Veikko Huuska

Miksi Putin ei juuri noteeraa Venäjän vuoden 1917 vallankumouksia?

Miksi Putin ei juuri noteeraa Venäjän vuoden 1917 vallankumouksia?

Miksi noteerata katastrofeja: Kreml viestittää, että unohtakaa mieluiten koko 1917.  Sillä Venäjän vallankumousvuosi 1917 ei ole mikään Suuren Isänmaallisen Sodan voittoon 1945 verrattava triumfi.

*

Ristiriitainen suhtautuminen 100 vuoden takaisin kumouksiin

Venäjän presidentti Putin on taannoisissa puheissaan toistuvasti viitannut vuoden 1917 tsaarinvallan kumoamiseen ja neuvostovallan syntyyn. 

Suomessa on jopa pelätty, että Venäjä toisaalta haluaisi juhlia kumousvuotta 1917 ”liian” näkyvästi, ja toisaalta toisi esiin bolshevikkien tunnustaman Suomen itsenäisyyden yhtenä historiallisena virheenä, joka ”vaatisi korjausta”. 

Puhuttiinpa jossain vaiheessa jopa sellaisesta, että Venäjä haluaisi järjestää (”sotkea”) Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinnan yhteyteen bolshevikkikumouksen vuosisataismuiston vieton.

Juuri nyt kuitenkin näyttää siltä, että Venäjä ja Putin ei kovinkaan paljon piittaisi koko vuodesta 1917.

Onpa jopa kysytty: 

Miksi Venäjä juhlisi vuotta 1917, mitä syytä sillä on juhlia?  Ja niinpä ainakin nyt, kun maaliskuun 1917 porvarillisesta vallankumouksesta ja keisarivallan päättymisestä on kulunut 100 vuotta, Kreml näyttää viittaavan kintaalla koko projektille.

Venäjällä on verkkosivut juhlavuodelle 1917.  Sivuston nimi on FREE.History 1917 / project1917.ru , ja sivustolla on näkyviä toteuttajia kuten State Archive of Russian Federation sekä Russian State Archive of Literature and Art ja rahoittaja-tukijoita, ja sen ulkomaisena kumppanina toimii Pushkin House, London (”Home to Russian Culture”).  Linkki sivustolle on tässä: https://project1917.com/

*

Putinin ambivalentti suhde Venäjän vuoteen 1917

Presidentin vuotuisessa puheessa parlamentille – sitä on tullut Putinin tärkein linjapuhe - 1.12.2016 presidentti Putin kehui kansalaisten yhtenäisyyttä.  Hänen mukaansa ”venäläiset ovat tulleet yhteen patrioottisten arvojen ympärille kaikista vaikeuksista huolimatta”. 

Putin muistuttu myös että Venäjän vallankumouksesta (vallankumouksista) tulee alkavana vuonna kuluneeksi 100 vuotta.  Hän sanoi edellyttävänsä tutkijoilta vallankumousvuoden 1917 ”objektiivista tutkimista”.  BBC:n Venäjän –kirjeenvaihtajan tulkinnan mukaan Putin puhui ”perusteellisesta analyysistä” vallankumouksen syistä Venäjällä.

Presidentin tulkittiin melko yleisesti puheessaan jatkaneen Venäjän uuden historiatulkinnan lanseeraamista ja oman, kansallisen näkökulman korostamista valtakunnan kulttuuris-historiallisessa elämässä.

Ks. Putinin puheen 1.12.2016 kyseinen osa blogin alla.

Lue myös: Iltalehti/Anna Egutkina, 1.12.2016: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201612012200034710_ul.shtml

Ilta-Sanomat, 1.12.2016; http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000004889378.html

HS 1.12.2016: http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000004889164.html

*

Putin: Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 korjatakseen rajavirheitä

Talvisodan päättymisen 73-vuotispäivän aikoihin 15.3.2013 presidentti Putin sanoi sotahistorioitsijoille pitämässään puheessa:

Uskon, että bolshevikit yrittivät korjata historiallisia virheitään, joita he tekivät vuonna 1917”.

Venäjän tiedotusvälineiden mukaan Putin lausui ensin tilaisuudessa, ettei aio poliittisesti arvioida Neuvostoliiton johdon toimien oikeellisuutta vuonna 1939, mutta palasi tämän sanottuaan aiheeseen.

- Pikaisella analyysilla voi tulla siihen johtopäätökseen, että 17 - 20 kilometriä Pietarista kulkenut valtion raja oli tarpeeksi suuri uhka viiden miljoonan asukkaan kaupungille. Uskon, että bolshevikit yrittivät korjata historiallisia virheitään, joita he tekivät vuonna 1917, Putin kertoi.

Putin mukaan bolshevikit olivat saaneet aseellista tukea Suomeen jääneiltä, siihen aikaan vielä Venäjän armeijaan kuuluneilta aseistetuilta joukoilta, jotka vaikuttivat merkittävästi myös kommunistivallankumouksen kulkuun. Vasta myöhemmin Neuvostoliitossa huomattiin rajan kulkevan liian lähellä ja kun asiasta ei kyetty sopimaan, sotatoimet alkoivat.

Putinin arvioi, että sodan ensimmäiset kuukaudet olivat verisiä ja tehottomia venäläisten puolelta. Tämän jälkeen kuitenkin voimia keskitettiin ja tapahtumien kulku muuttui.

- Ja toinen puoli (Suomi, vh] sai jo tuntea koko Venäjän eli silloisen Neuvostoliiton voiman, Putin lisäsi.

- Täytyy tehdä kaikkensa, jotta meidän paikoin verinenkin historia olisi esimerkki sille, ettei mitään tämäntapaista tule toistumaan tulevaisuudessa, Venäjän hallitusta lähellä oleva sanomalehti kertoi Putinin sanoneen tilaisuudessa.

Lähde: YLE/Erkka Mikkonen, 15.3.2013; http://yle.fi/uutiset/3-6539646

Lue lisää aiheesta: Putin: "Suomi sai tuntea Neuvostoliiton koko voiman"http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288548446212.html

*

”Totuus teki kipeää”

Putin on tiukentanut otettaan maansa historiasta myös varsin konkreettisesti.

Vajaa vuosi sitten hän otti Venäjän arkistohallinnon suoraan presidentin alaiseksi, ja pitkään palvellut arkistojohtaja sai lähteä. Hän oli julkistanut asiakirjoja, jotka todistivat 28:n sankarina kaatuneeksi väitetyn toisen maailmansodan kiväärimiehen päätyneen oikeasti isänmaanpettureina vankileirien saaristoon.

- Tällainen totuus teki liian kipeää. Arkistojohtajaa syytettiin sankarien häpäisemisestä.

Historian uudelleen kirjoittamisesta omiin kansallisiin tarkoituksiin kertoo Kimmo Rentolan mukaan niin ikään se, että vuoden 1917 tapahtumista on alettu Venäjällä käyttää uutta nimitystä, Venäjän suuri vallankumous.

–Se kattaa prosessin kaikki vaiheet ja osapuolet samaan tapaan kuin Ranskan suuri vallankumous. Näin siihen tuli myös kaivattua maailmanhistoriallista kaikua.

*

Venäjän mahti ja kunnia

Venäjän suuruuden palauttaminen ja kunnian kirkastaminen.

Siinä Vladimir Putinin politiikan kaksi kulmakiveä, jotka näkyvät myös siinä, miten nyky-Venäjällä suhtaudutaan vuoden 1917 mullistuksiin.

Siinä, missä vielä Neuvostoliitossa tsaarinvallan kukistumisen ja bolševikkien valtaannousun merkkivuosia juhlittiin näyttävästi, Putinin Venäjällä tilanne on toinen. Ainakaan toistaiseksi maassa ei ole juhlistettu sadan vuoden takaisia tapahtumia mitenkään näyttävästi.

- Kuten Putinista kirjan kirjoittanut toimittaja Mihail Zygar on arvioinut, vuodessa 1917 ei ole mitään propagandan välineeksi kelpaavaa. Putin ei voi samastua Nikolai II:een, ei Leniniin eikä Kerenskiin, koska sillä Venäjän historialla ei voi ylvästellä, poliittisen historian professori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta sanoo.

Rentolan mukaan Putin on ominut sekä Neuvostoliitosta että jopa Stalinista myönteisinä pidettyjä puolia, kuten toisen maailmansodan voittamisen. Samalla hän on korostanut myös keisarin Venäjältä periytyviä traditioita ja oikeauskoisuutta.

- Näiden eri ainesten yhdistäminen on usein onnistunut kohtalaisesti, mutta vuoden 1917 kohdalla ne olivat murhaavasti vastakkain.

Rentola muistutti myös historioitsija Nikolai Sokolovista, jolla on oma näkemyksenä, miksi Venäjän vallanpitäjät eivät voi juhlistaa vuotta 1917: ”Vaikka sitten kävi miten kävi, kimmokkeena vallankumoukseen oli yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Sitä ei voi juhlia, jos maassa vallitsee tällainen epätasa-arvo.”

Vaikutusta juhlinnan vähäeleisyyteen on epäilemättä myös sillä, että Putinin hallinto kavahtaa kaikkinaista Venäjän vallanpitäjien kukistamista, etenkin kansannousun voimin. Vallankumouksen valtiotasoisen juhlinnan pelätään syventävän kansan jakautumista.

- Venäjän nykyhallinnon mukaan historian tapahtumista vain toisen maailmansodan voittoa voidaan pitää sellaisena tekijänä, joka sopii yhdistämään Venäjän kansaa ja uskoa sen suuruuteen, Rentola sanoi.

Lähde: Aamulehti/Olli Koikkalainen, 15.3.2017; Venäjän vallankumous ja Suomi 1917 –luentotilaisuus Tampere-talossa; http://www.aamulehti.fi/kotimaa/lenin-antoi-suomelle-itsenaisyyden-mutta-jos-se-oli-virhe-kayko-kuten-krimille-24344395/

*

Putin tiukentaa otettaan Venäjän historiasta – on yhä mieltynyt sosialismin aatteisiin

”Jos Venäjään kuuluneiden alueiden eroamisoikeus tulkitaan Moskovassa virheeksi ja Leninin katsotaan olleen väärässä, se avaa periaatteessa tulkinnan mahdollisuuksia myös Suomen asemasta. Mutta vain periaatteessa. Käytännön seuraamuksista ei Suomen suunnassa ole ollut merkkejä,” sanoo poliittisen historian professori Kimmo Rentola. Rentola luennoi aiheesta Tampere-talolla järjestetyssä yleisötilaisuudessa.

Aamulehti/Olli Koikkalainen, 15.3.2017; http://www.aamulehti.fi/kotimaa/lenin-antoi-suomelle-itsenaisyyden-mutta-jos-se-oli-virhe-kayko-kuten-krimille-24344395/

*

”Venäjän vallankumouksen 100-vuotisajankohta on ex-kommunisti Vladimir Putinille vaikea pulma”

Presidentti Putin puhui viime viikon lopulla Ampumahiihto-akatemiassa Krasnojarskissa, ja tarkkailijat olettivat hänen käyttävän eri tavoin Venäjän vallankumousvuotta 1917 hyväkseen.

Mutta toisenlaisiakin kommentteja on kansainvälisessä mediassa esiintynyt.

”Entisenä kommunistina Venäjän presidentti, Vladimir Putin, kunnioittaa vallankumouksia, jotka ovat myllertäneet hänen kotimaataan, mutta hän ei liikoja vapauksia hän ei hyväksy”, arvioi professori Geoffrey Roberts viime perjantaisessa artikkelissaan.

Miten Putinin konservatiivinen hallinto sitten suhtautuu vallankumouksiin, joilla oli ratkaiseva vaikutus Venäjän valtion historiaan, Roberts kysyy. 

Robertsin näkemyksen mukaan presidentti Putinilla on käsissään monimutkainen ongelma, miten lähestyä Venäjän vallankumouksien 100 vuotispäivää.  Ensinnäkin oli kaksi Venäjän vallankumousta: ensin helmikuun vallankumous 1917, joka kukisti tsaarin itsevaltiuden, ja sitten lokakuun vallankumous 1917, jonka kautta bolshevikit ottivat vallan.

Lokakuun kumous oli tärkeämpi näistä kahdesta kapinasta.  Se toi valtaan radikaalit sosialistit, jotka omistautuivat mullistamaan ei vain Venäjää, vaan koko maailman.  Perustamalla Venäjälle Neuvostoliiton bolshevikit haastoivat koko läntisen kapitalismin ja imperialismin maailmanpolitiikassa seuraaviksi 7:ksi vuosikymmeneksi.

”Koska Putin ei ole monarkisti mutta ei myöskään autokratian kannattaja (sic!), hänellä ei ole mitään vaikeuksia nähdä maaliskuun 1917 demokraattisen vallankumouksen myönteisiä puolia, pakottihan se tsaari Nikolai II:n eroamaan.  Kuitenkin tsarismin romahdusta seurasi väkivalta, kaaos ja häiriö, joiden avulla bolshevikit myöhemmin syksyllä kaatoivat väliaikaisen hallituksen, joka oli korvannut tsaarin regiimin.

Putin voisi tuomita bolshevikit – ja sen hän usein tekeekin – mutta entisenä kommunistina hän näkee paljon ihailtavaa heidän ihanteissaan.  Lisäksi, vaikka bolshevikit toteuttivat kommunismin Venäjän hallinnossa, he myös puolustivat tsaarin imperiumin rajoja, eivätkä vähiten Venäjän sisällissodan aikana, jolloin vastavallankumoukselliset ulkoisten valtioiden tuella pyrkivät nujertamaan vallankumouksen.

Bolshevikkien voitto sisällissodassa antoi perustan sille teolliselle vallankumoukselle jonka perinnöstä nykyinen Venäjäkin yhä hyötyy.

Silti, perikonservatiivina, Putin suosii evoluutiota, ei revoluutiota.

Mitään hän ei pelkää enemmän kuin Läntistä hapatusta ja läntisten valtojen tukemaa ”värivallankumousta” Venäjällä.

Tällaisten Lännen tukemien kumousten tuhoista Putin on toistuvasti puhunut, samoin kuin hän silminnähden on kammonnut eräiden autoritäälisten kollegoidensa, Ceaucescun, Saddam Husseinin, Mohammar Gaddaffin, Hoshni Mubarakin etc. kohtaloita, tuntien niiden liippaavan uhkaavina näkyinä hänen omaa asemaansa.  Kavalkadina kuvat kulkevat Putinin verkkokalvoilla: Neuvostoliitto, Georgia, Ukraina..

Tällainen kehitys Venäjällä voisi kaataa hänen hallituksensa ja hän voisi kärsiä kohtalon.

Niinpä Putin pyrkii vuoden 1917 Venäjän vallankumousten juhlinnassa nostamaan esiin kuvia vaaroista, joihin ”liikaa vapautta” johtaa, sekä mitä pulmia tuottaa jos ulkomaalaiset saavat sekaantua Venäjän asioihin. 

Näin Putinin dilemman näkee professori Geoffrey Roberts.

Irish Examiner/Geoffrey Roberts 10.3.2017: http://www.irishexaminer.com/viewpoints/analysis/russian-revolutions-centenary-is-ex-communist-vladimir-putins-dilemma-444832.html  - Geoffrey Roberts is professor of history and dean of graduate studies at UCC

*

Se oli silloin – nyt on toisin

Neuvostoliiton sosialismin aikana bolshevikkien vallankaappauksen vuosipäivän 7.11. yhteydessä pidettiin suuria juhlia, joista merkittävin oli näyttävä sotilasparaati läpi Punaisen torin Moskovassa.

Vuonna 2005 presidentti Putin määräsi lopetettavaksi vallankumouspäivän yleisenä lomapäivänä, ja sen sijaan otettiin käyttöön ”kansallisen yhtenäisyyden päivä”.

Mitä ”yhtenäisyys” voi tarkoittaa Venäjän tulevaisuudessa on tärkeintä Putinille tämän 100-vuotisjuhlavuoden tiimoilta, kun hän kamppailee hartiavoimin sovittaakseen yhteen Venäjän lähihistorian monimutkaisia jatkuvuuksia ja epäjatkuvuuksia.

Mutta se on selvää, että V.V. Putin sai sieluunsa rupeentumattoman haavan vuodenvaihteessa 2011-2012 kun Moskovan ja muiden venäläisten suurkaupunkien kaduilla marssi lippuineen vapauksia vaativia kansalaisia sadoin tuhansin, viikosta viikkoon. 

Noiden päivien muisto järisytti autokraatin mieltä, ja tehostetusti sen jälkeen hänen toimintansa on tähdännyt epävakauttavien sisäisten tekijöiden ja traditioiden hallintaan, usein ulkoisen keikuttamisen hinnallakin.  Tämän opin, kansan villiintymisen torjunnan opin, perusteella Putinin on vähän pakko sordinoida vuoden 1917 muistoa.

*

Vertailu Maailmansodan päättymisen 70-vuotisjuhliin 2015

”On pintapuolisesti ristiriitaista, että Vladimir Putin, joka vuonna 2015 sponsoroi ylettömän suuret (over-the-top) juhlat toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotispäivän johdosta, on välinpitämätön Venäjän vallankumousvuoden 1917 100-vuotisjuhlinnan suhteen (ensin "Helmikuun vallankumouksen", joka kaatoi tsaarin ja sitten "lokakuun vallankumous", joka toi Lenin valtaan).

Nuo vallankumoukset ovat liian kiistanalaisia soveltuakseen siihen ehdottaa yksinkertaisten tarinain linjaan (a simple storyline), jollaisia Putin suosii.

Hän hallitsee nyt de facto tsaarina nauttien samanlaisten tukirakenteiden suojaa, josta nauttivat aikanaan Romanovit.

Romanovit tuskin ovat sellaisia hahmoja, joita Putin voi ylistää.  Viimeinenkin keisariperheen jäsen loppujen lopuksi syrjäytettiin ja teloitettiin keisariparin kanssa.  Ei Putin halua omaksua surmakäskyn antanutta Leninin roolimallia esikuvakseen, koska kommunismin muisto jakaa pahasti Venäjän kansakunnan tajuntaa. 

Todellisuudessa, aivan kuten New York Times totesi, Putin ei pidä koko vallankumousten ideasta, koettuaan kaiken sen, mitä 2000-luvun kumoukset ovat esiin mananneet.

"Vallankumous? Mikä vallankumous?" Venäläiset kysyvät 100 vuotta myöhemiin; New York Times, https://www.nytimes.com/2017/03/10/world/europe/russian-revolution-100-years-putin.html?_r=0

Mutta vaikka Venäjä ei virallisesti juhlisikaan vuoden 1917 muistoa, miten pitäisi muun maailman ajatella näistä 100 vuoden takaisista tapahtumista?

Australialainen ekonomisti John Quiggin puuttui tähän NYT:n artikkelissa, viitaten siihen, että se mitä tapahtui sata vuotta sitten edustaa yhtä suurimmista ”Mitä jos?” –kysymyksestä historiassa.

Sillä yksinvaltias keisari Nikolai II:n kaataminen ei johtanut suoraan kommunistiseen tyranniaan.  Se, maaliskuun 1917 vallankumous, johti sen sijaan lyhyeen perustuslailliseen kukintaan, joka mahdollisti poliittisen ja lehdistön vapauden, ensi kertaa Venäjän historiassa: ensimmäiseen ja toistaiseksi viimeiseen. 

Tämä vuoden 1917 ”vapauksien kevät” – demokratian lyhyt elpyminen – muistuttaa läheisesti sitä demokratian elpymistä 1990-luvulla, jonka maailma näki Neuvostoliiton romahduksen ja uuden voimamiehen, Putinin, valtaan kohoamisen välisenä lyhyenä aikana.

Unelma:

Jospa Venäjän 1917 bolshevikkikumousta ei olisi tapahtunut?

Ajatellaanpa miten erilaiselta maailma näyttäisi tänään, jos Venäjä olisi elinvoimainen demokratia.

Ei ole mitään perusteltua syytä, miksi Venäjän pitäisi olla ristiriidassa Lännen kanssa.  Tosiaankin, jos Venäjä olisi demokraattinen, se olisi osa Länttä.  Kuvitelkaa, että Euroopan Unioni ulottuisi Lontoosta Moskovaan ja – Eurooppa olisi täysin vapaa!

Tämä on – tietenkin – mahdoton unelma, eikä ole mitään takeita siitä, että demokraattinen Venäjä olisi välttänyt kaikki ristiriidat naapureidensa kanssa; muutkin demokratiat – omamme mukaan lukien – ovat toimineet sotaisella tavalla (Kysykää vaikka meksikolaisilta!). 

Mutta on selvää, että koko viimeisen sadan vuoden ajan historiaa olisi muutettu mittaamattomasti, ja parempaan suuntaan, jos Venäjällä olisi toteutunut vain yksi vallankumous, kahden sijaista, vuonna 1917.”

Näin porautui historian kontrafaktuallisiin syövereihin prof. Max Boot artikkelissaan ”The Calamity of 1917” (Vuoden 1917 katastrofi),

Koko artikkeli luettavissa täällä;

https://www.commentarymagazine.com/foreign-policy/europe/russia/russian-revolution-1917-disaster/

The Calamity of 1917 – Vuoden 1917 katastrofi. - Kauhut olisi voitu välttää jos bolshevismi olisi pysäytetty.

Lue myös; https://www.nytimes.com/2017/02/24/books/review/caught-in-the-revolution-helen-rappaport.html

https://www.nytimes.com/2017/03/16/opinion/the-russian-revolution-then-and-now.html

*

Sata vuotta ”päivistä jotka järisyttivät maailmaa”, Venäjän vallankumouksen 100-vuotismuisto aiotaan huomioida varsin matalalla profiililla (with little official fanfare – vähäisiun virallisin fanfaarein, VH) Kremlin toimesta,

kirjoittaa Howard Amos/Associated Press –sivuilla, 14.3.2017:

Prominent British historian Simon Sebag Montefiore said that alongside the two world wars, the revolution was one of the seminal events of the 20th century.

"In every way it was politically, culturally, artistically and geo-strategically world-shattering," he said, with many people drawing a direct line from the revolution to the violent excesses of Stalinism in which millions of people perished.

"It was a catastrophe for the Russian people," Montefiore said. – Se oli katastrofi koko Venäjän kansalle.

The first big upheaval of 1917 was the February Revolution, the popular uprising that drove Nicholas II from power (although it now falls in March since the old czarist calendar was abandoned).

Alexis Rodzianko's great-grandfather, Mikhail Rodzianko, was a lawmaker in St. Petersburg - then called Petrograd - and played a key role in helping facilitate Nicholas' abdication on March 15, 1917, earning the anger of monarchists and nationalists that endures to this day.

"There are people who consider our family to be beyond the pale," said Alexis Rodzianko, whose relatives fled Russia in 1920. He has returned to head the American Chamber of Commerce in Moscow.

He said he still gets hostile remarks online, adding: "People are still living it." …

President Vladimir Putin, who has accused Lenin of "planting a bomb" under the Russian state, has made only a handful of public statements on the issue. In December, he warned of attempts to politicize the centennial.

"We can't allow splits, animosity, insults and the bitterness of the past to be dragged into our lives today," he said.

The disintegration of the Russian Empire in 1917 jars with the Kremlin's current ideology, according to historian Montefiore, because Putin has always contrasted the stability and economic growth of his rule with the turbulence Russia experienced in the 1990s.

"All they are interested in is the power of the state," Montefiore said of the current Kremlin leadership. "There isn't actually any good story in 1917 for the promotion of the Russian state."

Presidentti Vladimir Putin, joka on syyttänyt Leniniä pommin asettamisesta Venäjän valtion alle, on antanut vain niukalti lausuntoja asiasta. Joulukuussa hän varoitti yrityksistä politisoida kumousten satavuotisjuhla.
"Emme voi sallia hajoitusta, vihamielisyyttä, loukkauksia ja katkeruus menneisyytemme takia, vaan meidän tulee elää elämäämme tänään", hän sanoi.
Venäjän keisarikuntaan hajoaminen vuonna 1917järisyttää Kremlin nykyistä ideologiaa, arvioi historioitsija Montefiore, koska Putin on aina ajanut vakautta ja talouskasvua hänen koko valtakautensa ajan, Venäjän 1990-luvulla kokeman turbulentin kauden jälkeen.
"Kaikki he ovat kiinnostuneita vain valtion voimasta," Montefiore kuvailee Kremlin nykyjohdon mentalilteettia.

"Vuoden 1917 tarinassa ei ole oikeastaan mitään hyvää, joka edistäisi Venäjän valtion tämän hetkistä hyvää."

Siksi ohari.

Koko artikkeli täällä: Howard Amos/ Associated Press 15.3.2017; http://www.citizentribune.com/news/world/want-to-mark-a-revolution-kremlin-says-you-can-count/article_c08a970a-27e9-5fc8-9f21-80c9984ed858.html

http://staging.hosted.ap.org/dynamic/stories/E/EU_RUSSIA_REVOLUTION?SITE=AP&SECTION=HOME&TEMPLATE=DEFAULT&CTIME=2017-03-15-09-54-15

*

Presidentti Putin puheessaan parlamentille, Kreml, St Yrjön Sali, 1.12.2016:

Next year, 2017, will mark the 100th anniversary of the February and October revolutions. This is a good moment for looking back on the causes and nature of these revolutions in Russia. Not just historians and scholars should do this; Russian society in general needs an objective, honest and deep-reaching analysis of these events.

This is our common history and we need to treat it with respect. This is something that the outstanding Russian and Soviet philosopher Alexei Losev wrote about. “We know the thorny road our country has travelled,” he wrote. “We know the long and tiring years of struggle, want and suffering, but for our homeland’s sons, this is all their native, inalienable heritage.”

I am sure that the vast majority of our people have precisely this attitude towards their homeland, and we need history’s lessons primarily for reconciliation and for strengthening the social, political and civil concord that we have managed to achieve.

It is unacceptable to drag the grudges, anger and bitterness of the past into our life today, and in pursuit of one’s own political and other interests to speculate on tragedies that concerned practically every family in Russia, no matter what side of the barricades our forebears were on. Let’s remember that we are a single people, a united people, and we have only one Russia.

Lähde: Venäjän presidentin hallinnon sivut: http://en.kremlin.ru/events/president/news/53379

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kaikesta huolimatta Putin on lausunut, että "Neuvostoliiton hajoaminen oli suurin lähihistorian geopoliittinen katastrofi".

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Veikko Huuska on tehnyt ison työn blogikirjoituksensa ympärillä. Hyvä, että löytyy vielä ihmisiä, jotka perehtyvät asioihin. Iltapäivälehtien otsikot eivät ole vielä kaikkien tietolähteenä.

Yli 90% venäläisistä pitää 1917 lokakuun vallankumousta välttämättömänä ja Venäjän kehitystä eteenpäin vievänä tapahtumana. Ja noin 60% kaipaa Neuvostoliiton rauhalisia ja yhteisöllisiä aikoja.

Suomen itsenäistyminen ei olisi ollut mahdollista ilman lokakuun vallankumousta ja bolsevikkien muodostamaa Neuvosto-Venäjän hallitusta.

Tsaarin johtama diktatuuri tai porvariston hallitus ei olisi myöntänyt vapaaehtoisesti Suomelle itsenäisyyttä.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Voi tietekin jossitella, mutta on muistettava, että itsenäisyys mahdollistui Saksan lyötyä Venäjän. Suomen itsenäisyys ja siirtyminen Saksan etupiiriin olisi tapahtunut joka tapauksessa Saksan vaatimuksesta. Eivät he turhaan kouluttaneet jääkäreitä. Se oli eräs Saksa rauhanehto, eikä Venäjällä olisi ollut mahdollisuutta siitä kieltäytyä lyötynä valtiona. Aivan sama oliko neuvotteluosapuolena ollut Kerenskin hallitus tai bolsevikit.

Huuskalle pisteet mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta!

Juuso Hämäläinen

Pitkä mutta hyvin koostettu juttu ilman mitään yksipuolista agendaa. Kiitos.

Venäjän brutaali vallankumous ei mennyt täysin hukkaan. Se piti kapitalismin äärimmäistä toimintaa hieman pelon vallassa niinä aikoina, kun muuta vastapainoa ei vielä ollut. Myöhemmin saimme sitten demarit ja ammattiliitot pitämään vähän persaukisten puolia. Nykyään näistäkin halutaan eroon. Duunarit vaativat jo ihan itse kovempaa työkuria, enemmän töitä ja vähemmän palkkaa, ettei sijoittaja jätä heitä. Hyvin on koulutus mennyt perille.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Ihan huomionarvoinen tutkimustulos:

”Järkyttävä tutkimustulos: Yli 40 prosenttia venäläisistä saa palkkaa, joka riittää juuri ja juuri ruokaan

ILTALEHTI/Torstai 16.3.2017 klo 20.34

Venäjän presidentin kansantalouden ja julkisen hallinnon akatemian teettämän tutkimuksen mukaan yli kolmasosa venäläisistä kykenee ostamaan palkallaan ainoastaan ruokaa, jos sitäkään.

Yli 40 prosenttia venäläisistä kykenee palkallaan ostamaan ainoastaan ruokaa. Joskus rahat eivät riitä siihenkään. Järkyttävät luvut käyvät ilmi Venäjän presidentin kansantalouden ja julkisen hallinnon akatemian tuoreesta tutkimuksesta.

37 prosenttia kertoi palkan riittävän ruoan lisäksi myös vaatteisiin ja kenkiin. 15 prosenttia kokee lisäksi pystyvänsä ostamaan myös kodinkoneita. 8 prosentilla oli nykyisellä palkkatasolla varaa autoon.

Alle kuusi prosenttia venäläisistä kertoi näkevänsä taloudellisen tilanteen paranevan Venäjällä.

Aiemmin Venäjän työministeri Maksim Topilin kertoi, että Venäjän rikkaimpien palkat ovat viisitoistakertaiset maan köyhimpiin kansalaisiin verrattuna. Topilin kuitenkin kiirehti lisäämään, että kuilu palkkojen välillä oli paljon suurempi 2000-luvun alussa ja on pienenemässä koko ajan.

ANNA EGUTKINA
anna.egutkina@iltalehti.fi
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170316220008694...
*

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kiitos hienosta tietopaketista!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset