*

Veikko Huuska

Ulkomaiset aseet Suomen eduskunnan istuntosalissa

Ulkomaiset aseet Suomen eduskunnan istuntosalissa

*

Ihan muita asioita tarkistaessani osui silmään tällainenkin.

Erkki Tuomioja kirjoittaa päiväkirjassaan torstaina 5. maaliskuuta 1992:

 

”Iltapäivällä ensin Pasilassa Maailmanpolitiikan arkipäivää –ohjelman puolituntisen EY-keskustelun nauhoitus, Pasilasta kiireesti paluu eduskuntaan, jossa Helmut Kohl PN:n juhlaistunnon kutsuttuna puhujana.*)

Hämmästelen sitä, että hänen aseistetut henkivartijansa seuraavat häntä myös istuntosaliin ja jäävät seinän vierelle uhkaavannäköisesti meitä tarkkailemaan.

Sellainen raja kyllä pitäisi olla, oli kyseessä kuinka iso jehu tahansa, että eduskunnan istuntosaliin ei tuoda aseita, ei koti- eikä ulkomaisin voimin.”

*

Risti seinään

Nyt tekee mieli vetää risti seinään.  Kerrankin olen samaa mieltä Erkki Tuomiojan kanssa.  Ja vieläpä varsin paksusti.

Siispä vedän ristin. 

Risti tähän.

*

Ei puolueettomuudelle tupaa

Enkä kovin kauheasti protestoi senkään johdosta, mitä Eki sen jälkeen välittömästi samalta illalta kirjoittaa:

”Kommentoin itse puhetta välittömästi Kymmenen uutisille todeten mm., että isoveli näytti Pohjoismaille kaapin paikan ja teki selväksi ettei puolueettomuudella ole sijaa EY:ssä.  Se ei tosin estä Esko Ahoa heti perään omassa lausunnossaan tätä edelleen epätoivoisesti todistelemasta.”

*

Ja varsin pitkälle ymmärrän seuraavankin kappaleen Erkki Tuomiojan päiväkirjasta päivämäärältä torstai 5.3.1992.:

”Illalla Ruotsin lähetystön kutsut.  Venäjän parlamentin uav:n varapuj. Leonid Gorevitsh on ollut seuraamassa PN:n istuntoa, mutta toisin kuin baltteja häntä ei ole liiemmin huomioitu.  Saan hänen kanssaan puhuessani ahaa-elämyksen siitä, että eduskunnan uav:n olisi pikaisesti syytä rakennella kontakteja myös Venäjän parlamentin suuntaan, nykyisin sinänsä täysin perusteltua aktiivisuutta tuntuu riittävän vähän joka muuhun suuntaan, paitsi suurvaltanaapuriimme.

*

Ja, kun Eki jatkaa tuon ilmeisen merkittävän torstain (5.3.1992) illan päiväkirjamerkintöjään, niin näihin sanoihin päästessäni, minun tekee suorastaan mieli taputtaa.  Siis Erkki Tuomiojalle:

”Kepulaisten (Timo) Järvilahden ja (Markku) Rossin sekä Ahon esikunnassa istuvan Seppo Härkösen kanssa löysää EY-puhetta.  Härkönen, joka tuntuu suhtautuvan paljon päämiestään realistisemmin asioihin, sanoo että hänet käänsi EY-jäsenyyden kannalle lopullisesti Maastrichtissa päätetty valuuttaunioni ja se, että Ruotsin jäsenyys siinä olisi meidän kilpailuasemallemme liian tuhoisa jos emme ole myös mukana.  Minä taas totean, että valuuttaunioni on yksi kriittisimmistä asioista, jotka puhuvat EY-jäsenyyttämme vastaan.”

*

Erkki Tuomiojan päiväkirja, ainakin nyt tässä useasti mainitun torstain 5.3.1992 osalta osoittavat, miten hyödyllistä historia on, etenkin jos sitä lukee, ja peilaa nykyisyyteen, ja niihin usvaisiin tulevaisuuden näkymiin, mitä tulevaisuuden suuntaan avautuva onnettoman pieni räppänä nyt sallii yleensä nähdä.

*

Nahkurin orsilla

Onko tuota edellä olevaa luettava niin, että tiettyjen vientialojen vuorineuvosten ääntä kuulostelleet keskustavoimat ”veikkasivat väärää hevosta”, eli lähtivät sitomaan Suomea EY-kansanäänestyksen kautta, jäsenyyden lisäksi, Maastrichtin valuuttaunionikytkentään, Suomen kilpailukyvyn turvaamisen hyvässä tarkoituksessa ja aikomuksessa?  Mutta kun tunnetuista syistä Suomen kansanäänestys piti järjestää aikataulullisesti ennen Ruotsin valintaa, niin… sitten haukkasimme ”liian ison palan”.  Ruotsi katsoi eteensä.

Nyt ollaan sitten tässä.

*

Aseet Heimolan salissa

Tuli ihan kenraali Rudiger von der Goltz mieleen.  Hänet minä muistankin, vaikka en tämän vanhempi ole.

Niinhän von der Goltz aseistettuine adjutantteineen seisoi Heimolassa, Suomen kansanedustuslaitoksen eduskunnassa, silloin kerran.

Ks.:

* https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19180610_2 &

https://www.flickr.com/photos/museovirastonkuvakokoelmat/20516173899

 

*

Liittokansleri Helmut Kohlin puhe on luetavissa ainakin täällä (linkki), mutta en tällä istumalla pysty sanomaan, onko se talletettu ja vielä käännettynä johonkin suomalaiseen verkkoarkistoon. PN:n arkistossa se epäilemättä on.

Linkki:

Kohl, Helut: Grundlagen und Leitlinien fur eine europäische Zukunft.  Die Ansprache des Bundeskanzlers zum vierzigjährigen Jubiläum des Nordichen Rates in Helsinki vom 5.3.1992, Nr. 26-92, https://www.bundesregierung.de/Content/DE/Bulletin/1990-1999/1992/26-92_Kohl_1.hteml (abgerufen.am 2.3.2016).

*

PS.

*)Sikäli kuin lainkaan ymmärrän, niin liittokansleri Helmut Kohl toi PN:n puheessaan esille laajemman näkökulman, maantieteeellisen ja historiallisen näkemyksen, jossa huomioidaan Itäisen Euroopan maiden poliittinen ja taloudellinen epävakaus, joka laukaisi järjestelmän romahduksen, ja johon nähden Kohlin idea oli ankkuroida suljetun (läntisen) Euroopan järjestelmät, demokratia ja markkinatalous, pysyvästi Itä-Euroopan maihin. 

Tämä on ratkaiseva testi Euroopalle”, Kohl tähdensi. 

Tästä näkökulmasta EY, myöhempi EU, oli suuri eurooppalainen poliittinen hanke, ja myös testi, kuten myöhempi aika on osoittanut. 

Pohjolassa siinä nähtiin ehkä ensisijaisesti kaksi omalähtöistä piirrettä, samoilla ulkomaankaupan vesillä liikkuvien (metsäteollisuus johdannaisineen) Ruotsin ja Suomen keskinäinen kilpailuasetelma, jossa oli epäluuloja ja kyttäystä, sekä erityisesti (vähemmän ruotsalaisten mielissä) turvallisuuspoliittiset aspekti, joka merkitsi, kuten Ekin päiväkirjafragmentistakin kokolailla robustisti välähtäen käy ilmi, irtautuminen itäisistä rakenteista ja suoranainen syöksyminen kansallisen projektin nimissä syvälle läntisiin rakenteisiin, mitä se sitten olisivatkaan.

Siis jonkinlainen selkäydinraktio, yhdellä yhdyssanalla ilmaisten. vh.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän HeikkiFossi kuva
Heikki Fossi

Tepasteliko myös Jasser Arafat istuntosalissa revolveri lonkalla?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

>Niin, onkohan 1992 vuoden Saksalaisesta asevartiostosta jäänyt historiaan yhtään kuvaa? Vai onko suomalainen järjestys poistanut kaikki kuvat, jos niitä otettiin.
Veikkaan, että otettiin. - Mutta löytyykö mistään lehtitalon tai kuvastoyhtiön arkistosta?
Olisi paikallaan Suomi100 -teeman puitteissa julkaista kuva(t).

Olihan Bundeskanzler paikalla, ja sentään Eduskunnan suuressa istuntosalissa, joskin "vain" PN:n 40-vuotisjuhlallisuuksissa, vmp.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Liittokansleri Helmut Kohl, EU-laajennuksen isä ja Euron kätilö.
Heikki Aittokosken kirjoittamasta Kohl-negrologista, HS 16.6.2017:
”Helmut Kohl (1930-2017):
Saksojen yhdistäjän elämä oli epätodennäköinen kasvutarina –
”Joulukuun 8. päivänä 1997 läntisen Saksan Bonnissa oli koolla kristillisdemokraattisen CSU-puolueen puoluehallitus.
”Uskokaa tai älkää”, sanoi puoluejohtaja, Saksan liittokansleri Helmut Kohl. ”Bismarckin lausahdus pätee vielä 2000-luvullakin. Kansakunnan tulevaisuus ratkaistaan ulko-, turvallisuus- ja eurooppapolitiikalla, ei eläkekysymyksellä, niin tärkeä kuin se onkin.”
toteamus kertoo jotain olennaista Bundeskanzler Kohlista, poliitikonjärkäleestä, joka yhdisti kaksi Saksaa.”
*
”Kansleri Kohlia ei kuitenkaan muisteta suurena talousajattelijana eikä oivaltavana sosiaalipoliitikkona. Kun sisäpolitiikassa oli ongelmia, Kohlin lempiratkaisuksi pilkattiin politiikkaa nimeltä aussitzen, ongelmien päällä istumista, kunnes se jotenkin katoaisi.”
*
”Sisäpolitiikassa Kohl vastusti intohimoisesti sosiaalidemokraatteja (”Soz bleibt Soz”, sossu on aina sossu), muta sosialisti Mitterandista tuli hänen liittolaisensa ja ystävänsä. Suuremmin liioittelematta voi sanoa, että tuon ystävyyden seurauksena Berliinissä, Pariisissa ja Helsingissä maksetaan nykyään euroilla.”
(Eurooppalaiseen poliittiseen kuvastoon jäi vuoden 1984 kohtaaminen, jossa Kohl ja Ranskan presidentti Francois Mitterrand pitivät toisiaan kädestä Verdunin taistelukentällä).
*
”Kanslerin roolia Saksan yhdistymisessä on arvioitu paljon: oliko se hänen ansiotaan vai ottiko hän vain helpon kopin?
Totuus on varmaan jotain siltä väliltä. Historia putosi Kohlin syliin, mutta Kohl osoitti pelisilmää.
Se petti oikeastaan vain yhdessä kriittisessä kohdassa. Marraskuun 9. päivänä 1989 Kohl oli valtiovierailulla Varsovassa. Berliinin muurin murtuminen tuli kanslerille yhtä suurena yllätyksenä kuin kaikille muillekin, ja vapauden ensi huuma meni häneltä ohi. Virhearvio otti Kohlia raskaasti päähän.”
*
”Lopullisen arvion tekeminen Kohlin työstä on kuitenkin liian varhaista. Kohlin onnistuminen eurooppalaisena poliitikkona riippuu siitä, miten yhteisvaluutan käy.”
*
”Ilman Kohlia rahaliittoa ei olisi syntynyt. Hän oli saattamassa sitä alulle Mitteerandin ja EU-komission puheenjohtajan Jacques Delorsin kanssa 1990-luvun alussa, ja hän oli päättämässä rahaliiton arkkitehtuurista vielä toukokuussa 1998 tuskaisassa EU-huippukokouksessa Brysselissä.
Saksalaiset eivät olleet tulevasta yhteisvaluutasta yhtään innoissaan. D-markka oli tärkeä osa kansallista identiteettiä, ja 1990-luvulla oma rahaliitto (Saksojen yhtyminen, DDR+BRD, vh) oli vielä tuoreessa muistissa. Kohl runnoi euron läpi ”kuin diktaattori”, kuten hän myöhemmin totesi.”
*
”Helmut Kohl ja ulkoministeri Klaus Kinkel olivat eräänlaisia Suomen takuumiehiä talven 1994 vaikeissa jäsenyysneuvotteluissa. Heidän painostuksensa avitti neuvottelusovun syntymistä ratkaisevasti. Presidentti Martti Ahtisaari ja pääministeri Esko Aho matkustivat joulukuussa 1994 Bonniin sanomaan kanslerille Danke schön.”
*
”Kuten ihmiset yleensä ja menestyneet johtajat erityisesti, Kohl oli henkilönä monimutkainen.
Yhtäältä kansleri oli rehevä kansanmies, joka seurasi jalkapalloa ja ilmoitti lempiruoakseen Saumagenin, sian vatsalaukun. ”Hän on niin saksalainen”, tuskaili Britannian pääministeri Margaret Thatcher kerran.
Toisaalta Kohl oli herkkä loukkaantumaan ja loukkaamaan. Kohl ei varsinaisesti peitellyt tunteitaan julkisissakaan tilanteissa.”
*
Kohl antaa testamentissaan (marraskuussa 2014 julkaistu kirja Aus Sorge um Europa, vapaasti kääntäen Huolissaan Euroopasta) peräti ymmärtää, ettei rahaliitto olisi hänen johdollaan syöksynyt nykyisen kaltaisiin ongelmiin.
”Jos minä olisin olut liittokansleri, tätä ei olisi tapahtunut”, Kohl väittää muun muassa Kreikan liittymisestä euroon.
Jos jälkiviisauden jättää sivuun, Kohlin viimeinen kirja on vilpitön eurooppalainen uskontunnustus, josta välittyy suuri tunnelataus.
”Eurooppa on enemmän kuin maanosa. Se on tulevaisuutemme, se on kohtalomme” ”
*
Heikki Aittokoski/HS, 16.6.2017;
Lue muistokirjoitus kokonaisuudessaan täältä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005258049.html
*
Hyvä, erittäin hyvä negrologi – ja myös paljastava – parempi kuin Heksa ehkä itse saattoi uskoa tehneensä!

”Lopullisen arvion tekeminen Kohlin työstä on kuitenkin liian varhaista. Kohlin onnistuminen eurooppalaisena poliitikkona riippuu siitä, miten yhteisvaluutan käy.”

Huomioiden, ja tietäen, miten keskeinen rooli Kohlilla Euron synnyssä oli, häntä saatetaan vielä aikojen kuluessa kirota ja voimakkaasti..

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Lisäluku, kohtalaisen paksuun kirjaan, "Saksa Suomen kohtaloissa."

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Eksplisiittisesti ilmaistuna; nyt kun valtiovaltaa moititaan lepsusta maahan päästämisestä, niin missä määrin meidän on noudatettava Berliinin ohjeita tässä asiassa, mitä ei tietenkään voida julkisuudessa sanoa?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Niinpä. Mutta näen Saksan käyttäytymisen takana edelleenkin, ainakin 2015, noita seitsemän vuosikymmenen takaisia synnintunnustustarpeita, etenkin kun kesämarssia 2015 edelsivät katkerat Kreikan-vuodet, Merkelin päälle langenneet synkät syytökset etc.

Suomen kannattaisi erilaisissa tilanteissa katsoa ensisijaisesti omaa kohtaansa, ihan omalla järjellä. Tässä juhlavuoden mittaan olen kertaillut eri valaistuskulmissa Suomen itsenäisyyden 100 -taivalta, ja on jälleen tunnustettava, että merkillisiä käänteitähän tähän on sisältynyt.

Mutta kaikkein heikoimmilla olemme olleet niissä ratkaisuissa ja niissä vaiheissa, joissa on ollut yleisen hegemonian sanelemat etukäteen kiinnihitsatut näkemykset, kannat, joita ei ole tarvinnut mitenkään pohtia eikä pöyhiä eikä vertailla vaihtoehtoja.

Näitä on ollut, ja niitä näyttää tulevan.

Tuosta Heikki Aittokosken negrologista vielä: siinä käy (tahattomasti, niin luulen, vaikken olekaan paha Heikkiä kohtaan) ilmi selkeästi se, että miten voimakkaasti jotkin taustalla olevat emootiot ja tunnot ovat ohjailleet Uuden Euroopan linjauksia ja päätöksiä. Ilman että itse substanssista, ratkaistavana olevasta asiasta oltaisiin oltu niin kovin kiinnostuneita, ja puntaroitu siihen sisältyviä vaihtoehtoja, riskejä ja saumoja.
On vain "suuren näyn" tai jonkin menneisyyden kummituksen katkoittamistarkoituksessa tehty päätöksiä. Hurskaassa uskossa. Ja vakaassa varmuudessa, näin hyvä tulee.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset