Veikko Huuska

Systeemikriisi ja uudet valtiomuodot: Semivaltio ja Kvasivaltio

Systeemikriisi ja uudet valtiomuodot: Semivaltio ja Kvasivaltio

Finanssin valta: - "Harvoin niin harvat ovat niin suuressa kiitollisuudenvelassa niin monille"

*

OSA I:

Kollektiivisen tajunnan biodiversiteetti ohenee.  Tunteiden ja tajunnan monimuotoisuus menettää versojaan.  Vain väkevimmät pääjuuret, jotka imevät moninaisuuden kukilta voiman, struktuurilta nurjahduslujuuden, vahvistuvat ja valtaavat boxin.

Kemppinen kirjoitti sunnuntaina että sangen vaikea mystikkojen lause on ”oikean ja väärän erottaminen toisistaan on sinun mielesi sairaus”.  Kierkegaard, joka kirjoitti tästä usein, havaitsi, ettei ihminen voi olla tekemättä vääryyttä.  ”Camus näytti korostavan, ettei tuo huomio saa estää tekemästä valintoja.  Kun ei voi valita oikean ja väärän välillä, on valittava väärän ja väärän välillä”, Kemppinen pohti.

*

Kaulaansa kauan pesseen ihmisen vain tekee välillä joskus mieli löystää kravattia, rypeä oikein kunnolla savessa.  Minkäs teet, vai haluatko tähdentää valintojen merkitystä.

*

Isämme ja mestarimme

Oppi-isämme sanoi tee työtä ja rukoile.  Hän ei ehkä tarkoittanut, että rukoile jotta saisit työtä.  Mutta mistä tiedämme onko työnteko rukoilemisen edellytys, vai ne molemmat jonkin hyveen ehto.  Vauraus mitä ilmeisimmin on suorassa tai epäsuorassa tai satunnaisessa yhteydessä työntekoon, sitä ei aina pysty empiirisesti päättelemään, kenen työhön. 

Mutta jos työ ja rukous on hyve, yhdessä ja erikseen, mahtaako niiden hedelmänä syntyä vielä jokin vielä parempi hyve, vauraus.  Tämän seikan oppipojat pian oppivat ja omaksuivat.  Mutta kun kaikki eivät voi olla rikkaita, miksi yleensä jakaa aarretta, vaan antaa sen olla parhailla omistajillaan?

Jos tämä oppi pitää kutinsa, koskaan ei maan päällä ole ollut niin vähän vanhurskaita ja pyhiä kuin tänään, myöhempien aikojen pyhien rikkaiden joukko, suppilomaisuudessaan mahdikas. 

*

"Harvoin niin monet ovat niin suuressa saamavelassa niin harvoilta"

*

Katastrofaalisen suuri häpeä

2000-luvun surkein voitto oli vapauksien voitto, koska vapaudet vapauttivat voitot, rahan luomisen, joka kumuloituu ja kasvattaa itse itseään, köyhdyttämällä samanaikaisesti kokonaisuuden. 

Ihmiselo ymmärrettiin vääriin, jokaisen ihmisen peruuttamattomana oikeutena tavoitella onnea, jonka pesä on materiaalinen hyvä, mutta rajallisen hyvän maailmassa avattiin luukku ulkopuoliseen todellisuuteen, fiskaaliseen fiktioon, jossa raha ja vauraus nyt luodaan, yleisen kansan ulottumattomissa.

Kemppinen toteaa John Brockmanin uusimman kirjan pohjalta (ja varmaan muutenkin) miten ”ekosysteemissä kaikilla osilla on tehtävänsä ja esimerkiksi veden, maaperän tai ilman saastuminen voi johtaa pahaan ketjureaktioon”.  https://www.harpercollins.com/cr-103613/john-brockman

Twitter; https://twitter.com/edge?lang=fi

Vähemmän on pohdittu, miten yhtäläisesti ihmisyhteisön ekologiassa kaikilla osilla on tehtävänsä, ja esimerkiksi politiikan, valtion tai talouden saastuminen voi johtaa pahaan ketjureaktioon.  Ehkä sen voisi sanoa niin, että vähäpätöisiltä vaikuttavien olijoiden, kuten rahapajojen, Euklideen algoritmien tai järjestelmien rajapinnoilla leijuvien virusten merkitystä on vaikea osoittaa ennen katastrofaalista muutosta, joka ei ole kehitys. 

Kaupungin voi tuhota saartamalla ja nälkään hukuttamalla, pommittamalla ja rakenteet räjäyttämällä tai puhumalla.  Mutta kaikenkattavin muutos on, kun solurakenteet sulavat ja pehmenevät niin että tiilikään ei pysy muodossa, ja tämä tapahtuu tilassa jossa fyysinen yhtyy kemiaan, ja viimeinen lankeaa pimeys.

Sellaisen ketjureaktion keskellä nyt elämme, vaikka emme edes tajua, mistä tässä on kysymys.  Kielemme ja kulttuurimme ovat ajattelumme rajat, ja uudessa maailmassa ottaa aikansa ymmärtää, että eniten kärsii vanha keskiluokka kun oikein äveriäät keinoineen ja miljardit köyhät intoineen taistelevat paikasta auringossa.  Näin historia menee ja vanhat hegemoniat hautautuvat mullistusten mullan alle, nyt on meidän vuoromme – hävitä pitkään hiljaisuuteen.

*

En minä mitään pahaa

"Älkää, älkää... En minä mitään pahaa", huutavat nämä länsimaisten arvoyhteisöjen jäsenet ja äänenkannattajat  Ikään kuin pahan olemassaolo, oikean pahan, tosi pahan, sen, olemassaolo olisi kielletty, eikä sitä tosiaankaan olisi.

Lopuksi lainaan Kemppistä:

”Elämän arpajaisissa syntyminen Suomeen 1850-luvulla on huonoa onnea.  Muistan yhden ihmisen, joka oli ollut nälkävuosina (1867-1868] lapsi.  Hän asui naapurissa ja oli nimeltään Lauttamus.  Minun muistoni aikana hänen huvituksensa oli karhata lapsia ryhmyisellä kepillään ja lapset juoksivat ilosta kirkuen muka pakoon.

Vielä hirveämpi onni oli niillä, jotka syntyivät 1690-luvun alussa.  Ensin nälkävuodet (”suuret kuolonvuodet” 1695-1697] tappoivat Suomessa kolmanneksen väestöstä ja sen jälkeen alkoi Isoviha, jota kesti yli 20 vuotta ja vei j aloillaan kestävät miehet joron jäljille Turkkiin ja Norjaan.  Tiedetään aivan nimeltä tapauksia, että karoliini on käynyt läpi tämän kaiken ja sitten vielä pihissyt pirtissään Pikkuvihan tullen (1742-1743].

Se on tuhoisa väärinkäsitys, että ihminen olisi yksilöllinen, tässä ja nyt.  Se ajatus, että olet ainutlaatuinen, kohtalon kolhima tai tähteäsi seuraava, on historiallisesti hyvin myöhäinen.  Se on romantiikkaa, romantiikan aikakautta, joka on melkein sama kuin suuret vallankumoukset 1700-luvun lopulla.  Sitä ennen edistystä ei juuri tunnettu, ja käsitteellisesti ajatellen tai vaistomaisesti ihminen tunsi olevansa kuin helmi rukousnauhassa, samanlainen kuin muutkin, ja sattumaa nimitettiin kohtaloksi.”  - Jukka Kemppinen: Parempi polvi, blogi 11.2.2017.

*

Kulttuurimme ja kielemme ovat ajattelumme rajat, ja ne elävät ajassa.  Uuden aikakauden alku on aina shokki sen kokeville, uskomaton ja likainen, ken siitä käy heittää kaiken toivon, vaikka mimmoinen optimisti olisikin, lähtöjään.  Paitsi että aina käsi löytää mullasta ja murasta jonkun murenan, vie sen suuhun, ja elämä jatkuu, elämä.  Ja leskenlehti lykkää itsensä johonkin kivenkoloon. 

Kestää sata vuotta tajuta, että muutos ei merkitse kehitystä, vaan muutos on muutos on takauma.  Poisoppimisen kamala vaikeus, ennen kuin isoäidit ovat uuden aikakauden tyttäriä, ottaa kolme sukupolvea, ja sen on kutakuinkin se sata auringonkiertoa.  Kaikki ei ole nopeaa – paitsi isot katastrofit, ja niidenkin vaikutukset kuluvat pois vasta kun kukaan ei muista eikä muistuta. 

Minun sakkolalainen isoisäni syntyi vuonna 1868, sehän oli tuossa ihan eilen, ensi vuonna tulee 150 vuotta, vasta. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/16._kes%C3%A4kuuta

*

OSA II:

Markkinat, pyhä lehmä

”Ymmärtäkää riskin ja epävarmuuden ero.  Finanssimarkkinat ovat hyviä hinnoittelemaan riskejä, mutta on asioita, joita ei voida hinnoitella”, saarnaa Pimcon johtaja.  Pimco on jättimäinen sijoitusyhtiö ja Joachim Fels (s. 1963) on sen johtaja.  Asia, jota ei voi hinnoitella, on radikaali epävarmuus.

Yhdysvaltain puolustusministeri – George W. Bushin aikakaudelta – Donald Rumsfeld, oli fiksumpi mies kuin mitä työnsä jälki antaa ymmärtää.  Hän teki maailmassa vaikuttavien asioiden suhteen jaon tunnettuihin tuntemattomiin ja tuntemattomiin tuntemattomiin eli asioihin, joista emme edes osaa olla huolissamme. 

Noin 1380 miljardin euron sijoitussalkkua hallinnoivan Pimcon kalifornialainen globaali talousneuvonantaja ja johtaja Fels kuvailee:

”Sijoittajien on erittäin tärkeää ymmärtää, että on olemassa asioita, jotka tulevat täysin puun takaa.  Kuin kulman takaa kaartava bussi, joka jyrää edessä olevat”.  Todellinen radikaalin epävarmuuden hetki, sellainen kuin vuoden 2008 finanssikriisi, - jossa koko finanssijärjestelmä oli vähällä sulaa.

Suomen valtion budjetti on 55,5 miljardia euroa.  Suomen valtiolla on velkaa noin 100 miljardia.  Suomi on alueellinen toimija mutta osa globaalia ”yhteisöä”, suurpelikenttää. 

Poliittisen riskianalyysin ja riskienhallinnan rinnalla on mahdollista harjoittaa globaalia järjestelmäriskien analyysiä.

*

”Harvoin niin monen työn hedelmät ovat päätyneet niin harvojen hyväksi.”

*

Minsky-hetki

Monet kirjanoppineet – ekonomistit, poliitikot, tarkkailijat – katsovat nenänvarttaan pitkin vallitsevasta oikeaoppisuudesta, mainstreamista, poikkeavia, vaihtoehtoisia näkemyksiä.  Rajaavat mahdollisuutensa löytää jyvä.

Marginaalista jälkikeynesiläistä koulukuntaa edustava amerikkalainen ekonomisti Hyman Minsky on Pimcon pääkonttorissa iso nimi. 

”Minsky tuli finanssikriisin jälkeen kuuluisaksi etenkin tuolloin valtavirrasta poikkeavasta teoriastaan, jonka mukaan talous on aina pohjimmaltaan epävakaa.

Mitä vakaammalta se vaikuttaa, sitä luottavaisempia ovat yritykset, pankit ja kotitaloudet.  Luotonanto, yksityisen sektorin velka ja riskit kasvavat.”

Varallisuudella aletaan spekuloida, kun asunnot ja osakkeet kallistuvat.

Lopulta kupla puhkeaa.  Tulee käänne, ”Minsky-hetki”.

Edellisestä ”minskystä” on nyt yhdeksän (9) vuotta.

Miltä näyttää maailma nyt?

”Maailma on nyt täynnä radikaalia epävarmuutta.  Se johtuu siitä, että monet odottamattomat tapahtumat syntyvät politiikan piirissä.  Populismin nousu johtaa arvaamattomaan kehitykseen”.

”Sijoittajien odotukset ovat niin korkealla, että hyvätkin tulokset voivat johtaa kurssiromahdukseen.”

Viite: Sitaattien lähde Osa II:ssa; Helsingin Sanomat, ma 13.2.2017/Paavo Teittinen.; Haastattelu luettavissa täällä: http://www.hs.fi/paivanlehti/13022017/art-2000005085292.html

*

Lue myös täältä:

Maailmanpankki arvioi: Maailmantalous on toipumassa, mutta poliittinen epävarmuus uhkaa kasvua” –

”Maailmanpankki arvioi, että talouskasvu virkoaa hiljalleen 2017. Epävarmuutta ja riskejä lisäävät poliittinen tilanne Yhdysvalloissa sekä protektionismin lisääntyminen.”

HS/Annamari Sipilä, 10.1.2017, http://www.hs.fi/talous/art-2000005040079.html

*

"Tämä on hirveää. Miten kukaan ei nähnyt kriisin tulevan?"

Englannin kuningatar Elisabet II puki miljoonien ihmisten tunnot sanoiksi lontoolaisessa yliopistossa. Oli marraskuu 2008. Kaksi kuukautta aiemmin oli tapahtunut jotain, minkä ei pitänyt olla mahdollista.

HS/Paavo Teittinen, 06.01.2015; http://www.hs.fi/talous/art-2000002790349.html?jako=9597a588220bd3c187fa13c198bcde96&ref=tw-share (maksumuuri)

*

Epävarmuus elämän uhkana

Kun erään maailman suurimman sijoittajan pomo puhuu näin, on se siinä määrin epäortodoksista, että siihen kannattaa kiinnittää poikkeuksellisen painava huomio.

Yhdysvaltain – ja presidentti Trumpin – ”lisäksi Pimcon tutkalla on kaksi suurta epävarmuuden lähdettä. 

”Yksi niistä on Kiina, jonka sijoittajat siirtävät varallisuuttaan ulkomaille hurjaa vauhtia.  Kiinan keskuspankin kovat valuuttavarannot laskivat tammikuussa alimmalle tasolleen kuuteen vuoteen, noin 2.800 miljardiin euroon.  Jos tahti jatkuu, Kiina saattaa heikentää valuuttaansa (devalvoida] reilusti, millä olisi heijastusvaikutuksia maailmantalouteen.”

Toinen suuri epävarmuuden lähde on euroalue.  Joachim Felsin mukaan ”on mahdollista, että yhteisvaluutta hajoaa seuraavien 3-5 vuoden aikana”.

Olen juuri nyt skeptisempi kuin edes eurokriisin pahimpina hetkinä, koska politiikka on muuttunut.  Populistit valtaavat alaa, joten tulevaisuudessa on entistä vaikeampaa ajaa läpi hätälainoja.  On mahdotonta nähdä esimerkiksi Saksaa hyväksymässä suurta lainaa Italialle.”

Näin siis sanoo 1.400 miljardin sijoituspanoksia hallinnoivan globaalin sijoitusyhtiö Pimsin johtaja.  Miten kukaan velallinen Suomessa enää voi nukkua öitään rauhassa, miten kukaan?  Kun seuraava aalto, se seitsemäs aalto, iskee Euroopan rantaan, mitä on jäljellä rahan vakaudesta ja matalista koroista?  Ei mitään, ei edes muistoa, sillä seuraava hulabaloo vie muistin ja tajun.  Ne Suomen valtion kevyesti ottamat 100 miljardia repeävät sellaiseksi kivilastiksi proomun pohjalle, ettei sitä kukaan osaa kuvitella.  Ne 100 miljardia yksityistä velkaa, osin huvitteluvelkaa jota hawaijipaitasillaan on otettu, laskee sellaiset kivet jokaikisen reppuun, niin velallisen kuin velattomankin tässä maassa, että ryhti taittuu ja katse mataa maata.  Kunnista ja muista yhteisöistä puhumattakaan.

*

Toinen kriisi

”Joten jos toinen kriisi saapuu, euroalue ei ehkä kykene pysymään kasassa. 

Jotkut maat päättävät ehkä vain lähteä.

Se on mahdollista myös Suomessa, jos nationalistiset voimat kasvavat hallituksessa”, Pimsin johtaja Joachim Fels lisää.

*

Uudet valtiomuodot

Semivaltio ja Kvasivaltio

Puhutaan siis epävarmuudesta talouskasvun uhkana.  Puhutaan populisteista ja heidät nostaneesta populismista.  Puhutaan nationalismista.

Minä puhuisin enemmänkin systeemikriisistä. 

Puhun Vapauksien kalliista hinnasta.  Väärästä ihmiskäsityksestä ja ohjasten tyrkyttämisestä finanssivalloille. 

Tykit ovat edelleen Navaronessa, ja niistä päättävät hallitukset, paitsi että

monesta valtiosta, - 

jo  liian monesta valtiosta, on muodostunut semivaltio tai

suorastaan kvasivaltio. 

Valtio ei enää päätä valtiosta, armeijasta eikä muustakaan, mitä valtiossa on, vaan markkinat ja finanssit päättävät.  Ne, eivät suostu eivätkä välitä ihmisestä, niillä on liaanikasvuston henki ja tavat.

Siispä järjestelmä on tuhoutunut, valtio on tuhoutunut, markkinat ja miljardöörit ovat ottaneet valtion panttivangikseen.  Jossain valtion avaimet on annettu silkkityynyn päällä miljardöörille.

Politiikan rapautuminen, valtioiden sulaminen: pienet, heikot valtiot hallitsevat nyt, fiktionäärisesti.  Missä on valta?  Valta on valunut aatteilta ja rakenteilta uusiin systeemeihin, uusien masinistien käsiin.  Ideologiat eivät ole kuolleet: johtava ideologia vastatkoon tästä tuhosta, vapauksien ideologia. 

Vapaudet toivat valtaan nämä kovakouraiset uudet voimat, globaalit finanssit ja niiden puimakoneenkäyttäjät.  Jos tänään fasismia on jossain, orjuuttavaa tahdonvastaista rautaa, niin finanssimarkkinoilla, finanssifasismin vainiolla.

O tempora, o mores.

*

PS.

Jussi Ahokas esitteli ja suositteli jo 14.7.2012 Minskyä, Imagessa;

Täällä; Eurokriisi ja Minsky; http://blogit.image.fi/rahajatalous/eurokriisi-ja-minsky/

*

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Olli Rehn, SP, ylivelkaantumisesta:

"Suomen Pankin Rehn: "Ylivelkaantumisella on pahat jäljet, eikä pankkivalvoja voi seisoa tumput suorana sen uhatessa"

"Suomen Pankin johtokunnan jäsen Olli Rehn kirjoittaa blogissaan finanssikriisin opettaneen sen, että pankki- ja rahoitusjärjestelmän vakaus on reaalitalouden kasvun ja työllisyyden kannalta keskeinen tekijä.

"Viime vuosina ympäri maailmaa, varsinkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, pankki- ja rahoitussektorin sääntelyä ja valvontaa onkin uudistettu urakalla. Siten on pyritty ehkäisemään ennalta kotitalouksien ja kansantalouksien ylivelkaantumista ja tavallisille kansalaisille kalliiksi käyvien kuplien syntyä. Samoin on pyritty estämään pankkikriisien mahdollisten seurausten kaataminen veronmaksajien piikkiin", Rehn kirjoittaa.
Lähde: Talouselämä; 14.2.2017 klo 15:02 http://www.talouselama.fi/uutiset/suomen-pankin-re...

Olli Rehnin blogi; Rahoitusvakauden riskit otetaan vakavasti Suomessa
http://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2017/rahoitus...

Myös US puuttui Rehnin blogiin: https://www.uusisuomi.fi/raha/214491-uusi-varoitus...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Hyvä blogi..se kiertelee oleellista aihetta hyvin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ainakin Göran von Bonsdorff on esittänyt, että monikansallisten yhtiöiden vallan lisääntyminen olisi hyvä asia, koska se takaisi rauhan. Jonkinlainen oikotie federalismiin siis. Silloin kun hän asiasta kirjoitti, ei oltu vielä käyty Irakin sotaa, joka oli hyvää bisnestä muillekin kuin aseteollisuudelle.

Jotain hyvääkin siis, toivottavasti

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset