Veikko Huuska

Asekauppias Willy Daugs Suomea aseistamassa

Lari Malmberg kirjoitti mielenkiintoisesta talosta ja miehestä Helsingin Kulosaaressa ja Ullanlinnanmäellä.

Asekaupoilla vaurastunut Willy Daugs , saksalainen hämäräheikki, toimi pitkään Suomessa.

Sodan loppuvaiheissa hän lähti livohkaan, jossain vaiheessa hänen jälkensä hävisivät. Kivitalot joutuivat Neuvostoliiton valtion omistukseen.

Mutta kuka oli tämä herrn Daugs, ja miten hänen salainen kauppatoimintansa liittyy Suomen historiaan ja Saksa-suhteeseemme?

Lari Malmbergin kuvaus on mielenkiintoinen, mutta joistakin tutkimuksista ym voimme poimia pientä kontekstuaalista lisävalaisua.

Mauno Jokipiin Jatkosodan synty (1987) on jossain määrin Daugsin jäljillä, yleisteoksen luonteen vuoksi Jokipii ei ole lähtenyt kaivelemaan tämän miehen roolia, vaikka se voisi tuoda hyvän lisän saksalais-suomalaisen aseveljeyden etymologiaan.

Saksan Helsingin sotilasasiamies eversti Horst Rössing vuoti, hyvin delikaattina ajankohtana, huhtikuussa 1941, jo varsin pitkällä olevia maiden välisiä suhteita eri tahoille Helsingissä. Tiedot olivat tietysti jyrkästi salattavia.

Kun juorut kiersivät Saksan Helsingin suurlähettilään von Blucherin korviin hän raivostui. Jatkosodan aikana kulki sitkeä huhu, jonka mukaan Rössing olisi Hitlerin käskystä ammuttu Helsingissä. Se oli perätön, hän kuoli 1.2.1942 vaikeaan sairauteen, ja siunattiin Helsingissä 6.2.1942.

Vuotajia oli muitakin; Saksan lehdistöattashea Helsingissä, Hans Metzger tunnusti puhuneensa salaisista diileistä tavanomaisen kontaktihenkilönsä ministeri Antti Kukkosen lisäksi ainakin Tikkakosken asetehtailija Willy Daugsille sekä "asehankkijoiden piirille" eli ns. Hilbertin piirille.

Voidaan vain arvella millä todennäköisyydellä tiedot tulossa olevasta idänhyökkäyksestä levisivät Ruotsiin, ja sieltä tavanomaisia väyliä pitkin niin Moskovaan kuin läntisiin pääkaupunkeihin?

Yksi on kuitenkin varma: Willy Dougs oli suuren salaisuuden haltija jo aivan alussa - ja tosiasiassa jo hyvissä ajoin ennen alkua!

Lisäksi aiheellista tietysti on kysyä, miten oli ylimalkaan mahdollista, että Suomen puolustukselle strategisesti elintärkeä Tikkakosken asetehdas oli päätynyt Willy Dougsin saksalaiskäsiin?

Asekauppias Willy Dougs oli oman ilmoituksensa mukaan "vuodesta 1922 ollut (Suomen) Puolustusministeriön hankkija. Työskentelee edelleen Puolustusministeriön tilaamien tarpeiden täyttämiseksi sekä suunnittelee teollisuuden sovelluttamista puolustustarkoituksiin".

Hakiessaan jatkoa oleskelu- ja työlupaansa Suomessa, hän nimesi suosittelijoikseen liudan vaikutusvaltaisia miehiä: Kenraalimajuri J.F. Lundqvist, esittelijäneuvos Heikki Aarnio Puolustusministeriö, eversti Runar Lilius Suomenlinna, toimitusjohtaja A.W. Jusu Oy Skoha Ab, toimitusjohtaja O. Östman Oy Tikkakoski Ab sekä majuri M. Gripenberg Köningstedt.

Kovia nimiä kaikkikin, mutta kovin ehkä kuitenkin viimeisenä mainittu. Hän on majuri Michael Gripenberg, marsalkka Mannerheimin lankomies ja erittäin läheinen ystävä ja kumppani. Hän suositteli ja yllytti Mannerheimia ryhtymään diktaattoriksi kiihkeänä kesänä 1930.

Mainittu Saksan lehdistöattashea Metzger, joka sodan aikana kuului Kolmannen valtakunnan Suomen asioita tarkkailevaan sisärenkaaseen, kertoo muistelmissaan (Poliittiset aseveljet) suhteidensa avulla järjestäneensä ystävilleen asioita, "jotka muuten olisivat olleet miltei mahdottomia". Niinpä hän väittää junailleensa sisällissotaa käyvälle Eapanjalle aseidenvientikiellon vastaisesti toimitetun ja Lissabonin satamassa tajkavarikoidun suomalaisen sselastialuksen vapauttamisen.

Lastin merkittävä osakas oli Tikkakosken asetehtaan Willy Daugs.

Markku Jokisipilän ja Janne Könösen Kolmannen valtakunnan vieraat täydentää kuvaa Saksan asetoimituksista, käsittämään jo aikaa loppuvuodesta 1939 lähtien, eli ajankohdasta jolloin Suomi ponnisteli Neuvostoliiton hyökkäyksen alla, ja jolloin Molotov-Ribbentrop -sopimus oli vielä täysimääräisesti voimassa, ainakin teoriassa.

"On luonnollista, että (asekauppias) Veltjens päätyi liiketoimiin myös omaa armeijaansa rakentaneen Suomen kanssa. Vuodesta 1928 alkaen Suomen valtio teki mittavia asekauppoja helsinkiläisen agentuurin Oy Transbaltic Ab:n kautta, ostaen armeijalle muun muassa kymmeniätuhansia Mosin Nagant M/91 -kiväärejä.

Transbalticin tärkeimmät kansainväliset hankkijat taas olivat Veltjensin firma sekä hänen ystävänsä ja ensimmäisen maailmansodan aikaisen lentäjätoverinsa Willy Daugin yritys Daugs & Cie GmbH, jossa siinäkin Veltjens oli osakkaana.

Transbalticin lukuun Veltjensin ja ja Daugsin firmat paikansivat, ostivat ja toimittivat Suomen armeijan hankintaohjelmaan istuvaa kalustoa esimerkiksi puolalaisilta, unkarilaisilta ja tshekkoslovakialaisilta asevarikoilta.

Kesällä 1939 kansainvälisen tilanteen kiristyessä Suomi yritti viime tipassa varustautua. Tässä tilanteessa Veltjens tarjosi suomalaisille oma-aloitteisesti apuaan ja sai Göringin avustuksella Saksan hallitukselta hiljaisen luvan sotatarvikkeiden toimittamiseen Suomelle.

Göringin kanssa juonittiin toimitukselle kiertoreitti. Hitler ei kuitenkaan luottanut siihen, että toimitukset kiertoreittiäkään myöten pysyisivät salassa. Pulma ratkesi kun Hitler suostui aseiden myyntiin ja kauttakuljetukseen Ruotsin hallitukselle, jonka piti vakuuttaa, ettei se luovuta aseita kolmannelle valtiolle, mutta sitoutui toimittamaan kuitenkin sotaakäyvälle Suomelle.

"Pelkkää poliittista Bolshoi- teatteria", Jokisipilä ja Könönen määrittelevät.

Berliinin-lähettiläs T.M. Kivimäen saamien tietojen mukaan Göring oli "jopa lyöden nyrkkiä pöytään" vaatinut ruotsalaisilta, että " Ruotsin tulee auttaa Suomea ja luovuttaa Suomelle Ruotsin Saksasta saamia aseita vastaavan määrän".

"Ellei Ruotsi tee kaikkea mikä on tehtävissä tukeakseen Suomea aseilla ja polttoainetoimituksilla, en tule enää olemaan Ruotsin ystävä", tiedotti Göring Ruotsin hallituspiireille lankonsa kreivi Eric von Rosenin kautta.

Jos Suomi häviäisi sodan, maa miehitettäisiin ja bolshevisoitaisiin, jolloin kaikki "koulutetut henkilöt" tulisivat tuhoutumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kenraali Paavo Talvelan, marsalkka Mannerheimin uskotun, muistelmien mukaan komentoketju saksalaisten taholta käytännössä kulki reittiä: Göring - Veltjens - Wilhelm Hilbert. Saksalaissyntyinen Hilbert vaikutti suomalaissaksalaisissa yhteistyö- ja liikekuvioissa. Merkittävä työkalu oli Oy Dahlberg & Hilbert Ab. Sen palvelukseen siirtyi jo keväällä 1940 puolustusministeriön taisteluvälineosastolla työskennellyt majuri Martti V. Terä, jonka organisationaalinen asema kaksine tuoleineen oli oiva esimerkki intressien sekoittumisesta,
jollaisesta toisaalta myös johtaja Willy Daugs'sin rooli on oiva esimerkki.

Daugs myi ja osti aseita kaikilta jotka vain halusivat ostaa tai myydä.
Hän myi molemmille osapuolille samalla rintamalla.

Mutta oliko hän lopulta vilpitön Suomen ystävä? Siinäpä kysymys, jollaista ei ehkä kannattaisi edes esittää.

Mielenkiintoista olisi tietää miten hänen elämänsä eteni sodan jälkeen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Saksa-sidoksen käytännön järjestelyt kulkivat reittiä: Göring - Veltjens - Hilbert - Grandell.

Hilbert oli saksalaissyntyinen suomeen asettunut monikansallinen minkälainen konserniyrittäjä, jonka päätetuote oli, kuten niin monilla hänen ammattitovereillaan, kuolema.

Göring ja Veltjens olivat korkeasti palkittuja I maailmansodan jävittäjälentäjiä, kuten myös Willi Daugs.

Veltjens ja Daugs olivat liikekumppaneita, omistivat ristiin firmoja, jotka muodostivat tiukasti salatun valtiollisen kartellin. Niiden toiminta oli aikaa irtautunut todellisuudesta, josssa valtiollinen politiikka ja diplomatia rimpuili vielä mukana. Tästä on hyvänä esimerkkinä Saksan sotatalouspäällikkö Georg Thomas, joka asemansa vuoksi joutui sanomaan toistuvasti ei, myös suomalaisille, ja jonka yli marsalkka Göring hengenheimolaisineen käveli mennen tullen, ja viimekädesdä luvat Hitleriltä hakien.

Nauroin ääneen kun jälleen luin miten Hitler ja Göring pyörittivät ruotsalaisia ja panivat nämä nuolemaan kämmeneltään kaikki moraaliset oksennuksensa.

Asekauppias-upseeri Joseph Veltjens "kuuluu Suomen historian monenkirjavan henkilögallerian mystisimpiin hahmoihin" (Jokisipilä-Könönen).

Veltjens meni natseihin Göringin kautta jo 1920-luvulla. Nosteessa ollut kaupamies pääsi 1929 sekä NSDAP:n että sen taistelujärjestö SA:n jäseneksi. Vuonna 1931 hänet kuitenkin erotettiin zHitlerin määräyksestä. Syy on jäänyt epäselväksi, paitsi että se oli jompkumpi traditionaalisista ulosheittosyistä: Vääräoppisuus tai taloudelliset väärinkäytökset. Eli korruptio tai osallisuus SA: n Hitlerinvastaiseen Stennes Putchiin. Göring uitti itselleen hyödyllisen tyypin takaisin ytimiin.

Suuriin eurooppalaisiin sotakslustokauppoihin - ja sitasaaliskaman jälleenkaupitteluun päästyä, kauppatavat olivat jo vakiintuneet malliin, jossa jokainen ylempi porras sai siivunsa, keisarille se mikä keisarille kuuluu.

Vain lapsi voisi kuvitella, ettei Göring organisoinneillaan olisi repinyt osinkojaan kotiin, jopa liiketajuiset ruotsalaiset tämän tiesivät - ja maksoivat.

Kolmannen valtakunnan edustaja Suomessa, Hans Metzger, tiivisti tämän verisen pragmatismin vuonna 1986 näin:

"Pienet lahjat auttavat ystävyyttä, sanotaan meillä Saksassa, ja näillä pienillä kahjoilla saatiin tehdä palveluksen ystävilleni ilman että kukaan olisi toiminnastani joutunut kärsimään. Ei Suomessa eikä Saksassa".

Tämä mitä olen todennut Göringistä, Veltjensistä ja Hilbertistä, pätee täysin myös asekauppias Willi Daugsiin.

Daugs ävertyi muutamassa vuodessa Suomessa niin, että melko leveän elämäntyylin ohella pystyi hankkimaan omistukseensa tiilitalon ja merkittävän osakkeen Helsingin keskustassa sekä mm. Kivilinnan Hämeenlinnasta ( tuleva Sirola- opisto).

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kun ottaa huomioon, että tieto Saksan hyökkäyksestä NL:on oli tiedossa jo kauan ennen kevättä 1941, jutussa mainitut vuodot ovat voineet koskea vain aikataulua ja konkreettisia etenemissuunnitelmia. Olihan yhteiset sotavalmistelut olleet käynnissä jo miltei koko 1930-luvun kenraali Halderin valvonnassa ja valtioneuvoston pöytäkirjat päätöksistä Talvisodan rauhan solmimiseksi kuvailevat hyökkäyksen olevan tulossa.

Mutta kaikenlaikkiaan mielenkiintoinen pläjäys asekauppiaiden pörröömisestä vakavien asioiden äärellä. Pitäisikö vetää yhtäläisyyjksiä nykyisiin hävittäjä- y.m. kauppoihin?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kahden imperiumin " pätkien sota" oli kauan tuloillaan ja siis tiedossa, kysymys oli ajoituksesta. Toisaalta kun huudetaan riittävän usein "Susi!",niin tositilannetta on vaikea tunnistaa, etenkin kun on paranoikko. Stalin sai varoituksen joka taholta, niin omalta tiedustelulta kuin vierailta tiedusteluilta, mutta viime kädessä se, että tietoa tuli ja samansisältöistä niinmonesta tuutista, ei suinkaan vakuuttanut generalissimusta, ei muusta kuin että kyse oli vihollisen harhautuksesta.

Suomen kannalta blogissa kerrottu ja viitattu on nykyisin peruskauraa, mutta silti selkiyttävää. Mutta Suomella ei ollut parempia vaihtoehtoja.

Oliko tässä kerrottu ratkaiseva syy Kukkosen tuomioon sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Muistelen Stalinin kootuista lukeneeni hänen varoittaneen NKP:n keskuskomiteassa Saksan mahdollisesta hyökkäyksestä ensimmäisen kerran jo 1929 jolloin Hitler ja natsit olivat vielä kaukana vallasta vaikka alkoivatkin nousunsa merkittäviksi Saksan politiikassa. Stalinilla ja hänen neuvonantajillaan lienee ollut muuta informaatiota natseja suuremmista linjoista.

Stalinin epäilykset taisivat kohdistua enemmän hyökkäyksen ajankohtaa ja konkreettisiin läpimurtopaikkoihin kuin itse hyökkäyksen tulemiseen. Siitä hän lienee ollut vakuuttunut kuten muukin NL:n johto mutta missä, milloin ja mihin suuntaan.

Olen itse pitänyt Kukkosen syytettä enemmän Maalaisliiton sisäisenä juttuna mutta ehkä mahdollisesti asekauppoihin sekaantumisella voi olla myös syynsä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Syytä miettiä, missä määrin Suomen puolella asekauppoja sopineet saivat "ystävänlahjoja"?

Kun toisen osapuolen toimintakulttuuriin korruptio kuuluu rakenteellisena elementtinä, toisellakin tuppaa olemaan vaikeaa säilyttää otsansa kirkkaus.
Etenkin kun ostajan paras asiantuntemus teknis-poliittisista syistä johtuen varhaisessa vaiheessa siirtyy pöydän toiselle puolelle!

Vähintäinkin sinä kysytään jalojen arvojen, lojaalisuuden ja uskollisuudn perään. Onko yhtään katsottu suomalaisten actoreiden äkki- tai salarikastumisen perään?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Tärkeitä kysymyksiä niin pohdittaessa silloisia kauppoja kuin nykyisiäkin. Tosin en lähtisi olettamasta, että vain toinen osapuoli olisi rakenteellisesti korruptoitunut ja pilaisi toisenkin moraalin. Itse oletan kaikkien osapuolten olleen silloin ja olevan nykyäänkin mukana pelissä täysin tietoisesti ja harkitusti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kieltämättä nykyisissä suurissa kansallisissa hankkeissa on nähtävissä tiettyä puurojen ja vellien sekoittumista, jota toisaalta ei kansainvälistymisen myötä tietenkään ole mahdollista torjuakaan. Tarkoitan ydinvoimala- ja hävittäjähankintoja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset