*

Veikko Huuska

Felix Kersten Ikaalisten suvessa ja seuraelämässä 1920

Felix Kersten Ikaalisten suvessa ja seuraelämässä 1920

*

”On kesä 1920-luvun alkupuolella

Useat saksalaiset upseerit, jotka osallistuivat Suomen vapaussotaan 1918 ovat Saksan antauduttua marraskuussa samana vuonna, ovat jääneet Suomeen ja löytäneet leipäpuun suojeluskuntajärjestön parista, ja ovat sitä paitsi melkoisen suuressa suosiossa, varsinkin vastakkaisen sukupuolen parissa.

Tänä nimenomaisena kesänä allekirjoittanut (tekstin kirjoittaja, nimimerkki ”Citoyenne”, vh) oleskeli eräässä suuressa herraskartanossa Satakunnassa.  Maatilalle kuului laaja puutarha, jossa tuotettiin mansikoita enemmän, kuin perhe jaksoi kuluttaa, niinpä perheen nuorilla neideillä ja minulla oli tapana piristää itseämme menemällä puutarhatyöläisten tavoin tarjoamaan marjojamme lähiseudun taajamiin.

Eräänä päivänä ajoimme noin peninkulman päässä maatilalta sijaitsevaan Ikaalisten kauppalaan.  Kesäaikaan kauppalassa lomaili iso joukko kylpylävieraita, ja heidän uskoimme olevan makeitten mansikoittemme halullisia ostajia.

Niinpä lounasaikaan parkkeerasimme ajoneuvomme lehtevien lehmusten alle kauppala Seurahuoneen edustalle, viritimme parin pukin ja muutaman laudan muodostaman myyntipöydän, ja katoimme liinan päälle marjatuokkosemme ja kukkakimppumme kaikkein houkuttelevimpaan asetelmaan.

*

”Tulokset eivät kauaa antaneet odottaa itseään. 

Kun Seurahuoneen ruokavieraat alkoivat virrata hotellista havaitsivat he oitis meidät ja kauppa alkoi käydä heti kuin siimaa.  Ennen kaikkea oli lystikästä tarkkailla heidän käyttäytymistään: useimmat suhtautuivat meihin marjanmyyjinä – eräs vanhempi herra yritti jopa johdatella melko läheiseen nipistely-kurtiseeraukseen – mutta pari kertaa katsoimme vähän säikysti ja rupesimme turvallisuuden vuoksi ylettömän höveleiksi ja kohteliaiksi, ja toimimme kuin olisimme olleet hyväntekeväisyysmyyjäisten rouvia.

Mutta äkkiä kuului hirvittävä hälinä: naurun ja flirtin kaikuessa ilmestyi hotellin ovelle saksalainen upseeri joka oli syventynyt reippaaseen hakkailuun muutaman suomea puhuvan maaseudulta olevan naisen kanssa.  Itse upseeri ei osannut montakaan sanaa suomea, ja niinpä keskustelu muodostui enimmäkseen naurun kiherryksestä, koskettelusta ja yllyttelystä ja koketeeraavista katseista.

Heti havaittuaan meidät, upseeri astui tiskin luo tarjotakseen herrasmiesmäisesti seuralaisilleen mansikoita.  ”Mitä maksaa?”  ”Funf mark der Stuck, bitte!” (tai mitä se silloin lieneekään ollut) tuli vastaus rapsakasti.  Hän säpsähti ja silmäili meitä tarkasti.  ”Sie spechen Deutsch?”

”Jawohl, herr Leutnant”.

*

”Siinä silmänräpäyksessä paikalliset tyttöset oli unohdettu – eikä hänellä ollut enää silmää eikä korvaa mihinkään muuhun, kuin meihin!

Ehkä hän ei kuukausiin ollut tavannut ketään joka olisi keskustellut hänen äidinkielellään – ehkä me tunnuimme hänestä jännittävämmiltä kuin hänen aikaisemmat naisseuralaisensa.  Lyhyesti sanoen, hän asettautui rinnallemme ja auttoi meitä myynnissä niin, että kaikki kävi kuin tanssi, ja sitten kutsui hän meidät Seurahuoneelle lounaalle.  Ja heti kun se oli ohi, hän tarttui meihin lujalla otteella ja vei meidät pitkälle kävelylle ympäri idyllisen Ikaalisten kauppalan.

Keitä te todella olette?  Mistä te tulette? kyseli hän loputtoman uteliaana, ja kun me minun viattoman selvitykseni mukaan olimme puutarhurioppilaita lähistöllä olevalta puutarhalta, nauroi hän kuin hyvällekin leikinlaskulle. 

Ach was, Sie sind doch DAMEN”, torjui hän.

*

”Meihin nirsoihin helsinkiläistyttöihin hän itse ei tehnyt erityisemmän valtavaa vaikutusta, me pidimme sitä kaikkea vain isona leikkinä.  Hän oli keskimittainen, hieman pyylevähkö, ”äppeltys”-tyyppiä rusottavine hipiöineen, sinisine silmineen, pyöryläisine ja jotenkin taikinamaisine kasvoineen, joissa ei näyttäytynyt erityisempää vetovoimaa.

Kiihkeästi hän yritti koko ajan tehdä meihin vaikutusta ja esittää suurta sydäntenmurskaajaa, tyylikästä kavaljeeria ja maailmanmiestä.  Mutta me emme antaneet pettää itseämme.  Hänen teeskenteleväisyytensä, hänen piianlumoajuutensa, hänen tietojensa pinnallisuus ja hänen pyrkimyksensä bluffata ja antaa itsestään vaikutelma että on parempi kuin todellisuudessa onkaan, paljastivat nopeasti hänet nousukkaaksi ja pyrkyriksi.

Loppujen lopuksi hänen onnistui saamaan meidät kertomaan kotopuutarhamme nimen, ja kun lähtiessämme hän auttoi meidät kärryihimme, ystävättäreni kutsui hänet leikillään kyläilemään meillä.

*

”Ja hän tuli.

Eräänä sunnuntaina joitakin viikkoja myöhemmin ilmoitti hän puhelimitse tulostaan (hän oli ilmeisesti kaivanut esiin ystävättäreni nimen).  Perheen muut jäsenet, jotka olivat olleet saaneet erityistä huvia meidän dramaattisesta kuvauksestamme seikkailusta kauppalassa, olivat erityisen innoissaan saadessaan nähdä omin silmin tarinamme kohteen, ja niinpä hänet ystävällisesti kutsuttiin sunnuntaipäivälliselle.  

Mutta pitkä sunnuntaipäivä herra Felix Kerstenin seurassa osoittautui meille melkoiseksi haastavaksi, ja hänen muutamat tahdittomat ja herkeämättömät kosiskelunsa (”något närgångna och tilltagsna kurtis”) vähemmän viekoitteleviksi.

Mutta me keksimme keinon keventää tilannetta.  Maatilalla asui muun muassa kesävieraana muuan keskenkasvuinen turkulaisnuorukainen, vaalea, hoikka ja norja.  Hänestä päätimme tehdä viettelevän daamin ja sitten esitellä Kerstenin hänelle.

*

”Sanottu ja tehty.

Värikkäästä huivista tehtiin turbaani ja ompelemalla pikaisesti muutamia mustia villakiehkuroita saimme niistä lämpökihartimella ihanat lumokiharat.  Valkoinen leninki, valkoiset tenniskengät ja silkkisukat ja kirjava vyö täydensi asun. 

Mutta koskaan en unohda sitä hilpeää katsetta, jonka kartanon poika loi (nykyisin varakas professori ja valtiollisen laitoksen ylijohtaja), toteuttaessaan toimeksiantoa, jossa turkulaisnuorukainen puettiin hänen sisarensa korsettiin, viattomasti sijoittivat sen taustamuksen eteen ja näin varustettuna uhrista muotoutui melko erikoinen hahmo.  Mutta virhe korjattiin, ja lankakerät, jotka synnyttivät eniten iloa, asennettiin oikeille paikoilleen.  Kun nuorukainen sitten asianmukaisesti meikattiin ja puuteroitiin, tarjosi hän yhdellä silmäyksellä melkoisen fantastisen näyn.

Sitten Kersten tuli, ja monin merkitsevin ja salaisin silmäyksin uskouduimme hänelle, että maatilalla asui eräs ERITYISEN mielenkiintoinen ja eksentrinen daami, muuan taiteilijatar, joka varmuudella olisi juuri hänen makuunsa – ja me jopa vihjaisimme, että hän ehkäpä olisi pikkiriikkisen kevytkenkäinen – mutta, ikävä kyllä, valitettavasti hän ei puhu lainkaan saksaa!

Ja kun hänen uteliaisuutensa saavutti kiehumispisteen, ilmestyi paikalle nuorukainen.

Kersten oli heti tulta ja tappuraa.

Ja hänen lähentelyihinsä vastattiin runsain vihjailevin hymyin ja vamppaavin katsein, kun samaan aikaan kaikkien perheenjäsenten jotka näytelmää seurasivat, oli pakko vetäytyä lähimmän oven taakse pidättelemään pitelemättömänä purkautuvaa nauruaan.

*

”Kun sitten melko myöhään Kerstenille valkeni, että hän oli joutunut ”käytännön pilan” uhriksi, ei hän ymmärrettävästi juurikaan ilahtunut, mutta hänen kunniakseen täytyy sanoa, että hän piti hyvänä minun mauttoman pelini eikä menettänyt huumoriaan vaikka häntä näin vedätettiin.  Hän vain tuplasi yrityksensä imponeerata meitä muita – ja siten paljasti mitä selvimmin oman kätyrimentaliteettinsa.

Pian tämän vierailun jälkeen allekirjoittanut palasi takaisin Helsinkiin, mutta perhe joutui vielä pari kertaa ottamaan vastaan vierailulle saapuneen Kerstenin, ennen kuin hän syksyllä muutti pääkaupunkiin.

*

Ja niin katosi Felix Kersten – kuten me luulimme – ikuisesti näköpiiristämme. 

Jos joku olisi tuolloin voinut ennustaa, että meidän ”driftkucku” (naurettava mies; ”kävelevä vitsi”, VH) eräänä päivänä tulisi esittämään maailmanhistoriallista roolia ja hankkimaan tuhansien ihmisten kiitollisuuden – olisimme varmasti pitäneet sitä hyvänä vitsinä ja saaneet kaikkien aikojen naurut.

*

Lähde:

Nimimerkki ”Citoyenne”: ”När Felix Kersten var instruktör i Ikalis”.(Kun Felix Kersten oli sotilasohjaajana Ikaalisissa), Astra-lehden artikkeli, 4/1953. Ruotsinkielinen, käännös Veikko Huuska. 

Kuvat: Henrik Tikkanen (kaksi taidekuvaa: Felix Kersten ostaa mansikoita Ikaalisten Seurahuoneen edustalla.  Kun turkulaisnuorukaista vampiksi puettiin).

Artikkelin on minulle ystävällisesti välittänyt Åbo Akademin oikeus- ja hallintohistorian dosentti, FT Lars Westerlund, mistä sulimmat kiitokset!

*

Lisätietoa:

Se satakuntalainen kartano, josta tässä kertomuksessa puhutaan, on selvästikin Ikaalisten pitäjän Osaran kylässä (sittemmin kylä siirretty Hämeenkyrön pitäjään) sijaitseva Osaran koulutila.  Osaralta on lähtenyt maailmalle oppia ja viisautta. 

Maatilan poika, joka avusti turkulaisen kesänviettäjän sonnustautumista Felix Kerstenin viettelijättäreksi on tuleva professori N.A ”Nisse” Osara (s. 1903 Ikaalinen – k. 1990 Hämeenkyrö), suomalaisen metsätieteen professori ja Metsähallituksen pääjohtaja ja Linkomiehen hallituksen ministeri.  Ks.: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nils_Osara

Kuten aiemmin julkaisemani Kersten-kuvaelmat paljastivat, tuleva SS-päällikkö Himmlerin ”henkilääkäri” Felix Kersten oli 1919-1921 erityisen ihastunut Ikaalisissa tapaamaansa tri Jorma Pohjanpalon toimeliaaseen sisareen, Kerttu Pohjanpaloon, ja asiayhteyksistä saattaisi päätellä, että tässä esitetyn tarinan ”Kun Felix Kersten toimi sotilasohjaajana Ikaalisissa” kirjoittajanimimerkin, Citoyenne, taakse voisi kätkeytyä Kerttu, mutta kenpä sen tietää.  https://asiakas.kotisivukone.com/files/merjamatomaki.kotisivukone.com/tiedostot/arndt_armas_mikael_strommer.htm  &  https://www.geni.com/people/Kerttu-Str%C3%B6mmer/6000000007692545251

Jutun hieno kuvitus on kuitenkin taiteilija-kirjailija Henrik Tikkasen kädestä!

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156149675853484&set=a.10155775283693484.1073741827.638623483&type=3&theater

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156149667213484&set=a.10155775283693484.1073741827.638623483&type=3&theater

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Linkki Henrik Tikkasen piirtämiin kuviin:

Felix Kersten ostaa mansikoita Ikaalisten kauppalassa Seurahuoneen edustalla 1920: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015614967...

Turkulaista nuortamiestä puetaan Felix Kerstenin viettelijättäreksi Osaran kartanossa Ikaalisissa 1920:
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015614966...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset