*

Veikko Huuska

Vallankumouksen kirjekurssi Leninin (Uljanov) malliin vuonna 1917

Vallankumouksen kirjekurssi Leninin (Uljanov) malliin vuonna 1917

Vallankumouksen 13 kirjettä

eli Revolutsija, Lyhyt oppimäärä finaalin koittaessa, ja viimeisen ohjauksen oloissa.  Näin se käy.  Sisältöselostus tahtomattaan.

*

Epämääräinen johdanto epämääräiseen tulevaisuuteen

Toveri V.I. Uljanov, Leniniksi kutsuttu, on täpinöissään

Hän johti vallankumouksellista prosessia, hän oli kirjaimellisesti prosessinhoitaja, etujoukon ohjaaja.  Hän oli ottanut vallankumouksellisen tilanteen kantavierreprosentin, kaapaissut ilmaa ja maata ja vettä, ja maistanut. Nyt, nyt oli se hetki. 

Se, isolla merkillä, merkki päällä.  Nyt.

*

Keskeisesti Uljanov johti etujoukkoa kohden porttia, kumouksen käynnistämisen rautaporttia, Rubiconia, vallanoton haltioitunutta hetkeä.  Vallan haltuunotto, nyt.

*

Uljanovin väline oli kirje. Pihisevä kumouksen aloitusviesti, kuin soihtu, sihisevä, palava, liekkeihin leimauttava. Leimuava soihtu. Kirje vain, mustetta ja paperia, mutta kumouksen tekevä, maailman muuttava. 

Uljanov johti Venäjän vallankumoukseen johtavan kumouksellisuuden huipentumisen, otollisen ajankohdan tajuamisen ja siihen vaikuttamisen viimesilauksen toimia pännällä ja musteella.  Kirjeitse, jakelukirjein, joihin hän valoi leimua.  Rautaista kouraa, kumouksellisuuden kritiikkiä; kirottuja aneemikkoja, pettureita!  Rikkureita.

Uljanov johti Venäjän vallankumoukseen käytännöllisesti katsoen kirjekurssina, johon nyt tässä saamme poikkeuksellisen ikkunan vilkaista ja havaita.

Näin tehdään historiaa.

*

ENSIMMÄINEN KIRJE,

25.-27.9.1917;

Bolshevikkien on otettava valta

Kirje VSDTP(b):n Keskuskomitealle sekä Pietarin ja Moskovan komiteoille

”Saatuaan nyt molemmissa pääkaupungeissa Työläisten ja sotilaisen edustajain neuvostoissa enemmistön bolshevikit voivat ja heidän täytyy ottaa valtiovalta käsiinsä.

(Selitystä: Kyse on siis Työläisten ja sotilaiden edustajien Pietarin ja Moskovan neuvostoita: Elokuun 31. päivänä 1917 Pietarin neuvosto hyväksyi bolshevikkien puolueryhmän ehdottaman päätöslauselman, jossa hylättiin päättävästi yhteistyö porvariston kanssa.  Päätöslauselmassa kehotettiin siirtämään kaikki valta neuvostoille ja esitettiin maan vallankumouksellisten uudistusten ohjelma.  Muutaman päivän kuluttua bolshevikkipuolue saavutti vielä yhden merkittävän voiton.  Syyskuun 5. päivänä Työläisten ja talonpoikien edustajien Moskovan neuvosto hyväksyi samanlaisen päätöslauselmaehdotuksen.;; Tässä viimeistään lyötiin lukkoon kaiken kompromissaamisen ja sopuilun tie muiden (porvarillisten) puolueiden tai ryhmittymien kanssa. VH. Vahvennukset tekstissä ovat Uljanov/Leninin kynästä, VH]

Mutta annetaanpa Uljanov/Leninin jatkaa loitsujaan:

He voivat tämän tehdä (ottaa valtiovalta, vh], sillä molemmissa pääkaupungeissa vallankumouksellisten kansanainesten aktiivinen enemmistö on riittävän suuri saamaan joukot mukaansa, nujertamaan vihollisen vastarinnan, lyömään vihollisen hajalle, ottamaan vallan käsiinsä ja pitämään sen.  Bolshevikit muodostavat sellaisen hallituksen, jota kukaan ei voi kaataa, koska he tarjoavat heti demokraattista rauhaa, antavat heti maata talonpojille, palauttavat ennalleen Kerenskin runtelemat ja hävittämät demokraattiset laitokset ja vapaudet.

Kansan enemmistö kannattaa meitä.  Sen on todistanut pitkä ja vaikea taival toukokuun 6. päivästä elokuun 31. ja syyskuun 12. päivään.  Se että meillä on enemmistö pääkaupunkien neuvostoissa, on tulos kansan siirtymisestä meidän puolellemme.  Samaa todistavat eserrien ja menshevikkien häilymiset ja internationalistien eneneminen heidän keskuudessaan.

Demokraattinen neuvottelukokous ei edusta vallankumouksellisen kansan enemmistöä, vaan ainoastaan sovittelun kannalla olevia pikkuporvarillisia huippukerroksia.   Älkää antako vaalitulosten pettää itseänne, eiväthän vaalit vielä mitään merkitse.  Verratkaa Pietarin ja Moskovan kaupunginduumien vaaleja ja neuvostojen vaaleja.  Verratkaa Moskovassa toimitettuja vaaleja ja Moskovassa elokuun 12. päivänä ollutta lakkoa ja saatte objektiiviset tiedot joukkoja johtavien vallankumouksellisten ainesten enemmistöstä.

Demokraattinen neuvottelukokous petkuttaa talonpoikaistoa antamatta sille enempää rauhaa kuin maatakaan.

Talonpoikaiston tarpeet tyydyttää ainoastaan bolshevistinen hallitus.

(Tämä ei tietenkään kaipaa paljoakaan avaamista.  Uljanov selittää, miten ”vanha” demokratia ei toimi, vaan ”uusi”, hänen ryhmittymineen ajama, jossa kuitenkin selvästi turvaudutaan ”maalin siirtämiseen” kesken pelin, ja sitten sen väittämiseen, että maalihan se oli, joka tuli kun näin meneteltiin, vh.  Vahva iskulause jo maailmansodan alkuvaiheen jälkeen oli vaatimus kahdesta perushyveestä, joita sekä vaadittiin ja luvattiin: Rauhaa ja Maata]

*

Uljanov/Lenin jatkaa:

”Minkä vuoksi bolsheviikkien pitää ottaa valta nimenomaan nyt?

Sen vuoksi, että odotettavissa oleva Pietarin luovutus huonontaa satakertaisesti mahdollisuuksiamme.

Pietarin luovuttamista emme pysty estämään, kun armeijan johdossa ovat Kerenski ja kumpp.

Ei myöskään saa jäädä ”odottamaan” perustavaa kokousta, koska juuri luovuttamalla Pietarin Kerenski ja kumpp. saattavat milloin tahansa estää sen koollekutsumisen.  Vain meidän puolueemme voi vallan otettuaan turvata perustavan kokouksen koollekutsumisen, ja vallan otettuaan puolueemme syyttää toisia puolueita vitkuttelusta sekä todistaa syytöstensä paikkansapitäväksi.

Englannin ja Saksan imperialistien välinen erillisrauha pitää ja voidaan estää vain toimimalla nopeasti. (Venäjän kauhukuviin kuului Sen vihollisen Saksan ja ympärysvalta-liittolaisen Englannin pelättävissä ollut erillisrauha: kuten tiedämme, sama ”erillisrauhan pelko ja vavistus” vallitsi myös Toisen maailmansodan aikana, meillä ja muualla. vh]

Kansa on väsynyt menshevikkien ja eserrien häilymisiin.  Vain voitettuamme pääkaupungeissa saamme talonpojat mukaamme.

*

Kysymys ei ole kapinan ”alkamispäivästä” eikä ”-hetkestä” tämän sanan suppeassa mielessä.  Siitä päättävät vain yhdessä ne, jotka ovat kosketuksissa työläisiin ja sotilaisiin, joukkoihin.

Kysymys on siitä, että puolueellamme on nyt Demokraattisessa neuvottelukokouksessa tosiasiallisesti oma edustajakokouksensa, ja tämän edustajakokouksen täytyy (samantekevää, haluaako se sitä vai ei halua, mutta sen täytyy) ratkaista vallankumouksen kohtalo.

(tämä on jo melkoista syöttöä; vallankumous vaikka väkisin! huutaa Uljanov. vh]

Kysymys on siitä, että puolueelle tehdään selväksi sen tehtävä: päiväjärjestykseen on asetettava aseellinen kapina Pietarissa ja Moskovassa (myös sen alueella), vallan valtaaminen ja hallituksen kukistaminen.  On harkittava, miten voidaan agitoida tämän hyväksi käyttämättä tuota sanontaa lehdistössä.

On pidettävä mielessä ja harkittava Marxin sanoja kapinasta: ”kapina on taitoa” jne.

*

On naiivia odotella, milloin bolshevikeilla tulee olemaan ”muodollinen” enemmistö; yksikään vallankumous ei odota sitä.  Myöskään Kerenski ja kumpp. eivät odottele, vaan valmistautuvat luovuttamaan Pietarin.  Juuri ”demokraattisen neuvottelukokouksen” surkeat häilymiset ovat omiaan tekemään ja tekevätkin lopun Pietarin ja Moskovan työläisten kärsivällisyydestä! Historia ei anna meille anteeksi, ellemme ota nyt valtaa käsiimme.

Etteikö sitä varten ole koneistoa?  Koneisto on: neuvostot ja demokraattiset järjestöt.  Kansainvälinen tilanne on juuri nyt, englantilaisten ja saksalaisten erillisrauhan aattona meille edullinen.  Rauhan tarjoaminen kansoille juuri nyt merkitsee voittoa.

Valtaamalla vallan samanaikaisesti sekä Moskovassa että Pietarissa (ei ole tärkeää kumpi aloittaa; Moskovakin voinee aloittaa) me voitamme ehdottomasti ja varmasti.

N. Lenin.

(Tämä on orwelilaista kielipeliä ennen Orwellia; demokratia ei ole demokratiaa vaan diktatuuria, paitsi oikeanlainen demokratia. Laki ja oikeus ei ole mitään, vaan kärsivällisyys ja sen lakkaaminen, kertakaikkinen yliryöppyäminen malttamattomuus oikean hetken taianomaisella hetkellä. Voitto on varma, ehdottomasti… Loputtomiin. vh]

*

TOINEN KIRJE,

26. ja 27. syyskuuta 1917

Marxilaisuus ja kapina

Kirje VSDTP(b):n Keskuskomitealle

”Valta-asemassa olevien ”sosialististen” puolueiden pahimpia ja miltei yleisimpiä marxilaisuuden vääristelyjä on se opportunistinen valhe, että kapinan valmistelu ja yleensä kapinan käsittäminen taidoksi on muka ”blanquilaisuutta”.

(Uljanov viittaa ranskalaiseen ”pikkuporvarilliseen sosialistiin”, historioitsija Louis Blanc´iin (1811-1882), joka kiisti ”kiisti kapitalismin luokkaristiriitojen sovittamattomuuden, vastusti proletaarista vallankumousta ja oli sovittelukannalla porvaristoon nähden.  Sovittelupolitiikallaan vieroitti työläisiä vallankumouksellisesta taistelusta”. sit. VH]

Opportunistien johtaja Bernstein on jo hankinut itselleen surullisen kuuluisuuden syyttämällä marxilaista liikettä blanquilaisuudesta, eivätkä nykyiset opportunistit kirkuessaan blanquilaisuudesta oikeastaan paranna eivätkä ”rikastuta” edes hivenen vertaa Bernsteinin niukkoja ”aatteita”.

Marxilaisia syytetään blanquilaisuudesta sen takia, että he käsittävät kapinan taidoksi!  Voikohan olla räikeämpää totuuden vääristelyä, sillä yksikään marxilainen ei kiellä sitä, että juuri Marx on tässä suhteessa ilmaissut mielipiteensä hyvin selvästi, täsmällisesti ja eittämättömästi sanoessaan, että kapina on taitoa ja että kapina on otettava taidon kannalta, että on taistellen saavutettava ensimmäinen menestys ja mentävä sitten voitosta voittoon keskeyttämättä hyökkäystä vihollista vastaan, käyttäen hyväksi vihollisen hämmennystä jne.

Onnistuakseen kapinan täytyy pohjata edistyksellisimpään luokkaan eikä salaliittoon, puolueeseen.  Tämä ensiksi.  Toiseksi kapinan täytyy pohjata vallankumoukselliseen kansannousuun.  Kolmanneksi kapinan täytyy pohjata sellaiseen käännekohtaan kasvavan vallankumouksen historiassa, jolloin kansan eturivien aktiivisuus on suurimmillaan ja jolloin horjunta vallankumouksen vihollisten keskuudessa sekä vallankumouksen heikkojen, puolinaisten ja epäröivien ystävien riveissä on voimakkain.  Juuri nämä kolme ehtoa erottavatkin kapinakysymyksen asettelussa marxilaisuuden blanquilaisuudesta.   … jne. ..”

(Tässä on kuvattuna Uljanovin näkemys kumouksen fysiikasta, sen rakenteesta ja solujuoksusta.  Ydin on tämä: kumouksen eturintaman, eli kumouksellisuuden tulee olla saavuttanut kypsä tila, ja tämä on hetki jona kansannousu tapahtuu käännekohdassa, jossa sen vastustus on vähäisin ja työntövoima suurin.  Tänä hetkenä kumouksen eturivin, siis etujoukon, tulee olla hereillä ja uskaltaa.  Uskaltaa, uskaltaa ja vielä kerran uskaltaa. vh]

Noin 6 liuskaa paahdettuaan Uljanov hellittää:

”Yllä oleva on tietysti esitetty vain pääpiirteissään, vain havainnollistaaksemme sitä, että nykyhetkellä ei voida pysyä uskollisena marxilaisuudelle, vallankumoukselle, ellei kapinaa käsitetä taidoksi.”

N. Lenin.

*

KOLMAS KIRJE,

Lokakuun 10. pnä 1917

”Syyskuun lopulla on epäilemättä tapahtunut mitä suurin käännös Venäjän vallankumouksen ja kaikesta päätellen myös maailmanvallankumouksen historiassa. ….

… Kriisi on kypsynyt.

Venäjän vallankumouksen koko tulevaisuus on pantu yhden kortin varaan.  Bolshevikkipuolueen koko kunnia on kyseenalainen.  Sosialismin puolesta taistelevan kansainvälisen työväenvallankumouksen kko tulevaisuus on pantu yhden kortin varaan.

Kriisi on kypsynyt.

*

NELJÄS KIRJE,

29.9.1917

jaettavaksi Keskuskomitean Pietarin komitean, Moskovan komitean ja neuvostojen jäsenille

”Mitä siis pitää tehdä?

Pitää aussprechen was ist, ”sanoa mitä on on”,

tunnustaa totuus, että meillä Keskuskomiteassa ja puolueen johtoportaissa on sellainen virtaus eli mielipide, että on odotettava neuvostojen edustajakokousta, että vastustetaan vallan viipymätöntä ottamista, vastustetaan viipymätöntä kapinaa.  Tämä virtaus eli mielipide  ON  VOITETTAVA.

Muuten bolshevikit häpäisevät itsensä ikiajoiksi ja häviävät olemattomiin puolueena.

Sillä tällaisen hetken päästäminen käsistä ja neuvostojen edustajakokouksen ”odottelu” on täydellistä tylsämielisyyttä tai täydellinen petos. …

…. Neuvostojen edustajakokouksen ”odottelu” on täydellistä tylsämielisyyttä, sillä se olisi viikkojen menettämistä, vaikka viikot ja jopa päivätkin ratkaisevat nyt kaiken.  Se olisi pelkurimaista kieltäytymistä vallan ottamisesta, koska marraskuun 1. ja 2. päivänä vallan ottaminen on jo mahdotonta (niin poliittisesti kuin teknisestikin: typerästi ”määrättyyn” kapinapäivään mennessä kootaan paikalle kasakat).

Neuvostojen edustajakokouksen ”odottelu” on tylsämielisyyttä, koska edustajakokouksella EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ, sillä ei voi olla mitään merkitystä!

… Minun ei auta muu kuin pyytää eroa Keskuskomiteasta, minä teenkin, ja varata itselleni vapaus agitaation harjoittamisen puolueen jäsenjoukkojen keskuudessa ja puolueen edustajakokouksessa.

Sillä minun syvä vakaumukseni on, että jos jäämme ”odottamaan” neuvostojen edustajakokousta ja päästämme nyt sopivan tilaisuuden käsistämme, me saatamme vallankumouksen turmioon.

N. Lenin

10.10.1917

P.S. Useat tosiasiat puhuvat siitä, etteivät edes kasakkajoukot nouse rauhan hallitusta vastaan (lue: Uljanovin johtamaa rauhan hallitusta, bolshevikkista, vh)!  Entä paljonko niitä on?  Missä ne ovat?  Ja eikö koko armeija anna joukko-osastoja meidän puolellemme?

*

Työpaperi

Kykenevätkö Bolshevikit pitämään valtiovallan?

Kirjoitettu syyskuun lopulla – 7. lokakuuta 1917.

*

VIIDES KIRJE,

14. lokakuuta 1917

Keskuskomitealle, Moskovan komitealle, Pietarin komitealle sekä Pietarin ja Moskovan neuvostojen bolshevikkijäsenille

”Kalliit toverit, tapahtuma sanelevat meille tehtävämme niin selvästi, että viivyttely muodostuu kerrassaan rikokseksi.  …

… Voitto on taattu, ja on yhdeksän mahdollisuutta kymmenestä, että se saavutetaan verettömästi.

Odottelu on rikos vallankumousta kohtaan.

Terveisin N. Lenin.

*

KUUDES KIRJE,

20.10.1917

Pietarin kaupunkikonferenssille (Suljetussa istunnossa luettavaksi)

Toverit! Sallikaa minun kiinnittää konferenssin huomiota poliittisen tilanteen äärimmäiseen vakavuuteen.  Von nojautua ainoastaan lauantain aamulehtien tietoihin.  Mutta nämä tiedot pakotavat asettamaan kysymyksen seuraavasti:

Eiköhän Englannin laivaston täydellinen toimettomuus yleensä samoin kuin englantilaisten sukellusveneiden toimettomuus saksalaisten vallatessa Saarenmaata todista hallituksen (Kerenskin johtaman väliaikaisen hallituksen, vh) Pietarista Moskovaan muuttamisen suunnitelmiin yhdistettynä sitä, että Venäjän ja Englannin imperialistien kesken, Kerenskin ja englantilais-ranskalaisten kapitalistien kesken on solmittu salaliitto Pietarin luovuttamisesta saksalaisille ja Venäjän vallankumouksen tukahduttamisesta sitä tietä.

Minun mielestäni todistaa.

Ehkä salaliittoa ei ole solmittu suoranaisesti, vaan joidenkin kornilovilaisten (Maklakovin, toisten kadettien, ”puolueettomien” venäläisten miljonäärien yms.) välityksellä, mutta tämä ei lainkaan muuta asian ydintä.

Johtopäätös on selvä:

On todettava, että vallankumous tuhoutuu, elleivät proletaarit ja sotamiehet kukista Kerenskin hallitusta aivan lähitulevaisuudessa.  Kapinakysymys nousee siis päiväjärjestykseen.  ….

(Uljanov ehdotti konfrenssille hyväksyttäväksi päätöslauselman, jossa useampi kohta.  Näistä viimeinen kuului: )

”Konferenssi päättää lähettää viipymättä valtuuskunnan Helsinkiin, Viipuriin, Kronstadtiin, Rääveliin, Pietarin eteläpuolella oleviin joukko-osastoihin ja Moskovaan agitoimaan tähän päätöslauselmaan yhtymisen puolesta, jotta nopealla yleisellä kapinalla ja Kerenskin kukistamisella avataan tie rauhaan, Pietarin ja vallankumouksen pelastamiseen, maan antamiseen talonpojille ja vallan anastamiseen neuvostoille”.

N. Lenin

*

SEITSEMÄS KIRJE,

21. lokakuuta 1917

Syrjäisen neuvoja

”Kirjoitan näitä rivejä 8. lokakuuta enkä juuri usko, että ne olisivat jo 9. päivänä pietarilaisten tovereitten käsissä.  Mahdollisesti ne myöhästyvät, sillä pohjoisten neuvostojen edustajakokouksen on määrä alkaa 10. lokakuuta.  Mutta yritän kuitenkin esittää nämä ”Syrjäisen neuvoni” siltä varalta, että Pietarin ja koko ”seutukunnan” työläisten todennäköinen nousu alkaa piakkoin, vaikkei ole vielä alkanut.

On selvää, että kaikki valta on siirrettävä neuvostoille. …

… Parhaimmista työläisistä on muodostettava kiväärein ja pommein aseistettuja osastoja, jotka hyökkäävät vihollisen ”keskuksen” (junkkarikoulujen, puhelin- ja lennätinlaitosten ym.) kimppuun ja saartavat ne tunnuksin: kaadumme viimeiseen mieheen, mutta emme päästä läpi vihollista.

Toivokaamme, että siinä tapauksessa, jos päätetään nousta kapinaan, johtajat soveltavat menestyksellisesti Dantonin ja Marxin tärkeitä neuvoja.

Sekä Venäjän vallankumouksen että maailmanvallankumouksen menestys riippuu kahden kolmen päivän taistelusta.

N. Lenin.

*

KAHDEKSAS KIRJE,

21. lokakuuta 1917

Kirje Pohjoisalueen Neuvostojen edustajakokoukseen osallistuville bolshevikkitovereille

Toverit! Vallankumouksemme elää mitä kriittisintä aikaa.  Samanaikaisesti on havaittavissa suuri murros sosialistisen maailmanvallankumouksen kasvussa sekä maailman imperialismin taistelussa tuota vallankumousta vastaan.  Puolueemme vastuunalaisille johtajille lankeaa jättiläismäinen tehtävä, jonka laiminlyöminen uhkaa johtaa proletariaatin internationalistisen liikkeen täydelliseen vararikkoon.  Ajankohta on sellainen, että viivyttely on todellakin samaa kuin kuolema. …

… Niin, meistä tulee todella Internationaalin kavaltaja, jos tällaisella hetkellä, näin suotuisissa olosuhteissa vastaamme saksalaisten vallankumoustaistelijoiden (Liebknecht, ym.) tällaiseen kutsuun ainoastaan päätöslauselmilla. …

…Viivyttely on samaa kuin kuolema.

Lokakuun 21. pnä 1917.

*

YHDEKSÄS KIRJE,

Tovereille

Toverit! Aika, jota elämme, on niin kriittistä, tapahtumat kiitävät niin uskomattoman nopeasti, että sanomalehtimiestä, joka kohtalon tahdosta on joutunut hieman syrjään historian valtauomasta, uhkaa aina se vaara, että hän osoittautuu olevan myöhässä tapahtumista tai ei ole niistä selvillä, varsinkin jo hänen kirjoitelmansa julkaistaan myöhään.  Käsitän sen hyvin, ja vaikka saattaa käydä niin, ettei tätä kirjettäni yleensä julkaista lehdissä, minun on kuitenkin pakko lähettää tämä kirje bolshevikeille.  

Sillä se horjunta, jota vastan katson olevani velvollinen nousemaan hyvin päättävästi, on enne kuulumatonta ja saattaa vaikuttaa tuhoisasti puolueeseen, maailman proletariaatin liikkeeseen ja vallankumoukseen. …

(Uljanov puhuu horjunnasta.  Mitä hän tarkoittaa?  Hän tarkoittaa uskollisten ja pitkään kumoustyössä rehkineiden Zinovjevin ja Kamenevin ”horjuntaa”:

Tämä pitkä kirje, painettuna kirjaan se käsittää 18 sivua, kuvaa Uljanovin taistelua Zinovjevia ja Kamenevia vastaan, jotka vastustivat Keskuskomiten päätöstä aseellisesta kapinasta.  Käsittyään tappion Keskuskomitean istunnossa 10. lokakuuta 1917, jolloin käsiteltiin kysymystä kapinasta, Zinovjev ja Kamenev kääntyivät 11.10.1917 Keskuskomitean puoleen julkilausumalla sekä kirjoittivat kirjeen ”Nykytilanteesta”, jonka he osoittivat VSDTP(b):n Pietarin ja Moskovan komiteoille, Moskovan ja Suomen aluekomiteoille sekä neuvostojen toimeenpanevan Keskuskomitean ja Pohjoisalueen neuvostojen edustajakokouksen boslhevikkiryhmille.

Saamatta kannatusta 15. lokakuuta 1917pidetyssä Pietarin komitean laajennetussa istunnossa, jossa kirje oli luettu, enempää kuin 16. lokakuuta pidetyssä KK:n laajennetusa istunnossa, jossa he taaskin olivat vastustaneet aseellista kapinaa, Zinovjev ja Kamenev menivät suoranaiseen petokseen.

Lokakuun 18. päivänä puolimenshevistiläisessä ”Novaja Zizn” –lehdessä julkaistiin artikkeli nimeltä ”Kamenev `kapinasta`”, jossa Kamenev omissa ja Zinovjevin nimissä vastusti aseellista kapinaa, millä antoi ilmi viholliselle puolueen mitä tärkeimmän ja salaisimman päätöksen.

Samana päivänä Uljanov kirjoitti ”Kirjeen VSDTP(b):n Keskukomitealle”, jossa leimasi Zinovjevin ja Kamenevin teon vallankumouksen kavaltamiseksi ja nimitti heitä rikkureiksi ja vaati heidän erottamistaan puolueesta.

30.10.1917

*

KYMMENES KIRJE,

Bolshevikkipuolueen jäsenille

”Toverit! Minulla ei ole vielä  ollut mahdollisuutta sada keskiviikkona, lokakuun 18. päivän 1917 ilmestyneitä Pietarin lehtiä.  Kun minulle luettiin puhelimitse alusta loppuun Kamenevin ja Zinovjevin kirjoitus, jonka he ovat julkaisseet puolueellemme vieraassa ”Novaja Zizn” –lehdessä, niin en voinut uskoa sitä.  Mutta epäilyksille ei jäänyt sijaa, ja minun on pakko käyttää tilaisuutta hyväkseni toimittaakseni tämän kirjeeni puolueen jäsenille torstai-iltaan tai ainakin perjantaiaamuun mennessä, sillä olisi rikos vaieta tuollaisesta ennen kuulumattomasta rikkuruudesta.  …

 … Ajatelkaahan!  Puoluepiireissä tiedetään, että puolue on syyskuusta asti pohtinut kapinakysymystä.  Kukaan ei ole kuullut mitään kummankaan yllä mainitun henkilön ainoastakaan kirjeestä tai lentolehtisestä!  Ja nyt, melkeimpä neuvostojen edustajakokouksen aattona, kaksi huomattavaa bolshevikkia esiintyy enemmistöä vastaan ja ilmeisesti Keskuskomiteaa vastaan.  Sitä ei sanota suoraan, ja siksi siitä on asialle vieläkin enemmän vahinkoa, koska vihjaisemalla puhuminen on vieläkin vaarallisempaa.

Kamenevin ja Zinovjevin kirjoituksen tekstistä näkee aivan selvästi, että he ovat asettuneet Keskuskomiteaa vastaan, sillä muutenhan heidän lausunnossaan ei olisi mitään järkeä.  Mutta nimenomaan mitä Keskuskomitean päätöstä vastaan he kiistävät, sitä ei ole sanottu.

Miksi?

Selvä asia: siksi, että Keskuskomitea ei ole julkaissut päätöstään.  Mitä se sellainen on?

Kaksi ”huomattua bolshevikia” esiintyy mitä tärkeimmässä taistelukysymyksessä  kriittisen lokakuun 20. päivän aattona puolueellemme vieraassa lehdistössä ja hyökkää puoluekeskuksen julkaisematonta päätöstä vastaan sellaisessa sanomalehdessä, joka mainitussa kysymyksessä käy käsi kädessä porvariston kanssa työväenpuoluetta vastaan! …

…Menettelisin häpeällisesti, jos näitä entisiä tovereitani tuomitessani alkaisin epäröidä sen vuoksi, että olen aikaisemmin ollut heidän kanssaan läheisissä suhteissa.  Sanon suoraan, että en pidä kumpaakaan heistä enää tovereinani ja tulen kaikin voimin taistelemaan sekä Keskuskomiteassa että edustajakokouksessa sen puolesta, että molemmat erotetaan puolueesta. 

Sillä työväenpuolue joka joutuu elämässä yhä useammin kapinakysymyksen eteen, ei pysty ratkaisemaan tuota vaikeaa tehtävää, jos keskuselimen julkaisemattomat päätökset aletaan kiistää puolueellemme vieraassa lehdistössä sen jälkeen, kun ne on hyväksytty, ja jos taistelijain riveissä saadaan aikaan horjuntaa ja sekasortoa.

Perustatkoot herrat Zinovjev ja Kamenev muutamsta kymmenestä hämminkiin joutuneesta henkilöstä tai perustavan kokouksen edustajaehdokkaista sen. …

Perustakoot he itselleen sellaisen puolueen; meidän bolshevistiselle työväenpuolueellemme se on van eduksi.

Sitten kun saatetaan julkisuuteen kaikki asiakirjat, Zinovjevin ja Kamenevin rikkuruus tulee näkyviin vielä paljon selvemmin. …

Herää kysymys: epäröivätkö työläiset erottaessaan joukostaan tuollaiset rikkurit?

Mitä tulee kapinakysymykseen, kun lokakuun 20., päivä on näin lähellä, niin minä en voi täältä kaukaa päätellä, kuinka suuresti rikkurien esiintyminen puolueellemme vieraassa lehdistössä on turmellut asiaa.  Varmaa on, että siitä aiheutunut käytännöllinen vahinko on hyvin suuri.,  Tilanteen korjaamiseksi on ennen kaikkea saatava bolshevikkien rintama yhtenäiseksi erottamalla rikkurit. ..

…Porvaristolla ja Kerenskillä on kaikki erinomaisessa kunnossa, miellä on kaikki kehnosti.  Kapitalisteilla on kaikki valmistettu mainiosti, työläisillä on kaikki huonosti.  …

Aika on tukala.  Tehtävä on vaikea.  Petos on raskas. 

Mutta kaikesta huolimatta tehtävä ratkaistaan, työläiset liittyvät lujasti yhteen, talonpoikain kapina ja sotilaiden ääretön kärsimättömyys rintamalla tekevät tehtävänsä!  Tiivistäkäämme rivimme, proletariaatin on voitettava”

N. Lenin.

Kirjoitettu 31. lokakuuta 1917.

*

YHDESTOISTA KIRJE,

VSDTP(b):n Keskuskomitealle

Hyvät toverit!

Itseään arvossa pitävä puolue ei voi sietää rikkuruutta, eikä rikkureita keskuudessaan.  Tämä on selvää.  Ja mitä enemmän ajatellaan Zinovjevin ja Kamenevin esiintymistä puolueellemme kuulumattomassa lehdistössä, sitä kiistattomammaksi käy, että heidän menettelynsä on täydellistä rikkuruutta.  Kamenevin meriselitys Pietarin neuvoston istunnossa on jotain suorastaan halpamaista; hän on nähkääs aivan samaa mieltä kuin Trotski. Mutta onko todellakin vaikea käsittää, että Trotski ei voinut, hänellä ei ollut oikeutta, hän ei saanut puhua vihollisille enempää kuin mitä hän puhui.

Onko todellakin vaikea käsittää, että puolue, joka salaa viholliselta oman päätöksensä (siitä, että asellinen kapina on välttämätön, että kapina on täysin kypsynyt, että valmistaudutaan kaikin puolin jne.), on velvollinen, tämä päätös velvoittaa sen panemaan julkisissa esiintymisissä ei ainoastaan ”syyn”, vaan myös aloitteen vihollisen kontolle.

Vain lapset saattavat olla tätä ymmärtämättä.  Kamenevin meriselitys on vain kieroilua.  Samaa on sanottava Zinovjevin meriselityksestä.  ainakin hänen ”puolustelevasta” kirjeestään (kaiketi pää-äänenkannattajaan), kirjeestä, jonka minä vain näinkin (sillä eriävää mielipidettä ”muka eriävää mielipidettä”, josta porvarillinen lehdistö toitottaa, minä, Keskuskomitean jäsen, en ole tähän asti nähnyt).

Zinovjevin ”todisteista”: Lenin lähetteli kirjeitään joka taholle ”ennen minkäänlaisten päätösten tekemistä”, ettekä te esittäneet vastalausetta.  Kirjaimellisesti tällä tavalla kirjoittaa Zinovjev alleviivaten itse neljällä viivalla sanan ennen.  Onko tosiaankin vaikea ymmärtää, että ennen kuin keskus on tehnyt päätöksen lakosta voidaan agitoida puolesta ja vastaan, mutta lakon hyväksi tehdyn päätöksen jälkeen (ja kun on tehty lisäpäätös salata se viholliselta), sen jälkeen lakkoa vastaan agitoiminen on rikkuruutta?  Tämän ymmärtää jokainen työmies.

Kysymystä aseellisesta kapinasta käsiteltiin keskuksessa syyskuusta asti.  Silloin Zinovjev ja Kamenev olisivat voineet ja heidän olisi pitänyt esittää kirjallisesti kantansa, jotta kaikki nähtyään heidän todisteensa olisivat voineet arvostaa heidän täydellisen hämmennyksensä.  Sellainen menettely, että kokonaisen kuukauden ajan ennen päätöksen hyväksymistä salataan puolueelta katsomukset ja sitten päätöksen jälkeen levitetään julkisuuteen mielipidettä, on rikkuruutta.  …

…Se on täydellistä rikkuruutta.  Ja sen vuoksi vaadin molempien rikkurien erottamista ja jätän itselleni oikeuden (koska he uhkaavat puoluetta hajaannuksella) julkaista kaiken, sitten kun se voidaan julkaista.

N. Lenin.  Kirjoitettu 1. marraskuuta 1917.

*

KAHDESTOISTA KIRJE,

Toveri J.M. Sverdloville

Tov. Sverdloville.

Sain vasta eilisiltana tietää, että Zinovjev on kirjeellisesti kiistänyt osallistuutensa Kamenevin ”Novaja Ziznissä” julkaisemaan kirjoitukseen.

Miksi Te ette lähetä minulle mitään??

Kaikki Kamenevia ja Zinovjevia koskevat kirjeet olen lähettänyt vain KK:n jäsenille.  Te tiedätte sen, ja siksi tuntuu kummalliselta, että TE aivan kuin epäilette sitä.

En nähtävästi voi osallistua KK:n kokoukseen, sillä minua ”pyydystellään”.  Nyt Zinovjevin ja Kamenvin tapauksesta .  Jos te (+ Stalin, Sokolnikov ja Dzerzinski) vaaditte kompromissia, ehdottakaa vastoin minua asian siirtämistä puolueoikeuden ratkaistavaksi (tosiasiat puhuvat selvästi, että Zinovjevkin on ollut tarkoituksellisesti torpedoimassa):; se muodostuu lykkäykseksi.

”Kameneville on myönnetty ero”?  Keskuskomiteastako? Lähettäkää hänen anomuksensa teksti.

Kasakoiden mielenosoituksen peruuttamien on valtava voitto.  Hurraa” On hyökättävä kaikin voimin ja me voitamme kyllä muutamassa päivässä!

Parhaat tervehdykseni.

Teidän

N. Lenin.

Kirjoitettu 4. tai 5. marraskuuta 1917.

*

KOLMASTOISTA KIRJE,

Keskuskomitean jäsenille

Toverit!

Kirjoitan näitä rivejä 6. marraskuuta iltana

Tilanne on äärimmäisen kriittinen.  On päivänselvää, että viivyttely kapinan aloittamisessa on nyt jo totisesti samaa kuin kuolema.

Vakuutan kivenkovaan tovereille, että nyt on kaikki hiuskarvan varassa, että nyt ovat päiväjärjestyksessä sellaiset kysymykset, joita eivät voi ratkaista neuvottelut eivätkä edustajakokoukset (ei edes neuvostojen edustajakokoukset), vaan ainoastaan kansat, joukot, aseellisten joukkojen taistelu.

Kornilovilaisten porvarillinen rynnistys ja Verhovskin syrjäyttäminen osoittavat, että ei saa odotella.  Tänä iltana, ensi yönä on hinnalla millä hyvänsä vangittava hallitus, riisuttava aseista junkkarikoululaiset (nujertamalla, jos panevat vastaan) jne.

Ei saa odottaa!  Voidaan menettää kaikki!!

Vallan viipymättömän valtaamisen merkitys on siinä, että siten saadaan kansa (ei edustajakokous, vaan kansa, ensi kädessä sotaväki ja talonpoikaisto) suojatuksi kornilovilaiselta hallitukselta, joka on ajanut pois Verhovskin ja muodostanut toisen kornilovilaisen salaliiton.

Kenen on otettava valta?

Tämä ei ole nyt tärkeää: ottakoon sen sotilaallinen vallankumouskomitea ”tai jokin muu laitos”, joka julistaa luovuttavansa vallan vain todellisille kansan etujen puolustajille, sotilaiden etujen (rauhan viipymätön tarjoaminen), talonpoikain etujen (maa on otettava heti, yksityisomistus lakkautettava) ja nälkäänäkevien etujen puolustajille. …

… Vallatessamme tänään vallan me emme valtaa sitä taistellaksemme neuvostoja vastaan, vaan niitä varten.

Kapinan tarkoituksena on vallan valtaaminen; kapinan poliittinen tarkoitusperä selviää vallanoton jälkeen.

Olisi turmiollista tai muodollista odottaa epävarmaa äänestystä, joka tapahtuisi marraskuun 7. päivänä (25.10. vanhaa lukua); kansalla on oikeus ratkaista ja se on velvollinen ratkaisemaan tuollaiset kysymykset voimalla eikä äänestyksillä;

kansalla on oikeus ohjata ja se on velvollinen vallankumouksen kriittisinä hetkinä ohjaamaan edustajiaan, vieläpä parhaimpia edustajiaan, eikä odottelemaan heitä.

Kaikkien vallankumousten historia on todistanut sen, ja äärettömän suuri olisi vallankumouksellisten rikos, jos he jättäisivät sopivan hetken käyttämättä tietäen, että heistä riippuu vallankumouksen pelastus, rauhan tarjoaminen, Pietarin pelastaminen, pelastaminen nälänhädästä, maan antaminen talonpojille.

Hallitus horjuu.  Se on kaadettava lopullisesti hinnalla millä hyvänsä!

Kapinaannousun viivyttely olisi samaa kuin kuolema.

Kirjoitettu 6. marraskuuta 1917    (huomaa; 24. lokakuuta vanhaa lukua).

Yönä, jona vanha valta vietti viimeisiään, ja uusi valta murahteli jo…

*

Kerenskin johtama väliaikainen hallitus kukistettiin seuraavana päivänä,  7. päivänä marraskuuta 1917.

Neuvostojen 2:ssa yleisvenäläisessä edustajakokouksessa muodostettiin neuvostohallitus Uljanovin eli Leninin johdolla.

Alkoi uusi aika.

https://en.wikipedia.org/wiki/October_Revolution

*

Vallankumousveteraanit:

Lev Kamenev; https://fi.wikipedia.org/wiki/Lev_Kamenev

Grigori Zinovjev; https://fi.wikipedia.org/wiki/Grigori_Zinovjev

Moskovan näytösoikeudenkäynti 1936; https://fi.wikipedia.org/wiki/Moskovan_oikeudenk%C3%A4ynnit

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Mainio ja informatiivinen bloggaus. Mutta oliko kyseessä vallankumous vai vallankaappaus?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tapahtumaa kutsuttiin pitkään toimeenpanijoiden kehittelemällä nimellä lokakuun suuri sosialistinen vallankumous.

Kylmän sodan jälkeen todisteltiin, että kyseessä oli vain marraskuun pieni bolshevistinen vallankaappaus.

Kaikenlaisia kapinoita ja vallastasyöksyjä kavahtava Putin on myötävaikuttanut, että Venäjällä ei enää sortterata helmikuun porvarillista vallankumousta lokakuun ties minkä konnankoukkuja tarjoilleen koplan kumouksesta, vaan halutaan Ranskan 1789 suuren vallankumouksen tapaan puhua Venäjän vuoden 1917 Suuresta vallankumouksesta, tai vallankumousvuodesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset