Suomen talouden kasvumallin kolme mätää omenaa

*

Velan ylivoimaisuudesta

*

Velkavetoinen kulutus on riski talouskasvulle

”Keskimääräinen uusi asuntolaina on Finanssialan (FA) tuoreen kyselytutkimuksen mukaan runsaat 150.000 euroa.  Kun käytetään maaliskuussa (2017) nostettujen asuntolainojen keskikorkoa 1,13 % ja takaisinmaksuaikana keskimääräistä 19 vuotta, maksaa kotitalous lainastaan noin 150 euroa korkoa kuukaudessa, jos laina nostettaisiin nyt.

Jos korko nousee kuuteen prosenttiin (6 %), pelkästään koronmaksuun kuluu kuukaudessa 750 euroa, ja lyhennyskin pitäisi hoitaa.  Kuinka moni kotitalous todella varautuu supistamaan kuukausikulutustaan kuudellasadalla eurolla (600 €)?

Ilmeisesti ei kovinkaan moni.  Nimittäin FA:n selvityksestä käy ilmi, että 37 prosenttia kotitalouksista on varautunut mahdolliseen koronnousuun säästöillä ja sijoituksilla.  Kuitenkin vain 15 prosenttia vastaajista ilmoittaa varautuneensa mitoittamalla kuukausierän kohtuulliseksi lainaa hakiessa.  Eikö luvun pitäisi olla 100 prosenttia?”

Lähde: Eeva Alho, PTT:n rahoitusmarkkinoihin erikoistunut ekonomisti, Talouselämä 20/2017, 26.5.2017.

*

Kotitalouksien velkataakka

Findikaattorin viimeisimmän tilastojulkaisun mukaan Suomen kotitalouksien velkaantumisaste kasvaa edelelen ja oli vuoden 2016 lopussa 126,5 prosenttia eli 2 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuotta aiemmin.

http://www.findikaattori.fi/fi/28

Kotitalouksien velkaantuneisuusasteella kuvataan luottojen suhdetta kotitalouden käytettävissä olevaan tuloon.

Velkaantuminen on kohonnut vuosituhannen vaihteesta miltei kaksinkertaiseksi: suhdeluku vuonna 2000 oli 67 %.

Finanssivalvonta varoittaa ylivelkaantumisen vaaroista ja esittää kiristyksiä lainakattolakiin.

Velkajärjestelyjen kasvanut määrä sitten finanssikriisin (2008) on jo ennakkovaroitus siitä, että liian moneen suuntaan velkaantuminen liian suurilla summilla on huono kehityssuunta.  Kulutusluottojen kasvuvauhti on kiihtynyt, ja niiden  maksuajat ovat  pidentyneet – kuten asuntolainojenkin maksuajat, Eeva Alho, PTT, tähdentää.

Alhon loppuponsi on puhutteleva, mutta uhkaa jäädä huutavan ääneksi korvessa:

”Väitän, että kotitalouksien riskienhallinnassa ja talouden kokonaisuuden hahmottamisessa on paljon parannettavaa.  Vaikka luotonsaaminen ja kulutustottumukset ovat muuttuneet, edelleen pätee vanha totuus, että velka on helppo ottaa mutta sen takaisinmaksu on hidasta”.

*

Missä uusi Kullberg?

Mitä sanovat todelliset päättäjät ja vaikuttajat?  Mitä sanoo pääministeri Sipilä?  Mitä tekee Suomen Pankin pääjohtaja Liikanen?

Hiljaa ja hissukseen.  Optimismia valaen, voisi sanoa.

Niin väärin, niin väärin. 

*

Suomen talous uusilla urilla

Tämän otsikon voi lukea ainakin kahdella tavalla.  Se tulee lukea oikealla tavalla.  Kun sen lukee oikealla tavalla, selkäpiissä kulkevat kylmät väreet.  Suomen talous on nimittäin uusilla urilla.  Jälleen, tämä on pahennettu painos vuoden 1986 linjasta, joka oli tuhon ja savun linja.

”Talouskriisien myötä kansainvälinen talouskasvu on hetkellisesti hidastunut ja keskuspankit ympäri maailmaa ovat joutuneet ottamaan todella suuren roolin talouden kannattelemisessa.  Epätavallisesta rahapolitiikasta on tullut tavallista: korot on painettu pitkäksi aikaa ala, ja keskuspankit ovat puuttuneet rahoitusmarkkinoiden toimintaan laajoilla arvopapereiden osto-ohjelmilla”,

kirjoittaa Jussi Ahokas, SOSTE:n pääekonomisti, Kansan Uutiset, 26.5.2017. (korostus, vh)

”Suomen tuore kasvumalli perustuu ennen kaikkea erittäin löysään rahapolitiikakan, kotitalouksien yhä enemmän velaksi tapahtuvaan kulutukseen ja investointeihin ja julkisiin alijäämiin”, Ahokas jatkaa.

Siinä pähkinänkuoressa Suomen ”tuoreen kasvumallin” neljä pointtia:

1.) Erittäin löysä rahapolitiikka;

2.) Kotitalouksien velaksi tapahtuva kulutus;

3.) Investoinnit ja

4.) Julkiset alijäämät.

Korissa on kolme (3) mätää omenaa, vain yksi – ilmeisen – terve omena!

Jussi Ahokas katsoo: ”Suomen talous osoittaa tällä hetkellä kasvukykyä, jota sillä ei ainakaan kotimaisen talouskeskustelun perusteella enää viimeisten kriisien jälkeen pitänyt olla.  Kasvupotentiaalin on nähty virallisissakin valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin arvoissa pudonneen yhden prosentin tuntumaan.  Tästä näkökulmasta Suomessa eletään nyt buumia ja pelkona alkaa olla suoranainen talouden ylikuumeneminen” (!)

Ahokas kuitenkin näkee jotain kestokykyyn liittyvää:

”Koska syvästi velkaantuneet kansantaloudet Euroopassa ja muualla eivät kestä kireää rahapolitiikkaa, voidaan keskuspankkien odottaa jatkavan nykylinjalla pitkälle tulevaisuuteen.”

*

Suomella on yhä edessään vaikeita päätöksiä

”Hyvät uutiset voivat johtaa virheelliseen päätelmään, että vaikeita asioita ei enää ole edessä.  Tämä koskee sekä halitusta että työmarkkinajärjestöjä”, kirjoittaa Vesa Vihriälä, ETLA:n toimitusjohtaja, Helsingin Sanomat, 27.5.2017.

Keskustapuoluetta lähellä oleva Vihriälä toteaa, että ”hallitus on päättänyt neljän miljardin euron säästötoimista, mutta niiden jälkeenkin julkisen talouden kestävyysvaje on 2,5 – 3 prosenttia bruttokansantuotteesta”. 

Kansantalouden tuotantoa kuvaava bruttokansantuote oli viime vuonna 214 miljardia euroa.  Toimitusjohtaja Vihriälän laskema julkisen taloudenkestävyysvaje on näin ollen edelleenkin 5,35 – 6,42 miljardia euroa.  Kaikkien noiden KiKy:jen ja muiden temppujen jälkeen.

Niinpä Vihriälän teesi on selvä:

”…julkisen talouden tilanne ei salli pysyvien menojen lisäämistä.  Täytyisi löytää uusia säästöjä tai tulolähteitä.  Tämä on hankalaa, koska suurimmat tuet on tarkoitettu suomalaisen tuotannon kilpailuedellytysten tasaamiseen.”

Vähintäänkin yhtä huolestuttava on Vesa Vihriälän toinen keskeinen havainto, jota ei juurikaan ole vilkkaassa talouskeskustelussa huomioitu:

”Vuonna 2016 asukasta kohti laskettu bruttokansantuote oli noin 8 prosenttia pienempi kuin vuonna 2008.

Valtaosa erosta johtuu väestökehityksestä: väestö kasvoi, mutta työikäinen väestö supistui.  Loppu johtui työllisyysasteen laskusata.

Tuottavuus ei noussut lainkaan kahdeksaan vuoteen, vaikka 2000-luvun alun kasvuvauhti olisi merkinnyt tuottavuudessa 15 prosentin nousua”.

*

Suomen ongelmat

Bruttokansantuote asukasta kohti 1975-2016 – kasvu miinusmerkkistä http://www.findikaattori.fi/fi/2

Julkisyhteisöjen alijäämä ja velka 1975-2016                   http://www.findikaattori.fi/fi/44

Tuotannon suhdannekuvaaja – jumittaa

http://www.findikaattori.fi/fi/39

*

*

Velan ylivoimaisuudesta

*

"Harvoin niin monet ovat olleet niin suuressa velassa niin harvoille"

*

Lainan paino

Käytännössä ylisuuren lainamassan olosuhteita – siis nykyistä synteettisen rahan, artefaktifinanssin oloja - tulee verrata yhteismaan ongelmaan.

Yhteismaan ongelma on tilanne, jossa tuotannontekijöiden yhteiskäyttö johtaa niiden ylikulutukseen: kuluttaessaan yhteistä resurssia kuluttaja saa hyödyn itselleen mutta tämän resurssin ("yhteismaan") kulumisen haitat jakautuvat kaikkien omistajien kesken.

Tämä johtaa taloudellisesti epätehokkaaseen lopputulokseen kaikkien käyttäjien näkökulmasta.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteismaan_ongelma

Niukkuuteen perustuvassa tuotantojärjestelmässä kysynnän suhde niukkojen tuotannontekijöiden saatavuuteen määrää kaiken hinnan.  Muu on kuviteltua todellisuutta.

Finanssirakenne ja sen syöttöliike, määrällinen elvytys, fiktionäärinen raha, millä nimellä sitä kutsummekaan, on kuolettanut finanssipääoman merkityksen: pääoman hinta on tapettu, sen luonnollinen arvo ja mitta – korko – on nitistetty nollaan tai nollan tienoille.  Keskeisellä, välttämättömimmällä, tuotannontekijällä, ei ole hintaa eikä äärtä. 

Tämä tärkeä arvo on tärvelty ja sen mukana kaikki on tärvelty.

*

Ihmisen kuolema

Ensin oli työ, sitten kulutus, sitten laina: lopuksi vain velka jää

Meidän pitää olla huolissamme tuotannontekijätalouden symmetriasta, siitä, että kaikilla tuotannontekijöillä on oma mielekäs hinta.  Nyt näin ei ole. 

Kone, sähkö, robot ja digi ovat syöneet Ihmisen työn arvon murto-osaansa.  Ihmistä ei enää tarvita ihmiselämän luonnollisimman aktiviteetin, työn, suorittamiseen.  Ei muuta kuin entistä vähäisemmässä määrässä.  Ihmisen työ on kuihtunut, työtä ei ole, siitä ei makseta, - niinpä sinun arvosi mitataan vain kyvylläsi ostaa, maksaa, kuluttaa, ostaa, maksaa, kuluttaa… Kun työ loppuu, vähenee, ja ennen pitkää loppuu tulo, joka sinulla on.  Et voi täyttää viimeistä inhimillistä velvollisuuttasi, kuluttaa, käyttää rahaa, jota sinulla ei ole.

Siispä lainaamme.

Tämäkin tie on lyhyt ja päättyy.  Viimeinenkin motiivi katsella tuollaista tyhjentynyttä oliota, lakkaa.

Markkinatalouden kannalta olet pelkkä kuori, vedellä täytetty nahkasäkki, joka ei täytä tärkeintä funktiotasi, kuluttamista.  Pian sähkökin himmenee.
*

Laina on yhteislaitumen loppuunkaluamista

Olemme pisteessä, jossa joillakin harvoilla on kaikki.  Suurimmalla enemmistöllä ei mitään.

Mutta erityissuhteen tästä luo se, että kaikki olemme velallisia, vaikka emme olisi minkään maailman velkapaperia kuunaan kuitanneet.  Me olemme velallisia toistemme kautta, yhteislaitumen osakkaina.  Ja kuitenkin meillä on kaksi miljoonaa velallista, siis melkein kaikki kynnelle kykenevät.  Ja fiksuimmat laskevat jo – taas – että ainoa, mitä voi tehdä on maksimoida velka, koska mitään ei ole tehtävissä, koska: meidän aikanamme vedenpaisumus.  Taas.

Tämä suhde – velkasuhde -voisi olla platoninen, cool.  Mutta jako menee paljon pidemmälle, kuin pelkkien asuinpaikkojen mukaan.  Näkymättömät sähköiset suhteet nivovat nämä kaksi ihmisryhmää kiinni toisiinsa, lähtemättömiin.

Toinen on velkoja ja toinen on velallinen.  Eikä näitä erota toisistaan pappi, poliisi eikä kuolema.  Suhde, jota enemmistön osalta ei ole koskaan edes julistettu, on purkamaton.  Kaikki me olemme velallisia.  Paisi pieni osa, joka ei ole velallisia. 

Koskaan tunnetussa historiassa niin vähäinen vähemmistö ei ole kupannut niin iilimatomaisesti niin suurta enemmistöä minkään estämättä. 

"Harvoin niin monet ovat olleet niin suuressa velassa niin harvoille"

*

Veloittumisen tauti

Mikään pääoma ei ole niin tehottomassa käytössä kuin velka, finanssirakenteen syöpä, jota pankit injektoivat kaikkialle, halukkaisiin ja haluttomiin.  Jakavat tuhogeenejään.  Mitkään kemolaitteet eivät riitä tätä tautia polttamaan. 

Velka ei pala tulessakaan, vain hunnit voisivat mitätöidä nuo paperit, jotka nekin ovat sähköä.  Ainoastaan vetämällä kaikki sähköt pimeäksi, pitkäksi aikaa, voidaan tämä velka kuolettaa, mutta siinä kuolee paljon muutakin.

*