Veikko Huuska

Mannerheim yritti ostaa aseita Ranskasta ja Britanniasta talvella 1918

Mannerheim yritti ostaa aseita Ranskasta ja Britanniasta talvella 1918

*

Joulukuun 1917 lopussa ja tammikuun 1918 alussa, kun entinen venäläinen kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim, josta pian oli tuleva Suomen valkoisen armeijan ylipäällikkö, tapasi Petrogradissa (Pietari) vanhan tuttavansa, kenraali Henri Niessel´in.  Näiden tapaamisten yhteydessä hän aloitti neuvottelut aseiden ostamisesta Ranskan Arkangelissa olevista varastoista.*)

 

Helmikuun puolivälissä 1918 Mannerheim valitti ranskalaiselle luutnantti de Morgny´lle, joka oleskeli läpikulkumatkallaan Seinäjoella, että ranskalaiset viranomaiset täyttäneet lupauksiaan, minä vuoksi hän oli pakotettu kääntymään Saksan puoleen saadakseen sotatarvikkeita.

 

Sähkeestä, jonka Ranskan lähettiläs Thièbaut lähetti Tukholmasta 18.2.1918 ilmeni, että Niessel lupasi kuukautta aikaisemmin Mannerheimille 200.000 tonnia aseita ja ammuksia. 

 

Vuoden 1918 valkoisen päämajan päämajoitusmestari Hannes Ignatius kirjoittaa muistelmissaan, että Mannerheim oli alusta lähtien halunnut, että senaatti olisi ostanut aseita entente-mailta siinä tarkoituksessa, että pyritään välttämään yksipuolinen saksalaissuuntaus.

 

Kenraali Mannerheimin veli, Kramfors –yhtiön johtaja Johan Mannerheim, yritti helmikuun 1918 alussa kävi Britannian Tukholmassa olevan lähettilään, Esmè Howard´in luona veljensä nimissä vaatien aseita Suomen suojeluskunnille.  Britannian ulkoministeriö pohti kysymystä muutaman päivän, mutta hylkäsi pyynnön, koska he arvioivat, että oli riski siitä, että asetoimitus voisi päätyä saksalaisten käsiin. **)

 

Lankonsa Michael Gripenbergin kautta Mannerheim ilmoitti 9.2.1918 Howardille että Suomella ei ole mitään aikomusta kytkeä itseään Saksaan, vaikka aseita saataisiin saksalaisilta.  Tämä oli varmuudella Mannerheimin toivomus, mutta senaatti kaikesta huolimatta valmis liittämään itsensä Saksaan.

 

Kristianiassa (nyk. Oslo] tapasi suomalainen kapteeni Arne von Schoultz 15.2.1918 senaatin ja päämajan nimissä Briannian Norjan-lähettilään Sir Mansfeldt Findlayn, kiirehtiäkseen 10.000 kiväärin ja 100 kuularuiskun sekä niille soveltuvien patruunoiden ostoa koskevaa tilausta.  von Schoultz tähdensi, että näiden aseiden avulla olisi mahdollista nopeasti palauttaa järjestys Suomeen.

 

Maihinnousu tapahtuisi Skibottenissa tai Kirkkoniemessä, siis norjalaisella maaperällä, koska Norjan hallituksen ei salli mitään vastaväitteitä.  Findlay osoittautui kuitenkin haluttomaksi: ”Minä vastasin Herra Schoulzille, että minä en voi tarjota mitään varmaa toivoa siitä, että hän voisi antaa sellaista apua jota hän edellytti.  Minä tähdensin, että puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin on auki, mainituista syistä.”

*

Huomautuksia:

*) Mannerheim kertoo muistelmissaan:

Kenraali Niessel

Sää oli harmaa ja sateinen sinä päivän joulukuun puolivälissä 1917, jolloin saavuin Helsinkiin.  Asemalta ajoin lankoni Michael Gripenbergin asuntoon, missä hän ja sisareni toivottivat minut tervetulleeksi.

Olin utelias näkemään, olivatko yhteiskuntaa säilyttävät voimat Venäjällä saaneet mitään aikaan, ja oltuani viikon Helsingissä lähdin takaisin Pietariin.  Vastarinnasta ei näkynyt merkkiäkään, päinvastoin huomasin, että neuvostovalta ennen pitkää vakiintuisi ja kehittyisi kuolettavaksi uhkaksi myös nuorelle Suomen valtakunnalle.  Oli valmistauduttava puolustukseen, vaikka puuttui välittämättömin mitä siihen tarvittiin – aseet!

Käännyin Ranskan sotilasvaltuuskunnan päällikön kenraali Niesselin puoleen tiedustaen, olisiko Suomella toiveita saada sotatarvikkeita ranskalaisista varastoista Murmanskista.  Kenraali, joka suhtautui tiedusteluuni suopeasti, lupasi esittää asian hallitukselleen.  Minulla ei ollut aikaa jäädä odottamaan vastausta, maan poltti jalkojeni alla, ja vuoden viimeisenä päivänä olin jälleen Helsingissä.”  -

Lähde: Mannerheim: Muistelmat, I-osa, sivu 236.

*

Mannerheim kertoo sotilaallisen avun pyynnöstä hieman myöhemmin kuvatessaan valkoisen armeijan muotoutumisvaihetta:

”Kerroin senaattori Svinhufvudille myös, että olin keskustellut Pietarissa Ranskan sotilasvaltuuskunnan päällikön kenraali Niesselin kanssa ja että tämä oli antanut minulle toiveita siitä, että aseita oli saatavissa Ranskan Murmanskissa olevista varastoista ja että hänen täkäläinen edustajansa oli luvannut kiirehtiä vastausta.

Luottamukseni mahdollisuuksiimme tuntui tekevän vaikutuksen senaattori Svinhufvudiin.  Hän lupasi minulle ratsumestari Ignatiuksen läsnä ollessa olla pyytämättä apujoukkoja enempää Ruotsista kuin Saksastakaan.  Mitä taas jääkäreihin tulee, esitin, että 27. jääkäripataljoona oli viipymättä kutsuttava kotiin.

Tämän keskustelun aikana, hallituksen päämiehen nimenomaan luvattua olla pyytämättä ulkovallan väliintuloa, suostuin asettumaan maan järjestysvallan johtoon.

Senaattori Svinhufvud ei silloin kertonut minulle, että senaatti jo joulukuussa 1917 oli kääntynyt Berliinin puoleen pyytäen aseellista apua; oli kuitenkin saatu kieltävä vastaus, jota oli perusteltu sillä, että avun lähettäminen olisi pahasti vaikeuttanut Brest-Litovskissa käynnissä olevia rauhanneuvotteluja (Saksan kanssa, vh].  En myöskään saanut tietää, että valtiopankin kultavarat oli siirretty Kuopioon.  Ylipäänsä en tässä ratkaisevassa neuvottelussa saanut minkäänlaista selontekoa senaatin aikeista eikä tilanteen arvostelusta.”

  Mannerheim: emt. s. 254.

*

Britannian lähettiläs Tukholmassa, sir Esme Howard:

”Tukholmassa ollessani (kesäkuun alkupäivinä 1918, erottuaan Suomessa olevista tehtävistään, Mannerheim…vh] tapasin Englannin ja Ranskan lähettiläät, sir Esme Howardin ja monsieur Delavau`n, kaksi Suomen ystävä, joiden mielenkiintoisista selonteoista minulla oli suurta apua muodostaessani käsitystä maailmansodan kehityksestä.  Nämä herrat kehottivat minua niin pian uin suinkin lähtemään Lontooseen ja Pariisiin puhumaan Suomen puolesta, mutta koska minulla ei ollut julkista kannatusta kotimaassani, pidin sopimattomana omavaltaisesti ryhtyä sellaiseen lähetystehtävään. Saamani tiedot olivat siksi tärkeitä, että erimielisyyksistämme huolimatta arvelin velvollisuudekseni tiedottaa hallitukselle, millaiseksi arvioin tilanteen, ja varottaa jatkamasta yksipuolista saksalaisystävällistä politiikkaa.  Pian kuitenkin havaitsin, ettei tiedonannoistani ollut sanottavaa hyötyä, koskapa niihin valtioneuvoston istunnossa oli suhtauduttu aivan välinpitämättömästi ja eräs huomattava hallituksen jäsen oli jopa sanonut tiedotustoimintani lopullisesti osoittaneen, että olen aivan kelpaamaton valtion palvelukseen.”

Mannerheim: emt. s. 362-362.

*

Henkilötietoja:

 

Henri Niessel, ranskalainen kenraali (1866-1955), https://en.wikipedia.org/wiki/Henri_Niessel

Kenraali Niessel komensi IX Armeijakunnan joukkoja.

Hän oli venäjänkielen taitoinen.  Elokuussa Ranskan pääesikunnan komentaja, marsalkka Foch , lähetti hänet Ranskalaisen Sotilasoperaatiota Venäjälle, ja sittemmin toimimaan Venäjän väliaikaisen hallituksen yhteydessä, pyrkimyksenään jälleenrakentaa Venäjän armeija samaan malliin kuin kenraali Berthelot oli menestyksellisesti toiminut Romanian armeijan kokoamisen suhteen.  (Ks. kenraali Henri Berthelot; https://fi.wikipedia.org/wiki/Henri_Berthelot )

Myöhemmin kenraali Niessel valvoi Saksan Vapaajoukkojen ryhmittymiä (Freikorps), jotka olivat tunkeutuneet Latviaan ja Liettuaan osana Pavel Bermondt-Avalovin Länsi-Venäjän Vapaaehtoisarmeijaa (Pavel Bermondt-Avalov's West Russian Volunteer Army )

Kommentti;

Kuten havaitaan kenraali Niessel oli Venäjän valkoisten tavoitteita tukeva sotilas, joka hallitsi venäjän kielen ja tunsi sikäläistä kulttuuria.  Hän oli vuoden Mannerheimia vanhempi, ja heidän sekä sotilaallinen että valtiollinen orienteaationsa näyttää olleen varsin identtinen. vh

*

Britannian lähettiläs, diplomaatti, Esmé Howard (1863-1939);

https://en.wikipedia.org/wiki/Esm%C3%A9_Howard,_1st_Baron_Howard_of_Penrith

Kuriositeettina todettakoon, että parooni Esmé Howard oli syntyisin Greystoken linnasta; Greystoken perhe muistettaneen Edgar Rice Burroughsin Tarzan-romaaneista.

*

Howard oli aktiivisesti mukana Suomen suunnan järjestelyissä myöhemmin loppuvuodesta 1918.  Ks. Esme Howard: A Diplomatic Biography: https://books.google.fi/books?id=Y22s58Jq2DwC&pg=PA209&lpg=PA209&dq=esme+howard+Mannerheim&source=bl&ots=DIeL0uaxrh&sig=uGOjEhO8oBIlgXWfT9A30uP35TQ&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwj3wr7psL_UAhUsS5oKHZ8aA1sQ6AEIPDAI#v=onepage&q=esme%20howard%20Mannerheim&f=false

*

J.E.O. Screen kirjoittaa:

 

"On todettu, että "maa, jota Suomen marsalkka rakasti eniten, ei ollut hänen kotimaansa vaan ennen vallankumousta vallinnut Venäjä.  Vasta silloin, kun viimeksi mainittu oli ikuisiksi ajoiksi kuollut, hän yritti opetella suomen kielen ja suomalaisen politiikan mielen. Kumpikaan yritys ei onnistunut täysin”.

Mannerheim luultavasti rakasti Venäjää maana, jossa hän voisi jatkaa tavoitteitaan, kehittää kykyjään ja elää tyydyttyneesti, ja vaikka hän tunsi olevansa jossain määrin vieraantunut, hän tunnisti itsensä Venäjän valtiollisten kriisien aikoina ja tunsi iloa sen voitoista ja surua sen tappiosta.

Sir Esmé Howard raportoi Tukholmasta vuonna 1918, että Mannerheim oli ilmeisesti syvästi kiinnittynyt venäläisiin. Ennen kaikkea hänellä oli suuri ja kestävä kiintymys Venäjän monarkiaan. Keisarin ja keisarillisen perheen jäsenten valokuvat oli sijoitettu hänen Helsingissä olevaan kotinsa näkyvälle paikalle, eräiden suomalaisten vierailijoiden yllätykseksi. Hänet kutsuttiin usein leskikeisarinna Maria Fyodorovnan luo useaan otteeseen 1920-luvulla, kun hän oli läpikulkumatkalla Kööpenhaminassa …". "

https://books.google.fi/books?id=1DbTvj4MxQoC&pg=PA137&lpg=PA137&dq=esme+howard+Mannerheim&source=bl&ots=sfM04VZ8qM&sig=C51q96UBh61oQX67kKPgt7XP3z8&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwj3wr7psL_UAhUsS5oKHZ8aA1sQ6AEISTAK#v=onepage&q=esme%20howard%20Mannerheim&f=false Transl. vh.

*

Lähteet:

Lars Westerlund: Sverige och Finland i fransk politik 1917-1918. - Tutkimusartikkeli, 2017.

C.G.E. Mannerheim: Muistelmat.

Stig Jägerskiöld: Mannerheim rauhan vuosina 1920-1939.

J.E.O. Screen: Mannerheim: The years of preparation.

Wikipedia.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Olipa mielenkiintoinen avaus. Hain muuten tämän pohjalta lisämerkintöjä em nimien kautta ja onnistuin löytämäänkin.
Mielenkiintoni kun kohdistuu paljolti sotahistoriallisiin aineistoihin itsenäisyytemme alkuajoilta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Olen ajatellut ostaa Henrik Meinanderin tuoreen Mannerheim-kirjan, mutta Sellon Suomalaisessa Kirjakaupassa ei ole ruotsinkielistä alkuperäisversiota. Pitäisi lähteä sitä varten Akateemiseen. Törkeää!

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kannaksen muutamien pitäjien suojeluskunnat pistivät toimeen rahankeräyksen v.1917 joulukuussa ja saaduilla varoilla muutamat rohkeimmat kävivät ostamassa hevospelein aseita ja ammuksia suoraan vallankumouken keskuksesta Pertogradista ( Pietari ). Näillä asein Kannaksen suojeluskunnat nousivat ensimmäisinä Suomessa järjestäytynyttä punakaartia vastaan venäjänsaarelaisten voimin ensin Viipurissa, mutta varsinaiseti möyhemmin Kärängän asemalla punapäällikköä Kaljusta ja tämän panssarijunaa vastaan tammikuulla 1918.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Iso kysymys tässä on Suomen ulkopoliittisen linja muotoutuminen: Saksasuuntaus vai Entente?

Mannerheim oli paitsi venäläinen upseeri, myös ympärysvaltoihin orientoitunut, sotilaallisen avun vastaanottamista myöten.

Virallinen valtiollinen johto Svinhufvudin johdollla teki saksankaupat, ilman legaalia keskustelua ja päätöksentekoa.

Mannerheim sanoo Muistelmissaan miten hän puri hammasta päämajassa kun Svinhufvidin petos paljastui, ja ilmeni että saksalaiset olivat jo Hangossa, suomalaisten pyytäminä ja omia intressejään valvomassa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Saksan voittaessa Suomi olisi jäänyt sen vasalliksi, tai osaksi Suur-Saksaa.

Venäjän valkosten kenraalien voittaessa Suomi olisi palautunut Venäjän reunavaltioksi ilman keisariajan autonomiaa ja erotyisasemaa.

Ympärysvaltojen voitettua maailmansodan ja bolshevikkien vakiinnutettua valtansa Venäjällä, Suomi oli itsenäinen ja pysyi itseäisenä. Melko epätodennäköinen skenario, mutta juuri se toteutui!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset