*

Veikko Huuska

Ikaalinen – vanha idyllinen kylpyläkauppala: rentoilua vuosisata sitten

Ikaalinen – vanha idyllinen kylpyläkauppala

Kesänviettoa ennen vanhaan

Kauppatieteen tohtori Jorma Pohjanpalo kertoo muistelmissaan (Onpahan eletty… WSOY, 1974) miten hän nuorena poikana perheensä kanssa tuli Ikaalisten kylpyläkauppalan kesään:

Neljän Gerbyn kesän jälkeen saimme tervetullutta vaihtelua vastaiseen suvenviettoon.  Joku Ikaalisissa kesää viettänyt tuttava oli kertonut Inni-äidille tämän Pohjois-Satakunnan syrjäisen paikkakunnan luonnonkauneudesta, leppoisasta elämänmenosta ja nimenomaan moniin vaivoihin lievitystä tarjoavasta kylpylaitoksesta.  Savikylvyt olisivat varmaan hyväksi hänen iskiasvaivaansa.

 

Matkanteko Vaasasta Ikaalisiin oli silloin hankala ja aikaa vievä  Nykyisin 56 km:n mittainen taival maantietä pitkin Tampereelta Ikaalisiin sujuu mukavasti linja-autolla runsaassa tunnissa.  Aamuvarhaisella, viiden maissa, lähdimme kesäkuussa 1917 Vaasasta Seinäjoelle, missä vaihdettiin junaa.  Tampereelle tultua oli taasen junanvaihto edessä päästäksemme Porin radalla sijaitsevalle Siuron asemalle.  Isän virkaetuihin kuului tietty määrä vapaalippuja II luokassa (luokkia oli silloin kolme), joten matkanteko äidiltä, Kertulta, Taavilta ja minulta sujui mukavasti.  Eero ja Kyllikki eivät sairautensa takia voineet tulla mukaan

Siihen aikaan varattiin omat eväät matkaan, paljon lyhyemmällekin kuin koko päivän kestävälle.  Huolellisesti voipaperiin käärittyä syötävää oli runsaasti: juusto- ja makkaravoileipiä, kovaksikeitettyjä munia, kylmiä lihapullia ja kenties joku omenakin.  Lisäksi hinkillinen maitoa.  Ja kylläpä kaikki suuhunpantava kaupaksi kävi pitkän matkan varrella.  Matkustaminen muuttui lopputunteina pitkästyttäväksi, mutta uni ei silti ottanut maistuakseen.  Olihan kaikessa odotuksen jännitystä.

Vihdoin iltapäivällä saavuttiin Siuroon, vajaan kolmen peninkulman rautatiematkan päähän Tampereelta.  Kyröskoskelle ja Ikaalisiin menevien matkatavarat ladottiin kiskovaunuun, joka työntämällä siirrettiin muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle laivalaiturille.  Pieni ”Kyröskoski”-höyrylaiva kuljetti meidät haitallisen tukkipitoisia vesiä pitkin Kyröskoskelle, joka jo silloin oli melkoinen tehdasyhdyskunta Hämeenkyrössä.  Sangen mäkisen maaston vuoksi matkustajien oli jalkaisin taivallettava Kyrösjärven äärelle, jonne matkatavarat sentään kiskottiin hevospelillä.  Sieltä edellistä höyrylaivaa hiukan pienempi ”Kyrösjärvi” vei matkustajat runsaassa tunnissa luonnonkaunista reittiä pitkin perille Ikaalisiin, jonne saavuttiin illalla kahdeksan jälkeen.  Kun ”Kyrösjärvi” niemennokan takaa näköpiiriin ilmestyttyään huikkasi, kymmenet kesävieraat ja paikkakuntalaiset kiiruhtivat rantalaiturille ja sen äärelle.  Toihan laivan saapuminen uutisia ”vetten takaa” ja tervetullutta vaihtelua kesäiltaan.

http://www.mahnala.com/valokuvat/historia/hoyrylaiva ” Hl Kyröskoski” - http://kanaler.arnholm.nu/suomi/finland/pappilanjokif.html

https://oivaseutu.fi/ms-ikaalinen-ottaa-kyrosjarven-haltuun/

*

Kesänviettoa kylpylätunnelmissa

Ikaalinen, maan vanhin, (per. 1858) pienin ja joskus kauneimmaksi mainittu kauppala, sijaitsee länttä kohti pistävällä hiekkaharjanteella Kyrösjärven lounaisrannalla.  Välittömästi sen itäpuolella on Ikaalisten kirkonkylä, mutta kaikilla muilla suunnilla kauppalaa ympäröivät Kyrösjärven välkkyvät vedet.  Hyvin hoidetut, hauskat puutalot puutarhoineen, varjoisat puistikot ja tuuheiden lehmusten reunustamat kadut ja somat kujat painavat oman viehättävän leimansa kauppaan hymyileviin kasvoihin.

Varsinkin sen jälkeen kun yritteliäiden yksityisten paikkakuntalaisten toimesta oli perustettu Ikaalisten kauppalan Kylpylaitos Osakeyhtiö ja 1912 aikaansaatu kylpylä, muuten varsin rauhallisen yhdyskunnan kesäinen elämä vilkastui tuntuvasti.  Jykevistä hirsistä rakennettu, punaiseksi maalattu kylpylä sijaitsi idyllisellä paikalla järven äärellä lähellä pengersiltaa, joka johtaa oivalliselle hiekkarannalle Toivolansaarelle.

(Ks. hieman lisää Ikaalisten Kauppalan Kylpylästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ikaalisten_Kylpyl%C3%A4 sekä

https://www.porssitieto.fi/yhtiot/lisaa1.html#i ;

Ikaalisten Kauppalan Kylpylä. Edelt., G. N. Eräsen laitos (no. 4.895), oli aloittanut 1884. 1927 ensimm. oy:n tilalle tuli laajennuksen yhteydessä Ikaalisten Kylpylä Oy (no. 88.041). V:sta 1956 liiketoiminnan hoiti Terveyskylpyläliitto ry, Meijeriväen liiton omistaessa laitokset. Seuraavista vaiheista ks. ent. pörssiyhtiö Kylpyläkasino Oyj:n historiaa PT-kirjassa. )

Vuonna 1928 valmistunut (uusi) tiilinen kylpylärakennus osoittautui myöhemmin liian pieneksi ja epätarkoituksenmukaiseksi, joten sekin purettiin. Uudenaikainen suurten mittojen mukainen kylpyläkompleksi hotellitiloineen valmistui 1965 järven toiselle puolelle Tuomarlan tilalle Kilvakkalan kylään.

Alkuperäinen, kotoisa kylpylaitos oli avoinna vain kesäaikana, sauna sen sijaan koko vuoden.  Manda, Lindforsin Olga ja muut hyväntuuliset naisihmiset antoivat lääkärin ohjeiden mukaan savi-, hiilihappo- ja suolakylpyjä sekä hierontaa.  Ennen kylpylaitoksen sulkemista elokuussa järjestettiin kunnon iltama, josta kertyneet tulot kauniiden kiitospuheiden höystäminä luovutettiin kylvettäjille.

 

Veneillä ja laivalla tehtiin retkiä Kyrösjärven kauniiseen saaristoon.  Näillä retkillä oli runsaasti ohjelmaa: leikittiin erilaisia leikkejä, tanssittiin, laulettiin, nautittiin kahvista ja virvokkeista.  Nuorta väkeäkin oli vielä noina vuosina verraten runsaasti, joten iloa ja hilpeyttä riitti.  Joskus näille vesiretkille oli pyrkijöitä niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet vähäiseen höyrylaivaan ”Ikaaliseen” tai edes suurempaan ”Kyrösjärveen”.  Ne joutuivat silloin lisäksi hinaamaan kokoonsa nähden valtavan suurta proomua.

*

Kylpylävieraiden viihdyttämisesi järjestettiin tavallisesti kerran viikossa seurailtoja yhteiskoulun juhlasalissa.  Joku paikkakunnan toimelias nainen huolehti emännyydestä, lähinnä kahvitarjoilusta ja aivan erinomaisesta kermajäätelöstä, joka tietenkin on jäänyt tilaisuuden yhtenä kohokohtana mieleen.

Ohjelmansuorittajina mainituissa seurailloissa kuten Omalla Tuvalla pidetyissä juhlissakin olivat etupäässä kesävieraat.  Näissä riennoissa Kerttu-sisareni oli keskeisiä voimia.  Myös paikalliset voimat saattoivat antaa niihin tervetullutta apua.  Muistan esimerkiksi suurella mieltymyksellä kuunnellut Bellmanin laulut ja muut duetot, joita esittivät yhteiskoulun matematiikan opettaja Einari Autero ja Tampereella asuva veljensä, kanttoriurkuri Frans Linnavuori. Hänen säveltämänsä ”Minä laulan sun iltasi tähtihin..” on edelleen hyvin suosittu laulua.

Omalla Tuvalla järjestetyssä ”Olli satumetsässä” lastennäytelmässä minäkin olin mukana erässä keskeisessä roolissa.  Minua työnnettiin koristelluissa lastenrattaissa metsäisessä lavastusmaastossa  Myöhemmin sain sisareltani nuhteita siitä, että olin käyttäytynyt vallan sopimattomasti: mielihalusta napsinut suuhuni mustikoita ympärille sijoitetuista varvuista.  Yleisöä oli suuresti huvittanut tämä realistinen marjastuskohtaus.

Ks.: Rehtori Einari Autero (1879-1958); https://www.geni.com/people/Einari-AUTERO/6000000052258859862

Muusikko Frans Linnavuori: https://fi.wikipedia.org/wiki/Frans_Linnavuori

*

Unikeon päivää, heinäkuun 27:ttä, vietettiin Ikaalisissa kuten muissakin kylpyläpaikoissa perinnäisin menoin aamuvarhaisine hulluttelevine ja meluisine kulkueineen oudoissa asuissa, ihmisten herättämisineen ja ilonpitoineen pitkin päivää.  Päivä on saanut nimensä 7 unikeosta, 7 hurskaasta miehestä, jotka ikivanhan legendan mukaan olivat paenneet erääseen luolaan Efesoksen lähellä Vähä-Aasian länsirannikolla ja nukahtaneet siellä vuosisadoiksi.  Unikeonpäivään liittyi sellainen kansan uskomus, että sinä päivänä sattunut sade tiesi sadetta seitsemänä viikkona joka päivä.

Mikäpä sen luonnollisempaa, kuin että Ikaalisten leppoisissa olosuhteissa syntyi yhtäällä jos toisaalla ystävyyssuhteita ja pikku romansseja, jotka tosin eivät mitenkään olleet vertailtavissa nykyajan raisuihin törmäilyihin. 

(Niinpä baltiansaksalainen seikkailija ja upseeri, Felix Kersten, joka oli päätynyt 1919 suojeluskuntapiirin päälliköksi Ikaalisiin, ihastui, kehenkäpä muuhun, kuin kertojan toimeikkaaseen Kerttu-siskoon; tästä on kerrottu toisaalla, VH).

*

Vuosi 1917 oli sisäpoliittisesti levotonta aikaa, mikä saatiin kokea jo kesällä Ikaalisissakin.

Asuimme silloin pontevan nimismiehen Kaarlo Sparfvénin ”valtakuntaan” kuuluvassa tyttären perheen talossa (nykyisen Poppelikadun varrella).

Eräänä elokuun iltapäivänä alkoi viereiselle Sparfvénin pihalle kokoontua kymmenittäin miehiä ja naisia, jotka kiihtyivät uhkailemaan nimismiestä solvauksin ja jopa vaatimuksin hänen viemisestään Siperiaan tai tappamisestaan tuota pikaa.  Erityisesti naiset kirkuivat rääväsuisesti. 

Taavi (veljeni, vh) ja minä seurasimme jännittyneinä tapahtumien kulkua sopivan välimatkan päästä  Muistan hyvin, miten nimismiehen tytär, vaalea Lempi Maria (hänet tunnettiin paremmin Maija Rothovius-nimisenä, ja hän eli Suomen vanhimmaksi ihmiseksi, vh), seisoi kädet levällään lasikuistin portaalla ja pelottomana huusi:

Jos tulette sisään, niin kuljette minun ruumiini yli”.

Vähitellen väkijoukko sentään rauhoittui ja poistui paikalta.

Ks.: Maija Rothovius (Sparfvén); https://fi.wikipedia.org/wiki/Lempi_Rothovius

*

Nautimme täysin siemauksin ensimmäisestä Ikaalisten kesästä, jota eivät sumentaneet kuin tilapäiset harvinaisen ankarat ukonilmat, milloin ne päälle sattuivat.  Paikkakunnalta pois siirtyvä lääkäri Palmgren, joka kylpylälaitoksen läksiäissaunasta juuri kiirehti uimaan, tapasi salamaniskusta kohtalonsa laiturilla.  (Tämä tapahtui heinäkuussa 1919, VH).

*

Ikaalinen väikkyy viidestä suvesta muistoissani viehättävänä paikkana, jonne kesäisten automatkojen varrelta yhä kernaasti poikkea.  Jonkinlaisena yleisarviointina leppoisista kesistä sopii yhtyä tuntemattoman humoristin mielipiteeseen:

On kerrassaan ihanaa olla siellä tekemättä yhtään mitään ja sitten levätä oikein perusteellisesti.

*

Lähde:

Jorma Pohjanpalo: Onpahan eletty… WSOY, 1974.  Muistelmia.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset