Suomi terrorin pesänä ja terroristien suojapaikkana 1907 – ja Pjotr Stolypin

Suomi terrorin pesänä ja terroristien suojapaikkana 1907                                                                                                – ja pääministeri Stolypin

*

Great Russia again!

Venäjän Duuman ensimmäisen hajotuksen yhteydessä heinäkuussa 1906 keisari Nikolai II nimitti Pjort Arkadjevitsh Stolypinin pääministeriksi, ja hänen valtansa korostui kun hän säilytti edelleen sisäministerin vakanssin.  Tämä kaksoisjärjestely, varsin epätavallinen vallankeskitys, johtui Venäjän sisäisistä levottomuuksista, jotka ilmenivät monin tavoin, erityisesti terrorismin väkevänä lisääntymisenä.  Sen kimppuun Stolypin hyökkäsi entistäkin päättäväisemmin.

Lue taustaksi: Duuman ensimmäinen hajotus ja Viipurin manifesti: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224789-viipurin-manifesti

Tyytymättömät ja kapinoivat väenjoukot olivat moniäänisiä ja eriseuraisia.  Maanalaisen bolshevikkiliikkeen voima kasvoi, vaikkakin sen johtohahmot olivat Siperiassa, Sveitsissä tai Pietari-Paavalin linnoituksen komeroissa.  Äärioikeistolainen, antisemitistinen ja antiliberaalinen Venäläisen kansan liitto keräsi nopeasti yli miljoona jäsentä.  Se kannusti juutalaisvainoihin syyttämällä juutalaisia kristittyjen pikkulasten rituaalimurhista, ja saikin aikaan toivomiansa reaktioita.

Aatelissyntyinen, maakartanon omistaja Pjort Stolypin, jota Britannian suurlähettiläs piti jo tuolloin ”Euroopan merkittävimpänä hahmona”, suhtautui kumouksellisiin räheltäjiin monarkistisen halveksivasti. 

”Te tahdotte suuria mullistuksia”, hän julisti, ”me tahdomme Suuren Venäjän!”

*

Stolypinin kravatti

Yksin Baltian provinsseissa oli ammuttu ja hirtetty yli 2.000 kapinallista heti edellisvuoden 1905 vallankumouksen kukistuttua.  Stolypin jatkoi tätä toimintaa niin päättäväisesti, että hirttosilmukkaa alettiin kutsua ”Stolypinin solmioksi”.

Elävässä elämässä Stolypin itse käytti leveää solmiota, kuten näkyy Kuokkalan mestarin, Ilja Repinin maalaamasta muotokuvasta: https://en.wikipedia.org/wiki/Pyotr_Stolypin#/media/File:Stolypin_by_Repin.jpg

Terrori koveni.  Vastatoimet kovenivat.  Kierteen seuraus: vangit tuomittiin vuorokauden sisällä pidätyksestä.  Teloitukset toimeenpantiin välittömästi.  Oli tavallista, että terroristi(t) tuomittiin ja hirtettiin ennen kuin uhri oli ehtinyt kylmetä, ja tulla haudatuksi.

*

Mies maistoi omaa lääkettään

Pääministeri Stolypin sai heti maistaa terrorin voimaa kohta elokuussa, 25.8. 1906.  Hän oli tuolloin sosiaalivallankumouksellisten murhajoukkojen pääkohde.  Sotilasasuihin sonnustautuneiden maksimalistien 4-henkisen iskuryhmän onnistui räjäyttää (oliko räjähdys tahaton tai ennenaikainen jäi ainiaaksi selvittämättä, koska läsnäolleet kuolivat) kaksi pommia hänen datsallaan, aivan Pietarin läheisyydessä, Aptekarsky-saarella.  https://en.wikipedia.org/wiki/Pyotr_Stolypin#/media/File:Stolypin%27s_villa_after_the_attempted_assassination.jpg  & 

https://en.wikipedia.org/wiki/Aptekarsky_Island  &  https://de.wikipedia.org/wiki/Datei:Stolypin_assassination_attempt_on_Aptekarsky_Island.jpg

 

Stolypin itse onnistui välttämään tuhon, hänen kasvoihinsa ja kaulaansa osui muutamia sälöjä pirstoutuneista rakenteista, mutta kaikkiaan 28 tai 33 henkilöä sai surmansa, 40 tai 100 haavoittui (lähteestä riippuen) ja hänen oman 15-vuotiaan tyttärensä jalat silpoutuivat iskussa, ja parvekkeella seissyt 3-vuotias poikansa haavoittui joskaan ei kuolettavasti, muttei koskaan toipunut järkytyksestä.  Lokakuussa 1906 Tsaarin vaatimuksesta vaikuttajamukki Grigori Rasputin kävi perheen vieraana ”parantamassa” haavoittuneita lapsia.

Kaikesta huolimatta tytär myöhemmin kuoli haavoihinsa.

Erään tarkkailijan mukaan Stolypin ei ”osoittanut mitään raivon merkkejä.  Hän vaikutti viileän lempeältä, hyytävän myötätuntoiselta, surulliselta mutta itsensä hillitsevältä”.  Voisiko sitä kutsua ”valkoiseksi raivoksi"?

Täällä ajankohdan lehdistön selostusta: http://forum.alexanderpalace.org/index.php?topic=11227.0

“The wounded included M. Stolypin’s three-year-old son, who is seriously though not mortally injured, and a number of persons prominent in the social and official worlds.
Of the four conspirators who engineered the outrage two were killed with their victims, while the third, who acted as coachman for the party, and the fourth, who remained inside the carriage which took them to the Premier’s residence, were badly injured and are now in the St. Peter and St. Paul Fortress.
Whether the assassins who entered the house intentionally or accidentally dropped the bomb will probably never be known, as all the immediate witnesses were killed.  The tremendous force of the explosion absolutely blew out the front of the Premier’s residence and carried away the ceilings above and the floors below as well as the walls of the adjoining rooms.
Persons were literally blown to pieces.  Those who were not killed instantly were horribly maimed or lacerated, and all the others present were prostrated by the shock.
The Premier’s escape was miraculous, for only a moment before the explosion occurred he had stepped inside his study at the rear of the salon to speak to Prince Shakovsky.  Although he was but slightly injured he is completely prostrated by the calamity.”

Nigel Fowler Sutton: Attempted assassination of Pyotr A. Stolypin – 1906

https:// Kesto 3.oo minuuttia.

Stolypinin viimeiset päivät: https:// kesto 6:30 min.

Pyotr Stolypin Crushes 1905 Jewish Bolshevik Plot; https:// (ruots.) 13:16 min.

*

”Suomen syöjä”

Stolypinin Suomen viranomaisten kanssa kokemat hankaluudet terroria kukistettaessa olivat ilmeisesti keskeinen syy, minkä vuoksi hänen mielestään tarvittiin ennen kaikkea Suomen autonomisen aseman täsmentämistä.

Suomalaisessa historiankirjoituksessa kansallinen näkemys on ollut korostettuna, ja ”toinen sortokausi” käsitteenä vahvemmin esillä kuin muu valtakunnan kehittämisessä saavutettu, jolla kuitenkin oli merkittävä vaikutuksensa myös Suomen kansakunnan ja valtiollisen kehityksen tiellä.

Professori Matti Klinge hahmottelee kehitystä näin:

Saksasta oli Suomeen levinnyt tärkeitä uudenaikaisen sosiaalipoliittisen ajattelun aineksia jo 1870-luvulla.  Bismarcinvalkoinen vallankumous” ja toisaalta kateederisosialistiset teoriat merkitsivät paljon fennomanialle.  Ne ratkaisivat myös Venäjän asennoitumisen Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n aikana: molemmat keisarit, varsinkin isä, pyrkivät Bismarckin tavoin valkoiseen vallankumoukseen, toisin sanoen mullistavaan sosiaalipoliittiseen uudistustyöhön, mutta ilman vallankumouksellisten apua. 

Tätä politiikkaa ajoivat jälleen vuodesta 1905 huomattavat valtiomiehet kreivi Witte ja Stolypin”.

Pjotr Stolypinin työ jäi kuitenkin kesken.  Britannian suurlähettiläs piti häntä ”Euroopan merkittävimpänä hahmona”.  Hän jakoi talonpojille (yksityistä) maata yhtä innokkaasti kuin hirtätti vallankumouksellisia.  Jos rauha olisi jatkunut vielä 20 vuotta, ”Venäjästä olisi tullut vakaa talonpoikaisyhteiskunta”.

Mutta nyt Stolypinin maataomistavia talonpoikia odotti hirveä kohtalo bolshevistisen vallan aikana. 

*

Ainoa mies joka olisi voinut estää bolshevikkikumouksen ja terrorin

Stolypinista, tästä vallankumouksellisten ja terroristien hellittämättömästä jahtaajasta on sanottu (lännessäkin), että hän oli ”ainoa valtiomies, joka olisi voinut estää vallankumouksen”.  https://books.google.fi/books?id=MT3RAwAAQBAJ&pg=PA570&lpg=PA570&dq=aptekarsky+island+stolypin&source=bl&ots=4vz1QPg5Bf&sig=_OmNxHiVB6dmDBIq78GCz5XoKgs&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwjYromdifrVAhVKG5oKHcVUBKoQ6AEIZDAL#v=onepage&q=aptekarsky%20island%20stolypin&f=false

Syyskuun 14. päivänä 1911 pääministeri Stolypin oli työmatkalla Kiovassa ja meni oopperataloon kuunelemaan Rimski-Korsakovin Tsaari Saltanin tarina .  Hän sai arvolleen kuuluvan paikan etupermannolta, ja keisari Nikolai II istui keisarillisessa aitiossa.  https://en.wikipedia.org/wiki/Pyotr_Stolypin#/media/File:Kiev_Opera_House.JPG

Toisen näytöksen väliajalla nuori, iltapukuun pukeutunut mies Dmitri Bogrov , ohranan kaksoisagentti, tuli pääministerin luo ja veti esiin Browning-pistoolin. 

”Kuulimme kaksi rasausta, kuin jokin olisi pudonnut”, kirjoitti Nikolai.  ”Naiset kiljuivat ja permannolla suoraan edessäni seisoi Stolypin.  Hän kääntyi hitaasti minuun päin ja teki vasemmalla kädellään ristinmerkin ilmaan…  Hän vaipui hitaasti tuoliinsa ja alkoi avata takkinsa nappeja”.

Nicholas II attends the Opera & Premier Stolypin gets assassinated https:// kesto  2:35min (fiction)

Viisi päivää myöhemmin hän kuoli haavoihinsa.

Lähempänä olleet todistivat, että pääministeri Pjotr Stolypinin viimeiset tajuiset sanat ennen tuntonsa menettämistä olivat: ”Muistakaa Suomen asia…”

Ja se asia ei ollut kovin lämpöinen asia Suomen kannalta. 

Bogrov hirtettiin 24.9.1911.

Romanovit eivät osallistuneet suuren Stolypinin hautajaisiin, koska hovissa yhä vahvemman jalansijan hankkinut munkki Rasputin oli hänen hovivihollisensa.  https://en.wikipedia.org/wiki/Pyotr_Stolypin#/media/File:Stolypin%27s_burial.jpg  

*

Suomi terroristien suojapaikka

Stolypinin huvilalla toteutunut terrori-isku elokuussa 1906 realisoi terrorin ongelman hallinnon kannalta.  Suomen asema nousi attentaatin kautta tikun nokkaan ja kärkiongelmaksi Venäjän poliisin terrorisminvastaisessa toiminnassa.

Ilmeni, että attentaatin toimeenpanneen ryhmän johtajat asuivat Suomessa, Kannaksella, jonne Venäjän poliisin toimivalta ei yltänyt, eikä Venäjän poliisi siksi voinut pidättää heitä.

Venäjän poliisin terroristijärjestöihin soluttamien agenttien antamien tietojen perusteella Stolypinille oli täysin selvää, että Suomella oli keskeinen asema terroristien tukikohtana.

Suomen autonomisen aseman vuoksi venäläisten terroristien organisaatiot saattoivat piileskellä maassa ja panna sieltä käsin attentaattinsa toimeen.  Suomen raja oli vain yhden tunnin junamatkan päässä Pietarista, joten terroristit saattoivat matkustaa kätevästi olinpaikoistaan Pietariin ja päätettyään toimensa Pietarissa palata takaisin turvaan Suomeen”, kirjoittaa tutkija Hannu Immonen Stolypin-pienoiselämäkerrassaan.

*

Pääministeri Stolypin otti yhteyttä Suomen viranomaisiin kohta äsken kerrotun terroristisen iskun jälkeen syksyllä 1906 ja vaati heiltä voimakkaita toimenpiteitä Suomessa piileskeleviä venäläisiä terroristeja kohtaan.  Hän korosti erityisesti, että asia ei voinut jäädä kiireellisyytensä takia odottamaan huhtikuussa 1907 kokoontuvaa eduskuntaa.  Maaliskuussa 1907 olivat tulossa tuon Suomen ensimmäisen eduskunnan vaalit.

Suomen perustuslaillisesti orientoitunut senaatti tyrmäsi Venäjän pääministeri Stolypinin vaatimukset ja tyytyi vain lähettämään asiaa koskevan kiertokirjeen kuvernööreille.

Se ei riittänyt Stolypinille.  Ei etenkään, kun vuodesta 1907 muodostui Venäjän terrorismin huippuvuosi.

On laskettu, että maassa tehtiin tuolloin yhteensä noin 2.500 attentaattia hallituksen virkamiehiä vastaan.

Stolypin hankki marraskuussa 1907 keisari Nikolai II:lta määräyksen Viipurin läänin julistamisesta sotatilaan, jollei kaikkein vaarallisimpia vallankumouksellisia ja heidän taustallaan toimivia terroristisia ryhmittymiä onnistuttaisi likvidoimaan.

Venäjän salainen poliisi, Ohrana, onnistui kuitenkin sitä ennen paikantamaan keskeisen terroriryhmän Suomesta, minkä vuoksi pääministeri Stolypin (joka sisäministerinä oli poliisivallan ylin päällikkö) määräsi poliisiratsian tehtäväksi Suomen puolelle.  Se tapahtui joulukuussa 1907.

*

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6l%C3%A4isaktivismi

*

Eduskunnan ptk 13.9.1907;

Esitettiin ulkopuolella päiväjärjestystä oleva

poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni

johon hallituksen puolesta vastasi seuraavasti

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Documents/ptk_23+1907.pdf

*

Jälkikirjoitus

Pjotr Stolypin on erittäin arvostettu henkilö myös nyky-Venäjällä. Hänet äänestettiin toiseksi merkittävimmäksi Venäjään liittyväksi henkilöksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -äänestyksessä vuonna 2008.

Äänestyksessä ensimmäiseksi sijoittui Aleksanteri Nevalainen ja kolmanneksi äänestettiin Josif Stalin. – Lähde: Wikipedia:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Stolypin

*

PS.2.:

The years 1904 and 1907 saw a decline of mass movements, strikes and protests, and a rise of political terrorism. Combat groups such as the SR Combat Organization carried out many assassinations targeting civil servants and police, and robberies. Between 1906 and 1909, revolutionaries killed 7,293 people, of whom 2,640 were officials, and wounded 8,061.[61] Notable victims included:

Katso myös:

Repression:

The years of revolution were marked by a dramatic rise in the numbers of death sentences and executions. Different figures on the number of executions were compared by Senator Nikolai Tagantsev, and are listed in the table.

https://en.wikipedia.org/wiki/1905_Russian_Revolution  (rullaa alas)
*

veikkohuuska
Ikaalinen

historianharrastaja,
tanakasti ajassa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu