Veikko Huuska

Eurooppalainen Mustan Nauhan Päivä (Black Ribbon Day) 23.8.1939 muistoksi

Eurooppalainen Mustan Nauhan Päivä  (Black Ribbon Day) 23.8.1939 muistoksi

Eurooppalaista Stalinismin ja Natsismin uhrien muistopäivää – joka tunnetaan myös Mustan Nauhan Päivän (Black Ribbon Day) –nimellä, vietetään tänään.

Apea muistopäivä on perustettu niiden miljoonien uhrien muistamiseksi, joiden voidaan nähdä kärsineen 23.8.1939 eurooppalaisten diktaattorien solmimasta Euroopan jaosta, ja sitä seuranneista myöhemmistä murheen vuosia, eli toisesta maailmasodasta ja sen synnyttämästä status quosta.

23. elokuuta muistetaan useissa maissa nimenomaisesti totalitaaristen ideologioiden, erityisesti totalitaarisen kommunistihallinnon, Stalinismin sekä natsismin ja fascismin tuhojen vuoksi.

Näin laajennettuna sen voi mieltää käsittävän myös Stalinin vainoissa ja muissa totalitaaristen voimien puristuksessa kärsineiden ihmisten kohtalot, elämät ja kuoleman.

*

Euroopan Parlamentin siunaus

Euroopan Parlamentti nimesi 2008/2009 tämän päivän, ”Euroopanlaajuiseksi totalitaarismin ja autoritaaristen hallintojen tuottamien uhrien muistopäiväksi, jota vietetään arvokkaasti ja puolueettomasti”.  Päivä huomioidaan vuosittain Euroopan Unionin elimissä vuodesta 2009 lähtien.

Poliittista yksimielisyyttä tällä prosessilla ei, useistakin syistä, ja aiheellisesti, ollut, ja päivän vietto on huomioitu eri tahoilla varsin kirjavasti.

Elokuun 23. päivän määrittämistä totalitarismin uhrien muistolle tuki myös ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokous vuonna 2009 antamassaan Vilnan julistuksessa.

*

Elokuun 23. päivä valittiin muistopäiväksi tuona nimenomaisena päivänä vuonna 1939 allekirjoitetun Molotov-Ribbentrop –sopimuksen, eli Saksan ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan vuoksi.  http://www.histdoc.net/historia/dogo1939.html

Salaisessa, joskin varsin nopeasti julki tulleessa lisäpöytäkirjassa Hitler ja Stalin sopivat Itäisen Euroopan jaosta Saksan ja Neuvostoliiton etupiireihin.  http://www.histdoc.net/historia/nichtang.html

Euroopan parlamentin puheenjohtaja Jerzy Buzek kuvasi sopimusta vuonna 2010 "totalitarismin kahden pahimmanmuotoisen voiman yhteenkuuluvuuden ilmentymäksi ihmiskunnan historiassa".

Kanadan ja Yhdysvaltojen virallisin päätöksin myös näissä maissa pidetään 23. elokuuta uhrien muistopäivänä, jolloin se tunnetaan nimellä ”Black Ribbon Day” (Mustan Nauhan Päivä).

*

Päivän historiallinen tausta
Sekä elokuun 23. päivän vietto muistopäivänä että "Black Ribbon Day" sen nimenä kehkeytyivät 1980-luvulla länsimaissa järjestetyissä mielenosoituksissa, joita järjestivät lähinnä pakolaiset Neuvostoliiton miehistä vastaan.

Mielenilmausten kärki suuntautui Neuvostoliiton toteuttamia Sotarikoksia ja ihmisoikeusloukkauksia vastaan, sekä protestina Molotov-Ribbentrop -sopimusta vastaan, jossa Hitler antoi Joseph Stalinille vapaat kädet hyökätäkseen useita itäeurooppalaisia valtioita vastaan - Viron, Latvian ja Liettuan Baltian maat - sekä myöhemmät sopimukset, kuten Jaltan konferenssi, jossa Winston Churchill ja Franklin D. Roosevelt antoivat Joseph Stalinille "vapaat kädet" Itä-Euroopassa, mukaan lukien Neuvostoliiton sodan aikana miehittämien valtioiden ja alueiden pakkoliittäminen Neuvostoliittoon, sekä vuosikymmenien ajan kestäneen totalitaarisen diktatuurin tuomitsemiseen.

23. toukokuuta 1986 ”Black Ribbon Day” –mielenilmaisuja järjestettiin 21:ssa läntisessä kaupungissa, mukaan lukien New York City, Ottawa, Lontoo, Tukholma, Seattle, Los Angeles, Perth, Australia ja Washington DC.

Kanadan Keskisillä alueilla ja Itä-Euroopassa erilaiset yhteisöt aloittivat mielenosoitukset.
Vuonna 1987 Black Ribbon Day -tapahtumat levittäytyivät Baltian maihin ja huipensivat vuoden 1989 vallankumouksissa tapahtuneen historiallisen prosessin, ketjumielenosoitukseen, jossa  kaksi miljoonaa ihmistä liittyi käsi-kädessä ihmisketjuksi halki Baltian.  Tämä oli voimakkain protesti Neuvostoliiton miehityksen jatkamista vastaan.

*

Euroopan parlamentin julkilausuma ja Etyjin tuki

Euroopan parlamentti allekirjoitti 23. syyskuuta 2008 julkilausuman 23. elokuuta nimeämisestä Stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi.

 Julistuksessa todettiin: "Stalinin ja natsismin hyökkäyksissä tehdyt joukkokarkotukset, murhat ja orjuudet kuuluvat sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Kansainvälisen oikeuden mukaan lakisääteiset rajoitukset eivät koske sotarikoksia eivätkä rikoksia ihmisyyttä vastaan. " (eivät vanhene, vh)

Euroopan parlamentti antoi 2. huhtikuuta 2009 päätöslauselman Euroopan omantunnosta ja totalitarismista, jossa muun muassa kehotettiin jäsenvaltioita ja muita Euroopan maita panemaan täytäntöön stalinismin ja natsismin uhrien muistopäivä.

Äänestystulos: 533-44 ja 33 tyhjää.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) hyväksyi 3. heinäkuuta 2009 Vilnan julistuksen, joka kannatti ”elokuun 23:tta päivää” totalitarismin uhrien kansainväliseksi muistopäiväksi ja kehotti jäsenvaltioitaan lisäämään tietoisuutta totalitaarisista rikoksista.

Sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti oli julistanut Stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi, vuonna 2009 Euroopan parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering kiitti Liettuan, Latvian ja Viron hallituksia niiden pyrkimyksistä tiedottaa paremmin Länsi-Eurooppa Neuvostoliiton totalitarismista. Pöttering esitti Hannah Arendtin totalitarismia koskevan klassisen tutkimuksen, jossa kehitettiin "tieteellisen perustan kriteerit kuvaamaan totalitarismia", ja totesivat, että "sekä totalitaariset järjestelmät (stalinismi ja natsismi) ovat vertailukelpoisia ja kauheita", Pöttering sanoi.

Euroopan kansanpuolueen ryhmän puheenjohtaja Joseph Daul totesi seuraavaa:
"Vuosi 2009 on syvästi symbolinen vuosi, sillä juhlistamme sekä Naton luomisen 60-vuotisjuhlaa että kylmän sodan alkua ja Berliinin muurin kaatumisen 20. vuosipäivää, minkä vuoksi olemme ehdottaneet Euroopan laajuista muistopäivää, joka auttaa Eurooppaa sovittamaan yhteen sekä natsien että kommunistien totalitaarisen perinnön.


EU: n oikeus- ja sisäasioiden neuvosto, eli jäsenmaiden oikeus- ja sisäasiain ministerit, hyväksyivät 10. kesäkuuta 2011 päätelmät, joissa muun muassa vahvistettiin, että "on tärkeää lisätä tietoisuutta kaikista totalitaarisista järjestelmistä, jotta edistetään näiden rikosten yhteistä muistoa koko unionissa ja korostetaan sitä merkittävää roolia, joka sillä voi olla totalitaaristen ideologioiden kuntoutumisen tai uudelleensyntymisen estämisessä ", ja korosti" totalitaaristen hallintojen uhrien Euroopan laajuista muistopäivää " (23. elokuuta) kehottaen jäsenvaltioita pohtimaan, kuinka se muistetaan. "
*

Mustan Nauhan Päivän vietto

Elokuun 23. päivän vietto on järjestetty EU:n jäsenmaissa vaihtelevalla tavalla.  Joissakin maissa siitä on säädetty lailla ja joissakin vähemmän muodollisesti.

Esimerkkejä:

Ruotsi
Stalinismin ja natsismin uhrien muistopäivä on huomioitu Ruotsissa vuodesta 2008, jolloin sen viettoon osallistui hallituksen jäseniä, mukaan lukien pääministeri Fredrik Reinfeldt.

Viro

Viron parlamentti muutti lakia, joka koskee vapaapäiviä ja lomapäiviä 18. kesäkuuta 2009, ja hyväksyi silloin elokuun 23. päivän ”stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi”
muokkaa]

Latvian parlamentti hyväksyi 17. heinäkuuta 2009 kansalaisyhteiskunnan tekemän ehdotuksen mukaisesti elokuun 23. päivän ”stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi”.

Liettua
Liettuassa vuonna 2009 muistopäivä virallistettiin nimellä  "Musta nauha päivä" (23. elokuuta) "Stalinismin ja natsismin uhrien muistopäiväksi ja Itämeren päivä". Tuona päivänä Liettuan liputtaa näkyvästi kaikkien julkisten rakennusten ulkopuolella, jotka on koristeltu mustilla nauhoilla.

*

Suomessa MNP-päivän vietto on ollut laimeampaa.  Sitä ei juuri ole huomioitu.

Tänään kuitenkin Tampereen uusittu Lenin-museo järjestää tapahtumia, muun muassa dos. Markku Salomaan luennon Stalinin vainovuosien uhreista, ja nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta.

Dos. Salomaan luennon otsikko on kiinnostava.
Suomalaisten poliittisten pakolaisten joukkomurha Neuvostoliitossa 1937-1938 on jätetty selvittämättä”.

Dosentti Markku Salomaa on jo aikaisemmin vaatinut valtiotason toimenpiteitä suomalaisten uhrien henkilöllisyyden, kuoleman ja vaiheiden selvittämiseksi.  Monet heistä olivat kommunisteja, mutta kommunistikin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Katso Wikipedia-artikkeli Mustan Nauhan Päivä; European Day of Remembrance for Victims of Stalinism and Nazism ... https://en.wikipedia.org/wiki/European_Day_of_Reme...
*
Kuvia aiheesta; Black Ribbon Day 23rd August
https://www.google.fi/search?q=august+23+black+rib...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Mustan nauhan päivästä tässä blogistossa ovat aikaisemmin kirjoittaneet:
Veikko Saksi, 20.9.2013; http://karjala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149809-mus...

Veikko Savolainen, 23.8.2016; http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221671-7...

*
Ks. myös:
Lisäksi SAFKAn päivitys, 23.8.2011; http://www.antifa.fi/2012/08/mustan-nauhan-paiva.html

MR-pact ja Euroopan jako, sisältä karttakuvan: http://3.bp.blogspot.com/-UuGA7ZjDXqs/Vdna9Cc2kbI/...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tarkennan:
Dos. Salomaan luento siis huomenna 23.8.2017 klo 15.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

"Suomessa MNP-päivän vietto on ollut laimeampaa. Sitä ei juuri ole huomioitu."

Laimeahko on tuo blogistin ilmaisukin, jos tilanne on se, että Suomen hallitus tai eduskunta ei vieläkään ole millään muotoa osallistumassa MNP-päivän huomioimiseen.

Veikko Saksi näyttää olevan valveutuneempi ja rehellisempi (!) taannoisessa blogissaan:

"On todella toivottavaa, että suomalaiset, erityisesti poliitikot, lopulta heräävät ja lopettavat rähmällään olemisen."

Mitä mieltä olet Veikko Huuska kaimasi Veikko Saksin arviosta asian suhteen?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Olen nähnyt tämän 23.8. -muistopäivän hieman kulttuurisidonnaisena juttuna; balteille se on kaikkein selkein merkityssisällöltään. M-R -pakti koitui heidän päänsä menoksi, aloin toki Puolan, jonka jaosta oli nimenomaisesti kyse, ja sen sopimuksen mukainen toteutus sytytti WW2:sen. Mutta Puolan mentaalihistoriassa on muitakin solmuja kuin vain tämä sopimus.

Suomella 23.8. oli tietenkin onneton ja surkea tapahtuma, mutta jos ajattelemme ( kuten itse teen), että sota Saksan ja NL: n välissä olisi jokatapauksessa tullut 1-2 vuoden sisällä, tämä epäsäätyinen sopimus järkyttyi ja yhdisti Suomea kenties enemmän kuin yksikään muu yksittäinen tekijä.Joten tästä vinkkelistä en näe sitä yksinomaan total negatiivisena.
Kaikenkaikkiaan näen että tämä 23.8. ei ole jäänyt katveeseen niinkään minkään tähmälläänolon voisi, vaan siksi, että meillä koetaan että meidän omat ponnistelut lopulta auttoivat säilyttämään kansallisen olemassaolomme. Muut pettivät meidät, yksi kerrallaan tai koko ajan, ja myös Länsi toimiessaan liitossa Neukkujen kanssa, meitä vastaan, jotka taistelimme henkemme edestä, ja siinä ohessa demokratian ja läntisen järjestyksen puolesta!
Eli summa summarum: Meillä oli oma taistelumme, ja siinä suurimmat muistopäivät ovat 6.12. ja 13.3. - ja ehkä vielä oma kaatuneiden muistopäivä: suomalaiset eivät kai sitten kaipaa EU:n määrittämää uutta muistopäivää?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Äskettäin kirjoitin Suomen perustuslain 1919 kunniaksi aijotusta kansanvallan päivästä, jota mm. Kalevi Sorsavoimaperäisesti, ja ihan hyvin argumentein ajoi. Tuo Ståhlbergin johdolla kirjoitettu perustuslaki oli aivan hyvä ja kesti yli 80 vuotta, mutta niin vain senkin päivän juhlinta lässähti.

Ajattelen, että kansa ei ala viettää, saati juhlia jotain synteettistä muistojuhlaa, ellei tuolle päivälle ja siinä kiteytyvälle mielikuvalle ole tunnesidettä ja ns. sosiaalista tilausta.
Ehkä suomalaiset ovat siinä määrin kätännönläheisiä tyyppejä, etteivät he ala juhlia kahden tylyn diktaattorin tekemää sopimusta..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Lainaan tähän erään varsin huomionarvoisen kuvauksen:
"Tällä päivämäärällä ( siis 23.8.) solmittiin Molotovin-Ribbentropin pakti salaisine lisäpöytäkirjoineen 78 vuotta sitten.
Tuon ajan Saksaa ja Neuvostoliittoa yhdisti vuodesta 1933 aloitettu poliittinen, taloudellinen ja sotilastekninen salainen yhteistyö. Myös vähemmistöjen ja pakolaisten repressiot aloitettiin suunnilleen saman aikaisesti.

Suurvaltojen turvallisuuspalvelut, siis Saksan Gestapo ja Neuvostoliiton GUGB olivat yhteistyökumppaneita, jota ei ole oivallettu.
Adolf Hitler ja Josif Stalin olivat julkisia liittolaisia 1939-1941, mutta heidän yhteistyönsä alkoi jo 1933.
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu oli yhtä aktiivinen sotarikoksissa ja joukkotuhonnassa kuin Saksan Gestapo ja SS vuosina 1934-1945."
Lähde: Dos. Markku Salomaa.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Today, August 23, Europe is hosting an international day to commemorate the victims of the Stalinist and Nazi regimes. It was on this day on August 23, 1939, that the USSR and Hitlerite Germany signed the Molotov-Ribbentrop pact on the division of influence in Europe.

https://frontnews.eu/news/en/11357

Keskeinen sisältö ja ydinsanoma MNP-päivässä pitäisi - myös Suomessa - olla Stalinin ja Hitlerin hirmuvallan tuomitseminen ja heidän ikeestään vapautuminen. Meillä suomalaisilla on toden totta aihetta olla mukana tuomitsemassa Hitlerin ja Stalinin hirmuvaltaa. Varsinkin viimeksi mainittua joutuivat vanhempamme ja isovanhempamme maistamaan hirvittävällä laajuudella.

Saksa potee edelleen hitler-painajaisiaan. Eikä syyttä. Mutta mistä syystä Stalin-kultti saa rauhassa kokea voimakasta renesanssia idässä? Eiköhän nimenomaan Suomella olisi syytä ryhdistäytyä tässä MNP-asiassa ja saavuttaa edes yleiseurooppalainen perustaso! Kyyristelyn aika olkoon ohi.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

U.K. Kekkonen sanoi jotensakin niin kuin, että kansainvälisissä suhteissa meidän tulee olla mieluummin lääkäreitä kuin tuomareita.

Vaikka en läheskään kaikessa vetäisi Kekkosta esimerkiksi, niin tässä suhteessa kyllä.

Historia on vain niin pitkä ja kiharainen, että ei kannata ryhtyä kovon innokkaasti käräjöimään. Siinä se aika nimittäin sitten menisikin.

Sinänsä olen ww 2:n jälkeisestä maailmanjärjestyksestäpitkälle samaa mieltä: Yhtäläisiä lurjuksia molemmat 23.8. -partnerit.

Olavi Tupamäki

KAIKKI HIRMUTYÖT PITÄÄ TUOMITA
Seuraavassa kirjoitukseni Hesarissa 05.08.2018:

Seppo Ruotsalainen perustaa kommunismia puolustelevan kirjoituksensa (HS 3.8.) virheelliseen käsitykseensä siitä, että Euroopan neuvosto olisi EU:n toimielin. Oikeasti Euroopan neuvosto (Council of Europe) on 1949 perustettu 47 eurooppalaisen maan yhteinen järjestö, joka pyrkii suojelemaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Sen sijaan Eurooppa-neuvosto (European Council) on EU:n jäsenten päämiesten välinen huippukokous.

Oikeasti 25.01.2006 Euroopan neuvosto päätti äänin 99–42 tuomita kommunistien hirmutyöt (94 miljoonaa kuollutta, suurin osa Euroopassa). Kommunismia verrattiin natsismiin, ja syyllisiä vaadittiin oikeuteen. Tätä päätöstä vastustivat kokouksessa mm Suomen demarit Mikko Elo ja Sinikka Hurskainen. Elon mukaan päätös oli ”valtavaa propagandaa koska hallitukset eivät ryhdy tämän perusteella mihinkään toimenpiteisiin”. Sen sijaan 2/3-enemmistöllä annettava vaatimus pitää ottaa Euroopan hallitusten välisen neuvoston käsittelyyn. Äänin 85–50 tämä vaatimus ei kuitenkaan ihan mennyt läpi. Vain viisi ääntä uupui!

Mutta kyllä myös EU on sanonut asiasta. 2.4.2009 Euroopan parlamentti päätti äänin 533-44 perustaa stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaisen muistopäivän. Päivämääräksi valittiin elokuun 23. päivä, joka on Molotov-Ribbentrop -sopimuksen allekirjoituspäivä. Tällä toimenpiteellä Euroopan parlamentti pyrki nostamaan tietoisuuteen sen kärsimyksen ja epätoivon, jonka nämä kaksi 1900-luvun suurta diktatuuria ihmiskunnalle aiheuttivat. Tätä muistopäivää ei kuitenkaan vieläkään löydy Suomen almanakasta toisin kuin naapureidemme Ruotsin ja Viron kalentereista.

Olavi Tupamäki
dipl.ins., Kauniainen

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset