Veikko Huuska

Miten presidentti J.K.Paasikivi tuli valituksi toiselle toimikaudelleen 1950

Miten presidentti J.K.Paasikivi tuli valituksi toiselle toimikaudelleen 1950

Jännitysnäytelmä Paasikiven päiväkirjojen kertomana - Mitä tapahtui todella?

*

J.K. Paasikivi ei ollut halukas ryhtymään presidenttiehdokkaaksi enää vuonna 1950.  Hän ehdotti poikkeuslakimenettelyä.  Tämän ymmärrettävyyttä lisännee se seikka, että sitten vuoden 1937 sotia edeltävä viimeisin presidentinvaali oli suoritettu ohjesäännönmukaisin menetelmin.  Sotien aikana oli käytetty tilanteen vaatimia muita menetelmiä.  – http://www.presidentti.fi/public/download.aspx?ID=40831&GUID={5AA6C939-80BA-4192-9EBB-D47C70C82D5D}

Ks. Wikipedia; Suomen presidentinvaali 1950 https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_1950

*

Paasikiven päiväkirja antaa poikkeuksellisen reaaliaikaisen kuvan tapahtumien kulusta:

1.5.1949

Viime huhtikuussa pidetyssä kokoomuspuolueen kokouksessa puolueen johtaja, hallitusneuvos Salminen esitti sen  mielipiteen, että olisi toivottavaa, että minä suostuisin asettumaan presidenttiehdokkaaksi ensi vaaleissa, jolloin vaali olisi ainoastaan muodollinen.  Uusi suomi pääkirjoituksessaan esitti samaa.

Joku päivä sitten Dagens Nyheter kirjoitti samasta asiasta pitäen kovin toivottavana, että minä suostuisi.  Minun vaaliani koko Skandinaviassa tervehdittäisiin ”med ljudlig bifall” (äänekkäin suosionosoituksin).

Suomen Sosialidemokraatti julkaisi ensi sivulla huomattavalla paikalla ja huomatussa muodossa uutisen, että kokoomuspuolue on esittänyt minun kandidatuurini: edellytyksellä, että minä suostun.

Refl. (J.K.P. käyttää päiväkirjassaan päivän tapausten kuvauksen perässä reflektointi-osiota, eli eräänlaista pohdiskelevaa jälkikirjoitusta, vh] Kokoomuspuolueen menettely on taas epäviisasta.  Kokouksessaan se teki kovia päätöksiä kommunisteja vastaan ja vastusti heidän tulemistaan hallitukseen.  Kun se sen jälkeen esitti minun kandidatuurini, niin se oli ikään kuin minä juuri olisin hyvä niitä ajatuksia kannattamaan.  Tästä huomautti Vapaa Sana.

*

2.5.1949

… Sitten Maalaisliiton kansanedustaja Vesterinen otti esille presidentinvaalin.  Sanoi, että yleensä maalaisliitto ”särkee rintamansa” kaikkiin suuntiin.  Lausui jotain siihen suuntaan, että maalaisliittolaisissa on jyrkkiä, jotka eivät äänestä minua, mutta eivät kuitenkaan pane minua vastaan.  Mutta eivät tule pyytämään minua ehdokkaaksi.

Minä vastasin, että minä olen katsonut, että kun minun aikani menee umpeen 1.3.1950, niin minä olen vapaa.  Minä en pyri presidentiksi enkä tule hakemaan kenenkään ääniä.  Jos maalaisliitto ei minua kannata, niin asia menee juuri niin kuin minä haluan.  Minä voin ottaa asian ehdokkuudestani harkittavaksi ainoastaan jos lääkärini antaa suotuisan lausunnon ja jos yleisesti  minua toivotaan jäämään ja jos tämä toivomus minulle esitetään pyynnön muodossa.  Minä en tahdo asettua minkään äänestyksen alaiseksi, jos pienellä enemmistöllä tulisin valituksi.  Minä en kaipaa presidentinpaikkaa.

Vesterinen sanoi myös, että jos minä asetun ehdokkaaksi, niin ei tarvita mitään valitsijamiesten vaaleja, vaan eduskunta voi sen suorittaa.

Minä vastasin, että minun mielestäni näyttää olevan paras, että tässäkin nyt palataan säännölliseen järjestykseen.

Sanoin myös, että tämä asia tulee ratkaistavaksi vasta ensi vuoden alussa.

Vesterinen puhui myös hallituskysymyksestä.  Sain sen käsityksen, että maalaisliittolasite kenties katsovat, että minä voisin järjestää hallitusasian. …

*

26.5.1949

Vapaassa Sanassa pääkirjoitus, joka sisältää törkeän hyökkäyksen minua vastaan  -  pääasiallisesti sotasyyllisten vapauttamisen johdosta, mutta myös  muista asioista.

Se olisi omiaan aiheuttamaan syytteen, mutta venäläisten vuoksi on paras olla siihen ryhtymättä.

Refl. Arveluttavaa on, että valtionpäämiehen arvoa täten tallataan lokaan. (..)

Refl. Kyllä on raskasta ja surkeata olla tällä paikalla (presidenttinä, vh].  Mitä mahtaa suomen kansan tulevaisuudesta tulla, kun meillä on tällaisia epäisänmaallisia kansalaisia (kommunisteja) ja heitä äänesti viime vaaleissa 375 000 äänestäjää.

*

28.5.1949

Kommunistilehdet hyökkäävät kovasti minua vastaan Rydin ym. armahdusasiassa.  Heidän tarkoituksensa näkyy olevan estää, että minä jään presidentiksi 1.3.1950 jälkeen.  Tämä vastaa myös minun tarkoituksiani.  Mutta minulle voi ratkaisu tulla vaikeaksi, jos asiat menevät siihen, että kaikki muut haluavat minua paitsi kommunistit.  Olisi hyvä, jos löydettäisiin joku muu mies, jolla ei olisi tätä belastning (rasitetta) Rydin ym. armahduksen johdosta, mutta olisi kuitenkin isänmaallisesti luotettava ja jatkaisi minun politiikkaani.  Sanon tämän tänään pääministeri Fagerholmille telefonissa ja kehoitin häntä ajattelemaan asiaa.  Mainitsin Heljaksen ja oikeuskansleri Tarjanteen.  Fagerholm sanoi, että Heljas on naivi.  Tarjanne ei ole poliitikko eikä sentähden kykene hoitamaan asioita (vert. Hacha Tsekkoslovakiassa).  Fagerholmin mielestä ei meillä nyt ole muuta miestä kuin minä.  Sanoi joidenkin maalaisliittolaisten sanoneen, että koska on selvää, kuka valitaan, niin eikö ole paras, että eduskunta myös tällä kertaa valitsee ilman suurta valitsijamieskoneistoa.

Minä vastasin, että en ole antanut mitään lupausta.  Sellainen laki tuskin menisi eduskunnassa läpi, koska kommunistit voivat sen estää (pikainen poikkeuslaki vaatii 5/6 enemmistön, vh].  Asia ei muuten ole ajankohtainen, koska vaali on vasta ensi helmikuussa.  Mutta kehoitin vakavasti etsimään toista miestä.

*

15.6.1949

… 14.6. Ilta-Sanomat sisälsi huomattavan uutisen, että SKP (Suomen Kommunistinen Puolue) oli viime kuun lopulla päättänyt, että koska heidän presidenttikandidaatillaan, M. Pekkalalla, ei ole toiveita tulla valituksi presidentiksi, kommunistit tulevat kaikilla voimillaan kannattamaan Kekkosta presidentiksi.

15.6.1950

Eilisessä eduskunnan istunnossa kommunisti Pessi väitti tämän uutisen olevan perättömän.  Maalaisliiton edustaja Pakkanen väitti hallituksen toimittaneen tämän uutisen lehtiin.  Fagerholm kumosi sen, ilmoittaen, että uutinen oli ollut viikonvaihteessa muissa lehdissä (se oli ollut Aamulehdessä ja Etelä-Suomen Sanomissa).

Refl. Jos maalaisliitto, kuten näyttää, kannattaa Kekkosta presidentiksi, niin on todennäköistä, että hän tulee valituksi presidentiksi.

Jos hänen karaktäärinsä olisi parempi, niin hänen vaalinsa presidentiksi voisi kyllä olla mukiinmenevä.

Kommunistien päätarkoitus näyttää nyt olevan saada minut estetyksi tulemasta uudestaan valituksi presidentiksi.

Siinä he tekevät palveluksen minulle.

*

31.7.1949

Tanner piti puheen Salossa sosialidemokraattien juhlassa.  Sanoi mm., että  hallituksen pitäisi saada istua presidentinvaaliin asti. (Fagerholmin hallitus oli 29.7. täyttänyt yhden vuoden, vh].  Sitten uusi hallitus, jossa pitäisi olla myös sosialidemokraatteja.  Mutta ei kommunisteja hallitukseen, ennen kuin ne osoittavat olevansa suomalainen puolue.

Jos hallitus on pakotettu eroamaan ennen presidentinvaalia, niin siihen eivät sosialidemokraatit voi mennä.

Refl. Olisi parempi, jos Tanner ei olisi vielä nyt alkanut esiintyä.  Muut sotasyylliset ovat olleet kaikki hiljaa, mutta Tanner on itsepintainen ja yksipäinen.

*

10.8.1949

(Kirje)

(Oikeus]Ministeri T. Suontausta.

Arvoisa Herra ministeri,

Kiitos kirjeestä 6.8.1949.  Sain aikoinaan lisätietoja siinä mainituista asioista.

Pyydän tiedustella, onko Rikoslain 14 luvun vieraan vallan loukkaamista koskeva pykälän muutoskysymys pantu työn alaiseksi (Hendusen asia), josta oli puhe hallituksen käydessä täällä.  Minun mielestäni olisi syytä antaa esitys eduskunnalle hyvissä ajoin syksyllä.  Ehkä Ministeri tiedoittaa minulle, millä kannalla tämä asia on.

Sen johdosta, että mainitsitte Kilpien (Eino ja Sylvi-Kyllikki Kilpi, vh] kertoneen SKDL:n käyneen luonani puhumassa presidentinvaalista, ilmoitan, että siinä ei ole perää.  Minun luonani ei siitä asiasta ole kukaan käynyt puhumassa.

Parhain terveisin

Kunnioittaen

J.K.P.

*

13.8.1949

Ministeri Carl Enckell.

Hyvä veli.  Tämänpäiväisessä Vapaassa Sanassa on sivulla 5 kirjoitus: ”Neuvostovastainen kiihoitus lisääntyy”, jossa kerrotaan Östra Nyland –lehden jlulkaisseen ”törkeän Neuvostovastaisin kirjoituksen”.

Pyydän Sinua tutustumaan siihen ja neuvottelemaan oikeusministeri Suontaustan ja Fagerholmin kanssa, onko syytä ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.  Kuulen aikanaan, mihin tulokseen olette tulleet.

Parhain terveisin, Sinun J.K.P.

Puolustusvoimien komentaja Sihvo oli 2.8.1949 esittelyllä täällä Kultarannassa, jolloin hän kertoi, että kommunistit ostavat aseita satamissa merimiehiltä, jotka ovat tuoneet niitä ulkomailta salaa.

Minä kehoitin Sihvoa puhumaan asiasta pääministerin, puolustusministerin ja sisäministerin kanssa.

Olimme yhtä mieltä siitä, että laillinen järjestys on ylläpidettävä.  Se on meidän molempien velvollisuus. …

*

22.8.1949

Refl. Pekkalan hallituksen aikana Leinon ollessa sisäministerinä oli kommunisti Eero Hautojärvi Liikkuvan poliisin Helsingin osaston päällikkönä.  Kyllä oli asiat menneet jo pitkälle! …

Sain kirjeen oikeusministeri Suontaustalta.  Siinä hän kertoi kommunistipuolueen Helsingin piirijärjestön tiedonantolehdestä 4.8.1949, jossa kirjoitettiin mm. minusta v. 1918  -  Svinhufvud ja minä leimattiin saksalaisystävällisiksi ja demokratian vastustajiksi.  - 

Tarkoitus on estää minun valitsemiseni presidentiksi.

*

22.8.1949 (sama päivä, vh)

Lontoon-lähettiläs Wuori rouvineen luonamme Kultarannassa.  Keskustelimme Wuoren kanssa:

Puhe kääntyi myös presidentinvaaliin.  Wuori katsoi, että jos minä jäisin presidentiksi, niin se ainakin lännessä katsottaisin olevan todistuksena poliittisesta jatkuvaisuudesta ja olojen stabililsoitumisesta.  Jos kaikki ei-kommunistiset puolueet tekisivät vaaliliiton minun nimeni ympärillä, niin se voisi helpottaa kokoomushallituksen muodostamista.

Minä selitin kantani presidentinvaaliin nähden.

*

26.8.1949

Puolustusvoimien komentaja Sihvo soitti ja kysyi, saisiko lisätä suojelusta täällä minun varjelemiseksi.  Kun kysyin, mistä tämä kysymys johtuu, Sihvo vastasi, että poliisin puolelta: Helsingin poliisimestari Gabrielson oli lausunut, että kommunisteilla on jotakin tekeillä.  Minä sanoin huomenna tulevani Helsinkiin.  Sihvo sanoi, että sijoitettaisiin yksi tykkivene Kultarannan rantaan.

Adjutantti ilmoitti myöhemmin, että rantaan oli tullut tykkivene.

Myöhemmin puhuin pääministeri Fagerholmin kanssa telefonissa.  Hän kertoi olevan liikkeellä huhuja siitä, että kommunistit viikonvaihteessa (huomenna on lauantai) toimeenpanisivat hulinoita.  Hän ei voinut sanoa, mitä perää niissä on.  Sisäministeri Simonen oli ehdottanut, että minä en tulisi huomenna lauantaina Helsinkiin niin kuin olin aikonut, vaan vasta ylihuomenna, sunnuntaina, illalla kl. 6 a´7 aikaan.  Minä lupasin tehdä niin.

*

18.9.1949

16.9. Vesterinen luonani.

Sitten puhuimme presidentinvaalista.

Vesterinen: Puoluevaltuuskunta kokoontuu ensi tiistaina.  Sitten hän puhui minun ehdokkuudestani.  Toivomuksena lausui, että hallitusta muodostettaessa olisi maalaisliitto otettava huomioon.  Nykyinen tila, että maalaisliitot on hallituksesta poissa, ei voi jatkua.

Minä: Eikö voisi valita valitsijamiehet ilman ehdokasta.  Minä olen asettanut horoskooppini sen mukaan, että pääsen vapaaksi ensi maaliskuussa. 

Minulla on nyt hyvä aika lähteä, pääsen jotenkin kunniallisella maineella. 

Ainoastaan jos kaikki ei-kommunistiset puolueet yksimielisesti minulle ilmoittavat olevansa sitä mieltä, että minun palveluksiani katsotaan tarvittavan, otan harkittavaksi, suostunko ottamaan vastaan presidentintoimen vielä. 

Mutta minä en suostu asettumaan ehdokkaaksi toisten kanssa, sillä minä en omasta puolestani halua jäädä presidentiksi. …

*

20.9.1949

Fagerholm luonani.

Kertoi lähettäneensä minulle kirjeen presidentinvaalista, mutta minä en ole sitä saanut.

Fagerholm sanoi, että kaikilla tahoilla on se ajatus, että minun pitäisi edelleen jatkaa presidenttinä.  Ellen minä suostu, niin syntyy suuria vaikeuksia, koska ei ole ehdokasta, joka voisi saada eri puolueilta kannatusta.

Minä kysyin, kenen kanssa hän on keskustellut.

Fagerholm: Sosialidemokraattien johtajien:  Aaltosen, Varjosen ym.

On ollut puheena, että tehtäisiin yhteinen vaaliliitto ilman kommunisteja.  Siinä on se vaara, että kansa ei mene vaaleihin ja kommunistit voisivat saada liian paljon valitsijoita.  Koska tilanne on tällainen, niin voi panna kysymykseen, onko syytä mennä vaaleihin?  Eikö eduskunta voisi suorittaa vaalia?  Edellytys on, että kommunistit suostuvat, koska he voivat muuten estää lain säätämisen.

Sitten käytiin läpi kaikki mahdolliset kandidaatit:

Kekkonen: Häntä eivät sosialidemokraatit tahdo.  Maalaisliitolla ei ole ketään muuta (Kuuskoski ja Eino Hakkila).

Väinö Hakkila ei Fagerholmin mielestä ole mahdollinen, vielä vähemmän Tanner.  Ei myös Fagerholm katsonut itseänsä tällä hetkellä mahdolliseksi.  (Hän on vasta 48 v. vanha ja ehtii myöhemmin.)

Tuomioja?  Paremminkin Rydman, jos edistyksestä.

Minä: Kuten monesti olen sanonut, olen asettanut horoskooppini sen konstellaation (tähtitaivaan aseman) mukaan, että maaliskuussa 1950 pääsen vapaaksi.  Ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki ei-kommunistiset puolueet yksimielisesti minut haluavat ja tekevät siitä minulle esityksen, otan asian harkittavaksi.  Mutta nyt on asia väärällä tavalla alettu.  Puolueiden on tehtävä itselleen selväksi, katsovatko he minun palveluksiani tarvittavan, ja jos niin on asianlaita, on heidän käännyttävä minun puoleeni, jolloin vasta otan asian lopullisesti harkittavaksi.  Nyt en anna mitään lupausta.  Eikö koko asia voi jäädä siksi, kunnes valitsijamiehet kokoontuvat helmikuussa?  Minä en ole enää sellainen mies, että minä asetun ehdokkaaksi muiden mukana, minä olen siihen jo liian vanha mies ja olen sellaisessa asemassa, että se ei ole paikallaan.

Tähän keskustelu loppui.

*

3.10.1949

Ilta-Sanomissa uutinen, että maalaisliiton hallitus on yksimielisesti asettanut Kekkosen presidenttiehdokkaaksi.

*

4.10.1949

Mannerheim luonani.

Ilmoitti ylihuomenna lähtevänsä jälleen Sveitsiin.  Keskustelimme pitkän aikaa.  Mannerheim sanoi mm., että presidentillä ja hallituksella on ollut paljon menestystä.

Minä kysyin mm., minkä vaikutuksen Mannerheim oli kahden kuukauden aikana täällä ollessaan saanut.

Mannerheim mietti ääneti hetken ja vastasi: Ihmiset ovat täällä optimistisia, hänen mielestään enemmän kuin on todellista syytä optimismiin.  Sillä hänen mielestään bolshevikit eivät jätä Suomea rauhaan.  Myönsi, että on kuitenkin hyvä, että kansa on optimistinen enemmän kuin mitä on syytä.

Minä esitin kantani meidän asemastamme ja politiikastamme.  Venäjän strategiset intressit tyydytetty, muita intressejä Venäjällä täällä ei ole.  Venäjä on sen vaihtoehdon edessä, että: joko noudattaa sopimuksia ja kaikki menee hyvin tai käyttää sotilaallista väkivaltaa.  Cui bono? (Mitä varten?).  Minä myönsin, että tämä resonnemangi on järjell. resoneeraamista, mutta on myös irrationaalinen puoli.

Mannerheim: Vaikka Venäjä ei ryhtyisi sotilaallisiin toimenpiteisiin, niin köyhyys, puute, vaikeudet voivat johtaa Suomessa rauhattomuuksiin ja silloin Venäjä voi sekaantua.

Minä: en pelkää niin paljon kommunisteja eikä 5. kolonnaa.  Suomen kansa ei ole sellainen kuin satelliittikansa.

Mannerheim puhui muistelmistaan ja antoi minulle luettavaksi alkulauseen.

Minä lupasin sen hänelle takaisin huomenna.

*

5.10.1949

Enckell luonani.

Olin lähettänyt eilen Enckellille Mannerheimin muistelmien alkulauseen.

Sovimme siitä, että minä tänään, palauttaessani Mannerheimille alkulauseen, esitän hänelle seuraavaa: (suom.)

1)Mannerheimin asema on sellainen, että hänen kirjansa tulee herättämään huomiota.

2)Kirjan esipuheen bolshevisminvastainen linja on hyvin selvä ja voimakas.

Kirjan ilmestyminen lähiaikoina ja siitä aiheutuvat maailmanlehdistön kommentit synnyttäisivät voimakkaita vastalauseita Venäjällä ja voimistaisivat meitä kohtaan tunnettua epäluottamusta.

Kello 14.3o samana päivänä kävin Mannerheimin luona ja esitin hänelle edellä olevan ja pyysin häntä harkitsemaan tätä ajatusta.

Keskustelimme tunnin ajan.  Mannerheim sanoi mm.: ”minun on kerrottava totuus”. 

Minä: ”Kysymys on siitä, onko totuus kerrottava nyt heti.”

*

6.10.1949

Intrigoiminen presidentinvaalin johdosta jatkuu maalaisliitossa.  Eilen maalaisliittolaiset hylkäsivät esityksen minun presidenttikauteni pidentämisestä, pannen ehdoksi, että hallitus heti muutetaan niin, että siihen tulee porvarilliset ja sosialidemokraatit suhteellisesti edustetuiksi, joilla ehdoilla he suostuisivat ehdotukseen.  Sosialidemokraatit ja muut eivät tätä hyväksyneet, koska katsoivat, että presidentinvaali ja hallituksen muodostaminen ovat kaksi eri asiaa.  Maalaisliittolaiset nähtävästi koettavat ajaa asiat niin, että Kekkonen tulee presidentiksi.  On merkillistä, että on sellaisia kunnianhimoisia ihmisiä, jotka pyrkivät nykyään Suomessa presidentiksi.

Refl. Kyllä tämä intrigointin on tosiaan matalaa ja kurjaa.  En olisi luullut maalaisliittolaisista ja Kekkosesta näin huonoa. (Kts. lehtien kirjoituksia ja tietoja – otettu talteen.)

*

6.10.1949

Sain tänään Ståhlbergilta kirjeen, jossa hän katsoo, että (presidentin]vaali on säännöllisesti toimitettava ja että minun pitäisi suostua ehdokkaaksi.

*

8.10.1949

Eilen maalaisliittolaiset päättivät peruuttaa edellisen päätöksensä, jolla he asettivat Kekkosen presidenttiehdokkaakseen.  Ryhmä ja maalaiset olivat olleet tyytymättömiä edelliseen päätökseen.

Refl. Surkea peli.  Tämä tasavaltainen järjestelmä ei ole hyvä.

Toissa päivänä. Fagerholm teki virallisen kysymyksen ryhmille, mille kannalle he asettuvat a) minun presidenttiaikani pidentämiseen 2 vuodella, b) vaali jätetään tällä kertaa eduskunnan suoritettavaksi.

Nyt ovat sosialidemokraatit, kokoomus, ruotsalaiset, edistys ja maalaisliitto antaneet myöntävän vastauksen.

*

8.10.1949 (kirje)

Presidentti K.J. Ståhlberg,

Hyvä veli,

Kiitän ystävällisestä kirjeestäsi, jonka sain aikanaan ja joka minua suuresti ilahdutti, koska se osoitti Sinun puoleltasi minua kohtaan suopeutta ja hyväntahtoisuutta, jolle panen niin suuren arvon.

Presidentinvaaliasia on minun kohdaltani mennyt hyvin mutkalliseksi.  Olen viime vuosien aikana aina tähän asti laskenut ensi maaliskuussa pääseväni vapaaksi, koska minun tehtäväni alkaa olla loppuun suoritettu.  Tämän olen esiintuonut yksityisessä keskustelussa pääministeri Fagerholmin ja kerran yli kuukausi sitten maalaisliittolaisen Vesterisen kanssa.  He ovat ainoat, jotka ovat ottaneet tämän asian puheeksi.

”Virallisesti” ei minulta kukaan ole mitään kysynyt.  Viittasin kuitenkin siihen, että ”jos ei-kommunististen valitsijamiesten kesken – kommunistit eivät minua kannata – olisi jotenkin yksimielinen käsitys, että minun palveluksiani vielä tarvitaan ja minun puoleeni käännytään, on vaikeata minun olla ottamatta asiaa harkittavaksi.  Mutta en voi asettua valitsijamiesten vaaleissa ehdokkaaksi ja kaiken sen alaiseksi, mitä ehdokkaana oleminen meillä tietää”  - paitsi että myös itseni vuoksi haluan olla rauhassa, vaikuttaa tähän asiaan mielestäni nykyinen asemani.

Mutta tässä asiassa on eräs hankala puoli: on enemmän kuin mahdollista, että minä tuskin voisin olla koko 6 vuotta – nykyinen aika on tällä paikalla kovin rasittava vanhalle miehelle.  Tietysti voisin parin vuoden perästä erota, mutta silloin olisi jälleen uusi presidentinvaali toimitettava.  Tähän on huomiota käännetty – kuten Fagerholm minulle mainitsi.  Sentähden heitettiin esille kysymys minun mandaattini pidentämisestä kahdella vuodella, joten tulisi olemaan 6 vuotta.  Sen katsotaan jotenkin voivan puolustaa poikkeuksellista menettelyä.  Kommunistien päätöksen kautta on tämä ehdotus rauennut.

Niin kuin miltei joka kerta ennen on presidentinvaaliasia jälleen joutunut juonien kohteeksi.  Tämä on alkanut minua kovasti vaivata ja lopen kyllästyttää.  Asia menee toivottavasti nyt omaa kulkuaan ilman, että minua tarvitaan.

Vanha ystäväsi,

J.K.P.

*

11.10.1949

Sosialidemokraattien ja maalaisliiton lehtien kesken kiivas ja vihainen kirjoittelu toisiaan vastaan presidentinvaalin johdosta.  Maakansa ym. vastaavat sos.dem. lehdille, jotka olivat osittain pilkallisesti kirjoittaneet maalaisliittolaisten ja Kekkosen menettelystä.  Siinä yhteydessä maalaisliittolaisten lehtien kirjoitukset suuntautuivat minua vastaan.  Asema tulee sietämättömäksi.

Sosialidemokraatit eivät ole poliitikkoja.  Tällä tavalla ei valmisteta yhteistyötä hallituksessa sosialidemokraattien ja maalaisliittolaisten kesken, jota sosialidemokraatit kuitenkin sanovat tarkoittavansa.

Soitin tänään Fagerholmille ja sanoin, että minun asemani tulee sietämättömäksi, ja ajattelen ilmoitusta omasta puolestani.

Fagerholm vastasi, että sitten kun tänään on saanut SKDL:n vastauksen, hän aikoo kutsua kokoon ryhmien puheenjohtajat ja puhua heidän kanssaan.

Myös Ahmavaaran hyökkäys maalaisliittolaisia vastaan eräässä puheessa Savossa joku päivä sitten ei ollut hyvä.

Refl. tämä jälleen osottaa, miten huono on tasavaltainen järjestelmä.

*

11.10.1949

Ellei minun mandaattini pidentämisestä eduskunnan kautta tule mitään, olen ajatellut antaa seuraavan tiedon:

Presidentinvaalin valmisteluissa esiintyneiden tapausten johdosta Tasavallan Presidentti ilmoittaa, ettei hän suostu asettumaan minkään puolueen, yhden tai useamman, presidenttiehdokkaaksi.”

*

11.10.1949

Fagerholm luonani.

Kertoi, että Hertta Kuusinen soitti hänelle, että kommunistit hylkäävät Fagerholmin ehdotuksen presidentinvaalista.

Minä: Arvatenkin on kaikki sovittu maalaisliiton kanssa.

Fagerholm: Niin hänkin on luullut.

Minä: Ja arvatenkin kommunistit ovat myös sondeeranneet Moskovassa.  -  Luin ylläolevan kommunikean, jonka aion antaa.

Fagerholm: Minun ei pitäisi puhua mitään.  Hänen mielestään puolueet menevät vaaleihin ilman ehdokasta ja sitten kääntyvä minun puoleeni.

Minä: Se veisin siihen, että minut pidettäisiin ehdokkaana ja joutuisin sanomalehtikirjoittelujen alaiseksi.  Siihen en voi suostua sekä itseni vuoksi että presidentin asemani vuoksi.  En voi asettua ehdokkaaksi.  Se täytyy tehdä selväksi.  Minä sanoin, että voi olla parempi löytää uusi mies, joka ajaa samaa politiikkaa kuin minä, mutta joka ei ole joutunut venäläisten tyytymättömyyden esineeksi.  Sanoin myös, että maalaisliitto on niin tärkeä tekijä, että minä en voisi ottaa vastaan vaalia, ellei suurin osa maalaisliittoa minua kannata.  -  Kehoitin hakemaan toisen miehen.  Esitin Rydmania, Tulenheimoa, Tarjannetta.

Fagerholm: Minun ei pitäisi julkisesti esiintyä.  Kenties muut voivat tehdä selväksi sen, mitä minä tahtoisin sanoa.

Keskustelu päättyi tähän.

*

12.10.1949

SKDL:n vastauskirjelmä Fagerholmille presidentinvaaliasiassa julkaistu tänään lehdissä.  Se on jyrkästi suunnattu minua vastaan.  Vapaassa Sanassa myös pääkirjoitus, joka on hyökkäys minua vastaan.

*

15.10.1949

Sain Ståhlbergilta jälleen kirjeen presidentinvaalista, jossa hän painsotaa minua, etten kieltäydy.

Minulle tämä Ståhlbergin luottamus on kovin miellyttävää.  Aion käydä hänen luonaan lähipäivinä.

*

15.10.1949

Maakansa kirjoittaa tänään, että minä olen liian vanha valittavaksi presidentiksi 6 vuodeksi.  Valitsemista 2 vuodeksi ”eivät olisi tahtoneet vastustaa”.

14.10. presidentin esittelyn jälkeen Fagerholm sanoi, että jos minä asettuisin ehdokkaaksi presidentinvaalissa, niin 80 % valitsijamiehistä tulisi minun kannattajiani.

Minä vastasin: ”Osvuret är bäst” (Vannomatta paras).

*

16.10.1949

Lasse Hiekkala luonani.

Puhui presidentinvaalista.  Kokoomus, ruotsalainen puolue ja edistys tahtoisivat tehdä vaaliliiton minun ehdokkuuteni kannattamiseksi.

Minä vastasin:

1)haluan päästä vapaaksi ensi maaliskuussa;

1)en voi asettua ehdokkaaksi valitsijamiesvaaleissa.  Asemani presidenttinä on siihen esteenä enkä vanhana miehenä halua sitä;

3)jos valitsijamiesten ei-kommunistiset ryhmät jotenkin yksimielisesti katsovat minun palveluksiani vielä tarvittavan ja kääntyvät minun puoleeni, on minun vaikea kieltäytyä.  Minun mielestäni on velvollisuus palvella maata ja kansaa, jos kansan valtava enemmistö katsoo palveluksia tarvittavan.  Mutta myös maalaisliittolaisten enemmistön tulee minua kannattaa.  Sillä maalaisliitto on niin tärkeä tekijä meidän maassamme, että jos se on yksimielisesti (tai suurella enemmistöllä) minua vastaan, niin en voi ottaa vastaan presidentinpaikkaa.  Se tekisi asemani heikoksi.

Sanoin olevani hämmästynyt maalaisliittolaisten menettelystä.  He olisivat voineet päättää toivovansa, että minä jatkaisin, mutta siinä tapauksessa, että minä en suostu,  niin heidän ehdokkaansa on Kekkonen.  Heidän toisenlainen menettelynsä osottaa, että he eivät tahdo minua, vaan ennen minua Kekkosen.

Maalaisliiton kannatus minulle on myös sentähden välttämätön, että kommunistien takana on kenties Kominform tai muita venäläisiä.

Minä lisäsin, että kun minä kaiken juonittelun ja ikävyyden jälkeen vieläkin olen taipuvainen asettamaan voimani käytettäväksi, jos kansan suuri enemmistö sitä haluaa, olen yleisen hyvän vuoksi mennyt hyvin pitkälle ja tekeväni jälleen uhrauksia sivuuttamalla omat toiveeni ja mukavuuteni.

Hiekkala kertoi tavanneensa Kekkosen, joka oli lausunut, että kun me olemme päässeet niin vähällä hävitystä sodasta ja sen seurauksista kuin mikä on tosiasia, niin voimme olla tyytyväisiä.  Se että jotkut ovat saaneet kärsiä (sotasyyllisinä tuomittuina), ei ole mitään: sille ei voi panna sanottavaa merkitystä.

Refl. Se oli kauniisti sanottu.

*

18.10.1949

Kävin Ståhlbergin luona.  Hän on lähettänyt minulle kaksi kirjettä, joissa painavasti kehoittaa minua olemaan kieltäytymättä presidentin ehdokkuudesta.

Esitin hänelle kantani.  Siinä on kolme kohtaa:  (edellä esitetyt pointit toistuvat pääpiirtein, joten leikkaamme ne tästä, vh)  …

Ståhlberg: Katsoo, että nykyoloissa välttämätöntä, että minä tulen valituksi, koska ei ole muuta miestä, joka nyt voisi tulla kysymykseen ja jotta poliittinen jatkuvaisuus säilyy. 

Sentähden minun ei pidä kieltäytyä.  Valitsijamiesten vaalin pitäisi saada tapahtua ”siinä mielessä”, että valitsijamiehet äänestävät minua. 

Minun ei pitäisi estää sitä julkisesti kieltäytymällä ja julkisesti ilmoittamalla, että en ota vastaan vaalia. 

Puolueiden ei tarvitsisi kysyä minulta ja minun ei pitäisi ottaa sitä pahaksi, jos eivät kysy vaan äänestävät.

On varmaa, että suuri enemmistö valitsijamiesten joukossa tulee olemaan minun kannattajiani.  Myös maalaisliiton keskuudessa.   Silloin vaali myös olisi välitön, niin kuin sen tarkoitus onkin ollut.

Minä vastasin, että voin olla sekaantumatta asiaan ja antaa sen mennä, jotta nähdään, millainen kokoonpano tulee olemaan valitsijamiehistössä.  Jos siinä minulla on nipin napin pieni enemmistö, niin silloin minun on vaikea ottaa vastaan vaalia.

Ståhlberg: Sen minä voin ratkaista sitten, kun on nähty valitsijamiesten kokoonpano.  Pääasia on, että en nyt heti estä asiaa.  Mutta tärkeää on, että en estä sitä, että vaalit voidaan toimittaa ”siinä mielessä”, että äänestävät minua.

Minä: Olen luullut, että esim. maalaisliittolaiset olisivat asettuneet sille kannalle, että toivovat nykyisen presidentin jatkavan, mutta jos se ei ole mahdollista, niin siinä tapauksessa äänestävät Kekkosta.  Mutta maalaisliitossa pidetään Kekkosta parempana kuin minä.

Minä lausuin myös, että minä en enää ole venäläisille sellainen ”persona grata” (mieluinen henkilö), kuin olin aikaisemmin.  Sentähden olisi hyvä, jos voitaisiin valita joku, joka on politiikassa samalla kannalla kuin minä, mutta ei ole ollut kommunistien ja heidän venäläisten kannattajainsa hampaissa.  Eikö Rydman tai Tulenheimo?

Ståhlberg: Kumpikaan ei kelpaa.  Ja nyt on tärkeää, että ei tule muutosta.  Sanoi kyllä ymmärtävänsä minun haluni päästä vapaaksi, mutta on tilanteita, joissa ei voi muuta kuin jäädä paikalleen.  Sellainen on tilanne nyt.

Minä sanoin, että hänen kaksi kirjettään ovat paljon minuun vaikuttaneet.

Ståhlberg vastasi olevansa iloinen, jos asia on niin.

*

23.10.1949

Ruotsalainen puolue ja edistyspuolue ovat kokouksissaan päättäneet äänestää minua presidentinvaalissa (kts. lehtiä).

Kommunistit intohimoisesti vastustavat minua (kts. Vapaa Pohjola).

*

25.10.1949

Pessi (SKP) piti Tampereella puheen, jossa hän selvästi sanoi asiat.

”Me tarvitsemme maahan presidentin, joka lopettaa pikaisesti Fagerholmin hallituksen kokeilupolitiikan, ehkäisee porvarillissosialidemokraattisen taantumushallituksen muodostamisen ja johtaa maamme demokraattisen kehityksen tielle, antaa maalle demokraattisen yhteistyön  hallituksen” (kts. Vapaa Sana 25.10.1949).

Soitin Fagerholmille, että lehtien pitäisi vastata tähän, huomauttamalla, että hallituksen kokoonpano riippuu eduskunnasta.  Presidentin valta on siinä vasta toisessa sijassa, sillä hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta, presidentin luottamus ei siinä riitä.  -  Kehoitin jonkun juristin kirjoittamaan siitä.¨

*

25.10.1949

Maalaisliiton kansanedustaja Tyko Reinikka luonani.

Hän pyysi.  Luuli, että on pelänneeet, että minä kyllästyisin ja kieltäytyisin presidentinpaikalta.  Luuli, että sitä on tarkoitettu ”Kekkosen konsteilla”.

Minä sanoin, että  olin ajatellut päästä pois ensi maaliskuussa, mutta jos Suomen kansan ei-kommunistiset piirit suurella enemmistöllä katsovat, että minun palveluksiani tarvitaan, niin minun on vaikea kieltäytyä.  Tähän on paljon vaikuttanut presidentti Ståhlbergin kanta.  Lisäsin, että pieni enemmistö minulle ei riitä.

Reinikka luuli, että minä saan ainakin 220 ääntä.

*

8.11.1949

Suomen Sosialidemokraatissa tänään Jahvetti ilmoittaa, että 10.11.1949 maalaisliiton puoluetoimisto on lähettänyt kiertokirjeen, jossa mm. syytetään minua:

1)että meillä on sosialidemokraattinen hallitus;

2)että olen katkaissut yhteydenpidon maalaisliittoon;

3)että viime aikoina olen varsin suuressa määrässä antautunut oikeiston ja sosialidemokraattien johdettavaksi;

4)että minun omaksumaani ulkopoliittiseen suuntaan on voimakkaasti vaikuttamassa juuri tri Kekkonen, jolla on hyvä asema niin itään kuin länteen päin – että Kekkonen edustaa tällä hetkellä Paasikiven ulkopoliittista linjaa ”selväpiirteisemmin”.

Refl. Kyllä on maalaisliittolaiset menneet pitkälle alas moraalissa! N:o 1) Sukselainen, J. Koivisto ja Immonen olivat läsnä minun luonani silloin, kun hallitusasia päätettiin.

2)Vesterinen on käynyt luonani useamman kerran.  Sitä paitsi presidentin on oltava varovainen hallitusta vastaan taistelevan opposition kanssa puuhatessaan.  Minä olen menetellyt juuri niin, kuin Suomen parlamentti-perustuslaillinen  järjestys vaatii.  En ole kieltäytynyt vastaanottamasta ketään maalaisliittolaista.

3) järjetön. Oikeisto ja sosialidemokraatit johtavat!!! Näillä puolueilla ei ole mitään muuta yhteistä kuin että lakia ja oikeutta on noudatettava ja se on presidentin velvollisuus.  Sitä paitsi en ole ollut kokoomuksen kanssa missään kosketuksessa.

4)Kekkonen ei ole minuun mitään vaikuttanut.  Minun linjani on minulle ollut selvänä vuosikymmeniä. Minä olen koko ajan johtanut sitten v. 1944.

Muuten jokaisen pitäisi nyt jo olla selvillä siitä, että nykyinen hallitus on ollut paras.  Ei mikään hallitus olisi voinut hoitaa asioita.  Jos kommunisteja olisi ollut mukana, niin valtiollista poliisia ei olisi voitu uudestaan järjestää.  Mikään muu hallitus ei olisi voinut asettua menestyksellä työväen palkkojen korotusta vastaan – eikä taistella kommunisteja vastaan niin kuin nykyinen hallitus.  Tämän pitäisi olla kaikille selvää nyt jo.

Sitä paitsi:

Millään näistä asioista ei ole eikä voi olla merkitystä presidentinvaalissa.  Siinä on otettava huomion aivan toiset näkökohdat.

*

18.11.1949

Puhuin pääministeri Fagerholmin kanssa esittelyn jälkeen edellä mainitusta maalaisliiton menettelystä.  Huomautin edellä olevista refl:sta (reflektoinneista – pohdinnoista) Fagerholmille ja sanoin, että minä olen hyvin tunnontarkasti noudattanut sitä, mikä hallitusmuodon mukaan on presidentin velvollisuus.  -  Tämän Fagerholm vahvisti.

Sanoin, että meillä on edessä raskas kauan kestävä henkien taistelu kommunisteja ja niiden takana olevia venäläisiä vastaan Suomen vapauden ja demokratian ja oman elämän puolesta.  Katson, että olen tehnyt riittävästi ja joku toinen voisi tulla minun sijaani taistelua jatkamaan.  Puhuin Rydmanista tai Tuomiojasta.

Fagerholm ei hyväksynyt Tuomiojaa (anopin vuoksi; Hella Wuolijoki], piti Rydmania parempana.  Asia jäi tällä kertaa siihen.

Olen tästä asiasta jo monta kertaa puhunut Fagerholmin kanssa.

*

22.11.1949

(Eilen) 21.11. esittelyn jälkeen keskustelin Fagerholmin kanssa mm. presidentinvaalista.  Sanoin minulla olevan hiljaisen toivon, että ensi maaliskuussa pääsen vapaaksi. Olen ottanut omia töiltäni varten sihteerin, maisteri Seitkarin, ja sitä paitsi minulla on pikakirjoittaja, Valkonen.  Odotan mielihyvin sitä aikaa, että saan tehdä, mitä tahdon.

Fagerholm vastasi, että hän ei usko minun pääsevän vapaaksi ensi maaliskuussa.  Oli tavannut Rangellin, joka oli kertonut että maalaisliitossa Kukkonen toimii omalla paikkakunnallaan, Reinikkaa täällä Helsingissä ja Tarkkanen omalla tahollaan tarkoituksessa minun hyväkseni.  Myös Artturi Leinonen, Ilkan päätoimittaja, tekee samoin, vaikka lehdessä täytyy olla varovainen.

*

24.11.1949

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran keskustoimikunnan varapuheenjohtaja Max Sergelius luonani. …

Sergeliuksen mielestä Fagerholm on sittenkin ollut paras mies pääministeriksi viime aikoina.

Kun puhuimme presidentinvaalista ja minä sanoin, että en tyydy pieneen enemmistöön, niin Sergelius kertoi, että Ståhlberg oli v. 1925 sanonut asettuvansa ehdokkaaksi, jos kaikki puolueet asettavat hänet ja kannattavat häntä.  Mutta siitä ei tullut mitään ja Relander tuli valituksi.

(Sergelius ei näyttänyt olevan varma siitä, miten presidentinvaali menee.)

Sergelius kertoi vielä, että venäläiset olivat vuosi sitten sanoneet luottavansa niin kauan kuin minä olen presidenttinä. (Refl. Se oli vuosi sitten.)

*

25.11.1949

Esittelyn jälkeen puhuin vähän Fagerholmin kanssa, ja sanoin mm., että kyllä minun pitäisi nyt päästä vapaaksi.  Fagerholm oli vastaan.

*

29.11.1949

Viime viikkoina on täällä ollut Neuvostoliitosta kulttuurivaltuuskunta, johon on kuulunut mm. professori Kemenov, entinen Voksin puheenjohtaja, Denisov, Voksin nykyinen puheenjohtaja ja Zaslavskij, Pravdan toimittaja.

SNS:n edustajain kokouksessa Kemenov piti puheen ja lausui mm. ihmetyksensä ja hämmästyksensä sen johdosta, että ”sodassa kaatuneille on täällä pystytetty muistomerkkejä ja tauluja, joihin on kirjoitettu ”Pro Patria – Isänmaan puolesta”.  – Hänen (Kemenovin) mielestä ”sellainen on valheellista, koska sotilaat ovat kaatuneet Neuvostoliittoa vastaan käydyissä valloitussodissa fascistisen hallituksen petoksen uhreina”.  ”Vainajien palvonnan varjolla tahdotaan harjottaa sotakiihoitusta ja pitää yllä vihamielistä suhdetta Neuvostoliittoon”, lausui professori Kemenov.

(Refl. Hävytöntä puhetta.)

SNS:n juhlassa Messuhallissa Zaslavskij piti puheen, jossa oli paljon törkeyksiä.  Mm. hän lausui: ”Mutta älköön nimitettäkö demokratiaksi sellaista maata, jossa sotarikolliset kävelevät vapaina, mutta rauhalliset työläiset istuvat vankilassa.” (Viittasi mm. Eero Hautojärveen, joka Kemin lakkotapahtumien yhteydessä oli vangittu 19.8.1949, ja sittemmin ryhtynyt nälkälakkoon. vh]

(Refl. tämä on sellaista säädyttömyyttä, jota voi odottaa ainoastaan bolshevikeilta.)

SNS-seuran johtokuntaan valittiin uusia jäseniä mm. (sdp:n) opetusministeri R.H. Oittinen ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Peltonen.  Tarkoitus nähtävästi oli saada seuran kannatus laajemmaksi.  Nämä venäläisten puheet tekivät kokonaan tyhjäksi tämän tarkoituksen saavuttamisen.

Tässä juhlassa minä ja Enckell olimme läsnä.

*

16.12.1949

Reinikka luonani:

Reinikka puhui presidentinvaalista:  maalaisliitto ei tule saamaan niin paljon valitsijoita kuin mikä vastaa suhdetta eduskunnassa.  Aina on maalaisliitolla ollut vähemmän presidentinvalitsijoita.  Nyt vaikuttaa myös puolueen elinten kanta ja Kekkosen ehdokkuus, jota eivät kaikki hyväksy.  Osa valitsijamiehiä ei äänestä Kekkosta vaan minua.  Kekkosen miehet laskevat saavansa 80 valitsijaa ja kommunistit 50 (siis yhteensä 130).  Mutta Reinikka ei luule heidän saavan niin paljon.  J. Koivisto, Niukkanen, Tarkkanen, Kalliokoski, Vesterinen, Tukia, Leinonen ym. ovat Kekkosta vastaan.  Myöskään Lalli ei aja Kekkosen asiaa.

*

29.12.1949

Bernin lähettiläs Svento suuruksella.

Annon hänen lukea puheeni 1.1.1950 (uudenvuodenpuhe, vh].  Hän teki pari pientä muutosehdotusta, jotka minä hyväksyin.  Puhuimme politiikkaa.  Hänen mielestään olisi hyvä, että kommunisteja taas tulisi olemaan hallituksessa joillakin paikoilla.  Minä sanoin, että en ole periaatteellisesti kommunisteja vastaan, mutta on järjestettävä niin, että he eivät voi täällä valmistaa kaappausta.

Puhuimme myös presidentinvaalista.  Esitin hänelle kantani, jonka hän hyväksyi.

Minä sanoin, että Mannerheim on hyvin pessimistinen Suomen tulevaisuuteen nähden. 

Svento sanoi siihen, että Mannerheimin ei pitäisi puhua pessimismistään Sveitsissä, kuten hän on tehnyt.

*

23.12.1949

Enckell luonani.  …

Enckell antoi lukeakseni Lontoon lähettilään Eero A. Wuorelta saamansa kirjeen 19.12.1949.

Lontoossa liikkuu huhuja, joiden mukaan mm. eräät sikäläiset virallisetkin piirit olisivat alkaneet kiinnostua Suomen asemasta sotilaallisessa mielessä.  Wuori otti asian puheeksi Ruotsin amb. (suurlehttiläs) Hägglöfin kanssa lausuen, että on oletettavissa, että Atlantin paktin valtojen (i.e. NATO] kesken on kosketeltu myös pohjois-Euroopan asioita ja siten myös niin hyvin Ruotsin kuin mahdollisesti myös Suomen tulevaa asemaa Atlantin sopimuksen puitteissa tapahtuvia puolustusvalmisteluja pohdittaessa.  Hägglöf ymmärsi heti asian ja lupasi ottaa asian puheeksi Foreign Offisessa (Englannin ulkoministeriö).  Sen oli tehnytkin ja 16.12. kertoi keskustelustaan apulaisulkoministeri Batemanin kanssa.  Kun Hägglöf oli maininnut, että hänen tietojensa mukaan – mikä muuten on tullut ilmi myös englantilaisten kirjeenvaihtajien kirjoituksista Suomesta – Suomessa on varsin vakavasti epäilevä mieliala Neuvostoliittoa kohtaan ja kun oli ajateltavissa, että nämä mielialat eivät ajan pitkään jäisi pelkästään mielialoiksi vaan saisivat  muutamat piirit Suomessa ajattelemaan ja mahdollisesti suunnittelemaan joitakin valmisteluja vastaisen varalle, mistä Hägglöfillä ei kuitenkaan ollut mitään tietoja, halusi hän, Hägglöf, tietää, onko Foreign Officen kanta Suomen suhteen muuttunut tähänastisesta, jonka mukaan suomalaisia on kehoitettu olemaan varovaisia Neuvostoliiton suhteen.  Tällöin oli Bateman aika jyrkästi huomauttanut, että Foreign Office ei ainakaan kehoittaisi suomalaisia tällaisiin hankkeisiin. – Wuori lisää, että tämä on arvokas tieto.  Se osoittaa, että jos jotkut englantilaiset piirit ovat tällaisista ”ideoista” keskustellet, niin nämä piirit ovat olleet lähinnä sotilaallisia.  Atlantin vallat ovat jättäneet Ruotsin rauhaan ja tunnustavat sen nykyisen aseman eikä ole oletettavissa, että vastuunalaiset piirit ryhtyisivät mihinkään suunnitelmiin Suomeenkaan nähden.

Minä lausuin, että Enckellin pitäisi Wuorelle ilmoittaa, että meidän asemamme ei ole muuttunut.  Meillä on sopimukset Neuvostoliiton kanssa ja niitä noudatamme ja niistä pidämme kiinni.  …

*

26.12.1949

Svento luonani.

Suuruksen jälkeen keskustelimme. …

2)Sitten puhuimme politiikasta.  Svento sanoi olleensa Eino Pekkalan ja Veistaron kanssa.  Muita ei ole tavannut.  Eino Pekkala oli presidentinvaalista lausunut sen mahdollisuuden, että jos venäläiset sekaantuvat siihen, niin se voi pelästyttää myös porvarilliset valitsijat niin, että he eivät äänestä minua.  Silloin voi tulla esille joku sivullinen, sillä on mahdollista, että eivät myöskään Kekkosta äänestä.

Svento sanoi, että kommunistit ovat minulle vihaisia sentähden, että he eivät ole hallituksessa.  Hän ei kuitenkaan luullut, että venäläiset sekaantuvat tähän asiaan ja että he ryhtyisivät joihinkin toimenpiteisiin estääkseen minun valitsemiseni.

Minä kysyin, mitä mieltä Svento tise on presidentinvaaliin nähden.

Svento vastasi toivovansa, että minä tulisin uudelleen valituksi ja että sitten tulisi koalitiohallitus, jossa olisi kaikki puolueet mukana (myös kommunistit).  Hänen mielestään minun pitäisi ottaa vastaan vaali, vaikka enemmistö olisi pieni.  Svento luuli, että  kommunistien menettelyyn minua vastaan oli ollut aiheena myös se, että he ovat toivoneet sillä voivansa saada minut luopumaan ehdokkuudesta.

Minä sanoin, että minä en vastusta kommunistien tuloa hallitukseen.  Huomautin, että minä olin saman ajatuksen esittänyt p.m.:ssä, jonka kirjotiin syksyllä 1948.  Kommunisteja vastaan on kyllä suuri vastenmielisyys kansassa ja muissa puolueissa, joten vastustus voi olla kova.

Sventon mielestä minun pitäisi käyttää vaikutusvaltaani siihen suuntaan, että kommunistit pääsevät hallitukseen.

*

17.12.1949

II valtionvarainministeri Unto Varjonen luonani. …

Puhuimme lopuksi myös presidentinvaalista.  Minä sanoin, että olisi hyvä, jos minun sijaani voisi löytää jonkun muun.  Varjonen vastasi, että he eivät äänestä Kekkosta.  Mistä sen ”mustan hevosen” löytää.  Minä sanoin, että on aika harkita, sillä valitsijamiesten vaalin tulos on selvä noin 20.1.1950 (korj.) ja on siis kuukausi aikaa.

*

1.1.1950

Pidin radiossa puheen.

*

1.1.1950

Hallitus luonani uudenvuoden onnitteluilla.

Tänään tullut Moskovan lähetystöltä sähkeellä nootti, jonka Gromyko (jotenkin mahtava herra) eilen jätti  Moskovan-lähettilälle, Sundströmille

Se loppuu: ”Neuvostoliiton hallitus tahtoisi tietää, miten Suomen hallitus ei ole tähän saakka luovuttanut mainittuja rikollisia (yli 300 Neuvostoliiton kansalaisiin kuuluvaa sotarikollista) Neuvostoliiton viranomaisille, rikkoen siten rauhansopimusta sekä Neuvostoliiton ja Suomen kesken hutikuussa 1948 tehtyä sopimusta ystävyydestä..(YYA-sopimus, vh], jossa suomen hallitus vahvisti päätöksensä työskennellä yhteistoiminnan ja ystävyyden hengessä”.

Pidimme yksityisen neuvottelun minun luonani ja päätettiin heti selvittää, millainen tämä asia on, sekä pitää huomenna kl. 11 hallituksen ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Keskustelimme kahden kesken pääministeri Fagerholmin kanssa. Minä sanoin, että nähtävästi venäläisten nootti on yhteydessä presidentinvaalin kanssa.  Pyysin Fagerholmia miettimään, olisiko löydettävissä joku toinen mies presidentiksi minun sijaani.

Fagerholm sanoi, että ei ole.  Hän sanoi, että porvarillisten ryhmien demarchi (virallinen yhteydenotto, vh] on nähtävästi Tuomiojan ja Kekkosen järjestämä.  Arvatenkin aikovat työntää esille Tuomiojan presidentiksi ja Kekkosen pääministeriksi.

Minä puhuin Rydmanista (Helsingin kaupunginjohtaja, edistyspuolue].

Fagerholm katsoi hänet heikoksi, vaikka muuten hyvä mies.

Olimme yhtä mieltä siitä, että tätä asiaa ei voi ottaa esille ennen valitsijamiesvaaleja, vaan vasta sen jälkeen harkitaan tätä asiaa.

*

3.1.1950

Kommunistit hyökkäävät hirmuisesti minun kimppuuni.  Työkansan Sanomissa on aivan siivoton kirjoitus (luin otteen Kauppalehdestä).  Samoin Vapaassa Sanassa pääkirjoitus.

*

5..1.1950

Lontoon-lähettiläs Wuori käymässä kotona Lontoosta.  …

Sitten minä puhuin siitä kohteliaisuudesta, jota Savonenkov 17.11.1949 (JKP:n syntymäpäivä, vh] ja Feodorov 1.1.1950 ovat minulle osottaneet, lähettämällä kukkia ja lahjoja minulle.  Kysyin, mitä Wuori luuli tässä olevan tarkoituksena.

Wuori luuli, että meidän kommunistiemme sekä heidän takanaan olevien venäläisten tarkoituksena on saada rikki yhteisrintama presidentinvaalissa, jonka lippu minä aluksi olin, mutta hän ei luullut, että tarkoituksena oli asettua minua vastaan.  Mutta jos venäläiset lehdet rupeavat puhumaan minusta, niin sitten voi asia olla toisin.

Minä sanoin mm., että me emme voi mennä siihen, että venäläiset määräävät meidän presidentinvaalimme.

Wuori oli samaa mieltä.

*

7.1.1950

Wuori suuruksella.  …

Kysyin, mitä Wuori ajatteli minun kannastani, jonka hän hyvin tuntee.

Wuori hyväksyi sen.  Sanoi, että jos mennään pitemmälle kommunistien tielle sisäisissä asioissa, niin emme voi pysähtyä, vaan asiat menevät loppuun asti kuten Tshekkoslovakiassa ym. kansandemokratioissa.  Jos Kekkonen luulee voivansa venäläisten kanssa tulla toimeen tekemällä kommunisteille myönnytyksiä, niin hän erehtyy.

Minä sanoin, että minä en voi mennä pitemmälle kuin olen mennyt.  Annamme venäläisille perään kaikessa missä se on mahdollista, mutta elinkysymyksissä emme voi antaa perään.

Syntymäpäivänäni 27.11.1949 Savonenkov lähetti minulle kukkia ja lahjoja.  Samoin Deodoroc, joka hoiti Savonenkovin poissa ollessa lähettilään virkaa, lähetti 1.1.1950 uudenvuoden onnittelun ja suuren joukon lahjoja.

Mitä tämä kohteliaisuus merkitsee?

*

8.1.1950

Presidentinvaalit.

Kekkonen on tarmokkaasti matkustellut ympäri maata pitämässä vaalipuheita presidentti-kandidatuurinsa puolesta.  Tätä amerikkalaista tapaa vastaan ei demokraattiselta kannalta voi mitään sanoa.  Mutta kysymys on, onko se meillä presidentinvaalissa tarkoitustaan vastaava.  Presidentin tärkein ominaisuus ei ole puhujanlahjat ja kyky tehdä propagandaa, vaan viisaus ja kokemus.  Ståhlberg ja Svinhufvud eivät ole olleet hyviä puhujia, vaan huononpuoleisia, mutta he ovat molemmat olleet meidän parhaita presidenttejä.  Presidentin tehtävä vaatii aivan toisenlaisia kykyjä kuin kansanpuhujan taitoa.

Ero USA:n ja Suomen välillä on myös siinä, että USA:ssa presidentti on samalla pääministeri ja lisäksi itse ottaa ha valitsee kaikki hallituksen jäsenet.  Hänen vaikutuksensa maan politiikkaan on paljon suurempi kuin Suomen.  USA:ssa ei myöskään ole parlamentaarista järjestelmää.

Nyt on presidentinvaaliin sotkettu sellaiset asiat, jotka siihen eivät kuulu – sisäpoliittiset asiat.  Niillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.  Ne ovat eduskunnan ja siitä riippuvan hallituksen asioita.  Presidentin ei pidä niihin sekaantua.

*

9.1.1950

24.6.1949 kirjotiin seuraavan blokille, jonka nyt merkitsen tähän muistiin:

”Koko vuoden ajan olen ollut jonkun verran pelossa, että venäläiset, rikkomalla sopimukset, ryhtyvät väkivaltaisiin tekoihin.  Sillä heihin ei voi luottaa, koska heillä ei ole mitään moraalia.  Mutta siitä huolimatta en ole voinut muuttaa politiikkaani, sillä tätä politiikkaa on noudatettava ja riski otettava.  Muu politiikka veisi maamme tuhoutumiseen ja kansamme kuolemaan.

Toinen vaihtoehto – todennäköisempi – on, että venäläiset koettavat viidennen kolonnan avulla valloittaa maamme sisältä päin.”

”Venäjän vallan aikana me puolustimme itseämme hyvästi – venäläisiä ja venäläisyyttä vastaan.  Venäjän vallan aikana, 1808-1917, me etäännyimme – loitonnuimme Venäjästä.”

*

9.1.1950

Rouva (Hertta) Kuusinen julkaisi joku päivä sitten suuren kirjoituksen minua vastaan.  Kirjoitus oli hirmuisen hävytön, valheellinen, räikeä.

Tänään on Pravdassa siitä suuri Tassin selonteko kolmella palstalla, myös hyvin räikeässä muodossa.

Samassa lehdessä on selostus Pekkalan Mäntsälässä pitämästä puheesta.  Tassin kirjotus on myös julkaistu Izvestijassa ja muissa Venäjän lehdissä.

Olen miettinyt, pitääkö minun lopuksi käyttää sitä ehtoa, jonka olen pannut, että ellen saa yleistä kannatusta, kieltäydyn.  Puhuin tästä Enckellin ja Fagerholmin kanssa.  Pyysin Enckelliä miettimään, jotta puhumme sitten kun valitsijamiesvaalit ovat menneet.

Refl. Mutta minun on vaikea luopua, koska se tietäisi vaarallista precedensitapausta (ennakkotapausta): antaisimme venäläisille vallan määrätä, kuka tulee olemaan suomen presidenttinä.  Menen puhumaan asiasta Ståhlbergin kanssa.

Fagerholmille jälleen mainitsin, että hänen olisi mietittävä jotain toista miestä, kuten olen hänelle jo minilukuisia kertoja puhunut.  Mutta se asia voidaan harkita valitsijamiesvaalin jälkeen.

*

12.1.1950

Venäläiset lehdet julkaisevat Tassin sähkeitä Työkansan Sanomien ja Vapaan Sanan kirjoituksista presidentinvaalista ja minua vastaan.  Koettavat vaikuttaa vaaliin.  Tämä on sekaantumista meidän sisäisiin asioihimme.  Venäläiset ja Tass voivat tietysti sanoa, että he eivät ole sekaantuneet vaaliasiaan, kun ovat ainoastaan siteeranneet meidän kommunistilehtiemme kirjoituksia.  Mutta Tassin sähkeet on väritetty niin, että käy ilmi, että on meidän kommunistiemme puolella.

*

13.1.1950

Reinikka luonani.

Puhuimme presidentinvaalista.  Reinikka ei ollut enää niin optimisti kuin edellisellä kerralla.  Katsoi kyllä, että vaali menee ”hyvin”, s.o. että minä tulen valituksi.  Mutta puhui nyt 160 á 170 äänestä.  (Edellisellä kerralla oli vakuuttunut, että minun puolestani annetaan 220 ääntä.)

Saa nähdä, miten menee.

*

14.1.1950

Presidentin valitsijamiesvaalit lähestyvät ja vaaliagitatio kiihtyy.  Kommunistit ovat panetelleet ja parjanneet minua hirmuisesti, sekä Vapaa Sana että Työkansan Sanomat.

Tanner on pitänyt kaksi puhetta: Tampereella ja Oulussa.  Siinä hän puhui myös presidentinvaalista.  Hän kritiseerasi minua, mutta esitti myös hyviä puolia ja sanoi mm., että minusta, Kekkosesta ja Pekkalasta ei voi puhua samana päivänä.  Ellei sopivampaa ehdokasta löydetä, niin sosialidemokraattien on äänestettävä minua.  Maakansa siteerasi eilen Tannerin Tampereen puheesta ainoastaan hänen kritiikkinsä minusta.  Se oli suoranainen väärennös.  Minä luin ensin Maakansan sitaatin ja tulin sen johdosta Tannerille vihaiseksi.  Puhuin siitä eilen Fagerholmille.  Tänään Fagerholm lähetti minulle Kansan Lehden ja Pohjolan Työn, joissa Tannerin puheesta oli tarkempi selostus.  Nyt huomaan, että hänen puheensa ei ollut niin paha kuin Maakansasta päätin.  Muuten on hyvä, että Tanner kritikoi minua eikä suoralta kädeltä kannata.  Se on hyvä kommunisteihin ja itään päin.

Eilen Fagerholm piti Messuhallissa puheen, jossa hän puhui hyvästi ja kauniisti minusta. (kts. lehtiä).

*

14.1.1950

Tänään soitti kokoomuspuolueen ja edistyspuolueen puolesta kansanedustaja (HS:n toimittaja ja poliittinen pakoinoitsija ”Eero”) Lauri Hiekkala ja pyysi saada julkaista seuraavan:

Kun julkisuudessa tahdotaan tietää Presidentti Paasikiven henkilökohtainen suhtautuminen uudelleen valitsemiseensa, ilmoitetaan virallisesti, ettei Presidentti Paasikivi katso voivansa kieltäytyä uudelleen vastaanottamasta presidentin tehtävää, jos Suomen kansa vaaleissa ilmaisee sitä tahtovansa.”

*

19.1.1950

Presidentinvaali (valitsijamiesvaali)

Äänimäärät (tarkistamattomat)

Kokoomus  322.806 – vuonna 1948 EK-vaalissa 320.429

Maalaisliitto 304.699 – EK 455.635

Edistys  83.735 – EK 73.634

Ruotsalaiset 136.269 – EK 145.202

SDP 334.419 – EK 494.719

SKDL 332.928 – EK 375.820

YHTEENSÄ: 1.514.856 – EK-vaalit 1948: 1.893.837

*

J.K.P.:n ryhmä: Kok + Edistys + Ruots. yhteensä 542.810 ääntä.

SDP 334.419 ääntä = yhteensä 877.229 ääntä.

877.229 ääntä on = 57,9 % kaikista äänistä.

57,9 %  300:sta olisi = 173,7.  Siis näin monta valitsijamiestä vastasisi äänimäärää.

Todellisuudessa on saatu 171 valitsijamiestä.

*

Näin siis seurasi tiiviisti J.K. Paasikivi päiväkirjansa sivuilla vuoden 1950 presidentinvaalin vaiheita aina valitsijamiesten vaaliin saakka.

*

Mutta vielä jatkuu…

21.1.1950

Kommunistit jatkavat taistelua minun valitsemistani vastaan.

(Tämän ja seuraavan olen kirjoittanut miettiessäni vaaliasiata.  Kumpaakaan en ole päättänyt).

Refl. Saa nähdä, sekaantuuko Neuvostoliiton hallitus asiaan.  Jos se ilmoittaa selvästi, että minun valitsemiseni katsotaan epäystävälliseksi teoksi Neuvostoliittoa vastaan, niin minä tuskin voin ottaa vastaan. Silloin minä ilmoitan esim. seuraavaa:

(Tätä tuskin on käytettävä)

Niin kuin yleisesti on tunnettu, on minun pyrkimykseni ja toimintani aina tarkoittanut rauhan sekä hyvine ja ystävällisten suhteiden aikaansaamista ja ylläpitämistä Suomen ja Neuvostoliiton välillä.  Kun Neuvostoliiton hallituksen taholta on virallisesti ilmoitettu minun uudelleen valitsemiseni Tasavallan Presidentiksi katsottavan epäystävälliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan ja kun minä periaatteitteni ja vakaumukseni vuoksi en tahdo millään tavalla olla esteenä hyvien suhteiden ylläpitämiselle maidemme välillä, kieltäydyn Tasavallan Presidentin ehdokkuudesta.

Tämä kieltäytymiseni on minulle sitä mieluisempi mieskohtaisesti, kun viimeisten yli viiden vuoden yhtämittaisten ponnistusten ja rasitusten jälkeen hyvin vastahakoisesti ja kauan epäröityäni suostuin valitsijamiesten vaalin edellä olemaan kieltäytymättä ehdokkuudesta.”

*

21.1.1950

Vaihtoehto:

Refl.

Olen aikaisemmin ilmoittanut, että jos kansan huomattava enemmistö katsoo minun palveluksiani tarvittavan, pidän moraalisena velvollisuutenani olla kieltäytymättä edelleen vastaanottamasta presidentintointa, siitä huolimatta, että viimeisten yli viiden vuoden yhtämittaisten rasitusten jälkeen kuin myös ikäni perusteella olisin oikeutettu vetäytymään rauhallisempaan elämään.

On käynyt ilmi, että paitsi kansandemokraatteja maalaisliitto ja osa sosialidemokraatteja eivät kannata minua.  Kun näin ollen kannatuksen ei ole niin suuri, että pitäisin velvollisuutenani edelleen jäädä Tasavallan Presidentiksi, kieltäydyn ehdokkuudesta.”

*

23.1.1950

Mannerheim luonani.

On käynnillä Suomessa Sveitsistä, lähtee huomenna takaisin.  Keskustelimme 2 tuntia mm. presidentinvaalista.

Mannerheim sanoi toivovansa, että minä tulisin valituksi.

Minä puhuin mm. kommunistien hyökkäyksestä minua vastaan ja että venäläiset lehdet siteeraavat meidän kommunistiemme kirjoituksia.  Puhuin myös siitä mahdollisuudesta, että venäläiset tekevät suoranaisen demarchen minun valitsemistani vastaan.

Mannerheim sanoi koettavansa miedontaa muistelmiaan.

*

28.1.1950

(Eilen) 27.2. presidentin esittelyn jälkeen sisäministeri Simonen kertoi minulle poliisin saaneen tietää, että kommunistit suunnittelevat suuria mielenosoituksia ensi helmikuun puolivälissä.  Mikä on tarkoitus, ei ole vielä saatu selville.  Luultavasti joko presidentinvaalin tai hallituksen muodostamisen johdosta.  Tahtovat siis vaikuttaa ulkoparlamentaarisilla keinoilla asioiden kulkuun.

*

30.1.1950

Olin Ståhlbergin luona. Puhuimme presidentinvaalista.  …

Ståhlberg: Hänen mielestään ei todennäköistä, että venäläiset virallisesti sekaantuvat.  Vaalit osottavat, ketä Suomen kansa tahtoo presidentiksi.  Valitsijamiehillä ei ole oikeutta tehdä muuta kuin toimeenpanna kansan tahto.  Jos kommunistit ryhtyvät joihinkin mielenosoituksiin, niin se vain muita terästää.  Vaalin tulos on selvä.  Kommunisteille ei voi mitään järkeä saada.  Niiden ei saa antaa vaikuttaa vaaliin, muuten tulemme Tshekkoslovakian asemaan.  Venäläiset eivät voittaisi mitään, jos he vaalien johdosta rikkoisivat välinsä Suomen kansan kanssa.  Asian on annettava mennä laillista menoaan loppuun asti.

Jos kommunistit tässä asiassa saisivat tahtonsa läpi, niin me joudumme onnettomaan tilanteeseen – että he määräisivät, kuka Suomen presidentiksi.

Ståhlberg: Ei usko, että valitsijamiehet antavat itseänsä säikytellä (kuten E. Pekkala edellytti).

Kaikki mahdollisuudet huomioon ottaen on paras antaa asian mennä maltillista menoa niin kuin tähän asti.

Venäläiset tietävät Suomen kansan mielipiteen vaalissa.  Vaikka venäläiset menisivät pitemmälle, s.o. tekisivät virallisen demarchen (virallinen yhteydenotto), niin se ei saa meihin vaikuttaa.  Meidän tulee pitää kiinni sopimuksista, joiden mukaan presidentinvaali on Suomen oma asia.  Me emme voi antaa perään, sillä se veisi meidät tuhoon.

Sosialidemokraatit menivät vaaleihin ”sammutetuin lyhdyin” ja kärsivät suuren tappion.  Kansa on vaalissa ilmaissut mielensä.  Kommunisteja sisäministerin pitää olla valmis pitämään kurissa, jos on tarve. Kemissä on hyvä esimerkki.

Minun pitää antaa asian mennä loppuun asti.

Valitsijoilla ei ole vapaa harkintavalta, koska kansan enemmistä on ilmaissut mielensä.  Valitsijan on pantava toimeen kansan mielipide ja valittava kansan tahdon mukaan.

Sitten puhuimme hallituskysymyksestä. …

…Minä lausuin lopuksi, että valitsijamiesten puolelta voidaan tulla minulta kysymään, miten on meneteltävä vaaleissa venäläisten kannan vuoksi.

Ståhlberg vastasi, että minun ei pidä millään tavalla antaa tietää, että mahdollisesti kieltäydyn.

Valitsijain on suoritettava vaali lakien mukaisesti.  Ståhlberg lisäsi, että minun olisi vielä sanottava, että jos valitsijat minut valitsevat, niin otan vastaan.

Minä huomautin, että minusta näyttää olevan vaikeata sanoa tätä viimeistä lausetta.  En tahtoisi antaa mitään neuvoa valitsijoille.

Ståhlberg: Pääasia on, etten kieltäydy.¨

Kun minä puheissamme hallituksen muodostamisesta ohimennen viittasin siihen, että venäläisiin nähden voisi olla hyvä, jos kommunisteja olisi hallituksessa, vaikka toisarvoisilla paikoilla, vastasi Ståhlberg sellaista, että se asia on erikseen harkittava, mutta ei sanonut sitä jyrkästi vastaan.

*

31.1.1950

Vuoden 1949 valtiopäivien päättäjäiset.  Neuvostoliiton edustajia ei ollut ketään eduskunnan päättäjäistilaisuudessa.  Se oli tietysti mielenosoitus.  Ketä vastan? (Joko minua tai eduskuntaa vastaan.)

*

8.2.1950

Vesterinen luonani.  Keskustelimme mm. presidentinvaalista.

Vesterinen ei ymmärtänyt maalaisliiton menettelyä eikä Kekkosen ym. menettelyä.  Sanoi vaalien maksaneen 3 milj. mutta puolue ei ole antanut paljon rahaa.  Mistä rahat ovat tulleet, sitä ei Vesterinen tiennyt.  Vesterinen sanoi olevansa iloinen, että minä en ole kieltäytynyt.  …

Minä sanoin, että jos minä tulen jäämään presidentiksi, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Kekkonen tulee pääministeriksi.  …

*

10.2.1950

Tri Puntila luonani (omasta pyynnöstään).

… Sitten Puntila puhui intrigeistä, joita harjoitetaan presidentinvaalin johdosta.  Eilen hän oli ollut kahden sosialidemokraattien johtomiehen parissa (Hakkila ja Tanner), jotka olivat sanoneet, että ei ole mitään perää siinä, että sosialidemokraatit äänestäisivät Takkia tai jotain muuta, vaan he tulevat äänestämään minua ensi äänestyksessä. …

*

11.2.1950

Tämän päivän Vapaassa Sanassa väitetään, että minä menin valtuuksieni ulkopuolelle, kun keväällä 1948 estin tutkimasta Helsingin poliisimestarin Garbrielsonin toimenpiteitä ”kaappausprovokaation” johdosta.

Refl. tässä minä en mennyt valtuuksieni ulkopuolelle, kun pidin huolta siitä, että Gabrielsona ei estetty ylläpitämästä järjestystä ja laillista menoa ja tekemästä tyhjäksi kommunistein salaiset tarkoitukset. …

*

15.2.1950

Presidentinvaali.

Tulos:

J.K.P.  171 ääntä.

Pekkala 67 ääntä.

Kekkonen 62 ääntä.

Yhteensä 300 ääntä.

Minä siis tulin valituksi ensi äänestyksessä.

*

(Valitsijamiehet äänestivät nähtävästi kaikki omiaan, eli presidentinvaali vastasi presis valitsijamiesvaalin tulosta, vh)

*

Obs. ymmärrettävyyden parantamiseksi eräissä kohdin olen täydentänyt JKP:n keskustelutoverien asemaa koskevia tietoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Paasikiven maailmankuva oli bismarckilainen. Sen mukaan valtiot käyttäytyvät rationaalisesti ohjenuoranaan valtionetu - Staatsräson. Hän ei ottanut huomioon niitä irrationaalisia voimia, jotka Euroopassa olivat päässeet valloilleen.
Tästä syystä hän erehtyi Hitlerin politiikkaa koskevissa arvioinneissaan. Hän piti Hitleriä kansallismielisenä johtajana, joka toimisi valtionedun sanelemalla tavalla ja pelastaisi Saksan lopulliselta perikadolta tekemällä ajoissarauhan. Mutta Hitleriä ohjasi pseudo-darwinilainen rotuoppi, jonka mukaan Saksan kansa ansaitsi tulla tuhotuksi, kun kun se kerran ei ollut riittävän voimakas voittaakseen vihollisen.
Paasikiven käsitys StalininNeuvostoliitosta muuttui sodan suhdanteiden mukaan. Alussa hän katsoi Neuvostoliiton poikkeavan muista suurvalloista siinä mielessä, että "bolshevismi tuhoaa kaiken".
Mutta sitä mukaa kuin kävi yhä selvemmäksi, että Suomen täytyisi sopeutua elämään voittoisan Neuvostoliiton naapurina, hän lievensi arviotaan. Jatkosodan loppuvaiheessa hän oli jo valmis toteamaan, että Neuvostoliitto oli samanlainen kuin kaikki muutkin suurvallat- ei parempi. mutta ei pahempikaan".

Max Jakobson, 1991.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Paasikiven keskeisiä käsitteitä:
Staatsräson.

"Staatsräson on valtion toimintoja säätelevä periaate, valtion toimintalaki. - - -
Valtion "järki" on sitä, että valtio oivaltaa itsensä ja ulkopuolisen maailman ja tämän oivalluksen perustalta luo oman toimintansa johtavat aatteet. Jokaisella valtiolla on joka hetki olemassa ideaalinen poliittinen linja, ideaalinen staatsräson. Sen selville saaminen on niin politiikkaa tekevän valtiomoehen kuin menneisyyttä tutkivan historioitsijankin kiihkeä pyrkimys. Kaikki valtiollista toimintaa koskevat historialliset arvoarvostelmat eivät ole muuta kuin yrityksiä paljastaa kulloinkn kyseessä olevan valtion todellisen Staatsräsonin salaisuus."

- Friedrich Meinecke: Die Idee der Staatsräson.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset