Postikortti Mauno Koivistolle 1993
Postikortti Mauno Koivistolle 1993
*
Presidentti Mauno Koivisto on poissa.
On aika tunnustaa eräs seikka.
Lähetin Mauno Koivistolle yhden postikortin.
Kerron siitä.
*
Koivisto oli kovan markan puolustaja, viimeiseen saakka.
Kova markka tuhosi tuhansien suomalaisten ihmisten ja yritysten elämän.
Kova markka oli tuhoisa ajatus: se oli väärä ajatus, se ei toiminut, se tuhosi. Tuhosi aivan liian paljon ja liian julmasti, liian anonyymisti. Ja mikä pahinta: sen uhrit eivät koskaan saaneet oikeutta, eivätkä mitään virallista taloudellisen sodankäynnin kaatuneelle kuuluvaa huomionosoitusta, edes sitten postuumisti.
Ei mitään.
*
Otin osaa Forssan vuoden 1903 työväenkokouksen 90-vuotsijuhiin Forssassa kesällä 1993.
Ostin kioskista postikortin, jossa oli jäljennös kuuluisasta kuvasta: Forssan 1903 kokouksen osanottajat ryhmittyneenä tiheään yhteiskuvaan Forssan puisen työväentalon kuistin eteen.
Menin sivummalle ja kirjoitin osoitteen:
Presidentti Mauno Koivisto, Presidentinlinna, Helsinki.
Sitten kirjoitin jotain tähän malliin (en jaksa sanatarkasti muistaa, mutta lyhyen tekstin ajatus oli tämä):
Tervehdys teille täältä Forssan 1903 kokouksen 90-vuotisjuhlasta. Kun nyt täältä juhlakentän laidalta katson Suomen yhteiskuntaa ja kansantaloutta, jonka muovaamisessa teillä on ollut 1960-luvulta lähtien oma melkoinen roolinne, ja ajattelen kovan markan tuottamia tuhoja ja savuavia raunioita, en voi muuta kuin suuttumuksen sumentamin silmin ja tärähtelevin kourin piirtää tähän alle:
Veikko Huuska, Ikaalinen.
*
En saanut koskaan vastausta tähän tuimaan postikorttiini. Enpä tietenkään.
Seuraavalla viikolla kerrottiin, että presidentti Koivisto tekee kuntavierailun Ikaalisiin.
Olin siihen aikaan 1993 Ikaalisten kaupunginhallituksessa.
*
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)
Forssa 1903.
https://forssa1903.bandcamp.com/
Huomaa kuistin muotoilu. Siinä on sanoma. Tähti - Stella; toivon ja uskon viesti.
Wikipedia kertoo:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Forssan_kokous
Tunsin miehen, joka osallistui edustajana Forssan 1903 kokoukseen.
"Työväenyhdistys Kuhan talo oli kokousta varten koristeltu punalipuilla ja köynnöksillä, salin perällä oli lisäksi kaksi banderollia, joihin oli maalattu iskulauseet
"Pois sorto, pois vääryys, pois väkivalta!" sekä
"Oikeutta kaikille!".
Esiintymislavan sivuilla puolestaan oli kaksi suurta piirustusta, joista toinen esitti seppää ja toinen lastaan kantavaa äitiä."
*
"Oikeutta kaikille!".
Niinpä.
Vahvan markan linjallaan Koivisto jatkoi vain Suomen vanhalla linjalla.
Suomen pyrkimys on Snellamannin ajoista aina ollut vakaa valuutta.
Tähän ei pystytty kylmän sodan aikana silloisista yhteiskunnallisista oloista johtuen.
Tämä vanha vakaan valuutan linja sai huipennuksensa, kun Suomi liittyi euroalueeseen. Ei liene sattumaa, että vanha Suomen kultamarkka oli metalliarvoltaan yhtä suuri kuin ns. latinalaisen rahaliiton frangi.
Mitä sitten tulee siihen ns. Koiviston konklaaviin, niin Koivistohan oli taustaltaan myös pankkimies (Työväensäästöpankin johtaja).
Presidentti Koiviston ansioihin kuuluu, että hän ohjasi kansakuntaa pois "suomettumisesta". Jos suruajan jälkeen hänen rooliaan vahvan markan aikaisessa katastrofissa ei kyetä objektiivisesti käsittelemään, tarkoittaa se sitä, että hänen työnsä suomettumisen lakkauttamisessa on ollut turhaa.
Sydämmestäni toivon, että Presidentti Koivisto on jättänyt jälkeensä testamentin, kirjan, joka julkaistaan postyymisti, kertoen miten asiat oikeasti meni.
Paasikivi-Kekkonen-Koivisto: Kolmen suora Suomen nostajia.
Presidentti Niinistö on seuraavan suoran peruspilari.
Paasikiven - Kekkosen linja on oikeasti alunperin Mannerheimin linja, joka tavataan tietämättömänä yleensä unohtaa.
Samaa mieltä kolumnistin kanssa. Eliitin ylimielisyys rahamarkkinoiden vapauttamisessa, oman valuutan yliarvostus (kuinka helppo olisi ollut kelluva) nyt ensin vielä kaiken lisäksi revalvoitiin, ennen kuin pakon edessä devalvoitiin. Se oli katkera päivä valuuttalainan ottaneille. Heille jotka olivat luottaneet johtajien lupauksiin. Mielenkiintoista on miettiä, että silloiset vakaan vahvan markan arkkitehdit Liikanen ja Koivisto molemmat liittyvät Suomen pankkiin. Sitten vielä säästöpankkien lahtaajat Aho ja Viinanen viimeistelivät monen suomalaisen elämäntyön hävitykseen. Lisäksi oli vielä silloinen Suomen pankin johtaja Rolf Kullberg, jonka rooli on jäänyt epäselväksi. Ensin hän oli Manun kaveri, mutta sitten sai kenkää?
Mitä hyvää blogisti näkee jatkuvasti arvoaan menettävässä valuutassa, millainen suomen markkakin oli. Arvonsa säilyttävä vahva valuutta on tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen asia. Jos Mauno Koivisto oli vahvan markan kannattaja, niin hän saa siitä minulta pointsit.
Mikä sitten aiheuttaa valuutan arvon katoamisen?
Suomessa pääasiallinen syy rahan arvon putoamiseen ja myös vahvan markan romahtamiseen olivat liian suuriksi mitoitetut palkankorotusvaatimukset ja työnantajien suostuminen niihin. Tämä oli syy siihen että rahan arvoa oli pakko alentaa, jotta vienti vetäisi ja työllisyys säilyisi.
Ne jotka ovat syypäitä liiallisiin palkankorotuksiin katsokoot itseään peiliin. Mauno Koivistolla ei liene osuutta tähän rahan arvon romahtamisen todelliseen syyhyn ja siitä aiheutuneisiin katartrofaalisiin seurauksiin, sekä niille jotka olivat lainanotossa turvautuneet koviin ja vakaisiin valuuttoihin, sekä niihin joiden säästöt olivat markassa, eli arvonsa menettäneessä valuutassa.
Pidin silloin ja edelleenkin, että inflaationvastainen toiminta on järkevää ja sitä pitää harjoittaa, etenkin Suomen oloissa.
Mutta viimeistään vuodesta 1986 lähtien harjoitettu raha- ja finanssipolitiikka Suomessa oli aivan järkyttävää, hallinnollisin päätöksin (eli herrain siunauksin) mahdollistettuine ulkomaisten lainahanojen avaamisineen kaikkineen.
Tuli vain niin läheltä ja keskeltä seurattua sekä privaatisti, että yrityskentän parissa ja virkamiehenä plus poliitikkona sitä menoa, jossa kovan markan nimiin vannominen vei kokonaisia elinkeinolohkoja ja kansalaisryhmiä mielettömään kurimukseen. Ja täällä ruohomatonpinnassa koko ajan näimme miten turmiollista tuo ajettu politiikka oli: sitä minä kritisoin jo 80-luvulla, kuten myös 1993 ja sen jälkeenkin. Ja kuten sanottu todellista kansallista loppulitviikkiä se(kään) politiikan harjoittamisesta ei ole tehty.
Kovan markan puolustuspuheenvuoroja kuuntelee ihan intellektuaalisesta mielenkiinnosta.
"Kovan markan puolustuspuheenvuoroja kuuntelee ihan intellektuaalisesta mielenkiinnosta."
Suomessa varmaan oli totuttu pehmeään valuuttaan, eikä oikein uskottu kovan markan politiikan mahdollisuuteen. Monet ihmiset ja yritykset elivät ja olivat edelleen kuten ennenkin, eli silloin kun inflaatio nosti hintoja ja söi velat.
Nyt sen sijaan ollaan jo vähän totuttu kovaan valuuttaan, eli euroon ja toivon mukaan tästä ei nyt sitten enää livetä mihinkään heikkon markan politiikkaan.
Jos tässä joku euron romahdus tai muu katastrofi on tulossa, niin ei se sen kummempaa ole kuin mitä aiemmat markka- romahdukset ja muut markka- katastrofit.
Toivon mukaan euroa nyt kuitenkin osataan hoitaa paremmin kuin markkaa aikoinaan ja että euron arvo säilyy, vaikka näköjään aina toivotaankin euron romahtavan, kuten markkakin aikoinaan aina välillä romahti.
Toimituksen poiminnat
Kuka pitää lasten puolta jos ei lapsiasiavaltuutettu?
Kuntapoliitikko
Uuden Suomen uutiset
- Kimi Räikkönen näpäytti voitollaan epäilijöitä – flashback Mika Häkkisestä 20:06 22.10
- Suomen Yrittäjät: Lakkohärdellissä unohtui Suomen iso kuva – ”Yleissitovuus on pakko uudistaa” 19:21 22.10
- SAK:n Eloranta: ”On mietitty, onko ulospääsyä – ei meillä ole mitään valmista vaihtaria” 19:13 22.10
- Kaupalta uusi ihmetys EU-direktiivistä: Hinnat nousevat, ”markkinavoimaa vyörytetään suuryrityksille” 17:43 22.10
- Ensin lakko, nyt tulee työsaarto – triplaisku samoihin yrityksiin 17:18 22.10
- Juha Sipilän lupaus taas tapetille – PAM: ”Vakuutti, ettei lisäleikkauksia tulisi” 16:14 22.10
Kommentoi 10 kommenttia