*

Veikko Huuska

Kriittinen katse välillä antipopulisteihin – massojen vihaajiin

Kriittinen katse välillä antipopulisteihin – ”noihin” massojen vihaajiin

*

EVA:n 6.6.2017 julkaiseman raportin mukaan joka neljäs suomalainen voisi äänestää ”äärikansallista rajat kiinni panevaa” puoluetta.

Raportin kärjen tiivistää Kauppalehti (6.6.2017) näin:

Rankka raportti populismista: Rajat kiinni ja vahvat johtajat

Jopa joka neljäs suomalainen voisi äänestää äärikansallista rajat kiinni panevaa puoluetta, kertoo EVA.

Tiistaina julkaistava EVA Raportti lähtee siitä, että maahanmuuttoa jyrkästi vastustava ja eroa eurosta ajava puolue voisi nousta Suomessakin suurten puolueiden joukkoon. Ruotsissa näin on jo käynyt.

EVAn arvo- ja asennetutkimuksessa vastaajilta kysyttiin kolmen kuvitteellisen populistipuolueen osalta, kuinka valmiita ihmiset olisivat äänestämään niitä. Puolueista ensimmäinen edusti tiukan linjan nativistista eli maahanmuuttovastaista puoluetta, toinen occupy-henkistä vasemmistopopulismia ja kolmas radikaalia vihreyttä.

Kuvitteellisten puolueiden ohjelmat muotoiltiin tarkoituksellisen kärjekkäiksi ja ehdottomiksi.

”Jopa 25 prosenttia suomalaisista ilmoitti olevansa vähintään melko todennäköisesti valmis äänestämään tiukan linjan nativistista populismia edustavaa puoluetta”, raportissa kerrotaan.

EVAn mukaan osuutta voidaan pitää suurena, jos kerran ohjelma pitää sisällään sekä vaatimuksen maahanmuuton pysäyttämisestä kokonaan että eron eurosta. Suurinta kannatus olisi vähän koulutettujen, työntekijöiden ja työttömien parissa.

Poliittisella kartalla nativistisen populistipuolueen kannatus paikantuu vahvasti perussuomalaisten äänestäjiin.”

Lähde: Olli Herrala/KL; https://m.kauppalehti.fi/uutiset/rankka-raportti-populismista-rajat-kiinni-ja-vahvat-johtajat/dDnnjjyi

*

”Älä anna minun olla niin kuin nuo populistit…”

Raportti valmistui ”sopivasti” juuri päiviä ennen Perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokousta, jossa ensi lauantaina 10.6.2017 puolueen jäsenet äänestävät itselleen uuden puheenjohtajan, perustaja-isä Timo Soinin työn jatkajaksi.

Ehkä tämä raportti auttaa joitakin lukijoita mieltämään miksi käy niin kuin käy?

Monesti keskitytään yksipuolisesti tarkastelemaan, siunailemaan ja ihmettelemään niin sanottujen ”populistipuolueiden” saamaa kannatusta ja erityisesti kannattajia.  Näitä kummastellaan, kauhistellaan ja kavahdetaan. 

Niin sanotut populistit ovat ”noita”, joitakin erityisiä, erikoisia ja mielellään vähän erilleen laitettavia.  Kuitenkin arvostettu populistitutkija sanoi aamutelevisiossa:

Todellisia populistipuolueita ovat nyt vallassa olevat puolueet.  Ne ovat nousseet asemaansa kansalaisten äänillä” (omin sanoin, ulkomuistista, anteeksi muotoiluepätarkkuus, vh).

*

Kriittinen katse välillä antipopulisteihin – ”noihin” massojen vihaajiin

Kuin tilauksesta tätä samaa aihepiiriä käsittelee eilen (5.6.2017) ilmestyneen Le Monde Diplomatiquen uusin numero (3/2017).  Siinä on julkaistu kulttuurikriitikko Angela Naglen laaja artikkeli nimeltä ”Kansan viholliset – Miten viha massoja kohtaan rakentaa sillan puolueiden välille”.

Angela Nagle kirjoittaa artikkelinsa ingressissä:

Samalla kuin Donald Trumpiin henkilöityvä oikeistopopulismi on ottanut vallan Yhdysvalloissa, demokraattien piirissä on noussut halveksunnan aalto muka väärin äänestänyttä kansaa kohtaan.

Vuoden 2016 presidentinvaalitappio on lannistanut liberaalit, jotka laastaroivat haavojaan elättelemällä harhaa ylemmyydestään.  Tietämättään he herättävät näin eloon erään vanhan ajatuksen. ” (vahv. vh)

*

Paheneva allergia

”Yksi edustava esimerkki nykyliberaalien pahenevasta allergiasta tavallisia ihmisiä kohtaan on HBO-kanavan talk show –isäntä Bill Maher, joka vaaleja edeltäneessä haastattelussa ilmoitti noin vain Trumpin kampanjan puhenaiselle Kellyanne Conwaylle, että tämän ehdokas sai kansan tuen ”koska ihmiset ovat tyhmiä”.  Äänensävy oli ihmeen samankaltainen täysin kunniallisissa liberaalien äänenkannattajissa. 

Vastaukseksi populistioikeiston nousuun Britanniassa ja Yhdysvalloissa Foreign Policy –lehti julkaisi esseen, jonka paljonpuhuva otsikko kuului:

It`s Time for the Elites to Rise Up against the Ignorant Masses” (Eliittien on aika nousta oppimattomia massoja vastaan).

(Ignorant; tietämätön, oppimaton, kouluttamaton, lukutaidoton, asiantuntematon)

*

Ihmisvihainen paniikki

Tällaiset purkaukset ovat sentään rehellisiä.  Mutta vielä kummallisempaa misantrooppisen paniikin retoriikassa on, että ennen Trump- ja Brexit –kapinoita oikeisto elätteli aivan yhtä sapekasta ihmisvihaa kuin vasemmisto nyt.”  Niinpä Naglen mukaan ”retoriikan muutoksessa on paljon kummallista.  ensinnäkin populismi ylittää perinteiset ideologiset jakolinjat”.

Ennen kuin Trumpin kannattajat omaksuivat huomattavassa määrin populistisen retoriikan ”tavallisesta kaverista” ja kuulostivat ammattiyhdistysten palopuhujilta, jotka he olivat yrittäneet murskata vuosikymmeniä, heidän iskulauseensa olivat avoimen elitistisiä”. 

”Ja väsymätön oikeistoprovokaattori Ann Coulter – aikaisempi ulkopuolinen, joka on nyt saanut huomata olevansa nolossa liitossa konservatiivisen ajattelun valtavirran kanssa – on pitkään ammentanut eliitin tuhoisasta perinteestä halveksi väkijoukkoja etuoikeutetusta näkökulmasta.

Coulterissa henkilöityy eritoten moraalipaniikki, josta hänen luokkansa on kärsinyt moderniteeetin alusta lähtien: pelko ihmiskunnanliikaa lisääntyvää, emotionaalisesti ailahtelevaa ja helposti peloteltavaa massaa kohtaan”, kirjoittaa Angela Nagle ja jatkaa:

”Mitä pidempään katsoo kaikkia miljardööripresidentin taakse paimennettuja taantumuksellisia voimia; sitä opportunistisemmalta hänen populisminsa näyttää:  Coulter ylisti Gustave Le Bonin tuotantoa vuoden 2011 kirjassaan Demonic, jossa kerrottiin, miten ”liberaali roskajoukko vaarantaa Amerikan”. 

Gustave Le Bon (1841-1931) oli antropologi ja varhainen rotututkija.  Hänen Joukkosielu-teoksensa on ilmestynyt uusintapainoksena tänä vuonna (Kiuas, 2017). https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustave_Le_Bon

*

Hitler ylisti ihailevasti Le bonin vaikutusvaltaista kirjaa ”Joukkosielu” vuodelta 1895, ja se on ollut ihmisvihaajien ja rodunjalostajien luotettava kulmakivi siitä lähtien.  Itse asiassa koko maahanmuuttovastainen puhe, johon Trumpin vaalilause ”rakennetaan muuri” jätti hiljattain merkkinsä, perustuu Le Bonin perintöön – ja samoin niidne, jotka ovat aina pelänneet kuhisevia, pesemättömiä massoja, ovat ne sitten ulkomaista tai kotimaista tuotantoa.”

Angela Nagle luotaa viraskammon perintöä ja lataa jatkoksi ”retoriikan vaihtorahasta”:

”Omassa uudessa poliittisessa järjestyksessämme on kuitenkin huomionarvoista, miten ideologisesti kaikille kelpaavia tällaisista tuntemuksista on tulossa aivan silmiemme edessä.  Toisin sanoen: jos Hillary Clinton olisi voittanut – tai Brexit äänestetty selvästi kumoon – kuulisimme enemmän populismia liberaaleilta ja enemmän misantropiaa oikeistolta.”

*

Massaviha

Sitten Angela Nage lataa esseessään listauksen 1800-luvun lopusta pitkälle 1900-luvulle älymystön kauhistelevia lausuntoja massoista ja ns. tavallisista ihmisistä.  Jyrkkyydessään ja suoranaisessa rasistisuudessaan ne aikaansaisivat tänään lausuttuina paheksuntaa.  Moraalipaniikin kohteet vaihtuvat, mutta varsinainen kohderyhmä pysyy samana läpi vuosikymmenten, ”omahyväinen, ennakkoluuloinen, ajattelematon massa” (ilmaus T.S. Eliot).

Nage vetää linjaa tähän päivään:

”Nykyisin keskiluokkainen kulttuurikonsensus pitäisi tällaisia itsekeskeisiä vuodatuksia tietenkin elitismin huippuna tai peräti fasistisina valituksina ”kulttuurin rappiosta”.  Outoa kyllä monet näistä samoista hävitysfantasioista on kuitenkin omaksuttu nykyajan massakulttuuriin.  Juuri massamedia, jonka katsottiin lietsovan massan tyranniaa, sai pian välittää massavihaa massoille”.

Kurt Cobain,  jota palvotaan nykyisin herkkyytensä ja edistyksellisen kulttuuripolitiikkansa vuoksi, sanoi: ”Ihmiset ovat typeriä.  Minua hävettää olla ihminen.”

Koomikko Bill Hicks, joka hänkin nousi kansalliseen maineeseen 1990-luvulla, käytti lavaesiintymisissään sellaisia kärkiä kuin ”olemme virus, jolla on kengät”.

*

Kulttuurikriitikko Angela Nage päättää esseensä vihasta massoja kohtaan kysymällä:

”Mitä annettavaa on nykyisillä yleisöä typeräksi sanoneilla pettyneillä Hillary Clinton kannattajilla?

Mitä muuta annettavaa Pepe-meemejä tekevillä nihilistisillä trolleilla on kuin omanlainen kulttuurin rappionsa ja fatalistinen visio peruutetusta, biologisen determinismin sanelemasta tulevaisuudesta?

Eräät Trumpin äänekkäimmistä kriitikoista eivät ammentaneet menneisyyden suurista humanistisista kansanliikkeistä, kuten kansalaisoikeus- ja työväenliikkeestä, vaan eliitin misantrooppisen pelon ja halveksunnan perinteestä. (korostukset vh.)

Todellinen haasteemme ei niinkään ole hillikkeetön massapopulismi vaan hämmentynyt keskustelu siitä, mitä populismi merkitsee – ja millaisia toiveita massojen sallitaan elätellä.”

Tässäpä mietittävää!

*

Vino mikä vino

Tulin sattuneista syistä 1.1.2012 ruotineeksi presidentin uudenvuoden puhetta melko tiukoin ottein.

En nyt malta olla lainaamatta silloisen kritiikkini huipennusta, blogini päätösosiosta, jossa ihmettelen, ettei 12 vuotta virassaan olleella presidentillä ollut sanaakaan sanottavaa – todellista sanottavaa – kahdesta silloin jo selvästi nähtävissä olleesta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jotka muutamien  muiden ongelmien kanssa, jäytävät kansakuntaa.

Nuo kaksi silloin nostamaani seikkaa olivat heikommassa sosiaalis-taloudellisessa asemassa olevien miesten huono tola, joka ilmenee muun muassa siinä, että tuon ryhmän miesten elinikä on 13 vuotta alempi kuin paremmassa asemassa olevien miesten.

Toinen asia oli yhteiskunnallinen laiminlyönti, joka kohdistuu muihinkin väestöryhmiin, kuin vain kurjassa asemassa oleviin, hylättyihin, miehiin.

Lainaan tähän kokonaisuudessaan tuolloisen tekstini päätösjaksosta tämän:

”Mutta.

Mutta mutta.  Vähintään yhtä olennaista kuin se, mitä puhuttiin (presidentti Halosen uudenvuodenpuheessa] on se, mitä ei puhuttu. (pass. sic).

Valtio vetäytyy kovalla kiiruulla maakunnista: paluu 1850-luvulle, sadan viidenkymmenen vuoden takaisiin lähtöoloihin on menossa, silmiemme edessä. 

Jos tällä, ”rakenteellisella tekijällä” ei ole vaikutusta kansakuntaan ja kansalaisten mieliin, ei sitten millään.  Valtio kääntää tylysti selkänsä ihmisille.  Valtiolla ei ole mitään sanottavaa ihmisille.  Talous menee pakkaselle: hengitys salpautuu kun ajatteleekin, minkälaiset supistukset ovat edessä, heti maaliskuulla. 

Valtiolla ei ole mitään sanottavaa. 

Miesten, niiden alimman tuloluokan miesten, elinaikaodote on 13 vuotta alempi kuin ylempien miesten.  Puhuja kehuu naisten tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien parissa saavutettua kehitystä. 

Miten nämä miehet.  ”Miinus kolmetoista” –miehet?  Hätä huutaa.  Presidentti ei kuule.  Ohjelma voittaa elävän elämän. 

Tunnen (ihan fiksuja, itseäni paljon fiksumpia) ihmisiä, joille sanapari ”vähemmistöjen oikeudet” aiheuttavat primitiivireaktioita.  Aikaisemmin en lainkaan ymmärtänyt tätä.  Vuodet ovat lisänneet ymmärtämystäni. 

Mitenkä tämän sanoisi sivistyneesti: Myös vähemmistöillä on velvollisuutensa.  Myös enemmistöillä on oikeutensa.  Yksipuolinen lataaminen joidenkin valittujen oikeuksista ärsyttää.  Aidosti.  Oikeutetusti. 

Perussuomalaisten kannatuksena ilmentynyt tyytymättömyys – se ei ansainnut halaistua sanaa.  Kuitenkin se on, laajasti ja syvästi käsitettynä, Suomen suurin ongelma juuri nyt.  Mitkä tekijät ovat syitä ja mitkä seurausta?  ”Väkivalta ei ole vastaus elämän vaikeuksiin – ei omassa elämässä eikä yhteiskunnassa” (sanoo Halonen]. 

Mutta mitkä tekijät aiheuttavat väkivaltaa?  Mitä niille pitää tehdä? ”

Lue halutessasi koko blogi 1.1.2012: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92981-uudenvuoden-puhe-oli-vino

*

Omasta puolestani minun ei tänään tarvitse ottaa mitään pois tuosta viiden vuoden takaisesta tekstistäni.  Vähän siihen voisin täydentää ja kohdentaa.

Aivan lopuksi tältä paikalta siteeraan itseäni eräästä toisesta tuolloisesta (5 vuoden takaisesta) kirjoituksestani:

Jo vuonna 2011 kirjoitin: valtio, jonka tehtävänä perinteisesti on ollut toimia kansalaisten tukena ja turvana, on paitsi käytännön toimin myös sanallisella ja sanattomalla viestinnällä ilmoittanut tavattoman monille kansalaisille: te olette kuluerä, te olette saamattomia ja kelvottomia, teistä ei ole tähän kilpailukyky-yhteiskuntaan: menkää matkoihinne, ja olkaa edes hiljaa!

Kirjoitin silloin jatkoksi:

Tämä on väärin, tämä voi johtaa vain onnettomiin tuloksiin. 

Mutta yhden sanon jo nyt teille, jotka tätä teette:

Älkää sitten, kun nämä ihmiset kääntyvät tätä yhteiskuntaa vastaan, tulko ja vaivatko käsiänne: Emme me tienneet, emme me ymmärtäneet.  Miksi te ihmiset olette noin äkäisiä, ja miksi te käännätte selkänne yhteiskunnalle?

- Älkää tulko ja kysykö tätä, sillä te – juuri te – olitte niitä, jotka ensin käänsitte selkänne ihmisille. 

Tämä mikä nyt seuraa, on vain johdonmukaista seurausta siitä, mitä täällä on tehty julkisesti ja keskellä päivää kaiken aikaa: ajettu ihmiset pois, hyljitty heitä, ja tehty heistä hylkiöitä.”

*

LIITE:

EVA:n raportti; EVA Raportista 6.6.2017, Tyytymättömyyden Siemenet – Mistä populismi tulee? http://www.eva.fi/blog/2017/06/06/joka-neljas-voisi-aanestaa-aarikansallismielista-populistipuoluetta/

Protesti meissä kaikissa, EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haaviston raportti; http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/06/eva_raportti_populismi_2_haavisto.pdf

EVA-raportti, kokonaisuudessaan: http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/06/eva_raportti_populismi_kansilla_low_res.pdf

*

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Päivän kysymys: Kuinka suuri osa noista "antipopulisteista" mahtaa olla oman suuntansa populisteja.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

>Hyvä kysymys:
Kumman itseymmärrys on pidemmälle kehittynyt: populistilla vai antipopulistilla?

Minusta hieman tuntuu, että populisti reflektoi tarkemmin ympäröivää yhteiskuntaa ja todellisuutta, kuin vastaväittelijänsä, jonka sabluuna ja omaksuttu opillinen viitekehys hämärtää näkökulmaa (?)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Taustaksi;

Lasse Vuorisen gradu ”Uusliberalistinen kapitalismi ja yhteiskuntaluokat Juha Seppälän romaanissa Paholaisen haarukka”, Treen yliopisto, 2015,

on omassa lajityypissään huippuhyvä nyky-yhteiskunnan ja ”sivullisen” kuvaus, suomen kirjallisuuden pro gradu –tutkielman muodossa.

En malta olla lainaamatta siitä esim. tällaista jaksoa, joka paitsi ilmentää Seppälän etevyyttä kirjailijana, aikansa kuvaajana ja terävänä näkijänä, myös avaa sitä atomisoitunutta globalisoitunutta tilaa,

jossa ihminen elää, ja valmistautuu ymmärtämään edes pikkaisen siitä, mitä on aika, maailma ja ihminen sekä minä tässä ja nyt, kun homma ja pää tuntuu repeävän ja leviävän keskelle latua:

”Se, miten Paholaisen haarukassa kuvataan Kari Lehtosen työtä ja sen aiheuttamia seurauksia yksilölle, on suorasanaista uuden työn kritiikkiä, ja se muistuttaa hyvin paljon työelämän tutkijoiden esittämiä näkemyksiä nykyisen työelämän piirteistä9.
Jorma Kalelan artikkeli ”Markkinavoimat ja 'uusi työ'” (2008) käsittelee juuri näitä uudenlaisen työelämän puolia, jotka ovat todellisuutta Kari Lehtoselle. Kalela esittelee niitä uuden työn muotoja, jotka ovat jo muuttaneet työelämän luonnetta ja muuttavat sitä tulevaisuudessa yhä enemmän.
Niin sanotulle uudelle työlle on tyypillistä, että sitä ei tehdä säännöllisesti kahdeksaa tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa yhden ja saman työnantajan palveluksessa (mt., 110). Epäsäännölliset ja päällekkäiset työsuhteet sekä jatkuva vaara joutua työttömäksi ovat uudelle työlle tyypillisiä piirteitä, jotka ovat yhdessä muiden talouden aspektien kanssa johtaneet ihmisten elämän pirstoutumiseen sekä muun muassa ihmisten välisten suhteiden muuttumiseen, jota Kalela nimittää sosiaaliseksi atomisoitumiseksi (mt., 111 & 117).

Myös Kari Lehtosen vaimon Saijan työ yliopistolla edustaa Kalelan esittelemää uutta työtä. Saija Lehtonen on kokenut opiskelu- ja harjoittelujaksoja eri puolella Suomea, jaksoittaista työttömyyttä sekä työnantajan määräämiä kursseja ja koulutustapahtumia (PH, 53). Sekä Saija että Kari Lehtonen ovat Kalelan esittelemän termin mukaisia ”akateemisia monisählääjiä”, jotka ovat kärsineet monista työelämää koskeneista muutoksista.
Myös Lehtosten keskinäinen vieraantuminen toisistaan on alkanut vasta, kun he ovat asettuneet aloilleen, siirtyneet työelämään ja ostaneet asunnon velaksi.
Sitä ennen kaikki oli ollut paremmin. (Mp.) Molempien työssään kokema epävarmuus ja mielekkyyden puute sekä pankin orjaksi päätyminen – kuten asuntovelallisen asemaa Paholaisen haarukassa toistuvasti kuvataan – on ajanut heidät tilanteeseen, jossa he alkavat kokea koko elämänsä tarkoituksettomaksi.

Nyt he olivat samassa tilanteessa kuin kaikki muutkin eli Albert Camus'n Ensimmäinen ihminen:

”Mutta kuumuus, ikävystyminen, väsymys paljastivat hänelle sen kirouksen,
itkettävän typerän työn jonka loputon yksitoikkoisuus teki päivistä liian pitkiä ja elämästä liian lyhyen.” (PH, 53.) 10

Keskiluokkaisen, työssäkäyvän kansanosan vieraantuminen liittyy siis Paholaisen haarukassa vahvasti työelämän luonteeseen. Työelämässä koettu vieraantuneisuus alkaa helposti leimata muutakin elämää, varsinkin työn ominaislaadun muututtua yhä enemmän sellaiseksi, että työ- ja vapaa-aikaa on vaikea erottaa toisistaan.

Paholaisen haarukan maailmassa menestyjätyyppiä edustava Lari Laine kuvataan kuitenkin aivan vastaavalla tavalla vieraantuneeksi:

hänen koko elämänsä rakentuu kaupankäynnin ja pörssimaailman käytäntöjen varaan, eikä hänellä ole mahdollisuuksia aitoon sosiaaliseen kohtaamiseen.

Vieraantumisen voidaan sanoa edenneen äärimmilleen, kun Lari Laineen reifikoituneessa ihmiskuvassa ”ihminen on tavara jolle määritellään hinta” (PH, 134).”

Lähde: Lasse Vuorinen: Uusliberalistinen kapitalismi ja yhteiskuntaluokat… s. 32-33. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98299...
(kpl-jaon muutokset, vh)
*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

EVA:n raportissa EVA:n mies Matti Apunen kysyi Nobelisti, MIT-professori Bengt Holmströmiltä:

MA: Mitkä ovat mielestäsi populismin keskeiset ajurit? Usein tarjottuja selityksiä ovat taloudellinen ahdinko ja siitä lähtevä näköalattomuus sekä kosmopoliittisen eliitin irtautuminen perinteisistä
arvoista.

BH: ”Ajureita on useampia.

Kansa haluaa löytää syylliset ahdistuneeseen tilaansa. Globalisaatio nähdään sellaiseksi, mutta tutkimuksen mukaan suurempi ajuri on teknologinen murros ja ensisijaisesti automatisointi.

Eliitti on myös vastuussa populismin noususta, koska se on arvioinut tilanteen huonosti eikä ole ymmärtänyt laajan kansan ahdistusta.
Yhdysvalloissa demokraatit eivät ymmärtäneet, että tyytymättömyys on näin laajaa, eikä republikaanien ymmärrys ollut juuri sen parempaa.

Puolue-eliitit elivät omassa maailmassaan.
Bernie Sandersin nousu demokraattien esivaalissa oli tästä selvä osoitus, Hillary Clinton ei edes miettinyt koko asiaa. Demokraatit uskoivat omiin demografisiin analyyseihinsa, joiden mukaan vuoden 2016 presidentinvaali ratkeaa kaupungeissa eikä maaseudulla.

Donald Trump oli ainoa, joka edusti toisenlaista näkemystä.

On tietysti hyvä kysymys, mistä Trump tämän ymmärsi. Luulen, että hänen lähtökohtanaan oli Kiinan kanssa käyty kauppa, jota hän tulkitsi suoraviivaisesti ”huono diili” -tyyppisen kehikon kautta. Huono sopimus
tarkoittaa huonoja neuvottelijoita, deal-making ei ollut kunnossa.

Kampanjadebateissa hän huomasi, että tämä yksinkertainen tarina vetää.

Trumpin menestykselle voi olla myös hyvin konkreettisia syitä.
Hän liikkui paljon maaseudun ihmisten keskuudessa, puolueiden eliitin ehdokkaat eivät.

Tämä on yleinen ongelma kaikille johtajille: oma ryhmä on liian lähellä.

Jos kansan syvemmissä riveissä tapahtuu jotain, mikä muuttaa pelin kuvaa, se pääsee kasvamaan ongelmana ilman että oman ryhmänsä suojaama johtaja sitä havaitsee. Sosiaalinen media on sitten oma lukunsa.
Emme juurikaan tiedä keitä sosiaalisen median aktiivit ovat.”

Raportti, ks. 51-52/106; http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2017/06/eva_r... sivut 49-50.

*

Uskon, että prof. Holmström on tässä osa-asiassa aivan oikeilla jäljillä kun hän sanoo:

”Puolue-eliitit elivät omassa maailmassaan.
Bernie Sandersin nousu demokraattien esivaalissa oli tästä selvä osoitus, Hillary Clinton ei edes miettinyt koko asiaa. Demokraatit uskoivat omiin demografisiin analyyseihinsa, joiden mukaan vuoden 2016 presidentinvaali ratkeaa kaupungeissa eikä maaseudulla.”

Kerrottiinhan hyvissä ajoin ennen vaalipäivää, ettei Clinton ollut edes käynyt Wisconsinissa, joka oli yksi vaa´ankieliosavaltioista.

Katso esim.: The Washington Post, 21.11.2016; https://www.washingtonpost.com/news/the-fix/wp/201...

Muutenkin juuri tämä: ”..eliitit elivät omassa maailmassaan”, kätkee palan totuutta.

Sekä fyysisessä läsnäolossaan ”omassa maailmassaan”, mutta myös henkisesti ja asenteellisesti.
Siis juuri siinä mielessä, kuin Angel Naglen edellä pitkästi siteeratussa esseessään kirjoittaa.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jonkinasteinen monologi jatkuu:

YLEn sivuilla (6.6.2017) EVA:n tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto summaa EVA-raporttiin liittyen:

”Populismi saa politiikassa aikaan myös hyödyllisiä ilmiöitä.

Sellaisiksi Haavisto mainitsee politiikan kiinnostavuuden kasvamisen ja perinteisten puolueiden tarpeen tarkistaa omia linjojaan.

– Jos demokratia toimii hyvin, populismille annetaan tietyssä vaiheessa valtaa ja kun huomataan, ettei resepti toimi, heidät äänestetään aikanaan ulos. Toimiva demokratia osaa käsitellä populismia, mutta demokratiaa ei saa päästää vaurioitumaan.

Haaviston mukaan periaatteessa populismin käyttövoimana tai ajurina voi olla melkein mikä tahansa kysymys, jolla voi lyödä kiilaa eliitin ja kansan välille.

Suomessa populismia on Evan tutkimuksen mukaan ajanut eteenpäin viisi keskeistä tekijää.

Niitä ovat;
1.) maahanmuutto,
2.) taloudellinen eriarvoisuus ja tuloerot,
3.) globalisaatio,
4.) eliittien asema ja
5.) markkinatalous epäkohtineen.
Lue: https://yle.fi/uutiset/3-9651728
*
Pointsien numerointi minun.

Ihan hyviä näkökohtia, arvioisin, mutta kaipaisin jotain ”ajan hengen” ja ”murtuvien elämyskohteiden” sekä individualisoituvan ja heikkenevän ryhmäkoheesion mukanaoloa.

Sosiaalinen eriytyminen tai suoranainen entropia…?

Viime mainittu liittyy yleiseen privatisaatioon, segregaatioon ja eriytymyspyrkimykseen;

vähän itse kukin haluaa ”erottautua porukasta”, mikä ajaa kuppikuntiin, joilla on omat riittinsä ja sapluunansa.

Vaikea siinä on jotain yhteistä ruveta hakemaan, etenkin kun yleinen puhumistapa korostaa eroja, ei yhtäläisyyksiä.

*

PS.
Tätä eliittien erkanemis-ongelmaa EVAn raportin valossa kartoittaessa ja ruotiessa tulee hieman ironinen olo:
Julkisuudessa olen viime parin kuukauden ajan kuullut useimmiten sanan "eliitti" silloin, kun YLE tai muu media on tentannut Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaita.

Siellä kun populistipuolueen pääehdokkaat, Terho ja Halla-aho, kuulemma median mukaan kamppailevat hieman epäsymmetrisessä kuviossa Soinin puheenjohtajan nuijasta:

Että Sampo Terho muka olisi "puolue-eliitin" ehdokas ja Jussi Halla-aho sitten kai "puolue-massan" tms. (minkä=) ehdokas..

Huvittavaa, siis että Suomessa "eliitti" löytyy populistipuolueesta, ei juuri muualta. Median mukaan.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mielenkiintoista on mitä EK:n tutkija EVA hakee julkistaessaan tällaisen Vihreiden ja PS:n vaaliviikolla? Tuo 25% tuskin realisoituisi aidosti, haetaanko tällä kuitenkin sitä, että Halla-aho siirtäisi puolueen marginaaliin pois tieltä?

Ja vihreille maltillista puheenjohtajaa elinkeinoelämän mieleen - sellaista, joka ei aja liian radikaalia linjaa? Tutkimus osoittaa, ettei sillä ole kannatusta.

Tai sitten kaikki on sattumaa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Julkaisuajankohta ei ole sattumaa. Suomen näkyvin lobbari Matti Apunen tietää miten "peli" vedetään. Nyt vain en tiedä, tosiaankaan, mikä tässä mahtaisi olla kaikkein takimmaisin ajatus.
Spontaanisti ajattelin, että tällaisen rykäisemisellä juuri PS:n puoluekokousviikonlopun alla yksinomaan rohkaisisi viimeisetkin epävarma hoipertelijat Halla-ahon taakse, jos sellaisia hänen sympatisoijiaan puoluekokousosanottajien joukossa on: ja tietäen että 2300 henkilön joukkoon mahtuu montaa mieltä, niin siitä vain.
Tämän nojalla ainoa jollain lailla järkevän oloinen ajatuskulku voisi olla: "Varmistetaan Perussuomalaisten poistuminen keskisuurten puolueiden keskuudesta seuraaviin ek-vaaleihin mennessä tai ainakin niiden tuloksen perusteella". Tähän liittyisi skenario, jossa Sipilän hallitus jatkaisi, mutta klenkkaisi Keskusta-Kokoomus -vetoisesti Perussuomalaisten joko peesatessa tietyin hyvityksin tai sitten ottaisivat pääsääntöisesti takkiin taktis-periaatteellisissa äänestyksissä hallituksen sisällä. Jos tämä johtaisi ennemmin tai myöhemmin hallituksen hajoamiseen, ainakin Kokoomuksella voisi olla valmiutta (EK:n rohkaisulla ja hoplaamisella) ennenaikaisiin vaaleihin, joissa takkiin ottaisivat PS:t ja Keskusta, kun taas Kok. voisi kohentaa asemiaan.
Mutta, mitä järkeä olisi ottaa niin paljon riskejä mitä näihinkin skenarioihin sisältyy, väistämättä?
Mutta: ajoitus ei ollut sattuma!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset