Terrorin jokamiehistyminen – ja sen jalkautuminen kaduille ja verkkoon
Terrorin jokamiehistyminen – ja sen jalkautuminen kaduille ja verkkoon
Jokamiesterroria autoin ja veitsin sekä sofistikoiduin kyber-asein
*
Motto
Aave kummittelee Euroopassa – Terrorin aave. Kaikki vanhan Euroopan – ja Lännen, mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan.
*
Terrori – jokamiehen toimintaa
Terrori on sotaa. Sota on terroria.
Valtiot aloittivat – jos alkua yleensä on – terrorin. Järjestöt, pahikset ja muut koulutuskeskuksissa valmennetut jatkavat sitä. Kaappaukset, iskut, räjähteet, kalashnikovit.
Komeimmillaan suihkukoneita ja isoja tulipalloja.
Nyt ne ovat mutatoituneet, keinollisesti finessoituneet – samalla simppelöityneet, ja keskittyvät raskaisiin autoihin ja teräviin veitsiin.
”Eli siis varsin arkipäiväisistä tavaroista tehdään terrorin tekovälineitä”, kommentoi Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijaupseeri, kapteeni Antti Paronen Lontoon terrori-iskua (3.6.2017).
Tuota voi kutsua karkean terrorin jokamiehistymiseksi, melkein kuka vain voi tehdä likaisen työn.
Järjestö ja sen laahus ovat globalisoituneet, tehokkaimmalla tavalla.
Vähemmän havaittua, mutta tulevaa, on terrorin toinen hienostuminen ja myös sen jalkautuminen jokamiehen toiminnaksi.
Siinä missä karkean osaston kohteita ja näyttämö ovat tornit, kadut, sillat, plazat ja klubit, hienostuneemman terrorin toimipaikat ovat toimisto tai muu kuiva lämmin paikka, josta käsin isketään minne vain.
Ihan minne vain, koko maailmaan, kaikkiin ihmisiin, valikoidusti tai –koimatta.
Sitä kutsutaan kyber-terroriksi.
*
Tausta
Ydinaseen rinnalle on vaivihkaa noussut uusi joukkotuhoase: kyber-ase
Mikään kansainvälinen kyber-aseiden rajoitussopimus ei hillitse kybersotaa. – Ydinaseiden rajoittamiseksi on sentään solmittu ydinaseiden rajoitussopimus.
*
Seuraava joukkotuhoase
Vaikka kylmä sota päättyi jo neljännesvuosisata sitten, eivät vanhan maailman sotilaalliset uhat, suurvaltojen alueelliseen tai globaaliin herruuteen tähtäävät tavoitteet, eivätkä vihollisen toimintojen torppaamiseen pyrkiminen ole minnekään kadonnut.
Ydinasein käytävä sota on edelleen hyvin todellinen ja painava uhka.
Mutta sen rinnalle, tuhojen ja murheen tuottajana sen vertaisena, on ilmaantunut ennakoimaton tietoverkkoriski.
Tämä kyberase on uusi joukkotuhoase, jonka vaarallisuutta korostaa sen inhottavin piirre: vaikeus tai suoranainen mahdottomuus torjua sitä ennalta.
Tässä mielessä, ennakoimattomuuttaan, se rinnastuu jokamiehen karkeisiin terrori-iskuihin.
Kyber-ase voi lamauttaa valtioita, instituutioita, sotkea kaupan ja pankkitoiminnan, sammuttaa sähkön ja veden, se voi pysäyttää voimalan, liikenteen, tavaratuotannon ja – ajattelun.
*
Kylmän sodan uhkat monimuotoistuneet
Kylmän sodan aikana kaksinapainen maailma kätki monia mutta ehkä kuitenkin selväpiirteisiä poliittisia uhkia. Uuden maailman poliittiset jännitteet, taktiikat ja torjuntamallit ovat skaalautuneet monimuotoisiksi, tilanneriippuviksi ja kaleidoskooppimaisesti muuttuviksi;
kukaan tai mikään ei voi ennakoida vaihtuvia asetelmia ja konstellaatioita.
Eilisen vastustaja voi tänään olla ystäväsi, tai ainakin vihollisesi vihollinen, ja siksi houkutteleva partneri, ainakin tässä kontekstissa.
Lopputulos on ennakoimattomuus, kaikessa, niin suunnitelmissa, toiminnassa, strategiassa ja painopisteessä.
Tämä heikentää kykyä vastata syliin kaatuviin tilanteisiin, aina ollaan myöhässä, palokuntana juostaan kaatuneen maidon perässä.
Mutta vanha sääntö, ”ajoitus ratkaisee paljon”, on pysynyt voimassa.
*
Sodan divisioonat ovat kadonneet verkon varjomaailmaan
Stalin kysyi toisen maailmansodan päivinä, montako divisioonaa Paavilla on.
Yhtä epärelevantti on kysyä, kuinka monta divisioonaa hyökkää rajojemme yli herkkään ytimeemme?
Laatu korvaa määrän, moninkertaisesti, pahimmillaan yksi nörtti vastaa kokonaista armeijaa. Osaaminen, röyhkeys, salaaminen.
Ennakointi ensi-iskun muodossa, sekoittaa vahvankin, saati epävarman ja heikon.
*
Tietoturvaisku
Maailman meno verkkoon on lisännyt poliittis-sotilaallisia riskejä.
Kybersodan kyky on:
Uhkan luominen ja uhkien uudet ulottuvuudet; skaalatut taktiikat; toimintojen estäminen; vieraan vallan tai ideologian leviämisen torjunnan strategiat, et cetera (new dimensions of threats; scalability of tactics; deniability of action; strategies of containment);
– kaikki nämä jännitteet ovat mahdollistuneet, ja aivan uudenlaisessa mittakaavassa; uskomattomassa ja odottamattomassa.
Että kaikki se hyvä, mitä sähköllä toimiva teknologia on meille antanut, onkin pitänyt tällaista kyytä povellaan!
Ja kaikki tämä paha on mahdollista ylläpitää ja toteuttaa etänä, uuden aseen voimin: tietokoneen, jollainen meillä jokaisella lähes on työpöydällämme tai taskussamme.
Ennen sentään armeijat tai osa niistä piti marssittaa tai keskittää junasiirroin rajalle ja rajan yli. Sotilaat, hevoset, tankit ja ammusrekat piti ruokkia ja huoltaa.
Nyt tätä tuhotyötä tehdään kotisohvalla, toimistossa, hälisevissä avokonttoreissa, kälyisissä työnurkkauksissa.
Uskokaa tai älkää: me kuljemme pieni ydinase taskussamme tuolla jokapäiväisessä vilinässä, vaikka emme aina sitä tiedostakaan.
Uusi ydinase on jokamiehenkäyttöinen tietokone, kyber-ase.
Sodankäynnin välineet ovat osa normaalia arkea, ja sen myötä sodankäynti, on jokamiehistynyt.
Sotaa ei enää jätetä kenraaleille, se on liian yksinkertainen jätettäväksi. Nörtti pystyy kaatamaan keisarin, tai ainakin kenraalin.
Iskujen toistuvuudesta:
”Ehkä se (toistuvuus) kertoo siitä, että nämä iskuja suunnittelevat vähemmistöt ovat kasvaneet määrältään kriittisessä massassa niin suuriksi, että näemme tällä hetkellä näitä iskuja”, kapteeni Antti Paronen, AL 5.6.2017.
*
Meidän aikamme rautaesirippu
Menneen ajan voimapolitiikan rajarippu, Churchillin 1946 kuvailema ironcurtain, jakogardiini, on kadonnut.
Tänään sen tilalla on digitaalinen hologrammi, joka jakaa kansainvälisen näyttömän virtuaalisen todellisuuden kahtia:
vääryyden, harhaanjohtamisen ja väärinkäytön kentäksi,
sekä oikeuden, oikeaanjohtamisen ja hyväntekemisen kenttäpuoliskoksi.
Paradoksaalisesti kaikki (tietenkin) uskovat toimivansa ”hyvän” puolella.
*
Kuurupiilo
Tämän näkymättömän verhon takana kuulostelemme maailmaa, asetelmaa, ”me” ja nuo.
”Me” Lännessä olemme tietysti samalla puolella, kuin Yhdysvallat, Britannia, Saksa, EU ja pohjoismaat, ehkä baltiat, balkanit, ja muut.
Selviä vastustajia ovat, ainakin Venäjä, Kiina, Iran. Islam.
Mutta syyllisyyden ja vihollisuuden rajaa on tehokkaasti hämärtänyt monitoimijoiden; se on
valtiollisten toimijoiden ja valtiosta riippumattomien toimijoiden,
konnakelmien ja muiden laumasta eksyneiden rosvojen ja veijarien,
erilaisten edusmiesten, välikäsien ja aktivistien sisääntulot (penetraatiot).
Kaikilla on arsenaalit digitaalisia välineitä, jotka on räätälöity sen omaksumien tavoitteiden mukaisesti.
Esteet ja portit, jotka pystyisivät torjumaan tällaisten joukkojen yritykset, eivät ole koskaan olleet niin matalat ja voimattomat, kuin nyt. Siis vaatimattomat uhkaan nähden.
Tunkeilija tarvitsee vain kolme:
aivot, motiivin ja tietokoneen.
Motiiveista voimakkain on Viha.
Sitä on kaikkialla, se ei tunne rajoja – eikä esirippuja.
Kyber-sodalle on käynyt samoin kuin katuterrorille:
valtion tai järjestön lisäksi melkein kuka tahansa seuraaja tai yksinäinen susi voi olla tuhoa tuottava toimija.
*
Venäjä
Venäjän voimapoliittinen strategia tähtää uhkan luomiseen. Sen keinoja uhkan luomisessa ovat sekoittaminen ja siedättäminen.
Sekoittaa ja hävittää, tuhota rakenteet ja toimintavakaus.
Siedättää, on sama kuin toleranssien alentaminen sietämättömän kylvämisen kautta. Uusi normaali on häirinnän läsnäolo.
Tämä on uusi kyber-kylmä sota, aikakausi, jossa näkemykset tulevat todellisuudeksi. Viha jähmettyy betoniksi, tunne jäätyy rakenteeksi, Venäjä näkyvimmin ja avoimimmin julistanut valtiovihan sanomaa, tehnyt sen todeksi.
Tässä mielessä se toimii Vihan sanansaattajana maailmassa. Yhtenä, näkyvänä.
*
Kyberhyökkääjän ylivoimaisuudesta
Vallitsee hyökkääjän etu: voimavaroista tehokkaimmat välineet ovat:
hävittäminen, epäluotettavuus ja harhaanjohtaminen.
Nämä työkalut kuuluvat Salatun toiminnan info-sodankäynnin valtakuntaan (the realm of Covert Action Information Operations – CA/IO).
Siinä (CA/IO) havainnollistuu rakenne, joka avaa näkyviin miten kyber-kylmän sodan toiminta tapahtuu.
Tällä salatyön alueella on pitkä ja monitarinainen historia, joka elää yleisessä tajunnassa agenttitarinoina ja petoksen vyyhteinä.
Salatun toiminnan info-operaatioiden (CA/IO) vaikutukset voivat olla vaikeita mitata, mutta usein ne ovat selkeitä, kiistattomia.
Sama pätee myös kyberavaruudessa toteutettuihin operaatioihin: siellä on useinkin selvä näkemys tiettyjen tahojen loukkaavista toimista, mutta tuon intuitiivis-käytännöllisen näkemyksen aukoton todistaminen on tunnetusti vaikeaa, ellei mahdotonta.
*
Näkymiä
Tulevina vuosina epäystävällisistä ja vihamielisistä tietoverkkotyökaluista tulee uusi ”aktiivinen toimenpide” (”active measures”) – Neuvostoliiton ajoilta periytyvä termi joka tarkoittaa poliittisen sodankäynnin toimia jotka suunnataan kohteisin, joiden tarkoituksena on muokata globaaleja tapahtumia – siten, että käyttäjä soveltaa keinojaan piilottamalla ne tehokkaasti, ja luo siten haavoittuvuutta, ylläpitää uskottavaa kykyä ja luo samalla käteviä syntipukkeja.
*
TOP CA/IO
Ehkä mikään toinen valtio, kiristyneestä kilpailusta ja yhä avoimemmasta rokotuksesta huolimatta, ole ollut etevämpi Venäjää. Saavuttaakseen poliittisen paluun ja alueellisesti hallitsevan aseman, ja hyödyntäen Euroopan syvenevää disintegraatiota sekä Yhdysvaltain maailmanlaajuisen dominanssin heikentymistä, Kremlin tiedustelupalvelut ovat alkaneet yhdistää entistä taitavammin sotilaallisia toimia verkkojärjestelmän CA/IO –hyökkäyksiinsä, yhdessä ja erikseen, soveltaen ja simuloiden, kieltäen kaiken.
Syyria on toiminut painavammin koekenttänä, kuin kansainvälien yhteisö on halunnut ymmärtääkään.
Yleisemmin tiedetään toimet lähempänä kotikenttää, miten se pehmensi taistelukentän Krimillä ja Ukrainassa CA/IO –hyökkäyksillä ennen salattua ja peitettyä hyökkäystä. Putin on jättänyt oven auki sotatoimien jatkumisen ja eskaloitumisen suhteen, väittäen, että sitä käytetään vain ”viimeisenä keinona” (as a ”last resort”). Ensin pehmeää voimaa, toiseksi kovaa voimaa kolmanneksi miehitys – yhtä simppeli sarja kuin aritmeettinen 1, 2, 3…
Niin paljon kuin kansainvälinen läntinen yhteisö onkin kritisoinut Putinia, se on jättänyt huomioimatta erään liikkeen:
kuin lisätäkseen aiheuttamiensa tuhojen loukkaavuutta esitettiin Venäjältä presidentti Putinia vuoden 2014 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi – vain päivä sen jälkeen, kun hän määräsi joukot siirtymään Krimille. (Ehdolleasettelu ei ole julkista, ellei vuotoja, vh).
*
Sota jolla on monta nimeä
Miten lieneekään kylmä sota päättynyt, ja onko sodan etulinja yksinkertaisesti siirtynyt avoimesta, fyysisestä maisemasta piilotettuun, virtuaaliseen kenttään? Loppujen lopuksi CA/IO –iskut eivät tapahdu mielikuvituksessa, eikä mielikuvituksellisesti;
niitä käytetään tarkoituksella, tietoisesti ja tarkasti designattuina, jotta vihollinen sulaisi ja lohkeilisi, siis heikentyisi ja hapertuisi.
Joten; kovin paljon sodankäynti ei ole lopulta muuttunut, vaikka taktiikat, keinovalikoima, tämän tavoitteen saavuttamiseksi suunnatut, ovatkin.
Venäjän uusi luottamus cyber-CA/IO –sodankäyntiin on muuttanut geopoliittiset kuvat, kutistanut maailmaa, tehnyt sen lyhytkoodi-kokoelmaksi (a collection of zeros and ones), eikä action tunne rajoja, ei etäisyyden tai maaston asettamia rajoituksia, kolonnien huolto ei rasita.
Samaan aikaan vastustajat kätkevät kätensä, eivät pimeyden peitolla, vaan piiloutuvat selkeästi. Vihollinen aseistautuu hyökkäysohjelmistoin, jota kohteeksi joutuneet eivät pysty jäljittämään, syyllistä haetaan satunnaisesta suunnasta, tai syytetään ”sitä tavanomaista”, mikä ei suinkaan helpota oikeasti syyllisjahtia;
varman syyllisen järjestelmä houkuttelee muut apajille, riskitön isku, koska syyllinen ”tiedetään” etukäteen.
Ei ole ihme, että tämän uuden Cyber-kylmän sodan pääasiallinen kohde, Länsi, on purjeessa, johtajat ja instituutiot hämmennyksissä.
Sen sijaa, että käsiteltäisiin tapaus tutkinta edellä, monet panevat syyttään sormen sojottamaan johonkin, mutta ei todelliseen (todennettuun) syylliseen.
*
Keisarin vähät vaatteet
Edessämme avautuu sodan maisema virtuaalitodellisuuden merellä. Siellä käydään taistelua, jonka välineitä ovat;
disinformation, misinformation and manipulation.
Näihin ei Länsi ole puheista huolimatta kiinnittänyt riittävästi huomiota;
Venäjän kyber-operaatiot ovat heikentäneet Yhdysvaltain – ja koko Lännen – instituutioita, iskeneet verta niistä.
Mutta myös Venäjä on haavoittuva, kaikki tietävät, energia- ja asevienti ei enää riitä ylläpitämään maan heikentyneen talouden pystyssä pitämiseksi. Tämän heikon korttitalon keskellä Putin seisoo, toivoen, että väärinkäytökset ja kansainvälisen yhteisön sääntöjen rikkominen auttaisi häntä ostamaan aikaa oman kansansa kanssa.
Mitä tapahtuu, kun venäläiset kyllästyvät Putinin mantraan, että Yhdysvallat-keskeinen maailma ei tyydytä heitä, he sanoutuvat siitä irti, ja haluavat oman Venäjä-tekoisen maailman, jossa maa tunnustetaan vahvana johtajavaltiona.
Mestaritaktikko on käyttänyt projisoituja ongelmia, lukitsemaan ihmisten katseet pois ongelmista, joita he kohtaavat kotona:
mutta voiko hän ylläpitää ja jatkaa tätä samaa taktiikka vielä kauankin?
Milloin keisarin kalsariasu paljastuu kansalaisille?
*
*
Lähteitä:
Jon Sather: An Invisible Curtain Falls Between Russia and the West, 2017 sekä useita muita aiheeseen liittyviä läntisiä ja venäläisiä artikkeleita, sekä päivälehtien uutisia viime viikoilta.
*
J. Sakari Hankamäki kirjoitti taannoin US-blogissaan Hannah Arendt`in Eichmann-teoksen pohjalta mm.:
”Yhteistä islamissa ja fasismissa on hurja auktoriteettiuskoisuus ja luottamus oman agendan oikeutukseen. Toiminnan aatteellisia alkujuuria ei kyseenalaisteta, ja juuri siitä syntyy pahuutena havaittava välinpitämättömyys. Nykyterroristit ovat Eichmannin tapaan aivan tavallisia ihmisiä, jotka syyllistyvät hirmutekoihin, koska he seuraavat ”oikeiksi” arvotettuja sääntöjä eivätkä kyseenalaista ylhäältä annettuja ohjeita. Arkipäiväistymisen tuloksena hyvän ja pahan ero katoaa kokonaan.
Psykologisissa kokeissa on havaittu, että kun ärsykettä (esimerkiksi koskettamista) jatkuvasti toistetaan, koe-eläimen reaktio sammuu. Samoin käy terrori-iskujen toistuessa ja median selitellessä pois terrorismin kytkeytymistä islamin olemukseen. Ihmiset yksinkertaisesti tottuvat väkivaltaisuuteen..”
Linkki: http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214266-i…
Yksi nykypäivän kansainvälisen tapahtumavirran ikävimpiä piirteitä on se jo vuosia jatkunut
Siedättämisen ja Sekoittamisen politiikka,
joka aika yleisesti yhdistetään presidentti Putinin uuden voimapolitiikan ytimeen, sen keskeisenä keinovalikoimana.
Ärsytystä jatkamalla ja sen tehoa koventamalla toisaalta sekoitetaan ”normaali” toimintatila, ja samalla siedätetään ilmapiiriä ja toimintajärjestelmiä sietämään yhä kohoavaa ärsytystä.
Sietämään sillä pakolla, jonka ärsytyksen jatkaminen ja sen jatkumisen pysäyttämisen edellyttämien keinojen puuttumien aiheuttaa.
Kun tähän vielä liittyy terrorististen tekojen suorittamisen tosiasiallisten kynnysten aleneminen, ei siis vain asenteellisten ja ilmapiiriin liittyvien, niin olemme melko tavalla pääsemättömissä:
Tätäkö on kolmas maailmansota.
Kaikkien sota kaikkia vastaan?
Ei tämän näin pitänyt mennä!
Ilmoita asiaton viesti
Ilta-Sanomien pääkirjoitus, 5.6.2017:
Pääkirjoitus: ”Terrorismi on arkipäiväistymässä – Suomessakin syytä olla valppaana”
http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005240374.html
I-S kirjoittaa:
”Teon jälkeen on pakko kysyä, miksi terrorismi Euroopassa painottuu nyt Britanniaan. Ääri-islamilaisuudella on hyvä kasvupohja Britanniassa, ei pelkästään sen takia, että Isisin riveissä taistelee ja on taistellut paljon brittejä, jotka palaavat takaisin kotimaahansa.
Toisaalta Isis-järjestöllä on tarpeen näyttää, että se pystyy iskemään eurooppalaisen kulttuurin ja elämäntavan kapitalistisessa ytimessä: Lontoossa. Se, että järjestön innoittamat iskijät onnistuvat hyökkäyksissään juuri Britanniassa ja Lontoossa ovat Isis-järjestölle oivaa propagandaa. Varsinkin kun brittien ilmavoimat ja erikoisjoukot moukaroivat järjestöä Syyriassa ja Irakissa. Kuningaskunnasta uhkaa tulla jihadistisen, ääri-islamilaisen terrorismin näyteikkuna Euroopassa.
Terrorismin koko kalusto on käytössä: aseet, autot, veitset ja pommit. Lisäksi tekijöinä on sekä yksinäisiä susia tai terroristisoluja.”
ja päättää pääkirjoituksensa 5.6. näin:
”Presidentti Sauli Niinistö kehottaa suomalaisiakin valppauteen ja pitämään silmät auki: terrori-iskuihin on syytä varautua täälläkin (IS 3.6.). Muistutus on hyvä ja aiheellinen. Euroopassa on todennäköisesti siirrytty aikaan, jossa terrorismi on entistä enemmän läsnä ihmisten arjessa – haluttiin sitä myöntää tai ei.”
Ilmoita asiaton viesti
Vain äärimmäiset keinot purevat terrorismiin;jokaista lontoon uhria kohden kymmenen muslimimiestä roikkumaan hirressä,muslimien asuialueelle,varoitukseksi muille !
-täydellinen maahantulokielto eurooppaan,vain kristittyjä pakolaisia !
Ilmoita asiaton viesti
http://www.ksml.fi/ulkomaat/Iskujen-tekeminen-on-v…
Blogissa viitattu Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijaupseeri, kapteeni Antti Parosen haastattelu, KSL 4.6.2017.
”Iskujen tekeminen on valitettavan yksinkertaista”
Isis pyrkii tällä haavaa aktivoimaan omia ulkomaiden toimijoitaan, joita se on ujuttanut Eurooppaan pidemmällä aikavälillä, tutkijaupseeri, kapteeni Antti Paronen arvioi.”
Ilmoita asiaton viesti
Tässä viimekertaisessa terrori-iskussa poliisit/sotilaat(?) olivat surmanneet hyökkaajät 8 minuutissa iskun aloituksesta. Sitä voi pitää varsin tehokkaana toimintana, mutta silti uhreja tuli useita.
Voisi olla ehkä mahdollista kehittää robottisotilaita, joita sitten olisi joka kadunkulmassa ampumassa epäiltyjä, mutta ei tässä oikein tunnu uskottavalta, että tämä terroriongelma ratkeaisi poliisin toimintaa nopeuttamalla.
Iskijät ovat usein kostonkulttuurista peräisin, mutta ylempänä esitetty kostotapa tuottaisi sitten sen tuloksen, että meidänkin yhteiskunta muuttuisi koston kulttuuriksi. Ei kovin hyvä vaihtoehto. Jättäisin sen ihan viimeiseksi, jos mikään muu ei auta ja viattomien kansanmurha on uhkana.
Kun mietitään ennaltaehkäisyä, niin on ehkä hyvä kysyä, miksei veri virtaa Budapestin kaduilla, vaikka Unkarin pääministeri Viktor Orbán on puheidensa perusteella sekä maahanmuutto- että islamvastainen. Tämmmöinen käsitys ainakin päässyt minulle syntymään.
Jatkokysymyksenä sitten se, että haluaako EU:n johto, että veri virtaisi Budapestissä kaduilla niinkuin Lontoossa, Pariisissa tai Berliinissä? Onko merkkejä siitä, että EU olisi tehnyt joitain toimia Budapestin suuremman turvallisuuden eteen?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kysymys Budapestista, ja yleisemminkin itäisestä euroopasta.
Alempana siteeraamani uutinen terroristitutkijan lausunnosta ehkä osaltaan antaa vastauksen tai ainakin osviittaa:
”Myös geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija Alan Salehzadeh nostaa kalifaatin esiin.
–Islamistien terroritekojen takana on ideologia. He haluavat hallita maailmaa poliittisen islamin kautta asettamalla kalifaatin mahdollisimman moneen maahan. Tämä ideologia ei rajoitu ainoastaan Isisiin, Al-Qaidaan tai muun selkeästi terroristisen järjestön aktiiveihin, vaan saa tukea sadoilta tuhansilta normaalisti yhteiskunnassa toimivilta ihmisiltä kaikkialla maailmassa. Tämä tekee ideologiasta vaarallisen.”
Eli toisin sanoen:
tutkija Salehzadeh näkee että johadististen tekojen suorittajilla on heidän ”halunsa hallita maailmaa poliittisen islamin kautta”.
Ehkä Unkari ja muu itäinen Eurooppa ei kuulu primääriin kohteeseen senkään takia, että se ei ole ”maailman keskus”, jota uhmaamalla ja järisyttämällä hanke etenisi.
Tietty logiikka tässä pistemäisessä kohdennuskartassa on kuitenkin ehkä nähtävissä:
Maailman poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen vallan keskukset kohteina.
Toisaalta terrorin pelotevaikutus ja medianäkyvyys juuri noissa kohteissa maksimaalinen.
Kolmas pointti, eikä väheksyttävä, lienee usein toistettu: uhan primäärikohteita ovat maat, jotka osallistuivat Bushin koalitioon ja/tai myöhempiin sotiin ja iskuihin islamistisia maita kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itse arvelisin, että Unkarissa on niin vähän muslimeja, etteivät he pysty kalifatisoitumaan. Rajojakin vartioidaan, ettei iskut ole niin helppoja tehdä kuin Belgiasta Ranskaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näinkin. Itse ajattelin lähinnä ulkoapäin suuntautuvan iskun mahdollisuutta.
Monet toteutuneista iskuista todellakin ovat maassa jo pitkäänkin asuneiden ja jopa siellä syntyneiden tekoa, harvemmin ”keikkatyötä”.
Ilmoita asiaton viesti
Eilen uutisissa terrorismitutkija kertoi, että Lontoossa on mittava jihadisti-skene, eli potentiaalisia tekijöitä on paljon ja ilmeisen rauhassa ovat saaneet puuhailla, joten siksi siellä on ollut useita iskuja. https://www.suomenuutiset.fi/terrorismitutkija-mtv…
Sotilaallinen interventio ei varmaan ole ratkaisu, kun tekijät asuvat Lontoon lähiöissä. Ongelma on syntynyt kun on päästetty syntymään rinnaisyhteiskuntia, joissa on shariakin käytössä joissain määrin. http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002880731.html
Ilmoita asiaton viesti
Kommentissa viitattu MTV3:n Kympin uutisten haastattelu
https://www.katsomo.fi/#!/jakso/33001017/uutislahetykset/761645/sunnuntai-4-6-klo-2200
Ajassa 06.10 – 08:50
UPI:n vierailevan tutkijan Olli Ruohomäen haastattelu Lontoon tapahtumista.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkija: ”Päinvastoin olen yllättynyt siitä, ettei iskuja ole tapahtunut enempää Länsi-Euroopassa”.
Ruotsalainen terrorismitutkija Hans Brun antoi Svenska Dagbaldetille haastattelu (4.-5.6.2017) https://www.svd.se/terrorforskare-polisen-agerade-…
Lontoon Kings Collegen ja Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun terrorismitutkija Hans Brun sanoo, ettei Lontoon isku yllättänyt. Sen sijaan Brun kertoo olevansa yllättynyt siitä, ettei Euroopassa ole tehty enempää iskuja.
–Britannia on nyt ollut kolme kertaa iskun kohteena kolmen kuukauden aikana. Valitettavasti se ei ole odottamatonta. Päinvastoin olen yllättynyt siitä, ettei iskuja ole tapahtunut enempää Länsi-Euroopassa. Se kertoo siitä, että poliisi ja turvallisuuspalvelut tekevät kaikesta huolimatta hyvää työtä, Brun sanoo Svenska Dagbladetin haastattelussa.
Uutista siteerasi: US/Katja Incoronato, 4.6.2017: https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/222439-terrorism…
*
Myös geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija Alan Salehzadeh nostaa kalifaatin esiin.
–Islamistien terroritekojen takana on ideologia. He haluavat hallita maailmaa poliittisen islamin kautta asettamalla kalifaatin mahdollisimman moneen maahan. Tämä ideologia ei rajoitu ainoastaan Isisiin, Al-Qaidaan tai muun selkeästi terroristisen järjestön aktiiveihin, vaan saa tukea sadoilta tuhansilta normaalisti yhteiskunnassa toimivilta ihmisiltä kaikkialla maailmassa. Tämä tekee ideologiasta vaarallisen. Aseellinen sotiminen Isisiä vastaan ei poista ongelmaa siitä, sadat tuhannet ihmiset haluavat islamilaisen kalifaatin. Sotilaallinen interventio ei kukista poliittisen islamin tukijajoukkoja, eikä poliittinen islam myöskään kukistu vankiloissa, hän kirjoittaa blogissaan.
Hän korostaa, että valtaosa muslimeista tuomitsee jyrkästi väkivaltateot.
https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/222439-terrorism…
*
Eli:
Potentiaali tehdä terroritekoja on toteutuneita tapauksia olennaisesti laajempaa.
Sotilaallinen interventio ei kukista terrorille altista väkeä.
Torjuntatyö kuitenkin kannattaa.
*
Ilmoita asiaton viesti
UPI:n erikoistutkija Olli Ruohomäki toteaa haastattelussaan tänään, että tällä hetkellä näemme jihadistisen terrorin toisen sukupolven harjoittajien toimintaa, ja tulemme vielä näkemään entistä tiukemmin, kolmannen polven nousun stagelle. Kansainvälinen terrori jatkuu vielä ainakin parikymmentä vuotta.
Valitettavasti näen asian samalla tapaa.
Ilmoita asiaton viesti