*

Veikko Huuska

Suomen NATO-jäsenyyskysymys 1992 Koiviston muistelmissa

Olli Ainola kirjoitti tänään (IL 27.5.2017) miten Englanti "tyrkytti" Nato-jäsenyyttä Suomelle 1992. - http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705272200165592_u0.shtml

Jutun ingressi tiivistää asian:

"Suomen valtiojohto säikähti 25 vuotta sitten, kun Englanti täysin yllättäen alkoi tyrkyttää Suomelle sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

  • Erittäin salaisiksi leimatut arkistolähteet paljastavat, että Ison-Britannian hallituksen edustajat vaativat Suomea liittymään Natoon kevätkesällä 1992.
  • Yllättävä ehdotus kaatui nopeasti. Brittejä hirvitti Suomen asema Venäjän kainalossa.
  • Suomi on nyt vielä vakavammassa paikassa. Joudumme ennen pitkää ottamaan kantaa eurooppalaisen ydinpommin rakentamiseen."

​*

​Presidentti Koiviston muistelmat valaisevat jossain märin tätä vaihetta.

Koivisto vieraili lokakuun 1992 lopussa EY-jäsenyysprosessiin liittyen pääkallon paikalla ja tapasi mm. Komission puheenjohtaja Jaques Delorsin.

Delors kysyi: Mikä on asenteenne ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan? Vastasin: Me olemme valmiita tulemaan jäseneksi liittoon (EY) , mutta emme ole vielä jäseniä, joten sanomme olevamme puolueettomia. ... Delors kysyi: Entäs WEU? (Länsi-Euroopan Unioni). Vastasin: En voi antaa vastausta. Meidän täytyy tutkia asiaa ja harkita tarkemmin. Delors sanoi: Teidän täytyy tehdä valintanne. Vastasin: Me olemme valmiita päättämään optiostamme. -

Tässä siis jo esiintyy tuo sittemmin mitä sitkeimmin Nato-debatissamme esiintynyt muotoilu ja idea. Sitten Koivisto vielä kertaa miten hän oli tovi sitten tavannut NATOn pääsihteerin Manfred Wörnerin ennen keskusteluani EYn komissiossa. Me olemme valmiita keskustelemaan ja katsomaan, miten tilanne kehittyy. Ja edelleen: Keskustellessani Luxemburgin pääministerin Jacques Santerin kanssa toistin taas saman: Me emme asettuisi minkään yhteisesti sovittavan järjestelyn tielle, mutta tällä hetkellä suhteemme NATOon ja WEU:hun oli vielä ratkaisematta. Totesin,että yksi EY:n jäsenmaa, Irlanti, ei ollut kummankaan jäsen.

Santer korosti, että kaikkien täytyi tietää, millaisiin puolustusta koskeviin määräyksiin oltiin sitoutumassa. Pitäisi antaa sitoumus osallistua työhön yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tämä koski myös puolueettomia maita. Totesin, että Suomi oli parhaillaan siirtymävaiheessa. Me emme olleet vielä jäseniä (EY:ssä, vh) emmekä voineet olla varmoja, että meistä sellainen tulisi. Tämän vuoksi emme voineet luopua aikaisemmasta, hyväksi havaitusta turvallisuuspolitiikastamme. Vakuutin, että kun meidät olisi hyväksytty jäseneksi, olisimme valmiit ottamaan täyden vastuun. Sanoin, ettemme tunteneet itseämme uhatuiksi emmekä olleet hakemassa uusia turvallisuustakuita.

Koivisto jatkoi vielä: Me emme haluneet muodostua taakaksi tuomalla mukanamme turvallisuusongalmia liitolle, johon olimme liittymässä.

*

Tässä on nähtävä neuvottelutilanteen synnyttämää muotoilua, eihän Suomen jäsenyys yhteisössä tuolloin ollut läpihuutojuttu, asemamme karhun kainalossa oli täysin tiedostettu, eikä se missään nimessä ollut Suomen kannalta suositus.

Vuotta myöhemmin, muuttuneessa tilanteessa, Koivisto kertoo miten Viron presidentti Lennart Meri oli tiedustellut suhtautumistamme NATOon. Sanoin, ettei NATO:n jäsenyyttä ollut harkittu. Sanoin tuntevani tarvetta korostaa sitä, että Pietari-Leningradin turvallisuuden parantamisella on perusteltu toimia, jotka olivat johtaneet Suomen turvallisuuden heikkenemiseen. ...

Nämä fragmentit Koiviston muistelmista antavat niukkuudessaankin ymmärtää että Suomen turvallisuuspoliittista asemaa on puntaroitu ja siitä on kysytty suomalaisten näkemyksiä matkan varrella eri toimijoiden taholta. Tähän, muutoksessa ja muotoutumassa olevien rakenteiden keskellä on hyvinkin voitu esittää myös Ainolan esittämien lähteiden tallentamia "patisteluja", mutta kokonaiskuvan kannalta näille ei voi mitään erinomasta painoarvoa antaa.

Suomalaisille ensiarvoista oli EY-jäseneksihakuprosessin kestäessä sordinoida puolustus- ja sotilaspoliittisia ulottuvuuksia, ja samalla pelata aikaa, kuten Koiviston fragmentaariset muistelmiin tarkoin puntaroidusti kirjatut selostukset osoittavat.

Jäsenyyden varmistuttua Koivistokin saattoi julkituoda EY -jäsenyyden turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet, elementit, jotka kaikki me tiesimme, vaikka jätimme pahemmin maailmalle kuuluttamatta.

Ehkä luotimme hyväuskoisesti niiden riittävyyteen, mutta myöhemmät tapahtumat asettuvat tuon luottamuksen ankarasti koetuksen alle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Pahoittelen tekstin pötkömäisyyttä, käyttämäni alusta ei jostain syystä salli kappalejakoa!

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Lennart Meri lienee totuuden apajilla Koiviston ollen omilla KGB:n poluiullaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Olli Ainolan tekstistä http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201705272200165592... ilmenee, miten 1992 britit tyrkyttivät Suomelle Nato-jäsenyyttä, sitten hätkähtivät omaa ehdotustaan kun tajusivat, mihin "kainaloon" olivat turvatakuita tarjoamassa.

Britannian, Yhdysvaltojen, Ranskan ja Saksan välillä käytiin kissanhännänvetoa – oli siinä Koivistolla taiteilemista, kun vielä idänpolitiikkakin oli koko ajan huolehdittavana.

Ainola kirjoittaa nykytilanteesta:

Sotilaallisesta liittoutumisesta Sauli Niinistön Suomi ei uskalla vieläkään haaveilla, koska Nato pitää ovensa kiinni. Presidentti ja Juha Sipilän (kesk) hallitus ovat kuitenkin löytäneet Natolle korvikkeen. Meneillään on Suomen sotilaallinen uudelleensuuntautuminen, jossa tärkeää rooli näyttelee EU:n Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite.

Ketähän tyrkyttäjiä, tempoilijoita, hämmentäjiä ja puheistaan perääntyjiä Sauli Niinistön ulkopoliittinen koneisto joutuu kohtaamaan luottamuksellisesti tänä päivänä, voimatta tuoda sitä julkisuuteen?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jotenkin tämä kuvio ei ihan vakuuta: Miten britannia ja eritoten John Major olisi toiminut Naton "sisäänheittäjänä"? Naton saksalainen pääsihteeri oli tunnetusti ilmoittanut, ettei järjestö ota uusia jäseniä, sillä oli melkoinen identiteettikriisi päällä, kylmä sota jonka oloissa Nato oli synnytetty oli päättynyt, pahan valtakunta murentunut, etc. Tuntuu kaukaa haetulta. Tietysti oli monenlaisia skenarioita järjestän tulevaisuudesta ja johonkin sellaiseen suomalainen jäsenyys saattoi ihankohteliaisuuspuheenakin käydä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jotenkin tämä kuvio ei ihan vakuuta: Miten britannia ja eritoten John Major olisi toiminut Naton "sisäänheittäjänä"? Naton saksalainen pääsihteeri oli tunnetusti ilmoittanut, ettei järjestö ota uusia jäseniä, sillä oli melkoinen identiteettikriisi päällä, kylmä sota jonka oloissa Nato oli synnytetty oli päättynyt, pahan valtakunta murentunut, etc. Tuntuu kaukaa haetulta. Tietysti oli monenlaisia skenarioita järjestän tulevaisuudesta ja johonkin sellaiseen suomalainen jäsenyys saattoi ihankohteliaisuuspuheenakin käydä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Pakkohan tästä on vakuuttua, autenttisten asiakirjojen valossa!

Ei voi sitäkään uskoa, että erittäin salaisia ulkoministeriön asiakirjoja olisi kukaan väärentänyt. Eivätkä Suomen diplomaattiset edustajat sentään erehdy siitä, mikä on tarkoitettu kohteliaisuuspuheeksi ja mikä tosissaan – he vastaavat raporttiensa sisällöstä virkavalansa velvoittamina.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Likipitäen jokaisesta kontaktista ja keskustelusta joita valtiollisten toimijoiden kesken käydään virallisesti tai epävirallisemmissa puitteissa syntyy memoriaali tai muu dokumentti. Pitää tietysti saada selkeämpi kuva kontekstista, valtuuksista ja jamuusta taustasta ennen kuin voidaan alkaa arvioida mistä kussakin tilanteessa varsinaisesti on kysymys. Major ei ollut erityisen huomattava visionääri.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Koivisto oli presidenttikautensa jälkeen lausunnoissaan puolestaan hyvin selkeästi NATO-vastainen. Ahtisaari oli kautensa jälkeen NATO-myönteinen, mutta on pitänyt viime vuodet suuta aika supussa. Niinistö oli vuoden 2008 presidentinvalien alla ehdokkaana NATO-myönteinen, mutta on sittemmin pyörtänyt kantansa.

Jokin omituinen peikko lymyää jossain, joka aika ajoin näyttäytyy sopiviksi katsomilleen yksilöille. Sillä täytyy olla jokin aika voimakas viesti, kun järkiperäiset huippupoliitikot muuttavat kantaansa 180 astetta yksi toisensa perään.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Miten olisi reaalipolitiikka?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mutta mikä on se mekanismi, joka vasta jossain vaiheessa valaistuttaa kyseiset muutoin viisaat päättäjät yhtäkkiä sille reaalipolitiikan linjalle, jota he eivät ole aiemmin samalla tavalla lainkaan viestittäneet?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Luin vielä toistamiseen Olli Ainolan jutun (IL 27.5.2017).
Kovasti näytti että kyseessä oli pelkkä Britannian afääri jolla se yritti kampittaa Ranskan vanhaa se gaullelaista eurooppalaisen liittouman puolustusratlaisua, WEU:tä, joka pohjaltaan oli järkevä esitys: Yhdistyvällä Läntisellä Euroopalla olisi oma puolustustusrartkaisu. Tänään se on aktuellimpi kuin koskaan: Käykö niin että Trump ajaa mallin täytäntöön? Ranskalla oli oma torjuntansa amerikkalaista hegemoniaa ja tuolloin 1992 Saksojen yhdistymisen jälkeen jo selkeästi nähtävissä ollutta nousevaa saksalaisen vaikutuksen pelkoa. Sinänsä WEU oli kokoomuslaisten oikeistopuolueiden projekti, niin muistelen.
Major esitti ideaa Esko Aholle huhtikuussa, mutta jo kesäkuussa 1992 brittien käsitykset olivat muuttuneet empiviksi, Ainola kirjoittaa. Tosin toisaalta hän kertoo että kesäkuussa Majorin taholta tuli suorastaan painostusta.
Lopullisesti tämä brittiläinen kalypso haudattiin lokakuussa 1992 jolloin Koivisto tapasi NATOn puheenjohtajan, saksalaisen Wörnerin.
Asiallisesti ottaen kaikki raportit tulivat siis myös Koiviston pöydälle : häneltä meni toppuuttelut maltillisen kuulostelun ohjeistuksin edustustoihin.
Nyt olisi ensiarvoista tietää presidentti Koiviston kaikki kommentaarit ja menettelyohjeistus. Toisaalta pääministeri Esko Aholle on jo mennyt haastattelupyyntö: Mitä pääministeri Major tarkkaanottaen sanoi ja teki? Nyt ihmettelen ettei Ainola kerro mitään lähemmin Ahoon liittyen. Miksei? Eikö ole villoja kerrottavaksi vai ladataanko tässä odotusjännitystä?

Petteri Hiienkoski

"Suomen valtakunnanrajalla on ensiarvoisen suuri sotilaallinen merkitys Venäjälle, turvallisuusanalyysi kertoi. Venäjän strategisesti korvaamattomat alueet ovat Suomen rajan tuntumassa, ennen muuta Kuolan ydinaseet. Pietarin teollisuus- ja väestökeskittymä ja sen myötä koko Itämeren suunta on Venäjälle elintärkeä poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen vaikutusalue, analyysi huomautti.

Analyysin mukaan Baltian kriisi heijastuu nopeasti Suomeen jo pelkästään maantieteellisen läheisyyden vuoksi eli Suomeen saattaa kohdistua ennalta ehkäisevänä toimena Pietarin suojavyöhykkeen laajentaminen eli rajoitettuja sotilaallisia operaatioita myös Suomen alueella.

Analyysin mukaan Suomen sijainti Pietarin ja Kuolan sotilaallisten avainalueiden tuntumassa saattaa johtaa painostukseen Suomen irrottamiseksi lännen yhteydestä, sillä Venäjän sotilaallisena tavoitteena on varmistaa, että Suomen alueelta ei koidu sotilaallista uhkaa."

Analyysi edelleen täysin relevantti. Siihen on kirjattu Venäjän intressit Suomen suhteen. Jos Venäjällä varmuus siitä, ettei Suomen kautta muodostu uhkaa, sillä ei ole tarvetta toimiin Suomen suhteen. Venäjällä kuitenkin historian kautta muodostunut epäluulo, joka Suomessa kannattaisi tiedostaa.

Suomi ei sen takia ole hakemassa Nato-jäsenyyttä vaikka optio siihen onkin. Venäjän kannattaa kunnioittaa Suomen tarvetta pysyä lännen leirissä. Puuttumalla Suomen sisäisiin asioihin tai uhkaamalla sen suvereeniutta, Venäjä horjuttaisi maiden välistä tasapainoa.

Tällä hetkellä Suomen turvallisuuspoliittinen asema vakaa, mutta ainahan sitä voi vahvistaa. Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on murroksessa.

Ulkopoliittinen johto laittanut liikaa EU-kortin varaan. EU:n merkitys kuitenkin heikentynyt Brexitin jälkeen. Lisäksi integraatioprojektin tulevaisuus on massamaahanmuuton ja islamisaation seurauksena vahvistuvan kansallismielisen liikkeen takia entistä epävarmempi.

Ranskan nykyjohto tuskin laittaisi tikkua ristiin Suomen puolesta. Suomalaissotilaat kelpaavat kyllä turvaamaan sen suurvaltaetuja maailman kriisipesäkkeissä. Saksalla voi olla haluja Suomen puolesta mutta sotilaallinen suorituskyky tuskin riittää.

EU-johtajat ovat idiootteja pilatessaan suhteensa USA:an. NATOn merkitys vähentynyt. USA saattaa jopa vetäytyä siitä tai liitto pannaan naftaliiniin. Trump on sanonut muita suorasanaisemmin amerikkalaiskäsityksen NATOsta.

Ainoa, joka voi taata Suomen suvereeniuden, on tietenkin USA. Jos Valkoisen talon isäntä sanoo Kremlissä, että Suomeen ei sitten kosketa, sillä on ihan painoarvo kuin jollain Lissabonin sopimuksella avunantolausekkeineen. USA ei ole ihan lähiaikoina hajoamassa, mutta EU:sta ja Natosta ei tiedä. Suurvaltasuhteet ratkaisevat. Ne edellyttävät jatkuvaa työtä: sopimusjärjestelyt voivat luoda puitteet, mutta reaaliset intressit ratkaisevat. Maailma ei ole tältä osin muuttunut.

Se, että Suomessa esim. ulkoasianvaliokunnan pj Ilkka Kanerva päästelee suustaan typeryyksiä presidentti Trumpista, osoittaa poikkeuksellista typeryyttä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan koskevan harkintakyvyn puutetta. Ainakaan Kanerva ei vaikuta olevan kartalla.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Presidentti Koivisto koki kesällä 1993 tärkeäksi tähdentää kollegalleen Lennart Merelle, että Pietarin turvallisuuden parantamisella on perusteltu toimia, jotka ovat heikentäneet meidän (Suomen) turvallisuutta.
Kuten hyvin tiedämme Pietarin turvallisuusnäkökohdat - yhdessä Suomenlahden kautta toimivan meriyhteyden kanssa - ovat Venäjän turvallisuuspolitiikan primäärifunktio Suomen suunnalla.
Miten paljon huomioimme omassa asemoitumisessamme tämän tosiseikan, ei voi olla heijastumatta asemaamme Venäjän militaariplanissa. Tämä on ikävä juttu, mutta sen löydämme aina edestämme.
Btw. Olli Ainolalta on odotettavissa lisää aihetta käsitteleviä artikkeleita - soon.

Petteri Hiienkoski

Juuri näin. Suomalaiset taitavat tämän aika hyvin ymmärtää. Politiikka on kuitenkin ihmeellistä. Ja jotkin ryhmät voivat onnistua sekoittamaan asiat perusteellisesti. Ei näköpiirissä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

En haluaisi vaikuttaa mitenkään valaistuneelta, tai sellaiseksi itseään luulevalta; pikemminkin toivoisin säilyttäväni viiltävän analyysikyvyn kaikissa olosuhteissa.
Kun tänään katsoo NATO-maiden ja niiden johtajien teutarointia, nokittelua ja suoranaista raivoamista on kieltämättä vaikea hahmottaa, miten todellisessa kriisitilanteessa tuo porukka pystyisi toimimaan yhdesä, yksituimaisesti ja yhteisen intressin mukaisesti. Pikemminkin tuntuu että josnyt suht rauhallisissa oloissa riuhdotaan eri suuntiin ja haetaan omaa hyvä, niin kaikkinainen erseuraisuus vain kiihtyy toiseen potenssiin tositilanteessa, jossa pitäisi jakaa omaa asevoimaa jonkin kumppanimaan hyväksi, saati että tuhansia omia saattaisi kaatua ja haavoittua jonkin toisen puolesta; kun omat aina riittämättömät amisioonit tarvitaisiin oman kansakunnan puolustamiseen ja turvallisuuden turvaamiseen.
NATOn 5. artikla ei ole koskaan ollut niin mätä kala kuin juuri nyt, kun sen nimiin täällä eniten vannotaan.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

NATOn 5. artikla;

Nyt kannattaa lukea Mirja Supisen artikkeli mtv3:n sivuilta 26.5.2017;

Saksassa mielipidetiedustelujen mukaa vain 40 % väestä kannattaa^NATOn turvatakuiden mukaista sotilaallista apua liittolaismaille;
Peräti 53 % vastustaa 5. artiklan muakaisia interventioita.
Tervettä järkeä! Saksalaiset ovat realisteja - suomalaisten tavoin.
Ylisummaan sokea usko vuosikymmenien takaisiin turvatakuisiin on käsittämätöntä; sehän merkitsee blankolupausta tuesta niin kahjoille törmäiliöille kuin oikeasti omaan intressipiiriin kuuluvien oikeudettoman päällekarkaamisen kohteeksi joutuneille. Mutta ennen kaikkea tarkoituksetonta vastakkainasettelua Venäjän kanssa niissäkin normaalioloissa joissa ei mitään todellista jännitettä ole.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mielipidetiedustelujen vastaajat eivät Saksassa(kaan) päätä siitä, sovelletaanko tosi paikassa puolustusliiton sitoumuksia vai ei. Kyllä siihen tarvitaan legitiimi päätösvalta maan perustuslain mukaan – komentoketjun huipulla ei ole mökin mummo, kuten tällä hetkellä Suomessa: http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836...

No, toki operatiivinen valta ja vastuu vallitsevissa oloissa on Suomessa yksiselitteisesti määritelty, mutta itse turvallisuusarkkitehtuurin luomisessa vastuutaan pakoilevat poliitikot ovat luovuttaneet päätösvallan tunteella reagoijille ja piileskelevät itse gallup-väen selkien takana.

Miten Norjan NATO-jäsenyys tällä hetkellä haittaa maan suhteita Venäjän kanssa?

Vaikka Suomen sijainti onkin Venäjän kannalta kriittisempi, mikä silti estää Suomea noudattamasta Norjan tapaista Venäjän-politiikkaa?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Hyvä kysymys Norja - Suomi -verrokkiasetelmasta.
Nostan kaksi pointtia:
Ensinnäkin Norjan NATO-jäsenyys on vanha, ja sellaisena osa status quota. Suomen jäsenyys olisi Itämeren-Pohjolan asetelmassa merkittävä muutos, painopisteen siirtymä kohden itää.
Toisaalta, vaikka Pohjoinen syvyys on merkitykseltään kasvanut, ja Jäämeren satamat meriuhteyksineen ovat entistä tärkeämpiä naapurille, niiden merkitys on täysin sekundäärinen Pietarin alueen turvallisuusrakenteen rinnalla, huomioiden koko reitti kohti Moskovaa. Käytän tarkoituksella sikäläistä militaarijargonia, koska näin se Venäjällä koetaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #18

Onko todennäköistä, että Venäjä oikeasti olisi huolissaan Pietarin turvallisuudesta?

Eikö ole aika kaukaa haettu ajatus, että NATO haluaisi lähteä valloittamaan Pietaria?

Aika vanhanaikainen 30-luvun henkeen soveltuva propaganda tuo vaikuttaisi olevan.

Ainoa seikka, jonka Venäjän kannalta ymmärrän Suomen NATO-vastaisuuden perustaksi, on Itämeren meri- ja ilmatilaväyläasetelma. Ennen Neuvostoliiton romahdusta Kaliningradia huollettiin Baltian läpi niin ilma-, raide- kuin maanteitsekin. Nyt venäläiset koneet joutuvat lentämään Itämerellä kapeaa käytävää myöten tuhannen mailin koukkauksen välttäen eteläistä NATO-rajaa ja Suomen ärhäkkiä Hornetteja pohjoisessa. Jos Suomi liittyisi NATO:on, Venäjä tuntisi tältä osin olevansa vielä vankemmin saarrettu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #19

Hyvä kysymys, onko Venäjä "aikuisten oikeasti" sitä mieltä, että demokraattisten länsimaisten oikeusvaltioiden puolustusliitolla olisi erityistä tarvetta lähteä tuhoamaan Venäjää ja venäläisiä, valtaamaan siltä maa-alueita ja luonnonvaroja ym. – vai onko kyseessä pelkkä maskirovka, harhauttava huolen teeskentely, jotta sillä voidaan manipuloida ja rahastaa myönnytyksiä muilta?

Vuosikausien NATO-Venäjä -neuvoston toiminta sekä Venäjän oma tiedustelu ovat varmasti osoittaneet Putinin hallinnolle, ettei NATO juonittele hyökkäyssuunnitelmia heidän päänsä menoksi. Mutta sen teeskenteleminen oikeuttaa kotimaiselle yleisölle ylimitoitetun varustelun kustannukset ja palvelee fantasioita "piiritetystä linnoituksesta", jonka puolustusta palvottu sankaripresidentti johtaa.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #19

Ei kai kysymys siitä ole, että Nato haluaisi mennä valloittamaan Pietaria.

Suomi tarjoaisi Natolle kuitenkin erinomaisen tukialueen, josta käsin voitaisiin katkaista Venäjän yhteydet paitsi Suomenlahdelle myös Jäämerelle. Mahdollisuudet iskuihin Venäjän Euroopan puolen mannertenvälisiin ohjuksiin todennäköisesti myös paranisivat. Venäjän puolustus tulisi joka tapauksessa haavoittuvammaksi.

Nämä ovat asioita, joita suurvaltojen sotilasjohtajien on pakko ottaa huomioon konfliktin varalta. Sitä, miten jokin kriisi mahdollisesti eskaloituisi konfliktiksi on vaikea ennakoida. Ennaltaehkäisevät iskut kuuluvat usein myös puolustusstrategioihin. Tässä pelataan aika paljon pelotteilla ja pelote-eduilla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #22

Olit vastannut minulle, mutta yhtä hyvin olisit voinut kommenttisi osoittaa samaan Huuskan kommenttiin, johon itse vastasin. Siinähän nimenomaan todettiin, että:

"... vaikka Pohjoinen syvyys on merkitykseltään kasvanut, ja Jäämeren satamat meriuhteyksineen ovat entistä tärkeämpiä naapurille, niiden merkitys on täysin sekundäärinen Pietarin alueen turvallisuusrakenteen rinnalla ..."

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #22

Ellei Nato haluaisi mennä valloittamaan Pietaria, mitä järkeä sillä olisi tällöin myöskään katkaista Venäjän yhteydet Suomenlahdelle tai Jäämerelle, tai iskeä Venäjän Euroopan puolen mannertenvälisiin ohjuksiin?

Toisekseen: jos Nato haluaisi noin menetellä, eihän se olisi siinä lainkaan riippuvainen Suomen valtioalueesta. Risteilyohjukset, lentotukialuksilta toimivat ilmavoimat ja Nato:n nykyisten jäsenmaiden alueella olevista tukikohdista toimivat häivekoneet ja monitoimihävittäjät ulottaisivat asevaikutuksensa tarvittaessa aivan samoihin maaleihin kuin Suomestakin.

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #25

Kuvitteliko joku vakavissaan, että Neuvostoliitto olisi halunnut miehittää Manhattanin tai New Yorkin?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #26

Tuskin, mutta kylmän sodan aikana oli hyvinkin realistiset syyt varautua siihen, että Neuvostoliitto olisi III maailmansodan tullen hyökännyt Keski- ja Länsi-Eurooppaan – itse asiassa, Varsovan liiton asevoimien hyökkäyssuunnitelmille on löytynyt paljonkin dokumentoitua tukea säilyneiden sotasuunnitelmien muodossa entisistä sosialistimaista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Seven_Days_to_the_Ri...

http://nationalinterest.org/feature/the-soviet-uni...

http://www.scout.com/military/warrior/story/168346...

http://brilliantmaps.com/ww3-europe/

Petteri Hiienkoski Vastaus kommenttiin #27

Kysymys oli New Yorkin miehittämisesta joka vertautuu kysymykseen Pietarin miehittämisestä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #28

Molemmat tietenkin ovat järjettömiä ajatuksina, mutta sotilasmaantieteellinen asema on toki toisenlainen eri mantereella olevalla kaupungilla kuin maayhteyksien päässä olevalla. Myös Keski-Eurooppa on maayhteyksien päässä Venäjältä, joten Naton perustamiselle oli aikoinaan hyvät syyt.

Mitä iloa yhdellekään Nato-maalle olisi Pietarin miehittämisestä siinäkään tapauksessa, jos se jopa onnistuisi, vastoin kaikkea logiikkaa?

Tällaisella fantasioinnin takiako Suomen pitäisi luopua YK:n peruskirjan takaamasta oikeudesta puolustaa itseään ja tehdä se halutessaan kollektiivisessa puolustusliitossa?

Article 51

Nothing in the present Charter shall impair the inherent right of individual or collective self-defence if an armed attack occurs against a Member of the United Nations, until the Security Council has taken measures necessary to maintain international peace and security. Measures taken by Members in the exercise of this right of self-defence shall be immediately reported to the Security Council and shall not in any way affect the authority and responsibility of the Security Council under the present Charter to take at any time such action as it deems necessary in order to maintain or restore international peace and security.

* * *

Pelotteilla ja pelote-eduilla pelaamisen mielessä Suomelle olisi ilmeisesti edullisinta tavoitella Trumpin seuraajalta kahdenvälisiä turvatakuita Yhdysvalloilta siten, että sopimus olisi julkinen ja velvoittaisi USA:n automaattiseen avunantoon jos Suomi joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin yksiselitteisellä kunniasanalla, ettei siitä voi peräytyä edes supervalta osoittautumatta petturiksi koko maailman silmissä. Toisin sanoen, Venäjällä pitäisi olla sataprosenttinen varmuus siitä, että hyökkääminen Suomeen ei voi kannattaa sille koskaan, vaan jättää sen pulaan ikuisesti.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Vertaa:
”NATOn 5. artikla ei ole koskaan ollut niin mätä kala kuin juuri nyt, kun sen nimiin täällä eniten vannotaan.” Huuska 27.5.2017 tämän blogin kommentissaan.
*
“Angela Merkel: Europe must take ‘our fate’ into own hands
Alluding to difficulties with Donald Trump and Brexit, German leader says EU can’t ‘completely depend on others.’ “
Politico, 28.5.2017, http://www.politico.eu/article/angela-merkel-europ...
*”Merkel: Europe can no longer rely on US and Britain
The German chancellor's comments came after contentious meetings with US President Donald Trump at NATO and G7 summit meetings. Trump clashed with America's allies over global warming, mutual defense and trade.”
DW, 28.5.2017; http://www.dw.com/en/merkel-europe-can-no-longer-r...
*
Europe can no longer completely count on its allies, Angela Merkel says after NATO, G7
MSN, 29.5.2017: https://www.msn.com/en-au/news/world/europe-can-no...
*
Angela Merkel: ”Euroopan on nyt taisteltava kohtalostaan”
US, 28.5.2017; https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/221870-angela-me...
*
Merkel suuttui Yhdysvalloille: "Liittolaisiin ei voi enää luottaa"
Saksan liittokanslerin Angela Merkelin mukaan eurooppalaiset eivät voi enää täysin luottaa liittolaisiinsa. Merkel puhui Münchenissä kampanjatilaisuudessa.
– Ajat jolloin pystyimme täysin luottamaan toisiimme taitavat olla ohi.
– Olen kokenut tämän viime päivinä, Angela Merkel sanoi viitaten viime päivien G7- ja Nato-kokouksiin.
MTV3, 28.5.2017: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/merke...
*
Merkel Trumpin vierailun jälkeen: Eurooppa ei voi enää luottaa muiden apuun
Saksan liittokansleri Angela Merkel kehotti EU-maita ottamaan kohtalonsa omiin käsiin kampanjatilaisuudessa Etelä-Saksassa.
YLE, 28.5.2017, http://yle.fi/uutiset/3-9636355
*
Kysymys numero 1:
Mikä on uusi päivitetty käsitys NATO:n artikla 5. sisällöstä ja käytännön merkityksestä?
Kysymys numero 2:
Miten Suomalainen NATOa koskeva keskustelu ja politikkaa muuttuu 28.5.2017 jälkeen? Ja mihin suuntaan? Vai muuttuuko se lainkaan? Jatkuuko kaikki ”kuin ei mitään.” Som om ingenting hänt.
*

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset