Veikko Huuska

Milloin seuraava lama iskee?

Milloin seuraava lama iskee?

*

Virallista optimismia Suomessa edustaa hallitus ja Suomen pankki, heitä kaikki kiittäkäämme, kun niiden ennustukset menevät pieleen.

Esimerkiksi SP maaliskuussa 2017:

Päivitetyn ennusteen mukaan BKT kasvaa 1,6 prosenttia vuonna 2017. Vuonna 2018 talous kasvaa 1,5 % ja vuonna 2019 1,3 %.” https://www.eurojatalous.fi/fi/2017/artikkelit/maaliskuun-talouskatsaus--talouskasvu-aikaisempaa-laajemmalla-pohjalla/

 

Nyt nämä suuret auguurit ovat julistaneet, että nousukausi on koittanut, vihdoinkin, Suomeen, joten juhlikaamme.  Ja tokikin me juhlimme, olemme jo juhlineet oikein hartiavoimin, ja lainarahan liukastamina.

Yhä silti jotkut jaksavat kysyä ja epäillä: tokko se odotettu nousu vielä ihan on alkanut; malttakaa vielä, kyllä se tulee.

*

Seuraavaksi lama

Kun Suomessa olemme jo kymmenen kevättä kysyneet, milloin se talouskasvu oikein pulpahtaa, niin olemme jo ajasta jäljessä.  Sitä paitsi kysymme väärää kysymystä.

Se kesä meni jo!

Nyt on pakko kysyä jo seuraava, akuutti, kysymys: Milloin seuraava lama iskee?

*

Tähän vakavaan kysymykseen voimme vastata yhdellä sanalla, neljällä kirjaimella:

PIAN.

*

Lännen taloussykli

Nykyinen finanssikriisin (2007-2008) jälkeinen nousukausi Yhdysvalloissa ja Lännessä on kestänyt jo kahdeksan (8) vuotta.  2009-2017.

Kuinka moni Suomessa on oivaltanut, että tämä nykyinen nousukausi on kolmanneksi pisin toisen maailmansodan jälkeen.

Se ei yksinkertaisesti voi enää jatkua pitkään. 

Raamatun josefiininen taloussykli, seitsemän vuotta, on jo ylitetty.

*

Epäjatkuvuuksien ennustaminen

Kuten tunnettua, jatkuvuuden ennustaminen on helppoa, se on kevyttä hommaa, ja kivaa.  Siinä ei paljon tarvitse töitä tehdä, otetaan vain viivotin ja jatketaan käyrää seuraavan ennustejakson mitta.

Ainoa ongelma on siinä, että talous ja kasvu ja politiikkaa eivät ole linaarisen jatkumon osia, ikuisia. 

Edessä on tuntematon tulevaisuus, jonka loppua emme kykene kuvittelemaankaan.  Olennaisesti siihen liittyy sylisyys, tietty toistuvuus, kertautuvine variaatioineen, arvaamattomuus.  Tiedämme, että päivää seuraa yö, mutta emme usko, että nousua seuraa lasku.  Emme usko että juhlaa seuraa arki, vaikka koemme sen yksityisessä elämässämme toistuvasti.

Taloudessa kaikki on toisin.  Se on enemmän psykologiaa, teologiaa ja hyviä pehmeitä unia, suuri kolletiivinen uni, jota nautimme avoimin huokosin, siihen saakka, kunnes heräämme.

*

Indikaattorien ristiriita

Tietenkään länsimainen, globaali, finanssipainotteinen talous ei nykyisin enää ole yhden nopeusmittarin auto. 

Nyt siinä on monta, aivan liian monta mittaria, ja valikoitu mittariseuranta johtaa väistämättä kaameisiin tuloksiin. 

Vanhat varoitussignaalit eivät toimi.  Infaatio ei laukkaa, ei vaikka talous on Yhdysvalloissa kasvanut jo kahdeksan vuotta. 

Tuoreempi indikaattori, kaupan ja teollisuuden luotonanto ei sekään kerro välttämättä tilanteen kypsymisestä; lainoituksen apeutumiseen on monta syytä, kuten viime aikoina tiukalla laukalla olleen energiasektorin investointien (luonnollinen, väistämätön) väheneminen sekä yritysten vähenevä velkaantuminen.  Tästä voisi lukea rauhoittavan viestin; luototuksen tyrehtyminen ei tässä tilanteessa ole hälyttävää, joten kasvu (nousu) voi jatkua vielä vuosia.

*

Maailmantalous pakkosyötöllä

Maailmantalous oli jo rojahtamassa taantumaan vuosi sitten.  Suuret keskuspankit väänsivät elvytyshanat yhä isommalle.  Se tuotti tulosta; maailmantalous jaksoi vielä kertaalleen ottaa kierroksia ja kiihdyttää hieman kasvua.

Mutta löytyykö värkeistä enää elvytysvaraa ja puhtia, seuraavan notkahduksen koittaessa?

Onko kaikki kasvun elementit jo syöty, ylitetty ja ajettu puhki ja tyhjiin?  Siltä näyttää.

*

Keskuspankkien seuraava siirto?

Keskuspankit ovat tulvittaneet markkinoille käsittämättömät määrät elvyttävää finanssia.  Se keinoraha on juossut kilpaa osakkeisiin ja bondeihin, maailmanhistorian suurimpaan pelihalliin, globaaliin arpapeliin, jota kunnianarvoisat instituutiot vakavin naamoin ylläpitävät.

Ylitarjonnan seurauksena velkarahan hinta on nollassa ja pakkasella.

Aikaisemmin keskuspankit ovat laman koittaessa keventäneet rahan hintaa, siis ohjauskorkoaan, nyt vastaavaa laskuvaraa ei ole missään, ei edes Yhdysvalloissa, missä talous on kasvanut jo (kuten toistuvasti olen todennut) vuodesta 2009 lähtien.

Amerikan pitkän kasvusyklin mahdollistajat ovat monet, mutta yksi on Euroopan talouden jäykät saranat ja niiden seurauksena pitkittynyt tuska finanssikriisistä pääsemiseksi.  Tosin pää syy vanhalla mantereella on suuri separaattori, Euro, joka on jakanut kortit Saksalle ja hantit reunavaltioille.

*

Pörssikupla

Pörssi-indeksit rikkovat ennätyksiä viikko toisensa jälkeen. 

Perinteisesti osakemarkkinat ovat ennakoineet taantumaa noin puoli vuotta ennen niiden alkua.

Nyt tämäkään savuvaroitin ei toimi.  Määrällinen elvytys pukkaa niin sairaasti rahaa, tuhansia miljardeja, markkinoille, jotka eivät olennaisesti kasva, joten sijoittaja arpoo, mihin hän viimeksi uskoo, ja se on tietty osakkeet ja joukkovelkakirjat.  Tyhmempikin uskoo ja luottaa, että kaikki, mikä niiden takana on ei voi kaatua. 

*

Syylliset

Katastrofin maisemassa syyllisten haku on ensisijaista, mutta se kannattaa aloittaa jo nyt, kun savu ei vielä tämän pahemmin peitä yksityiskohtia näkymästä.

Moni meistä syyttää keskuspankkeja pörssieuforiasta, ja monesta muusta epänormaalista tässä ajassa.

Kriitikkojen mielestä keskuspankkien ennätysalhaiset ohjauskorot ja arvopaperien osto-ohjelmat ovat ruokkineet markkinat kestämättömän korkeille tasoille.

Osakkeiden ja etenkin bondien arvostustasot eivät vastaa reaalitalouden tilannetta”, sanoo tutkimusyhtiö GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen (TE, n:o 18/12.5.2017).

Väite on truismi, mutta siihen on pakko pikkuhiljaa alkaa uskoa. 

Elämä itse tulee karttu kourassa kouluttamaan meitä. 

Malinen ei tätä sano, mutta kertaa haastattelussaan kaikki olennaiset talouden tunnusluvut ja vikamääreet.

*

Miten purkaa paha kupla?

Maailmanhistorian hienoin juhlasali on rakennettu Keskuspankkien toimesta, iso spektrin väreissä välkehtivä saippuakupla, jonka jättisylissä finanssiglobaali peli on menossa.

Miten nostaa stagnatoitunut nollainflaatio järkevälle ja talouden kovien lakien edellyttämälle, riskisidonnaiselle, tasolle?  Siinäpä kysymys. 

Kaikki menee hunningolle, jos inflaatio ei nouse, sillä vain se voi tuoda edes himpun järkeä kaikkeen rahan kohdentamiseen.  Ilman hintaa, rahaa kohdennetaan riskiä huomioimattomalla tavalla riskaabeleihin kohteisiin, joissa kuitenkin nähdään suurimman voiton mahdollisuus. 

Arvostusten reaalivasteisuus, rahan hintavastaavuus, sijoitusten tuottojen syklivastaaavuus, jne.

Tämän kuplan suurin ongelma on, että sitä ei voi hallitusti ja suunnitelmallisesti purkaa.

Kuplaa ei voi yleensäkään purkaa. Sillä on taipumus puhjeta.  Megalomaanisen kuplan puhkeaminen on magmatason onnettomuus. 

Sellainen meitä odottaa.  Nurkan takana. Jo, ihan.

*

Taantuma

Miten varautua taantumaan?

Pääsääntöisesti siihen ei ole mitään keinoja.  Tämä on huvipuiston juna, josta jarrut on unohdettu pois.  Siksi on jatkamispakko ja tuhojen maksimointipakko.

Se tämän tragedian suurin kurjuus onkin.

Pientä taantumaa ei enää ole.  Pientä notkahdusta ei nähdä.  Mitään pieniä nipelleyksiä ei koeta.

Kun paukkuu se rytisee todella isosti.

*

Parhaat herkut ovat parhaimmillaan raakana:

lohi, osterit, valta. (P. Haavikko)

Suuret varallisuudet ovat parhaita raakana:

raha, kulta, maa.

Saamme nähdä mielettömän ryntäyksen näihin kolmeen hyvään.

Raha.  Kulta.  Maa.

Mutta muuten kaikki häviävät.

Ja eniten, tietysti, ne jotka eivät ole itse osallistu peliin.

*

PS.

Tulevaisuuden ennustamisesta

Seurasin läheltä sivusta erästä ennakointiprojektia.  Tämä tapahtui 10 vuotta sitten.

Loppuraportin esittelytilanteessa esitettiin monta hyvää kalvoa, pylväitä ja käyriä.

Kaikki näyttivät tyytyväisiltä.  Aihe oli läpikotaisin analysoitu, syntetisoitu ja kuvattu.

Tästä vain täydellä höyryllä eteenpäin, aurinkoista tulevaisuutta.

Otin puheenvuoron viimeiseksi. 

Kysyin: Joko te olette päättäneet, milloin seuraava lama iskee?

Projektin johto oli äimänä.  Ei, ei he ota sellaiseen kantaa.

Se ei kuulu toimeksiantoomme”, puheenjohtaja vastasi.

Minä sanoin: Minä olen eri mieltä.  SE kuului ehdottomasti toimeksiantoonne.  Se kuului siihen vaikka sitä ei olisi kirjoitettu projektisuunitelmaan.

Sillä jos te haluatte kuvata tulevaisuutta, teidän pitää – ehdottomasti – ottaa huomioon niin olennainen toimija, kuin seuraava lama.  Ja sen tulo.

Se seuraava lama tuli 14 kuukauden kuluttua tuosta tilaisuudesta.

Nyt kahvan päällä olevat ajavat vain serpentiinejä läpi, eivät ajattele muuta.

Tai ajattelevat:

Seuraava lama… hmm… se ei kuulu toimeksiantoomme

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Normaalitaantumat(kin) tulevat Suomeen yleensä jälkijunassa. Vuoden 1990 rysäys oli poikkeus, kun se oli monien nimenomaan Suomeen liittyneiden tekijöiden summa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kirjoittaja siteeraa Paavo Haavikkoa nimeltä mainiten, mutta koko teksti jo tuohon lainaukseen asti on tyylillisesti kuin Haavikon kynästä. Minun papereissani Haavikko lukeutuu vanhojen äkäisten miesten ryhmään Erno Paasilinnan, Hannu Taanilan, Leif Salmenin ja Pentti Linkolan kanssa: kaikki on huonosti nyt, mutta huomenna vielä paljon surkeammin.

Nousukaudella on siis syytä povata lamaa, ja laman aikana ei käännettä parempaan, vaan täyttä tuhoa.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

"Nykyinen finanssikriisin (2007-2008) jälkeinen nousukausi Yhdysvalloissa ja Lännessä on kestänyt jo kahdeksan (8) vuotta. 2009-2017.

Kuinka moni Suomessa on oivaltanut, että tämä nykyinen nousukausi on kolmanneksi pisin toisen maailmansodan jälkeen.

Se ei yksinkertaisesti voi enää jatkua pitkään. "

En tiedä onko tämän empiirisen seikan toteaminen pessimismiä vai realismia.
Olkoon mitä tahansa ismiä, mutta vaikka tätä tämänkertaista nousukautta onkin doupattu oikein olan takaa QE:lla ja muilla myrkyillä, pää tulee vetävän käteen jossain vaiheessa. En tiedä, mitkä olisivat ne reaaliset perusteet, joilla voisimme olettaa, että eväänsä levittänyt järjestelmä enää pitkään tätä pystyisi vedättämään.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ministeri Raimo Sailas kirjoittaa tämän aamun Helsingin Sanomissa (16.5.2017) otsikolla
”Menetetty vuosikymmen tuo meille uusia haasteita”.

Aivan otsikon mukaisesti Sailas tarkastelee, mitä merkitsee se, että Suomi ja suomalaiset menettivät kokonaisen vuosikymmenen talouskasvun eli 2009 – 2018 = 10 vuotta.

Nythän näyttää, että tällä nykyisellä 1+ jotain% talouskasvulla ”näyttää siltä, että vasta vuonna 2019 saavutamme niukin naukin sen kokonaistuotannon tason, jonka saavutimme jo vuonna 2008”.
Näin siis Sailas.

Tiivistän Raimo SAILAKSEN POINTIT:
(siteeraan tiivistäen Sailaksen HS-artikkelia, selkeyden vuoksi pointit numeroiden, VH)

1.) Suomen VIENTI ja TEOLLISUUSTUOTANTO ovat ”yhä hätkähdyttävän paljon pienempiä kuin ennen finanssikriisiä”.

2.) Yksityiset INVESTOINNIT ovat olleet vähissä, ja

3.) TUOTTAVUUDEN KEHITYS on osin siitä syystä ollut erittäin heikkoa.

4.) TYÖN TUOTTAVUUS on puolitoista prosenttia alempi kuin ennen finanssikriisiä.

5.) Samaan aikaan TYÖIKÄINEN VÄESTÖ on alkanut vähentyä, mikä syö talouden kasvupotentiaalia.

6.) Hyvinvointivaltion PALVELUT JA ETUUDET eivät kuitenkaan ole romahtanet…

7.) Valtion ja kuntien jatkuva VELKAANTUMINEN on tehnyt tämän ihmeen mahdolliseksi.

8.) KUSTANNUSKILPAILUKYKY pilattiin mahdollisimman huonoon aikaan, ensin poliittisin päätöksin sotkemalla työmarkkinoiden pelisäännöt Sari Sairaanhoitajalle vaalien (2007) edellä annetuin lupauksin ja sitten ylimitoitetuin palkankorotuksin myös yksityisellä sektorilla.

9.) Suomen talouden tämän vuoden (2017) KASVUNÄKYMÄT ovat perustuneet vilkkaaseen RAKENNUSTOIMINTAAN ja yksityiseen kulutukseen. Rakennustoiminnalla on kuitenkin rajansa, eikä sen varaan voida odottaa pysyvää, pitkäaikaista kasvua.

10.) Yksityisen KULUTUKSEN kasvu perustuu kotitalouksien suureen ja yhä jatkuvaan velkaantumiseen.

11.) PÄÄTTÄJÄT ovat olleet hämmästyttävän hitaita puuttumaan asiaan.
*

Siinä siis Raimo Sailaksen 11-kohdan ohjelma (ANALYYSI).

Hän klikkaa tarkkaan Suomen kansantalouden ydinongelmat, joista vähäisin ei ole kohta 11.) eli
päättäjien ”hämmästyttävän hidas” puuttumien ongelmiin.

Oikeastaan voisi tämän kohdan muotoilla:
”Päättäjien PÄÄTTÄVÄINEN HALU olla puuttumatta ongelmaan”.

*

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
PS.
Raimo Sailas on toistuvasti palannut tähän kipeään ongelmavyyhteen:

Likipitäen vuosi sitten hän kirjoitti Helsingin Sanomien yliössä (26.4.2016) otsikolla:

”Suomen talouteen on tulossa menetetty vuosikymmen”, jossa hän HS_pääkirjoituksen mukaan kirjoitti mm. näin:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002898131...

”Kuvitellaanpa, että vuonna 2008 joku talousennustaja olisi ennustanut Suomen bruttokansantuotteen olevan vuonna 2016 pienempi kuin ennustehetkellä, mikä näkyisi erityisesti viennin ja teollisuustuotannon supistumisena. Ennustajaa olisi varmaankin pidetty jonkinlaisena erikoisuuden tavoittelijana. Hänen palkanmaksajansa olisi pohtinut, onko työsuhteen jatkamiselle edellytyksiä.

Ennustaja olisi lisännyt löylyä keskusteluun väittämällä, että vielä pari vuotta myöhemminkin – vuonna 2018, eduskuntavaalikauden lopussa – bruttokansan¬tuote, vienti ja teollisuustuotanto ovat pienempiä kuin vuonna 2008. Puhuttaisiin ”menetetystä vuosikymmenestä”.

Guru olisi menettänyt viimeisetkin rippeet uskottavuudestaan lohduttelemalla kuulijoitaan sillä, että reaalitalouden pitkästä koomasta huolimatta hyvinvointivaltion palvelut ja tulonsiirrot rullaisivat kutakuinkin ennallaan.

Vuonna 2008 mukana olleena voin vakuuttaa, että olisin pitänyt tällaista kehitystä mahdottomana. Enkä taatusti olisi ollut yksin.

Hallituksen vastikään julkaisema laaja talouspoliittinen aineisto kertoo kuitenkin, että juuri näin erikoinen kehitys on toteutumassa.

Perusviesti finanssikriisin jälkeisestä näivetystaudista tahtoo kuitenkin hukkua päivänkohtaiseen kinasteluun asioista, jotka ovat kovin pieniä synkeän kokonaiskuvan rinnalla.

Olemme toki oppineet ymmärtämään, että Nokian puhelintuotanto romahti, paperituotteiden vienti hiipui ja monien metalliteollisuudenkin tuotteiden kysyntä väheni. Tämän päälle tulivat vielä Venäjän talouden vaikeudet ja pakotteet.

Alamäkeä vauhditettiin sysäämällä liikkeelle kilpailukyvyn heikentämiskierre Sari Sairaanhoitajalle annetuin poliittisin lupauksin.”

*

Kauppalehti referoi Sailasta tuolloin:

Aitojen menoleikkausten tekeminen on tuskaista puuhaa, sen Sailas myöntää jo leikkauslistojen grand old manina.

”Jo Jyrki Kataisen (kok) hallitus päätti keventää kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardin euron verran.

Nyt on jo kolmas hallitus yrittämässä, eikä tulosta tahdo oikein tulla. Melkeinpä sääliksi käy, kun hallitus kertoo tämän olevan ’haasteellista ja edellyttävän laajaa yhteiskunnallista arvokeskustelua’.”

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sailas-menossa-...

HS:n alkuperäistä 26.4.2016 artikkelia ei pysty linkkaamaan koska maksumuuri…

Kertaus on opintojen äiti. Sailas sen tietää. Kukaan ei voi tulla sanomaan, ettei Sailas olisi toistuvasti varoittanut ja opettanut!
*

Nämä kommentit koskevat Suomen taloutta, mutta ihan tarkoituksella, vaikka blogissa kyllä puhuttiin globaalista seuraavasta lamasta, tai ainakin Läntisestä lamasta, joka tekee tuloaan.

Milloin olette nähnyt yli 9 vuotta kestäneen keskeytymättömän nousukauden?

No, nyt. Mutta loppu tällekin tulee. Tulee, tulee, tulee.
Usko pois.
*

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Eihän tästä nykyisestäkään ole vielä selvitty. Maassa on yli 700 000 tyhatta työtöntä edelleenkin (TYÖLLISYYSASTE on alle 70%) ja lisää työttömiä tulee rajan takaa.

Taitaapi konkurssi koittaa Suomelle, jos ei älytä erota Eu/eurostoliitosta ja panna rajat kiinni.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Yhdysvaltojen on ennustettu ajautuvan lamaan jo tänä kesänä.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Seuraava taantuma on jo hyvin lähellä (1-2v?), joten hallituksen puheet kestävyysvajeen korjaantumisesta talouskasvun avulla ovat silkkaa satuilua.

Velkakuplaa on keskuspankkien tuella työnnetty jo niin pitkään, että korkojen normalisointi ei tule enää onnistumaan ilman velkakriisiin joutumista.

Luulen kuitenkin, että saamme vielä yhden rahapuhalluksen keskuspankeilta, ennen kuplan lässähdystä. EKP ei voi lopettaa LTRO-osto-ohjelmaa, sillä silloin välimerenmaat kippaisivat nurin. Voi myös olla, että Fed joutuu aloittamaan QE:n uudelleen, mikäli USA:n talous alkaa painua taantumaan.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Sailaksen lista voisi olla myös näin:

10.) Yksityisen KULUTUKSEN hiipuminenminen perustuu kotitalouksiin kohdistuneiden suuriin ja yhä jatkuviin leikkauksiin.

11.) PÄÄTTÄJÄT ovat olleet hämmästyttävän hanakoita leikkaamaan väestönosalta, joka joutuu yhä enenemissä määrin hakemaan rahoitusta elämiseensä kunnalta ja valtiolta.
______________________________

Varsinainen pointit ovat:
- Lama tule tod. näköisesti ulkoa, vaikka laittaisimme koko eduskunnan/hallituksen lomille vuodeksi - sillä ei olisi suurta merkitystä (paitsi leikkausten uhreille ja kansantalouden hipumiseen), koska hallitus ei osaa muuta politiikkaa tehdä kuin kurjistumispolitiikkaa.

- olisi tietenkin pyrittävä leikkaamaan byrokratiaa, joka kylläkin lisää työttömien määrää, joka vuorostaan (nykytoimin) lisää byrokratiaa.

- Hallituksen pitäisi miettiä myös sitä, mitä silloin tehdään (vuosiluvusta ei tietoa), kun automaatio leikkaa työpaikkoja vielä 20 - 30 %?
Millaisesta lamasta silloin puhutaan?

Henry

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

9#
"Lama tule tod. näköisesti ulkoa"

Juuri näin. Kotimaisittain ja juuri tällä hetkellä - siis tilapäisesti - näyttää suhteellisen hyvältä. Pinnalta katsoen. Mutta jos joku uskoo, että kyseessä on pitkä ja jatkuva kasvuvaihe, erehtyy ja erehtyy raskaasti.

Seuraavan laman siemenet ovat tylysti sanottuna: globaali finanssifasismi.
En keksi ehkä halua keksiä sille mitään muutakaan nimeä. Tuohon mielestäni kiteytyy olennaisin sen olemuksesta, karaktääristä ja temperamentista. Globaali finanssifasismi.

Sinänsä ihmettelen, että vaikka yleisön fasisminhaistamis ja -tunnistuskyky onkin tänä aikana niin huippuunsa virittynyttä, mikseivät ne haista tästä fasismeista suurinta ja vaarallisinta.

Mutta tähän tulee selittäväksi tekijäksi luonteenomainen piirre: tämä fasismi ei ole ruskeaa fasismia, eikä mustaa fasismia, eikäpä edes punaista fasismia, vaan aivan "tavallista" siis nykyoloissa normaaliksi koettua länsimaiseen liberaalis-kapitalistiseen istukkaan nivoutunutta, mutta siitä vapauksien ja tekonologian kautta karannut, aivan omaksi lajityypikseen erkautunutta fasismia.

Globaali finanssifasismi.
Seuranamme meillä on uusi vakava maapalloistunut tauti.

Mutta ulkoa se siis tulee, Suomen seuraava lama.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

K18

Meidän heikkoutemme avoimessa raa´an lihan taistelussa:

Kilpailukyky:
käsitettynä laajasti, ja sisältäen muutakin kuin pelkän hintakilpailukyvyn. Me emme yksinkertaisesti pysty laadullisesti korvaamaan ja kuittaamaan määrällisen perustuotannon kilpailukyvyttömyyttä avoimissa globaaleissa olympialaisissa.

Velkautuminen:
Jotain on vakavasti narahtanut sijoiltaan, me elämme velaksi. Ämpärit ovat täynnä velkaa. Parketti ei kestä kun järistykset alkavat ja ämpärit tulvivat.

EURO-köysi:
Olemme Euron muodostamassa löysässä hirressä, kun naru alkaa kiristyä on jo myöhäistä. Meitä viedään kuin litran tinatuoppia, mitä silloin voimme tehdä? Emme mitään, paitsi totella.

Eurooppa on maailman Fat Cat:
ja me olemme osa sitä, laiskan kissan osaa. Maailmalla on monta nälkäistä, villin työhulluuden ja vaurastumisen kiiman riivaamaa maata ja kansaa. Mitä me, kaiken vastuun kollektivisoineet, voimme, niille ja niiden elämännälälle? Ne jyrää meitin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset