Veikko Huuska

Uusi Maailmanjärjestys – Länsi menettää valtikan Idälle

Uusi Maailmanjärjestys – Länsi menettää valtikan Idälle

East makes himself Great Again

eli pitkän tähtäyksen BKT-ennuste, jossa häviäjät ja voittajat on jo nimettävissä?

*

PWC: Long view: How will the Global Economic order change by 2050?

http://www.pwc.com/gx/en/world-2050/assets/pwc-the-world-in-2050-full-report-feb-2017.pdf

*

Karkea johdanto hienosyiseen aiheeseen

Kun George W. Bush vetäytyi emeritus-presidentiksi ja Barack Obama tuli Yhdysvaltain presidentiksi, monet ilahtuivat, koska ajattelivat, että nyt meno muuttuu, ja Yhdysvallat on ”suuri jälleen”, jos ei muuten niin ainakin moraalisessa ja inhimillisessä katsannossa. 

Jotkut ovat yhä samaa mieltä, ja tätä vaikutelmaa vahvistaa monien ihmisten tunnoissa se, että Obaman seuraajaksi kansakunta nosti Donald J. Trumpin, joka aivan ohjelmallisesti ainakin puheissaan pyrkii tekemään Yhdysvallat ”Great again”.

Mutta onko Yhdysvallat suuri, ja yleisemmin: Onko Länsi suuri? 

Onko se sitä ollut, ja milloin?  Varmaan näkyvimmin ja tuntuvimmin 1991, jolloin sen suurin vastavoima, kommunistinen Neuvostoliitto ja sen satelliittijärjestelmä romahti ja muuttui – ainakin näennäisesti – vapauksien tilaan.

Niin, ja sitten pitää tietysti esittää kysymys:

Onko Länsi suuri seuraavan sukupolven aikana, siis joskus vuonna 2050? 

Katso myös tämä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_bruttokansantuotteen_mukaan

*

Mikä johtaa kansakuntien kohtaloita?

Tässä on tietenkin kysymys historiallisista muutoksista, valtioiden ja alueiden voimasuhteiden vaihteluista.  Sitä on tapahtunut kautta maailman sivun.

Pelkistetysti voisi kysyä, ratkaisevatko maailman voimasuhteiden tilan jotkin yksittäiset ihmiset, Bushit, Obamat ja Trumpit?  Ja jos eivät, niin ketkä sitten.  Vai onko kyse ollenkaan yksittäisistä ihmisistä, vaikkakin sitten miten suurin valtaoikeuksin varustetuista? 

Onko siis maailman muutoksessa ja kehityksessä joitain voimia tai lainalaisuuksia, jotka tulevat yksilöiden ja heidän ratkaisujensa ulkopuolelta: onko jokin kollektiivinen tai historian kehitykseen kuuluva voima, joka nostaa ja laskee valtoja ja mahteja?

*

Talouden voimasuhteet uusiksi

Kansainvälien konsulttiyritys PwC on äskettäin julkaissut maailmaa ja taloutta koskevan raportin The Long View, joka keskittyy selvittämään eri maiden taloudellisten voimasuhteiden muutosta seuraavan runsaan 30 vuoden aikana, siis vuodesta 2016 vuoteen 2050.  Ennuste ulottuu siis 34 vuoden päähän – se on kutakuinkin yksi ihmisen sukupolvi.  Taloustoimittaja Juha-Pekka Raeste selvitteli PwC:n ”Pitkää katsetta” Helsingin Sanomissa (la 25.2.2017) ytimekkäällä otsikolla: ”Talouden voimasuhteet uusiksi”.

Lue J-P Raesten juttu, verkkoversio, täältä (huomioi valtioiden TOP-10 –muutokset): http://www.hs.fi/paivanlehti/25022017/art-2000005102714.html?ref=rss

*

Sukupolviennuste

PwC kertoo käyttäneensä laskelmiensa pohjana Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n  viime lokakuussa 2016 julkaisemaa raportti valtioiden talouden tilasta ja kehityssuunnista.  Ikävä kyllä Suomi ei ole – jostain syystä, jota en tiedä – mukana PwC:n tarkastelussa.  Olisiko syynä Suomen talouden pieni koko ja stagnatiivinen tila, joka tekee sen muutosten ennakoinnin runsaan kolmen vuosikymmenen ajalta vaikeaksi, tai kenties epäkiinnostavaksi?

Näinkin pitkän, eli siis käytännössä yhden sukupolven mittaisen ennusteen laatiminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, koska muutoksien suuntaa, voimaa ja lopullista määrää hahmoteltaessa oletettujen monimuuttujien määrä ja keskinäinen painotus muodostuu lähes arvauksen luontoiseksi, koska kaikkien faktoreiden ”arvaaminen” ei ole mahdollista.

*

Maailman talouden painopiste valuu Itään

Kaikista pitkän ajan ennustamiseen liittyvistä vaikeuksista ja mahdottomuuksista huolimatta PwC:n raportti ansaitsee kaiken huomiomme.

Siinä päädytään erittäin yksiselitteiseen lopputulokseen, jonka pohjana olevia tekijöitä on vaikea asettaa kyseenalaisiksi.

Lyhyesti sanottuna ennusteen teema on selkeä:

Lännen dominanssi maailmassa heikkenee ja suorastaan murtuu.

Sen sijaan Idän merkitys ja voima maailmassa kasvaa, ja kasvaa valtavasti.

*

Ei-Yhdysvallat –keskisen maailman nousu

On hämmentävää, miten kaiken maailmantarkkailun keskellä aikamme kaikkein keskeisin, vaikuttavin ja kauaskantoisin muutos – talouden painopisteen valuminen Lännestä Itään, on jäänyt niin vähäiselle huomiolle, - tai mikä kummallisinta, jopa täysin huomiotta.

Tarkkailemme muurahaispolkuja ja leskenlehtien nousua, kun maailma kellahtaa aivan uuteen asentoon.

*

Länsi hiipuu

Lännen elinvoima, kasvu ja perustava kasvuraivo on talttunut, Länsi on väsähtänyt.  Tähän on vaikuttanut monta seikkaa.  Maailmansodissa kuolleet ikäpolvet ovat poissa kansakuntien dynaamisen kasvun potentiaalista: heidän geeninsä, heidän kättensä työt, aivojensa antimet.  Se ei yksinkertaisesti voi olla näkymättä kansabiostaasissa, sen kokonaiselinvoimassa.

Kaukaisten kasvutalouksien invaasion tiellä on monia selittäviä tekijöitä, joista vähäisimpiä eivät ole kilpailijatalouksien, siis johtavan valtaryhmittymän, Lännen, heikkenevä virta, ja toisaalta nyt kasvussa olevat vallat pystyvät monella tavoin lähes optimaalisesti hyödyntämään modernin maailman mahdollisuudet, niin tekniikan, talouden kuin lääketieteen alalla.

Kieltämättä nämä Idälle ja muille Ei-Amerikkalais -keskisen maailman vallat hyötyvät vastuksen heikkoudesta, kasvun mahdollisuuksista ja ajankohdan suosiollisuudesta. 

*

Maailma uusiksi

Siinä, missä 2016 maailman TOP-10 –talouden joukossa on (vielä) viisi Läntiseksi laskettavaa valtiota: USA, Japani, Saksa, Britannia ja Ranska, muutos vuoden 2050 listaan on huima:

Vuonna 2050 maailman TOP-7 –taloudesta peräti kuusi on Ei-Yhdysvaltakeskeiseen maailmaan kuuluvia.  Se seitsemäs on Yhdysvallat itse, ja se on pudonnut nykyiseltä kakkossijaltaan kolmoseksi. 

Monelta näyttää jääneen havaitsematta se jo jonkin aikaa tapahtunut muutos, jossa Kiina otti kuskin paikan, ja USA tipahti kakkoseksi.

Suutalouden nousijoita uuden sukupolven aikana ovat Intia, Indonesia, Brasilia ja Meksiko. 

TOP-10 –listalta uhkaavat pudota laskussa olevat Japani, Saksa ja Britannia. 

Koko huippulistan pahimmat putoajat ovat PwC:n mukaan juuri Japani ja Saksa: ensin mainitun ennakoidaan tippuvan nykyiseltä 4. sijaltaan 8:nneksi, ja Saksan taas nykyiseltä maailman 5.-sijltaan yhdeksänneksi.  Saksa on sentään eriskummallisen Euroopan Unionin – ja eritoten säälittävän Euro-alueen – mestari ja ”vahva rouva”.

*

PWC:n raportista:

1995: E7:n talous oli puolet G7:n vastaavasta.
2015: puntit olivat suunnilleen tasan.
2040: E7:n talouden koon ennustetaan olevan jopa kaksinkertainen G7:ään nähden.

E7: Kiina, Intia, Indonesia, Brasilia, Venäjä, Meksiko, Turkki
G7: US, UK. Saksa, Ranska, Japani, Kanada ja Italia

PWC:n ennusteen mukaan E7:n talousvetureina ovat Kiina ja Intia. Kaksikosta Intia voimistuu, mitä pidemmälle mennään. Venäjä kasvaa vain hitusen nopeammin kuin UK.

(Historiaosuus IMF:ltä, ennuste PWC:n projektio tulevaisuuteen.) (HS:n kommenteista.

*

Vanhan maailman alamäki

Maailmantalouden kunkkuna, ja kasvun dynamona esiintyneet Lännen mahdit (USA; Britannia, Saksa, Ranska, Japani ja Italia) hiipuvat. 

Niiden sijaan uusiksi talouden mahtajiksi ja mestareiksi nousee uusi, G7-ryhmän arroganssia ja oikeudetonta etumiespolitiikkaa vastustava, E7 –maiden ryhmittymä, johon nousevat:

Kiina, Intia, Indonesia, Brasilia, Venäjä, Meksiko ja Turkki.

Kun hieman lähemmin tarkastelee tätä uutta mahtajaa Talousseskaa (Economy-Seven), toteaa nopeasti, että siinähän ovat 2000-luvun lupaavat kasvutaloudet, niin sanotut BRICS-maat (siis Brasilia, Russia, India, China ja South-Africa), paitsi että sisäisiin jännitteisiinsä ajautunut Etelä-Afrikka on putoamassa tai jo pudonnut pois ja sen tilalle ovat nousseet tai nousemassa Indonesia ja Turkki.

Mikään uusista E7-maista ei ole demokraattinen valtio, pikemminkin eräät niistä ovat jopa silmiinpistävän epädemokraattisesti hallittuja tänään, ja mahdollisesti myös 2050-luvulle tultaessa.  Demokraattiset ideaalit eivät ole kovin suuressa huudossa maailmalla. 

Venäjän presidentti Putin on suurissa puheissaan käsitellyt tätä puolta Lännen omahyväisesä narratiosta runsaasti, ja tunnetulla tavalla erittäin kriittiseen sävyyn.  Näitä Putinin puheita löytää halukas lukija suomeksikin käännettyinä verkosta, ja tämän todetessani käytännössä suosittelen kaikille niiden lukemista huolellisen lukumenettelyn prosessein: niistä voi jopa saada jotain merkityksellistä älyllistä virikettä itselleen.  Putin katsoo, että Länsi on omahyväinen ja arroganssissaan sekä moraalisessa rappiossaan sietämätön, ja tulee häviämään kansakuntien ja kulttuurien taistelussa, ihan samaan tapaan kuin historian saatossa lukuisat entiset mahdit ovat hävinneet, ja tilalle kohoavat uudet voimat joihin naapuri-presidentti lähtökohtaisesti laskee Venäjän.

*

Uusi Taloustiikeri kasvaa tuplasti Lännen talousmahteja suuremmaksi

Jos satunnaista lukijaa ei hätkäytä PwC-yhtiön ennuste, jossa sanotaan, että E7-valtioiden taloudet ovat jo ohittaneet ”meidän” G7:mämme, niin jonkin asteisen hepulin luulisi syntyvän siitä, että ennusteessa lasketaan, että vuoteen 2040 mennessä E7-taloudet ovat jo kaksi kertaa G7-talouksia suurempia.

Kuin vahvemmaksi vakuudeksi raportti summaa:

”Tämä tarkoittaa merkittävää muutosta globaalin taloudellisen vallan kannalta.”

Totta Mooses se merkitsee!

Ja kun taloudellinen valta kasvaa – ja tuplautuu ohi Lännen mahtien: siis myös meidän, Suomen! – niin myös poliittinen valta kasvaa.

*

Mikä tulee olemaan uusien talousmahtien sotilaallinen liittouma?

Ja kun poliittinen valta kasvaa, niin silloin kasvaa kaikki. 

Myös sotilaallinen valta!

Suomessa kohkataan niin mahdottomasti liittymisestä tai liittymättä jättämisestä Läntiseen sotilaalliseen ”arvoyhteisöön”, NATOon.

Mutta: NATOhan on häviäjien, taloudellisesti nujertuvan Lännen sotilasliitto.

Mikä tulee olemaan Uuden talousmahdiston sotilasjärjestö?  ASEAN vai mikä?

Ehkä sitä hiotaan parhaillaan Etelä-Kiinan merellä. 

Näin ainakin uskon.

Siinä missä Venäjä haastaa Lännen yhteisön avoimesti ja näkyvästi, siinä Kiina toimii kiinalaiseen tapaan, hiljaa, päättäväisesti ja kaukokatseisesti, turhaan risuja sandaaliensa alla taittamatta ja muutenkin rytelöintiä vältellen.

*

Jos Suomi hakee ”Isoa Tykkiä” toverikseen, miksi haikailla NATOon?

Miksi liittyä NATOon, kun pienellä rohkaisulla voisi liittyä maailman mahtavimpaan sotilasliittoon?

Miksi siis jähniä NATOn porstuassa.  (Siis: North-Atlantic Threaty Organisation)

Miksei Suomi hae suoraan (Etelä-Kiinan meren turvallisuus organisaatioon; South-China Sea Threaty Organisationiin eli SCSYO:oon?

Ainakin olisimme 2050 maailman vahvimmassa sotilasliitossa.

Sillä siellä missä talouden hihnat ja rullat pyörivät, siellä on rahaa, ja missä on rahaa, siellä on tarvetta puolustaa omaa mammonaa, rahapussia, josta alikersantti Lahtinenkin puhui jo talvella 1942.

*

Euroopan Unionin illankoitto

Nykyisin EU:n osuus maailman Bruttokansantuotteesta (BKT) on 15 %. 

Näiden 27:n EU-maan talous on kasvanut viime vuosina noin 1,5 % vauhdilla.  Kun maailman BKT on kasvanut useita prosenttiyksiköitä nopeampaan tahtiin, ja tulee PwC:n laskelmien mukaan olemaan noin 3,5% ainakin vuoteen 2020 saakka, ja jatkuvan sitten hieman maltillisemmin noin 2,4-2,7 prosentin vuositasolla.

Niinpä tämä kasvuvauhtien poikkeama merkitsee myrkkyä Euroopalle.

Vuonna 2050 EU:n talous muodostaa enää vain 9 % maailmantaloudesta.

Samansuuntainen, joskaan ei aivan yhtä drastinen romahdus kohtaa Yhdysvaltoja, jonka osuus laskee 12 prosenttiin. 

Faktisesti tämä merkitsee kahta olennaista asiaa:

EU häviää talouskilpailun ”parhaalle ystävälleen” ja kilpakumppanilleen, Yhdysvalloille. 

Mutta kun Yhdysvallat samalla häviää kasvukilpailunsa muulle maailmalle, sille jo monesti mainitulle Ei-Yhdysvallat –keskeiselle uudelle mahdille, mitä tämä kaikki tappiokierre merkitsee Euroopalle?

Ainakin sitä, että EU, joka nyt vielä on melko selvin luvuin suurempi talous 550 miljoonine asukkaineen kuin Yhdysvallat, 340-miljoonaisine kansalaisineen, putoavat merkittävästi alle Yhdysvaltain talousmahdin.  Vuonna 2050 EU on enää 75 % Yhydysvaltain taloudesta.

Euroopan Unionin ydintavoitteisiin kuului eurooppalaisten kansakuntien parhaat voimat yhdistämällä ja taloudellisen vuorovaikutuksen dynaamisia kasvutekijöitä hyödyntämällä kasvaa maailmanmahdiksi, on hävinnyt tämä projektinsa jo tänään. Mutta vuoteen 2050 mennessä Euroopan seireenilaulusta on muodostunut pitkä ja syvä itkuvirsi.  Eurooppa elää nykyhistoriansa syvimmässä alhossa ja tulee tunkeutumaan yhä syvemmälle maan ytimeen.

*

Uusi Maailma ja kilpailu sen antimista

PwC:n talousennusteen mukaan maailman talous tulee kasvamaan 34:ssä vuodessa, eli vuodesta 2016 vuoteen 2050 mennessä kaksinkertaiseksi.

Voimme havainnollistaa tätä ajattelemalla, että meillä on tässä tämä nykyinen maailma, ja sen maailman nykyinen talous.  Kuvatkoon sitä sininen kumipallo, jonka otan tässä käteeni.

Sitten ajattelemme maailman tilaa vuonna 2050.  Otan lattialta toisen sinisen kumipallon, ja niin minulla on käsissäni kaksi yhtä suurta kumipalloa.

Kysymys on taloudellisesta kilpailusta: kuka tai ketkä tekevät tämän toisen kumipallon, tämän tuplaksi kasvavan uuden maailman?

Eurooppa se ei ainakaan ole.  PwC-tutkimuslaitoksen mukaan leijonan osan tästä uudesta kasvusta nappaavat muut maat ja vallat, mutta ei Eurooppa, eikä tämä ”meidän yhteinen arvoyhteisömme” Länsi.

Keitä ne uudet voittajat siis ovat?  Niitä ovat tässä hihasta pudotellen: Kiina, Intia, Indonesia, Brasilia, Venäjä, Meksiko – tuo presidentti Trumpin voimallisesti dissaama mahti.

Mutta siis Uuden Maailman tekijät ja herrat tulevat Läntisen arvoyhteisön ulkopuolelta, ja – kuten edellä tuli jo todetuksi – monet niistä, tekisipä mieli sanoa, mitkään niistä, eivät vanno demokratian nimiin.  Pikemminkin päinvastoin:  useat harjoittavat varsin epädemokraattisia otteita ja menetelmiä toiminnassaan.

Herääkin kysymys, miten miellyttävä mahtaakaan maapallo olla vuonna 2050? 

Ainakaan monia aikamme demokratisteja se ei taatusti tule miellyttämään. 

Ja uskoisin, että lukuisille vapaiden arvojen, uusien elämänmuotojen, epikurolaisen elämän, egoistisen moralismin ja muiden nykyisin useintavattavien näkemyskantojen edustajilla saattaa olla vastenmielistä elää siinä maailmassa, ja etenkin niiden ”arvojen” keskellä, joita silloin valtaa pitävät arvatenkin noudattavat, ja sillä vallalla ja mahdilla, jonka talous antaa, se saattaa myöskin vaatia että niskuroijatkin heidän mieltymyksiään noudattavat, eivätkä sooloile omiaan. 

Ja mikä kenties pahinta: taloudellisen kasvun ja mahtailun ehtona saattaa hyvinkin olla tiukan joukkokurin noudattaminen, eikä ainoastaan hikipajoissa ja muissa taloudellisen kasvun luomiskohteissa, vaan myöskin vapaa-ajassa ja – ajattelussa.

*

Sitten vielä joitakin talouskilpailun voittajia

PwC:n ennsteraportin mukaan maailman valtioiden välisissä talouskisoissa tulee olemaan voittajia ja häviäjiä.

Suurimpia voittajia pyydetään saapumaan podiumille!

”Valtioiden välisessä vertailussa kolme maata nousee kasvuvauhdilla mitattuna ylitse muiden – Vietnam, Intia ja Bangladesh”.

Näin kirjoittaa taloustoimittaja Juha-Pekka Raeste HS:n artikkelissaan 25.2.2017.

”Kansantalouksien kokoa mittaavalla asteikolla Vietnam nousee vuoteen 2050 mennessä eniten.  Se nousee PwC:n mukaan esimerkiksi Italian ohi”.

Miten minun verkkokalvoilleni piirtyykään noiden maiden nimet kuultuani kuvia hikipajoista ja muista vähemmän koukuttavista paikoista?

Eivät ne taida siellä ymmärtää puhettamme downshiftamisesta ja muista hiipusteluistamme?

*

Raportti;

PWC: Long view: How will the Global Economic order change by 2050?

http://www.pwc.com/gx/en/world-2050/assets/pwc-the-world-in-2050-full-report-feb-2017.pdf

Raportin laajuus 72 s.

*

UPI:n ohjelmajohtaja Mika Aaltola sanoi YLE R1:n Ykkösaamussa 1.3.2017, että Yhdysvaltain sotilasmenot ovat noin puolet (50 %) koko maailman varustelumenoista.  Kun presidentti DJT nyt esittää noiden menojen korottamista 10 prosentilla, merkitsisi se toteutuessaan (mitä ei kai sentään tapahdu) koko maailman sotilasmenojen kohoamista siis 5 %.

Ja kun tunnetusti jo nyt Euroopan kansakunnat tomerasti ovat käyneet asevarustelukierteeseen, niin lienee odotettavissa – muuallakin maailmalla suunnataan rahat tykkeihin – että maailman sotilasmenot kohoavat lähivuosien aikana peräti jotain 4-5 %. 

Hirmuista, sanoisi JKP.

Ohjelmajohtaja Aaltola piti L-S:n mukaan, jostain syystä Trumpin puhetta ”maltillisena”.

https://ls24.fi/stt/tutkija-trumpin-puheessa-jopa-yllattavan-maltillinen-sointi

*

Laskelmien mukaan Maailmantalouden koko oli 38.000 miljardia euroa vuonna 2007.  Nykyään 2017 se lienee noin 45.000 miljardia. 

Jos ja kun valtioiden sotilasmenot ovat keskimäärin noin 2,5 % (vähintään; laskutapoja on monia, vh) niin Maailman sotilasbudjetit lienevät tasoa noin 1.125 miljardia Euroa plus-miinus.

Tuohon vaikkapa 4 %:n kasvu merkitsee noin 45 miljardin € nostoa. Vuodessa?

*

Toisen lähteen mukaan vuonna 2009 maailman sotilasmenot olivat noin 1500 miljardia vuodessa.  Se on noin 2,7 % maailman BKT:sta.

http://www.maailmanmuutos.fi/smm/5/5_7_3a.htm

”Maailman sotilasmenot supistuivat kylmän sodan päättymisen myötä 1990-luvun kuluessa noin puoleen
mutta ovat taas 2000-luvulla olleet selvästi kasvusuunnassa ylittäen jo vuoden 1990 tason. Alueelliset
erot ovat huomattavat ja myötäilevät verraten tarkoin turvallisuuspoliittisen tilanteen kehitystä.

Yhteenlaskettuna maailman sotilasmenot olivat vuonna 2009 noin 1500 miljardia USA:n dollaria
 vastaten 2,7 prosentin osuutta maailman kokonaistuotannosta.

Kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli kuusi prosentti , mitä voi pitää jo merkkinä uudesta varustelukilvasta Aasian  eteläisillä ja itäisillä alueilla. Kasvuun ovat vaikuttaneet myös Irakin ja Afganistanin
sotien kustannukset.”

*

Kun tiedämme, että noin vuodesta 2014 lähtien panostukset ovat todella koventuneet, niin taisin tuossa ensimmäisessä esimerkissä laskea alakanttiin:

Jos vuosikasvu olisi yhä 6% tasolla, se tietäisi v-v 2009-2017 kumulatiivista noin 50,4 % kasvua.  Tämän nojalla maailman sotilasmenojen taso olisi kaavamaisesti laskien nyt noin 2250 miljardia US Dollaria.  Huh!

*

Katso Wikipedian lista Maailman sotilasmenoista:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioiden_sotilaallisista_menoista

*

Maailmantalouden keskipisteen pitkä marssi:

http://www.economist.com/blogs/graphicdetail/2012/06/daily-chart-19

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Kirjoituksessa on paljon mielipiteitä laajalta alueelta ja niinpä kommentoin muutamaa.

Uudesta maailmanjärjestyksestä on kuiskuteltu 1700 luvulta lähtien, tässä on yksi historiikki:
http://www.michaeljournal.org/articles/world-gover...
http://www.michaeljournal.org/item/a-history-of-th...

Kirjoituksessa kerrotaan erheellisesti, että "nykyisin EU:n osuus maailman Bruttokansantuotteesta (BKT) on 15 %". Ainakin kirjoitukseen linkitetyn Wikin mukaan EUn BKT (18 495 349 milj USD) on suurin koko maailman BKTstä (77 301 958 milj USD) ja prosentteina 24 %. Jenkit ovat kakkosena (17 418 925 milj USD) ja Kiina kolmas (10 380 380 milj USD).
Linkki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_...

Jos lähdetään siitä, että Länsi romahtaa kirjoituksessa esitetysti niin se olisi huono uutinen Kiinalle, jossa on valmistettu halvat Lännessä myytävät käyttöhyödykkeet. Asiaa voi tarkastella OEC:n tilastoista, jossa Lännellä on merkittävä osuus Kiinan kauppakumppanina - linkki: http://atlas.media.mit.edu/en/profile/country/chn/

Putinin puheet ovat vain sanahelinää. Putin on noussut köyhästä leningradilaispojasta maailman rikkaimmaksi mieheksi (lähde: http://www.businessinsider.com/former-kremlin-bank... )

Samalla Venäjän talous taantuu - se on pienempi kuin Italian talous - ja maa käy sotaa Ukrainassa sekä Syyriassa, miehittää Tsetseniaa, Georgiaa ja Moldovaa.

BRICS -maita on kovasti hehkutettu NWOn yhteydessä, mutta Brasilian, Venäjän sekä Etelä-Afrikan taloudet ovat kuralla ja Kiinankin talouden kerrotaan yskähtelevän. Terveen kasvun pohjalla on vain länsisuuntautunut Intia.

Jos joskus syntyy South-China Sea Treaty Organisation se taitaa olla aika kaukana Suomesta. Etelä-Kiina meren viimeaikaiset tapahtumat eivät puolla em. sotilasliiton syntymistä. Historiasta muistamme Vietnamin ja Kiinan olleen vanhoja kiistakumppaneita. 40-luvulla alkanut Indokiinan sotakin päättyi Kiinan hyökkäykseen Vietnamiin 1979 ja tuosta hässäkästä on edelleen rauhansopimus tekemättä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Tomi, kiitos linkeistä ja kommenteista.

Panin itsekin merkille, että sekä Raesten/HeSa jutussa oli ilmeisen virheellisiä lukuja, mutta nähdäkseni hän perusti ne täysin ko. raportin tietoihin ja sovelsi niitä tekstiinsä:
"Mullistus näkyy luonnollisesti myös EU-maissa.

Vuoteen 2050 mennessä 27 EU-maan osuus maailman bruttokansantuotteesta laskee yhdeksään prosenttiin. Nyt EU:n osuus on 15 prosenttia.

Euroopan talouden pitkäaikainen veturi Saksa putoaa nykysijaltaan viisi sijalle yhdeksän." Katso HS:n linkki.
*
En lähtenyt PWC:n ja sitten Raesten jutussa esitettyjä lukuja tai muita kommentaareja oikoimaan, koska siitä olisi tullut oma juttunsa.

Samalla totean, että kun pikaisesti ihan juttuni loppukommentteja varten selasin verkosta Maailman sotilasmenoja, niiden kasvu- tai muutoslukemia vuosittain ajalla 2001-2016, niin löytyipä poikkeuksellisen paljon toisistaan eriäviä numerosarjoja!
Pitäisi jossain välissä ehtiä koota joistain luotettavimmiksi arvioitavista lähteistä hieman parempaa faktaa.
Tai: jos jollain on tiedossa vuosisarjoja, niin linkkaapa, kiitos!

Vielä yksi kommentaari: Venäjän BKT on "ymmärrettävistä" syistä johtuen hieman fiktiivisempi luku kuin monien muiden, mm. EU:n jäsenmaiden BKT. Mutta koska voimavaravertailussa ei muitakaan, sitä relevantimpia ilmaisimia ole, voinemme käyttää sitä - aivan kuten viralliset maatilastotkin käyttävät.
BKT-lukuja tarkasteltaessa tulisi tietysti mainita muun muassa valuutta, missä lukusarja on määritetty, sekä vuosimuutos-sarjoissa tietysti minkä vuoden rahanarvoon BKT on laskettu.
Lisäksi muistettakoon ostovoimapariteetti, joka tuo maavertailuihin merkittäviä "oikaisuja".

Itse ydinkysymyksestä: Talouden voima siirtyy "luonnonvoimanomaisesti" Itään, siihen ei kovinkaan suuresti Länsi pysty vaikuttamaan, muuta kuin yrittämällä pitää taloutensa toimintaedellytykset ja draivi mahdollisimman hyvänä. Tätä ei ole nähtävissä, joten monien taloushistorialliseen ajankohtaan liittyvien Idän kannalta suotuisien tekijöiden ohella Lännen oma toiminta edistää suuren mullistuksen aikataulua.-

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Kiitos kiitoksista.

Katsoppa tätä projua ja käyrää sivulla 2. Sen mukaan ennen 1800-lukua Kiinan ja Intian osuus maailman kokonaistuotannosta on ollut yli puolet:

http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/st...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska Vastaus kommenttiin #3

Kiitos, hyvä linkki!

Tästä tosiaan kyse:
”Paluu normaaliin”.
Eli Kiina-keskeiseen uuteen maailmanjärjestykseen, joka siis on vanha.

”Palaammeko normaaliin?
Mikali uskomme Maddisonin (2010) keraamiin historiallisiin aikasarjoihin eri maiden bruttokansantuotteista, Kiinan ja muiden Aasian maiden taloudellinen nousu merkitsee itse asiassa palaamista ennen 1800-luvun alkua vallinneeseen tilanteeseen.

Maddisonin arvioiden mukaan Aasian osuus maailmantaloudesta oli selvasti yli puolet ainakin 1700 vuoden ajan ajanlaskumme alusta lahtien (kuvio 1).

Vasta teollinen vallankumous Isossa- Britanniassa, muissa Euroopan maissa ja myohemmin etenkin Pohjois-Amerikassa muutti ratkaisevasti maailmantalouden painopistetta.

Kiina ja Intia voivat kasvaa viela merkittavasti suuremmiksi ennen kuin niiden suhteellinen koko maailmantaloudessa on lahellakaan 250 vuoden takaista tasoa. Kaanteisesti tama tulisi tietenkin merkitsemaan mm. Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteellisen aseman heikkenemista.”
(s. 1.)
http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/images/st...

*

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #4

1800 luvuilla Kiinan ja Intian romahdus johtui kolonialismista. Rikkaat maat ryöstettiin kun eivät pystyneet vastarintaan. Japanissa Länsi ei saanut samanlaista jalansijaa.

Pekka Iiskonmaki

#1
Kiitos Tomi.

Saanko lainata tekstiäsi jossain toisessa yhteydessä?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Financial Times kirjoitti taannoin näkyvästi (17.1.2017):
”Pekingin maailmanlaajuinen valtapelistä"
(Global Power Play)

"Miten Kiina hallitsee aaltoja

FT tutkimus: Beijing on käytetty miljardeja laajentamalla satamiensa verkkoa turvatakseen siten merireittejä ja vakiinnuttaakseen asemansa merivaltana”.

Kannattaa lukea: FT:n artikkeli täällä;
https://ig.ft.com/sites/china-ports/

*

Kannattaa huomata, että eräs Kiinan keskeisistä suurista merireiteistä kulkee välillä Pietari-Itämeri-Beltin salmet- Pohjanmeri – Englannin kanaali + Atlantti..

Kyseinen reitti liittyy olennaisena jatko- ja kokoomaväylänä Kiinan suuren Silkkitien suurreitin osana.

Siis: Kiina on Itämerellä. ...siis ainakin planissa, mutta jo ro-ro-systeemien puitteissa jossain määrin.

Me Suomessa emme juurikaan osaa tätä tunnistaa ja muistaa!
Olen kirjoittanut Pietarista ja mahdollisesti Vainikkala-Helsinki –väylästä osana Kiinan suurhanketta jo aikaisemmin. Saas nähdä.
*

Jos linkki ei toimi, goolaa;

Financial Times

Beijing's global power play

How China rules the waves

FT investigation: Beijing has spent billions expanding its ports network to secure sea lanes and establish itself as a maritime power

Thursday, 12 January 2017 by James Kynge, Chris Campbell, Amy Kazmin and Farhan Bokhari

Pekka Iiskonmaki

Raesten/HeSa jutussa oli ilmeisen virheellisiä lukuja.

Suomessa tehtyjä tutkimuksia ei voi ottaa faktana. Sinne valitettavasti hukkuu myös faktatietoa.

Suomen tilanne on pirullinen.

Kukaan ei luota suomalaiseen infoon. Vain puhuvat päät toistavat sitä jargonia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset