Postikortti Mauno Koivistolle 1993

Vahvan markan linjallaan Koivisto jatkoi vain Suomen vanhalla linjalla.

Suomen pyrkimys on Snellamannin ajoista aina ollut vakaa valuutta.

Tähän ei pystytty kylmän sodan aikana silloisista yhteiskunnallisista oloista johtuen.

Tämä vanha vakaan valuutan linja sai huipennuksensa, kun Suomi liittyi euroalueeseen. Ei liene sattumaa, että vanha Suomen kultamarkka oli metalliarvoltaan yhtä suuri kuin ns. latinalaisen rahaliiton frangi.

Mitä sitten tulee siihen ns. Koiviston konklaaviin, niin Koivistohan oli taustaltaan myös pankkimies (Työväensäästöpankin johtaja).

Presidentti Koiviston ansioihin kuuluu, että hän ohjasi kansakuntaa pois "suomettumisesta". Jos suruajan jälkeen hänen rooliaan vahvan markan aikaisessa katastrofissa ei kyetä objektiivisesti käsittelemään, tarkoittaa se sitä, että hänen työnsä suomettumisen lakkauttamisessa on ollut turhaa.

Sydämmestäni toivon, että Presidentti Koivisto on jättänyt jälkeensä testamentin, kirjan, joka julkaistaan postyymisti, kertoen miten asiat oikeasti meni.

Paasikivi-Kekkonen-Koivisto: Kolmen suora Suomen nostajia.
Presidentti Niinistö on seuraavan suoran peruspilari.

Samaa mieltä kolumnistin kanssa. Eliitin ylimielisyys rahamarkkinoiden vapauttamisessa, oman valuutan yliarvostus (kuinka helppo olisi ollut kelluva) nyt ensin vielä kaiken lisäksi revalvoitiin, ennen kuin pakon edessä devalvoitiin. Se oli katkera päivä valuuttalainan ottaneille. Heille jotka olivat luottaneet johtajien lupauksiin. Mielenkiintoista on miettiä, että silloiset vakaan vahvan markan arkkitehdit Liikanen ja Koivisto molemmat liittyvät Suomen pankkiin. Sitten vielä säästöpankkien lahtaajat Aho ja Viinanen viimeistelivät monen suomalaisen elämäntyön hävitykseen. Lisäksi oli vielä silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg, jonka rooli on jäänyt epäselväksi. Ensin hän oli Manun kaveri, mutta sitten sai kenkää?

Mitä hyvää blogisti näkee jatkuvasti arvoaan menettävässä valuutassa, millainen suomen markkakin oli. Arvonsa säilyttävä vahva valuutta on tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen asia. Jos Mauno Koivisto oli vahvan markan kannattaja, niin hän saa siitä minulta pointsit.

Mikä sitten aiheuttaa valuutan arvon katoamisen?

Suomessa pääasiallinen syy rahan arvon putoamiseen ja myös vahvan markan romahtamiseen olivat liian suuriksi mitoitetut palkankorotusvaatimukset ja työnantajien suostuminen niihin. Tämä oli syy siihen että rahan arvoa oli pakko alentaa, jotta vienti vetäisi ja työllisyys säilyisi.

Ne jotka ovat syypäitä liiallisiin palkankorotuksiin katsokoot itseään peiliin. Mauno Koivistolla ei liene osuutta tähän rahan arvon romahtamisen todelliseen syyhyn ja siitä aiheutuneisiin katartrofaalisiin seurauksiin, sekä niille jotka olivat lainanotossa turvautuneet koviin ja vakaisiin valuuttoihin, sekä niihin joiden säästöt olivat markassa, eli arvonsa menettäneessä valuutassa.