*

Veikko Huuska

Heinrich Himmlerin "henkilääkäri" Felix Kersten Ikaalisten kauppalassa 1919

Himmlerin ”henkilääkäri” Felix Kersten Ikaalisten kylpyläkauppalassa 1919

*

Johdanto

Suomen johtavat päivälehdet, Helsingin Sanomat ja Aamulehti, kunnioittivat Saksan SS-johtaja Heinrich Himmlerin 75 vuoden takaista ”salaista” Suomen lomaretkeä yhteensä 11 sivun tekstimassalla sunnuntaina 30.7.2017.  Hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt Himmlerin avustajan Felix Kerstenin oleskelu Ikaalisten idyllisessä kylpyläkauppalassa noin 98-vuotta sitten.  Tasapainottaaksemme asiantilaa tulkoon kerrotuksi seuraavaa.

*

Himmler Suomessa 1942

Saksan Reichfuhrer-SS Heinrich Himmler suoritti yksityisen vierailun Suomeen heinäkuun lopulla 1942.  Siitä tuli kuluneeksi 70 vuotta.  Sen kunniaksi Aamulehti kirjoitti 11 sivun reportaasin Himmlerin Suomen-vierailusta, Helsingin Sanomat tyytyi 4:ään sivuun (su 30.7.2017).  Mitään uutta kumpikaan päivälehti ei tapauksesta ole saanut irti, vaan tyytyvät kierrättämään aiemmin eri yhteyksissä esitettyjä tietoja ja arveluja.

Katso: https://www.aamulehti.fi/ihmiset/pahamaineinen-natsijohtaja-lomaili-salaa-ihannoimassaan-suomessa-yksityiskokoelmasta-loytyi-harvinaisia-kuvia-heinrich-himmlerista-200288419/ sekä

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005306673.html

*

Himmlerillä oli tukenaan pieni lähiesikuntansa, josta eniten huomiota sai hänen ”henkilääkärinsä”, fysioterapeutti-magnetismiasiantuntija Felix Kersten, joka oli balttilaissyntyinen seikkailija ja sosiaalinen nero.  Himmlerin sanotaan olleen riippuvainen tästä ”maagisesta buddhastaan”, joksi SS-johtaja Kersteniä nimitti.

Kersten oli jo opiskeluaikoinaan tiettävästi käynyt Suomessa, ja tuli tänne uudemman kerran 1918 Saksan Itämeren divisioonan taistelujoukkojen mukana.  Olen aiemmin julkaissut Kerstenin seikkailuista Suomessa parikin artikkelia (US-blogi/Veikko Huuska), joten en ryhdy kertaamaan niissä esitettyä.  Todettakoon kuitenkin johdantona, että Kersten sai Suomessa upseerin arvon ja Suomen kansalaisuuden, jotka hän kuitenkin erinäisten epäselvyyksien ja väärinkäytösten johdosta menetti.  Jatkosodan aikana nämä hänelle kuitenkin palautettiin, ja järjestettiinpä vielä joulukuussa 1941 peräti lääkintöneuvoksen arvonimikin, ylimmän valtiollisen tason junailuna.

*

Felix Kersten Ikaalisissa

Vuonna 1919 Felix Kersten nimitettiin Pohjois-Satakunnan suojeluskuntapiirin päälliköksi, sijoituspaikkana Ikaalinen.

Annetaanpa tuon aikaisen Ikaalisten kesä-vieraan, Jorma Pohjanpalon, kertoa lisää aiheesta Felix Kersten Ikaalisissa;

 

Ikaalinen kiehtoo

Olimme niin ihastuneita Ikaalisiin, että kesällä 1920 äiti ja me kolme sisarusta saavuimme sinne jälleen kerran suvehtimaan.  Töittensä ja monenlaisten kiireittensä takia isältä ei liiennyt aikaa lomailemiseen kanssamme.

Tällä kertaa asuimme Kuttu-Järviseksi sanotun vanhanpojan isossa puutalossa urheilukentän laidassa Kyrösjärven rannalla.  Siinä tämä hovioikeudenneuvos Wahlroosin vuosisadan alussa asunnokseen rakennuttama vaaleanpunaisen marjapuuron värinen talo seisoo kuten ennenkin (nk Valkaman talo, VH).  Meillä oli vuokrattuna kaksi huonetta ja keittiö.  Viihdyimme hyvin, ja tutustuimme moniin paikkakuntalaisiin ja kesävieraisiin.

*

Ikaalisten pienen kauppalan ulkonaiset kasvot vaikuttivat ylisummaan samanlaisilta kuin viisi vuotta takaperin (jolloin perhe vietti ensi kerran kesäänsä täällä, VH).  Sama sykähdyttävän kaunis järvimaisema, samat vauraantuntuiset puutalot, sama pieni kylpylälaitos. Tuskin mikään oli muuttunut.  Oli sentään.

Eri tahoilta Suomea saapuneiden kesävieraiden joukossa näki muutamia sotilashenkilöitä, nuoren armeijamme upseereita univormuissaan, joita he käyttivät pääasiassa vain iltamissa tai muissa seurallisissa tilaisuuksissa.  Sitten oli myös paikallisia suojeluskunnan jäseniä – nuoria, keski-ikäisiä ja ikämiehiäkin, jotka pitivät ulkosalla harjoituksiaan.

Kesäinen Ikaalinen veti puoleensa kasvavia määriä kylpylävieraita ja muita suvehtijoita.  Näiden viihdyttämiseksi järjestettiin yhteiskoululla, suojeluskunnan talolla ja yksityiskodeissakin tilaisuuksia, joissa ”kaikki tutustuivat kaikkiin”.  Ohjelmallisesta puolesta huolehtivat sekä paikalliset voimat että kesävieraat, ja Kerttu-sisaremme oli niissä riennoissa keskeisimpiä henkiöitä.  Mikäpä sen luonnollisempaa, kuin että noissa olosuhteissa syntyi yhtäällä jos toisaallakin ystävyyssuhteita ja pikku romansseja.

*

Mies meren takaa

Uusien ikaalislaisten joukossa oli Felix Kersten, joka konekiväärialiupseerina oli saksalaisen itämerendivisioonan Finnlandskampferin mukana saapunut Hankoon maaliskuussa 1918. (po 3.4.1918, VH).

Kun divisioona kenraalimajuri Rudiger von der Goltzin johdolla tehtävänsä suorittaneena palasi kotimaahansa, jäi heikäläisiä kourallinen Suomeen.  Osa toimi sotilasohjaajina suojeluskunnissa ja armeijassa, osa ryhtyi liike- ym. toimiin.  Kersten määrättiin Pohjois-Satakunnan suojeluskuntapiirin päälliköksi asemapaikkanaan Ikaalinen.

Vilkkaana muukalaisena Kersten luonnollisesti kaipasi seuraa, ja ennen pitkää joutui meidän perheemme läheiseen tuttavuuteen.

Ei tarvinnut minkäänlaisia selvännäkijän lahjoja voidakseen havaita, että 24-vuotias nuorimies pian osoitti erityistä huomaavaisuutta sisarellemme, joka puolestaan ei tuntunut väistävän häneen kohdistunutta kasvavaa mielenkiintoa.  Kersten oli keskimittainen, punaposkinen mies, jonka pyylevä olemus kieli viehtymyksestä hyvään ruokaan.  Suklaakaramellit ja muut makeiset maistuivat hänelle suurenmoisesti, mutta tupakkaan ja alkoholiin hän ei koskenut silloin eikä myöhemminkään.  Hän oli aina pukeutuneena sotilasunivormuun, johon kuuluivat ruskeat saappaat ja ratsupiiska.

*

Pitkäaikaiseksi ei ominaisuuksiltaan varsin epäsotilaallisen, hyvänahkaisen ja leppoisan Kerstenin sotilasura muodostunut.  Liittoutuneet panivat ehdoksi sodan näännyttämään Suomeen toimittamilleen elintarvikelähetyksille, että kaikkien saksalaisten oli erottava puolustusvoimista ja suojeluskunnista.

Felixin – käytän hänestä nyt tuttavallisempaa nimeä – oli muuttuneissa olosuhteissa etsittävä itselleen työpaikka ja asunto tullessaan Helsinkiin.  Kumpikin oli kiven takana.  Näin Felix päätyi luoksemme Itä-Viertotien kotiimme (Helsingissä).  Tultuaan Suomen kansalaiseksi v. 1920 hänet ylennettiin vänrikiksi 19.8.1921.  Kenties siitä oli apua hänen keksintönsä – hevosenselkään sovitettavan kuularuiskusatulan – myymisessä armeijalle.  Siihen aikaan ei vielä puhuttu konekivääristä.

*

Sattumalta menestykselliselle uralle

Kukaan perheemme jäsen ei voinut aavistaa, että Itä-Viertotien kotimme vaatimattomissa puitteissa oli syntymässä idea, oka oli johtava Felixin vuosien vieriessä arvossapidettyyn asemaan ei ainoastaan erikoistaitoisena lääkärinä, vaan sen ansiosta kansainvälistä humanitääristä toimintaa suunnittelevana ja toteuttavan henkilönä.  Tuon siunauksellisen ajatuksen synnyttäjä oli tietämättämme Inni-äitimme.

Kaiketi ei ole totuudenvastaista leikkiä ajatusvoimistelu, että ilman äitimme migreeniä Felixistä ei olisi tullut Himmlerin henkilääkäriä kaikkine siitä johtuvine seuraamuksineen.

Mikä oli tuo idea?

Äitiä vaivasi ajoittain migreeni, kova päänsärky, jota yhteen toviin saattoi kestää kolmekin päivää.  Ainoa henkilö, joka sitä osasi lievittää, oli äidin sukulaisen Augusta Montinin mies tri Paul C. Collander.  Hän oli Sveitsissä perehtynyt hermovenytysterapiaan, joka nimenomaan soveltui migreenin hoitamiseen.  Kun perheellämme oli läheiset suhteet Collandereihin, äiti sai useasti tohtoriystävältä apua vaivaansa.

*

Aina ei toki sopinut vaivata Collanderin setää.  Kun migreeni jälleen rupesi kiusaamaan äitiä, hän pyysi kotosalla ollutta Felixiä antamiensa ohjeiden mukaisesti venyttämään hermokeskuksia niskassaan.  Hierojakandidaatti sai hermokäsittelyn ensimmäiset ohjeet, ja nopeasti äiti, joka oli todennut Felixin sangen pehmeät ja herkät kämmenet, havaitsi hänen oikeat otteensa.

Ei ollut ihme, että työtön Felix innostui asiaan.

Äiti toimitti hänet tri Collanderin luo, joka ryhtyi kodissaan Aurorankadulla antamaan Felixille teoreettista ja käytännöllistä opetusta tällä meillä sangen vähän tunnetulla alalla. 

Tästä sai sysäyksen Felixin ura.

*

Kersten ja hänen taustansa

Felix oli baltiansaksalainen, sivistyneen kodin ainoa lapsi.  Hän oli syntynyt Tartossa 30. päivänä syyskuuta 1898.  Isä Fedi Kersten oli talonomistaja Tartossa, äiti Olga aatelista sukuperää.  Lieko tästä johtunut Felixin mieltymys koristaa käyntikorttinsa von –epiteetillä ja kruunulla, jotka myöhempinä vuosina karisivat pois.

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Felix oli 16-vuotias (po. 15-v., täytti syyskuussa 1914 tuon 16 v., VH).  Hän kävi kimnaasia Wendenin lähistöllä, Latviassa, mutta tiettävästi ei ehtinyt lopettaa koulunkäyntiään ennen kuin joutui Saksan armeijaan.

Nuoruudessaan Felix oli oppinut joltisenkin viron kielen taidon, mistä hänellä Suomeen tullessaan oli huomattavaa tukea joutuessaan käyttämään heimokieltä.  Felix oppi yllättävän hyvin selviytymään suomen kielellä, joskin siitä aina kuulsi läpi viron kielelle ominainen sanojen väri.

*

Ennen pitkää Felix sai kokea taloudellisten vaikeuksien käyvän hänelle ylivoimaiseksi maassamme.  Kun romanssi Kertun kanssa kariutui isän jyrkän kielteiseen asenteeseen, viraton ja varaton Felix teki oikean johtopäätöksen: palasi Saksaan.

Tämä tapahtui helmikuussa 1922.  Veljeni Taavi (myöhempi diplomaatti mm. Saksassa, VH) saattoi hänet isvossikalla paukkupakkasessa Helsingin rautatieasemalle; pika-ajurin rekeen ei mahtunut kahta kyyditettävää enempää.  Veiväthän matkatavaratkin oman tilansa.  Matka kävi Turun – Tukholman kautta Berliiniin.

*

Felix lääkärinä

Saksassa Felix jonkun ”vaellusvuoden” jälkeen pääsi kiinalaisen tohtori Koon assistentiksi Berliinissä ja sai tilaisuuden hänen johdollaan tutustua kiinalaisen manuaalisen terapian saavutuksiin.

Kuin Koo palasi 1925 Kiinaan, Felix peri hänen asiakaspiirinsä.

Opintojensa tuloksena hänelle myönnettiin lääkärindiplomi fysioterapiassa (Arzt fur Naturheilkunde) Berliinissä 1925.  Hän oli täten saavuttanut opillisenkin pätevyyden alallaan.  Lääkärinammatissaan saamiensa kokemusten nojalla hän kirjoitti tutkielmia omista uusista näkemyksistään fysioterapiassa.

Voimakkaasti kehittyneen tuntoaistinsa avulla Felix kykeni aistimaan tavallisuudesta poikkeavia muutoksia lihaksissa ja hermoissa.  Itse hän sanoo hoitonsa olleen eräänlaista hierontaa, joka vaikutti vitaalisiin hermokeskuksiin.  Neuralgia, päänsärky, reumatismi, hermostolliset vatsa- ja sydänviat olivat hänen erikoisalaansa.  Potilaita tuntui alun alkaen riittävän hänen vastaanotolleen.  Hoito kesti 4-6 viikkoa, ja vihreälle oksalle kipuaminen kävi nuorelle Felixille yllättävän ketterästi hänen melkoisesta volyymistaan huolimatta.

*

Lääkäriksi valmistuttuaan Felix Kersten vieraili maassamme lähes joka kevät tai kesä.  Uskollisesti hän kävi tervehtimässä meitä ja muita ystäviään, joita hänellä oli runsaasti valoisan ja iloisen luonteensa takia.

Henkilö, jota Felix olisi eniten halunnut tavata, ei kuitenkaan enää ollut hänen ulottuvillaan. Sisaremme (Kerttu Pohjanpalo. VH) oli nelisen vuotta Felixin lähdön jälkeen purjehtinut turvallisesti avioliiton satamaan suomalaisen miehen kanssa. 

Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että nuoruuden voimakas ihastu ei konsanaan kaikonnut Felixin mielestä…

*

Ammatistaan ja menestyksestään poikamainen Felix kertoili hauskasti, ja joka käynnillään hän viittasi siihen, että Inni-äitiä hän sai kiittää menestyksestään.  Olihan se kaunis tunnustus ja ele kuuluisutta kohti kipuavan miehen taholta.

Äitiä juttu huvitti, mutta luulen hänen sisimmässään olleen hyvin iloinen asiasta.”

*

Lähde:

Jorma Pohjanpalo: Onpahan eletty… WSOY, 1974.

Jorma Pohjanpalon (s. 1905) vanhemmat olivat Irene ja Santeri Friis, vuoden 1906 nimien suomennoksen jälkeen Pohjanpalo.  Isä oli diplomi-insinööri ja  palveli Valtionrautateillä.

Pohjanpalo itse oli ekonomi, toimittaja, kulttuurialojen monitaitaja.  Opiskeluaikoinaan hän kuului J.J. Mikkolan vetämään ”kesäyliopistoon”, päivänkysymyksistä Stockmannin tavaratalon ravintolassa torstaisin keskusteluja käyneeseen yliopistolaisten väittelykerhoon.

Kauppatieteiden tohtori Jorma Pohjanpalo (1905-1991) ja hänen veljensä konsuli Taavi Pohjanpalo (1909-1986) kuuluvat laajaan Simelius/Simojoki-sukuun, jonka piiriin kuuluu huomattava määrä näkyviin asemiin nousseita suomalaisia.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Blogissani kerroin F. Kerstenin upseeri-kantakortin (S-A/NA) tietojen perusteella:

”Reservin vänrikiksi hänet ylennettiin presidentin sotilaskäskyllä 19.8.1921. Lyhyen
sotilasuransa aikana hän oli ehtinyt kunnostautua vilkkaan älynsä ansiosta.
Felix Kersten keksi ”Konekiväärisatulan Modell Kersten”, joka sai patentin. Lisäksi hän oli kehittänyt uuden rekimallin, jolle ”parhaillaan haetaan patenttia”, kuten päällystökorttiin merkityssä, päiväämättömässä huomautuksessa todetaan. ”

Myöhemmin onnistuin löytämään Suomen Kuvalehden arkistokappaleista mielenkiintoisen kuvasarjan:

”Arvokas suojeluskuntalaisen kesksintö
F. Kersten - konekiväärisatulan ”Model Kerstenin” keksijä. – Konekivääri stalulaan kiinnitettynä hevosen seläsä. Konekiväärin voi irrottaa satulasta ja järjestää ampumakuntoon 15:ssä sekunnissa. Sen keksijä F. Kersten on Pohjois-Satakunnan suojeluskuntarykmentin ent. päällikkö”.
Lähde: Suomen Kuvalehti, numero 47/1920, ilmestynyt 27.11.1920.
Katso linkki aikakauslehtiarkisto/Kansallisarkisto:

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/bindin...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Dr Werner Neuss, Saksasta on tutkinut pitkään Felix Kerstenin seikkailurikkaita ja dramaattisia elämänvaiheita, ja hän varmasti tietää, että Felix Kerstenille esitettiin Nobelin rauhanpalkintoa vuosina 1952-1955 (yhteensä siis 4 kertaa), mutta kuten tiedämme, ilman lopullista menestystä.

Olen kirjannut nämä hankkeet Nobel-säätiön asiakirjoista tänne: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16675...
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nobel-asiakirjoista ilmenevää tietoa:

Nobelin rauhanpalkintoa on useamman kerran esitetty suomalaiselle Felix Kerstenille;

1. Vuonna 1952 professori N.W. Posthumus, Amsterdamista, esitti rauhan-Nobelia suomalaiselle Felix Kerstenille. Kerstenin ammatiksi hän merkitsi ”lääketieteellinen neuvoja” (medical advisor). Perustelu: ”Nominated for his work to save civilian POWs from German concentration camps” eli siviilisotavankien pelastamiseksi Saksan keskitysleireiltä tehty työ [toisen maailmansodan loppuvaiheessa, vh]. http://fi.wikipedia.org/wiki/Felix_Kersten Felix Kersten tunnetaan ”Himmlerin hierojana”, ja hänestä on ilmestynyt lukuisia enemmän tai vähemmän kaunisteltuja elämäkertoja. Hänen tiedetään kuitenkin myös tehneen keskitysleirivankien hyväksi työtä, missä määrin pyyteetöntä, missä määrin hyödyntavoittelun merkeissä on hieman kiistanalaista. - Nobel-komitea ei heltynyt: esitys ei päässyt arviotavaksi, joten Nobelia ei myöskään myönnetty. Lue lisää Kerstenistä blogistani: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/14359... Blogistani ilmenee, että monitoimisen baltiansaksalaisen ja pariinkin kertaan Suomen kansalaisuuden saaneen, mutta sen myöskin menettäneen, herrn Kerstenin elämänpolku hieman sivuaa myös kotipaikkakuntaani Ikaalista.

2. Vuonna 1953 professori Postuhumus, Amsterdam, uusi esityksensä Nobelin myöntämisestä Felix Kerstenille samoin perustein, mutta yhtä huonoin tuloksin. Hollantilainen Wiki kertoo Kerstenin tarinan: http://nl.wikipedia.org/wiki/Felix_Kersten

3. Vuonna 1954 professori Posthumus, Amsterdan, jälleen asialla Kerstenin puolesta. Ei edelleenkään arviotavaksi.

4. vuonna 1955 samoin professori Posthumus asialla jotta Kersten palkittaisiin: Ei arvioitavaksi, eikä myönnetty. Wikipediasta ilmenee, että professori N.W. Posthumus oli vakavasti otettava oppinut ja akateeminen vaikuttaja: http://en.wikipedia.org/wiki/Nicolaas_Wilhelmus_Po...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vänrikki Felix Kersten virkaformussaan vuonna 1921.
Kuva mahdollisesti otettu Ikaalisissa, jopa todennäköisesti;

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=1015614637...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset