*

Veikko Huuska

Globalisaation ja integraation aika on ohi - natonalismi ja populismi tilalle

Neljännesvuosisata sitten Maailma muuttuu vapaus voitti ja mahdollisuuksien avaruus avautui. Murros oli suurin vuosisatoihin, ensi kerran maailma alkoi vaikuttaa McLuhanin maailmankylältä, yhteiseltä ja kaikille mahdollisuuksia tarjoavalta.

Mutta miten siinä oikein kävi? Ainakaan kylmän sodan jälkeinen globalisaation ja yhdentymisen maailma ei onnistunut, siltä näyttää.

Eikä hurmioituneena alkanut mutta sitten tylymmät kasvonsa näyttänyt aikakausi näytä vakaalta, saati ikuiselta, vaikka sitä kaupattiin sellaisena. Itseasiassa tämä aika on jo päättynyt.

Se päättyi vuonna 2016, - ja alkoi uusi raju maailmanjärjestyksen muutos. ​

Tämä muutos on niin nopea, odottamaton ja kaoottinen, että emme edes tajua tätä "saranakohtaa" maailmanhistoriassa.

Sen suunta on täysin hakusessa, mutta joitakin päälinjoja erotamme jo.

​*

Äkkiä kaikki maailmassa tuntuu olevan nopeassa ja sekavassa liikkeessä kohti tuntematonta. Erityisesti tämä koskee Länttä.

Länttä riivaa kulttuurinen traditiokatkos, itse aiheutettu ja vahvasti tahdottu, ja nyt tätä sisävirtaan iskee ulkosyntyinen jatkumon pysähdys, kaiken ennustettavuuden nollautuminen.

Länsi, maailman dynamiikan keskus, on äkisti tuuliajolla tuhon maisemassa. Se on muuttunut sekä arvoiltaan että toimintamalliltaan. Ne vain pirstoutuivat.

Ajatukset, joilla Länsi toimi ja johti maailmaa ll maailmansodan jälkeen ovat ikäänkuin sulaneet. Sodan savuavilta raunioilta lähtien johtoajatus oli hoitaa asioita yhdessä. Enää ei näin ole. Enää ei ole johtoajatusta, eikä Lännen johtoasemaa.

​*

Länsi on rikki.

Länsimaiden sisällä ihmiset heimottuvat ryhmiin, jotka eivät enää ymmärrä toisiaan. Mikä pahinta: eivät halua edes yrittää ymmärtää.

Tämä prosessi menee kerroksittain kuin sipuli, kautta kansakuntien ja lähiyhteisöjen.

Tähän entropiaan, murentumaan on kaksi syytä:

Kiinan ja muiden kehittyvien talouksien nousu, joka alkoi heikentää länsimaisen keskiluokan asemaa.

Ja toisaalta samanaikainen teknologian kehitys, joka muuttaa työtä ja heikentää keskiluokan asemaa.

Yhteiskuntien koheesio heikkenee ja lakkaa tämän uusjaon seurauksena. Alkusysäys on paljon rajumpi kuin vain perhosefekti, mutta prosessin fataalius noudattaa samaa reaktiivisen kokoamisen mallia. ​

​*

Aikaisemmin hallitusten kokouksissa puhuttiin megatrendeistä ja globalisaatiosta. Yhtäkkiä alkoi tulla kysymyksiä siitä,mikä on länsimaisten (monesti Yhdysvallat-keskisten) organisaatioiden ja vapaakaupan asema.

Tämä aika on ohi.

Nationalismi ja pirstoutuminen selittävät aikaamme paremmin kuin globalisaatio ja menon yhteisyys. Me opimme pelin hengen. Jos en pidä puoliani en saa mitään.

Kohta ei tarvitse pitää kokouksia, EU, NATO, WTO, G7, YK. Niillä ei ole mitään puhuttavaa. Mitään ei voi ratkaista. Ihanteet, jotka joskus elähdyttivät ovat vain ruma kuiva kuori ruttuiseen paperinenäliinaan sutattuna.

​*

Eikä niitä kohta enää ole.

Maailma yrittää nyt panna murtuneita palasia paikoilleen, niin taloudessa, turvallisuuspolitiikassa kuin arvoissa.

Koeteltujen arvojen haalistuminen ja ennenkaikkea koeteltujen instituutioiden tuho ovat sekä oire, että tauti sinänsä.

Mihin tässä pyörteessä voi tarttua, tukeutua? Eikö kylmän sodan jälkeinen globaalien vapauksien julistus ha toteutus ole kaiken takana?

​*

Siinä missä 1900-luvun järjettömät suursodat olivat kansallisvaltioiden ja radikaalien ideologioiden siittämiä ja synnyttämiä, alkaa yhä selkeämmin näyttää siltä, että Post Cold War -murroksen luoma vapauksien illuusio, ja niitäseurannut yksilö - ja ryhmätasolle maastoutettu talouden ja jättifinanssien kaikkien sota- kaikkia- vastaan (velkakuplineen)on synnyttänyt uuden, totaalisen suuren sodan?

Itseasiassa tämä uudenmuotoinen talouteen implantoitunut sota on jatkunut jo sukupolven ajan.

Sen luonne ja tuhot vain alkavat valjeta nyt, kun niin paljon jo on tuhoutunut.

​*

Kaksi skenariota on tarjolla:

Joko paluu rautaisten kansallisvaltioiden häkkiin ja hobbesinaiseen hitaalla liekillä muhivaan valtioiden sotaan.

Tai: Talouden lopullinen ylivalta, jossa valtiolliset instituutiot ja lopulta valtiot tuhotuvat, murenevatkäsiin ja romahtavat, mikä onkin jo tapahtunut pelottavaan mittaan asti.

Ja vieläpä valtioiden itsensä (iloisesti) tekemien valintojen ja päätösten kautta.

​*

​Lähdeselitys:

Tämä teksti perustuu ratkaisevasti toimittaja Minna Nalbantoglun jutuun "Murroksen pohjoismaiset tulkit" (HS, 24.8.2017), siinä haastateltujen, keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilän ja bisnesverkosto Amchamia aiemmin johtaneen Kristiina Heleniuksen ajatuksiin, ja niiden väärinymmärtämiseen ja omaperäiseen jatkotulkintaan, mistä kaikesta vilpitön kiitokseni.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Toynbeen ennustus:

Universal state[edit]
He argues that the ultimate sign a civilization has broken down is when the dominant minority forms a "universal state", which stifles political creativity within the existing social order. The classic example of this is the Roman Empire, though many other imperial regimes are cited as examples. Toynbee writes:

"First the Dominant Minority attempts to hold by force—against all right and reason—a position of inherited privilege which it has ceased to merit; and then the Proletariat repays injustice with resentment, fear with hate, and violence with violence when it executes its acts of secession. Yet the whole movement ends in positive acts of creation—and this on the part of all the actors in the tragedy of disintegration. The Dominant Minority creates a universal state, the Internal Proletariat a universal church, and the External Proletariat a bevy of barbarian war-bands."

Universal church[edit]
Toynbee developed his concept of an "internal proletariat" and an "external proletariat" to describe quite different opposition groups within and outside the frontiers of a civilization. These groups, however, find themselves bound to the fate of the civilization.[5] During its decline and disintegration, they are increasingly disenfranchised or alienated, and thus lose their immediate sense of loyalty or of obligation. Nonetheless an "internal proletariat," untrusting of the dominant minority, may form a "universal church" which survives the civilization's demise, co-opting the useful structures such as marriage laws of the earlier time while creating a new philosophical or religious pattern for the next stage of history.[6]

Before the process of disintegration, the dominant minority had held the internal proletariat in subjugation within the confines of the civilization, causing these oppressed to grow bitter. The external proletariat, living outside the civilization in poverty and chaos, grows envious. Then, in the social stress resulting from the failure of the civilization, the bitterness and envy increase markedly.

Toynbee argues that as civilizations decay, there is a "schism" within the society. In this environment of discord, people resort to archaism (idealization of the past), futurism (idealization of the future), detachment (removal of oneself from the realities of a decaying world), and transcendence (meeting the challenges of the decaying civilization with new insight, e.g., by following a new religion). From among members of an "internal proletariat" who transcend the social decay a "church" may arise. Such an association would contain new and stronger spiritual insights, around which a subsequent civilization may begin to form. Toynbee here uses the word "church" in a general sense, e.g., to refer to a collective spiritual bond found in common worship, or the unity found in an agreed social order.

Predictions[edit]
It remains to be seen what will come of the four remaining civilizations of the 21st century: Western civilization, Islamic society, Hindu society, and the Far East. Toynbee argues two possibilities: they might all merge with Western Civilization, or Western civilization might develop a 'Universal State' after its 'Time of Troubles', decay, and die.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Melkoisia näkyjä. Pitäisikö palauttaa AT yöpöydälle.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Mistä johtuu, että tänä aikana lännessä ei hyvät ja fiksut ole pitkään aikaan nousseet ja tarjonneet jotain selkeää yhteiskunnallista visiota? Liberalismi, sosialismi ja kommunismi ovat olleet länsimaista lähtöisin olevia yhteiskunnallisia visioita. Onko ongelma tänä päivänä siinä, että korkea elintaso on laiskistattunut yhteiskunnallisen visioinnin lännessä?

Kiinassa on vahva keskushallinto. Millainen on sen yhteiskunnallinen visio?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Missä vaiheessa liberalismia arvostellaan yhtä ankarassa sävyssä kuin muita "ääriajattelun" muotoja?

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Arvostelu on jo alkanut, odotellaan kaikessa rauhassa, liberalismi on ääriajattelua.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Selkeä yhteiskunnallinen visio on aina valheellinen. Kaikkein paras uskovainen on sellainen, joka ei tiedä tunnustavansa uskoa.

Ihmiset voivat elää länsimaisessa yhteiskunnassa kuvitellen edustavansa jotain "omaa kulttuuria" ennen kuin kuin länsimaisuutta. On rituaaleja, ruokailu- ja pukeutumissääntöjä, mutta päivän lopuksi kaikki käyvät supermarketissa, selaavat samasta internetistä samoja meemejä viihdyttävät itseään samoilla asioilla ja samalla kielellä; Se käytännön elämä, joka on se olennainen osa kulttuuria, on pienin varianssein sitä samaa.

Se aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin, joka aiheuttaa henkistä kipuilua.

Minusta me elämme kaikki sitä visiota todeksi koko ajan, sitä ei vaan työnnetä meille paksuissa kansissa. Olemme vapaita katsomaan ja uskomaan mitä tahansa versiota siitä samasta tarinasta ja sen opetuksista. Meillä on hallitus täynnä puolueita, jotka ovat samaa mieltä lähes kaikesta perustavasta, mutta riitelevät näyttävästi yksityiskohdista. Hallituskokoonpanot ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta mikään ei käytännössä muutu miksikään, paitsi retoriikka.

Kuvaavaa on, että kun ongelmia ratkotaan, mitään rakennuspalikkaa tässä yhteiskunnassa ei vahinnossakaan pidetä ongelma syynä, vaan syiksi esitetään milloin mitäkin, mutta yleensä jotain sellaista, mitä voi myydä ja millä tehdä rahaa. Projektit ovat ikuisuusprojekteja uskomushoitoja, joissa korjataan sellaista, mitä ei voi korjata.

Ongelmahan siinä on se, että koska se ei ole näkyvästi ylläpidetty ja vahdittu, meillä on vapaus myös uskoa monopoliasemasta huolimatta johonkin muuhun. Sen takia länsimaiset yhteiskunnat eivät ole mitenkään sisäisesti yhteneväisiä muuten kuin rikkaina ja helppoina aikoina. Mikä tahansa aate saattaa saada valtaa, mutta ihmisen ahneus ja hedonismi tekevät siitä hyvin epätodennäköistä - ja ainahan sen ilmiöitä tai juurisyitä voi kriminalisoida tai ohjelmoida siitä sosiaalisesti arveluttavaa.

Pitämämme arvot mitataan rahassa ja rahalla me kaiken ensiksi olemme ratkaisemassa. Siksi myös arvojen kanssa on helppo shoppailla. Siirtää vaan rahaa johonkin tarkoitukseen ja voi kokea olevan sen tarkoituksen takana, vaikkei tietäisi lainkaan, miten se konkretisoituu - eikä sillä ole niin väliäkään.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Olen kommentista samaa mieltä siihen "kognitiiviseen dissonanssiin" asti.

Sekö sitten sotki ajatukseni, kun loppuosasta en saanutkaan selvää.
Vaikka Arto Luukkanen sen "kognitiivisen dissonanssin" hiljattain kädestä pitäen opetti, se on taas unohtunut.

Siitä olen samaa mieltä että erilaiset kulttuurit lännessä ovat kuvittelua ja käytännössä joka paikassa on sama käytännön kulttuuri.

Muinaiskulttuurit ovat eri asia, ne hävitettiin paavin ja pappien toimesta keskiajalla. Kansalliset kulttuurit ovat pieniä nyanssieroja kansallispuvuissa, kansantansseissa ja kansanlauluissa. Tarinatkin on yhteisiä.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #16

Tässä tapauksessa hain sillä sitä, että ajatus omasta kulttuurista on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Siitä seuraa identiteettikriisi ja minä olen melko varma, että sillä on osansa siinä, että ihmiset radikalisoituvat.

Kulttuurilla tarkoitan sellaista nippua käytäntöjä, jotka ovat erilaisissa ympäristöissä selvinneet vallitseviksi käytännöiksi. Nyt se ympäristö on kasvavasti ollut kaupunki ja kaupungit ovat kaikkialla lähes samanlaisia. Jos osaat asioida yhdessä, on todennäköistä, että osaat asioida muissakin. Vakiointi syö resursseja ja niiden ulkopuolella on edelleen (ainakin lähes) se sama todellisuus kuin aina. Kaupungit eivät ole vapaa viidakko, vaan vankiloita, joissa kukaan ei hallitse omaa elämäänsä merkittävässä määrin, mutta on juuri sen takia vapaa tekemään kaikkea muuta paitsi hallinnoimaan elämäänsä.

Jos infra pettää ja resurssit käyvät vähiin, se ulkopuolinen todellisuus palaa ihmisten elämään ja edes muisto kaupunkia edeltävän ajan toimintatavoista saattaa olla ero selviytymisen ja kuoleman välillä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #25

Pääsin nyt jyvälle siitä mitä tarkoitit ja on todennäköistä että olet oikeassa.

Kognitiivinen dissonanssi on siis ongelma joka aiheuttaa ongelmia ja tässähän sen kd:n syykin sitten selvisi.

Kysymys kuuluu nyt että mitä sille asialle pitäisi tehdä, etteivät ongelmat kasaantuisi?

Kuvitelmat omasta kulttuurista siis elävät, mutta ne ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Voidaanko kuvitelmiin vaikuttaa?
Todellisuus ei nimittäin muutu.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #27

Ihminen muuttuu hitaasti.

Näen, että ihminen luonnostaan on voimakkaasti heimoutuva otus, jonka hyvinvoinnille ryhmäidentiteetti on tärkeä osa. Jako "meihin" ja "muihin" tulee luonnostaan ja siihen pyritään. Ironisesti jopa ne ihmiset, jotka pitävät moista jakoa pahana asiana, joukkoutuvat sen ympärille. Se toimii samalla lailla kulttuurista ja ympäristöstä riippumatta ja joukkoutuminen kaikkine ilmiöineen vaikkapa sosiaalisessa mediassa on hieno esimerkki siitä.

Joukkoihin liittyy aina kuvitelmia, mutta kuvitelmat ovat myös todellisia, koska ne saavat muotoja todellisuudessa (tästä olen väitellyt toisen ihmisen kanssa kerran, enkä täysin ymmärtänyt hänen argumenttejaan, eli saattaa olla, että se ei ole ihan noinkaan.) - se, miten hahmotamme ja kerromme maailmaa itsellemme ja toisillemme, materialisoituu käytöksenä. Placebo ja nocebo ovat tosiasioita, hypnoosi on tosiasia. Jos uskot, että sinulla on sisua, olet todennäköisesti määritelmällisesti sisukkaampi kuin jos et edes tuntisi koko käsitettä.

Niihin kuvitelmiin mielestäni yritetään vaikuttaa jatkuvasti. Ihmisiä ei vaan voi ohjelmoida kuin jotain koneita. Heille voi tarjota uusia tapoja nähdä asioita, mutta jos ne ovat ristiriidassa heidän identiteettinsä ja sen varaan rakentuvan maailmankuvansa kanssa, he saavat kyllä allergisen reaktion.

Ehkä ainut tapa on toimia sen ympärillä, sillä ihmiset eivät tykkää, että heidän identiteettiinsä kajotaan tai pyritään kajoamaan. Ei ole mitään järkeä koittaa väkisin muuttaa ketään tai vaatia muutosta. Liekö koskaan onnistunut toivotulla tavalla? Ihmisten pitää haluta muutosta muuttuakseen.

Se luo omat ongelmansa vallitsevan tilanteen, tulevaisuuden ja niihin oletettujen uskomusten suhteen. Ja liekö sekin turhaa toivetta, että muutos tapahtuisi kivuttomasti jos katselee vaikka teollistumista. Kaikki teollistui - sotaa myöten.

Nykyään pystytään käymään sotaa missä vaan, epäkeskitetysti ja kasvottomasti. Aamulla sotahommia ja illalla baariin. Tai aamulla kouluun ja illalla sotatehtävälle.

Käyttäjän mikasatta kuva
Mika Sarivaara-Satta

Liian moni elää samanlaisuuden illuusiossa, kuvitellaan, että ihmiset on kuin hehkulamppuja.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Niinpä, ja ihmiset ovat sitä uniikeimpia, mitä enemmän yksilöllisyys sallitaan, tai sitä suorastaan ihaillaan ja korostetaan.
Liittyy edelliseen kysymykseen, mikä on Kiinan ideologia.
Jos se on elintason nostaminen ja keskiluokan luominen (syntyminen), mitä sitten kun se on tapahtunut?

Tullaanko silloin kulttuurien ja imperiumien elinkaari- mallia koskevan eksistetiaalisen kysymyksen eteen?

Puhti vain loppuu?

Tai energia valuu ja hajoaa "risteävien polkujen puutarhaan", kuten ainakin Euroopalle näyttää käyneen.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Tekisi mieli ottaa kantaa, mutta alustus on niin teoreettinen ja apokalyptinen ja utopistinen, ettei siihen tahdo saada otetta.

Tekisi mieli nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa, mutta sisu ei anna periksi.

Joku lyhyt ja naseva toteamus sopisi tähän, mutta mikähän se olisi?

Kaikki menee niinkuin menee ..... ja menkööt sitten niin?
:)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Pappi-Jakob" eli Jakob Söderman katsoi saaristossa auringonlaskua ja totesi, että tätä ei mikään kunnallisjärjestö ole luonut.
Materian tavoitteiden takaa löytyy kuin löytyykin jotain merkityksellistä..

Kaikki epäonnistuneet imperiumit ja järjestelmät on nimetty luojiensa tai huipentajiensa mukaan.
Kenen nimelle historia tulee omistamaan tämän "rikinkeltaisen taivaan" alla hoipertelevan Euroopan?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Tällaisiin lyjyempiin teksteihin on jo helpompi ottaa kantaa.

"Kaikki epäonnistuneet imperiumit ja järjestelmät on nimetty luojiensa tai huipentajiensa mukaan."

Kenen nimelle historia tulee omistamaan tämän "rikinkeltaisen taivaan" alla hoipertelevan Euroopan?"

En näe maailmaa samalla tavalla. Minulla on edessäni erilainen kuva. Lieneekö se sitten oikeampi kuva kuin sinulla? Lieneekö kummankaan näkemys oikea tai realistinen?

Ilman ihmisen vaikutusta luonto jatkaa omaa taivaltaan, oman päämäärättömän ja tavallaan tarkoituksettoman ohjelmansa mukaisesti. Luonto muuttuu ja muuttaa muotoaan, evoluution periaatteita ainakin suurinpiirtein noudattaen, suurinpiirtein tarkoituksettomalla tavalla.

Ihminen on tällä hetkellä myös merkittävä luontoa muokkaava tekijä, levien ja kaikenlaisten bakteerien, virusten ja muiden ötököiden ja pienelijöiden ohella.

Miten ihminen oikeasti toimii ja muuttaa luontoa, eli luomakuntaa, onko se järjellistä tai järjetöntä toimintaa, siis samanlaista kuin levien ja bakteerien toiminta?

Ihminen voi järjellän muodostaa kaikenlaisia skenarioita oman ihmisyhteiskuntansa ja muun luonnon järjestämiseksi, mutta onko ihmisen järjestyksenpidolla ja ihmisen luomilla järjestelmillä itseasiassa mitään virkaa ja muuttuko kaikki loppujen lopuksi evoluution periaatteiden mukaisesti, siis ilman ihmisen vaikutusta.

Onko ihmisen vaikutus, sekin jonka me koemme järkeväksi ja järjelliseksi, yhtälailla kuin ihmisen järjenvastaiset ja järjettömätkin toimet, kuten sota, vain osa luonnon evoluutiota.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Erittäin hyvä pohdinta, kieltämättä.

Vaikka en uskokaan maailman olevan ihan ihmisajatukin tai ideologioiden voimalla muokattavissa, - siitähän historia todistaa painokkaasti, ja miksei blogikin, - en myöskään näe, että pelkkä olemassaoleva muokkaisi, suuntaisi ja loisi sen, mikä on edessämme, ja aivan kohta nykyhetkemme ja pian sen jälkeen historiaa..
Selvästikin muotoutuvalla historiala on etymologiansa, ja muutoksen marginaali vaihtelee; maailma on polkusidonnainen, mutta mielenkiintoisesti ihmisten kyky ja mahdollisuus muuttaa historiaa on suurimmillaan silloin, kun vallitseva alueellinen tai jopa kontinentaalinen hegemonia on korkeimmillaan, vallitsevimmillaan ja jopa totaalisimmillaan, mutta väsymässä. Elinvoimaansa, dynaamisuutensa ja rakenusluovuutensa parhaan terän menettämässä oleva( ei vielä menettänyt)valtavoima on horjutettavissa juuri tuossa vaiheessa; silloin inkuboidaan uusi historia. Kilpailevat voimat hakevat kasvuvoimaa ja elintilaa.

Tämä prosessi on menossa, lopputulos on sumussa. Monet tekijät vaikuttavat kattilassa, eikä vähiten se yksinkertainen seikka, kuin, millainen ruumis heikkouteen vaipuvasta hegemoniasta tulee. Ruma, vielä rumempi, - vaiko ihan kaunis..

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #10

Sorry, mutta en ole vielä sisäistänyt tätä esittämääsi maailmankuvaa. Yritin tyrkyttää omaani, mutta ymmärrän ettei senkään tajuaminen niin helppoa ole.

Pitänee vähän sulatella, ehkä se siitä selviää ja tulee joku oivallus vielä minullekin. :)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tämä on sipuli.
Ei kuitenkaan simppeli, a la "sillä sipuli", vaan kerroksinen, ja kuorittavissa auki.
Isolla ympyrällä kysymys on maailman taloudellisen keskipisteen paluusta Itä-Aasiaan, ja erityisesti Kiinaan.

Monet tekijät, väestömäärä, ideologia ja uskonto, tiede ja erityisesti luonnontieteen kehitys tietyllä alueilla politiikka, luonnonvarat, valloitussodat, imperiumien synty ja kukoistus, hegemoniat ja sodat, yksi ja yhdessä vaikuttivat, ja toimivat myös nyt.
Muta Kiinan nopea paluu, siihen on kolme ilmisyytä, väestöpotentiaali (20 % maailman väestöstä ok Kiinalaisia), post-maolainen rauhanaika, - ja Kiinasta itsestään riippumaton, mutta sille kasvubuustilisää tarjonnut Lännen heikkeneminen, produktiivisuuden näivettyminen finansspelaamispohjaiseksi keinottelutaloudeksi.

Emme voi väheksyä väestön ja taloudellisen mahdin merkitystä, miltei väistämättä se johtaa taloudelliseen, poliittiseen ja sotilaalliseen vaikutusvallan kasvuun. Kunnes nämä hegemonian kasvuna johtavat hegemonistiseen asemaan, ei ainoastaan kaupan, talouden ja sotilaallisen käskyvallan sektorilla, vaan myös politiikan, ideologisen vaikutuksen, kulttuurisen suuntautumisen ja yleensä hengenelämän eri ilmenemismuotojen aloilla: muoti, tyyli, ruoka, viiva, lait, oikeudenkäyttö, kieli. Siis tyyten kaikki: yhtä lailla rakenteet kuin sisältökin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

USA on noussut ykkösmahdiksi ostetulla luovuudella, ts. rahan ja yiksilönvapauden perässä luovat ihmiset ovat painuneet sinne.

Tätä voidaan kuitenkin jatkaa vain niin kauan, kuin osmoottinen paine on olemassa. Se edellyttää rikkauksien jatkuvan siirtymisen jenkkeihin, minkä nyt Kiina haastaa.

Kiinassa on nyt periaatteessa samat edellytykset - sielläkin on yksilönvapaus, joskin rajoitetumpi - kätännössähän siellä hallitus ei välitä puheistasi ja ajatuksistasi, jos et eksplisiittisesti sitä haasta, sama koskee tiedonvälitystä.

Jos ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellaan, niin Euroopalla ei loppujen lopuksi ole niin väliä. Venäjä ei häviä mihinkään, vaikka sitä moni on toivonutkin; Euroopan heikentyminen jatkuu, joten joudummeko mekin sen valinnan eteen, jotta joko Venäjä tai islam?

Kiinalaiset eivät historiansa aikana ole tähän mennessä osoittaneet merkittäviä maailmanvaltapyrkimyksiä, mikä osoittaa myös tervettä järkeä. USA on rakennettu niin, että se ei pysy pystyssä ilman maailmanvaltaa - jos osmoottinen paine katoaa, kasvi kuolee.

Paasikivikin kuulemma uskoi suurten historiallisten yllätysten mahdollisuuteen. Tuhannen taalan kysymys on se, jotta onko USA:n sisäinen koheesio riittävä, ts. trumpetti tai jokin muu suistaa sisäiseen sekasortoon. Kaliforniassa vaikkapa huudetaan maahan muuttanut itseoppinut taiteilija kansleriksi, kuten joskus kävi Saksassa, heh heh.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Näen asioita pitkälti noin.
Tietty imu täytyy olla, jotta moniääninen kuoro pysyy kasassa, poljento ja teema. Tämä koskee länttä; sen vapauden vallankumous syö lapsensa, eli luomuksensa, kun yksilöllisyys menee överiksi.

Tämä ilmenee konkreettisimmin yksilöiden vaurastumisen vapaudessa, joka on onnistunut sikäli, että yksilöt ovat vaurastuneet, suuri enemmistö vain vähän, ja kantava keskiluokka ( sirkusteltan keskisalko) on murtunut.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Niitä uutisia "Kaxitista" ja "Texitistä" on ollut nyt. Toisaalta Trumpille lasketaan jo lukua pikkuhiljaa, mutta siitäkin saattaa seurata sisäisiä ongelmia - joskin ehkä pienempiä.

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri

Emme todellakan "voi väheksyä väestön ja taloudellisen mahdin merkitystä, miltei väistämättä se johtaa taloudelliseen, poliittiseen ja sotilaalliseen vaikutusvallan kasvuun." Huuska #12.
Roposen väite, "Kiinalaiset eivät historiansa aikana ole tähän mennessä osoittaneet merkittäviä maailmanvaltapyrkimyksiä," #13. ei kannata nuolaista vielä. Kiinalla on ollut aluekiistoja kaikkien ympärillään olevien valtioiden kanssa, miehitti Tibetin, varutautunut sotilallisesti erittäin nopeasti ja on nyt julistanut Kiinanmeren omakseen. Varmasti on suurvaltapyrkimyksiä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Suurvaltapyrkimyksiä on, mutta onko maailmanvaltapyrkimyksiä? Arvioin kiinalaiset siinä määrin pragmaatikoiksi, ettei kiistatonta maailmanvaltaa nähdä vaivan arvoiseksi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Kiinalaisia on moneksi.

Valta voi vaihtua ja valtaan voi nousta vähemmän pragmaattisia kiinalaisia.

Nykyjohto toki näyttää pragmaattiselta, mutta onko se sitä?

Ihmisten toimintaa ohjaavat alitajuiset vietit ja vaistot,
myös suuria johtajia ohjaavat samat vaistot.

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri

Kiinan toiminta Afrikassa pitää sisällään myös poliittisia ulottuvuuksia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Uutta nationalismin aikakautta ei tule. Vuoden 2016 tapahtumat Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Itä-Euroopassa pelästyttävät ja rokottavat vuoden 1989 jälkeen syntyneet. Erityisesti ne nykyiset koululaiset, joilla ei vielä ole äänioikeutta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Toivoisin että olisit oikeassa, mutta kommenttiisi liittyy utopia.
Sitä ei koskaan voi tietää minkä kannan nuoriso ottaa.
Nuorison kannat eivät aina ole olleet oikein realistisia, pikemminkin idealistisia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Britannian Työväenpuolueessa Keir Starmerin kanta on nyt voittanut: puolue ajaa tulliunionissa, sisämarkkinoilla ja eurooppalaisissa oikeusistuimissa pysymistä; ja jopa EU:n budjettiin osallistumista vielä vuosikausiksi.

Seuraavissa vaaleissa briteillä on selvä vaihtoehto: paljon EU-jäsenyyttä huonompi tilanne vastaan vain hiukan EU-jäsenyyttä huonompi Norjan tapainen tilanne.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Hyvä se, mutta työväenpuolue ei valitettavasti ole vallassa, eikä suosiossakaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Viikko sitten Labourin kannatus oli 43%, Toryjen 41%, LibDemin 7%.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #26

Touvottavasti Labour sitten voittaa vaalit, mutta milloin ne ovat?

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Paljon mahdollista, harvoin historiassa edes 3 maata ovat voineet yhdistyä tarpeeksi tai tehdä tiivistä yhteistyötä.. Ellei ole miekalla/Armeijalla uhattu, ja siltikään ei ole verenvuodatukselta selvitty! Sama tulee käymään nyttekin.. Jonkin aikaa kestämme yhteiseloa, mutta ihmiset ovat erilaisia maanosasta riippuen. Jotka alkaa neuvotteluissa tulemaan ilmi..

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset