*

Veikko Huuska

Onko perustuslakimme juhlan väärti?

Suomi 75 -juhlatoimikunnassa, jonka puheenjohtajana toimi moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa, heräsi ajatus "tasavaltalaisen perustuslakimme juhlimisesta" sekä toteamus, että "kesäinen juhlapäivä tasavallan saavutusten merkeissä antaisi paljon otollisemmat puitteet iloiselle juhlamielelle kuin synkkä joulukuun alku".

Niinpä toimikunta yksimielisesti esitti, että 17. päivä heinäkuuta julistettaisiin kansanvallan päiväksi. Valtioneuvosto antoi asiaa koskevan julistuksen.

​*

Asia ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen. Jo alkuperäiset esittäjät, Kalevi Sorsa heidän primus moottorinaan, näkivät aiheeseen liittyvät erimielisyyden siemenet.

Juhlapäivän nimestä kilpailu kolme vaihtoehtoa. Sorsa kirjoittaa:

Ensimmäinen oli yksinkertaisesti perustuslain päivä, jollaisia vietetään kansallispäivänä hyvin monessa maassa, lähimpänä meitä Norjassa.

Toinen oli tasavallan päivä, ja kolmas oli kansanvallan päivä.

Itse asiassa tasavallan päivä oli oma suosikkini, sillä tasavaltalaisen eikä monarkistisen valtiomuodon valitseminen oli perustuslakiratkaisun ydin. Lähetin kuitenkin kaikki kolme (nimiehdotusta) juhlavuoden sihteeristön harkittavaksi, ja tämä teki kokoomuslaisen Pasi Natrin johdolla ehdotuksen Kansanvallan päivästä."

Annetaanpa Sorsan jatkaa:

"Kun ehdotusta juhlatoimikunnassa käsiteltiin, havaitsin jonkinlaista kiusaantuneisuutta kokouspöydän porvarillisten jäsenten keskuudessa ja kysyin: "Onko tässä jotain, joka närästää?".

Porvarit katselivat toisiaan, puheenvuoron pyysi Matti Kuusi, jonka puoluekannasta en mitään tiedä. "No jos suoraan sanotaan, niin kyllähän se kananvalta kuulostaa porvarin korvassa vasemmistolaiselta sanalta, ennen kaikkea sosialidemokrattiselta sanalta".

Minä sanoin, että minun korvassani sana kuulosti poliittisesti neutraalilta, mutta jos se ei hyvältä kajahtanut niin otetaan jompikumpi muista ehdokkaista. Tätä ei kuitenkaan kukaan halunnut, vaan ehdotus lähetettiin sihteeristön esittämässä muodossa valtioneuvostolle, joka sen oikeusministeriön esityksestä hyväksyi.

Ministeriö puolestaan määräsi kunnat vuosittain järjestämään päivän liittyviä tilaisuuksia."

"Se, että nämä päätökset ovat unohtuneet niin kunnilta - Satakuntaa lukuun ottamatta - kuin allakantekijöitäkin, saattaa liittyä sanan särähtämiseen porvarikorvassa. Siihen tuntuisi viittaavan se riemu, jota valtalehdistö on vuosi toisensa jälkeen ilmaissut sen johdosta, ettei juhlasta tullut valtakunnallista",Kalevi Sorsa kirjoittaa.

Erityisesti Sorsaa korpesi se, että"perustuslakia edelleenkään juhlita tässä maassa, joka liputtaa kovin vaatimattomillekin merkkimiehilleen". Tarkoituksenamme kyllä oli, että 17.7. olisi pysyvä liputuspäivä - mutta se vain yksinkertaisesti katosi allakantekijältä (joka ymmärtääkseni on Helsingin yliopisto)".

Sorsa ei tyytynyt pelkkään manailuun kotisohvalla, vaan ryhtyi toimenpiteisiin. "Soittelin ällistyksestä selvittyäni valtioneuvoston kanslian arkistoon tarkistaakseni päätöksen sanamuodon. (Valtioneuvoston)päätöksestä ei sieltä löytynyt jälkeäkään!".

Sitten moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa lataa melkoisen ilmoituksen: ( "Muitakin asiakirjoja pääministerikaudeltani sieltä on viety. Mikä se sellainen arkisto on, joka ei varjele haltuunsa uskottuja maan keskeisimpiä asiakirjoja?)"

Miten asia eteni? Sorsa kirjoittaa: "Soitin vielä oikeusministeriöön, mutta vastaus oli sama: Ei jälkeäkään päätöksestä.".

Tarina ei kerro, jatkoiko Sorsa kadonneiden paperien metsästystä. Jotain viitteitä sellaisesta antaa Sorsan lopukommentaari: "Siitä on kohta 50 vuotta, kun (tasavallan ensimmäisen presidentti Ståhlberg) ummisti silmänsä, mutta perustuslakiamme emme juhli vieläkään, koska joku on ummistanut silmänsä päätösasiakirjojen kohtalolta. Eikä näytä olevan asiamiestä tai kansleria, joka selvittäisi, mitä oikein tapahtui".

Asiamiehellä ja kanslerilla Sorsa viittaa viranomaisvalvonnan johtaviin hahmoihin, eduskunnan oikeusasiamieheen ja valtioneuvoston oikeuskansleriin. Tekikö Sorsa heille asiasta kantelun?

Idean isää,Sorsaa, kivistää, ettei hänen hieno ajatuksensa saanut käytännön tasolla oikein mitään aikaan. Voisiko syynä yksinkertaisesti olla se, että suomalaiset ovat tyytyväisiä itsenäisyyspäiväänsä, jota melkein kaikki tavalla tai toisella viettävät, tai jättävät viettämättä, kuudes joulukuuta. Siinä on loppusyksyn hämärissä yhdenpäivän paketti, johon ei ehkä sitten vain kaivattu kesäisiä humpahteluja?

Perustuslaki on vakava asia, tärkeä. Sen sijan en tiedä, missä määrin maksaa vaivan haikailla "kesäisen juhlapäivän ... iloisen juhlamielen" puuttumisen perään.

Sen sijaan avoimeksi kysymykseksi jää ilmaan roikkumaan se, mihin Kalevi Sorsa näyttää jeremiadinsa päättävän:

Katoaako Suomessa valtioneuvoston päätöksiä ja ylempien hallintoelinten (oikeusministeriö!) papereita, kuten ex-pääministeri kirjassaan kuvailee?

Mitä papereille sitten kuuluu kun ne ensin katoavat? Entä asioille, joita päätökset koskivat? Asiat voivat olla paljon kivulloisempia kuin "kansanvallan kadonnut päivä"?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Presidentti Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan, miten hän Kekkosen jälkeen joutui presidenttinä aloittamaan
kirjaimellisesti "puhtaalta pöydältä" kun hänen kunnioitettu edeltäjänsä, tai oikeamminkin tämän presidentinhallinto, ilmeisesti kansliapäällikön ja muiden tamminiemistien ryhmä oli tyhjentänyt valtion viralliset asiakirjat K:n jäämistöön, mikä teko lienee yhä tänäänkin selvittämättömien töiden lokerossa.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Jotta voisimme juhlia kansanvaltaa, meillä pitäisi olla ensin se kansanvalta. Nykytilanne on kaukana siitä.

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Janne, emme aina ole samaa mieltä, mutta sitäkin tapahtuu.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #14

Kyllä, tietysti näinkin..

Mutta taktisesti asiaa tulisi tarkastella vertaamalla tasavaltalaisen hallitusmuodon vahvistamista siihen, että valituksi olisi tullut general G. Mannerheimin ym. vaatima monarkistinen hallitusmuoto.

Mitähän siitäkin olisi tullut?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mielenkiintoista, että Kalevi Sorsa oli niin huolissaan perustuslain kunnioittamisesta, juhlistamisesta ja sen liputtamisesta, kun vertaa hänen toimintaansa 18 vuotta aikaisemmin liittyen presidentin valintaan:

"Ajatuksen poikkeuslaista esitti ensimmäisenä julkisesti Paasion hallituksen oikeusministeri Pekka Paavola Pohjois-Hämeen sosialidemokraattien piirikokouksessa Tampereella 16. huhtikuuta 1972 pitämässään poliittisessa tilannekatsauksessa. Kokouksessa oli läsnä myös ulkoministeri ja SDP:n puoluesihteeri Kalevi Sorsa, joka ilmoitti heti yhtyvänsä Paavolan kantaan.[4]"

Lähde: Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentin_v...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tässä Sorsan hankkeessa oli kummallisen paljon seikkoja, joita ihmettele, enkä pysty ymmärtämään edes 1992 ajankohdan pelitilanteillakaan.

Varsinainen pointti kai on Valtioneuvoston kannanoton ja Oikeusministeriön päätöksen totaalinen katoaminen... Siis mistä tässä on kyse? Sorsan jälkikäteiset scherlock-hommat kummasuttavat. Muutenkin näen oudon ristiriida siinä, että Sorsa lanseeraa tätä täysin epäpopulaaria ideaa suurena kansanvallan nostona ja suomalaisen dmokratian manifestastiona - välillä tuntuu että hän buukkaa uutta itsenäisyyspäivää 6.12. tilalle. Mutta sitten hän toisaalta puhuu ja häärii tuon Kansanvallan juhlapäivän 17.7 kimpussa aivan kuin se olisi ollut hänen privastti, mutta sydänverellä ajettu hanke. Jonka jotkut pahat pojat ryöstivät , eikä valtakunnasta löydy sheriffiä joka palauttaisi tikkari Kalelle..

Nyt mä en vain ymmärrä.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Markus Lehto. Tällä vastenmielisellä päätöksellä estettiin kenties NL:n pääsevän yhä syvemälle suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekoon. Alkoholisoitunut Ahti Karjalainen oli kokoomuksen ja sen lähellä olevan elinkeinoelämän suosikki Kekkosen jälken seuraavaksi presidentiksi. Koko itä-kaupan eliitti tiesi Karjalaisen alkohoholiongelmasta, mutta nämä "isänmaalliset" miehet olisivat kuitenkin ollleet valmiit antamaan, omasta taloudellisesta hyödystä johtuen Ahti Karjalaiselle maamme "korkeimman pestin" presidenttiyden hänelle.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Miten sitten pärjäsimme, kun presidentti Kekkonen joutui luopumaan tehtävästään ?

Eikö vuonna 1974 presidentinvaaleihin 4,5 miljoonasta ihmisen joukosta olisi löytynyt muita ehdokkaita kuin vähitellen sairastuva Kekkonen tai alkoholisoitunut Karjalainen ?

Onhan niitä ehdokkaita myöhemmin löytynyt montakakin jokaiseen vaaliin. Tuleviinkin vaalehin näyttää löytyvän ehdokkaita. Eikä Brysselistä kukaan ole pyrkinyt vaikuttamaan meidän presidentin vaaleihin. Saas sitten nähdä pyrkiikö kukaan vaikuttamaan kyberin kautta ?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Eikä Brysselistä kukaan ole pyrkinyt vaikuttamaan meidän presidentin vaaleihin."

Ei Brysselin tarvitse vaikuttaa Suomen vaaleihin koska päätökset tehdään Brysselissä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Sorsan Kansanvallanpäivä -projektiin liittyy joitain muitakin erityispiirtetä. Sorsa perustelee päivämäärää 17.7. sillä, että 17.7.1917 sosialistienemmistöinen eduskunta hyväksyi valtalain, jolla Suomi julistautui sisäpoliittisesti itsenäiseksi. Tuolloin eduskunnan puhemies Manner esitti Eläköönhuutoa isänmaalle, minkä eduskunta sitten kajauttikin.
Sittemmin väliaikainen hallitus, ainakin osin Pietarin tietä käyttäneiden porvaripuolueiden kannustamana, mitätöi valtalain ja hajoitti eduskunnan sekä määräsi hajoitusvaalit, joissa eduskunnan voimasuhteet muuttuivat. Valtalain kumoaminen prosessoi konfliktia kohti sisällistä sotaa.
Toisaalta: Valtionhoitaja Mannerheim vahvisti viikon viivyteltyään 17.7.1919 tasavaltalaisenhallitusmuodon.

Tuon merkittävän viikon aikana Mannerheim, päätettyään ryhtyä koviin toimiin Pietarin valloittamiseen tähtäävä sotaretken muodossa, ilmoitti kovassa paineessa aikovansa kyllä vahvistaa tasavaltalaisen hallitusmuodon, mutta hajoittaisi valtionhoitajan valtuuksin eduskunnan ja julistaisi uudet eduskuntavaalit. Samalla muodostettaisiin vaaleihin asti toimiva lähinnä kokoomuksen ja ruotsalaisten muodostama hallitus.
Väliajalla tulisi sota. (Siis aivan traditionaalinen "pieni menestyksellinen sota"!)
Pietari valloitettaisiin ja sotatila julistettaisiin. Eduskunta oli hajoitettava, sillä se saattoi muutoin yksinkertaisella äänten enemmistöllä peruuttaa valtionhoitaja Mannerheimin valtionhoitajan oikeudet.
Tällainen fantastinen sotahullu oli valtionhoitajana. Onneksi muilla porvarivaikuttajilla oli harkintakykyä siinä määrin, että tällaiseen Mannerheimiläiseen todelliseen seikkailupolitiikkaan ei lähdetty.
Niinpä sitten hallitusmuoto eli käytännössä perusttuslaki tuli vahvistetuksi 17.7.1919. Laillisuusrintaman edusmies Ståhlberg valittiin presidentiksi.Itsenäistmisen vuodet 1917-1920 tiivistää nuo hetket:
"Presidentinvaalien tulos - Mannerheim kärsi tappion keskustan ja vasemmiston ehdokkaalle K.J.Ståhlbergille - merkitsi yhä selvemmin Pietarin valloitushankkeen raukeamista. Ilmapiirin sähköisyyttä kuvaa, että vaalipäivien aikana liikkui huhuja ja tietoja vallankaappauksen ja muiden provokaatioiden toimeenpanosta".

Toteutunut historia todistaa 17.7.1919 voimaan tulleen perustuslain merkityksestä.

Kyllä se juhlan ansaitsee. Mutta ei ehkä käskemällä, vaan sisäisen ymmärryksen myötä!
Pietari

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Tällainen fantastinen sotahullu oli valtionhoitajana."

Noo, kuka se sitten varoitti hallitusta talvisodan alla siitä "ei tuumaakaan" -asenteesta, kun tiesi , mitkä olivat Suomen puolustusvoimien mahdollisuudet laittaa hanttiin Neuvostoarmeijalle ? Ei kai vaan se sama "sotahullu", joka ei päässyt sopimukseen Venäjän valkoisten kenraalien kanssa Suomen itsenäisyyden takaamisesta?

Taisi olla se sama "sotahullu" , joka ei lähtenyt saksalaisten mukaan jatkosodan aikana sulkemaan lopullisesti Leningradin saartorengasta.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Kyseisen "sotahullu" tiesi, etteivät jo aikaisin 1930-luvulla aloitetut sotavalmistelut olleet vielä valmiit -39. Sen sitten 1940 kevättalvella saksalaiset kertoivat Rytin hallitukselle kun piti sopia jo silloin Välirauhaksi Suomen puolella nimetty varustautumistauko. Valmiimpia oltiin 1941 kesällä mutta silloinkaan ei tarpeeksi kun se yks hätähousu sieltä Saksasta ...

Mitä taas Leningradin piiritykseen tulee niin marsakka Georg von Küchler:n, saksalaisten Leningradin rintaman komentajan muistelmien mukaan Suomi täytti kaiken sovitun viimeistä piirtoa myöten ja jopa ylitti tavoitteensa Syvärin ylittämällä. Hänen mukaansa saamattomia olivat saksalaiset. Edes sisemmän saartorenkaan lopullinen sulkeminen ei jäänyt suomalaisilta yrittämättä, ei yksin eikä yhdessä saksalaisten ja italialaisten kanssa. Toisella "sotahullulla" eli Tannerilla oli jo puhekin valmiina Leningradin kukistumisen riemujuhlaan. Jälkikäteen on vain yritetty tehdä epäonnistuneesta hyvettä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #15

Paasikivellä oli puhe valmiina, Pietarin tultua vallatuksi, se on netissä luettavissa.
Sensijaan Tannerin Pietrin valtauspuhe on sensaatio. Pistä ihmeessä linkki.
Sotaansyyllinen Tanner ei uskonut että venäläinen hyökkäisi syksyllä 1939, hän piti Helsingin pommituksia 30.11.1939 illalla vai Stalinin neuvottelutaktiikkana, keinona painostaa Suomea myöntymään Kremlin vaatimuksiin. Syyskuun alussa, Taipaleenjoen tultua ylitetyksi ja Talvisodan aluemenetystan tultua kuitatuiksi Tanner vaati sotilaalisen etenemisen pysäyttämistä.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #17

Anteeksi, muistini teki tepposensa. Tarkoitin Paasikiven puhetta. Pitäisi aina muistaa tarkistaa muisteluksensa ettei nopeasti kirjoittaessaan lipsuttele. Onneksi aina tarkat lukijat ovat hereillä.

Käsittääkseni Tannerin kanta sotamenestykseen oli taktinen sillä hänen mielestään Suomen kyky pitää pitemmälle menevät valloitukset oli sidoksissa Venäjän/NL:n kohtaloon: se olisi mahdollista vain jos se hävitettäisi eikä hän pitänyt sitä saavutettavissa olevana ottaen huomioon sen koon. Ideologisesti tai muuten hänellä ei käsittääkseni ollut juurikaan mitään NL:n tuhoamista vastaan ja hänen tehtäväkseen lankesi sosialidemokraattisen puolueen pitäminen sotarintamassa. Suhtautumisensa NL:on hän oli osoittanut jo aiemmin, m.m. suhtautumisellaan Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden seuraan. Ja kerrotaanhan Hitlerin sanoneen Tanneria maailman ainoksi sosiaalidemokraatiksi joka taistelee hänen puolellaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #21

Joo, eipä mitään, näitä sattuu.

Tannerin psykopatologia on kiintoisa aihe;
Kapinaan ryhtyminen ja kaikki mitä siitä seurasi,rassasi epäilemättä rajusti myös Tanneria. Hän oli rauhoitellut ja varoitellut, ja sitten nähnyt minkä kihkolla porukat ja johto tuohon onnettomaan savottaan lähtivät, umpikuuroina kaikelle järkipuheelle. Pahimmin Tanner taisi jo vuosien 1916-1917 pettyä akateemisen kollegansa ja tietyllä tapaa rinnakkaistaistelijansa Gyllingin opporrunismiin ja radikalisoitumiseen. Hyvin kuvaavia ovat lyhyet fragmentit Tannerin muistelmissa hänen tylyttäessään Gyllingin nahanluontia; siinä ei tämän myöhempi kärsimyshistoria herätä vähäisintäkään liennyttävää sanaa Väinöltä. Hänelle Gyllingin niskalaukaus Moskovassa on vain ehdoton vikatien todentaja.

Talvisodan kokemusmaailman jälkeen Tannerin suhtautuminen neuvostobolshevikkeihin saavutti tehostuneen realismin mitat: Lenin oli balsamoitu figuuri, Mausoleumin hämärässä maksava mies jolla oli toinen pää silloin kun Tanner hänet näki elossa. Tshugashvili taas oli gruusialainen pankkirosvo.

Tannerin asenteisiin ja katseeseen vaikutti eittämättä se, että hän oli toisen maailmansodan läntisten maiden poliittisista johtajista ainoa, jolla oli henkilökohtaisia muistoja bolshevikkijotajista vuosilta, jolloin he olivat kovanaamaisia nobodyjä jostain Neuvosto-Venäjän eteläisistä osavaltioista.

Tämä elantolainen vilpitön moralismi ei pysynyt täysin piilossa, ja esim. Stalin aisti sen, mikä pani hänessä liikkeelle anti-tannerilaiset hormoonit.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #22

En osaa nähdä Tanneria moraaleineen noin puhtoisessa valossa. Jo vuonna 1918 hän osoitti luotettavuutensa kun hän sopi puolueettomuudestaan Helsingin punaisen johdon kanssa. Häntä ei kuitenkaan lupauksensa pidätelleet vaan hän toimi valkoisten etappimiehenä Kauniaisissa. Kun saksalaiset valloittivat Helsingin, kenraali von der Goltz ei ehtinyt laukkujaan Kämpissä purkaa kun Tanner oli oven takana tarjoamassa palveluksiaan. Kenraali ihmetteli Tannerin notkeaa opportunismia mutta käytti hänen apuaan toki hyväksi.

Kun 1910- ja 20-lukujen vaihteessa Tannerin johtama fraktio otti Sosialidemokraattisen puolueen jäämistöä haltuunsa, Tanner järjesti työväentalojen ovelle Ohranan portsarit vahtimaan, ettei mielipiteiltään sopimattomat pääse häiritsemään.

Samaten Tanner käytti hyvin joustavasti valtiollista poliisia apunaan siivotessaan SDP:tta poliittista vastustajistaan 1920- ja 30-luvuilla. Silloinhan pienikin vihje "valtiopetoksen valmistelusta" riitti saattamaan ihmisen Etsivän keskuspoliisin eli Ohranan kynsiin. Siellä Riekki ja alaisensa pitivät huolta Tannerinkin poliittisista vastustajista.

Tannerilla on toki joitakin meriittejä osuustoiminnan puolella mutta niitäkin himmentää osuustoimintaan soveltumattomat yksinvaltaiset toimintatavat.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #23

Niin, Neuvosto-Venäjälle ei Tanneria voitu millään sulattaa. Mahtoiko Tanner politiikallaan estää Suomen demareita ja duunareita luisumasta kommunistien käsikassaraksi ? Tannerhan oli tiiviissä kahdenkeskisessä keskusteluyhteydessä mm. Paasikiven kanssa mm. Talvisodan aikana.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #24

Ainakin hän piti Suomen sosialidemokraatit samassa ruodussa Natsi-Saksan kanssa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nyt kuitenkin vietetään Suomen valtiollisen itsenäisyyden 6.12.1917 alkanutta satavuotistaivalta.
Siis toivottavasti koko 100- kaarta, eikä vain tuota ihmesattumahetkeä 1917, sehän on aika läpi katsottu.

Mutta konkreettinen ja pätevä kysymys on, mitä juhlimme, kun kun juhlimmeSuomi100:a?

Kuva ehkä syvenee tai selkiytyy jos kysymme, mitä emme juhli.

Juhana Aunesluoma toteaa aamun artikkelissaan (HS 11.7.2017):
"Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlissa suomalainen nationalismi tuntuu olevanjuhlien kunniavanhus, jolle vieraat toivottavat kaikkea hyvää, mutta jonka hankalat puolet tunnetaan. Juhlakalun ulkomaisia sukulaisia ei mielellään muistella Hauskempi olisi juhlia ilman, mutta mitä silloin juhlittaisiin?"

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Voisimmehan juhlia myös sitä, että Suomi selvisi vaaran vuosista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Samaa mieltä.

Kun nyt nykypäivän hawaijipaita-miehet historiattomasti pejorisoivat ja kiroavat suomalaisen isänmaanrakkauden ja uhrivalmiin taistelun sen puolesta, he eivät välttämättä tiedä mitä tekevät.

Vilpitön ja velvollisuudentuntoinen työ sen hyväksi, minkä he kokivat rakkaaksi ja kalliiksi, - eikä vain itselle, vaan sille yhteisölle jonka he ympärillään tunsivat, ja joka valistuksen myötä laajeni käsittämään isänmaan äidinkasvot, kuvitellun yhteisön, josta selkeyden vuoksi voisimme käyttää nimitystä isänmaa. Miten ihmeessä tuollaista ilmiötä voi dissata ja syyllistää?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juhana Aunesluoma väittää em artikkelissaan:

"Isänmaallisuuden ja nationalismin asettaminen toistensa vaihtoehdoiksi on looginen ajatusvirhe. Nationalismin vaihtoehto ei ole isänmaallisuus vaan kosmopoliittisuus, joka hylkää nationalisteille pyhän ajatuksen maailman jakautumisesta kansakuntiin."

Minä vain kysyn: Kuka Suomessa on leimallisimmin kosmopoliitti?

Kuka mahtaa olla suomenmestari kosmopoliittien joukossa?

Mitenkähän kosmopoliittisuuden jalossa lajimuodossa mahtaa pärjätä herra nimeltä G. Mannerheim?

Hän, joka edellä kuvatussa ratkaisevassa vaiheessa oli valmis panemaan kansansa koko kohtalon peliin Pietarin-sotaseikkailu hintana. Mannerheimin ratkaisua kärkkyvien kumppanien, Denikinin ja muiden ylikansallisten kenraalien kosmopoliittisuudessa ei ollut valittamista, ellet hur?

Ehkä ei ole vain paskas nationalismia ja kullanhohtoista kosmopoliittisuutta?

Kenties terveellä järjellä on ja pysyy pieni mahdollisuus?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Niin, oliko Mannerheimilla, tuolloin 1919, kansaa?

Hänen johtava prinsiippinsä taisi olla uskollisuus valalleen keisarille ja Venäjän imperiumille. Ja siinä suuressa uskollisuudessa keskeinen välinearvo oli pitkä ja perustava anti-bolshevismi.

Venäjän keisarikunta oli valtio, mutta samalla imperiumi, mutta ei kutenkaan kansallisvaltio. Ja se, jota M. vihasi, bolshevismi oli lähtökohtaisesti ja faktisesti Venäjällä luotu malli, jota kuitenkin tuotettiin internationalismin nimessä ja hengessä. Kaikki tiedämme dogmivaihtelut yhdessä maassa ja globaalisti toteutetun opin prsktisista tavoitteista - ja toteutuksentyngistä.

Eli pakko kysyä: Pietarin- sotaretken planissa, kummat edustivat nationalismia ja kutka kosmopoliittisuutta?

Lenin ja bolshevikit?
Manerheim, Denikin ja ne muut?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Voittaessaan monikansalliset valkoiset kenraalit, olivat sitten monarkisteja tai mitä ikinä, olisivat ensimmäisten toimenpiteidensä joukossa peruuttaneet, tai oikeastaan mitätöineet, bolshevikkien Suomelle tunnustaman itsenäisyyden.
Tämän tiesi m
Mannerheim, joten mistä ikinä häntä syytetäänkään, ei häntä juuri nationalistiksi moittia voi, paitsi että moitittu on.

Mutta oliko Mannerheim isänmaallinen?
Kyllä kai, mutta isänmaa vaihteli.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Jos nimestä ei päästy yhteisymmärrykseen, kansanvallan vai tasavallan päivä niin kai joku älysi ehdottaa kompromissiksi kansantasavallanpäivää? ;}

Käyttäjän SariLaine kuva
Sari Laine

Perustuslakia voisimme myös juhlistaa perustamalla viimein Perustuslain noudattamista ja sen toteutumista valvovan Perustuslakituomioistuimen Suomeen

---------
PERUSTUSLAKITUOMIOISTUIN SUOMEEN

Perustuslakituomioistuin tarvitaan Suomeen valvomaan Perustuslain toteutumista, sen noudattamista sekä sen rikkomisten estämiseksi kaikessa virka-, lainkäyttö- ja lainsäädäntötoiminnassa. Suomeen pitää perustaa oikeusvaltiolle kuuluva Perustuslakituomioistuin lainsäätäjien ja lainkäyttäjien virkatoimien luotettavaksi valvojaksi. Lainsäätäjien ja -käyttäjien oman työnsä itsevalvomisille on jo aika sanoa näkemiin.

http://sarilaine.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243858-p...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset