*

Veikko Huuska

Sandarmohin teloitettujen surukummut ja kiista niiden synnystä – ja muistosta

Sandarmohin teloitettujen surukummut ja kiista niiden synnystä – ja muistosta

Suomen tulee muistaa omia teloitettuja kansalaisiaan myös Karjalassa.  Monet valtiot ja muut tahot ovat pystyttäneet muistomerkkejä teloitetuille kansalaisilleen ja kannattajilleen.  Sata vuotta täyttävän Suomen tulisi sopuisasti täyttää velvoitteensa ja pystyttää muistomerkki Sandarmohiin.

Kysymyksen Sandarmohin kummuista nosti aiheellisesti esille tällä kertaa Ilmari Schepel blogiassaan 9.6.2017: http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238163-milla-mielella-suomen-historiantutkijat-katsovat-tata

*

Sandarmoh nousi uudenlaisten mainintojen kohteeksi jo viime vuoden kesällä.

Helsingin Sanomat/Anneli Ahonen kirjoitti 31.7.2016:

”Venäjän Karjalassa Karhumäen piirissä sijaitsee syrjäinen metsä, joka on täynnä muistomerkkejä. Noin 200 kilometrin päässä Petroskoista sijaitsevassa Sandarmohissa teloitettiin ja sinne haudattiin Stalinin vainoissa arviolta 7 000–9 000 ihmistä.

Yleisen historiantiedon mukaan Sandarmohissa Neuvostoliiton sisäasiainkansankomissariaatti NKVD – joka käytännössä vastasi Josif Stalinin terrorin toteutuksesta – teloitti tuhansia ihmisiä.

Nyt Sandarmohin joukkohautojen syyllisistä leviää julkisuudessa ristiriitaista tietoa. Petroskoin yliopiston professori ja historiantutkija Juri Kilin julkaisi sanomalehti Kalevassa kirjoituksen Yläkerta-palstalla 3. heinäkuuta.”

HS jatkoi:

Hänen väitteensä mukaan ”olisi luonnollista”, että Sandarmohiin olisi haudattu myös puna-armeijan sotilaita, jotka olisivat menehtyneet suomalaisten ylläpitämillä Itä-Karjalan sotavankileireillä. Lisäksi hän väittää, että ”hyväksi hiekanottopaikaksi tunnettu Sandarmoh joukkohautoineen oli epäilemättä” tuttu suomalaisille sotaviranomaisille.”

Kilinin väitteet toivat julki myös venäläinen sanomalehti Izvestia ja Karjalan uutistoimisto Karelinform.

*

Eli ainakin Suomessa keskustelu käynnistyi Jurin 3.7.2016 Kalevassa olleen jutun pohjalta.  Valitettavasti googlaamalla en saanut Kalevan juttua esiin ja linkatuksi.

Sen sijaan Jarmo Mäkelä, venäläisen median tarkkasilmäinen seuraaja, kirjoitti HS 11.8.2016 lisäyksenä Kalevan juttuun:

”Suomalaiset ovat melkein kaiken pahan alku, julistavat lehdet Venäjällä

Suomi ja suomalaiset eivät juuri nyt ole Venäjällä hyvässä huudossa. Syynä ovat menneisyyden synnit, jotka ovat veriruskeat, kirjoittaa Jarmo Mäkelä Venäjän median kirjoittelua käsittelevässä kolumnissaan.”

Mäkelä kirjoitti Mannerheimista, hänen Pietarissa paljastetusta ja sittemmin poistetusta kohokuvastaan sekä Latviassa pystytetystä muistomerkistä, sekä Jurin jutun taustoista:

Karmeimpiin veritöihin suomalaiset olivat kuitenkin syyllistyneet Venäjän armeijan tv-kanavan 4. elokuuta verkkosivuillaan julkaiseman selonteon mukaan Karhumäen lähellä sijainneessa Sandermohin keskitysleirissä vuosina 1941–1944. Ennen sotaa paikalla sijaitsi Josif Stalinin vainojen aikainen salainen teloituspaikka, joka löydettiin vasta vuonna 1997. Siellä olivat maallisen vaelluksensa pään kohdanneet tuhannet, joista sadat olivat suomalaista alkuperää.

Nyt tiedustelupalvelu FSB oli luovuttanut tv-kanavalle asiakirjoja, joiden se väitti todistavan, että Sandermohissa olikin kidutettu, näännytetty nälkään ja tapettu surutta kymmeniä tuhansia venäläisiä sotavankeja. Näitä asiakirjoja oli petroskoilainen professori Juri Kilin saanut esitellä sanomalehti Kalevassa, mitä käytettiin varmana todisteena siitä, että tiedot pitivät paikkansa.” 

HS, 11.8.2016/Jarmo Mäkelä; http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002915362.html

Onkohan noita FSB:n luovuttamia asiakirjoja kukaan ulkopuolinen puolueeton taho saanut tutkittavakseen?

*

Venäjän Verkossa ”kaatui”

Mielenkiintoista tässä informaatiovaikuttamisen virrassa on se, että suosittu ja kiitetty Jarmo Mäkelän kuukausittais-kolumni ”Venäjän Verkossa”, jota hän oli vuosien ajan laadukkaasti pitänyt YLE Radio1:n Ykkösaamussa äkkiä ja yllätyksellisesti lakkautettiin toukokuussa 2016.

Eräänlainen median ”legendaariset loppusanat” kuuluivat näin:

”Näin ovat asiat tänään. Miten ne ovat huomenna?

Siitä on otettava selvää muulla tavoin, sillä tämä kolumni on päätetty lopettaa muiden Ylen Ykkösaamun kolumnien tavoin, ja on näin ollen lajinsa viimeinen.”

Tätä tuttua, mutta lopulta kamalaksi kääntyvää lausetta kuuntelin Ylen radion ykköskanavalta viime perjantaina.

Kerran kuukaudessa julkaistun, Venäjän mediaa ruotivan Venäjän verkossa -kolumnin toimittaja Jarmo Mäkelä siinä lausui hautajaispuhetta nykyisenmuotoisille mielipidejutuille Yleisradiossa.”

Näin tapauksen tiivisti Aamulehden Anne Välinoro/AL 24.5.2016; https://www.aamulehti.fi/kotimaa/kolumni-enaa-et-kuule-mita-venaja-meista-ajattelee-23674405/ Kannattaa lukea koko Annen kolumni. – YLE ei koskaan tarkemmin perustellut moista tekoaan, kuulijat jäivät vaille hyödyllistä kuulokulmaa Venäjän mediaan.

*

Onkohan Juri Kilinin Yläkerta 3.7.2016 joutunut ”jonkinasteisen käpälöinnin” kohteeksi; Kalevan juttujen jälkihaku kun yleensä toimii moitteettomasti?
*

Palaamme vielä HS/Anneli Ahonen 3.7.2016 artikkeliin, jossa todetaan varsin painavasti:

Tiukasti salattu ja huolellisesti naamioitu Sandarmoh löydettiin vasta vuonna 1997. Sen löysi Stalinin vainojen historiaa tutkivan ja säilyttävän kansalaisjärjestö Memorialin retkikunta ja tutkija Juri Dimitrijev.

”Minun on kiistettävä Kilinin väitteet. Sandarmohin olemassaolo oli täysin salaista. Joukkohaudat on naamioitu niin, että nyt niiden päällä kasvaa satavuotiaita mäntyjä. Täysikasvuisia puita siirrettiin paikalle teloitusten jälkeen”, hän sanoo puhelimitse.

”Suomalaiset eivät voineet tietää paikan olemassaolosta”, hän jatkaa.

Lisäksi uhrien määrä on laskettu virallisten teloitusasiakirjojen perusteella. Dmitrijev on nyt kerännyt tiedot yli 7 500 henkilöstä.

Tutkimuksia teki aikanaan Venäjän syyttäjänvirasto ja turvallisuuspalvelu FSB”, Dmitrijev huomauttaa.

Venäjän Karjalassa virisi heti hautojen löydön jälkeen versioita, joissa vastuu teloituksista yritettiin sälyttää muillekin kuin NKVD:lle. Erityisesti kommunistinen puolue on Dmitrijevin mukaan halunnut esittää, että neuvostohallinnon vastuu paikan uhreista olisi pienempi kuin todellisuudessa.

En haluaisi nähdä, että stalinistit yrittävät tässä revanssia. Toivon, että asia ratkaistaan terveen tieteellisen keskustelun kautta”, toteaa Karjalan kansallismuseon johtaja Mihail Goldenberg.

Myös Goldenberg toteaa, että suomalaiset eivät voineet tietää teloituspaikan olemassaolosta.”

Lähde: HS/Anneli Ahonen, 3.7.2017;  http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002913544.html

*

Kansatieteilijä vankilaan

Ja jotta tiedotuksen ilmatilan hallinnasta käytävän väännön kovuus ei jäisi mitenkään epäselväksi, palautettakoon vielä mieliin, että Sandarmohin uhreja koskevan uuden teorian alasampujista eräs keskeinen asiantuntija, salaisen teloistushautasmaan 1997 löytänyt tutkija, kansatieteilijä Juri Dmitrijev pidätettiin Venäjän erikoisjoukkojen toimesta kotoaan viime vuoden lopulla ja 12.12.2016 hänet vangittiin useiden tahojen tekaistuina pitämien syytteiden nojalla.  

Vankeusajaksi oli alustavasti määrätty 2 kk.

Kerroin tapauksesta tuolloin blogissani:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227975-tunnettu-karjalainen-historioitsija-tiedottaja-etnografi-vangittu-absurdisti

*

Tukka pois

Keväällä saamani tiedon mukaan etnografi Juri Dmitrijevin tuomiota oli silloin tiettävästi jatkettu kuukaudella.  Lisäksi tukka ja parta oli ajettu pois.   https://meduza.io/feature/2017/06/01/glavu-karelskogo-memoriala-nachali-sudit-po-delu-ob-izgotovlenii-detskoy-pornografii-glavnoe (ilmeisen normimenettely maan vankilalaitoksessa?)

Juri Dmitrijevin näkyvä henkilökohtainen tunnusmerkki on pitkä vapaana aaltoileva tukka.

Kuvaa oikeudenkäynnistä: https://  Julkaistu 1.6.2017

Petroskoissa kesäkuun 1. päivänä 2017 käynnistyi kuulemistilaisuudella oikeusjuttu Juri Dmitrijeviä vstaan.

Häntä voi kohdata jopa 15 vuoden vankeusrangaistus.

Runoilija Dmitri Bykov teki 2.6.2017 radio-ohjelman, jossa hän puhui Dmitrijevin puolesta, kutsuen tapausta absurdiksi ja tekaistujen syytteiden vyyhdeksi, tässä jutussa, jossa tutkija Dmitrijevin ansiokas työ vaiettujen hautojen ja niissä lepäävien uhrien tunnistamiseksi tukahdutetaan, ja rinnasti vaientamisen eräiden tutkimuslaitosten hivuttavaan nitistämiseen.

*

Jurin tilanne

Venäläinen Wikipedia kertoo oikeusjutun vaiheista:

Etnografi Juri Aleksejevits Dmitrijev (Dmitriyev, Yuriy Alekseyevich Юрий Алексеевич Дмитриев )

Artikkelin mukaan Dmitrijev oli virallisesti syytettynä 2. maaliskuuta 2017, syytteet koskivat ”siveetöntä pahoinpitelyä” sekä laittoman aseen hallussapitoa.  Dmitrijev on torjunut molemmat syytteet.

Lukuisat tahot eivät usko Dmitrijeviä syylliseksi ja aloittivat kampanjan hänen vapauttamisekseen.

Karjalan Journalistiliitto valitti asiassa ja pyysi syytteeseen kohdistettujen pakkokeinojen lieventämistä, koska ainoat julkistettu todiste tapauksessa on kylpyhuoneeseen menossa olevan tyttären ja ottotyttären valokuvaaminen asusteitta. 

Change.com –verkkosivuilla julkaistun hänen vapauttamistaan esittäneen vetoomuksen allekirjoitti 5 päivässä yli 5.000 henkilöä.  Dmitrijevin tueksi ovat myös erää ukrainalaiset julkisuuden henkilöt antaneet vetoomuksen, jossa he vetoavat kansainväliseen yhteisöön. 

Päätyönsä ohella Dmitrijev on toiminut pitkään yhteisöryhmä Memorialin tutkijana.  Kohta pidätyksen jälkeen hänen puolestaan vetosi Kansainvälisen Memorial –yhdistyksen hallitus ja sen puheenjohtaja Arseny Roginsky Karjalan syyttäjäviraston syyttäjään, pyytäen esitettyjen syytteiden hylkäämistä, koska ne Dmitrijeviin liittyvin edustivat ”täysin epäuskottavia” väitteitä.  https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A0%D0%BE%D0%B3%D0%B8%D0%BD%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9,_%D0%90%D1%80%D1%81%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D0%B9_%D0%91%D0%BE%D1%80%D0%B8%D1%81%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87

Pietarissa tammikuun 6. päivänä 2017 pidetyssä mielenosoituksessa kannettiin banderolleja, joissa Dmitrijev esiintyi poliittisena vankina, mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi vangitun aktivisti Ilidar I. Dadinin tavoin.

Lue lisää I.I. Dadinista; https://en.wikipedia.org/wiki/Ildar_Dadin

(Korkein oikeus määräsi Dadinin vapautettavaksi, ja niinpä hänet laskettiin vapaalle jalalle jo 27.2.2017).

Tiedossa ei ole, onko Dmitrijeviä koskeva prosessi edennyt Korkeimman oikeuden pöydille.

Linkkaa myös;

Fragmentti lähetyksestä "A" radio "Echo of Moscow" 02.5.2017 Lähde - http://echo.msk.ru/sounds/1991302.html

Vetoomus Juri Dmitrijevin tueksi Change.org –sivustolla: https://www.change.org/p/%D0%B2 ”Vaadimme oikeusvaltioperiaatteen palauttamista Juri Dmitrijevin jutussa” - Требуем восстановления законности в деле Юрия Дмитриева

Обращение российской общественности с требованием соблюдения Закона и справедливости в деле карельского историка и правозащитника Ю.А. Дмитриева

Требуем восстановить законность и справедливость в деле карельского историка и правозащитника Ю.А. Дмитриева, патриота России, посвятившего свою жизнь восстановлению памяти о жертвах политических репрессий, основателя мемориальных комплексов общероссийского значения «Сандармох», «Красный бор», мемориального кладбища на Секирной горе, составителя Книг Памяти.”

*

Fb -ryhmä Juri Dmitrijievin tueksi:  https://www.facebook.com/groups/660304050818779/?fref=ts

https://

*

Karjalan partisaaniliikkeen historia –näyttely

Petroskoissa olevassa Karjalan kansallismuseossa avattiin huhtikuussa 2017 Karjalan partisaaniliikkeen historiaa kuvaava näyttely. 

Karjalan Sanomat kirjoitti silloin:

”— Partisaaniliike Karjalan puolella oli erilainen kuin eteläisemmillä alueilla, joilla partisaanit asuivat ja toimivat vihollisen selustassa ja nojautuivat paikallisväestöön. Karjalan partisaanit joutuivat taistelemaan ankarissa pohjoisissa luonnonoloissa ja autiossa ympäristössä, jossa ei ollut väestöä. He asuivat puna-armeijan selustassa ja tekivät tuhoiskuja vihollisen selustaan, Karjalan kansallisen museon johtaja Mihail Goldenberg sanoo.

Partisaanien kohtalot sodassa olivat sankarillisia, mutta usein traagisia. Petroskoin valtionyliopiston Venäjän historian laitoksen dosentin German Tšumakovin mukaan Karjalan partisaaniliikkeeseen kuului suunnilleen 5000 aktiivista jäsentä. Heistä noin tuhat henkeä kaatui ja 600 henkeä katosi.”

Lähde: Karjalan Sanomat/Sergei Karpov, 11.4.2017; http://www.karjalansanomat.ru/uutinen/partisaaniliikkeen-historia-esill%C3%A4-museossa

Partisaaniliike ja sen toiminta on teloitettujen historiaan rinnastuvalla tavalla arka aihe monessakin mielessä.  Sen esittely näkyvällä tavalla on mahdollista, eikä se aseta vallitsevia sikäläisiä tulkintoja kyseenalaiseksi.

*

ESITYS

Suomalaisten vainouhrien teloitukset kiihtyivät huippuunsa helmikuussa 1938. 

Julkaisin viisi vuotta sitten blogin, jossa kysyin:

”Tiedätkö missä ja milloin teloitettiin 235 suomalaista kahdessa päivässä?”

Katso: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114105-tied%C3%A4tk%C3%B6-miss%C3%A4-ja-milloin-teloitettiin-235-suomalaista-kahdessa-p%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4

Esitin blogissa ehdotuksen silloiselle kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle siitä, että Suomen valtio sopisi Venäjän viranomaisten kanssa suomalaisten Sandarmohin teloitusalueella lepäävien uhrien muistomerkin pystyttämisestä.  Eräiden syiden vuoksi asia ei ole edennyt, ei ainakaan toteutusvaiheeseen.

Samansisältöisiä ja täysin vilpittömiä toivomuksia on useilta tahoilta esitetty. 

Mainittu blogini on US-blogistossa julkaisemistani blogeista eniten luettu.  En nyt onnistunut selaamaan sitemittaria, mutta käsitykseni mukaan lukijoiden määrä lienee jossain 200.000 tasolla (?). (Tarkentaa tai oikaista saa, kiitos).

Tämä postaukseni voidaan tulkita uudeksi esitykseksi

100-vuotiaalle Suomen valtiolle ja sen toimivaltaisille viranomaisille

muistomerkki-hankeen eteenpäinviemisen puolesta.

Kiitos.

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Väittämä tai arvelu, että Sandarmohin vainouhrien salaisella ja vasta vuonna 1997 paljastuneella hautausmalla olisi myös (ehkä merkittävässäkin määrin) Suomen asevoimien teloittamia jatkosodan aikaisia venäläisiä sotavankeja ja keskitysleireihin suljettuja natiiveja on alkuaan FSB:n "syöttö", joka pajastui nopeasti viime kesänä 2016, kun tämä "uustulkinta" tuli julkisuuteen.

"Nyt tiedustelupalvelu FSB oli luovuttanut tv-kanavalle asiakirjoja, joiden se väitti todistavan, että Sandermohissa olikin kidutettu, näännytetty nälkään ja tapettu surutta kymmeniä tuhansia venäläisiä sotavankeja." - katso blogini yllä.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

PS.
Aivan oma, erityinen, kysymyksensä on, miten salainen tai "salainen" Sandarmohin vainouhrien hautausmaa loppujen lopuksi oli. Itse olen valmis arvioimaan, että se ei teloitusajankohtana, - ne kestivät kuukausikaupalla heleässä kangasmaastossa - voinut olla mitenkään järin salainen. Ääniefektit, mustien autojen kolonnat, kaikenlainen trafiikki ja muut ympäristöön syntyvät jäljet, eivät voineet säilyä salassa, vaan niistä tietoisten - mutta pelkästään itsesuojeluvaistonsa vuoksi vaienneiden määrä on mittava.
Poissa puheista ja poissa dokumenteista - avasi luonnollisesti tilaisuuden, että teloitusplanssi jouduttiin paljastamaan ja löytämään uudemman kerran noin 60 vuotta tapausten jälkeen. Siitä kaikki kunnia tutkijalle, joka tämän tärkeän työn teki!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Viimeksi viime tiistaina 6.6.2017 on J. Dmitrijevin kuvaa kannettu julkisessa mielenilmaisussa oikeudellisen ja moraalisen tuen osoituksena, nyt Jekaterineburgissa:

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:%D0%90%D0%...

Русский: Активистка на пикете 6 июня 2017 года в Екатеринбурге с портретом Юрия Дмитриева

Date 6 June 2017, 19:17:19

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Petroskoissa (käynnistyi) oikeudenkäynti "Memorial" -järjestön päämiestä Juri Dmitrijeviä vastaan"

Otsikko 1.6.2017

В Петрозаводске начался суд над главой карельского «Мемориала» Юрием Дмитриевым

https://ovdinfo.org/express-news/2017/06/01/v-petr...

Tämä(kin) otsikko saattaa osoittaa, tai se ainakin voidaan nähdä osoituksena siitä, että Juri Dmitrijevin oikeusjutussa ensimmäinen kohde ei ilmeisestikään ole tutkija itse, vaan hänen näkyvästi edustamansa Memorial -järjestö, jota muutoinkin on yhtenä järjestönä epäsuotavien järjestöjen joukossa pyritty puristamaan ahtaalle viime vuosien aikana.

VAikka Dmitrijev saisikin aikanaan vapauttavan ratkaisun oikeusjärjestelmältä, Memorialin nimi ehtii olla negatiivisen uutisoinnin kohteena monien vuosien (?) ajan. Imagohaitta, joka kenties on keskeinen tavoite, yleisen painostuksen ohella.

Jäämme joka tapauksessa mielenkiinnolla seuraamaan prosessin etenemistä mahdollista loppupistettä kohden.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Oikolukua:
"...kirjoitti HS 11.8.2017 lisäyksenä ..."
Päivämäärä epäilemättä virheellinen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kiitos, kyllä se tosiaan oli 11.8.2016 eli siis viime vuonna!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Antti Rautiainen kirjoitti KU/4.12.2016:

”Pussy Riotin jälkeen toisinajattelijat eivät ole kiinnostaneet suomalaista mediaa.”

”Pussy Riotin jälkeen Venäjän toisinajattelijat eivät ole kiinnostaneet suomalaista mediaa, koska nyt he ovat yhtä marginaalisia kun toisinajattelijat olivat Neuvostoliitossa.

Suomen päättäjät puhuvat Venäjän ihmisoikeuksista yhtä usein kun Urho Kekkonen puhui niistä Zavidovossa. Mitä enemmän Suomessa puhutaan Neuvostoliitosta, sitä enemmän se alleviivaa hiljaisuutta Venäjästä.”

Lähde: http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3639321-antt...

Ikäväkseni joudun yhtymään Antin näkemykseen varsin pitkälle.
Valikoivaa, perin valikoivaa, kiinnostusta, kieltämättä.

Esimerkiksi niin kiinnostava henkilö, tyyppi ja tapaus, kuin etnografi-tutkija Juri Dmitrijev on, hänen vaiheittensa seuranta ei ole kiinnostanut Suomen mediaa hevon häntää..

Ja kuitenkin:

tämä mikä tapahtuu Jurille, tapahtuu yleisemminkin. Siksi(kin) sillä on merkitystä – tulee olla.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Sankari partisaanit tappiovat suomalaisia rajaseudun vauvoja ja alle kouluikäisiä. Mitä ihmettä näiden päässä liikkui näiden sankaritekojen tarkoituksin ?

Lapsia jopa raiskattiinkin venäläiseten sotasankareiden toimin.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Kiitos, Veikko. Tuo Dmitri Bykov on muuten mainio mies! Kunnioitan häntä.

Toivon myös, että Suomen valtio pystyttäisi muistomerkin Sandarmohissa, Stalinin terroriaikana teloitettujen neuvostosuomalaisten muistoksi.

Suomen venäläiset sotavangit ansaitsevat myös oman muistomerkinsä, muttei missään tapauksessa Sandarmohissa..!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset