*

Veikko Huuska

Stalinin vainoissa surmansa saaneiden suomalaisten kohtaloiden selvitys

Stalinin vainoissa surmansa saaneiden suomalaisten kohtaloiden selvitys

Kaivataan valtiollista yhteistyötä ja päättäväisyyttä. Kyseessä on kansallinen kunnia-asia.

*

”On kulttuuriskandaali, että Neuvostoliitossa syyttöminä teloitettujen suomalaisten kohtalot on jätetty selvittämättä”, jyrähtää dosentti Markku Salomaa.

Kuuntele: YLE Radio1, Ykkösaamu: perjantaina 21.7.2017:

Stalinin vainoissa teloitetut suomalaiset, Katariina Lahtosen haastattelussa Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa.; https://areena.yle.fi/1-4147898  Alkaa ajassa 39:35 ja kestää 49:49:ään = n. 10 minuuttia.

*

Stalinin ajan vainovuosien uhrit

Suomi on kansakuntana kokenut juuri Turun tapahtumien myötä kollektiivisen järkytyksen ja surun, joihin on liittynyt myös voimakkaita affekteja, puolesta ja vastaan.

Kansakuntana Suomi on vuosisatojen varrella saanut kohdata monenlaisia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia, joissa sen kansalaisia on myös kuollut ja loukkaantunut.

Valtiovallan toimesta on eräitä niistä on tutkittu yksilötasoa myöten, laadittu menehtyneiden matrikkeleita ja tehty muuta paljon työtä vaativaa tutkimusta.

Tällaisia kohteita ovat mm. Suomen sotasurmat 1914-1922, Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet, työn alla on Kansallinen sotavankitietokanta, jonka perustyön ovat vuosikymmenten aikana tosin tehneet eräät sinnikkäät alan entusiasistit.  Lisäksi on tehty paljon huomiota saaneita yksityisiä ja valtiollisia tutkimusselvityksiä sotavangeista, internoiduista ja luovutetuista.

 

Yksi merkittävä, jopa kymmeniä tuhansia henkilöitä koskeva kansallinen selvitystyö on jäänyt tekemättä. 

Kyseessä on Neuvostoliitossa asuneiden, sinne muuttaneiden tai muilutettujen Suomen kansalaisten ja suomalaiseksi tunnistettavissa olevien Stalinin vainojärjestelmissä kuolleiden, surmattujen ja kadonneiden matrikkeli. 

http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/suomalaisten-teloitukset-yha-inventoimatta/701520/  &  https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=16769

Ulkomaiset vapaaehtoisjärjestöt, ensisijassa Memorial-järjestö, ovat tämän aiheen parissa tehneet suurenmoista työtä, muistamme aina Eila Lahti-Argutinan (1937-2008)  ym. elämäntyön, mutta kattava, perusteellinen, kaikkiin saatavilla oleviin lähteisiin pureutuva suurtyö puuttuu.

Katso: http://minunvenajani.blogspot.fi/2008/08/tietokirjailija-eila-lahti-argutina.html

*

Joukkotuhonta ja kansanmurha

Neuvostoliitossa vuosina 1937-1938 toteutettu suomalaisten pakolaisten joukkomurha, joka käsittää ainakin 11.346 henkilöä, täyttää joukkotuhonnan ja kansanmurhan tunnusmerkit.

Näin arvioi tuhovuosien saldoa dosentti Markku Salomaa.  Tällaisen kansalaiskatastrofin vuoksi on aiheellista, että Suomen valtio ottaa asiakseen selvittää ja selvityttää tuhon uhreiksi joutuneiden kohtalot.

Salomaan mielestä sovelias ajankohta selvitystyön käynnistämiselle on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlallisuuksien päättymisen jälkeen ensi vuodenvaihteen jälkeen. 

Miksi näin iso ja kipeä asia on jäänyt selvittelyä vaille?

Selvitystyötä ovat tähän saakka tehneet kansainvälisen Memorial-järjestön tapaiset vapaaehtoistahot, ja heidän lähteinään ovat olleet mm. 20. puoluekokouksen ja perestroikan aikaan tehdyt ja julki annetut rehabilitointiluettelot (tuhottujen maineenpalautusta koskevat päätökset).  Niin arvokasta kuin tämä tehty työ onkin ollut,

Memorialien työ on ollut sattumanvaraista ja niiden kokoamissa tiedoissa on puutteita ja monenlaisia virheitä jo yksin suomen kielen taitamattomuudesta sekä Suomen henkilö- ja paikannimistön tietämättömyydestä johtuen”, dosentti Salomaa toteaa.

Venäjän kiristynyt kansalaislainsäädäntö ja uudet poliittista historiaa koskevat ohjeistukset ovat ajaneet mm. Moskovan Memorialin ”kansainvälisen agentin” statukselle, koska se on saanut toimintaansa ulkomaista rahoitusta.

http://uhreja.onego.ru/

*

Puola on selvittänyt omansa

Vainovuosien uhrien kattava tutkinta – nimien, perheiden, vaiheiden ja kuoleman  selvittäminen, ei ole mahdollista ilman Venäjän valtiollista suostumusta.

Tarvitaan toisaalta sektoriviranomaisten mukanaoloa ja heidän välistään yhteistyötä.  Näitä ovat luonnollisesti ulkoministeriö, mutta myös valtiollisen poliisin, siis Venäjän FSB:n ja Suomen KRP:n mukanaolo on tarpeen.  Nythän tehdään jatkuvasti hyvää yhteistyötä näiden viranomaisten kesken akuuteissa rikosasioissa, ja vastaavanlainen yhteistyö on tarpeen GUGB/NKVD/FSB –organisaatioiden arkistojen ja salattujen tietolähteiden avaamiseksi.

Mutta kaiken ylimpänä edellytetään korkeiden valtiotahojen neuvonpitoa ja sopimusta asiasta.  Suomen valtiojohdon tulee esittää selvityspyyntö Venäjälle, muuten asiasta ei ole tule mitään.

”Puola vaati – ja Puola sai tarvitsemansa tiedot!” dosentti Salomaa toteaa.  Puolalaisten upseerien ja intelligentsian yli 20.000 henkilöä koskeva tietoaineisto saatiin maahan.  Puola pyysi, se vaati, ja Venäjä antoi.

Kuva:

Venäläisiä dokumentteja: Katynin verilöylyä koskevia venäläisiä dokumentteja; vv. 1990-2004 https://pl.wikipedia.org/wiki/Zbrodnia_katy%C5%84ska#/media/File:RIAN_archive_897469_Handover_of_Katyn_forest_massacre_materials_to_Poland.jpg  

&

https://en.wikipedia.org/wiki/Katyn_massacre#Memorials

&

https://en.wikipedia.org/wiki/Institute_of_National_Remembrance

*

Puola muistaa

Institute of National Remembrance /Kansallisen muistamisen Instituutti (The Institute of National RemembranceCommission for the Prosecution of Crimes against the Polish Nation (Polish: Instytut Pamięci Narodowej – Komisja Ścigania Zbrodni przeciwko Narodowi Polskiemu; IPN) on Puolan hallituksen perustama tutkimuslaitos, jolla on sekä puhdistautumiseen liittyviä tutkimus- ja syyttäjävaltuuksia.

Näin rankka ja voimaperäinen menneisyyden pesu ei ilmeisestikään sovellu suomalaiseen maaperään, mutta erittäin hyödyllistä olisi edes tietää, miten eräässä EU-maassa menneen ja nykyisyyden suhteita sovelletaan käytäntöön.  Suomessa valtakulttuurisena lähestymistapana on pikemminkin ollut hyssytellä ja nykiä vilttiä peitoksi.

Puolan kansallisen muistamisen instituutin motto kuuluu: ”Historia luo identiteettimme”.

 (The Institute of National Remembrance Guide, Warsaw 2009 (PDF 3.4 MB)

Lue: https://en.wikipedia.org/wiki/Institute_of_National_Remembrance

*

Valtioväkivallan juurille

Miten tuollainen tuhansia, tuhansia, satoja tuhansia, ruumiita tuottanut tuhojärjestelmä muotoutui?

Dosentti Salomaa katsoo, että Stalinistisen tuhojärjestelmän, vankileirien saariston, yöllisten pidätysten, niskalaukausten, väestöllisen repression ja isolla pyörällä pyörineen joukkotuhonnan alkuja löytyy jo Hitlerin valtaannousun ajoilta, ja näiden kahden erivärisen diktaattorin, Stalinin ja Hitlerin salisesta yhteistyöstä, joka alkoi heti alussa..

… Saksaa ja Neuvostoliittoa yhdisti vuodesta 1933 aloitettu poliittinen, taloudellinen ja sotilastekninen salainen yhteistyö.

Myös vähemmistöjen ja pakolaisten repressiot aloitettiin suunnilleen samanaikaisesti. Suurvaltojen turvallisuuspalvelut, siis Saksan Gestapo ja Neuvostoliiton GUGB, olivat yhteistyökumppaneita, jota ei ole oivallettu.

Adolf Hitler ja Josif Stalin olivat julkisia liittolaisia 1939-1941, mutta heidän yhteistyönsä alkoi jo 1933.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu oli yhtä aktiivinen sotarikoksissa ja joukkotuhonnassa kuin Saksan Gestapo ja SS vuosina 1934-1945.”, Markku Salomaa toteaa.

Saksalaiset upseerit ja Gestapon johtomiehet kävivät tutustumassa Neuvostoliiton Gulag-järjestelmään jo varhain 1930-luvulla.  Se oli sen ajan ammatillista bencmarkausta - vertailukehittämistä.

(lue: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vertailukehitt%C3%A4minen )

Yhteistyön tuloksena molempien diktatuurien surmattujen tuomiokirjat on laadittu yhtäläisen pedantisti ja kattavasti.

Alkujaan tuhonnan tarkoitus ei ollut etninen puhdistus, mutta vuodesta 1935 lähtien se sai kasvassa määrin tuollaiset piirteet.

Esimerkkinä pitkälle teknisiin toimintatapoihin yltävästä salaisen valtiollisen poliisijärjestelmän yhteistyöstä voidaan Salomaan aineiston mukaan pitää sitä, että syyskuussa 1939 Puolan jaon yhteydessä Neuvostoliiton vangeiksi otettujen yli 20.000 puolalaisen upseerin ja intellektuellin teloituspäätös tuli käsittelyyn 5. päivä maaliskuuta 1940, - heti sen jälkeen kun valtion turvallisuuden kansankomissaari Lavrenti Berija palasi Saksasta Gestapon ja GUGB:n kolmannesta konferenssista, joka järjestettiin Zakopanessa.  Berija toi tuliaisensa, ja alisti ratkaisun puolueen pääsihteeri Josif Stalinin vahvistettavaksi, ja Stalin vahvisti teloituskäskyn.

Vuonna 1990 avattujen venäläisten asiakirjojen mukaan puolalaisia teloitettiin Katynissa yhteensä 21.857 henkeä. 

Stalinin kuoltua 1953, Berija joutui kuultavaksi korkeimman oikeuden ”kamariin” joulukuussa samana vuonna.  Berija puolustautui, että puhdistukset (kaikkineen, vh) oli tehty ”legitiimisti” puoluepäätöksillä, vaikka ei aina aivan ”legaalisti”, ja hän oli vain noudattanut puolueen päätöksiä ja oli ollut ehdottoman lojaali Stalinille.

Puolustuspuheenvuorojen sisällössä ja muotoilussa on pitkälle meneviä yhtäläisyyksiä siihen nähden, mitä kuultiin Nurnbergin sotatribunaalissa, jonka voittajavallat pystyttivät toisen maailmansodan jälkeen.

*

Suomalaisten pitkä lista

Äskettäin tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun iso tällinki alkoi.

Leningradin GUGB:n (lue: https://fi.wikipedia.org/wiki/NKVD ) päällikkö Leonid Mihailovits Zakovski sai 30. päivä heinäkuuta 1937 sisäasioiden kansankomissaari Nikolai Ivanovits Jezovilta salaisen käskyn numero 00447, minkä Jezov oli samana päivänä rutiiniasiana vahvistuttanut NKP:n keskuskomitean politbyroolla.

Tällä käskyllä käynnistyi ”Great Purge” / Suuri puhdistus, iso viha, vainon aika.

Käsky numero 00447; https://en.wikipedia.org/wiki/NKVD_Order_No._00447

*

Julma elokuu 1937…

”Leningradissa teloitettiin elokuun 1937 ja maaliskuun 1938 välisenä aikana 40 906 henkilöä. Suomalaisia teloitettiin yhteensä 45 ”suomalaislistalta”, joista 748:n henkilöllisyys on tässä vaiheessa tiedossa, mutta voidaan vain olettaa, montako tapausta on selvittämättä. Tietoja on vain niistä henkilöistä, joiden tuomiot purettiin Hruštšovin aikana ja maine palautettiin (rehabilitoitiin). On vain arvioita, kuinka suuri osa tuomioista on edelleen salaisia. Aiemmin mainitusta kokonaisluvusta näyttäisivät puuttuvan Etelä-Uralilla ja Siperiassa teloitetut suomalaiset, joita on ollut vähintään tuhat henkeä.

Esimerkiksi Tšeljabinskissa ammuttiin maaliskuun yhtenä yönä 1938 yhteensä 240 suomalaista”, dosentti Markku Salomaa kertoo.

*

Salomaa kertoo vielä:

”Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu GUGB (Glavnoje Upravlenije Gosudarstvennoi Bezopasnosti) eli entinen TšK eli Tšeka ja tuleva KGB, teloitti vuosina 1937-1938 dosentti Irina Takalan tutkimusten mukaan 11 346 suomalaista Karhumäessä, Petroskoissa, Leningradissa ja Moskovassa.

Laskelma perustuu rehabilisoitujen henkilöiden tuomioihin. Niiden henkilöiden tuomiot, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet Hruštšovin kauden amnestioiden piiriin, ovat edelleen salaisia.

Voimme vain arvailla, paljonko heitä oli. Lopullinen murhattujen saldo on joka tapauksessa suurempi.

Takalan mukaan Karjalan tasavallassa teloitettiin yhteensä 3 985 suomalaista, mikä tarkoittaa, että 85 % kaikista 4 688 tuomitusta suomalaisesta sai kuolemantuomion.

Yksistään Petroskoissa ammuttuja suomalaisia oli 1 984. Ennätys oli 3. lokakuuta 1937, jolloin yhdessä päivässä ammuttiin 178 suomalaista.

Kaikkialla Neuvostoliitossa vangituista suomalaisista teloitettiin 89 %, kun kaikkien kansallisuuksien keskiarvo oli 73 %. Heidän ainoa ”rikoksensa” oli, että he olivat naiiveja uskoessaan, mitä bolševikit lupasivat.”

Minä olen ystäväni Eila Lahti-Argutinan aikanaan tekemien tutkimusten pohjalta laskenut, että Karhumäessä, Sandarmohin teloituspaikalla ammuttiin kahden päivän aikana (torstaina 10.2.1938 ja perjantaina 11.2.1938) yhteensä 235 suomalaista. Torstaina meni 156 ja perjantaina 79 suomalaishenkeä.  http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114105-tied%C3%A4tk%C3%B6-miss%C3%A4-ja-milloin-teloitettiin-235-suomalaista-kahdessa-p%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4

*

Paljon enemmän?

Dos. Salomaa laskee, että Neuvostoliitossa oli vainojen alkaessa suomalaisia ryhmittäin laskettuna:

Pietariin 1918 paenneita punaisia ainakin 10.000 ja

Itä-Karjalaan paenneita ainakin 2.000.

Pietarissa asui Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkonkirjojen mukaan tuolloin 28.000 suomalaista, suurin osa tehdastyöläisiä ja apulaisia. 

Lisäksi Pietarin ympäristössä asui 140.000 inkerinsuomalaista, joista moni kävi töissä Pietarissa.

Maailmansotien välisenä aikana, erityisesti lamavuosina 1929-1931 Suomesta siirtyi Neuvostoliittoon arvion (mm. Auvo Kostiainen) noin 25.000 suomalaista (- palaajat, vh).

Suomalaisten summa Neuvostoliitossa 1937 oli tämän mallin mukaan n. 55.000 ja inkeriläiset mukaan lukien päästään lähes 200.000:een.

Miten tarkkaan valvontaelinten kampa ja teloituslistat kourissaan yön kähmyssä ajaneet noutajat tämän väestöryhmän saivat kynsiinsä?

Neuvostoliiton kommunistijohdon uuden kansallisuuspolitiikan mukaan tarkoitus oli tappaa kaikki pakolaiset, turvapaikan hakijat ja loikkarit, mutta ammattitappajillekin sattui työtapaturmia – joku jäi erehdyksessä pidättämättä ja joku epähuomiossa ampumatta. Puhdistuksissa kyse oli nimenomaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politiikasta”, Salomaa summaa.   

*

Kansanedustajat niskalaukauksen kohteena

Neuvosto-Venäjälle pakeni kapinan jälkeen yhteensä 68 Suomen eduskunnassa ollutta kansanedustajaa, joista reilu puolet palasi Suomeen tai siirtyi Ruotsiin ennen puhdistuksia. 

Neuvostoliitossa ammuttiin 35 suomalaista kansanedustajaa.  He olivat eduskunnassa edustaneet SDP:tä tai SSTP:tä.

 

Vainovuosina vangittuja ja teloitettuja suomalaisia Kansanedustajia; Wikipedian epätäydellinen lista:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4_poliittisista_syist%C3%A4_vangituista_suomalaisista_kansanedustajista

*

Valtiovallan toimesta tai tuella tehtyjä menehtyneiden kohtaloselvityksiä:

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/

http://www.arkisto.fi/fi/kansallisarkisto/hankkeet/sotavankiprojekti

http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/SOTAVANGIT%20JA%20INTERNOIDUT_WEB.pdf

*

Aiheeseen liittyviä linkkejä:

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/neuvostoliittoon-loikkasi-20-ja-30-luvuilla-15-000-suomalaista-moni-ammuttiin-stalinin-vainoissa-24163080/

Katyn by Andrej Waida: https://

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ottopelin aikana NKP laati raportin suomalaisten kommunistien murhaamisesta, ja toimitti sen SKP:lle, mutta kukaan ei tiedä, löytyykö sitä mistään, tai onko kopiota Kremlissä.

Olen itse epäillyt, että tämä voisi liittyä Mauri Ryömän kuolemaan, mutta näyttöä minulla ei ole.

Voin koittaa vähän selvittää asiaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Teepä ja kerro!
Sitä bumagaa on todella etsitty, mutta ei löydetty.
Mutta jossain M. kaupungissa sen kopio kyllä on?

PS.
Muistaessani totean, että Mauri Ryömä oli vaimoni isän pikkuserkku, siten tuttu.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Dosentti Markku Salomaa esitelmöi Stalinin vainojen suomalaisista uhreista ja heidän kohtaloidensa tutkimisen merkityksestä.
Kuva: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015620804...

Markku käytti kovaa tekstiä tästä laiminlyödystä asiasta:

"On kulttuuriskandaali, että selvittämättä on jätetty Neuvostoliitossa syyttöminä teloitettujen suomalaisten kohtalot."

sekä:

On kansallinen kunnia-asia vaatia tässä kunnon perusteellinen selvitys.

"Kyse oli Suomen kansalaisista ja vaikka monet olivatkin kommunisteja, tuomittiin heidät laittomasti.
Vaikka Neuvostoliittoon siirtyminen oli heidän oma valintansa, on heidän kohtalonsa läntisen sivilisaation noudattaman oikeusfilosofian mukaan aina myös kansallinen kysymys. Heidän tuomioittensa kumoaminen ja hautapaikkojensa löytäminen on myös kansallinen kunniakysymys."

Painavaa puhetta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Gestapon ja NKVD:n yhteistyöstä (mm. vangittujen oppositiohenkilöiden vaihtokaupasta) on muistaakseni joku kirja - tai jopa useampia.. Sattuuko Veikko tai joku muu muistamaan?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suomen Sotasurmat -tilaston mukaan vuoden 1918 sodassa punaisia kuoli seuraavasti:

Kaatunut 5 199
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370
Kuollut vankileireillä 11 652
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607
Kadonnut 1 767
Muut kuolintavat 443
Kaikki yhteensä 27 038

Blogissa mainittujen lukujen valossa heidän kuolleisuutensa Neuvostoliitossa oli merkittävästi suurempi.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nimenomaan.
Vaarallisen hämärän maa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tämä aihe - omien tappaminen - oli alusta lähtien tietenkin myös SKP:n sisällä "kuuma peruna", joka poltti ja tupetti.

Dos. Salomaa kertoo tämän vanhastaan tiedossa olleen nimilista-asian näin:

"Suomen kommunistisen puolueen keskuskomiteassa painostettiin puheenjohtaja Aimo Aaltosta ja pääsihteeri Ville Pessiä asian selvittämiseksi, kun Nikita Hruštšov aloitti nelituntisessa ei-julkisessa puheessaan ”henkilökultista ja sen seurauksista” myös uudelleenarvion puhdistuksista NKP:n XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956.
Tiedot pyydettiin NKP:n keskuskomitealta ja tiedot saatiinkin 1960.

Mutta Aaltonen ja Pessi näyttivät 800-sivuista ”bumagaa” vain harvoille ja valituille SKP:n poliittisessa toimikunnassa ja tarkastuskomiteassa.

Luetteloa ei kopioitu ja lopulta ”bumaga” katosi eikä sitä ole löydetty.

Kansan Arkistolla sitä ei ole.

O.W.Kuusisen arkistossa Moskovan RGASPI:ssa sitä ei myöskään ole."

*

Mutta pahemmin epäilemättä - ja tuntien myös NKP:n tiukan arkistokäytännön, tuosta 800-sivuisesta tuomittujen/teloitettujen koontilistasta on olemassa kopiot asianmukaisissa paikoissa. Mutta ne aineistot eivät ole, kuten Salomaa totesi YLE:n haastattelussakin, normaalin arkistosäännön alaisia. Eli ne eivät välttämättä avaudu kun kohdehenkilöiden kuolemasta on kulunut 70 vuotta. - Kuten blogissa totesin, suuri mylly alkoi pyöriä Jezovin 20.7.1937 antaman ensimmäisen suursatsikäskyn myötä. Näin ollen kaiken aikaa täytyy näitä surmattujen kuoleman 70 vuoden aikarajoja.

Putinin hallinnon uusien, viimeaikaisten säädösten mukaan on arvattava, että mm. nämä aineistot on julistettu salaisiki "ikuisiksi" ajoiksi. Luulen ja oletan niin.

*

Harvoilla ja valituilla oli tieto ja näköhavainto tuosta "bumagasta". Muun muassa niin olennainen seikka, kuin että montako suomalaista surmattua siinä nimeltä mainitaan ja muistetaan, on avoin.

Eilen laskettiin dos. Salomaan esitelmätilaisuudessa, että jos sivulle mahtuu 50 nimeä (venäläinen arkistoarkki on inansa pidempi kuin A4), niin 800 sivua tekisi jo käsittämättömät 40.000 vainajaa.

Mutta oliko koko tekstuuri pelkkää nimirivistöä, vai oliko jotain taustatietoja, henkilötietoja, ja miten tiukalla fontilla iskettynä?

Pelkästään á 20 henkeä sivulle, tekisi sekin jo 16.000 uhria. Siinä olisi likimain 50 % lisää prof. Irina Takalan tutkimuksissa löytämiin henkilömääriin nähden.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Suomalaisten teloitukset Stalinin vainoissa on puhtaasti Venäjän tai Neuvostoliiton sisäsinen asia, eikä niiden selvittäminen ole tarpeen. Puolalaisten teloitukset Katynin metsässä oli sotarikos, joka pitääkin selvittää. Ne on myös selvitetty.

Teloitetut suomalaiset olivat neuvostoliiton kansalaisia, joten näiden kohtalo ei kuulu Suomelle millään tavalla. En kiistä sitä sitä, että asiaa pitää esillä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vain osa oli Neuvostoliton kansalaisia. Suomen kansalaisuuden lisäksi suomalaisten joukossa oli mm. Ruotsin, Yhdysvaltain ja Kanadan kansalaisuuden saaneita. Amerikasta lähinnä Karjalaan muutti ehkä noin 6300 emigranttia; heistä osa oli hakenut ja saanut asuinmaansa kansalaisuuden, osa oli syntynyt esim Yhdysvalloissa ja saanut siten kansalaisuuden.
Mutta kyse ei tietenkään ole vain kansalaisuudesta, vaan suomalaisten elämästä ja kohtalosta. Niitä kohtaan meillä toki on lähtökohtainen kiinnostus.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Ei jokaisen kohtalo ole tärkeää, vaikka se yksilötasolla onkin selvää, että pitäisi saada selvyys.

Kymmenen kuollutta on tragedia, 100 000 on tilasto. Stalinin kanavalla 18 kuukauden rakentamisen aikana kuoli noin 300 000 ihmistä, niin edes tuolla kuolleiden suomalaisten kohtaloita ei välttämättä saada koskaan selville. Saati koko Neuvostoliiton alueella. Joten annetaan asian olla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #11

Mistä tämä kiire unohtamaan?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #12

Venäjällä sanotaan, jotta tikulla silmään, jos vanhoja muistelee...ja molempiin silmiin, jos unohtaa.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #12

Ei mikään, mutta mistä saisimme luotettavat kirjallisia lähteet jokaisen kohtalon selvittämiseksi. Kirjanpitoa hävitettiin Stalinin vielä eläessä. Teloittajat saivat myös luodin takaraivoon ja ihmisiä yksinkertaisesti katosi.

Tapettujen ihmisten määrät ovat yksinkertaisesti niin suuria, että tuskin kukaan osaa sitä käsittää. Kulakkien vainot, Ukrainan nälänhätä myös Stalinin suurhankkeet Volgan pato ja Siperian junarata...

Onhan kiva alkaa miettimään tätäkin vaihtoehtoa,mutta se on toivotonta. Vainojen pahimpana aikana Leningradin väestölaskenta jouduttiin uusimaan ainakin kolmeen kertaan, kun porukkaa katosi niin paljon. Myös väestölaskentaa suorittavat katosivat.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #20

Ymmärrän näkökantasi, mutta kiinnostuneita riittää sekä yksilötasolla, ja järjestövoimakin on nähty ("kansainvälinen agentti" -nimike) ja toivottavasti myös valtiovalta hoitaa tehtävänsä, siis huolehtia kansalaistensa edunvalvonnasta, mikä laittomasti teloitetun osalta voisi olla kohtalon selvittäminen ja hautapaikan määrittely.
Se tässä onkin niin kiinnostavaa, että näitä protokolleja teloitettujen osalta nikkaroitiin niin tunnollisesti, ja toisaalta: Ei niitä korkeamman salauksen papereita niin ole tuhottu, kuin Stasissa yritettiin.
Se olisi jo paljon, jos Pekan viittaaman SKP:n ylimmälle johdolle 1960 toimitetun bumagan 800:lle sivulle printatun vainaajoukon tiedot saataisiin. Sitä luetteloa työstettiin 2-3 vuotta ja ylimmän johdon (Hrustshev) työmääräyksellä, joten voisi perustellusti olettaa, että "se oli siinä", ainakin melkein. Ja se syväjäädytetyin arkistomassa, jonka pohjalta bumaga laadittiin, on yhä tallessa, ja hyvässä onkin.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #21

Jopa 1937-1939 välisen ajan puhdistuksissa menehtyneiden määrästä kiistellään, niin mitä se oli koko 1917-1953 ajanjaksolla? Soltzenytsin väittää "Vankierien saaristo"- kirjoissaan, että sisällissodan aikana yksinomaan silloisessa Pietarissa porukkaa vangittiin ja vietiin proomuihin ja ne upotettiin Suomenlahteen. Kuka tai ketkä kirjasivat kaikkien elävinä upotettujen nimet? Tuskin kukaan. Jossain päin Siperiaa eräs kukkula sortui läheiseen jokeen, josta paljastui röykkiöittäin teloitettujen ruumiita. Koko kukkula oli ruumiskasa..

Gulag oli kuin mustekala,joka laajeni ja supistui koko ajan, tarpeen vaatiessa. Leirejä perustettiin tarpeen niin vaatiessa, ja myös lakkautettiin. Luuletko sinä,että näiden kirjanpito on täydellinen. Myös sekaannuksia tapahtui. Jossakin oli käyniin, että tutkintavankeuden aikana saattoi vangit ottaa samassa sellissä istuvan kaverin nimen- myös tämän tuomion..

Ei edes natsien uhrien määrää tiedetä kuin suunnilleen. Saksalaiset olivat kuitenkin järjestelmällisiä. Tosin Stalinin aikana lähes jokainen Gulagiin viety sai "asianmukaisen" tuomion joko tutkintovankeuden aikana tai saapuessaan leirille tai ennen teloitusta.

Ajatuksena on hyvä juttu, mutta toivoton ja kallis siihen nähden, että siitä olisi kansakuntana hyötyä.

Jatkosodan aikana ja sen loppuvaiheessa hävitettiin meillä kiusalliseksi koettua arkistoja kuten muun muassa "Koverin keskitysleirin" koko kirjanpito... Miksi samaa ei olisi tehty myös Neuvostoliitossa?

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Vapaussota/Punakapina on muuttanut Suomessa nimeään monta kertaa.

Valkoisen Kaartin tiliin on pantu kaikki Stalinin tuhoamat punakapinalliset.

Suomen historia muuttuu jatkuvasti.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Stalin tiettävästi antoi alaisilleen teloitusten tarpeellisista lukumääristä.

Suomalaista sukujuurta olevia teloitettiin Isä Aurinkoisen aikana juuri se määrä, mitä kommunistimus itsessään katsoi aihelliseksi murhatöissään toteuttaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Todella, Jezovin käskyllä n: o 00447 määrättiin GUGB/NKVD:n aluepäälliköt perustamaan "troikat", 3-jäseniset tuomio-organit, ja tuomitsemaan teloitettaviksi tietyt määräosat eli normimääräiset joukot kansallisista ja ulkomaisista vähemmistöistä.
Operaation pidätystavoite oli 259.450 pidätettyä, joista oli teloitettava 72.950 onnetonta, ja loput passitettava työleireille laajan Neuvostovaltion syrjäseutuja teollistamaan.
Ihmisiä joutui pidätetyksi yksistään siitä syystä, että viranomaisten oli pakko saada listat täyteen.
Jos " noutolasti" syystä tai toisesta jäi vajaaksi, troikka määräsi mustat autot baanalle, ja kadulta napattiin vastaantulijoita ja muita sekalaista sakkia, jotta sosialistisen systeemin määräämä normi saatiin täyteen.
Tästä juontuu mieleen joitakin "normintäyttötalkoita" nykypäivän työmarkkinoilla. -

Tuskin kuitenkaan Antti Rinteen "talkoolapset"?

Niin, ja kaikki muistavat, miten Kekkosen impulsiivis-joviaali ryyppy- ja saunakaveri Nikita Sergejevits Hrustshov Ukrainan puoluesihteerinä täytti norminsa ja ylittikin ne, jopa siinä mitassa, että isäntä Stalin joutui viestimään, että hei, te siellä, Ukrainassa, pientä perkele rajaa, tämä rupeaa nyt menemään yli kaiken rajan, stojj!

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Nikita H. "unohti" muistelmissaan kaikki pahantekonsa, mutta muisti aika hyvin Stalinin kaikki rikokset. Kerranko muisti on niin valikoivaa.
Muistelmat sinänsä ovat/olivat lukemisen arvoiset - taisi olla niin, että niille ei löytynyt suomenkielistä kustantajaa. SKP ja sen juoksupojat toistelivat NKP:n legendaa, että muistelmat olivat väärennys...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #17

Kyllä "Krussen" muistelmat (1970) tuli suomeksi: WSOY 1971, ja viisi kääntäjää. Johtuiko julkaisukiireestä? Mm. Tauno Kuosa ja Mikko Kilpi. Muistelmat muutentuotti tai toimitti Store Talbot, yhdysvaltalainen diplomaatti, jonka kuivan kälpeän, mutta älyllisesti tasokkaan hahmon jotkut saattavat muistaa Kosovon rauhan prosessin usalaisena toimijana. Ahtisaari taisi kehua hänen panostaan.
Mutta zKekkosen sanottiinpettyneen Hrustshevin Muistelmiin, eihän häntä itseään ollut siellä. Zero Kekkosta. Urkki ei ymmärtänyt Nikitan syrjäyttämistä, vaikka siinä hän oli yksi aiheuttajista.
Pieni tosin.
Olen koonnut kuvauskompilaation siitä lokakuun 1984 palasivallankumouksesta, jossa Brezvnev, Kosygin ja Podgornyi oman päänsä uhalla esittivät Nikitan lemppaamista. Repliikki epätietoisuuden keskellä, ja jännityshalvauksen partaslla olevien miesten kuivilta huulilta, hetkeä ennen kuin kumous peruuttamattomasti lähtee liikkeelle:
"Tämän on pakko onnistua, muuten se pallopäinen ukrainalainen raivohullu tappaja ammuttaa meidät kaikki!"
Noina sekunteina kolmikko ajatteli puhdistuksia ja norminsa ylittävää ukrainalaista. Nikitaa..

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Tämän aiheellisen selvitysprojektin vetäjäksi olisi saatava joku Venäjällä tunnetttu henkilö.

Ehdotan presidentti Tarja Halosta.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Kauheita lukuja - ja ihmiskohtaloita lukujen takana.
Vähän näistä tiedetään, mutta vähän me tiedetään venäläisten (neuvostoliittolaisten) ja saksalaisten sotavankien kohtaloista Neuvostoliitossa (tarkoitan suomalaisten vangiksi ottamia neuvostoliittolaisia ja saksalaisia). Sama koskee inkeriläisiä puhumattakaan muista suomensukuisista kansoista Venäjällä. Paljonkin kommunistit/Stalin tapattivat esimerkiksi mordvalaisia?
Poliitikoilla on näissä asioissa kovin erilainen muisti ja mielenkiinnon aste riippuen siitä, mistä kansalaisuudesta on kyse. Mutta kai kaikkien ihmisten pitäisi olla samanarvoisia - kuolemansakin jälkeen.
Muistikin alkaa pelata usein kovin eri aikaa. Punaisilla kapina alkoi vasta huhtikuussa 1918, Neuvostoliiton mukaan maailmasota alkoi vasta 22.6 1941 jne.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Repliikkejä unohduksen yöstä:

Kremlistä, ratisevaa linjaa pitkin, sydänyön tuolla puolen kaukana:
"Nikita... Nikita vittu Sergejevits: Hold your horses!"

(JVT eli JVS oli tunnetusti amerikkalaisten elokuvien kyltymätön yökatsoja, ja tunsi sanonnan siis.)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Stalin sanoi jossakin tilaisuudessa, jotta mitä ihmisiä säästelemään, niitähän on niin helppo tehdä lisää.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Miksi ette kysy minulta kadonneista papereista?

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisen taipaleen merkeissä pitäisi selvittää vuoden 1918 kansalaissodassa ja sen jälkeen tapettujen punaisten työläisten henkilöllisyys ja määrä. Heitähän on vieläkin nimettöminä sotkettu metsiin ja soihin.

Samalla voisi julkaista niiden antifasistien nimet jotka 1930-luvulla ja sotien aikana tapettiin Suomen vankiloissa ja keskitysleireillä. Heitähän oli vähintään 40 000.

Oma pesä kuntoon ensin.

Käyttäjän meeviren kuva
Matti Viren

Heruuko Lintuselta mitään kommentteja kommunistien hirmutöistä - ja yhteistyöstä natsien kanssa?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kun olin Rybinskissä ja juttelin siellä ihmisten kanssa, muun Rybinskin tekojärven syntyhistoriasta, ja kysyin, miten veden alla jääneiden laajojen alueiden ihmisille kävi, miten evakuoinnit järjestettiin yms. käytännön seikkoja.
Kaikki kertoivat yhtäpitävästi, että tätä oli Kremlissä joku johtava poliittinen toimihenkilö kysynyt Stalinilta, niin tämän vastaus oli tyly:
"Kyllä ihmiset tietävät, mitä heidän täytyy tehdä siinä vaiheessa, kun vesi alkaa nousta heidän kynnyksilleen."

Tätä voisi pitää perin julmana, mutta - näin minulle kerrottiin - siinä voidaan nähdä myöskin myönteinen säie: ainakaan kaikkia noita ihmisiä ei otettu hengiltä, vaan heille jopa ohjeistetusti annettiin vapauksia. Vapaus valita: jäädä tai poistua kodistaan. Sekin oli jonkinsortin vapautta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset