Veikko Huuska

Miten edustuksellista demokratiaa voidaan korjata - vai voidaanko?

*

Demokratian eli kansanvallan toteutumisen keskeinen instrumentti on vaalit.  Vaaleissa äänioikeutetut kansalaiset valitsevat ehdolle asetetuista – ja asettuneista – ne, joille he luovuttavat määräajaksi valtuutuksen ratkoa ”yhteisiä asioita”. 

Tosin terävät kriitikot ovat jo aikaa sitten oivaltaneet, että politiikka ei ole mitään pyyteetöntä ja kliinistä ”yhteisten asioiden” pohdiskelua ja päätäntää.  Aika monelle on koulutuksen tässä vaiheessa valjennut, että politiikka on taistelua.  Aivan kuin elämäkin, jonka tiettyjä rajaehtoja politiikalla sorkitaan ja säädetään.

*

”Politiikka on rikki”

Jokainen tajuaa, mitä tarkoitetaan kun sanotaan ”mopo on rikki”.  Yleensä se tarkoittaa, että mopo ei kulje, tai kulkee vain pätkittäin ja ehkä vanteet kolisten.

Mutta mitä tarkoitamme kun sanomme, että politiikka on rikki.  Mikä politiikka? 

Onko politiikka jokin massiivinen ei-kiitos –alue, johon emme haluaisi puuttua kuuden metrin varpillakaan? 

Vai onko se jokin hienosäikeinen juttu – ja kenties myös –lentoinen, - joka on ikään kuin karannut etäisyyksiin kättemme ja ajatustemme ulottuvilta? 

Vai onko se iänikuinen polttomoottori, joka ”aina ennen” on sytkyttänyt varmasti kuin kello, mutta nyt jostain syystä vaiennut?  Onko löpö lopussa, vai mäntä katki?

*

Dosentti Pertti Timonen – tuo demarien terävä toisinajattelija – näkee, että demokratian kriisitunnelmissa on haukuttu väärää puuta.  On puhuttu puolueiden kriisistä, vaalidemokratian kriisistä, edustuksellisen kansanvallan kriisistä ja siis jopa koko poliittisen järjestelmän kriisistä.

Paniikkitunnelmissa on tarjottu kansalle milloin mitäkin korjaussarjaa: suoraa kansanvaltaa, kansanäänestystä, kansalaisaloitetta, kansalaiskuulemisia ja kansalaisfoorumeja.  ”Erityistä innostusta on herättänyt niin sanottu deliberatiivinen eli julkiseen keskusteluun perustuva demokratia”, Pertti Timonen latoo. 

”Poliittinen eliitti suhtautuu suoran kansanvallan puuhastelijoihin tekopyhämäisen myötämielisesti, koska en eivät uhkaa heidän valta-asemaansa.  Ainoastaan kansanäänestykset ovat alkaneet arveluttaa vallanpitäjiä”, pamauttaa Pertti.  Ja osuu varmasti maaliin.

Nythän on nähty, miten ”ne, jotka osallistuvat politiikkaan muutoinkin, käyttävät eniten myös suoran kansanvallan instrumentteja, eli juopa politiikkaan osallistuvien ja osallistumattomien välillä vain kasvaa suoran kansanvallan käytön myötä.  Eli ollaan päädytty aivan päinvastaiseen tulokseen kuin mihin on pyritty” noita kyseisiä kansalaisten ”osallistuttamismuotoja” kehiteltäessä, Pertti toteaa

Pitäisikö siis lopettaa suoran demokratian keinojen tuputtaminen?  Etenkin, kun uusin tulokas, kansalaisaloitekin, on jo koko lailla tärvelty eipäs-juupas –tempoiluksi, - ja täysin Timosen teesin mukaisesti sen ovatkin parin vuoden käytön jälkeen miltei omineet kansanedustajat tai ex-kansaedustajat.

*

Timosen ohjelma

Mitä sitten tilalle?  Vai jätetäänkö demokratian jatkojalostus aivan vapaasti kansalaisten omalle kontolle?  Mitäpä sitä kauheasti kehittelemään, kun ei kerran kelpaa ja kun eliitti nappaa syötöt omaan lapaansa!

Mutta dosentti Pertti Timonen ei heitä hanskoja tiskiin, vaan lyö pöytään oman ehdotuksensa, jossa hän esittää kuuden kohdan korjaus-sarjan.

6-kohdan ohjelma edustuksellisen kansanvallan kehittämiseksi by Pertti Timonen:

  1. Vaalijärjestelmä uudistettava nykyistä suhteellisemmaksi.

  2. Yksi edustaja – yksi edustuslaitos.  Eli jäsenyys yhtä useammassa edustuslaitoksessa kiellettävä (Europarlamentti; eduskunta;  maakuntavaltuusto; kunnanvaltuusto).

  3. Hallitukseen valitun kansanedustajan tilalle eduskuntaan varaedustaja.

  4. Kansanedustajan aloiteoikeus siirrettävä eduskuntaryhmälle ja määrä rajoitettava; eduskunnan käsiteltävä aloitteet vaalikauden aikana.

  5. Edustajien peräkkäiset valtakaudet rajattava kahteen, korkeintaan kolmeen kauteen.

  6. Säädettävä äänestyspakko.

*

Kommentti

Jo silloin, kun entisessä elämässäni toimin aktiivisesti politiikan parissa, tapasin kehitellä joitakin yleistäviä ohjeita, joita jopa yritin käytännössä noudattaa.  Yksi tällaisista elämänohjeista oli: Dosentti Timosen ajatteluun kannattaa perehtyä, se on sen arvoista, mutta yleensä kannattaa toimia tasan päinvastoin kuin hän esittää.

Niin toimin nytkin.

Timosen ”Kuuden kohdan” ohjelmasta allekirjoitan täysin vain yhden: kohdan numero 1.  Vaalijärjestelmämme, niin hyvä ja monissa liemissä keitetty kuin se onkin, potee joitakin vajavaisuuksia, joista pahin on eduskuntavaaleissa selkeänä paistava suhteellisuuden huono toteutuminen. 

Paras ja ilmeisesti toimivin korjaus olisi eduskuntavaalien valtakunnallinen tasauspaikkajärjestelmä, jossa jokin määrä paikkoja tasattaisiin puolueiden ja vaalilistojen välillä niin, että eduskuntaan tulisi kansanedustajia samassa suhteessa kuin puolueet ovat saaneet äänestäjien ääniä.

*

Kritiikkiä

Muilta osin sitten en yhdykään Pertin näkemyksiin.  Edustuksellisen demokratian toteutuksen kannalta näen olennaisena äänestäjän oikeuden ja mahdollisuuden valita sen ehdokkaan,  kenelle hän haluaa valtuutuksensa antaa.  Enkä näe lähtökohtaisesti pahana vaikka edustajia olisi jatkossakin nykymalliin vallankäytön eri portailla.

Kolmoskohta:

Timosen ehdotus ninisteriksi nimitettävien kansanedustajien varamiehistä merkitsisi käytännössä kansanedustajien määrän nostoa nykyisestä 200:sta 214-220:een

En näe siinä mitään mieltä.  Nykyisinhän – satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta – hallituksen jäsenet ovat järjestään kansanedustajia.  Mitä lisäarvoa poliittiseen järjestelmään ja edustukselliseen kansanvaltaan toisi parinkymmenen varaedustajan nostaminen Arkadianmäelle? 

Päinvastoin näen, että poliittiselle järjestelmälle ja ennen kaikkea puolueille tulisi asettaa nykyaikaiseen maailmaan niin saumattomasti soveltuva tulosvastuu.  Tarkoittaa: Eduskuntaan valittaisiin 200 kansanedustajan sijasta se prosenttiosuus eduskunnan jäsenmäärästä, mihin vaalien äänestysaktiivisuus oikeuttaa. 

Eli äänestysprosentin ollessa 70 % edustajia valittaisiin 70 % kahdestasadasta = 140 kansanedustajaa.  Nythän poliittinen järjestelmä saa ”ne kaksisataa” kasaan tuosta vain, riippumatta siitä miten hyvin se pystyy aktivoimaan äänestäjiä!  Vastaavasti: äänestäjät saisivat suosikkejaan läpi vain äänestysaktiivisuuden oikeuttamassa määrin.

Aloiteoikeudesta en halua sanoa mitään enempää: aikoinaan kotipaikkakunnaltani valittu Sulo Aittoniemi tehtaili aloitteitaan ahkerasti, mutta en tiedä mitä siitä syntyi, muuta kuin työruuhkaa EK:n kansliaan.

Edustajien valtakauden rajoittamis-idean ymmärrän, ja pidän esimerkiksi presidentin toimikausien rajoittamista ihan hyvänä.  Muuten suhtaudun pidättyvästi – ellen suorastaan nuivasti – tämänkaltaisiin rajoituksiin.  Ajattelen nyt – ihan boxin ulkopuolelta – niin ajankohtaista vihreiden puheenjohtaja-kysymystä.  Erinomaisesti juoksuaan petrannut Ville Niinistö joutuu eroamaan porukkansa nuijan varresta, juuri kun hänen taidoilleen olisi parasta kysyntää.  Jääköön kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen uran pituus äänestäjien harkintaan!

Äänestyspakkoa vastustan.  Siinä on vaikea nähdä mitään hyvää.  Belgiassa tunnetusti on säädöspohjainen äänestysvelvoite, mutta mitä erinomaista Belgian demokratiassa ja valtioelämässä on esittää sellaista, mitä meillä ei olisi?  Tuskin mitään kovin mainittavaa.  Pitkät hallituskriisit – tokko ne nyt ihan äänestyspakosta johtuvat – eivät juuri kannusta ottamaan mallia. 

Lopuksi anekdootti, jonka kaikki varmaan ovat jo kuulleet, mutta menköön kevennyksenä:

Belgian valtio on hajoamistilassa.  On vain kaksi asiaa jotka pitävät sen kasassa: jalkapallojoukkue ja järjettömän suuri valtionvelka.

*

Dos. Pertti Timosen Sunnuntaivieras -kolumni, joka loihti nämä ajatukset ilmoille, luettavissa täällä:

AL, su 12.3.2017; http://www.aamulehti.fi/kotimaa/suora-kansanvalta-on-kriisissa-24336448/

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jotenkin hämärästi luulen, että poliittisten edustuslaitosten tasoa nostaisi jossain määrin järjestelmän korjailu, mutta lopulta ratkaisevaa kuitenkin tässä suhteessa on äänestäjien oma valinta.

Se, kenet - minkälaisen - ehdokkaan äänestäjä äänestää pelipaikalle.

Edustuksellisen demokratian tason nosto on tosin kiinni paitsi äänestäjän ratkaisusta, myös siitä minkälaisia ehdokkaita on tarjolla.

Ehkä tässä on kysymys vuorovaikutteisesta järjestelmästä, jossa aika moni tekijä vaikuttaa keskinäisen riippuvuuden voimalla lopputulokseen.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Kappale edustuksellisen demokratian arkea:

Tampereen lyhytelokuvajuhlilla viime viikolla esitettiin ja palkittiin 9-minuuttinen elokuva:

Puheenvuoro (Talking the Floor), ohjaus: Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen.
Arvioin elokuvaa aiemmin blogissani:

Säikehtivän raju, tyly ja viiltävä tiivistelmä Tampereen kaupunginvaltuuston Raitsikka-keskustelusta maanantai-iltana 7.11.2016.

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen jo ehti aviisissaan huokaamaan: ”Oikeastaan koko pätkä pitäisi sensuroida.”! - Mutta lievensi kuitenkin arvionsa tähän muotoon:

”Elokuvaan pitäisi liittää varoitus. ”Edustuksellinen demokratia ei oikeasti ole tällaista. Tuona päivänä Tampereen vesijohtoveteen oli vain sekoitettu jotain ylimääräistä.” http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/varmat-naurut-ta...

”Puheenvuoro” on ankara yhteiskunnallinen puheenvuoro poliittisen järjestelmän rappiosta ja täydestä alennustilasta. Elokuvan yhdeksään (9) minuuttiin tiivistyy erään suuren suomalaisen kaupungin muutoskipujen ja muutoskyvyttömyyden koko tuska.
Mitä ihmettä nuo ihmiset ovat tuolla tekemässä?
Pääosan puheenvuoroista – kyse on todellakin loputtomasta puheenvuorojen virrasta, ei keskustelusta, tai edes väittelystä – ainoastaan eksottinen sarja monologeja, joissa yhtyy kammottava kimara jaarittelua, jankkausta ja jynssäystä, jolla joku kai kuvittelee poimivansa jotain irtopisteitä joiltain tuntemattomilta alieneilta, joiden pitäisi kärsivällisesti kestää tämä kaikki.

Leffan ainoa sankari – muutamien väsähtäneiden asiallisten valtuutettujen lisäksi – on puheenjohtajana kärsivällisen jämäkästi tätä kurittomien torvien soittokuntaa paimentava pj, nuoresta iästään huolimatta jo monissa liemissä keitetty, Sanna Marin.

”Nyt ei keskustella mistään muusta!”

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/nyt-ei-keskustella...

http://www.hs.fi/nyt/art-2000005120541.html

*
Ehkä Suomen kaikkien kunnallisvaaliehdokkaiden tulisi nähdä Vartiainen-Veikkolainen parivaljakon leffa, ihan koulutusmielessä. Eikä että "toimi näin", vaan voimakkaalla suosituksella:

Älä ihmeessä toimi edustuksellisen demokratian edustajana näin!

Juuso Hämäläinen

Kansanvaltaa on mahdoton toteuttaa nykyisessä kompleksisessa maailmassa. Siksi demokratiaa ei olekaan todellisuudessa olemassa. Se tarkoittaa vain harvoin tapahtuvaa äänestämistä.

Kyllä meillä on haaste löytää hyviä koko kansan etua katsovia yksilöitä päättäjiksi. Puoluejärjestelmä on siitä kehno, että siihen koneistoon pesiytyy huonoja poliitikkoja usein loppuiäkseen. Heitä ei saa pois äänestämälläkään. Muinaisessa Kreikan demokratiassa peenjauhajat ja pitkään jaarittelevat poliitikot voitiin häätää pois koko kaupunkivaltiosta, kun heistä saatiin tarpeekseen.

Henkilövaalien suuntaa pidän parhaana sillä edellytyksellä, että äänestäjät ovat valistuneita. Tähän haasteeseen törmätään aina demokratiassa. Mitä hyötyä on antaa valtaa sellaisille, jotka eivät tiedä miksi, miten ja mihin sitä käyttää.

Meille jää toki jäljelle asioista äänestäminen suoraan. Se vaatii samaa äänestäjiltä kuin muukin äänestäminen. Mitä hyödyttää antaa äänestyskortti nuorelle aikuiselle, jonka mielestä Kanada on Saksassa?

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Ihmettelen mihin me kansalaiset tarvitsemme puolueita ja poliitikkoja? Meillähän voisi olla sitovat kansanäänestykset valtiota ja kansalaisia koskevissa asioissa ja virkamiehet jotka toteuttaisivat kansanäänestysten tulokset.

Puolueet ovat rikastuneet ja niissä toimivat poliitikot pulskistuneet, samaan aikaan kun valtio ylivelkaantuu ja kansalaisten elämää kurjistetaan ennenäkemättömällä tavalla.

Tämäkö tosiaan on yhteiskunnan tarkoitus, lihottaa puolueita ja poliitikkoja niin, että rahaa riittää miljoonia säätiöitettäviksikin?

Juuso Hämäläinen

Suurin puute on rahasta ja sitä ei ole poliitikoilla jakaa, jollei sitä oteta joltain ja anneta toiselle. Poliitikkojen valta rahamaailmaan on nolla. Siksi heidän tehtäväkseen jää vain lakien säätäminen ja tulonsiirrot veroeurojen osalta. Poliitikoilla on hyvin vähän mahdollisuuksia tuottaa lisäarvoa muuta kuin itselleen ja puoluekoneistolleen.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Raha on ongelma siksi koska valtio on antanut yksityisille liikepankeille ja rahalaitoksille oikeuden luoda tyhjästä rahaa. Tässä vähän enemmän asiasta.

http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122196-...

Juuso Hämäläinen Vastaus kommenttiin #6

Raha on vaihdantaväline. Kuten tiedät niin kaikkea rahaa vastaavaa määrää tuotosta reaalitaloudessa ei ole olemassakaan. Maailmantaloudessa pyörivästä tili- ja käteisrahasta on merkittävä osa velkaa. Pankit luovat rahaa antamalla lainoja, vaikka niiden omapääoma on vain murto-osa niiden uloslainauksesta. Tämä on yksi merkittävä syy sille miksi länsimaisessa taloudessa on lama, jos talous ei kasva koko ajan. Siksi globaali kapitalismi yhdistettynä katteettomaan rahaan pitää työläiset aina köyhinä. Siksi työllä ei rikastu vaan sijoittamalla toisten työhön.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Suorat kansanäänestykset vahvistaisivat demokratiaa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

- Vaalijärjestelmä uudistettava nykyistä suhteellisemmaksi.

Valtakunnallinen tasauspaikkajärjestelmä olisi ilmeisesti kohtuullinen muutos. Vaikka todellisuudessa se ei toisi oleellisia muutoksia merkitykselliseen jakaumaan kuin joissain poikkeustilanteissa.
Toinen on sitten, pitäisikö tällöin olla myös äänikynnys? Suomen tapauksessa 1% kannatus toisi 2 paikkaa. Tarvitaanko 2 edustajan puolueita?

- Yksi edustaja – yksi edustuslaitos

Suhtaudun myönteisesti. Asiassa on monta puolta mutta monen tason päätöksentekoon samanaikaisesti perehtyminen on vähintään vaikeaa.

- Hallitukseen valitun kansanedustajan tilalle eduskuntaan varaedustaja

Ei. Mutta sen sijaan voisi ajatella, että hallitukseen valittu kansanedustaja EI osallistuisi äänestyksiin. Pahimmillaan tuo aiheuttaisi hallituspuolueille karkeasti -15 ääntä, joka silloin vaatisi joko laajemman hallituspohjan, eduskunnan ulkopuolisia ministerejä tai paremman opposition huomioonottamisen.

- Kansanedustajan aloiteoikeus siirrettävä eduskuntaryhmälle ja määrä rajoitettava; eduskunnan käsiteltävä aloitteet vaalikauden aikana.

Periaatteessa tuo kuulostaan tarpeelliselta.

- Edustajien peräkkäiset valtakaudet rajattava kahteen, korkeintaan kolmeen kauteen.

Erittäin hyödyllistä. Kansan edustaja ei oikein kuulosta ammatilta.

- Säädettävä äänestyspakko.

Ehdottomasti ei. Mutta sitä voisi ajatella, että kansanedustajien kokonaismäärä todellakin olisi äänestysprosentin osuus maksimista.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kun nuorena politikoin SKDL:ssä (olin aleniuslainen, en varsinaisesti kommunisti), niin kauhistuin politiikassa vallanhalun ohjaavasta vaikutuksesta. Kaikki puolueet soveltavat leniniläistä politiikkaa, ts. kuulut etujoukkoon, joka ottaa valtaa niin paljon, kuin saa.

Politiikan pitäisi olla jotakin muuta, kuin vallan tavoittelua.

Ihmiskunnan ongelma ei ole hallintojärjestelmässä, vaan siinä, miten saadaan ihmiset käyttäytymään vastuullisesti ja solidaarisesti. Niin kauan, kun politiikka on jonkin ryhmän edun ajamista, politiikka vain lietsoo ristiriitoja, ja egoismia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Walden_Two

Skinnerin utopia (ja skinneriläiset yhteisöt toimivat edelleen, toisin, kuin monet muut utopiakokeilut) ja Jefremovin kommunistinen maailma Andromedan Tähtisumussa, ovat lupuneet ydinperheestä. Lapset kasvatetaan yhdessä, kuten susilaumassa.

Valtaa toisten ihmisten yli pitää olla mahdollisimman vähän. Sen purkaminen pitää aloittaa perheen, suvun, klaanin purkamisella.

Jefremov kuvasi suuren hajaannuksen ajan, johon olemme astumassa. Länsimainen yhteiskunta, joka perustuu juutalaiskristilliseen ydinperheeseen, joka on yhteiskunnallisen vallan prototyyppi, ei voi kestää.

Ihmiset on kasvatettava samaan aikaan vapaiksi, ja yhteisöllisiksi. Poliittinen apparaatti ei saa olla valtakoneisto. Pelkäänpä, jotta uusi maailma voi nousta vain nykyisen hajoittamisen kautta. Täytyy toivoa, että ihmiskunta selviää siitä hengissä.

Niin, en usko länsimaiseen demokratiaan lainkaan. Demokratia = dummokratia.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Siteeraan blogia:
"Nythän on nähty, miten ”ne, jotka osallistuvat politiikkaan muutoinkin, käyttävät eniten myös suoran kansanvallan instrumentteja, eli juopa politiikkaan osallistuvien ja osallistumattomien välillä vain kasvaa suoran kansanvallan käytön myötä. Eli ollaan päädytty aivan päinvastaiseen tulokseen kuin mihin on pyritty” noita kyseisiä kansalaisten ”osallistuttamismuotoja” kehiteltäessä, Pertti toteaa."

eli:
Suoran demokratian keinot eivät ole mikään ihmelääke tai taikasauva, joka toisi aidommin "kansan tahdon" esille kuin nykyinen edustuksellinen demokratia. Näin uskon, ja yhdyn dosentti Timosen havaintoihin.

Lisäksi: Demokratian eli kansanvallan eräs keskeinen ja aivan olennainen piirre on, että vallankäyttäjät ovat vaihdettavissa.
Edustuksellisessa demokratiassa tämä on aina mahdollista, ja sitä hieman myös toteutetaan.

Ongelmaksi kenties muodostuu se, että esim. eduskunnassa Suomen kaikki puolueet ovat vuoron perään mukana vaihtuvin "tanssipartnerein". Sitten oppositiossa ollaan jotain mieltä ja hallituksessa toista ja kun taas siirrytään oppositioon, kirotaan kaikki missä oltiin hallituksessa mukana.

Täytyy tietysti ymmärtää, että monipuoluejärjestelmässä ja koalitiohallituksissa ratkaisut ovat eräänlaisia kompromisseja. Päätösten takana täysin sydämin ollaan vain yksipuoluejärjestelmissä tai puhtaissa diktatuureissa - eikä aina edes siellä (esimerkkejä luettelematta).

Kun valta on "suoraan kansalla" eli toteutettaessa edes nimellinen "suora demokratia", syntyy uusi ongelma. Kun "kansa päättää", niin kuka silloin kantaa vastuun? Kansako? Ne, jotka "äänestivät väärin"?

Kansaa ei voi vaihtaa. Edustajat voi ja ajoittain täytyy.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset