Veikko Huuska

Sotatoimet Lapissa päättyivät 27.4.1945 mutta milloin sota Saksaa vastaan loppui

Sotatoimet Lapissa päättyivät 27.4.1945 mutta milloin sota Saksaa vastaan loppui?

Milloin tarkkaan ottaen Suomen ja Saksan välinen 15.9.1944 alkanut sotatila päättyi?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota

*

27.4.1945

Tänään onKansallinen veteraanipäivä on Suomessa sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä ja yleinen liputuspäivä. Sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki pääministeri Kalevi Sorsa ja asia vahvistettiin valtioneuvostossa puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä 1986.” …

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 27. huhtikuuta 1945, joka on jäänyt Suomen puolustusvoimien viimeisimmäksi sotapäiväksi. Silloin loputkin Saksan 20. vuoristoarmeijan sotilaista vetäytyivät kello 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle rajaa.”

Näin sen kertoo Wikipedia/Kansallinen veteraanipäivä; https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_veteraanip%C3%A4iv%C3%A4

*

Mutta

Milloin sotatila Saksaa vastaan loppui – vai loppuiko?

Wikipedia tiivistää sodan loppumisen näin:

Sodan päätös https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota

”Suomen pääministeri Sakari Tuomioja päätti sotatilan muodollisesti 1954 ilmoittamalla asiasta valtioneusvoston pöytäkirjaan:

"Valtioneuvoston pöytäkirjaan merkittiin maaliskuun 3. päivänä 1945, että Suomen ja Saksan välillä vallitsee syyskuun 15. päivästä 1944 sotatila. Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehityttyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt."

Tämä tarkoitti, että toukokuussa 1945 Saksan valtakunnan lakattua olemasta samalla myös sotatila päättyi. Sitten miehitetyn Berliinin (Itä- ja Länsi-Berliini) sekä vuonna 1949 perustetun kahden Saksan eli Saksan demokraattisen tasavallan (Itä-Saksa) ja Saksan liittotasavallan (läntinen Saksa) – kumpikaan ei julistautunut Saksan valtakunnan seuraajavaltioksi – muodostamaan Saksan maantieteelliselle alueelle kanssakäyminen oli kehittynyt rauhanomaisesti.

Suomen valtio maksoi korvauksia sodassa omaisuutensa menettäneille. Tarkoitusta varten kerättiin erityinen omaisuuden luovutusvero. Keskustelut Lapin sodan tuhojen korvaamisesta aloitettiin valtioiden välillä epävirallisesti jo 1950-luvulla. 1970-luvulla, kun Suomi oli tunnustanut molemmat Saksat sekä solminut niihin diplomaattiset suhteet, käytiin korvausasiasta maiden kanssa virallisia neuvotteluja.

Vuonna 1974 annettiin Suomen ja läntisen Saksan neuvotteluista yhteinen julkilausuma. Siinä todettiin, että vuonna 1953 laaditun Lontoon velkasopimuksen mukaan korvauskysymys on lykätty tutkittavaksi "lopullisen järjestelyn yhteydessä". Tällä tarkoitettiin tulevan, tuolloin hyvin epätodennäköisenä pidetyn yhtenäisen Saksan kanssa tehtävää rauhansopimusta.”

Saksan jälleenydistyttyä vuonna 1990 Suomi selvitti muiden sotakorvauskysymyksissä samantyyppisessä asemassa olevien maiden kuten Alankomaiden, Belgian, Norjan ja Tanskan suhtautumista sotakorvauksiin. Selvityksen mukaan sotakorvauskysymystä pidettiin näissä maissa käytännössä loppuun käsiteltynä.

Yhdysvaltain, Neuvostoliiton, Britannian ja Ranskan sekä kummankin Saksan välinen sopimus Saksan jälleenyhdistymisestä ei sisällä mitään mainintaa sotakorvauskysymyksestä tai rauhansopimuksesta. Koska yhdistymissopimus korvaa rauhansopimuksen, mutta ei vastaa sitä, sotakorvauskysymykset on loppuun käsitelty.

Niinpä Suomen hallitus vastasi vuonna 1997 sotakorvauksista esitettyyn kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa, että se ei pidä aiheellisena ottaa esille sotakorvausten vaatimista Saksalta.”

Näin siis Wikipedia. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapin_sota

*

Sota Suomen ja Saksan välillä 1944-1945

Lars Westerlund selvittää Suomen-Saksan suhdetta 1944-1945 valtioneuvoston tuottamassa sotiamme koskevassa tutkimussarjassa, sen julkaisussa ”Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin”, Kansallisarkiston artikkelikirja, toimittanut Lars Westerlund, Helsinki, 2010;

”Kysymys Suomen ja Saksan välisestä sotatilasta vuosina 1944–54

Suomi katkaisi 2.9.1944 viralliset suhteensa Saksaan, mutta ei muuten määritellyt uutta suhdettaan entiseen liittolaiseen. Tosin Suomi sitoutui myöntämään Liittoutuneille monia etuja ja suorittamaan monia toimenpiteitä, jotka olivat suunnattuja Saksaa vastaan ja joiden johdosta Suomi ei voinut esiintyä puolueettomana vielä sotivien osapuolien suhteen.

Ei edes Saksan joukkojen aseellinen maihinnousuyritys Suursaarelle 15.9.1944 aiheuttanut Suomen sodanjulistusta Saksalle. Parisen viikkoa myöhemmin sisäasiainministeri ja sodan aikana saksalaisten kanssa usein veljeillyt Lapin läänin maaherra Kaarlo Hillilä ehdotti tosin sodan julistamista Saksalle hallituksen iltakoulussa 27.9.1944. Vaikka useat ministerit kannattivat ehdotusta, ei muodollista sodanjulistusta kuitenkaan annettu. Tässä vaiheessa hallitus pyrki vielä tekemään rauhanomaista pesäeroa Pohjois-Suomessa oleviin saksalaisjoukkoihin. Uusi pääministeri U.J. Castrén pelkäsi lisäksi sodanjulistuksen voivan herättää vastustusta suomalaisissa, sillä ”kansa voi mennä hajalle”.

Myöskään suomalaisten joukkojen hyökkäykset saksalaisia vastaan 1.10.1944 alkaen Torniossa ja Kemissä eivät aiheuttaneet sodanjulistusta Suomelta. Syynä tähän lienee se, että alkaneista vihollisuuksista huolimatta kumpikin osapuoli mielsi aseelliset yhteenotot ulkoisten olosuhteiden pakottamiksi ajallisiksi ja alueellisesti rajoitetuiksi selkkauksiksi eikä kumpikaan oikeasti toivonut varsinaista sotaa. (vahv. ja kurs. VH)

Saksakaan ei julistanut sotaa Suomelle, joskin Saksa kylläkin julisti Suomen rannikot aina Pohjanlahden pohjoisperukkaa myöten saartoon ja kielsi kaiken laivaliikenteen siellä. Tämä lienee tosin etupäässä ollut vain eräänlainen diplomaattinen ele, sillä Saksalla ei ollut tarvittavia meri- ja ilmavoimia pitämään saartoa voimassa millään tehokkaalla tavalla.

Myöhemmin kevättalvella 1945 kansainvälisen oikeuden professori Erik Castrén kiteytti oikeustilannetta seuraavalla tavalla: ”Moskovan välirauhansopimuksen ja rauhanneuvottelujen ennakkoehtojen mukaan Suomen oli katkaistava kaikki suhteet Saksaan sekä lisäksi internoitava Saksan täällä olevat kansalaiset, mitkä sitoumuksensa se on tunnontarkasti täyttänyt. Lisäksi on Saksan ja sen kansalaisten täällä oleva omaisuus otettu valtion hallintaan ja hoitoon. Saksa on puolestaan pidättänyt Norjassa ja omissa satamissaan olevat suomalaiset kauppa-alukset ja internoinut ainakin kaikki suomalaiset merimiehet ja mahdollisesti myös muut Suomen kansalaiset”.

Vasta 3.3.1945 hallitus otti kannan sotatilakysymykseen. Silloin todettiin Suomen ja Saksan välillä vallinneen tosiasiallisen sotatilan aina siitä asti, kun Saksan joukot hyökkäsivät Suursaareen 15.9.1944. Syynä tähän oli Suomen pyrkimys vaalia etujaan sopimuksenteossa liittoutuneiden kanssa. Erik Castrénin mukaan

Suomelle sodan julistuksesta tuleva suurin hyöty olisi ehkä se, että se solmiessaan aikanaan rauhan – todennäköisesti voitetun – Saksan kanssa voi mahdollisesti myös vaatia itselleen jonkinlaisia sotakorvauksia Pohjois-Suomessa suoritetuista tuhotöistä ja ehkä muitakin taloudellisia etuja. Mikäli vielä kävisi niin onnellisesti, että Suomi pääsisi saman pöydän ääreen ”voittajien” kanssa, olisi sen asema tietenkin paljon vahvempi kuin erillisessä rauhanteossa”.

Yhdeksän vuotta maaliskuun 1945 päätöksen jälkeen hallitus otti vielä 1.3.1954 kantaa sotatilakysymykseen: ”Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehitettyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt”.

Vaikka sotatila oli siis jossain määrittelemättömässä vaiheessa päättynyt, Suomen ja Saksan välistä rauhansopimusta ei solmittu. Mahdollisessa rauhansopimuksessa olisi voitu sopia mm. siviili- ja sotavankien palauttamisesta, Suomen ja Saksan kansalaisten saapumisesta ja lähtemisestä, saatavista, korvauksista, elatusmaksuista yms. ja yleensä järjestää sotatilan rikkomat välit ja olot. Kun rauhansopimusta ei kuitenkaan solmittu, jäivät kaikki tällaiset asiat oikeudellisesti järjestämättä ja menettivät vuosikymmenien saatossa vähitellen myös merkityksensä.”

Lähde: Lars Westerlund: emt. sivut 27-29. http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Internoidut_Naytto.pdf

*

Kokosin jokunen vuosi sitten oman

Suomen-Saksan sodan päättymiskartoituksen:

Onko Suomen ja Saksan välillä solmittu rauhansopimusta 1944-1945 sotilaallisten toimien jälkeen?

Ei ole. Mutta sotatila ei (onneksi) maiden välillä enää sentään vallitse; sotilaallisuuksien on hallinnollisesti ja itseasiassa yksipuolisesti Suomen valtion toimesta todettu aikanaan lakanneen. Ja sillä sipuli.

*

Käsittelin aihetta jokunen vuosi sitten näin (31.12.2008): http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=...

Aihe pulpahti esiin eräässä kommentoinnissa.  Koska asialla saattaa tänäänkin olla hieman laajempaa kiinnostusta, laitan tekstin tähän halukkaiden luettavaksi:

 

SUOMEN-SAKSAN SOTA 1944-1945 eli Lapin sota
- jatkuuko se yhä? -

Mistä sota alkaa ja mihin sota päättyy? Ketkä ovat sotivia osapuolia ja miten niiden sotijuus alkaa, jatkuu ja päättyy.

Näinkin olennaisiin kysymyksiin päädytään, kun mietitään, mitä se oikein merkitsee kun Suomi ja Saksa eivät Lapin sodan jälkeen ole tehneet rauhansopimusta keskenään.

Tämän mitä kiperimmän sekä valtio- että sota-opillisen kysymyksen nosti pintaan kansallisarkiston ansioitunut tutkija Kauko Rumpunen kirjoittaessaan suhteellisen suppean jakelun omaavaan Sotilasaikakauslehteen (marraskuu 2008), että itse asiassa Suomen ja Saksan välillä ei ole solmittu varsinaista rauhansopimusta vieläkään. [viitattu; Jari Sedergrenin blogissa http://sedis.blogspot.fi/search/label/sotatila ]

Olemmeko siis sodassa yhä ja astummeko ”vihollismaan kamaralle” silloin kun astumme Saksaan? Toisaalta: mihin astumme silloin kun astumme Saksaan? Onko vuoden 1945 Saksaa olemassa, ja jos on, niin mikä sen seuraajavaltio oli, kulloinkin (BRD, DDR, jälleenyhdistynyt Saksa?).

*

Lapin sota

Jos sotatila Saksan ja Suomen välillä syksyllä 1944 alkoi hieman epämääräisesti, ulkoisen painostuksen alla, usein on käytetty ilmaisua ”leikkisota”, eikä aivan yksiselitteistä sodan alkamishetkeä voida määritellä, niin vielä epämääräisempi on todellakin sodan päättymisen ajankohta.

Suursaaren valtausyritys 15.9.1944 käynnisti maiden väliset sotatoimet, jotka käytännössä päättyivät 27.4.1945 viimeisten saksalaisten sotilaiden vetäytyessä Kilpisjärvellä Norjan puolelle.

Voidaan seurata muutamia tapahtumalinjoja ja arvioida niiden relevanttiutta sodan päättymisen de facto ja de jure näkökannoilta.

Valtakunnanpresidentti Karl Dönitzin valtuuttamana kenraalieversti Alfred Jodl allekirjoitti Reimsissä 7.5.1945 sopimuksen Saksan ehdottomasta antautumisesta, joka astui voimaan 8.5. kello 23.41 keski-Euroopan aikaa, mikä on 9.5.1945 kello 01.41 Moskovan aikaa.

Stalinin vaati, että sopimus on allekirjoitettava Berliinissä, niinpä 8.5.1945 Berliinin Karlshorstissa valtakunnan presidentin valtuuttamina sotamarsalkka Keitel, suuramiraali Friedeburg ja kenraalieversti Stumpff, allekirjoittivat Saksan ehdotonta antautumista koskevan asiakirjan Neuvostoliiton marsalkka Zukovin ja Iso-Britannian ilmamarsalkka Tedderin kanssa.

*

Jos ei lähdetä kovin syvältä kaivelemaan esimerkiksi sellaisia kysymyksiä, kuin toimivaltuudet ja ratifiointi, niin ainakin teoriassa voidaan kehitellä kysymystä siitä, lopetettiinko siinä sotatoimet yksinteoin myös Saksan ja Suomen kesken.

Saksan entisenä liittolaisena tai mikä se nyt olikaan, Suomi, oli rivakasti ajautunut tai hakeutunut, yhteisen päävihollisen, Neuvostoliiton, kanssa, ensin 4.9.1944 aseleposopimukseen ja sitten 19.9.1944 välirauhaan.

Tapausten kulku johti tässä välissä ensin 15.9.1944 mainittujen sotatoimien alkamiseen Suomen ja Saksan välillä, ja sitten myöskin siihen, että Neuvostoliiton armeijan joukko-osastoja eteni melkoisen syvälle Suomen valtion alueelle, ”puhdistamaan maata saksalaisista”. Ja olisi edennyt pidemmällekin, ellei Stalin olisi toppuutellut.

[Sota saksalaisten ja venäläisten välillä jatkui Suomen aselevosta huolimatta. Saksalaisten vetäytyessä rintamalohkoiltaan pohjoiseen venäläiset joukot ajoivat heitä takaa ylittäen rajan ainakin Suomussalmella, Kuusamossa, Sallassa, Ivalossa. Lisäksi neuvostopartisaanit viipyivät Savukosken ja Pielisen maastoissa aseleposopimuksen jälkeen, Pielisellä lokakuulle saakka; Tyyne Martikainen 12.11.2008].

Mitä tässä tapahtui Suomen kannalta? Erillisrauha Neuvostoliiton kanssa? Erillissota Saksan kanssa? Ja yhteisrauha Saksan kanssa? Eli kun Saksa antautui, antautuiko se myöskin edellä mainitut piruetit suorittaneelle Suomelle? Olihan Suomi välirauhansopimuksessa oikeuttanut erilaiset toimet ”liittoutuneiden hyväksi” ja kokonaistoimillaan de facto astunut akselivaltojen puolelta liittoutuneiden puolelle, tosin melkoisen epäsymmetrisellä menettelyllä.

Kohta Saksa ja siihen liitetty Itävalta jaettiin neljän miehitysvallan kesken miehitysalueisiin, ja alkoi kylmä sota ja muodostui kaksi Saksaa, ja myöhemmin jälleen itsenäistynyt Itävalta.

Aivan oma juttu on se, että sotiva osapuoli, Saksa, lakkasi olemasta sopimuksia tekevänä osapuolena 8.5.1945 ja ehdottomasta antautumisesta ja sitä seuranneesta miehityksestä johtunut oikeustoimikelvottomuus jatkui vuoteen 1949, jolloin perustettiin Liittotasavalta ja Demokraattinen tasavalta.

Tuona aikana, ja eteenkinpäin Saksan puolesta käyttivät puhevaltaa maailmansodan voittajavallat.

*

Pariisissa 10.2.1947 allekirjoitettu Pariisin rauhansopimus on voittajavaltioiden diktaatti, jonka toisina osapuolina olivat ns. pienemmät häviäjävaltiot (Italia, Romania, Unkari, Bulgaria ja Suomi), eikä se tietenkään ota kantaa Saksan kysymykseen. (Suomea koskeva valtiosopimus/rauhansopimus) https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/194...

Mutta johdannossa se yksioikoisesti toteaa, että

”Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa (UK) ja muita Yhdistyneitä kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta”.

Maininta ”Yhdistyneistä kansakunnista” on epäkronologinen, YK perustettiin vasta 1945, sodan jälkeen. Muutoin Pariisin rauhansopimus kutsuu voittajakumppaneita nimityksellä

”Liittoutuneet ja Liittyneet vallat”, tarkoittaen NL:n ja UK:n ohella seuraavia maita, jotka ovat olleet Suomen kanssa sodassa: ”Australia, Etelä-Afrikan Unioni, Intia, Kanada, Tshekkoslovakia, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta, Uusi Seelanti sekä Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta”.

Epäloogisuudet eivät jää tähän. Kun Ukraina ja Valko-Venäjä jostain syystä olivat sopijaosapuolina, miksei sitten Karjalais-suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta, joka sentään oli ollut taistelukenttänä?

*

Casus Belli

Siinä missä Suomi yksioikoisesti nimetään [toiseen maailman]sotaan (sic!] vastuulliseksi, siis sotasyylliseksi, siinä Euroopan jakoon 1939 sopimuksin ja sotatoimin aloittajana osallistunut NL asemoituu uhriksi ja pulmuseksi.

30.11.1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä käynnistynyt Talvisota on häivytetty kuvasta tyystin. Suomen syntitaakkaa keventää rauhansopimuksessa se, että Suomi 4.9.1944 keskeytti sotatoimet NL:oa vastaan, irtautui sodasta ”Yhdistyneitä Kansakuntia” vastaan, katkaisi suhteensa Saksaan ja sen satelliitteihin ja solmittuaan ”19 päivänä syyskuuta 1944 aselevon” [yleensä tätä kutsutaan Moskovan välirauhaksi] NL:n ja UK:n kanssa, ”on lojaalisti täyttänyt välirauhansopimuksen ehdot”, mikä tarkoitti mm. saksalaisten karkottamista maasta.

Mitä tulee sotatilaan, siitä Pariisin rauhansopimuksen johdannossa todetaan yksiselitteisesti: ”[sopijaosapuolet] ovat tämän vuoksi päättäneet julistaa sotatilan lakanneeksi ja tässä tarkoituksessa tehdä tämän rauhansopimuksen”.

*

Katsoisin tämän voittajavaltioiden kanssa tehdyn Pariisin rauhansopimuksen tarkoittavan kaiken sotatoimen toisen maailmansodan ajalta päättyneeksi siltä osin, kuin ne yleensä koskivat Suomea.

Täydellisesti antautuneella Saksalla ei voittajien näkökulmasta ollut valtuuksia eikä edellytyksiä sopimuksentekoon, joten jos halutaan nimetä Suomen ja Saksan sodan 1944-1945 rauhansopimus niin se on voittajavaltioiden sanelema Pariisin rauhansopimus 1947. Eikä se ollut ensimmäinen kerta kun valtiot ovat tehneet sopimuksia yli jonkin kolmannen valtion; tässä tapauksessa ylikävelty oli hävinnyt Saksa. On vain ollut tyytyminen näin syntyneisiin sopimuksiin tai diktaatteihin.

Myöhemmät Saksan sotaa ja sodan tuhoja koskevat Suomessa toteutetut kirjaukset ovat eri tarpeista johtuneita kirjaanvientejä, joilla ei ole sopimusoikeudellista asemaa.

*

Hallitus toteaa

Eräs tällainen kirjaus on mm. kun pääministeri Sakari Tuomiojan hallitus kirjasi 12. maaliskuuta 1954 hallituksen pöytäkirjaan:

"Sotatoimien sittemmin lakattua ja kanssakäymisen Suomen ja Saksan välillä viime vuosina kehityttyä rauhanomaisesti on aiheellista todeta, että mainittu sotatila on päättynyt."

[ks. esim. Hannu Merikosken pro grdu/Tre yo 2003; https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/90627... sivu 38.]

Tämä toimenpide tehtiin itse asiassa Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan toivomuksesta. Kaikin puolin diplomaattinen ja huomaamaton menettely, jolla ikään kuin siistittiin asia pois päiväjärjestyksestä, ja samalla dementoitiin olettamaa siitä, että Pariisissa 1947 oli Saksan yli jotain sovittu.

Suurvaltoja suitsi toisaalta Versaillesin 1919 rauhansopimuksen raskas maine ja toisaalta pian 1945 jälkeen kylmenneet suhteet Neuvostoliittoon. Turhan pitkälle mennyt veljeily ja sota-apu Stalinille oli mitä kiusallisin aihe USA:lle ja UK:lle, eikä läntisiä osapuolia kiehtonut istuminen Stalinin kanssa samalle puolelle neuvottelupöytää, eikä muutenkaan intresseihin kuulunut avata Saksan asian ”lopullisen käsittelyn” Pandoran lipasta.

*

Kekkosen keskustelut

Itsekin muistan, miten Kekkonen nosti, osin taktisena liikkeenä, pöydälle kysymyksen Saksan sotakorvauksista Lapin sodan tuhojen vuoksi. Aihe liittyi laajempaan kokonaisuuteen, ns. Saksan-kysymykseen.

"Saksalaisten [jatkosodan aikainen] apu nousi konkreettisesti esiin vielä 1970-luvun alussa. Tuolloin presidentti Urho Kekkonen keksi esittää Länsi-Saksalle, että sen pitäisi maksaa sotakorvauksia saksalaisten Lapissa tekemistä tuhoista Lapin sodan ajalta.

Saksalaisten reaktio oli tyly.

– He vastasivat, että he tekevät laskelman Suomen jatkosodan aikana saamasta avusta ja lähettävät laskun siitä..."; lähde: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/mtv-uutisten-kysely-suomen-syyta-olla-saksalle-kiitollinen-sota-ajan-avusta/3507498

*

Niinpä noihin 1970-luvulla, Saksojen kanssa käytyihin keskusteluihin liittyen todettiin Suomen ja Liittotasavallan kanssa laaditussa julkilausumassa 19.9.1974, että sodasta aiheutuneita jälkiselvittelyjen tutkiminen on vuonna 1953 tehdyn Lontoon velkasopimuksen mukaisesti lykätty tuon jo aikaa sitten teoreettiseksi muodostuneen ”lopullisen järjestelyn yhteydessä” suoritettavaksi.

Mainittujen neuvottelujen yhteydessä vuosina 1973 ja 1974 katsottiin saksalaistahoilla viittauksen tarkoittavan ”yhtenäisen Saksan kanssa tehtävää rauhansopimusta

(ulkoasiainministeri Tarja Halosen vastaus eduskunnassa 27.4.1997 edustaja Sulo Aittoniemen Lapin sodan sotakorvauksia koskeneeseen kirjalliseen kysymykseen).

*
Edustaja Aittoniemen kirjallinen kysymys eduskunnassa: http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=KK+216/1997&base=erkys&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP

Ulkoministeri Halosen vastaus eduskunnassa: (aelmpana) http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=KK+216/1997&base=erkys&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP

DDR:n kanssa taas pitkän kädenväännön jälkeen sovittiin korvaussummasta, joka kuitenkin jäi paperille.

*

Saksojen yhdistyminen

Kun sitten Saksat yhdistyivät, Suomen taholta selvitettiin 3.10.1990 muiden ”sotakorvauskysymyksissä rinnastettavien maiden, kuten Belgian, Hollannin, Norjan ja Tanskan, suhtautumista sotakorvauksiin.

Tällöin ilmeni, että sotakorvauskysymystä pidettiin käytännön tasolla loppuun käsiteltynä, joskin teoreettisesti vielä avoimena kysymyksenä. Näissä olosuhteissa Suomi ei pidä aiheellisena ottaa esille kysymystä sotakorvausten vaatimista Saksalta”.

Näin siis silloinen ulkoministeri, nykyinen presidentti Halonen.

[Tuolloin puhuttiin sotakorvauksista, mutta niitä ei tietenkään olisi ilman että samalla puhuttaisiin ja sovittaisiin rauhasta, kaiketikin].

Tätä kirjausta voitaneen täydellä syyllä pitää Suomen valtion viimeisenä asiaa koskevana kirjaanvientinä.

*

Rauhaa ei Saksan kanssa aikoinaan tehty [voitu tehdä], joten aika meni rauhansopimuksen ohi, ellei lähinnä oikeaa vastausta hyväksytä, siis Pariisin rauhansopimusta 1947.

Muistan miten äiti-vainaan kanssa kahvipöydän ääressä mietimme 1970-luvulla, noinkohan sittenkin Saksa jotain maksaisi hänen syntymäkotinsa poltosta. Suomussalmella Ämmänsaaren rakennetut talot ja kasarmialue tuhoutuivat jatkosodassa saksalaisten perääntymisvaiheen aikana syksyllä 1944. Äidin koti oli aivan kasarmin portin vieressä. Olen käynyt sen kivijalkaa katsomassa, kellarin monttu on vielä olemassa ja kaksi pihakoivua. Perheen karhukoiran olivat saksat ampuneet. Kyllä meillä oli viisto hymy huulillamme kummallakin.

Luettavissa: http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186814-onko-suomen-ja-saksan-valilla-solmittu-rauhansopimusta-1944-1945-sodan-jalkeen

*

*

Suomen sotatila – sen päättyminen 1947

”Suomen osalta Pariisin rauhansopimus astui voimaan Neuvostoliiton ratifioitua sen 15. syyskuuta 1947. Valvontakomission viimeiset jäsenet poistuivat Helsingistä 25. syyskuuta 1947, ja välittömästi tämän jälkeen presidentti J. K. Paasikivi julisti yhtäjaksoisesti 30. marraskuuta 1939 lähtien voimassa olleen sotatilan päättyneeksi. Sota-ajan luoma poikkeustila päättyi lopullisesti tasavallan suojelulain voimassaolon lakattua kolme kuukautta myöhemmin.”

Wikipedia: Pariisin rauhansopimus; https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_rauhansopimus_(1947)

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

*
Pariisin rauhansopimuksessa 1947 liittoutuneet kutakuinkin sanelivat ”akselivalloille” rauhansopimuksen, jonka johdannossa – kuten ylempänä totean – mainittiin kutakuinkin yksioikoisesti:

”Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa (UK) ja muita Yhdistyneitä kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta”.

Kyse on siis Toisen maailmansodan jälkeen solmitusta rauhansopimuksesta, joten… noin esitettynä, voittajavallat – mukaan lukien Neuvostoliitto – katsoivat, että ”Suomi… on osaltaan vastuussa tästä sodasta” siis II Maailmansodasta. (Sic!]

Voi että…
"..tästä sodasta."

Nyt täytyy juoda rauhallisesti lasi kylmää vettä… ja katsella vitsejä.

Eli pilapiirroksia Talvisodasta:

http://opetuskamaaa.blogspot.fi/2016/04/tehtavia-s...
*

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Venäläisillehän II maailmansota alkoi kesäkuussa 1941 ja amerikkalaisille joulukuussa 1941. Hyökkääjät olivat Saksa ja Japani. Amerikkalaiset arvostivat suomalaisten talvisotaa, mutta olivat samaa mieltä venäläisten kanssa siitä, että ei sillä II maailmansodan kanssa tekemistä ole...

Kiinalaisten sota Japania vastaan oli alkanut viimeistään vuonna 1937. Voidaan tulkita sen alkaneen jo 1931. Saksalaisille, puolalaisille, balteille ja pohjoismaalaisille "maailma" on tietysti Pohjois-Eurooppa, joten meille maailmansota alkoi syksyllä 1939.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Ilman asekätkentää olisi Suomi miehitetty.

Kotikommunistien paisutellessa asiaa, että lahtarien vanhat hampaattomat ämmätkin kantavat esiliinan taskussa pistoolia.

Paras oli, kun eräs punikki kertoi valvontakomissiolle kotipitäjänsä pataljoonan tulleen rintamalta kaikki aseet mukanaan kotikonnuille.

Ymmärrän Moskovan häpeän, kun eivät voittaneet Suomea.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Yhdistyneet Kansakunnat eli liittoutuneet perustettiin vuodenvaihteessa 1941/42. Vuonna 1945 perustettiin pysyvä organisaatio fyysisine päämajoineen, United Nations Organization, UNO. Käytännön kielessä O putosi heti pois.

Pariisin suomalaiset rauhanneuvottelijat olivat käsittämättömän ammattitaidottomia, kun eivät ymmärtäneet korostaa sitä, että syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945 Suomi tosiasiassa soti YK:n puolesta Saksaa vastaan.

Briteillä oli parempaakin miettimistä kuin ryhtyä korjailemaan välirauhansopimusta, joten Neuvostoliitto sai kirjoittaa Suomen lopullisen rauhansopimuksen, mutta kyllä suomalaiset olisivat voineet suostua amerikkalaisten tukitoimiin, joita tiettävästi tarjottiin, vaikka USA ei Suomen sopimuksen osapuoli ollutkaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tässä vielä alkuperäinen Declaration of the United Nations, 1. tammikuuta 1942:

http://www.un.org/en/sections/history-united-natio...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ukrainan ja Valko-Venäjän omituinen YK-jäsenyys kesti koko Neuvostoliiton olemassaolon. Siinä oli kyse puhtaasti Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan ja Kiinan hallitusten sinisilmäisyydestä.

Stalin yksinkertaisesti vaati kolmea ääntä YK:hon vuonna 1945. Hän oli sitä mieltä, että kun kaikki muut alkuperäiset jäsenmaat ovat kapitalistisia, tilanne olisi muuten liian epäoikeudenmukainen.

Käsittämättömästi vaatimukseen suostuttiin – ymmärtämättä, ettei Neuvostoliitolla ole aikomustakaan lakata miehittämästä koko Itä-Eurooppaa. Vuonna 1949, kun NATO perustettiin, kaikki YYA-maiden äänet olivat jo kommunistien käsissä.

Ennen kuin joku urputtaa, huomautettakoon, että Suomi ja Itävalta päästettiin järjestöön vasta vuonna 1955.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Ukrainan ja Belarusin ääniä kait perusteltiin silläkin, jotta dominioillakin oli omat äänet.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Neuvostoliitto oli kuitenkin koostuvinaan samanarvoisista tasavalloista. Eipä taidettu latvialaisten, armenialaisten tai kirgiisien mieltä kysellä...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vuoden 1947 rauhansopimuksen allekirjoittajajoukosta muuten seuraa, että vaikka rajoja on piirrelty Pähkinäsaaresta Pariisiin, Suomen ja Venäjän välillä on vuosisatojen kuluessa tehty tasan yksi rauha: Tartossa vuonna 1920.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Juuri näin. Läheskään aina emme muista - tai edes tiedä tätä.
Jostain kumman syystä - takana oli aikalaisnäkemyksiä, joiden etymologia ei ehkä täysin avaudu nykypäivän ihmisille - monet pitivät Tarton rauhaa 1920 "häpeärauhana".
Siinä oli tietysti mukana myös Neuvosto-Venäjän huteraakin huteramman valtatilanteen tuomaa arviota siitä, että bolshevikkivalta sittenkin tavalla tai toisella luhistuisi.
Eivätkä asian noin nähneet ihan väärässä olleetkaan, vain ajoitus heitti noin 71 vuotta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Niin mukavaa kuin olisikin vedota moraalisesti oikeisiin Tarton rajoihin, täytyy kuitenkin saksien ja savolaisten harmiksi muistuttaa, että Venäjä tunnustettiin Neuvostoliiton sopimustekniseksi seuraajavaltioksi vuonna 1992, joten Pariisin rajat pysyvät :)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset