Veikko Huuska

100-vuotias Suomi kertoo väärää kertomusta, eikä näe yhteisiä aarteitaan

Yhteiskunta uhkaa taantua eriskunnaksi –

100-vuotias Suomi kertoo väärää kertomusta, eikä näe yhteisiä aarteitaan

*

Tänä aamuna luin parhaan Suomi 100 – saarnan.  Puheenvuoron, analyysin ja synteesin.  Sen piti Helsingin Sanomien yläkertakirjoituksessaan Lempäälän suuri poika, tietokirjailija Juha Kuisma.  HS, 15.8.2017. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005325777.html

*

Mitä kerromme?

Juha Kuisma näkee aineellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ratkaisevana tekijänä – pelkistetysti sanottuna – tarinan.  Sen, minkälaisia tarinoita alueella kerrotaan. 

Tarinat ovat ikään kuin kehityksessä tarvittavia geenejä, kulttuurisesti itseään muuntelevia meemejä”, Kuisma tiivistää.

Tarinat, kertomukset, se mistä puhutaan, mikä on ilmassa. 

”Ne osoittavat, mitkä ovat mahdollisen rajat, miten toimien pärjää ja mikä on pitkällä aikavälillä totta”.

*

Väärä kertomus?

Mitä tarinaa sitten täällä valtiollisesti 100-vuotta itsenäisenä toimineessa Suomessa kerrotaan?  Juuri nyt?  Filmataan kolmatta kertaa urjalalaisen teurastajan pojan kertomaa tarinaa toisen maailmansodan suomalaisesta syrjästä. 

Sodan siitä kipeämmästä jatko-osasta, Jatkosodasta, - ja siinäkin sivuuttaen sen taisteluvaiheen kaksi olennaista kosketuskohtaa:

yhteinen retki natsi-Saksan kanssa, ja toisaalta, Neuvostoliiton ykkössijan sordinoimana Linna poissaolleena ei tajunnut, eikä kuvannut sen ns. torjuntavoiton merkitystä.  Se, lopputulos, merkitsi kaikkea: tappiossa oli voitto.

Sitä paitsi, mitä harvemmin mainitaan eikä koskaan korosteta, kyllä Suomen sotien yksi tiheimpiä menttaalisia maakiviä, kääntämättömiä ja koskaan murskaamattomia oli tavallisten miesten vakaa uskonnollinen perusjuonne, jäyhien jäntterien miesten maatiais-luterilainen kristillisyys, jonka pakana-Linna onnistyi diminutoimaan (diminuerealikersantti Mäkilän yksniitiseksi näyttö-körttiläisyydeksi.

Tällä Linna-maininnalla haluan itse vain sanoa, että me todella kerromme rajoitettua tarinaa, toistamme sitä, mallinnettuna hieman vinoksi ja aikanaan torjutuksi, murskakritiikein löydystä myöhempien aikojen säkenöivään valtiokirkolliseen kaanooniin ja koskemattomuuteen kohotettuna.

Olennaista on, että kirjailija-tutkija Juha Kuisma on oikeassa, ja hyvässä ja korkeassa kohdassa, kun hän kysyy:

Kerrommeko Suomesta väärää kertomusta?

*

Suomen tarina sotajuttuna

Joulukuun 6. päivät ovat aina olleet sotahistoriamme kertausharjoituspäiviä.  Hyvä niin, mutta yksipuolisuudessa on aina yksi huono puoli: yksipuolisuus.  Eihän meitä olisi, ellei olisi ollut pystykorvaa ja sen oivaa kantajaa!  Mutta:

Jospa sodat ja sankarihaudat eivät olekaan se suurin kertomus?

Kertomus Suomesta koskee sitä, mitä hyviä asioita olemme tehneet rauhan aikana”, kysyy ja vastaa Kuisma.

Kertomuksen Suomesta tulisi olla kertomus siitä, mitä hankalia asioita rauhan aikana on ratkaistu.  Silloin on kysymys siitä, miten olemme kehittäneet erilaisia yhteiskunnallisia instituutioita”,  Juha Kuisma sanoo. 

Ja luettelee pitkän listan päällimmäisiä ja ehkä tärkeimmät niistä. …kansanvalta, oikeusvaltio, kunnallinen itsehallinto, kansakoulu, sosiaaliturva, terveyskeskus, kirjastot… jne.

Nämä kaikki ja paljon muuta hän sanoo: ovat julkishyödykkeitä.

Kysymys julkishyödykkeistä on tärkeä, koska se on ”modernin kansantaloustieteen tärkein issue” – siis tärkein tuotos: tulema. (vh:n määritelmä)

Tämän kaiken nostettuaan hänen on kuitenkin pakko kysyä:

”(M)ikä uhkaa tätä komeaa ja moniulotteista kertomusta Suomesta?

Vastaan saman tien:

se, ettemme tajua julkishyödykkeiden luonnetta”.

Näin siksi että:

”Primitiivisesti luotetaan, että markkinavoimat ja kilpailu ratkaisevat kaiken”.  Sanoo Juha Kuisma.

Yhteiskunta uhkaa taantua eriskunnaksi.

*

Kuisman teesi Suomelle

”Uusin kertomus Suomesta – modernin Suomen historia – pitäisi kirjoittaa julkishyödykkeiden kautta.  Kohtalomme on se, millaisia kertomuksia kerromme.”

Lue Kuismaa: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005325777.html

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tarkkaan ottaen Juha Kuisma kirjoittaa:

"Yhteiskunta uhkaa taantua eriskunnaksi. Kysymys julkishyödykkeistä saadaan kuulostamaan jotenkin sosialistiselta teemalta, vaikka aihe on modernin kansantaloustieteen tärkein ISSUE."

Se on siinä!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

­Erinomaista tekstiä Kuismalta ja Huuskalta. Valtavirtaus ja kehityksen suunta on todella yhteiskunnasta kohti eriskuntaa; ja samalla perusarvoista kohti arvotyhjiötä, pääoman ja rahan tunnotonta mielivaltaa.

Pari yksittäistä poimintaa em. kirjoittajilta nostan tähän:

"Primitiivisesti luotetaan, että markkinavoimat ja kilpailu ratkaisevat kaiken." (Juha Kuisma)

"Suomen sotien yksi tiheimpiä menttaalisia maakiviä, kääntämättömiä ja koskaan murskaamattomia oli tavallisten miesten vakaa uskonnollinen perusjuonne, jäyhien jäntterien miesten maatiais-luterilainen kristillisyys, jonka pakana-Linna onnistyi diminutoimaan (diminuere) alikersantti Mäkilän yksniitiseksi näyttö-körttiläisyydeksi." (Veikko Huuska)

Käyttäjän SeppoKoski kuva
Seppo Koski

Kiitos Veikko hienosta nostosta!

Kun muistellaan tuota aikaa sodan jälkeen, niin kyllä sitä aivan nollasta on aloitettu Suomea rakentamaan! Samoin unohtuu se katkera vihanpito 1918. Aikamoinen ihme oli saada ”tappelupukarit” samaan rintamaan!
Sotakorvaukset maksoivat n. YHDEN VUODEN BKT:n, samoin Karjalan evakoiden asuttaminen maksoi n. YHDEN VUODEN BKT:n! ( Santeri Alkio kirjassaan ”Kekkosen puheet ja kirjoitukset”)
Ja mikä olikaan Arvo Ylpön panos lasten hyväksi. Samoin kansakouluissa se lämmin ateria, olkoonkin että kotoa piti leipä ja maito tuoda jos oli mistä tuoda. Näin ainakin itselläni 1957-1960.
Viimeinen tuontisäännöstely poistui 1962, koski henkilöautoja.

Tuntuu että tämä kaikki on unohdettu tyystin ja tuosta kansallistunteesta on tullut kirosana.

Ellei kansakunta tunne historiaansa, sillä ei ole paikkaa muiden kansakuntien joukossa!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitoksia vain palautteesta: Kyllä kaikki kunnioitus Juha Kuisman kirjoitukselle. Siinä mielestäni kiteytyi aivan olennainen ydin.

-

Muistuu vain mieleen, miten kauan sitten, kun Kuisma kirjoitti Aamulehteen, luettiin kotona aamukahvilla hänen juttujaan ääneen, ja tuntui että siinä se oli, monta olennaista havaintoa, ja niin tuoretta, kirkkaalla tekstillä ilmaistuna..

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset