*

Veikko Huuska

Karjalaisten lähetystön esitys Karjalan palauttamiseksi 1952 JKP:n mukaan

Karjalaisten lähetystön esitys Karjalan palauttamiseksi 1952 JKP:n mukaan

Presidentti Paasikiven päiväkirjat puhuvat – eli 65 vuotta sitten..

*

J.K. Paasikiven päiväkirja                                                                                                                                             (soveltuvasti leikaten, mitään muuttamatta; joitain henkilötarkennuksia ja välihuomautukset; VH)

5.9.1952

Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa. …

Minä sanoin, että on kovin hyvä, että Olympialaiset (Helsingin 1952 olympialaiset, VH) menivät niin hyvin.  Myös, että venäläiset olivat tyytyväisiä.

Kekkonen: Venäläiset olivat ennen Olympialaisia huolestuneita ja pelkäsivät, että tulee mielenosoituksia venäläisiä vastaan.  Venäläiset olivat kysyneet Kekkoselta, onko hallitus varannut riittävästi poliiseja.

Kannaksella oli venäläinen ratsurykmentti varalta estämässä rajojen ylittämistä.

Kekkonen oli vakuuttanut venäläisille, että mitään mielenosoituksia ei tule tapahtumaan.  Olympialaisten jälkeen oli (NL:n lähettiläs Helsingissä Viktor) Lebedev ja venäläiset olleet kovin tyytyväisiä, kun kaikki oli mennyt hyvin.

Sain Kekkoselta pro memorian (pvm 20.8.) eräästä keskustelusta, joka oli ollut erään länsimaan Helsingin lähetystön virkamiehen kanssa.  Hän oli ollut Tukholmassa ja kertoi siellä kuulleensa:

1.) Tukholmassa on huhuja, että Neuvostoliitto tulee tarjoamaan Suomelle Karjalan ja vaatimaan tilalle Pohjois-Suomen.  Ruotsi on siitä peloissaan.  Ruotsissa arvellaan, että tätä huhua on levitetty Neuvostoliiton toimesta.  Jos Ruotsi vie Catalina-koneen (alasammuttu) YK:hon, niin Neuvostoliitto uhkaa vastatoimenpiteillä ja on puhuttu yhteisestä maarajasta.

2.) Suomen asemaa pidetään Ruotsissa hyvänä.

3.) Suomen sosialidemokraattien asemaa pidetään Ruotsissa heikontuneena.

4.) Ruotsissa on se käsitys, että Neuvostoliitto ei aloita sotaa.

5.) USA:n Helsingin lähetystön entinen avustaja (suomalaissyntyinen Raymond) Ylitalo on ollut Helsingissä ja oli moittinut Kekkosta ja sanonut, että USA ei luota häneen

*

JKP:n päiväkirja

6.9.1952

Vuorineuvos Wilhelm Wahlfors soitti ja pyysi vastaanottoa karjalasten lähetystölle, joka antaa minulle kirjelmän, joka koskee Karjalan asiaa (siis esitystä Karjalan palauttamisesta Suomelle, VH).

Minä kehoitin kääntymään pääministerin ja ulkoministerin puoleen. (pm Fagerholm ja um Sakari Tuomioja, VH).

Wahlfors sanoi Kekkosen tuntevan asian.

Minä sanoin, että tulen pian Helsinkiin (oli Kultarannassa, VH) ja ilmoitan sitten, milloin von ottaa vastaan.

Sitten minä soitin Kekkoselle asiasta ja kehoitin häntä tutustumaan kirjelmään ja miettimään asiaa.

Kekkkonen lupasi kutsua Wahlforsin luokseen huomenna.

*

JKP:n päiväkirja 6.9.1952

Sain Kekkoselta kirjeen ja jäljennöksen kirjelmästä, jonka aikoo antaa minulle (Kirjelmä on JKP:n papereissa.)

Siinä sanotaan:

Sotakorvausten suorittaminen 19.9.1952.  Se voi luoda suotuisan mielialan maatamme kohtaan naapurimaassa ja sitä olisi käytettävä hyväksi rajanarkistuskysymyksen ottamiseksi uudelleen esille. (Siis: Karjala takaisin, VH).

Toivomus, että minä henkilökohtaisesti kävisin Moskovassa Stalinin luona.

Nykyinen ajankohta on kenties viimeinen tilaisuus ja olisi motivoitavissa sen kautta, että Suomi loistavalla tavalla on suorittanut sotakorvauksen.  Sen puolesta, että rajantarkistus toimitettaisiin ja Karjalan heimo pääsisi aikaisemmille asuinsijoilleen, voitaisiin esittää seuraavaa:

Jos Stalin suostuisi tähän valtiotekoon, niin se vakuuttaisi rauhan koko Luoteis-Euroopassa. Vaikka Karjalan heimo on tyynesti alistunut kovaan kohtaloonsa, sen keskuudessa elää takaisinpaluun ajatus.  Mitä enemmän maailman poliittinen tilanne kärjistyy ja vastakohdat lännen ja idän välillä suurenevat, sitä otollisemmaksi saattaa käydä ulkopuolisille voimille työskennellä karjalaisen väestön mielialan muokkaamiseksi mahdollisia uusia spekulatioita havitellen.  Kun karjalaiset ovat levinneet yli koko maan eikä siirtoväen muille väestönosille aiheuttamat vahingot ole mielestä häipynet, voi tälläkin taholla olla olemassa levottomuuksille altista ajattelutapaa. Kaikki tämä voitaisiin eliminoida pois, jos k.o. toivomus karjalaisen väestön takaisinpaluusta pääsisi toteutumaan.  Sen sijaan se varmasti aiheuttaisi erittäin kiinteiden ja vahvojen siteiden muodostumisen Suomen ja Neuvostoliiton kansojen kesken.  Entiseen maaperäänsä istutettuna karjalaisväestö muodostaisi välittävän sillan itäisen naapurimaan ja koko oman valtakunnan asujaimiston kesken.

Luovutetun Karjalan palauttaminen merkitsisi Neuvostoliiton ulkopolitiikalle suurvoittoa.  Se vahvistaisi rauhan rintamaa ei vain Suomessa, vaan myös muissa pohjoismaissa ja vastaisuudessa voisi määrätä näiden asennoitumisen suurpoliittisissa tilanteissa.  Näin poistuisivat ne strategiset syyt, jotka venäläisten mukaan ovat aiheuttaneet Karjalan liittämisen Neuvostoliittoon.  Leningradin tuvallisuus olisi paljon varmemmin taattu, jos koko Suomi ja ehkä koko Pohjola olisi puolueetonta aluetta.  Leningradin turvallisuuden puolesta esitetyt strategiset syyt ovat poistuneet sen kautta, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä on olemassa avunantosopimus.  Karjalan palauttamien ei millään tavalla olisi Neuvostoliiton intressien vastainen, pikemminkin päinvastoin sille edullinen.

Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden turvaamiseksi mahdollisten konstellaatioiden estämiseksi on kaikkinainen luottamus välttämätön.  Viipurin läänin yhdistämisen (vuonna 1811) seurauksena alkanut rauhan ja keskinäisen luottamuksen suhde ei olisi katkennut, ellei Tsaari-Venäjä lyhytnäköisesti olisi aloittanut hyökkäystä autonomiaa vastan.  Suomi voitiin johtaa v. 1941 alkaneeseen sotaan sen tähden, että siltä talvisodan jälkeen riistettiin Karjala.  Ettei samaa syytä voisi käyttää Neuvostoliiton-vastaisen mielialan muokkaamisen, olisi tämän estämiseksi tehtävä kaikki, mitä tehtävissä on.  Me karjalaiset etsimme ainoastaan pysyvää rauhaa,  koska parhaiten tunnemme sotien kauhut, me haluamme pyrkiä keskinäiseen luottamukseen ja kummankin valtion elinehtojen ja intressien huomioimiseen.  Tätä tulosta vahvistaisi kysymys luovutetun Karjalan palauttamisesta Suomen suvereenisuuteen.

Helsingissä 6.9.1952.

E. Paavolainen.  W. Wahlfors

E. Pusa.  J. Virolainen.

*

Reflektointia edellisen johdosta:

1a) Karjalaiset tahtovat, että minä puheella ja kynällä korjaan sen, mitä miekalla on turmeltu. – Ei sen vähempää.

1b) Sotakorvaus ei ole yhteydessä Karjalan kysymyksen kanssa, sillä Karjala menetettiin talvisodassa ja sen jälkeisessä rauhassa 13.3.1940, jolloin ei mistään sotakorvauksista ollut kysymys.

2.) Ei ole oletettavaa, että Stalin ja venäläiset antaisivat Karjalantakaisin ilman vastiketta.  Neuvostoliitto on valloittanut Karjalan (”verellä maksanut”).

3.) Stalin on monesti sanonut viime sodan aikana Rooseveltille ja Churchillille, että sopimuksiin ei voi luottaa, vaan todellinen varmuus valtiolle on, että on reaalisia pantteja, terriotorioita, hallussa.

4.) Stalin ilmoitti jo joulukuussa 1941, jolloin Saksan armeijat olivat voitollisia ja olivat Moskovan porteilla, Edenille Moskovassa, että Neuvostoliitto tekee rauhan Suomen kanssa ainoastaan 1940 vuoden rajoilla.

(Churchillin memorandum)

Stalin sanoi myös, että oli Neuvostoliitolle edullista, että se kesäkuussa 1941 voi alkaa puolustuksensa kaukana länsirajasta ja Viipurista eikä lähellä Leningradia.

5.) Aleksanteri I:n toimenpide vuonna 1811 merkitsee ainoastaan Venäjän valtakunnan sisällä tapahtuneita rajojen järjestyksiä (kuten esim. jonkun kihlakunnan siirtäminen toisesta läänistä toiseen).

Jos Suomi olisi kuulunut v. 1811 Ruotsiin, ei se olisi tullut kysymykseen.

6.) Asia on Venäjällekin suuri ja monimutkainen.  Se vaatii monien hyväksymistä. Suomen-Karjala kuuluu Itä-Karjalan auton. tasavaltaan, O.W. Kuusisen valtakuntaan.  Myös siellä on asia käsiteltävä ja hyväksyttävä.

Se on Venäjän korkeimman sotilasneuvoston vaatima, Stalin lausui minulle v. 1939. Lait on muutettava.

Leninillä oli vaikeuksia saada Tarton rauhan Petsamoa koskeva määräys ja rajan jääminen lähelle Leningradia hyväksytyksi.  Sitä kovasti vastustettiin Neuvostoliitossa.

7.) Jos Stalin ollenkaan ryhtyy keskusteluun, hän luultavasti heti kysyy: ”Mitä annatte korvaukseksi?”  Mutta mitä maata me voimme antaa? (Pohjois-Suomi?!)

8.) Taikka Stalin sanoo: Jotta voisi tulla mitään tällaista kysymykseen, meidän täytyy saada varmuus, että Suomessa valtiollinen järjestelmä muuttuu ja että Suomessa on ”ystävällinen” s.o. kommunistinen hallitus (kuten hän vaati Puolaan nähden 1943-1944).  Kommunistinen Neuvostoliitto ei voi luottaa Suomen nykyiseen järjestelmään.  Se voi luottaa ainoastaan hallitukseen, jossa kommunistit ovat johdossa, ja ylipäänsä kommunistiseen järjestelmään. – Että Suomesta tulee kansandemokratia, kuten Puola, Tshekkoslovakia, Unkari, Rumania, Bulgaria. – Satelliittimaa.  Tai menettelee, niin kuin Viro, Latvia ja Liettua v. 1940.  Yhtyy Neuvostoliittoon (”omana valtiona”).  Huomauttaa, että Neuvostoliitto teki O.W. Kuusisen kanssa sopimuksen joulukuussa 1939 ja lupasi Itä-Karjalan.

Mitä siihen vastaamme?

9.) Stalin voi myös sanoa: Karjalaiset itse poistuivat Karjalasta.  He olisivat voineet sinne jäädä. – Kenties lisää: Karjalaiset voivat palata Karjalaan ja asua siellä Neuvostoliiton järjestelmän alaisena.

10.) Sotakorvauksen loppuun suorittaminen ei ole mikään erityinen aihe, joka liittyisi Karjalan asiaan.  Karjalan asia voidaan ottaa yhtä hyvin esille milloin tahansa.

11.) Asia, joka voitaisiin tarjota jonkunlaisena vastikkeena, olisi kenties, että suostuisimme pitentämään ystävyyssopimuksen (YYA-sopimus, VH), esim. 20 à 30 vuodeksi.  Mutta se olisi ehkä venäläisten mielestä liian pieni vastike.  Venäläiset katsovat, että ystävyyssopimus on yhtä paljon Suomen etujen mukainen kuin Neuvostoliiton.

12.) Stalin voisi myös vaatia, että suostumme venäläisten linnoitusten, tukikohtien yms. perustamiseen Suomeen. – Mutta se olisi mahdotonta.

13.) Jotain realista vastiketta olisi tarjottava ehdotuksen perusteeksi, jos haluamme tulosta.

14.) Minun on vaikea lähteä Moskovaan.  Matka olisi todennäköisesti tulokseton ja se tulisi koko maailman tietoon.  Vaikuttaisi maailmassa meille epäedullisesti.  Keskustelu voi muodostua meille vahingolliseksi ja herättäisi ihmetystä siitä, miten heikosti me ymmärrämme politiikkaa.

15.) Kun asia on nyt tullut esille, voi olla mahdollista, että siinä karjalaisten vuoksi olisi koetettava jotain tehdä, jotta voi heille sanoa, että on yritetty.

16.) Voisiko kirje minulta Stalinille tulla kysymykseen?  Se olisi kuitenkin jo suuri ja huomattava toimenpide.  Venäläiset voisivat sitä käyttää sopivassa tilaisuudessa meidän vahingoksemme.

Voisiko tämän asian esille ottaminen myös kirjeellisesti vahingoittaa meitä ja meidän asiaamme?

17.) Jos Tuomioja ja Kekkonen ottaisi asian esille Lebedevin kanssa?  Antaisin hänelle tästä asiasta p.m:n. (pro memoria, muistio, VH)

18.) Karjalaisten kirjelmän perustelu voi johtaa ikäviin seurauksiin.  Siinä sanotaan, että mieliala sekä karjalaisissa että muussa Suomen kansassa odottaa Karjalan takaisin saamista.  Ellei se toteudu ja jos maailmanpolitiikan tilanne kärjistyy ja jos ristiriita idän ja lännen välillä kiristyy, niin ulkopuoliset voimat voivat käyttää sitä hyväkseen aiheuttaakseen Suomen kansassa spekulioita ja levottomuudelle altista ajattelutapaa.

Siis: revanssiajattelu.

Ellei Neuvostoliitto anna Karjalaa takaisin, niin Jumala tietää, mitä tulee tapahtumaan.

Myös sanotaan kirjelmässä:

Suomi voitiin johtaa sotaan v. 1941 ainoastaan sen tähden, ”että siltä talvisodan jälkeen riistettiin Karjala.  Ettei samaa syytä voitaisi käyttää” Neuvostoliittoa vastaan, olisi Karjala annettava takaisin.

Tämä on kyllä oikein, mutta jos se sanotaan venäläisille, niin mitä se vaikuttaa.

Mutta mitä muuta perustetta voidaan esittää?  Se on vaikea sanoa.

19.) Kirjelmässä luvataan korvaukseksi ainoastaan se, että jos venäläiset palauttavat takaisin Karjalan, niin me tulemme elämään ystävyydessä.  Mutta elleivät anna Karjalaa, niin emme tule.

20.) Lopuksi kysymys: Ryhtyvätkö meidän kommunistimme tähän asiaan?  He voivat hankkia venäläisiltä lupauksia, että jos Suomessa kommunistit pääsevät johtoasemaan yms., niin Karjala voidaan saada, ellei kokonaan, niin osaksi, takaisin.

He voivat käyttää sitä hyvänä agitatiokeinona ja sen nojalla koettaa saada kommunismille kannatusta Suomessa.

21.) Kuten jo ennen sanoin Kekkoselle, voitaisiin tämä asia kenties parhaiten ottaa esille, kun ja jos venäläiset ehdottavat ystävyyssopimuksen pidentämistä v. 1958.

Silloin se tulee esille venäläisten ottaman alotteen yhteydessä ja meidän asemamme on silloin parempi.  Silloin voimme luonnollisesti esittää omia ehdotuksiamme.

Tästä asiasta minun täytyy puhua, paitsi Kekkosen ja Tuomiojan, Ståhlbergin ja Enckellin ja mahdollisesti Sventon kanssa.

*

8.9.1952

Helsinkiin lopullisesti Kultarannasta.

*

9.9.1952

Enckell luonani.

Olin lähettänyt hänelle luettavaksi Karjalan asiaa koskevan kirjelmän.

Enckell ensin luki muistiinpanoistaan hänen ja minun keskusteluista Zdanovin kanssa samasta asiasta (16.9.1945 ja 22.9.1945).  Karjalaiset olivat silloin jättäneet Orloville kirjelmän samasta asiasta 21.9.1945. (kts. muistiinpanoja).

Nykyinen anomus.

Enckell kertoi, että Wahlfors on useasti puhunut Karjalan asiasta hänen kanssaan.  Enckell sanoi aina huomauttaneensa vaikeuksista.  Wahlfors oli sanonut: Stalin selvittää asian.

Enckell ensiksi katsoi, että anomuksen sanamuoto on lapsellinen ja vaarallinen: sisältää uhkauksen.  Neuvostoliiton hallitus järjestetään uudestaan.  Se vaikuttaa asian käsittelyyn.  Naivt att offic. vändä sig till Stalin (Naiivia kääntyä virallisesti Stalinin puoleen.)  Stalin on riippuvainen politbyrosta.

Minä: Voimme järjestää tämän muodollisen puolen; kysymys on: Voimmeko tähän demarcheen ryhtyä?

Enckell sanoi uudestaan, että anomus on råffig (tolkuton).  Itse asiasta sanoi, että ei voi esittää asiata virallisessa muodossa; se vahingoittaisi meitä.  Ainoastaan informellt (epävirallisesti) jonkun yksityisen kautta (mainitsi Hella Wuolijoen tms.).

Enckell: Pietari Suuri perusti Pietarin ja katsoi että Karjala oli välttämätön strategisista syistä.  Enckellin mielipide oli:

1.)President och regering kan ej ta upp saken officielt.  Presidenten kan ej resa till Moskva. (Presidentti ja hallitus eivät voi virallisesti ottaa asiaa esille.  Presidentti ei voi matkustaa Moskovaan.).  Sen esille ottaminen vahingoittaisi meitä – huonontaisi meidän asemaamme.  ”Om vi Bråkar med Karelen” (”Jos pidämme melua Karjalasta”).

2.)Enskildt göra ryssarna uppmärksamma o. frammana de matta ta initiativ.  Om vi tar initiativ och tigger, so måste vi ge kompensation” (Yksityisesti kiinnittää venäläisten huomio asiaan ja saada heitä tekemään aloite.  Jos me teemme aloitteen ja anelemme, niin meidän on annettava kompensaatiota).

Minä: ”Enskildt” (Yksityisesti): Meillä on vähän kanavia, paitsi kommunisteja.  Kenties Kekkonen, Tuomioja, Wahlfors (?) voisivat jossakin tilaisuudessa puhua Lebedevin kanssa.  Kysyin, voisiko Enckell tehdä jotain.

Enckell vastasi, että hän tuntee hyvin vähän Lebedeviä.

3.)Me emme voi sanoa venäläisille, että suhteet tulevat paremmiksi, jos saamme Karjalan. (1918 punaisten sopimus Itä-Karjalasta: tarkoitus, että Suomi tulisi sovjetti-Suomeksi).

4.)Officiellt (virallisesti) voisimme ottaa asian esille ainoastaan, jos voisimme sanoa, että emme voi tulla toimeen ilman Karjalaa, mutta emme voi sijoittaa karjalaisia jne.

Mutta nyt on karjalaiset sijoitettu.

5.)Ystävyyssopimuksen pitentämisen yhteydessä voisi ottaa esille tämän asian – sanoa: ”Te ette tarvitse tätä aluetta”.

Puhuimme myös politiikkaa yleisesti.

Enckell sanoi uudelleen, että meidän asemamme ei ole nyt parempi kuin Aleksanteri II:n aikana.  Me olemme riippuvaisia Venäjästä niin kuin ennen.  Ainoastaan sisäisissä asioissa meillä on suurempi vapaus.  Mutta ulkopoliittisesti maantiede määrää.

*

10.9.1952

Olin Ståhlbergin luona.

Olin lähettänyt eilen Ståhlbergille Paavolaisen ym. kirjelmän Karjalan asiassa.  Hän oli sen lukenut ja harkinnut asiaa.

Ståhlberg: Tällainen demarche on arveluttava.

Suhteemme Neuvostoliittoon on ollut rauhallinen, olemme saaneet esiintyä itsenäisenä ja vapaana maana.  On oltava varovaisia, että tätä asemaamme ei turmella.

Neuvostoliitto on nyt mahtavimmillaan, kansalliskiihko siellä on ylimmillään.  Ulkopoliittiset olot eivät ole nyt edulliset tällaiseen toimenpiteeseen.  Neuvostoliitto ei ole nyt pulassa.  ”Kansandemokaratiaa” on laajennettu joko niin kuin Baltian maissa, että kaikki maat on yhdistetty Venäjään, tai kuten Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa ym. siten, että on jätetty jossain suhteessa jonkunlainen omalaatuisuus.

Neuvostoliitto on johdonmukaisesti laajentanut kommunistista ja kansandemokraattista järjestelmäänsä.  Ei ole perääntynyt missään neliömetriäkään.  Että nyt ilman muuta luopuisi sovjetisoidusta Suomen Karjalasta, ei ole mahdollinen.  Jos Suomi nyt tekisi aloitteen ja pyytäisi venäläisiä luovuttamaan Karjalan meille, niin venäläiset saisivat aiheen sekaantua meidän asioihimme ja yrittää täällä jotakin.  Luultavasti ei luopuisi siitä, että ”kansandemokr.” järjestys Suomen Karjalassa voi jäädä voimaan.  Panisi kenties sen jonkunlaiseksi ehdoksi.  Venäläisten politiikan vastaista olisi luopuminen kansandemokratiasta Suomen Karjalassa, jossa se on pantu voimaan.  Venäläisten politiikka on ollut mennä joka paikassa eteenpäin.  Jos me emme sitä hyväksyisi, niin meidän kommunistimme huutaisivat, että Venäjän jalomieliseen tarjoukseen ei suostuta.

Joka tapauksessa tällainen demarchi antaisi aiheen venäläisille käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen ryhtyäkseen häiritsemään meidän riippumattomuuttamme ja rauhaamme.  Ei tiedä, mihin se veisi.  Arveluttava panna liikkeelle levossa olevia voimia.  Tulos voisi lopuksi olla meille Baltian maiden kohtalo tai satelliitin asema.

Kirjelmän sisältö mahdoton.  Sisältää uhkauksen venäläisiä vastaan.

(Jos tällaisesta tulisi jotain, niin meidän pitäisi maksaa uusi sotakorvaus kaikesta, mitä on Karjalassa).

Vuonna 1811 asia oli aivan toinen.

Kansandemokr. maiden valtionpäämiesten matkat Moskovaan eivät ole houkuttelevia.

Ståhlbergin mielestä minä voisin kieltäytyä ottamasta vastaan paperia.  Parempi kuitenkin olisi, jos asia voitaisiin järjestää niin, että eivät toisi paperia minulle.

Lopuksi sovimme siitä, että minä puhun pääministerin kanssa, että hän koettaisi järjestää asian niin, että lähetystö ei tuo paperia minulle.

Asia ei saisi tulla julkisuuteen, koska muuten ei tiedä, mitä meidän kommunistimme siinä tekevät.

Ståhlberg sanoi mm., että on odottamaton onni, että Venäjän antaa meidän olla rauhassa.

Kaksi päivää

tämän keskustelun jälkeen Ståhlberg sairastui vakavasti ja vietiin Diakonissalaitokseen.  Hänen tilansa huononi päivästä päivään.  (Tämä on merkitty 21.9.1952).

*

11.9.1952

Kekkonen luonani.

1.)Karjalaisten asia.

Minä kysyin, mitä Kekkonen siitä ajattelee.

Kekkonen vastasi, että hän jollakin tavalla hoitaa asian.  Sen jälkeen minä kerroin keskusteluistani Enckellin ja Ståhlbergin kanssa.

Kekkonen lupasi koettaa järjestää asian niin, että karjalaisten lähetystö ei tuo paperia minulle.

Kekkonen sanoi myös olevansa epävarma, voiko hän puhua tästä asiasta venäläisten kanssa.

*

12.9.1952

Kekkonen soitti:

Oli puhunut Wahlforssin kanssa.  Hän oli sanonut, että eivät jätä Karjalaa koskevaa paperia minulle, mutta tahtovat keskustella minun kanssani.

Kekkosen mielestä minun ei pitäisi ottaa heitä vastaan.  Sovimme siitä, että minä ilmoitan Wahlforssille, että heidän käyntinsä minun luonani peruutetaan.

*

12.9.1952

Neuvoin eversti Grönvallia (presidentin adjutantti, VH) ilmoittaman Wahlforssille seuraavaa:

”Viitaten keskusteluun, joka Pääministerillä oli tänään (12.9.1952) vuorineuvos Wahlforssin kanssa, katson tarkoituksettomaksi karjalaisten lähetystön käynnin huomenna minun luonani.”

(Grönvall ilmoitti tämän Wahlforssille 12.9.1952).

*

12.9.1952

Ståhlberg sairastui vakavasti.  Vietiin Diakonissalaitokselle. (Minä olin hänen luonaan kaksi päivää ennen hänen sairastumistaan.  Silloin hänen intelligenssinsä toimi kuten ennenkin.)

*

14.9.1952

Yleisradiosta Koskiluoma soitti minulle, että Ståhlbergin tila on kriitillinen ja pyysi minua valmistamaan muistosanat hänestä radiolle. – Valmistin ne.

*

15.9.1952

Rovasti Leppä toi minulle Turun Tuomiokirkon historiikin (3 osaa).

*

16.9.1952

Turkin lähettiläs Kavur luonani lähtölounaalla.

Pidin tavallisen pienen puheen ja annoin Kavurille Suomen Leijonan Suurristin.

*

17.9.1952

Soravuo luonani.  On lomalla.

Minä esitin ajatuksiani poliittisesta tilanteesta.  Nykyinen tila Euroopassa on hirmuinen.  Neuvostoliitto on voittanut sodan, saanut allensa 2/3 Euroopasta.  Ajattelevatko länsivallat saavansa tähän muutosta aikaan?  Millä tavalla?  Heidän tarkoituksensa näyttää olevan saada estetyksi Neuvostoliiton enempi eteneminen.  Mitä tarkoituksia länsivalloilla oikeastaan on nykyisen tilanteen parantamiseksi?  Minä en nähnyt, mitä he siinä voisivat tehdä.

Soravuo kertoi Foreign Officessa (Englannin ulkoministeriössä) erään korkean virkamiehen (Nacken?) sanoneen, että venäläiset eivät  hyväksy kansanäänestystä Itä-Saksassa nyt.  he tahtovat kasvattaa nuoren polven kommunisteiksi.  Sitä ennen eivät tahdo kansanäänestystä.  Soravuo kertoi myös olleensa eräällä lounaalla alahuoneen ravintolassa ja siellä kysyivät eräät alahuoneen jäsenistä, pidetäänkö mahdollisena, että Neuvostoliitto luovuttaa takaisin Suomen Karjalan. – Soravuo oli vastannut ei luulevansa.

Minä kerroin huhuista Ruotsissa.

*

19.9.1952

Cabot luonani lähtökäynnillä.  Menee Pakistaniin.  Lounas.  Pidin pienen puheen.  Cabot vastasi.  Annoin Cabotille valokuvani.

*

22.9.1952

Argentiinan uusi lähettiläs Arean jätti valtakirjansa.

*

22.9.1952

Olen joka aamu tiedustellut Ståhlbergin tilaa Diakonissalaitoksesta.  Hänen tilansa on mennyt yhä huonommaksi.  Tänä aamuna lääkäri ilmoitti hänen tuskin voivan elää tämän vuorokauden yli.

*

22.9.1952

Ståhlberg kuoli tänään illalla kl. 20.15.

Kekkonen piti radiossa hänestä kauniin puheen.

*

*

Lisäyksiä ja huomioita:

J.K. Paasikiven päiväkirjassa 5.9.1952 mainittu Catalina koneen alasmpumisesta:

Neuvostoliittolaiset hävittäjät ampuivat ruotsalaisen DC3 –koneen alas Itämerellä 13.6.1952. Lue lisää tapauksesta täältä: http://finland.se/public/default.aspx?contentid=113627&contentlan=1&culture=fi-FI

Lentovälikohtaukset Itämerellä 1952:

http://www.kylmasota.fi/fi/index.php/119-2-toisen-maailmansodan-jalkeinen-aika-1944-1955/2-5-kylman-sodan-laajeneminen-1950-luvun-alussa/2-5-4-pohjolan-sotilaspoliittinen-asema/2-5-laatikot-4/333-lentovalikohtaukset-itamerella-1952

*

Amerikansuomalainen diplomaatti J. Raymond Ylitalo: lue lisää: https://fi.wikipedia.org/wiki/J._Raymond_Ylitalo

*

Vuorineuvos Wilhelm Wahlforss, ”Vikkelä-Ville”, Karjalaisten lähetystön puhemies, venäjänkaupan ekspertti, Kekkosen etenkin myöhempi vihamies; lue lisää:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Wahlforss

Wahlforss participated in the so-called Honka alliance which was a wide-spectrum political project for overthrowing Urho Kekkonen in presidential elections of 1962. The alliance failed and got revealed and after this the personal relationship between Kekkonen and Wahlforss remained cold. Despite of this, the men co-operated successfully in the Soviet trade relationships; Kekkonen promoted actively exports of the Finnish companies and Wärtsilä was the biggest individual Finnish exporter to Soviet Union.”

Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Wilhelm_Wahlforss

*

J.K. Paasikivi mainitsee päiväkirjassaan 9.9.1952:

Enckell ensin luki muistiinpanoistaan hänen ja minun keskusteluista Zdanovin kanssa samasta asiasta (16.9.1945 ja 22.9.1945). Karjalaiset olivat silloin jättäneet Orloville kirjelmän samasta asiasta 21.9.1945.”

Kimalankartano-sivuilla on molemmista tapaamisisesta eli 16.9.1045 ja 22.9.1945 artikkelissa Emil Luukka ja Karjalan liitto, mm. seuraava selonteko, joka valaisee lisää asiaa:

”KARJALA TAKAISIN”-jaksossa;

 

”Myös ministeri Eemil Luukka varoitti 16.9.1945 Forssan Karjalaseuran kokouksessa pitämässään puheessa uskomasta parhaillaan liikkuviin huhuihin pikaisesta Karjalaan takaisin pääsystä, "koska ne ovat perättömiä".  (Forssan Lehti)
16.9.1945 Paasikivi otti asian esille presidentti Mannerheimin kanssa. Kertomatta Enckellin vierailusta Zdanovin luona Paasikivi sanoi Mannerheimille, että asiasta voisi puhua  Zdanovin kanssa. Mannerheim kannatti ajatusta. Hän kuitenkin "katsoi, että karjalaisten adressi voi olla paikallaan, koska on hyvä, että asia pidetään esillä, myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei ole kielletty tuomasta mielipidettään esille. On hyvä tulevaisuutta varten, että on svart på vitt [mustaa valkoisella]." Mannerheimin mielestä Karjalan kysymystä ei kannata ajaa diplomaattista tietä, koska länsivalloilla oli tuolloin muita tärkeitä asioita hoidettava-naan Neuvostoliiton kanssa "eivätkä ne voi meidän vuoksemme tehdä mitään."

Enckell raportoi 17.9.1945 Paasikivelle eilisestä käynnistään  Zdanovin luona. "Oli puhunut optimismista, mikä on karjalaisten kesken vallalla. Odottavat hallituksen toimenpiteitä. Deputatio käynyt pääministerin luona ja jättänyt hallitukselle kirjelmän. Karjalaiset eivät tahdo ostaa maata vapaaehtoisesti, kun luulevat pääsevänsä takaisin. Tämä on huolestuttavaa, tulee désenchantement, pettymys, aikaansaa mielialan, joka on vahingollinen sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Tähän asti hallituksen puolelta ei ole ryhdytty mihinkään toimiin. Karjalaiset valmistelevat adressia. Enckell oli viitannut tuumaan, että karjalaisille annettaisiin särställning [erityisasema] (anal. Ahvenanmaa) ja demilitarisoitaisiin.
Zdanov oli vastannut, että asia on vakava, koska sellainen mieliala voi tuottaa haittaa Suomen ja Neuvostoliiton hyville suhteille. Sillä se olisi frångående av vapenstilleståndets villkor [poikkeamista aselepoehdoista].
Enckell sanoi siihen, että ei ole niin, vaan kysymys on, voisiko uuden sopimuksen kautta saada aikaan justering av gränserna [rajojen tarkistamisen]. Nyt voisi lähteä uudesta poliittisesta tilanteesta, erittäinkin kun on ollut kysymys puolustusliitosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Zdanov: Hänellä on täällä erityinen tehtävä hoitaa välirauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Hänellä ei ole mitään uppdrag ang. fred [rauhaa koskevaa toimeksiantoa]. Sentähden ei voi tehdä mitään interpretation [tulkintaa]. Ainoastaan persoonallisena mielipiteenään voi sanoa, että se olisi yritys päästä välirauhansopimuksen määräyksistä. Se tekisi huonon vaikutuksen. Hallituksen pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin karjalaisten mielialaa vastaan.
Enckell oli sitten sanonut, että tämä hänen keskustelunsa on trängt konfident [ehdottoman luottamuksellinen]. Ainoastaan J.K.P. tietää tästä demarchesta.
Zdanov: Hallituksen täytyy hoitaa asia ilman että viittaa häneen - med egen maktbefogenhet [omin valtaoikeuksin]. Lisäsi, että hän ei ollut kuullut tästä karjalaisten ajatuksesta, vaan tämä oli yllätys hänelle.
Sitten Enckell oli puhunut ahvenanmaalaisten aktiosta, mutta Zdanov ei reageerannut. Enckell oli myös sanonut, että tekisi erittäin hyvän vaikutuksen mielialaan Suomessa, jos generös gest vid fredsslutet [jalomielinen ele rauhanteon yhteydessä].
Zdanov oli siihen sanonut, että hyvät sopimukset muissa kohdissa kompenseeraavat tämän. Zdanov oli myös sanonut, että Karjalan asia on ratkaistu välirauhansopimuksessa ja viitannut sen préam-bule'en."


Paasikivi ja Enckell olivat 22.9.1945  Zdanovin puheilla. Herrat halusivat tietä muun muassa Lontoon ulkoasiainministerien kokouksesta, jossa käsiteltäisiin myös Suomen rauhanasiaa.  Zdanov kertoi tietonsa pohjautuvan vain sanomalehtikirjoituksiin.
Paasikivi kysyi, tiesikö Zdanov kirjelmästä, jonka karjalaiset olivat toimittaneet ministeri Orloville; kirjelmän kopio oli tämän jälkeen annettu myös Enckellille.  Zdanov ei ollut tavannut sairasta Orlovia, joten Paasikivi luki ponnen karjalaisten kirjelmästä.
"Tästä syntyi pitkä keskustelu. Zdanov sanoi, että hän ei ryhdy harkitsemaan sitä asiaa. Välirauhansopimuksessa on määrätty, että vuoden 1940 rajat jäävät paikoilleen. Asia on ratkaistu. Suomen hallituksen tuskin pitäisi ottaa tähän asiaan osaa. Tällainen esitys rikkoo välirauhansopimuksen määräyksen. On [venäjäksi] uskallettua ja vaarallista, jos hallitus ottaa tähän asiaan osaa.
Zdanov: Hallitus olisi voinut esittää Karjalan väestölle, että asia on ratkaistu välirauhansopimuksen määräyksellä (6 art.). On [venäjäksi] suuri riski hallitukselle, jos karjalaisten kesken syntyy se ajatus, että tämä määräys (6 art.) voi tulla muutetuksi. - Vuoden 1940 rajat on kardinaalikysymys, se on sodan pääkysymyksiä. - Rajakysymykset ovat sodan pääkysymyksiä. - Ei saa synnyttää toiveita, että näitä kardinaalikysymyksiä voisi muuttaa.
Zdanov: Karjalan väestö hakee syyllisiä ei Tannerin joukosta, vaan Neuvostoliitosta ja hallituksesta. Odium [syyllisyys] ei saa langeta Neuvostoliiton päälle. Vastuu on niiden, jotka alkoivat sodan. Jos syntyy karjalaisissa toiveita, niin se kääntyy hallituksen päälle. [venäjäksi] Toivoton kysymys. Jos karjalaiset kääntyvät hallitusta ja Neuvostoliittoa vastaan, niin vika ("odium") on hallituksen. Hallituksen asia on katsoa, että mikään osa kansaa ei saa nousta Neuvostoliittoa vastaan. Ei saa syntyä vihamielistä propagandaa Neuvostoliittoa vastaan. Välirauhansopimuksen 6 artikla on kaikkein tärkein. [venäjäksi] Kaikkein tärkein kohta. Sitä vastaan ei saa nousta. Rajakysymys on jo kaksi kertaa [venäjäksi] järjestelty.
Minä ja Enckell käytimme useamman kerran puheenvuoroa selittäen karjalaisten ja suomalaisten kantaa.
Huomautin, että Suomessa kansalaiset aina ovat katsoneet oikeudekseen kääntyä hallituksen ja viranomaisten puoleen anomuksilla. Karjalaiset toivovat, että jotakin voitaisiin tehdä järjestämällä ja modifisioimalla Karjalan ja rajakysymyksen. Se lujittaisi [venäjäksi] Suomen ja Neuvostoliiton välisiä hyviä suhteita.
Huomautin myös, että tässä ei ole kysymys välirauhansopimuksen rikkomisesta, vaan siitä, että lopullisessa rauhansopimuksessa Neuvostoliiton suostumuksella muutettaisiin kysymyksessä olevaa määräystä.
Sanoin, että nyt olemme kuulleet hänen, Zdanovin, kannan ja edellytämme sen olevan myös Neuvostoliiton hallituksen kannan.
Esitin mm. myös Karjalan merkityksen Suomelle ja että Karjala oli meille tärkein asia välirauhassa.
Enckell kosketteli mm. Karjalan palauttamista Suomelle 1811, ja miten sillä oli ollut poliittisesti hyvä vaikutus."

Karjala-teema oli jatkuvasti esillä suomalaisten ministerien tavatessa venäläisiä. Kekkonen oli tavannut lokakuun alkupäivinä 1946 valvontakomission varapuheenjohtajan Grigori Savonenkovin ja Pavel Orlovin (suurlähettiläs) sekä syönyt päivällistä Razinin kanssa. Orlov ja Razin olivat puhuneet karjalaisten "demarchesta". Kekkonen huomasi, että venäläiset eivät  luottaneet Enckelliin.
Venäläisten mielestä Enckell oli ollut karjalaisten adressin taustalla, ainakin niin, että karjalaisten demarche oli tapahtunut Enckellin tieten. Kekkonen päätteli, että Enckellin asema oli näin huonontunut. Paasikivi kuitenkin totesi, ettei Enckell tiennyt adressista mitään.
Kekkonen oli saanut venäläisten puheista myös sen käsityksen, että he olettavat Karjalan kysymyksen nousevan esille rauhanneuvotteluissa Lontoossa. Venäläiset eivät kuitenkaan antaisi tässä asiassa periksi eikä länsimaista olisi Suomelle hyötyä. Paasikiven mielestä juonittelu länsivaltojen kanssa ei sovi, vaan Suomen on neuvoteltava asiat Neuvostoliiton kanssa.
Paasikivi arvioi, että Karjalan kysymys eli rajojen tarkistaminen lopullisessa rauhansopimuksessa oli ollut syksyn aikana kahdeksan kertaa esillä venäläisten kanssa. "Kaikkiin oli saatu vastaus, että raja-asia on välirauhansopimuksessa lopullisesti ratkaistu."
Mauno Laisaaren mielestä silloisessa poliittisessa tilanteessa piti ottaa olosuhteet huomioon: oli oltava varovainen puheissaan. Karjalan palautuksesta spekuloitiin silti vahvasti, vaikka revanssipuheita ei uskallettukaan pitää. Karjala n Liiton toimintaa tarkkaili puolisenkymmentä Valpon etsivää. Joihinkin karjalaisten kokouksiin lähetettiin myös agitaattoreita, "joiden tarkoituksena oli panna hulinaksi".

Tämän lainauksen lähde, mistä kiitän:

https://www.kimalankartano.com/luukka-ja-karjalan-liitto

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Tuota kaikkea en jaksanut lukea.
Mutta; Ystäväni ryssät tuntien, miksi haluaisimme Karjalan kannakselle kipatut Loviisan atomijätteet hoitaaksemme ? Johan noita Leningradin jätevesiä olemme hoidelleet.

Vuonna 2017 JJL:n Jarmo Juhani Lauroksen mukaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

JKP on 1952 dokumentoinut sen kertaisen "^Karjalan kierroksen" esityksen, esittäjät ja esityksen käsittelyn, että se mielestäni ansaitsee tällaisen esiinnoston.
Voisi ehkä ajatella että myöhempinä, kekkostuneessa Suomessa Wahlforssin ja Virolais-Jussin Karjala-esitykset eivät olleet järin käypä meriitti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kylmän sodan jälkeisen ajan Karjala takaisin -keskustelussa on melko tiukasti jumituttu 1990-luvun alkuvuosien Venäjän heikkouden ajan tilanteisiin.

Vähemmälle ovat ovat jääneet nämä varhaiset palautusvaateet, joita melko avoimesti ja ronskistikin meillä esitettiin vuosien 1945-1952 aikaan ja usein senkin jälkeen.

JKP:n analyysi ja argumentointi 1952 oli tiukkaa reaalipolitiikkaa.

Minulle oli jossain määrin uutta se julkisuus, jolla Karjala-asiaa kansainvälisesti spekuloitiin, niin diplomaattien kuin median piirissä!

Pani myös miettimään, miten presidentti Ståhlberg - laillisuusmies loppuun asti - joutui pohtimaan ja murehtimaan Karjala-esitystä elämänsä viimeisten päivien aikana. Kunhan ei raskas ajatustaakka ja Paasikiven mentorointi olisi lyhentänyt hänen elonpäiviään?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Ehkä useimmilla meidän sukupolven suomalaisilla ole mitään käsitystä siitä, että Karjalan palautus oli "listalla" niinkin varhain kuin oympiavuonna 1952.

Muutoin, Veikko Huuska, blokinne ovat aina vähintään "graduja". Olet nähnyt paljon vaivaa tutkimuksissa, kiitos.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset