän tulee kouluttaa rangaistuksen toteuttajia (teloittajia) ampumaan tuomitut niin, ettei isänmaan maaperällä lausuta johtajan nimeä väärällä hetkellä!”  Piot Ivanovits oli oikeasti lukenut jonkin ohjeen ennen kuin laukaukset kajahtivat.

*

Kuten edellä jo kerrottiin P.I. Maggo on haudattu Novodevitsin hautausmaalle Moskovassa.  Ja toistuvasti jotkut kirjoittavat hänen hautakiveensä tekstin: ”Teurastaja”.  https://sovereignukraine.files.wordpress.com/2015/04/04-pic-maggo-grave.jpg

*

Miten Blohinin oli mahdollista harjoittaa tätä työtä sairastumatta?  Hänellä oli tapana, ennen teloitusta, pukeutua nahkauniformuun ja nahkaesiliinaan, joka ylettyi polvien alapuolelle, sekä lippalakkiin ja damaskihuosuihin.  Ennen ja jälkeen ampumisen hän tapasi juoda verkkaisesti kupin teetä.  Hän myös rakasti hevosia lapsuudestaan saakka, 10-vuotiaana lapsena hän oli työskennellyt osa-aikaisena paimenena, ja työn taukoaikoina hän katseli kuvitettuja hevoskirjoja.  Kuolemansa jälkeen hän jätti jälkensä kirjaston, jossa oli noin 700 kirjaa hevosten kasvatuksesta.  Hän oli mies, joka osasi rentoutua.

*

Todistettavasti Blohin johti Katynin massamurhaa, ja henkilökohtaisesti ampui 700 puolalaista siellä. Vuonna 1991, Venäjän Sotilasylisyyttäjän toimiston suorittaman tutkinnan aikana eräs teloitusryhmän jäsen ja entinen NKVD:n Kalinin alueeen päällikkö, jonka nimi oli Dmitry Tokarev, totesi seuraavaa:

Jablokov (tutkija): Mikäli ymmärsin oikein, Puolan sotavangit ammuttiin Walthers-kivääreillä, vai kuinka?

Tokarev: Waltherseilla.  Tämän tiedä varsin hyvin, koska he kantoivat matkalaukkuja.  Blohin johti tätä henkilökohtaisesti.  Hän otti esille pistoolit, ja kun työ oli päättynyt, aseet otettiin takaisin.  Blohin kokosi ne henkilökohtaisesti talteen”.

*

Vasili Blohin haudattiin joidenkin tietojen mukaan Novodevitshin hautausmaalle Moskovassa 1955.  Sinne, valtakunnan kunniapaikalle, on muitakin Stalinin teloittajia haudattu, mukaan lukien Maggo.  Berijan vangitsemisen jälkeen, Blohinilta oli viety hänen kenraalimajurin arvonsa sekä 8 mitalia, samoin kuin hänen 3.150  ruplan eläkkeensä (kun keskimääräinen palkka maassa oli 700 ruplaa). 

Blohin ei joutunut alistumaan vastaavanlaiseen repressioon kuin lukemattomat kollegansa, ja hän kuoli myöhemmin sydänkohtaukseen. 

Tosiasiassa V. Blohin haudattiin Moskovan Donskoin hautausmaalle.  Mutta siihenkin loppusijoituspaikkaan liittyy ironiaa, jonkalaiseen pystyy vain ”elämä itse”:

Hänen hautasijansa, Donskoin hautausmaalla, ympärillä on lukemattomien hänen omakätisesti teloittamiensa uhrien tuhka siroteltuna, merkitsemättömissä haudoissa.  https://www.findagrave.com/cgi-bin/fg.cgi?page=gr&GRid=64503191

 

https://es.wikipedia.org/wiki/Cementerio_Novod%C3%A9vichi (Huomaa; myös Pietarissa on Novodevitshin hautausmaa, vh)

 

1960-luvun lopulla hänen arvonimensä ja mitalinsa oli kuolemanjälkeisinä palautettu hänelle, ja hänet oli faktisesti rehabilitoitu.

*

Ampuminen muuttui näiden miesten käsissä todelliseksi taiteeksi.

Piotr Maggo opasti kokemattomista teloittajista seuraavasti:

 

”Teloitettavan kädet pitää sitoa hänen selkänsä taakse.  Käsket hänen kävellä edelläsi, ja sinä kävelet hänen takanaan revolveri kädessäsi.  Milloin on tarpeen, komennat ”oikealle” tai ”vasemmalle” kunnes saat hänet paikkaan, jonne on levitetty sahanpuruja tai hiekkaa. Siellä painat aseen hänen päätään vasten ja pammmm!  Samaan aikaan, potkaiset häntä voimakkaasti perseelle.  Näin veri ei roisku paidallesi, eikä sinun tarvitse alvariinsa antaa sitä vaimosi pestäväksi”.

http://es-la-guerra.blogspot.fi/2017/02/piotr-maggo-el-chekista-que-disfrutaba.html

*

Lähteitä:

Martin Aleksander Arrak: Petr Maggo: Stalinistinen teloittaja-stahanovilainen, 26.8.2017.

Wikipedia ko. hakusanoin.

EsLaGuerra; http://es-la-guerra.blogspot.fi/2017/02/piotr-maggo-el-chekista-que-disfrutaba.html

Karl Schlögel: Moscow 1937, rullaa; https://books.google.fi/books?id=2dnjAgAAQBAJ&pg=PT614&lpg=PT614&dq=pyotr+ivanovich+maggo&source=bl&ots=s90mnxuIqx&sig=PXMzF1eQorYa4HjGiDg102OblxY&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjx9e-QwPTWAhVI1xoKHeItDVIQ6AEIUDAL#v=onepage&q=pyotr%20ivanovich%20maggo&f=false

soveringukraine.net; https://sovereignukraine.net/2015/04/22/stalinist-mass-murder-and-the-warping-of-russian-history/

http://www.sciencespo.fr/mass-violence-war-massacre-resistance/en/document/butovo-shooting-range

https://www.highbeam.com/doc/1G1-109814317.html

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_executioners#Russia_.28USSR.29

Ilmari Schepel 3.9.2011; http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82102-vasili-mihailovitsh-blohin

*

Terrorin Topografia; http://publichistorylab.ru/archives/187

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Ville Haapasalo kertoo jossain kirjassaan tai ohjelmassa vierailustaan buddalaiseen luostariin Venäjällä. Sinne oli vaikea päästä, ei saanut ottaa kameroita eikä äänittää.

Sisällä paljastui että se oli valtiollisten teloittajien eläkekoti. Se oli perustettu jo Stalinin aikana ja se jatkaa edelleen toimintaansa Putinin valtakaudella.

Lännen uutisvälineet puhuvat murhista, mutta kuten olemme uutisista huomanneet ei ns. murhaajia edes etsitä, tuomitsemisesta puhumattakaan. He ovat valtion palkkalstoilla olevia arvostettuja ammattimiehiä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jos Saksassa joltain osin on menneisyydenhallinta (vergangenheitsbewältigung) mennyt pitkälle ja jopa hieman överiksi (liki 100 vuotiaiden pappojen jahtaaminen ja jälkisanktiointi suppean käskyvallan alaisissa tehtävissä toimimisesta) niin Venäjällä tämä kaikki on läpikäymättä, kuten viittasit. Mistään sellaisesta ei ole toiveitakaan, nykyinen uusisänmaallisuus näkyvine julkituloineen päinvastoin pyrkii vaientamaan ja jopa sanktioimaan (historiankirjoitus ja siitä tapahtuvien näkemyspoikkeamien (faktistenkin) sanktioimispyrkimykset) yleisesti maailmalla sallitut toimet.
Toisaalta: jottei menisi ihan synkäksi, niin maailmalla - vähemmän meillä vielä - on kylläkin oltu näkevinään myöskin Venäjällä tiettyä yritystä loiventaa eriytymissuuntausta ja avata ovia ulos, ensisijaisesti kolmansiin maihin, eli Kiinaan ja kasvaviin talouksiin ja niiden kulttuuriin:
talous sanelee tämänsuuntaisia ohjauksia Venäjälle, ja niin oletan,

Post-Putin -aikakauden lähestyminen lisää oligarkkien ja vahvistuvan keskiluokan painetta juuri tähän suuntaan.

Keinotekoinen aatteellis-ideologinen patoaminen alkaa käydä putinilaisen todellisuuden voimille, ja niinpä aktiiviset voimat alkavat hakea uusia asemia tulevan varalle, samalla paine pakottaa presidentinhallinnon hieman suuntimaan uudella tavalla.
Tästä viime mainitusta olisi tarkoitus lähiaikoina kirjoittaa lisää.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Karua tekstiä tuosta naapurimaasta, johon meillä pitäisi olla "lämpimät ja luottamukselliset suhteet". Jos Suomi olisi syksyllä 1939 suostunut Stalinin vaatimuksiin, mitä Puheenvuorossakin jatkuvasti kirjoittelevat venäjämieliset pitävät oikeana valintana, niin nuo pedot olisivat päässeet ampumaan kymmeniätuhansia suomalaisiakin. Näiden uhriksi toki joutui suomalaisia 1918 ja kolmekymmenluvulla itänaapuriin lähteneitä, jotka saivat huomata, että ihannemaa oli jotain aivan muuta kuin kuvittelivat.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Taas perusteellinen blogi sinulta, Veikko! Kiitos myös siitä, että mainitsit minun Blohin-blogin linkin. Omasta mielestäni edelleen yksi minun parhaimpia, vaikka niin aihe kuin "mies" olivatkin umpisynkkiä...

Siinä blogissa on muuten kuva myös herra Maggosta (alarivin keskimmäinen).

P.S. Ykköstappaja Blohin makaa tyytyväisenä Moskovan Donskoi-hautausmaalla. Hänen haudastaan on kuvia niin minun blogissani kuin tässä:

https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ilmari, kiitos vain itsellesi. Aikoinaan googlailin juuri noita miehiä, mutta tarkempi kirjaaminen jäi silloin. Äskeiseen Venäjän-vierailuuni liittyen sain herätteitä, samoin kuin erään ystävän verkkovinkin..
Suoraan sanoen, ensimmäisen kerran blogisti-urani aikana minulle tuli oikeasti paha olo, kun kirjasin noita tietoja ja viestejä...
Rankka, perin rankka, on naapurimaamme historia - jos kohta omammekaan ei ole sieltä kaikkein keveimmästä päästä.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Muuten, Donskoin hautausmaalla, lähellä Blohinin hautaa, memorialyhdistys ja Blohinin teloitettujen lukemattomat sukulaiset pystyttivät oheisen, kauniin ja yhteisen hautakiven:

https://static1.squarespace.com/static/5291d23be4b...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #5

Niinpä!

Tuli Moskovassa kuljettua myös Lubjankan aukiolla, pariinkin otteeseen. Siellä myös tehdään pintatöitä ja muuta kaupunkikuvallista uudistusta.

Hetken jo luulin, että Solovetskista kuljetettu memorialistien pystyttämä repression uhrien muistokivi olisi remonttia hyväksikäyttäen kuskattu jonnenkin pois. Mutta kun kysyin asiasta paikanpäällä, sain kuulla, että kyllä se punakivinen massimo on yhä paikallaan, mutta töiden vuoksi se ja vähän muutakin on aidattu, enkä siinä tilanteessa päässyt kurkkimaan saati loikkimaan aidan yli asiaa varmistamaan.
Eli toistaiseksi uskon, ellei toisin näytetä, että näin myös asia on. Voisihan muistokiven poiskuljetus herättää todella pahaa verta, ja mielenilmaisuja, ja muuta valtakeskuksen kannalta "tarpeetonta" hälinää..

SOLOVETSKIN KIVI,
"...Solovetsin kivi, muistomerkki vainon uhreille. Se sijaitsee aivan pahamaineisen Lubjankan vieressä. Lubjanka oli turvallisuuspalvelun KGB:n päämaja ja sen kellarissa ovat tuhannet ihmiset kohdanneet kuolemansa."
Lue lisää: YLE/Kerstin Kronvall, 10.4.2016; https://yle.fi/uutiset/3-8792749

"Venäjällä ei kaivella totuutta Neuvostoliiton hirmuteoista – vaikka pimeä historia kiinnostaa"

Kerstin mainitsee olennaisen termin, johon Moskovassakin törmäsin viime viikolla: "Terrorin Topografia" https://yle.fi/uutiset/3-8792749

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

KU/viikkolehti kirjoitti viime tammikuussa aiheesta myös:

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3655707-gul...

Artikkelin yhteydessä julkaistiin muun ohella myös Donskoin hautausmaalta (Moskova) tuolta Ilmarin edellä linkkaamalta terrrin uhrien yhteishautamuistomerkiltä kuva.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Venäjällä menneisyydenhallinta on ollut vähän niin ja näin. Saksassa sen sijaan leivättömän pöydän ääreen joutuvat jopa keskitysleirien kirjanpitäjätkin. https://www.nbcnews.com/news/world/ex-auschwitz-gu...

Mainitset että v. 1940 teloitettujen määrä oli 1649 kun pelkästään Katynissa teloitettiin keväällä 1940 lähes 22000 puolalaista?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Joo, totta.
Tuo siteeraamani tilasto huomioi siis Stalinin repression Neuvostoliitossa tekemät neuvostoliittolaisiin tai siellä oleskelleisiin ulkomaisiin kohdistuneet teloitukset.
ks. https://sovereignukraine.net/2015/04/22/stalinist-...

Vuosi 1940 oli mielenkiintoinen vuosien 1939 ja 1941 välissä; Neuvostoliitto/Venäjä laskee sinnikkäästi oman maailmansotansa alkaneen vasta 22.6.1941, vaikka tosiasiassa Stalin soti Kauko-Idässä jo 1937-1939 "pikkusotiaan" ja sitten Baltian ja Suomen suunnan sotilaalliset toimet = sodat 1939-1940, sekä avotulella että hiillostamalla...

Katyn on sekin Stalinin terrorin piirissä, mutta kuitenkin jossain määrin ehkä kategorioitavissa omaan laatikkoonsa, mutta ansaitsee aina muistamisen toki!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vuosittaisten tuholukujen tiedot saattaavat olla tästä teoksesta:

Gregory Freeze: Russia, A History. New Edition; Oxford, 2002; https://books.google.fi/books?id=ATSiQS96o4AC&dq=1...

Katso luvut tämän linkin takaa;
https://books.google.fi/books?id=ATSiQS96o4AC&pg=P...

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Mielenkiintoisena kirjana on mainittava edesmenneen kenraaliluutnantti Pavel Sudoplatovin omaelämäkerta, muistelmateos "Stalinin erikoistehtävissä". Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 1994. Siinä kerrotaan seikkaperäisesti mm. diplomaatti Raoul Wallenbergin ja puolalaisten 21 857 miehen (upseerien ym.) kohtaloista.

Diplomaatti Raoul Wallenbergilla oli erittäin merkittävä välittäjän rooli Suomen ja Neuvostoliiton välisissä rauhaan tähtäävissä neuvotteluissa, jotka käytiin Aleksandra Kollontain ja J.K. Paasikiven kesken kesällä 1944 Tukholmassa (s. 383).

Wallenberg likvidoitiin Moskovassa ja puolalaiset Katynissa ja muilla vankileireillä.

Mitä Katyniin tulee, niin on esitetty spekulaatioita, että paikka olisi ollut varattuna suomalaisille, mikäli ei olisi saatu torjuntavoittoa Talvisodassa.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Näin on. Kiinnostava kustantamo "Mansarda" julkaisi kirjan "Stalinin murhat Katynissa" (239 s). Kirjoittaja on ruotsalainen historiantutkija Peter Johnsson ja kirjan kääntäjä/kustantaja Kari Klemelä. Suosittelen! ISBN 978-952-5664-15-7

www.mansarda.fi

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola Vastaus kommenttiin #17

Pavel Sudoplatov kertoo kirjassaan tarkasti Katynista sivuilla 395-397. Tieto on arvokasta, koska hän kuului nomenklatuuraan. Luku 21 857 on myös tietoa huipulta.

Kirjan esipuheen alkulauseessa sanotaan: ”Tämä on sensaatiomaisin, järisyttävin ja monessa suhteessa informatiivisin omaelämäkerta joka on koskaan kirjoitettu Stalinin ajasta.”

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Solovetskin kivi Lubjankan aukiolla Moskovassa;

https://www.google.fi/search?biw=1536&bih=720&tbm=...

(kaikki kuvat eivät `tahdo´ aueta, syystä ja toisesta..)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

“Blokhin began his macabre assignment on April 4, 1940; 28 days later, he had killed 7,000 people—he infamously holds the Guinness World Record for “Most Prolific Executioner.” “

“Working on secret orders issued from the Kremlin to NKVD chief Lavrenty Beria, Blokhin designed a slaughterhouse that would allow him to more efficiently carry out the executions—he started with 300 a night.”

Lähde; https://www.theepochtimes.com/the-man-who-executed...

*

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Tekstissäsi on mainittu Blohinin ampuneen 700 puolalaista upseeria. Todellinen luku on 7000.

"Maggo oli mukana Tshekan suorittamassa Sveaborgin (Viapori, Suomenlinna) saarrossa"

Mikä tämä saarto oli? Linkittämässäsi saksan kielisessä tekstissä Maggon kerrotaan liittyneen Tshekaan ja hänet sijoitettiin "Sveaborg"- nimiseen yksikköön.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Luku 7000 mainitaan kuitenkin Veikon kommentti 12:ssa (kuten myös minun Blohin-blogissani). Oikea luku lienee sittenkin 21 857 puolalaista upseeria, aliupseeria ja virkailijaa....(lähde: Peter Johnsson, "Stalinin murhat Katynissa"/Mansarda-kustantamo, 2014).

Historiantutkija Peter Johnsson mainitsee kyseisessä kirjassa näin (sivuilla 96-112, joissa myös alkuperäisten dokumenttien kopiot): "Ei tiedetä tarkkaan, kuinka monta ihmistä teloitettiin kuuden viikon aikana operaatiossa, jota NKVD nimitti leirien "tyhjentämiseksi". Politbyroon 5. maaliskuuta pitämän kokouksen pöytäkirjassa on kuolemaantuomittujen määräksi pyöristetty 21 700, mutta Berijan Stalinille samana päivänä toimittamassa yhteenvedossa mainitaan tarkat luvut 14 736 + 10 685 eli yhteensä 25 421 henkilöä. Kuten tiedämme, myöhemmin vapautettiin 395 ihmistä, jotkut kuolivat vankileireissä ja eräitä vankeja siirrettiin "kuolemanleirille".

Näiden tietojen pohjalta Peter Johnsson päätyi lukuun: 21 857 teloitettua puolalaista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sveaborg jäi vaivaamaan itseänikin; En oikein jaksa uskoa että militanttiboslhevistinen organisaatio olisi ottanut osastonsa yksikön nimeksi mitään Ruotsiin tai Suomeen liittyvää nimeä. Päättelin, että Tsheka, joka oli "valmis" organisaatio jo kumouksellisen Bolshevikkipuolueen rinnoilla kaappauksen alla ja aikana: Lenin oli järjestänyt oman kaartinsa ja pian 7.11.1917 jälkeen "talo" laajeni, paradoksaalisesti, joskin tietyt osaamiskysymykset huomioiden, Tseka palkkasi runsaasti vanhan tsaarinajan Ohranan miehiä, joiden varaan va. hallituskin oli valvontaelimensä rakentanut, niin valtaa kuin olikin kumonnut ja kumoamassa.
Oma oletukseni on, että tuossa on kyse Tshekan toimenpiteistä Itämeren laivaston Helsingin laivastoasemalla (sekä Viaporissa), marraskuun 1917 - toukokuun 1918 välisenä aikana. Laitan suosista kysymysmerkin, pitänee tutkia Georg Popoffin kirjat vielä ennen kuin sanon muuta - ellei sitten
jostain muualta löydy vastausta.

Helsinki oli Petrogradin ja koko Itämeren pohjoisosan hallinnan kannalta olennainen laivastosatama: Saksan maihinnousua pelättiin vuosia, kunnes se 3.4.1918 toteutui. Leniniläis bolshevisteilla oli kaikki syy valvoa ja paimentaa Itämeren Laivaston/Baltic Flottan blolshevistishenkisiä joukkoja ja olla mukana nujertamassa kaikki linjapoikkeamat ja muu hoipertelu siellä..

*

Viittaan viime joulukuiseen blogiini Tshekan synnystä:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22739...

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Pahin teloituttaja oli Berija. Hän on meidän Himmler, kertoi Stalin Rooseveltille, joka Teheranin kokouksessa ei tunnistanut Berijaa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Pitää, niin kuin kyllä blogissa tehdäänkin, koko ajan muistaa, että nämä kyseiset murhamiehet toimivat enemmän tai vähemmän Stalinin antamalla mandaatilla.
Nyt tätä murhatyönjohtajaa, gruusialaista vuoristorosvoa, tai hänenlaistansa johtajaa, kaipaa takaisin yli 60 prosenttia venäläisistä. Tämä on karmiva luku ja pelottava asia!?

Koskahan Suomen televisiossa saadaan käytyä läpi viimeinkin Hitlerin murhakoneisto ja murhamiehet, niistähän tulee dokumenttia jatkuvalla syötöllä, ja päästäisiin käsittelemään itäisen ilmansuunnan murhakoneistoa samalla intensiteetillä? Myös "Suuren ruorimiehen" murhatöitä.

***

Kyllä oli taas kerran Veikko blogissasi mielenkiintoista asiaa, vaikka käsittelikin erittäin julmia tekoja. Sinun blogisi ovat tavanomaisista poikkeavia ja kannattaa aina siksikin lukea. Käsittelevät useasti historiaa, jonka ei soisi toistuvan. Mutta, kyllähän se toistuu, tänäkin päivänä. Ikävä kyllä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset