*

Veikko Huuska

Väinö Tanner: Suomella ei ole aihetta valittaa vaikka Neuvostoliitto sortuisikin

Väinö Tanner puhuu:

”Suomella ei ole aihetta valittaa

vaikka Neuvostoliitto aatteellisine järjestelmineen sortuisikin.

Se on ollut maallemme alituisena uhkana ja tämän uhkan lakkaaminen voi tuottaa meille yksinomaan helpotusta.

Lähde; Jousimies, n:o 2/7.7.1941, Erään Armeijakunna rintamalehti

*

Ministeri   V ä i n ö   T a n n e r   selosti äskettäin radiopuheessaan uutta puolustussotaamme edeltäneitä olosuhteita sekä Suomen asemaa nykyisessä tilanteessa.

Hän huomautti, että kun suurvaltain välinen sota lähes kaksi vuotta takaperin alkoi, ilmaisi Suomi vakavan halunsa elää puolueettomana rauhassa.  Haluamaamme rauhantilaa ei meille kuitenkaan suotu.  Neuvostoliiton taholta esitettiin maallemme lukuisia vaatimuksia, jotka syvästi loukkasivat maamme koskemattomuutta.  joutuessani syksyllä 1939 olemaan mukana Moskovassa käydyissä neuvotteluissa voin havaita,

miten kyynillisesti esiinnyttiin kaikkia meidän taholtamme esitettyjä oikeudellisia, moraalisia ym. näkökohtia kohtaan.

*

Puhuja selvitteli sitten, miten Neuvostoliitto, neuvottelujen vielä ollessa avoinna, salakavalasti hyökkäsi maamme kimppuun.  105-päiväsen puolustussotamme vaiheita sekä raskasta pakkorauhaa.

Raskaista rauhanehdoista huolimatta olemme halunneet sen omantunnonmukaisesti täyttää.  Koetimme myöskin vilpittömästi luoda edellytyksiä hyvien ja rauhallisten suhteiden aikaansaamiseksi.  Pyrkimyksemme ei kuitenkaan saavuttanut minkäänlaista vastakaikua.  Päinvastoin voitiin pian havaita,

ettei rauhaa Neuvostoliiton taholla oltu tarkoitettukaan pysyväiseksi, vaan jonkinlaiseksi väliasteeksi.

Suomelle esitettiin vaatimuksia toisensa jälkeen, vaatimuksia, jotka eivät laisinkaan sisältyneet rauhansopimukseen ja joista osa oli suorastaan tuhoisia.

Meitä tahdottiin täten pitää alituisessa jännityksessä ja hermostuttaa kansaamme.

*

Myöskin sisältäpäin yritettiin maamme väestöä kypsyttää valmiiksi ottamaan vastaan uusia vaatimuksia.  Kiihoitustyötä ja kommunistista solutusta harjoitettiin maassamme Neuvostoliiton täällä olevien viranomaisten johdolla ja Moskovasta annettujen käskyjen mukaisesti.

Nyt kun asema on huomattavasti muuttunut, saamme kuulla ihmeellisiä julistuksia Neuvostoliiton pääkaupungista käsin.  Meille ilmoitetaan että,

vain armosta ja jalomielisyydestä oli Neuvostoliitto sallinut Suomen tähän saakka nauttia itsenäisyyttä, mutta että Suomen maa ja sen kansa nyt aiotaan täydellisesti pyyhkiä pois maan pinnalta.

Sisimmät tarkoitukset tulevat täten, joskin jälestäpäin, julkisuudessa näkyviin.

*

Täytyy suuresti ihmetellä tämmöistä puhetta suurvallan taholta, joka kehuu olevansa työläisten johtama valtio.  Onhan se tahtonut esiintyä maailman ja ennenkaikkea sen työläisjoukkojen edessä valtakuntana, jonka toimintaa ohjaavat korkeat ihanteet.  Se on ilmoittanut kunnioittavansa pientenkin kansojen itsemääräämisoikeutta ja haluavansa suojella niitä kaikkea uhkaa vastaan.  Se on tässä suhteessa halunnut esiintyä kansainvälisenä sanan kauneimmassa merkityksessä.  Se on saarnannut maailmalle rauhaa ja vakuuttanut rauhanrakkauttaan myöskin kaikille naapureilleen.  tämän valtakunnan nykyinen johtaja, ”Isä Stalin” on ilmaissut nämä periaatteet iskusanalla: ”me emme halua kyynärääkään toisten valtakuntain maata, mutta puolustamme viimeiseen saakka jokaista tuumaa omasta maastamme”.  Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että työväki kaikissa maissa myöskin on tuntenut myötätuntoa Neuvostoliittoa kohtaan ja on halunnut suojella sitä ulkopuoliselta häiritsemiseltä.

Tarkkaavaiset huomioitsijat ovat kuitenkin jo aikoja sitten tienneet, että kaikki tämä on vain kaunis naamio, jonka taakse kätkeytyy samoja imperialistisia pyrkimyksiä, joista sillä taholla muita valtakuntia syytetään.  Neuvostoliiton viime vuosien historiaan jääkin muistoksi lukuisia valloituksia ja vapaiden  kansojen sortoa.  Vielä pidemmällekin on Neuvostoliitto tähdännyt.

*

Se on suunnitelmallisesti valmistellut yleismaailmallista sotaa,

laskelmoiden itsekkäästi, että tämmöisen sodan jälkiseurauksena voi syntyä maailmanvallankumous, joka kuuluu Neuvostoliiton lopullisiin päämääriin.

Mikä on oleva Suomen asema nykyisessä tilanteessa?

Vastauksen löytämisen ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia vaikeuksia.

Suomella ei ole aihetta valittaa, vaikka Neuvostoliitto aatteellisine järjestelmineen sortuisikin.  Sen politiikka maatamme kohtaan on kaiken aikaa ollut petollista.  Se on siten ollut maallemme alituisena uhkana ja tämän uhkan lakkaaminen voi tuottaa meille yksinomaan helpotusta.  Kaikkein vähimmin on Suomen työväenluokalla aihetta esiintyä surevaisten joukossa.  Tämä työläisvaltion nimellä kulkeva valtakunta on aiheuttanut koko maailman työväenluokalle yksinomaan menetyksiä.

*

Kaikkialla on sen aiheuttaman hajaannuksen vuoksi saatu kärsiä pelkkää vahinkoa.  Jos Neuvostoliitto olisi pitänyt aatteellisen järjestelmänsä omanaan ja toiminut oman maansa olojen kohentamiseksi, ei kellään olisi ollut mitään muistutettavaa.  Mutta haluten aikaansaada maailmanvallankumouksen ja käyttäen aatteellista järjestelmänsä vientitavarana, on se harjoittanut kaikkialla maailmassa sekä julkista että salasista kiihoitustoimintaa maailmanvallankumouksen hyväksi.  tämän kautta on se aikaansaanut suurta hajaannusta maailman työväenluokan keskuudessa.  Työväen riveissä on syntynyt jyrkkiä keskinäisiä erimielisyyksiä ja niiden aiheuttamia taisteluja käytäessä on harjoitettu suurta voimain tuhlausta. 

Tämä kommunistinen propaganda on ollut tähdätty varsinkin sosialidemokraattista työväenliikettä vastaan.  Se on ollut kommunistien pahimpia silmätikkuna ja siinä on nähty voimakkain este työväenluokan valloittamisessa.  Milloin on sosialidemokraattista työväenliikettä vastaan hyökätty suoraan edestäpäin sitä solvaten, milloin taasen koetettu sisältäpäin soluttamalla saada se hajoamistilaan.  On ollut surullista nähdä, että työväenluokan keskuudessa on ollut henkilölitä, jotka ovat uskoneet Neuvostoliitosta tulevien oppien voivan tuoda jotakin siunausta mukanaan.  Kaikille

olisi pitänyt olla etukäteen selvää, ettei alemmalla kehitysasteella oleva puoli-aasialainen kansa voi tarjota mitään helpoitusta korkeammalla asteella oleville kansoille.”

*

Väinö Tanner: radiopuhe, heinäkuun alkupäivinä 1941.  Ref. Jousimies, n:o 2/pvm 7.7.1941, Erään rykmentin rintamalehti.  -  Katso: https://photos.google.com/share/AF1QipOlr_VN95nku0uYQRGWWS21C6zafA4tPzrlpGwazC_bIYxt-vuebv332QyYzEni0Q?key=WjlSMDFxazlxdHdYNUVYZWUxVFhENlgydlJLSGZn

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Samat huomiot, jotka Tanner esitti Neuvostoliitosta heinäkuussa 1941, pätevät hyvin myös nykyiseen Venäjään.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Väinö Tanner nimitettiin ministeriksi 3.7.1941. Vielä samana päivänä hän piti tässä puheena olevan radiopuheen, jolla oli yleiseen mielipiteenmuodostukseen littyviä tavoitteita.
Tanner tähdensi puheensa jatkossa että Suomi olisi halunnut pysyä puolueettomana mutta siihen ei annettu mahdollisuutta: Heti nykyisen tilanteen alettua sai maamme kokea väkivaltaisia hyökkäyksiä ja hävitysretkiä Neuvostoliiton taholta. . . . Neuvortoliitto on suorastaan pakottanut meidät osalliseksi sitä vastaan käytävään taisteluun, Tanner lausui.
Suomelle ei ollut siis muuta tietä valittavana, ja tässä asiassa "meidän maamme edut lankeavat yhteen Neuvostoliittoon hyökkäävän Saksan etujen kanssa.Se aseellinen toiminta, joka nyt meidänkin taholtamme on alkamassa, on meidän maamme osalta yksinomaan puolustustaistelua."

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Radiopuheensa 3.7.1941 lopuksi Tanner varoitti kiihkoisänmaallisista tunteista "tämmöisenä kansallisen nousun aikana".
Kiihkoisänmaallisuuteen liittyi tavallisesti taantumuksellisia pyrkimyksiä ja se saattoi muodostua hajottavaksi tekijäksi. Työväestö oli mukana kaikessa, mikä tarkoitti vapauden turvaamista, mutta ei muissa pyrkimyksissä. Toivottavasti kansa pysyy nyt yksimielisenä kun on kysymyksessä vapauden, olemassaolon ja kansanvaltaisen järjestelmän turvaaminen, Väinö Tanner sanoi radiopuheessaan, jonka hän piti 3.7.1941, viikko sen jälkeen kun valtiojohto oli Puna-armeijan toistuvien ilmapommitusten jälkeen todennut Suomen olevan uudelleen sotatilassa Neuvostoliiton kanssa.
Mahdettiinko tämä puhe tulla huomioiduksa sotasyylöisyysoikeudenkäynnin yhteydessä eräänä "todisteena"?

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Tanner ja Lipponen,tolkun demareita !

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

... ja vankilaanhan tuo Tanner siksi joutuikin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset