Veikko Huuska

Milloin seuraava lama iskee?

Milloin seuraava lama iskee?

*

Virallista optimismia Suomessa edustaa hallitus ja Suomen pankki, heitä kaikki kiittäkäämme, kun niiden ennustukset menevät pieleen.

Esimerkiksi SP maaliskuussa 2017:

Päivitetyn ennusteen mukaan BKT kasvaa 1,6 prosenttia vuonna 2017. Vuonna 2018 talous kasvaa 1,5 % ja vuonna 2019 1,3 %.” https://www.eurojatalous.fi/fi/2017/artikkelit/maaliskuun-talouskatsaus--talouskasvu-aikaisempaa-laajemmalla-pohjalla/

 

Nyt nämä suuret auguurit ovat julistaneet, että nousukausi on koittanut, vihdoinkin, Suomeen, joten juhlikaamme.  Ja tokikin me juhlimme, olemme jo juhlineet oikein hartiavoimin, ja lainarahan liukastamina.

Yhä silti jotkut jaksavat kysyä ja epäillä: tokko se odotettu nousu vielä ihan on alkanut; malttakaa vielä, kyllä se tulee.

*

Seuraavaksi lama

Kun Suomessa olemme jo kymmenen kevättä kysyneet, milloin se talouskasvu oikein pulpahtaa, niin olemme jo ajasta jäljessä.  Sitä paitsi kysymme väärää kysymystä.

Se kesä meni jo!

Nyt on pakko kysyä jo seuraava, akuutti, kysymys: Milloin seuraava lama iskee?

*

Tähän vakavaan kysymykseen voimme vastata yhdellä sanalla, neljällä kirjaimella:

PIAN.

*

Lännen taloussykli

Nykyinen finanssikriisin (2007-2008) jälkeinen nousukausi Yhdysvalloissa ja Lännessä on kestänyt jo kahdeksan (8) vuotta.  2009-2017.

Kuinka moni Suomessa on oivaltanut, että tämä nykyinen nousukausi on kolmanneksi pisin toisen maailmansodan jälkeen.

Se ei yksinkertaisesti voi enää jatkua pitkään. 

Raamatun josefiininen taloussykli, seitsemän vuotta, on jo ylitetty.

*

Epäjatkuvuuksien ennustaminen

Kuten tunnettua, jatkuvuuden ennustaminen on helppoa, se on kevyttä hommaa, ja kivaa.  Siinä ei paljon tarvitse töitä tehdä, otetaan vain viivotin ja jatketaan käyrää seuraavan ennustejakson mitta.

Ainoa ongelma on siinä, että talous ja kasvu ja politiikkaa eivät ole linaarisen jatkumon osia, ikuisia. 

Edessä on tuntematon tulevaisuus, jonka loppua emme kykene kuvittelemaankaan.  Olennaisesti siihen liittyy sylisyys, tietty toistuvuus, kertautuvine variaatioineen, arvaamattomuus.  Tiedämme, että päivää seuraa yö, mutta emme usko, että nousua seuraa lasku.  Emme usko että juhlaa seuraa arki, vaikka koemme sen yksityisessä elämässämme toistuvasti.

Taloudessa kaikki on toisin.  Se on enemmän psykologiaa, teologiaa ja hyviä pehmeitä unia, suuri kolletiivinen uni, jota nautimme avoimin huokosin, siihen saakka, kunnes heräämme.

*

Indikaattorien ristiriita

Tietenkään länsimainen, globaali, finanssipainotteinen talous ei nykyisin enää ole yhden nopeusmittarin auto. 

Nyt siinä on monta, aivan liian monta mittaria, ja valikoitu mittariseuranta johtaa väistämättä kaameisiin tuloksiin. 

Vanhat varoitussignaalit eivät toimi.  Infaatio ei laukkaa, ei vaikka talous on Yhdysvalloissa kasvanut jo kahdeksan vuotta. 

Tuoreempi indikaattori, kaupan ja teollisuuden luotonanto ei sekään kerro välttämättä tilanteen kypsymisestä; lainoituksen apeutumiseen on monta syytä, kuten viime aikoina tiukalla laukalla olleen energiasektorin investointien (luonnollinen, väistämätön) väheneminen sekä yritysten vähenevä velkaantuminen.  Tästä voisi lukea rauhoittavan viestin; luototuksen tyrehtyminen ei tässä tilanteessa ole hälyttävää, joten kasvu (nousu) voi jatkua vielä vuosia.

*

Maailmantalous pakkosyötöllä

Maailmantalous oli jo rojahtamassa taantumaan vuosi sitten.  Suuret keskuspankit väänsivät elvytyshanat yhä isommalle.  Se tuotti tulosta; maailmantalous jaksoi vielä kertaalleen ottaa kierroksia ja kiihdyttää hieman kasvua.

Mutta löytyykö värkeistä enää elvytysvaraa ja puhtia, seuraavan notkahduksen koittaessa?

Onko kaikki kasvun elementit jo syöty, ylitetty ja ajettu puhki ja tyhjiin?  Siltä näyttää.

*

Keskuspankkien seuraava siirto?

Keskuspankit ovat tulvittaneet markkinoille käsittämättömät määrät elvyttävää finanssia.  Se keinoraha on juossut kilpaa osakkeisiin ja bondeihin, maailmanhistorian suurimpaan pelihalliin, globaaliin arpapeliin, jota kunnianarvoisat instituutiot vakavin naamoin ylläpitävät.

Ylitarjonnan seurauksena velkarahan hinta on nollassa ja pakkasella.

Aikaisemmin keskuspankit ovat laman koittaessa keventäneet rahan hintaa, siis ohjauskorkoaan, nyt vastaavaa laskuvaraa ei ole missään, ei edes Yhdysvalloissa, missä talous on kasvanut jo (kuten toistuvasti olen todennut) vuodesta 2009 lähtien.

Amerikan pitkän kasvusyklin mahdollistajat ovat monet, mutta yksi on Euroopan talouden jäykät saranat ja niiden seurauksena pitkittynyt tuska finanssikriisistä pääsemiseksi.  Tosin pää syy vanhalla mantereella on suuri separaattori, Euro, joka on jakanut kortit Saksalle ja hantit reunavaltioille.

*

Pörssikupla

Pörssi-indeksit rikkovat ennätyksiä viikko toisensa jälkeen. 

Perinteisesti osakemarkkinat ovat ennakoineet taantumaa noin puoli vuotta ennen niiden alkua.

Nyt tämäkään savuvaroitin ei toimi.  Määrällinen elvytys pukkaa niin sairaasti rahaa, tuhansia miljardeja, markkinoille, jotka eivät olennaisesti kasva, joten sijoittaja arpoo, mihin hän viimeksi uskoo, ja se on tietty osakkeet ja joukkovelkakirjat.  Tyhmempikin uskoo ja luottaa, että kaikki, mikä niiden takana on ei voi kaatua. 

*

Syylliset

Katastrofin maisemassa syyllisten haku on ensisijaista, mutta se kannattaa aloittaa jo nyt, kun savu ei vielä tämän pahemmin peitä yksityiskohtia näkymästä.

Moni meistä syyttää keskuspankkeja pörssieuforiasta, ja monesta muusta epänormaalista tässä ajassa.

Kriitikkojen mielestä keskuspankkien ennätysalhaiset ohjauskorot ja arvopaperien osto-ohjelmat ovat ruokkineet markkinat kestämättömän korkeille tasoille.

Osakkeiden ja etenkin bondien arvostustasot eivät vastaa reaalitalouden tilannetta”, sanoo tutkimusyhtiö GnS Economicsin toimitusjohtaja Tuomas Malinen (TE, n:o 18/12.5.2017).

Väite on truismi, mutta siihen on pakko pikkuhiljaa alkaa uskoa. 

Elämä itse tulee karttu kourassa kouluttamaan meitä. 

Malinen ei tätä sano, mutta kertaa haastattelussaan kaikki olennaiset talouden tunnusluvut ja vikamääreet.

*

Miten purkaa paha kupla?

Maailmanhistorian hienoin juhlasali on rakennettu Keskuspankkien toimesta, iso spektrin väreissä välkehtivä saippuakupla, jonka jättisylissä finanssiglobaali peli on menossa.

Miten nostaa stagnatoitunut nollainflaatio järkevälle ja talouden kovien lakien edellyttämälle, riskisidonnaiselle, tasolle?  Siinäpä kysymys. 

Kaikki menee hunningolle, jos inflaatio ei nouse, sillä vain se voi tuoda edes himpun järkeä kaikkeen rahan kohdentamiseen.  Ilman hintaa, rahaa kohdennetaan riskiä huomioimattomalla tavalla riskaabeleihin kohteisiin, joissa kuitenkin nähdään suurimman voiton mahdollisuus. 

Arvostusten reaalivasteisuus, rahan hintavastaavuus, sijoitusten tuottojen syklivastaaavuus, jne.

Tämän kuplan suurin ongelma on, että sitä ei voi hallitusti ja suunnitelmallisesti purkaa.

Kuplaa ei voi yleensäkään purkaa. Sillä on taipumus puhjeta.  Megalomaanisen kuplan puhkeaminen on magmatason onnettomuus. 

Sellainen meitä odottaa.  Nurkan takana. Jo, ihan.

*

Taantuma

Miten varautua taantumaan?

Pääsääntöisesti siihen ei ole mitään keinoja.  Tämä on huvipuiston juna, josta jarrut on unohdettu pois.  Siksi on jatkamispakko ja tuhojen maksimointipakko.

Se tämän tragedian suurin kurjuus onkin.

Pientä taantumaa ei enää ole.  Pientä notkahdusta ei nähdä.  Mitään pieniä nipelleyksiä ei koeta.

Kun paukkuu se rytisee todella isosti.

*

Parhaat herkut ovat parhaimmillaan raakana:

lohi, osterit, valta. (P. Haavikko)

Suuret varallisuudet ovat parhaita raakana:

raha, kulta, maa.

Saamme nähdä mielettömän ryntäyksen näihin kolmeen hyvään.

Raha.  Kulta.  Maa.

Mutta muuten kaikki häviävät.

Ja eniten, tietysti, ne jotka eivät ole itse osallistu peliin.

*

PS.

Tulevaisuuden ennustamisesta

Seurasin läheltä sivusta erästä ennakointiprojektia.  Tämä tapahtui 10 vuotta sitten.

Loppuraportin esittelytilanteessa esitettiin monta hyvää kalvoa, pylväitä ja käyriä.

Kaikki näyttivät tyytyväisiltä.  Aihe oli läpikotaisin analysoitu, syntetisoitu ja kuvattu.

Tästä vain täydellä höyryllä eteenpäin, aurinkoista tulevaisuutta.

Otin puheenvuoron viimeiseksi. 

Kysyin: Joko te olette päättäneet, milloin seuraava lama iskee?

Projektin johto oli äimänä.  Ei, ei he ota sellaiseen kantaa.

Se ei kuulu toimeksiantoomme”, puheenjohtaja vastasi.

Minä sanoin: Minä olen eri mieltä.  SE kuului ehdottomasti toimeksiantoonne.  Se kuului siihen vaikka sitä ei olisi kirjoitettu projektisuunitelmaan.

Sillä jos te haluatte kuvata tulevaisuutta, teidän pitää – ehdottomasti – ottaa huomioon niin olennainen toimija, kuin seuraava lama.  Ja sen tulo.

Se seuraava lama tuli 14 kuukauden kuluttua tuosta tilaisuudesta.

Nyt kahvan päällä olevat ajavat vain serpentiinejä läpi, eivät ajattele muuta.

Tai ajattelevat:

Seuraava lama… hmm… se ei kuulu toimeksiantoomme

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset