Veikko Huuska

Stalinin terrorin uhrien paljastaja kertoo epämukavia totuuksia Venäjästä

Stalinin terrorin uhrien paljastaja kertoo epämukavia totuuksia Venäjästä

Karjalan tasavallan kansalaisaktivisti-tutkija Juri Dmitrijevin tukijat sanovat, että häntä pidetään poliittisena vankina valtiossa, joka haluaa kernaimmin unohtaa Neuvostosorron uhrit.

*

Motto:

”Valeuutiset on paha.  Mutta valehistoria on vielä pahempi”

Kirjailija-toimittaja Natalie Nougayréde, The Guardian, 4.8.2017.

*

Historiantutkija-yhteiskunnallinen aktivisti Juri Dmitrijev, Petroskoista, on omistautunut jo yli 30 vuoden ajan auttamaan Neuvostoliiton sortokoneiston uhreja. 

Gulagin uhrien metsästäjä paljastaa tässä humaanissa työssään samalla myös epämiellyttäviä totuuksia Venäjästä.  Niinpä Dmitrijevin kannattajat katsovat, että häntä pidetään poliittisena vankina, joskin rikoslain syytevarjon alla.

Tämä kirjoitus perustuu The Guardianin viime torstaina, 3.8.2017 julkaisemaan laajaan artikkeliin:

“Gulag grave hunter unearths uncomfortable truths in Russia. Supporters of Yury Dmitriyev say he is being held as a political prisoner by a state that would rather forget Soviet repression” by toimittaja Alec Luhn, joka kävi Sandarmohissa.

Linkki: https://www.theguardian.com/world/2017/aug/03/gulag-grave-hunter-yury-dmitriyev-unearths-uncomfortable-truths-russia

*

Tuonen lehdossa

Männyt humisevat ja huokuvat kuin heltymätöntä tuskaa pidätellen laajalla kankaalla Äänisjärven ja Suomen rajan välisellä seudulla, ikään kuin varroten aikaa, jolloin ”kaikki voi tulla julki”.

Salaisen poliisin, NKVD:n toimintaryhmät tuottivat näihin metsiin 6.241 Gulagin vankia Stalinin suuressa terrorissa 1937-1938, asettivat heidät pitkäkseen hiekkaiseen maaperään kaivettuihin avokuoppiin ja ampuivat heidän elämänsä sammuksiin Nagant-revolverin niskalaukauksin.

Kun uhrien ruumiit joukkohaudoissaan maatuivat, vajosi maanpinta – ”metsän lattia” - vastaavasti, ja auttoi Juri Dmitrijeviä ja muita Memorial-aktiiveja Venäjän vanhimmasta  ihmisoikeusjärjestöstä, löytämään tämän sivustalla olevan Sandarmohin kalmokätkön vuonna 1997.  Se on yksi entisen Neuvostoliiton suurimmista veljeshaudoista.

*

Memorial-järjestön jäsenenä tutkija Dmitrijev, 61 v., on jo puolet elämästään palvellut Gulag-hautojen metsästäjänä Petroskoin piirin alueella, pyrkimällä palauttamaan Neuvostojärjestelmän tukahduttamat ja unohtamat uhrit takaisin ihmisten tietoon, pois ”valtiollisesti sponsoroidusta unohduksesta”, kuten sanonta kuuluu.

Tämä on tapahtunut etsimällä, kaivamalla, tutkimalla ja julkaisemalla lukemattomia nimiä, päivämääriä ja teloitustapahtumia. 

Etsinnän ja löytämisen motiivina on ollut ”jotta hallituksemme tulisi… vastuulliseksi, meidän tulee valistaa kansalaisia”, Dmitrijev sanoi pyrkimyksistään.

Mutta kaikki eivät halua muistaa tätä unohdettua historiaa, varsinkaan Venäjän nykyisen isänmaallisen nostatuksen keskellä. 

Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi kesäkuussa, että Stalinin ”liiallinen demonisointi” on ollut ”keino hyökätä Neuvostoliittoa ja Venäjää vastaan”, ja useita Memorialin alaosastoja on viime vuosina julistettu ”ulkomaisiksi agenteiksi”.

*

Ensimmäisen kerran kahteen vuosikymmeneen etnografi Dmitrijev joutuu jättämään vainouhrien muistopäivän Sandarmohissa väliin 5. päivä elokuuta 2017.  Viime joulukuussa hänet pidätettiin ja häntä syytettiin 12-vuotiaan kasvattityttärestä otetuista epäasiallisista valokuvista, minkä hän itse kiistää.  Hänet pidetään edelleen tutkintavankeudessa meneillään olevan oikeudenkäynnin aikana.  Mikäli hänet tuomitaan syytteiden mukaisesti häntä uhkaa 15 vuoden vankeus.

*

Seksuaalirikostutkijat vakuuttavat, etteivät valokuvat ole epäasiallisia, ja Memorial ja eräät muut järjestöt väittävät, että Dmitrijev on poliittinen vanki, joka otettiin koppiin siksi, että hän on paljastanut menneisyyden mustia kohtia, ja vaikeuttanut Kremlin harjoittamaa Neuvostomenneisyyden glorifiointia.

Dmitrijevin aikuinen tytär Jekaterina Klodt tukee häntä ja kertoo, että Juri otti kuvat dokumenteiksi osoittamaan tarkastuskäyntejä tekeville sosiaalityöntekijöille, että alipainoisena 2009 adoptoitu orpokasvattitytär jaksaa ja kehittyy hyvin hänen huostassaan. 

Syyte sisältää myös nimikkeen ”ampuma-aseen laiton hallussapito”, joka tarkoittaa Dmitrijevin asianajana mukaan 60-vuotta vanhan metsästyskiväärin piippua, jonka Dmitrijev oli löytänyt.

Yli 30.000 henkilöä on allekirjoittanut verkkovetoomuksen, joka on otsikoitu ”palautetaan laillisuus ja oikeus”.  Samaan aikaan valtion valvonnassa oleva media tahrii Dmitrijevin ja Memorialin mainetta.

*

Karjalan alue, sijaitsemalla lähellä Solovetskin vankilasaarta, kaikkien gulag-vankileirien äitiä, on itsekin paikka, jossa kymmeniä tuhansia vankeja ammuttiin tai kuoli kaivaessaan kurjaa Valkoisen meren (Stalinin) kanavaa, Neuvostoliiton 5-vuotissuunnitelman eränä kärkihankkeena 1930-luvun alussa. 

Dmitrijev aloitti terroriuhrien hautojen etsinnän sen jälkeen, kun hänet tovereineen kutsuttiin tutkimaan kaivinkoneen paljastamia luun paloja sotilastukikohdassa vuonna 1988.

Pian hän yritti identifioida joukkoteloitusten uhreja, jotka oli pidetty salassa.

Sinä lyhyenä aikana, jolloin salaisen poliisin NKVD:n arkistot olivat avoinna 1990-luvulla, Dmitrijevin onnistui lukea tuhansien teloitusmääräysten tekstit nauhurilleen. Hän voi sitten yrittää sovittaa yhteen jokaisen luurangon siihen ryhmään, jonka hän oli löytänyt tietyssä muodostelmassa.

*

Lopulta se oli Fligen pitkällinen etsintä, joka johti kadonneen ”Solovetskin etapin” jäljille.  Tuo ryhmä käsitti 1.111 vankia, ja siihen kuului lukuisia johtavia poliittisia, kulttuurielämän ja uskonnollisen sektorin ihmisiä kautta laajan Neuvostoliiton, ja nämä jäljet johtivat heidät Sandarmohiin. 

Seuraava löytö liittyi todisteisiin, jotka koskivat teloittajia Mikhail Matvejevin jäljille. Irina Fligen, Dmitrijevin ja Venjamin Joffen todistajien vinkit veivät paljastavien maamerkkien luo metsään matkalla kohti Valkoisen meren kanavaa – ja he alkoivat kaivaa.

”Ne eivät olleet vain luita, vaan niiden ihmisten luita, jotka minä tunsin, ja joiden lapset minä tunsin”, Flige muistuttaa.

*

Paikalliset auktoriteetit tukivat aluksi Memorialia, auttoivat rakentamaan paikanpäälle tien ja kappelin ja lähettivät edustajiaan aina vainouhrien muistopäivään 5. päivä elokuuta.  Mutta viime vuosina, ensimmäistä kertaa, yhtä vähän hallituksen kuin kirkonkaan viranomaisia saapui paikalle. 

Poliittinen lämpötila Sandarmohissa on noussut sitten vuoden 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin.  Ukrainan delegaatio, joka tyypillisesti oli ollut suurin, jätti huomioimatta seremonian tuona vuonna, ja puheessaan Dmitrijev tuomitsi Venäjän tuen Itä-Ukrainan separatisteille.

Dmitrijev ehdotti myös, että Venäjän hallitus olisi täysin tunnustanut edeltäjänsä rikokset, sensijaan että jatkaa kiistanalaista asennettaan patriotismin ja Neuvostoliiton nostalgian jatkajana. 

Stalinin monumentteja on noussut esiin useissa kaupungeissa eri puolilla  maata, ja myöhempi diktaattori päätti kesäkuussa kyselystä, jossa haetaan maan  ”merkittävintä henkilöä kautta aikain”.  https://www.washingtonpost.com/news/worldviews/wp/2017/06/26/for-russians-stalin-is-the-most-outstanding-figure-in-world-history-putin-is-next/?utm_term=.66006e8758ba

Viime kesänä valtiolliset tiedotusvälineet alkoivat uutisoida perusteettomasta väitteestä, jonka mukaan Sandarmoh kätkee poveensa Neuvostoliiton sotilaita, jotka suomalaiset surmasivat jatkosodan aikana.

Viime marraskuussa valtiollinen televisio väitti Memorial-yhdistyksen auttavan ”noita jotka tavoittelevat Venäjän valtion tuhoa”, kohta sen jälkeen kun yhdistys lukaisi tiedot 40.000:sta Neuvostoliiton salaisen poliisin viranhaltijasta, ja Dmitrijevin kerrottiin saaneen vihamielisiä puhelinsoittoja osallisuudestaan tässä projektissa.

Kohta sen jälkeen Juri Dmitrijev yllättäen pidätettiin nimettömien tahojen poliisille toimittamien vihjeiden perusteella.

*

Stalinin salaiset poliisit nimettiin viimein, mutta surmia ei edelleenkään nähdä rikoksina.

Andrei Zhukov

*

Aivan samoin kuin Suuren terrorin aikana, kun poliittiset kostotoimet, murhat, laittomat teloitukset muodostuivat Neuvostoelämän vakioilmiöiksi, normaaliksi, samoin tänään vainoaminen, pidätykset, pieksäjäiset, itsenäisten järjestöjen kieltäminen… jne. ovat Venäjän nykypäivän uusi normaali”,

sanoo Irina Flige, Pietarin Memorialin johtaja, joka löysi Sandarmohin yhdessä Dmitrijevin kanssa.

Enemmistö… ajattelee, että hallitus voi tehdä mitä tahansa yksittäisille kansalaisille, omien intressiensä nimissä”.

Anna Jarovaja, joka toimii uutissivusto 7x7:n journalistina, sanoo:

Me etsimme vihamiehiä kaikkialta, myös ulkomailta, mutta hänelle (Dmitrijeville) jokainen ihminen oli ystävä”.

*

Kirjailija-toimittaja Natalie Nougayréde, The Guardian, 4.8.2017:

Muistin hallinta on Venäjän Putin-järjestelmän ytimessä.

Stalinin kulttia ei ole vain kunnostettu, kun pystytetään uusia monumentteja, jotka kunnioittavat häntä kaikkialla Venäjällä, vaan historioitsijat ja ihmisoikeusaktivistit, jotka työskentelevät dokumentoidakseen stalinistisia rikoksia, ovat joutuneet poliittisen painostuksen uhreiksi.

Jotkut heistä, kuten Juri Dmitrijev, on yritetty vaientaa räikeillä syytteillä.  Ja Neuvostomenneisyyden uudelleenkirjoittaminen ei juuri palvele kotimaisen politiikan todellisia tarpeita.  Kieltämällä Neuvostojärjestelmän rikokset sen miehittämässä keskisen ja itäisen Euroopan maissa, ja Natsien kanssa solmitun Molotov-Ribbentrop –sopimuksen puolustelu, antaa Moskovalle oikeutuksen julistaa nuo alueet ”vaikutusalueekseen” (etupiirikseen).”

https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/aug/04/fake-news-fake-history-turkey-china-rewrite-past

Natalie Nougayrède is a Guardian leader writer, columnist and foreign affairs commentator

*

Juri Dmitrijev; https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Dmitrijev

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Taas hyvä blogikirjoitus Veikko Huuskalta, monien muiden jatkoksi. Ikävää, että Venäjällä ei pystytä tekemään tiliä menneisyyden kanssa, kuten Saksassa on tehty. Hienoa, että Venäjällä on kuitenkin ihmisiä, joilla on omatunto.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Venäläiset ovat tehneet tiliä Stalinin ajasta jo NKP:n XX puoluekokouksesta vuonna 1956. Selvittely on siis aloitettu jo siihen valmistauduttaessa. Ja se on jatkunut, tosin Breznevin loppuaikoina vaimeten mutta taas NL:n romahduttamisen jälkeen kiihtyen.

Saksalaisten selvittely, vaikka sitä onkin tehty, ei minusta ole ihan niin esimerkillistä kuin sen legendoimisessa on annettu ymmärtää. Niin moni natsien pikkuapuri sai jatkaa ja edetä yhä korkeimpiin virkoihin. Samaten talouselästä jäi natsien rahoittajat kokonaan tonkimatta. Olisihan se johtanut m.m. Rockefeller- ja Ford-kytkentöjen paljastumiseen ja heidän mukanaan niin monen muun silloin (ja edelleen) globaalin yrityksen johtokaarteihin.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tuo on hyvä pointti ja siitä voisi puhua pitempäänkin.

Teen tässä kuitenkin vähän toisenlaisen kartoituksen:
Kansallisten traumojen käsittelyssä voisi määrittää viisi-tasoiset kategoriat:
1.) Yltiöpäiset parannusharjoitukset: esim. SAKSA.

2.) Kohtuulliset ja matalalla profiililla tehty menneisyyden käsittely.

3.) "Tehokas vaikeneminen" ja maton alle lakaisu.

4.) Kohtuullisen selkeä ja suhteellisen matalalla profiililla toteutettu menneisyyskäsittelyn torjunta ja jäädyttäminen.

5.) Yltiöpäinen, aktiivinen ja korkealla profiililla tapahtuva menneisyyskritiikin kieltäminen ja ja "menneen suuruuden" glorifiointi.

Tässä skaalauksessa Venäjän "Great Again" -versio saavuttaa "korkeat" pisteet.
Eli: Russland Five Poääng!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Puuttumatta Neuvostoliiton hallinnon ja asevoimien laaja-alaisempiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan on mainittava Suomen kannalta se raakalaismaisin rikos:

Hyökkäys ilman sodanjulistusta Suomen kimppuun 30.11.1939 lienee Myyryläisenkin mielestä se karkein ja meitä eniten koskettava sotarikos Neuvostoliiton taholta.

Kuinka pitkälle vietynä on toveri Myyryläisen tietojen mukaan tuon rötöksen selvittely Venäjällä; rötöksen joka johti Neuvostoliiton erottamiseen Kansainliiton jäsenyydestä? Onko korvauksia em. aggressorilta vihdoin odotettavissa maamme kärsimistä suunnattomista menetyksistä?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #5

... entä onko Marttila jo lakannut hakkaamasta vaimoaan?

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #7

Ymmärrän, että suora kysymykseni voi järkyttää mieltämme. Nämä ovat hyvin raskaita asioita.
Mutta jospa yrittäisimme koota itsemme ja etsisimme vastausta vakavaan tiedusteluun, jonka tein.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #8

Myyteistä puheen ollen, minua on aina ärsyttänyt (ja olen siitä venäläisystävieni kanssa usein väittelyt), että Suuri Isänmaallinen Sota muka alkoi vasta 22.6.1941, joka siellä on virallinen muistopäivä. Lähihistorian lyhyt ja tyly kertaus on paikallaan:

*Neuvostoliitto ja Natsi-Saksa solmivat 23. elokuuta 1939 hyökkäämättömyyssopmuksen, johon kuului myös etupiirijako ("salainen" lisäpöytäkirja)

*Tämä perussopimus (Deutsch-sowjetischer Nichtangriffspakt/Договор о ненападении между Германией и Советским Союзом) laajeni myöhemmin kahteen sopimukseen taloudellisesta yhteistyöstä (11.3.1940 sekä 10.1.1941) ja vielä huhtikuussa 1941 Saksa ja Neuvostoliitto sopivat miljoonan öljytonnin lisätoimituksesta, viljan sekä muiden raaka-aineiden lisäksi

*Reilu viikko sopimuksen allekirjoituksen jälkeen Natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939

*Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17.9.1939 (joka on siis Suuren Isänmaallisen Sodan eli VOV:in todellinen aloituspäivä; virallisen 22.6.1941:n sijasta).
Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin joukot pitivät yhteisen voitonparaatin 22. syyskuuta 1939 Puolan Brest-Litovskissa, Puolan valtaamisen kunniaksi ja 28. syyskuuta sovittiin miehitysalueiden jaosta.

*Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939
Saksan Moskovan suurlähettiläs Friedrich von der Schulenburg raportoi Berliiniin alussa innostuneesti puna-armeijan saavutuksista talvisodan rintamalla ja ehdotti samalla laajempaa laivastoyhteistyötä Itämerellä.

*Stalin allekirjoitti 5.3.1940 Lavrenti Berijan laatiman käskyn 22 000:n puolalaisupseereiden ampumisesta Katynin metsässä. Teloittajana toimi Vasili Mihailovitsh Blohin, urakalla..

*Neuvostoliitto miehitti Latvian 15.4.1940, Liettuan ja Viron 16.4.1940 sekä Bessarabian 28.4.1940. Sen jälkeen Neuvostoliitto aloitti 14.6.1941 kymmenien tuhansien siviillien pakkosiirron Baltian maista Siperian vankileireille
Puna-armeijan suhteellisen heikko menestys talvisodassa vaikutti siihen, että Adolf Hitler aloitti jo elokuussa 1940 operaatio Barbarossan suunnittelun (Moskovan suurlähettiläs von der Schulenburgin painavista varoituksista huolimatta)

*Natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941 (ja Neuvostoliitto aloitti yllättäen Helsingin pommitukset 25.6.1941)

Maailmanlaajuinen kaaos ja tragedia jatkuivat aina vuoden 1945 kesään saakka
Sodan jälkeen Stalin pyrki tukahduttamaan suuren isänmaallisen sodan muiston. Tarkoitus oli keskittyä tulevaan ja uusiin vihollisiin sekä unohtaa menneet. Stalin luultavasti pelkäsi, että hänen harjoittamaansa brutaalia sodankäyntiä ja ihmishenkiä vaatineita ratkaisujaan tullaan kritisoimaan tulevaisuudessa (kuten alkuperäistä aseveljeyttäkin). Stalinin käskystä ei juhlittu lainkaan voitonpäivää. Kuitenkin Stalinin kuoltua ja Nikita Hruštšovin tullessa valtaan, voitonpäivää alettiin juhlia 9. toukokuuta. Nykyisin kyseinen juhla on paisunut paisumistaan ja viralliseksi perusväittämäksi on tullut mantra, että "Venäläiset pelastivat yksin koko maailman...".

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #8

Olen niin monta kertaa lähiaikoinakin kirjoittanut tuosta aiheesta useammille sivuille, muistaakseni myös vastauksena Marttilalle, että en viitsisi ihan joka kerta oikoa trivialiteetteja. Ehkäpä siis Marttilakin perehtyy ihan omin neuvoin 1930-luvun historiaamme sotavalmisteluineen sun muine Suur-Suomi -kaavailuineen. Sen jälkeen osaa laittaa NL:n aloittamat sotatoimet oikeisiin yhteyksiinsä. Siis jos vaimonsa pieksämiseltä ehtii (hänhän ei tunnustanut vielä lopettaneensa).

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #11

"trivialiteetteja".....kukin taaplaa tyylillään.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #12

Niin, mitä monimutkaista onkaan toista maailmansotaa edeltäneessä kansainvälisessä ja suomalaisessa politiikassa. Onhan siinä toki kiemuransa mutta ei sen ymmärtämiseen ydinfysiikkaa tai korkeampaa matematiikkaa tarvita. Oikasti aika triviaalia.

Jollakin saattaa tietysti olla tyylinään tehdä yksinkertaisesta monimutakaista, jopa salatieteillä ja solmia -liittoja. Minusta se ei ole tarpeen vaan yleensä löytyy ihan yksinkertaisia syy-seuraus -suhteita jos seurailee kuka mistäkin hyötyy tai kyvittelee hyötyvänsä.

Minulla ei todellakaan ole tapoinani sellainen koukerointi joten pyrin etenemään tällä yksinkertaisia mutta järjellä käsitettäviä syy-seuraus -suhteita etsivällä tyylilläni. Vaikka etnisestä taustastani johtuen nautiskelenkin joskus hieman koukeroisemmista sanallisista ilmauksista.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #13

Lainaus/Myyryläinen: "yleensä löytyy ihan yksinkertaisia syy-seuraus -suhteita jos seurailee kuka mistäkin hyötyy tai kyvittelee hyötyvänsä".

Ilman korkeampaa matematiikkaa tai muita vastaavia ponnisteluja on helppo päätellä, että Myyryläisen ideologiset avaukset heijastavat Terijoen hallituksen ohjelmaa ja ihanteita.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #16

Ottaen huomioon, että olen viimeksi näillä Uuden Suomen pastoilla viitannut Terijoen hallitukseen vuonna 201 (spekulaatio A.Tuomisesta mahdollisena sen pääministerinä), on Marttilan heitto hieman, ellei jopa melkoisestikin ohitse maalin, mikä se hänellä lieneekään.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #17

Maalini on tässä tilanteessa puolustaa itsenäisen Suomen omaksumaa linjaa 30-luvun maailmanpoliittisessa murroksessa. Suomen noudattama ulkopoliittinen kurssi oli siinä kuohuvassa tilanteessa paras mahdollinen.

Myyryläisen harrastama bolsevismivetoinen ja maanpetoksellisuutta muistuttava kontrafaktualismi näyttäytyy epätoivoisena yrityksenä häpäistä silloisten presidenttien kunniaa. Eikä vain heidän.

Svinhufvud, isänmaallisista isänmaallisin. Ääriliikkeiden kukistaja. Etc.
Kallio, Suomen suurin talonpoika. Alkiolaisen rauhanliikkeen mies. Etc.

Lakki päästä, Myyryläinen, heidän työnsä kunniaksi. Lakki päästä!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #18

Marttila näyttää lietsoneen itsensä sellaiseen raivoon, että kannattaisi mennä ottamaan viileä ellei jopa kylmä suihku.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #19

"Candida pro causa ense candido. Puhtain asein puhtaan asian puolesta."

Eipä tässä ole syytä ketään mihinkään lietsoa, päinvastoin. Kunhan kaikessa rauhassa asialinjalla sammuttelen palavaa intoasi, jolla levittelet totuutta vääristelevää historiallispoliittista agendaasi.

Muuan tunnettu henkilö käytti ylläolevaa tunnuslausetta. Kyseistä henkilöä kunnioittaen omaksukaamme tuo lause myös oman toimintamme ohjenuoraksi. ;)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #20

Jospa siis Marttila menee puhdistelemaan niitä pössyköitään kun ovatkin kovasti röhnässä. Aiheetta enempään.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

On rinnallamme harmaa Kremlin muuri
ja tietä näyttää käsi Stalinin
Suo suojaa teille Lenin-lippu suuri!
vie kaiku äänen vuosisatoihin.

ulkomuistista (minulla on melkein eideettinen muisti, kuten oli isällänikin; koulupoikana aina ihmettelin, jotta miksi meillä on niin paljon vakoilua käsittelevää kirjallisuutta) SKP taistojen tiellä -vuosikirjasta v. 1953.

jotenkin pirullisesti sanat tangeeraavat yllä olevaa...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Harmaa Kremlin muuri? ... Eikö Moskovan Kremlin muuri, ainakin nykyinen ja tuolloinen (1953) ole punaista tiiltä? Oliko kirjoittaja nähnyt vain mustavalkoisia kuvia vai syvempää symboliikkaa?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Näin se oli käännetty SKP:n vuosikirjaan, ota tosta nyt selvä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Meikäläinen on pitkään pitänyt esillä asiallista tarvetta selvittää Suomen kansalaisten ja muiden suomalaisten ihmisten kohtalot Stalinin repression pyörteissä.

Heitä on laskettu olevan kaikkiaan +- 12.000 henkilöä. Pekkoja, Einoja, Emmoja, Kaisoja jne.

Tämä työ vaatisi ilman muuta valtion toimenpiteitä. Vetosin vuosia sitten OKM Paavo Arhinmäkeen, mutta en saanut vastakaikua.

*

Jokin aika sitten dosentti Markku Salomaa puhui asiasta painokkaasti ja hyvin perustellen:

Hänen haastattelunsa on kuultavissa Areenassa:
YLE R1, Ykkösaamu, perjantaina 21.7.2017 klo 8.10>, ohjelman toimittajana Olli Seuri (joka on huippu!):
Linkki:
"Stalinin vainoissa teloitetut suomalaiset, Katariina Lahtosen haastattelussa Euroopan sotahistorian dosentti Markku Salomaa."
http://areena.yle.fi/1-4147898

(Markun haastattelu on session lopussa eli noin 08:50-09:00).

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vielä kaksi vuotta sitten (muistopäivänä 5.8.2015) 1930-luvun vainouhrien muistaminen oli mahdollista ja viranomaisetkin osallistuivat. Silloin myös paljastettiin Sandarmohin vainokummuilla kaksi uutta muistomerkkiä.
Sittemmin virallinen suhtautuminen on muuttunut; vähitellen myös paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat jättäytyneet tilaisuuksista pois, ei ole suosittua leimautua tuonaikaisiin. Ajat vaihettelevat, sanoi entinen mies.

Karjalan Sanomat, 10.8.2015 kertoi miten vielä kaksi vuotta sitten mentiin:

"5. elokuuta Sandarmohissa Karjalan tasavallan Karhumäen piirissä muistettiin Josif Stalinin poliittisten vainojen uhreja. Muistotilaisuuteen tuli monia ihmisiä Karjalan tasavallasta ja sen ulkopuolelta, muun muassa ulkomailta.

— Sandarmoh on muiston ja surun paikka. Se muistuttaa meille maamme historian murheellisista sivuista. Se yhdistää meidät kaikki huolimatta iästä, uskonnonharjoituksesta ja kansallisuudesta, Karhumäen piirihallinnon johtaja Nikolai Tihonov sanoo.

Muistotilaisuuden osallistujat tekivät ristisaaton hautausmaalla sijaitsevalle tsasounalle ja kunnioittivat vainouhrien muistoa hiljaisella hetkellä. Puheiden jälkeen laskettiin kukkia ja seppeleitä. Eri kansallisuuksien ja uskontokuntien edustajat pitivät muistopalveluksen omilla muistomerkeillään."
Lähde:
Karjalan Sanomat, 10.8.2015/Sergei Karpov,
http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/uudet-muisto...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

YLE, uutiset/Kerstin Kronvall, 1.9.2017;

https://yle.fi/uutiset/3-9797402

Karjalainen tutkija löysi tuhansien Stalinin uhrien teloituspaikat – teloittajien nimilistan keräämisen jälkeen hän sai syytteen lapsipornosta

Juri Dmitrijev löysi teloituspaikat vasta 1997, kuusikymmentä vuotta murhien jälkeen. Hänen ansiostaan moni on saanut tietää, mitä heidän kadonneille sukulaisiilleen oikein tapahtui.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut etnografi ja ihmisoikeustaistelija Juri Dmitrijev Karjalan tasavallasta Petroskoista on tänään ollut oikeudessa, ja oikeus on todennut,että yleisen syyttäjän kanne siveettömän kuva-aineiston levittämisestä tietoverkossa on perusteeton.
Dmitrijev on ollut tutkinttavankeudessa jo runsaan vuoden ajan. Alusta pitäen monet ovat pitäneet syytetoimia tekaistuina ja niiden tarkoitus lienee ollut tehostaa turvallisuuselinten ohjaustoimia.
Juri Dmitrijev on tutkinut ja julkistanut Stalinin repressiotoimien kohteiksi joutuneiden henkilöiden elämänkohtaloita ja tuomioita. Tämä on aihe, joka ei nauti vallassaolijoiden suosiota.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Viestit Karjalasta kertovat:

Tapaninpäivänä 26.12.2017 Petroskoin kaupunginoikeudessa tuomiolla ollut etnografi ja ihmisoikeusaktivisti Juri Dmitrijev on elisessä toisinnosistunnossa 27.12.2017 todettu jälleen syyttömäksi hänelle kohdistettuihin syytteisiin nähden. Näistä syytöksistä on edellä blogissa ja varhemmassa kirjoituksessa tehty selkoa.

Nyt tänään Viattomien lasten päivänä 28.12.2017 paikalliset tahot ilmoittavat, että Juri vapautetaan tänään. Ehtona, ettei saa poistua kotikaupungistaan Petroskoista.

Hyvähän tämä on. Ennenaikaan saattoi saada tuomion kaukaiseenkin paikkaan, vaikkapa joutui laputtamaan Siperiaan tai muualle, nyt saa jäädä kaivattuun kotiin. Kodin lämpöön niin sanoakseni.

*

Aina eivät langat näy, mutta saataisiko tästä ajankohdasta ja muista olikkeista sellaistakin laskea. Pieni suojasääkö tässä tärkeässä ajankohdassa ilmentyy? Sattumaahan näissä harvemmin kuitenkaan on.

Nyt lievällä jännityksellä jäänen katsomaan, milloin Venäjän Federaation presidentti suvaitsee toteuttaa viimesuvena Ljudmila Alexejevalle antamansa lupauksen vapauttaa tunnettu vapaustaistelija, korkean kunnioitettavassa iässä ja hurskaudessa oleva Igor Izmestjev.

Kävihän niin että presidentti Putin vieraili "yllättäen" merkittävän venäläisen ihmisoikeusaktivistin Ljudmila Alexejevan 90-vuotispäivillä tämän kodissa, ja kun päivän sankari oikeutetusti pyysi yhtä hyvää, eli Izmestjevin vapauttamista, niin Putin lupasi - mutta ei vielä. (Vaan määrittelemättömänä aikana myöhemmin).

Käytiin tämänkaltainen ajatustenvaihto:

Lyudmila Alexeyeva: Joka tapauksessa, te tiedätte, ajattelen itseäni, tämä syntinen, että pyytäisin presidenttiä olemasta hyväväätekevä kristitty ja tekemään mitä kukaan muu tässä maailmassa, kuin hän, ei voi tehdä. Tämä olisi minulle suurin palkinto, ja se merkitsisi meille molemmille hyvää tekoa seuraavassa maailmassa. Armahtakaa Igor Izmestyev.

(Izmestyev on elinkautiseen vankeuteen tuomitun, entisen venäläissenaattorin Igor Izmestjevin armahtamista. Izmestjev tuomittiin muun muassa murhien järjestämisestä, mutta Aleksejeva sanoi RBK -kanavalle pitävänsä häntä syyttömänä. Ks. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201707202200276966_... ]

Vladimir Putin: Hyvä on, minä harkitsen sitä.

Lyudmila Alexeyeva: Pyydän sitä teiltä kaikella hartaudella. Tiedätte, hän on ollut vankilassa jo 12 vuotta, ja nyt on kulunut 12 vuotta niin, että herään yöllä, ajattelemaan häntä. Onko syyllinen vai ei, ei ole niin tärkeää. Uskon, että hän on viaton, ja toiset ajattelevat, että hän on tehnyt syntiä. Kun ihmiset kysyivät, kumpi armahdetaan, Kristus vai Barabbas, nämä idiootit sanoivat: "Barabbas". Mutta tämä oli armollinen teko. Barabbas oli maantierosvo ja tappaja, mutta kun armahdus on myönnetty, ihmiset eivät kysy, onko henkilö syyllinen vai ei, he yksinkertaisesti vain suovat anteeksiannon, heidän hyvästä sydämestään.

Vladimir Putin: Teissä on paljon hyvyyttä.

Lyudmila Alexeyeva: Kiitos.

Vladimir Putin: Niin se on.
*
Ja vielä päämiehen poistuessa varmemmaksi vakuudeksi:

Lyudmila Alexeyeva: ... Arvoisa presidentti, kiitos. Mutta älkää unohda Izmestyevistä.

Vladimir Putin: En unohda.

Lyudmila Alexeyeva: Älkää unohtako. Tehkää tämä hyvä teko. Se tulee olemaan meidän molempien nimissä seuraavassa maailmassa, sillä se on kristillinen teko.

Vladimir Putin: Ei heti, mutta minä teen sen, eikö?

Lyudmila Alexeyeva: Kuten haluatte.

Vladimir Putin: Hyvä.

Lyudmila Alexeyeva: Kyllä. Tiedän, että pidätte sananne. Minäkin. En joko tee lupauksia, tai jos lupaan jotain, pidän sanani.

*

Nyt kun Putin on virallisesti presidenttiehdokas, hän voisi sen tehdä. Mutta ehkä ortodoksisena juhlapäivänä, jouluna, tai vuodenvaihteessa?
Vaiko vielä lähempänä vaaleja? Ei tiedä. Näkee.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jakokertomus
osa XII 29.12.2017:

Ja taas uusi juttu.

Veistit Pskoista kertovat;

Vangittu historioitsija ja vapaustaistelija Juri Dmitrijev vietiin eilen (to 28.12.2017 - jolloin hänen kertoman mukaan piti vapauttaa Petroskoissa) lentokoneella Moskovaan Serbski-instituuttiin, jossa pitää tutkittaman hänen psyykkistä tilaansa.

Novaja Gazetan toimittaja näki hänet sattumalta samassa Moskovan koneessa. Asian saamasta uudesta käänteestä ei tiennyt edes Dmitrijevin juristi...

Pahalta kuulostaa...
Etteivät tekisi hänestä hullua, niin kuin toisinajattelijoista tehtiin NL:ssa....

Tämä tarina jatkuu vielä, varmasti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Serbsky Center
Wikipedia kertoo;

https://en.wikipedia.org/wiki/Serbsky_Center

The Serbsky State Scientific Center for Social and Forensic Psychiatry (Russian: Госуда́рственный нау́чный центр социа́льной и суде́бной психиатри́и им. В. П. Се́рбского) is a psychiatric hospital and Russia's main center of forensic psychiatry. In the past, the institution was called the Serbsky Institute (Russian: Всесою́зный нау́чно-иссле́довательский институ́т о́бщей и суде́бной психиатри́и и́мени В. П. Се́рбского). The institution garnered negative publicity because many Soviet dissidents were examined there and then sent to psychiatric hospitals.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Serbsky Center;

Role in post-Soviet forensic examinations[edit]
According to Russian psychiatrist Emmanuil Gushansky, the Serbsky Center exercises undue administrative and corporate influence on its young and insufficiently qualified staff. The commission system of forensic psychiatric examinations leads to "collective irresponsibility" in which no individual is accountable for a particular diagnosis or other recommendation. For example, the Serbsky Center declared a killer to be insane and offered a diagnosis of "acute stress". In fact, the killer had maintained communication with his victim, remembered the conflict with his victim. During a drunken household brawl he managed to find a shotgun in his basement, shoot his victim, clean and hide the weapon, removing his fingerprints, and then flee the scene. In accord with the Center's recommendation, he was declared insane and released from confinement.[28]
In 2004, Yuri Savenko stated that the law on state expert activity and the introduction of the profession of forensic expert psychiatrist destroyed adversary-based examinations and that the Serbsky Center had monopolized forensic examination, which it had never done in the Soviet era. Formerly, the court could include any psychiatrist in a commission of experts, but the new law allowed the court only to choose an institution. The head of the institution assigns the experts to a commission for each case. Experts are certified only after working in a state institution for three years. The Director of the Serbsky Center was also the head of the Center's forensic psychiatry department, which is the only one in the country.[15]
According to Savenko, the Serbsky Center has long labored to institutionalize its monopolistic position as the country's main psychiatric institution. These efforts led to a considerable drop in the quality of expert reports. The Serbsky Center further attempted to eliminate the adversarial character of court proceedings and to degrade the role of specialist reviewers.[29] Lyubov Vinogradova claimed that there has been a diminution in patients' rights because independent experts are now excluded from evaluations and court proceedings.[30]
On 28 May 2009, Savenko wrote to the then President of the Russian Federation Dmitry Medvedev an open letter, in which Savenko asked Medvedev to submit to the State Duma a draft law prepared by the IPA to address the sharp drop in the level of forensic psychiatric examinations, which Savenko attributed to the lack of competition within the sector and its increasing nationalization. The letter said that expert reports now often dropped entire sections and failed to substantiate findings, that findings contradicted the descriptive sections, and that many statements are contrary to generally accepted scientific practice. The letter added that courts made no attempt to assess the expert report for coherence and consistency and do not check findings for accuracy, completeness and objectivity. In the spring of 2009, IPA attacked an expert report whose descriptive part was distorted, paving the way for other falsifications; four of the case's six examinations were carried out in the Serbsky Center.[31]
On 15 June 2009, the working group chaired by Tatyana Dmitrieva sent the Supreme Court of Russia a joint proposal to outlaw appeals against state forensic expert reports and prohibit lawsuits that appealed against the reports. The proposal claimed that the appeals were filed “without regard for the scope of the case” and that appeals should be made “only together with the sentence.” Savenko claimed that all professional errors and omissions became unchallengeable because they were the basis of the sentence.[29]
The application was considered in the paper “Current legal issues relevant to forensic-psychiatric expert evaluation” by E.Y. Shchukina and S.N. Shishkov.[32] It attacked the admissibility of appeals against expert reports without regard for the scope of the case. According to lawyer Dmitry Bartenev, while talking about “the reports”, the paper mistakenly conflates the reports with actions of the experts (or the institution) and asserts the impossibility of “parallel” examinations. However, abuse of rights and legitimate interests of citizens, including trial participants, may be a subject for a separate appeal.[29]
In 2010, when the outpatient forensic-psychiatric examination of Yulia Privedyonnaya was carried out in the Sebsky Center, its experts asked her the question “What do you think of Putin?”. Savenko called the question inappropriate, unseemly and indelicate.[33]

Ks. Wikipedia; https://en.wikipedia.org/wiki/Serbsky_Center

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Pvm. 22.03.2018;

Memorial-aktivisti Juri Dmitrijev pinteessä - jälleen...

Arja Paanenen kirjoitti hetki sitten Ilta-Sanomissa:

Ikitie-elokuvassakin nähtyjen Karjalan joukkohautojen löytäjälle vaaditaan yhdeksän vuoden leirituomiota lapsipornosta, vaikka kuuluisa Serbskin instituutti ei löytänyt todisteita pedofiliasta.
Presidentti Vladimir Putinhttps://www.is.fi/haku/?query=vladimir+putin on menossa kohti neljättä kauttaan – ja Juri Dmitrijev https://www.is.fi/haku/?query=juri+dmitrijevkohti ensimmäistä kakkuaan.

Näin tiivisti Novaja Gazeta -lehden kolumnisti Kirill Martynovhttps://www.is.fi/haku/?query=kirill+martynov Venäjän demokratiamielisten ihmisten tuoreen sokin, joka iski päälle heti maan presidentinvaalien jälkeen.

Tiistaina tuli tieto, että Petroskoin valtionsyyttäjä Jelena Askerovahttps://www.is.fi/haku/?query=jelena+askerova vaati loppupuheenvuorossaan oikeutta tuomitsemaan Karjalan Memorial-järjestön johtajan Juri Dmitrijevin yhdeksäksi vuodeksi kovennetun kurin leirille alaikäiseen kohdistuneesta irstauden harjoittamisesta, lapsipornon valmistamisesta sekä ampuma-aseen hallussapidosta.

Suomalaisittain ehkä osuvimman vertauskuvan voisi hakea tuoreesta menestyselokuvasta Ikitie.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Elokuvan vaikuttavin kohtaus esittää joukkoteloitusta Karjalan metsissä – ja juuri Dmitrijev on mies, joka on paljastanut nämä Karjalan salatut joukkoteloituspaikat nykymaailmalle.

Jos tuomio toteutuisi, se olisi 62-vuotiaalle Dmitrijeville omanlaisensa ikitie: hän ei välttämättä palaisi leiriltä enää elossa eikä ainakaan terveenä.

Tänään torstaina on vuorossa Dmitrijevin puolustuksen loppupuheenvuoro.

Lue koko juttu: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005613791.html

Terveisin,
Veikko
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Suomen Kuvalehti, 20.3.2018:

Stalinin joukkohautojen tutkijalle vaaditaan Petroskoissa pitkää vankileirituomiota

Juri Dmitrijevia syytetään lapsipornon ja luvattomien aseen osien hallussapidosta. Asianajaja kiistää syytteet aiheettomina.

Lue SK:n juttu: https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa...

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Menneisyydentutkija, ihmisoikeusaktivisti, Juri Dmitrijev, Petroskoi, on joutunut leivättömän pöydän ääreen.

Tuomio luetaan heti Pääsiäisen jälkeen, tiistaina 3.4.2018.

Ks. https://7x7-journal.ru/anewsitem/105303

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

5.4.2018;

Stalinin joukkohautojen paljastaja vapautettiin Petroskoissa lapsipornosyytteistä
Dmitrijev ei voi matkustaa eikä osallistua joukkokokouksiin kolmeen kuukauteen.
Teppo Tiilikainen/Suomen Kuvalehti
5.4.2018 17:42 https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/eurooppa...

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin pitkäaikainen Karjalan osaston johtaja Juri Dmitrijev tuomittiin torstaina kahdeksi ja puoleksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen Petroskoissa suurta kohua aiheuttaneessa oikeudenkäynnissä.
Syyttäjä oli vaatinut hänelle yhdeksän vuoden vankileirituomiota lapsipornon ja aseiden osien hallussapidosta.

Tuomioistuin vapautti hänet lapsipornosyytteistä. Hänet tuomittiin kuitenkin laittomien aseiden varastoinnista. Syyte perustui hänen kotoaan löytyneisiin vanhoihin metsästysaseiden osiin.

Tuomio merkitsee sitä, että Dmitrijev ei voi matkustaa eikä osallistua joukkokokouksiin. Käytännössä rajoitukset ovat kuitenkin voimassa vain kolme kuukautta hänen vankilassa jo istumansa ajan vuoksi.

Dmitrijevin puolustus piti syytteitä tekaistuina. Lapsipornosyyte liittyi kuviin, jotka hän oli ottanut terveysviranomaisia varten kasvattityttärestään. Kuvat löytyivät hänen tietokoneeltaan kansiosta ”terveys”, eikä niitä ole jaettu eteenpäin sosiaalisessa mediassa.

Dmitrijev pelkäsi, että heikossa kunnossa ollut tyttö palautettaisiin orpokotiin. Häntä oli kehotettu sijaisvanhemmmille järjestetyllä kurssilla valokuvaamaan tyttöä ja osoittamaan kuvien avulla sosiaaliviranomaisille, että lapsi kehittyy normaalisti.
Asiantuntijat vahvistivat oikeudessa, että adoptiotapauksissa tämä on varsin yleinen käytäntö Venäjällä.

Dmitrijevin kasvattitytär Nataša on 12-vuotias. Hän asui Dmitrijevin perheessä kahdeksan vuotta, mutta hänet sijoitettiin syytteiden nostamisen jälkeen biologisen mummonsa luo.

Oikeudenkäynti pidettiin suljettujen ovien takana. Petroskoin oikeustalon käytäville oli kokoontunut kymmeniä Dmitrievin tukijoita, jotka olivat tuomion kuultuaan helpottuneita.
Oikeudenkäyntiä on seurattu myös ulkomailla, sillä sen katsottiin osoittavan, mihin suuntaan Venäjä on menossa Putinin neljännellä presidenttikaudella.

Historioitsija Dmitrijev tunnetaan Stalinin kauden joukkohautojen tutkijana. Hän löysi vuosina 1997–1998 Petroskoin lähistöllä Krasnyi Borissa ja Karhumäen itäpuolella Sandarmohissa sijaitsevat joukkohaudat, joihin on haudattu tuhansia ihmisiä. Suuri osa heistä oli suomalaisia, jotka olivat muuttaneet Neuvostoliittoon rakentamaan sosialistista ihanneyhteiskuntaa.
Dmitrijev pidätettiin joulukuussa 2016, mutta hänet päästettiin tammikuussa kotiin odottamaan oikeudenkäyntiä.

Dmitrijev sanoo venäläisen Novoje Vremja -lehden haastattelussa, ettei hänellä ole aavistustakaan, miksi syytteet lopulta nostettiin. Koko juttu lähti liikkeelle paljastuskirjeen pohjalta, eikä hänellä ole tietoa siitä, kuka kirjeen oli kirjoittanut.

”Olemme kamppailleet asianajajani kanssa tämän mysteerin kanssa lähes puolitoista vuotta. Tuomari kieltäytyi ehdottomasti tutkimasta nimettömän kirjeen alkuperää”, Dmitrijev sanoo.

Ihmisoikeusjärjestö Memorialin mukaan Dmitrijev on poliittinen vanki. Venäläiset oppositioaktivistit arvelevat, että hänet asetettiin syytteeseen, koska hänen historiantutkimuksensa ei sovi yhteen Venäjän nykyisen historiankirjoituksen kanssa.

Juttu on julkaistu 5.4.2018 kello 17.42 ja sitä on päivitetty kello 17.55: Täsmennetty tietoja tuomiosta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiinnostava linkki Ilta-Sanomiin:

Petroskoilainen oikeus: 9 vuoden vankeusvaatimus kumoon – Karjalan joukkohautojen löytäjä todettiin syyttömäksi pedofiliaan

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005630550.html?...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

IS, 6.4.2018;

"Kommentti: Ihmeiden aika ei ole ohi – Juri Dmitrijevin vapautus on toivon tuulahdus koko Venäjälle"

Arja Paanasen tyhjentävä jälkiartikkeli eilisestä vapauttavasta tuomiosta. Olisiko tämä pieni vihi jostain myönteisestä?

Lue koko artikkeli:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005631527.html

Artikkelin loppu:
Vapauttavan päätöksen teki Petroskoin kaupunginoikeuden tuomari Marina Nosova. Sen verran Nosova säästi syyttäjän kasvoja, että hän tuomitsi Dmitrijevin vanhojen aseenkappaleiden laittomasta hallussapidosta. Tuomiota annettiin juuri sen verran, että Dmitrijevin jo istuma yli vuoden tutkintavankeus tulee kunnialla perustelluksi ja jäljelle jää vielä kolme kuukautta sovitettavaksi matkustuskiellolla.

Oikeudenkäyntiä seurattiin sekä Venäjällä että ulkomailla tarkasti myös siksi, että tuomio on ensimmäinen presidentti Vladimir Putinin uudelleenvalinnan jälkeen annettu ratkaisu merkittävässä ihmisoikeusasiassa.

Yhdeksän vuoden tuomion peruuntuminen on siksi suuri vapauden tuulahdus Venäjän koko kansalaisyhteiskunnalle, olettaen että tämä tuomio jää voimaan.

Uuden suojasään alkua tämä tuskin vielä tarkoittaa, mutta nyt on ainakin nähty, että Venäjän oikeudessa voi tapahtua iloinen ihme.

IS/Arja Paananen 6.4.2018

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kommentti: Ilman Juri Dmitrijeviä ainakin 1400:n suomalaisen kohtalo olisi voinut jäädä pimentoon – nyt hän ansaitsee huomiomme

IS/Arja Paananen, 23.3.2018;
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005613791.html

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset